Asetus kotityötä koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta
- Datum för undertecknande
- Ursprunglig publikation
- Vihko 8/2000 (Julkaistu 23.3.2000)
Työministerin esittelystä säädetään:
1 §
Kansainvälisessä työkonferenssissa 20 päivänä kesäkuuta 1996 hyväksytty kotityötä koskeva yleissopimus, jonka eduskunta on hyväksynyt 6 päivänä maaliskuuta 1998 ja tasavallan presidentti ratifioinut 29 päivänä toukokuuta 1998 ja jonka ratifioinnin Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on 17 päivänä kesäkuuta 1998 rekisteröinyt, tulee Suomen osalta voimaan 22 päivänä huhtikuuta 2000 niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Tämä asetus tulee voimaan 22 päivänä huhtikuuta 2000.
Yleissopimus
(nro 177),
joka koskee kotityötä
Kansainvälisen työjärjestön yleiskonferenssi,
jonka Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvosto on kutsunut koolle Geneveen ja joka on aloittanut 83. istuntokautensa 4. päivänä kesäkuuta 1996, ja
ottaa huomioon, että monia soveltamisalaltaan yleisiä, työoloja koskevia kansainvälisiä yleissopimuksia ja suosituksia sovelletaan kotityöntekijöihin, ja
toteaa, että kotityölle ominaisten erityisolojen vuoksi on toivottavaa, että näiden yleissopimusten ja suositusten soveltamista kotityöntekijöihin edistetään ja että niitä täydennetään määräyksillä, jotka ottavat huomioon kotityön erityispiirteet, ja
päättää hyväksyä eräitä ehdotuksia koskien kotityötä, mikä on istunnon esityslistalla neljäntenä kohtana, ja päättää, että nämä ehdotukset tulee laatia kansainvälisen yleissopimuksen muotoon,
hyväksyy tänä kahdentenakymmenentenä päivänä kesäkuuta vuonna 1996 seuraavan yleissopimuksen,
josta voidaan käyttää nimitystä Kotityötä koskeva yleissopimus, 1996.
1 artikla
Tässä yleissopimuksessa:
a) käsitteellä "kotityö" tarkoitetaan työtä, jota kotityöntekijä suorittaa
(i) kotonaan tai muissa valitsemissaan tiloissa, ei kuitenkaan työnantajan työpaikalla,
(ii) vastiketta vastaan,
(iii) jossa tuloksena on työnantajan yksilöimä tuote tai palvelu, riippumatta siitä kuka toimittaa käytettävät työvälineet, materiaalit tai muut panokset, kunhan tämä henkilö ei ole siinä määrin itsenäinen tai taloudellisesti riippumaton, että häntä voidaan kansallisen lainsäädännön tai tuomioistuimen päätösten mukaan pitää itsenäisenä ammatinharjoittajana;
b) työsuhteessa olevia henkilöitä ei katsota tämän yleissopimuksen tarkoittamiksi kotityöntekijöiksi, jos he vain satunnaisesti tekevät työtä kotonaan tavanomaisen työpaikkansa sijasta;
c) käsite "työnantaja" tarkoittaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka teettää kotityötä liiketoimintansa mukaisesti joko suoraan tai välittäjän kautta, oli välittäjistä säädetty kansallisessa lainsäädännössä tai ei.
2 artikla
Tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin 1 artiklassa tarkoitettuihin kotityötä tekeviin henkilöihin.
3 artikla
Kuultuaan edustavimpia työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä ja mahdollisia kotityöntekijöitä edustavia ja kotityöntekijöiden työnantajia edustavia järjestöjä kunkin tämän yleissopimuksen ratifioineen jäsenvaltion tulee hyväksyä, panna täytäntöön ja määräajoin tarkistaa kotityötä koskeva kansallinen ohjelma, jonka tavoitteena on parantaa kotityöntekijöiden asemaa.
4 artikla
1. Kotityötä koskevan kansallisen ohjelman tulee edistää mahdollisuuksien mukaan kotityöntekijöiden ja muiden palkansaajien välistä yhdenvertaista kohtelua ottaen huomioon kotityön erityispiirteet ja tarvittaessa ehdot, joita sovelletaan yrityksessä suoritettavaan samaan tai samankaltaiseen työhön.
2. Yhdenvertaista kohtelua tulee edistää erityisesti, kun kyseessä on:
a) kotityöntekijän oikeus oman valintansa mukaan perustaa järjestöjä tai liittyä niihin sekä osallistua sellaisten järjestöjen toimintaan,
b) suojelu syrjintää vastaan työhönotossa ja työssä,
c) työturvallisuuteen ja -terveyteen liittyvä suojelu,
d) palkkaus,
e) lakisääteisen sosiaaliturvan suoja,
f) koulutukseen pääsy,
g) työhön pääsemiseksi vaadittava vähimmäisikä, ja
h) äitiyssuojelu.
5 artikla
Kotityötä koskeva kansallinen ohjelma tulee panna täytäntöön lainsäädännön, työehtosopimusten tai välitystuomion avulla tai jollakin muulla sopivalla tavalla kansallisen käytännön mukaisesti.
6 artikla
On ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin, jotta työtilastot mahdollisessa määrin sisältävät kotityön.
7 artikla
Työturvallisuutta ja -terveyttä koskevan kansallisen lainsäädännön tulee koskea kotityötä ottaen huomioon sen erityispiirteet, ja säätää edellytykset, joiden mukaan tietyt työmuodot ja tiettyjen aineiden käyttö voidaan kieltää kotityössä turvallisuuden ja terveyden vuoksi.
8 artikla
Milloin välittäjien käyttö kotityössä on sallittua, tulee kansallisen käytännön mukaisesti lainsäädännöllä ja tuomioistuimen päätöksillä määrätä työnantajille ja välittäjille kullekin kuuluva vastuu.
9 artikla
1. Kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisen valvontajärjestelmän tulee taata kotityöhön sovellettavan lainsäädännön noudattaminen.
2. Tämän lainsäädännön rikkomusten varalta on säädettävä riittävät oikeuskeinot, mukaan luettuna tarvittaessa rangaistukset, ja niitä on tehokkaasti sovellettava.
10 artikla
Tämä yleissopimus ei vaikuta muissa kansainvälisissä työtä koskevissa sopimuksissa annettuihin edullisempiin kotityöntekijöihin sovellettaviin määräyksiin.
11 artikla
Tämän yleissopimuksen virallisista ratifioinneista on rekisteröintiä varten lähetettävä ilmoitus Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle.
12 artikla
1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on rekisteröinyt.
2. Yleissopimus tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, kun pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit.
3. Sen jälkeen tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, kun sen ratifiointi on rekisteröity.
13 artikla
1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi irtisanoa sen kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, kun yleissopimus on alunperin tullut voimaan, lähettämällä ilmoituksen irtisanomisesta Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröintiä varten. Kyseinen irtisanominen tulee voimaan vasta vuoden kuluttua rekisteröimispäivämäärästä.
2. Kukin tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa edellisessä kohdassa mainitun kymmenen vuoden määräajan päättymisestä käytä tämän artiklan mukaista irtisanomisoikeuttaan, on sidottu noudattamaan yleissopimusta seuraavan kymmenvuotiskauden ajan ja saa sen jälkeen irtisanoa tämän yleissopimuksen kunkin kymmenvuotiskauden päätyttyä tässä artiklassa määrätyin ehdoin.
14 artikla
1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Kansainvälisen työjärjestön kaikille jäsenvaltioille tieto kaikista jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ja rekisteröidyistä ratifioinneista ja irtisanomisista.
2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toisen ratifioinnin rekisteröinnistä pääjohtajan on kiinnitettävä järjestön jäsenvaltioiden huomio yleissopimuksen voimaantulopäivämäärään.
15 artikla
Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille täydelliset tiedot kaikista edellisten artiklojen mukaisesti rekisteröimistään ratifioinneista ja irtisanomisista Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.
16 artikla
Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on, milloin se katsoo tarpeelliseksi, esiteltävä yleiskonferenssille tämän yleissopimuksen soveltamista koskeva selostus sekä tutkittava, onko tarpeen ottaa konferenssin työjärjestykseen kysymys yleissopimuksen uusimisesta osittain tai kokonaan.
17 artikla
1. Mikäli konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen, joka kokonaan tai osittain korvaa tämän yleissopimuksen, eikä uusi yleissopimus toisin määrää, niin
a) jäsenvaltion ratifioidessa uuden korvaavan yleissopimuksen aiheutuu tästä välittömästi ipso jure tämän yleissopimuksen irtisanoutuminen 13 artiklan ehdoista huolimatta jos ja kun uusi korvaava yleissopimus on tullut voimaan,
b) uuden korvaavan yleissopimuksen tultua voimaan eivät jäsenvaltiot enää voi ratifioida tätä yleissopimusta.
2. Tämä yleissopimus jää kuitenkin voimaan nykyisen muotoisena ja sisältöisenä niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat ratifioineet sen mutta eivät korvaavaa yleissopimusta.
18 artikla
Tämän yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset.
SUOSITUS
(nro 184),
joka koskee kotityötä
Kansainvälisen työjärjestön yleiskonferenssi,
jonka Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvosto on kutsunut koolle Geneveen ja joka on aloittanut 83. istuntokautensa 4. päivänä kesäkuuta 1996, ja
ottaa huomioon, että monia soveltamisalaltaan yleisiä, työoloja koskevia kansainvälisiä yleissopimuksia ja suosituksia sovelletaan kotityöntekijöihin, ja
toteaa, että kotityölle ominaisten erityisolojen vuoksi on toivottavaa, että näiden yleissopimusten ja suositusten soveltamista kotityöntekijöihin edistetään ja että niitä täydennetään määräyksillä, jotka ottavat huomioon kotityön erityispiirteet, ja
päättää hyväksyä eräitä ehdotuksia koskien kotityötä, mikä on istunnon esityslistalla neljäntenä kohtana, ja
päättää, että nämä ehdotukset tulee laatia suosituksen muotoon täydentämään yleissopimusta kotityöstä 1996,
hyväksyy tänä kahdentenakymmenentenä päivänä kesäkuuta vuonna 1996 seuraavan suosituksen, josta voidaan käyttää nimitystä Kotityötä koskeva suositus, 1996.
I. MÄÄRITELMÄT JA SOVELTAMISALA
1. Tässä suosituksessa:
a) käsitteellä "kotityö" tarkoitetaan työtä, jota kotityöntekijä suorittaa
(i) kotonaan tai muissa valitsemissaan tiloissa, ei kuitenkaan työnantajan työpaikalla,
(ii) vastiketta vastaan,
(iii) jossa tuloksena on työnantajan yksilöimä tuote tai palvelu, riippumatta siitä kuka toimittaa käytettävät työvälineet, materiaalit tai muut panokset, kunhan tämä henkilö ei ole siinä määrin itsenäinen tai taloudellisesti riippumaton, että häntä voidaan kansallisen lainsäädännön tai tuomioistuimen päätösten mukaan pitää itsenäisenä ammatinharjoittajana,
b) työsuhteessa olevia henkilöitä ei katsota tämän suosituksen tarkoittamiksi kotityöntekijöiksi, jos he vain satunnaisesti tekevät työtä kotonaan tavanomaisen työpaikkansa sijasta,
c) käsite "työnantaja" tarkoittaa luonnollista tai oikeushenkilöä, joka teettää kotityötä liiketoimintansa mukaisesti joko suoraan tai välittäjän kautta, oli välittäjistä säädetty kansallisessa lainsäädännössä tai ei.
2. Tätä suositusta sovelletaan kaikkiin 1 kohdassa tarkoitettuihin kotityötä tekeviin henkilöihin.
II. YLEISIÄ SÄÄNNÖKSIÄ
3. (1) Kunkin jäsenvaltion tulee kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti nimittää viranomainen tai viranomaiset sopimuksen 3 artiklassa tarkoitetun kotityötä koskevan kansallisen ohjelman laatimista ja toteuttamista varten.
(2) Kolmikantaisia työnantaja- tai työntekijäelimiä tai järjestöjä tulee mahdollisuuksien mukaan käyttää tämän kansallisen ohjelman laatimisessa ja toteuttamisessa.
(3) Kotityöntekijöiden asioita hoitavien järjestöjen tai kotityöntekijöiden työnantajien järjestöjen puuttuessa 1 alakohdassa tarkoitetun viranomaisen tai viranomaisten tulee tehdä sopivia järjestelyjä, jotta nämä työntekijät ja työnantajat voivat ilmaista mielipiteensä tästä kansallisesta ohjelmasta ja sen toteuttamiseksi käyttöönotetuista toimenpiteistä.
4. Kotityön laajuudesta ja ominaispiirteistä tulee kerätä yksityiskohtaiset ja ajan tasalla pidettävät tiedot, mukaan luettuna sukupuolen mukaan luokitellut tiedot, joiden tulee toimia kansallisen ohjelman ja sen toteuttamista varten käyttöön otettujen toimenpiteiden pohjana. Nämä tiedot tulee julkaista ja pitää julkisesti saatavilla.
5. (1) Kotityöntekijän tietoon tulee saattaa hänen työsuhteensa erityisehdot joko kirjallisesti tai jollakin muulla sopivalla ja kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti tavalla.
(2) Näihin tietoihin tulee erityisesti sisältyä:
a) työnantajan ja mahdollisen välittäjän nimet ja osoitteet,
b) palkka-asteikko tai palkan suuruus sekä laskentamenetelmä, ja
c) tehtävän työn laatu.
III. KOTITYÖN VALVONTA
6. Kansallisella tasolla ja, milloin tarkoituksenmukaista, alueellisella, alakohtaisella ja paikallistasolla toimivan asianomaisen viranomaisen tulee järjestää kotityöntekijöiden työnantajien ja näiden työnantajien käyttämien kaikkien välittäjien rekisteröinti. Tätä tarkoitusta varten kyseisen viranomaisen tulee eritellä tiedot, jotka työnantajien tulee luovuttaa viranomaisen käyttöön tai pitää viranomaisen käytettävissä.
7. (1) Työnantajilla tulee olla velvollisuus ilmoittaa asianomaiselle viranomaiselle teettäessään kotityötä ensimmäistä kertaa.
(2) Työnantajien tulee rekisteröidä sukupuolen mukaan luokiteltuna kaikki kotityöntekijät, joille he antavat työtä.
(3) Työnantajien tulee myös pitää kotityöntekijöille osoitetusta työstä rekisteriä, johon sisältyy:
a) käytetty aika,
b) palkan suuruus,
c) kotityöntekijälle työstä aiheutuneiden kulujen ja hänelle niistä maksettujen korvausten määrä,
d) kaikki kansallisen lainsäädännön mukaisesti tehdyt vähennykset,
e) erääntynyt bruttopalkka ja maksettu nettopalkka sekä maksupäivä.
(4) Kopio 3 alakohdassa tarkoitetusta rekisteristä tulee antaa kotityöntekijälle.
8. Työsuojelutarkastajille tai muille viranhaltijoille, joille on annettu tehtäväksi kotityötä koskevien määräysten toimeenpano, tulee antaa lupa päästä niihin kodin osiin tai muihin yksityisiin tiloihin, joissa työ suoritetaan, milloin se kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaan ei riko yksityisyyden suojaa.
9. Tapauksissa, joissa kotityötä koskevaa lainsäädäntöä rikotaan törkeästi tai toistuvasti, tulee ryhtyä tarpeellisiin kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisiin toimenpiteisiin mukaan luettuna mahdollisen kotityön teettämisen kieltäminen.
IV. VÄHIMMÄISIKÄ
10. Työsuhteeseen tai työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää koskevien kansallisten lakien ja säädösten tulee koskea kotityötä.
V. JÄRJESTÄYTYMISOIKEUS JA KOLLEKTIIVINEN NEUVOTTELUOIKEUS
11. Lainsäädännölliset tai hallinnolliset rajoitukset tai muut esteet, jotka kohdistuvat siihen, että:
a) kotityöntekijät käyttävät oikeuttaan perustaa omia järjestöjään tai liittyä työntekijöiden järjestöihin valintansa mukaan ja osallistua näiden järjestöjen toimintaan, ja
b) kotityöntekijöiden järjestöt käyttävät oikeuttaan liittyä ammattiliittoihin tai ammattiliittojen keskusjärjestöihin,
tulee tunnistaa ja poistaa.
12. On ryhdyttävä toimiin, joilla edistetään työehtosopimusneuvottelujen käyttöä kotityöntekijöiden työehtojen ja -olojen määräämisessä.
VI. PALKKAUS
13. Kotityöstä maksettavien vähimmäispalkkojen suuruudesta tulee sopia kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti.
14. (1) Kotityöntekijäin palkan suuruus tulee määrätä mieluiten työehtosopimusneuvotteluissa, tai niiden puuttuessa:
a) asianomaisen viranomaisen päätöksillä, kuultuaan edustavimpia työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä sekä kotityöntekijöitä edustavia ja kotityöntekijöiden työnantajia edustavia järjestöjä, tai jos jälkimmäisiä järjestöjä ei ole olemassa, kotityöntekijöiden ja kotityöntekijöiden työnantajien edustajia, tai
b) muulla asianmukaisella palkkojen määräämismenettelyllä kansallisella, alakohtaisella tai paikallisella tasolla.
(2) Mikäli palkkojen suuruudesta ei päätetä jollakin yllämainitulla 1 alakohdan tavalla, niistä tulee sopia kotityöntekijän ja työnantajan välillä.
15. Urakkatyössä kotityöntekijän palkan suuruuden tulee olla vertailukelpoinen työnantajan yrityksessä työskentelevän työntekijän tai, jos sellaista työntekijää ei ole, toisessa yrityksessä kyseisellä alalla ja alueella työskentelevän työntekijän saamaan palkkaan.
16. Kotityöntekijöiden tulee saada korvausta:
a) heidän työstään aiheutuneista kuluista, kuten energian ja veden käytöstä, tietoliikenteestä ja koneiden ja laitteiden ylläpidosta aiheutuneista kuluista; ja
b) ajasta, joka kuluu koneiden ja laitteiden ylläpitoon, työkalujen vaihtamiseen, lajitteluun, purkamiseen ja pakkaamiseen, ja muuhun vastaavaan toimintaan.
17. (1) Palkkaturvaa koskevan kansallisen lainsäädännön tulee koskea kotityöntekijöitä.
(2) Kansallisen lainsäädännön tulee taata, että vähennyksille määritetään ennalta vakiinnutetut perusteet, ja näiden tulee suojella kotityöntekijöitä epäoikeutetuilta vähennyksiltä virheellisestä työstä tai vahingoittuneesta materiaalista.
(3) Kotityöntekijöille tulee maksaa joko jokaisen valmiin työtehtävän luovuttamisen yhteydessä tai säännöllisin väliajoin, jotka eivät ole kuukautta pidempiä.
18. Mikäli käytetään välittäjää, tulee välittäjä ja työnantaja saattaa yhteisvastuullisiksi kotityöntekijöille maksettavasta palkanmaksusta kansallisen lain ja käytännön mukaan.
VII. TYÖTURVALLISUUS JA -TERVEYS
19. Asianomaisen viranomaisen tulee varmistaa niiden turvallisuus- ja terveyssäädöksiä ja varokeinoja koskevien ohjeiden levittäminen, joita työnantajien ja kotityöntekijöiden tulee noudattaa. Milloin mahdollista, nämä ohjeet tulee kääntää kotityöntekijöiden ymmärtämille kielille.
20. Työnantajilla tulee olla velvollisuus:
a) tiedottaa kotityöntekijöille kaikista heille annettaviin töihin liittyvistä vaaroista, jotka ovat tai joiden pitäisi olla työnantajan tiedossa, ja toimenpiteistä niiden varalta, sekä järjestää heille mahdollisuuksien mukaan tarpeellinen koulutus,
b) varmistaa, että kotityöntekijöille hankitut koneet, työvälineet ja muut laitteet on varustettu asianmukaisin suojalaittein, ja ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että ne ovat oikein kunnossapidettyjä, ja
c) antaa kotityöntekijöille maksutta kaikki tarpeelliset henkilökohtaiset suojalaitteet.
21. Kotityöntekijöillä tulee olla velvollisuus:
a) noudattaa säädettyjä turvallisuuteen ja terveyteen liittyviä toimenpiteitä,
b) pitää aiheellista huolta omasta turvallisuudestaan ja terveydestään ja niiden henkilöiden turvallisuudesta ja terveydestä, joihin heidän toimintansa tai laiminlyöntinsä työssä saattaa vaikuttaa, mukaan luettuna heidän käyttöönsä annettujen materiaalien, koneiden, työvälineiden ja muiden laitteiden oikea käyttö.
22. (1) Kotityöntekijää, joka kieltäytyy suorittamasta työtä, jonka hän voi kohtuullisen oikeutetusti uskoa edustavan uhkaavaa ja vakavaa vaaraa hänen turvallisuudelleen tai terveydelleen, tulee suojata aiheettomilta seuraamuksilta kansallisten olosuhteiden ja käytännön mukaisella tavalla. Kotityöntekijän tulee ilmoittaa tilanteesta työnantajalle viipymättä.
(2) Kotityöntekijän, hänen perheensä tai väestön turvallisuutta tai terveyttä uhkaavan ja vakavan vaaran sattuessa, siten kuin työsuojelutarkastaja tai muu yleisestä turvallisuudesta vastaava viranomainen on määrittänyt, kotityönteon jatkaminen tulee kieltää, kunnes asianmukaiset toimenpiteet on tehty tilanteen korjaamiseksi.
VIII. TYÖAIKA, LEPOJAKSOT JA LOMA
23. Työtehtävän valmistumiseksi asetetun määräajan ei tule viedä työntekijältä mahdollisuutta päivittäiseen ja viikoittaiseen lepoon, joka on verrattavissa muiden työntekijöiden saamaan lepoon.
24. Kansallisen lainsäädännön tulee luoda ehdot, joiden mukaisesti kotityöntekijöillä tulee olla oikeus palkallisiin yleisiin juhlapäiviin, palkallisiin vuosilomiin ja palkallisiin sairaslomiin muiden työntekijöiden tavoin.
IX. SOSIAALITURVA JA ÄITIYSSUOJELU
25. Kotityöntekijöillä tulee olla oikeus sosiaaliturvaan. Tämä voidaan järjestää:
a) laajentamalla olemassa olevat sosiaaliturvamääräykset koskemaan kotityöntekijöitä;
b) muuttamalla sosiaaliturvaohjelmia kotityöntekijöitä koskeviksi; tai
c) kehittämällä erityisiä ohjelmia tai rahastoja kotityöntekijöitä varten.
26. Äitiyssuojelua koskevaa kansallista lainsäädäntöä tulee soveltaa kotityöntekijöihin.
X. SUOJA TYÖSUHTEEN PÄÄTTÄMISESSÄ
27. Kotityöntekijöillä tulee olla oikeus samaan suojaan kuin muilla työntekijöillä työsuhteen päättämisessä.
XI. RIITOJEN RATKAISEMINEN
28. Asianomaisen viranomaisen tulee varmistaa, että kotityöntekijän ja työnantajan tai työnantajan käyttämän välittäjän väliseen riitaan on olemassa sovittelujärjestelmä.
XII. KOTITYÖTÄ KOSKEVAT OHJELMAT
29. (1) Jokaisen jäsenvaltion tulee yhteistyössä työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa edistää ja tukea ohjelmia, jotka:
a) tiedottavat kotityöntekijöille heidän oikeuksistaan ja heille tarjolla olevista avun muodoista,
b) lisäävät työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen, yksityisten järjestöjen ja muun väestön tietoisuutta kotityötä koskevissa asioissa,
c) edistävät kotityöntekijöiden järjestöjen toimintaa niiden itse valitsemissaan järjestöissä mukaan luettuna osuuskunnat,
d) järjestävät koulutusta kotityöntekijöiden taitojen (mukaan luettuna ei-perinteiset taidot, johtajuus- ja neuvottelutaidot), tuottavuuden, työllisyysmahdollisuuksien ja tulonhankintakyvyn kehittämiseksi,
e) järjestävät koulutusta, joka järjestetään mahdollisimman lähellä työntekijöiden koteja ja johon ei ole tarpeettomia muodollisia pätevyysvaatimuksia,
f) parantavat kotityöntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä muun muassa edistämällä sitä, että heidän käytettävissään olevat laitteet, työkalut, raaka-aineet ja muut tarpeelliset tarvikkeet ovat turvallisia ja korkealaatuisia,
g) edistävät kotityöntekijöille tarkoitettujen keskusten ja verkostojen luomista, jotka tarjoavat heille informaatiota ja palveluja ja vähentävät heidän eristyneisyyttään;
h) auttavat luotonsaannissa, asumistason parantamisessa ja lastenhoidon järjestämisessä; ja
i) edistävät sitä, että kotityö tunnustetaan ansioksi luettavaksi työkokemukseksi.
(2) On varmistettava, että maaseudulla asuvat kotityöntekijät voivat osallistua näihin ohjelmiin.
(3) On hyväksyttävä erityisiä ohjelmia, jotta lapsityövoiman käyttö kotityössä voidaan poistaa.
XIII. TIEDONSAANTI
30. Tieto, joka koskee kotityöntekijöiden oikeuksia ja suojelua ja työnantajien velvollisuuksia kotityöntekijöitä kohtaan, sekä 29 kohdassa tarkoitetut ohjelmat tulee mahdollisuuksien mukaan olla saatavilla kotityöntekijöiden ymmärtämillä kielillä.