Finlex - Etusivulle
Sopimussarja

16/2000

Sopimussarja

Sopimustekstit, valtiosopimusten voimaansaattamissäädökset, ministeriöiden ilmoitukset sekä sähköinen sopimussarja vuodesta 1999 alkaen

Asetus Lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden poistamiseksi koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta

Allekirjoituspäivä
Alkuperäinen julkaisu
Vihko 8/2000 (Julkaistu 23.3.2000)

Työministerin esittelystä säädetään:

1 §

Kansainvälisessä työkonferenssissa 17 päivänä kesäkuuta 1999 hyväksytty lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden poistamiseksi koskeva yleissopimus, jonka eduskunta on hyväksynyt 13 päivänä joulukuuta 1999 ja tasavallan presidentti ratifioinut 30 päivänä joulukuuta 1999 ja jonka ratifioinnin Kansainvälisen työtoi miston pääjohtaja on 17 päivänä tammikuuta 2000 rekisteröinyt, tulee Suomen osalta voimaan 17 päivänä tammikuuta 2001 niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Tämä asetus tulee voimaan 17 päivänä tammikuuta 2001.

YLEISSOPIMUS

(nro 182),

joka koskee lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden poistamiseksi

Kansainvälisen työjärjestön yleiskonferenssi,

jonka Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvosto on kutsunut koolle Geneveen ja joka on aloittanut 87. istuntonsa 1 päivänä kesäkuuta 1999,

katsoo, että on tarpeen ottaa käyttöön uusia välineitä lapsityön pahimpien muotojen kieltämiseksi ja poistamiseksi kansallisen ja kansainvälisen toiminnan tärkeimpänä toimenpiteenä mukaan lukien kansainvälinen yhteistyö ja avustaminen, täydentämään yleissopimusta ja suositusta, jotka koskevat työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää, 1973, ja jotka edelleen ovat lapsityövoiman käyttöä koskevia perusasiakirjoja,

katsoo, että lapsityön pahimpien muotojen tehokas poistaminen edellyttää välittömiä ja laaja-alaisia toimia, ottaen huomioon ilmaisen peruskoulutuksen tärkeyden sekä tarpeen saada lapset pois kaikesta tällaisesta työstä ja järjestää heidän kuntoutuksensa ja yhteiskuntaan sopeuttamisensa ottaen samalla huomioon heidän perheidensä tarpeet,

ottaa huomioon Kansainvälisen työkonferenssin 83. istunnossaan vuonna 1996 hyväksymän lapsityövoiman käytön poistamista koskevan päätöslauselman,

toteaa, että lapsityö aiheutuu suurelta osin köyhyydestä ja että pitkän tähtäimen ratkaisu on kestävä taloudellinen kasvu, joka johtaa sosiaaliseen kehitykseen, erityisesti köyhyyden lieventymiseen ja kaikkien saatavilla olevaan koulutukseen,

ottaa huomioon lapsen oikeuksien yleissopimuksen, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi marraskuun 20 päivänä 1989, ja

ottaa huomioon Kansainvälisen työkonferenssin 86. istunnossaan vuonna 1998 hyväksymän julistuksen työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista ja sen seurannan,

ottaa huomioon, että eräät muut kansainväliset asiakirjat, erityisesti yleissopimus, joka koskee pakollista työtä, 1930, ja Yhdistyneiden Kansakuntien lisäsopimus, joka koskee orjuuden, orjakaupan ja orjuuteen verrattavien järjestelmien ja käytännön tukahduttamista, 1956, kattavat tietyt lapsityön pahimmat muodot ja

päättää hyväksyä tietyt ehdotukset koskien lapsityötä, mikä on tämän istunnon esityslistalla neljäntenä kohtana ja

päättää, että nämä ehdotukset laaditaan kansainvälisen yleissopimuksen muotoon;

hyväksyy tänä seitsemäntenätoista päivänä kesäkuuta vuonna tuhatyhdeksänsataa yhdeksänkymmentäyhdeksän seuraavan yleissopimuksen, josta voidaan käyttää nimitystä Lapsityön pahimpia muotoja koskeva yleissopimus, 1999.

1 artikla

Kunkin tämän yleissopimuksen ratifioivan jäsenvaltion on ryhdyttävä välittömiin ja tehokkaisiin toimenpiteisiin varmistaakseen lapsityön pahimpien muotojen kiireellisen kieltämisen ja poistamisen.

2 artikla

Sanalla "lapsi" tarkoitetaan tässä yleissopimuksessa kaikkia alle 18-vuotiaita henkilöitä.

3 artikla

Tässä yleissopimuksessa ilmaisu "lapsityön pahimmat muodot" käsittää:

a) kaikki orjuuden muodot ja orjuuteen verrattavat käytännöt, kuten lasten myynnin ja lapsikaupan, velkaorjuuden ja maaorjuuden sekä pakkotyön mukaan lukien lasten pakkovärväyksen käytettäväksi aseellisessa selkkauksessa;

b) lapsen käytön, välityksen tai tarjoamisen prostituutioon, pornografian tuotantoon tai pornografisiin esityksiin;

c) lapsen käytön, välityksen tai tarjoamisen laittomiin toimiin, erityisesti huumausaineiden tuotantoon ja kauppaan, kuten asiaankuuluvissa kansainvälisissä sopimuksissa on määritelty;

d) työn, joka luonteensa tai olosuhteidensa vuoksi saattaa olla haitallista lasten terveydelle, turvallisuudelle tai moraalille.

4 artikla

1. Työt, jotka on mainittu 3 artiklan d-kohdassa on määritettävä kansallisella lainsäädännöllä tai asianomaisen viranomaisen määräyksillä sen jälkeen kun asiasta on neuvoteltu asianomaisten työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa, ottaen huomioon asiaankuuluvat kansainväliset normit ja erityisesti lapsityön pahimpia muotoja koskevan suosituksen, 1999, kohdat 3 ja 4.

2. Asianomaisen viranomaisen on neuvoteltuaan asianomaisten työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa yksilöitävä, missä näin määritettyjä töitä tehdään.

3. Tämän artiklan 1 kohdassa määritettyjä töitä koskeva luettelo on määräajoin tarkistettava ja tarvittaessa uusittava yhteistyössä asianomaisten työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa.

5 artikla

Kunkin jäsenvaltion on neuvoteltuaan työnantaja ja työntekijäjärjestöjen kanssa perustettava tai osoitettava asianmukainen toimintajärjestelmä tämän yleissopimuksen määräysten toimeenpanon valvomiseksi.

6 artikla

1. Kunkin jäsenvaltion on laadittava ja pantava toimeen toimintaohjelmia lapsityön pahimpien muotojen kiireelliseksi poistamiseksi.

2. Tällaiset toimintaohjelmat on laadittava ja pantava toimeen neuvotellen asianmukaisten valtion elinten ja työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa, ottaen tarvittaessa huomioon muiden asianosaisten ryhmien näkemykset.

7 artikla

1. Kunkin jäsenvaltion on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin tämän yleissopimuksen määräysten tehokkaan toimeenpanon ja noudattamisen varmistamiseksi mukaan lukien rangaistusseuraamusten tai tarvittaessa muiden sanktioiden säätäminen ja soveltaminen.

2. Ottaen huomioon koulutuksen merkityksen lapsityön poistamisessa kunkin jäsenvaltion on ryhdyttävä tehokkaisiin ja aikaan sidottuihin toimenpiteisiin, joilla

a) estetään lasten käyttö lapsityön pahimmissa muodoissa;

b) annetaan tarvittavaa ja asianmukaista suoraa apua lasten siirtämiseksi pois lapsityön pahimpien muotojen piiristä sekä heidän kuntouttamiseensa ja sosiaaliseen sopeuttamiseensa;

c) varmistetaan pääsy ilmaiseen peruskoulutukseen ja, milloin mahdollista ja asianmukaista, ammatilliseen koulutukseen kaikille lapsityön pahimmista muodoista poissiirretyille lapsille;

d) tunnistetaan ja tavoitetaan erityisriskeille alttiina olevat lapset;

e) otetaan huomioon tyttöjen erityisongelmat.

3. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä asianmukainen viranomainen, joka vastaa tämän yleissopimuksen määräysten toimeenpanosta.

8 artikla

Jäsenvaltioiden on ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin auttaakseen toisiaan tämän yleissopimuksen määräysten toimeenpanossa tehostetun kansainvälisen yhteistyön ja/tai avustamisen keinoin mukaan lukien tuki sosiaaliselle ja taloudelliselle kehitykselle, köyhyydenpoisto-ohjelmille ja kaikkien saatavilla olevalle koulutukselle.

9 artikla

Tämän yleissopimuksen virallisista ratifioinneista on rekisteröintiä varten lähetettävä ilmoitus Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle.

10 artikla

1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on rekisteröinyt.

2. Yleissopimus tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit.

3. Sen jälkeen tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sen ratifiointi on rekisteröity.

11 artikla

1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi irtisanoa sen kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, jona yleissopimus on alunperin tullut voimaan, lähettämällä ilmoituksen irtisanomisesta Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröintiä varten. Kyseinen irtisanominen tulee voimaan vasta vuoden kuluttua rekisteröimispäivämäärästä.

2. Kukin tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa edellisessä kohdassa mainitun kymmenen vuoden määräajan päättymisestä käytä tämän artiklan mukaista irtisanomisoikeuttaan, on sidottu noudattamaan yleissopimusta seuraavan kymmenvuotiskauden ajan ja saa sen jälkeen irtisanoa tämän yleissopimuksen kunkin kymmenvuotiskauden päätyttyä tässä artiklassa määrätyin ehdoin.

12 artikla

1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Kansainvälisen työjärjestön kaikille jäsenvaltioille tieto kaikista jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ja rekisteröidyistä ratifioinneista ja irtisanomisista.

2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toisen ratifioinnin rekisteröinnistä pääjohtajan on kiinnitettävä järjestön jäsenvaltioiden huomio yleissopimuksen voimaantulopäivämäärään.

13 artikla

Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille täydelliset tiedot kaikista edellisten artiklojen mukaisesti rekisteröimistään ratifioinneista ja irtisanomisista Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.

14 artikla

Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on, milloin se katsoo tarpeelliseksi, esiteltävä yleiskonferenssille tämän yleissopimuksen soveltamista koskeva selostus sekä tutkittava, onko tarpeen ottaa konferenssin työjärjestykseen kysymys yleissopimuksen uusimisesta kokonaan tai osittain.

15 artikla

1. Mikäli konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen, joka kokonaan tai osittain korvaa tämän yleissopimuksen, eikä uusi yleissopimus toisin määrää, niin

a) jäsenvaltion ratifioidessa uuden korvaavan yleissopimuksen aiheutuu tästä välittömästi ipso jure tämän yleissopimuksen irtisanoutuminen 11 artiklan ehdoista huolimatta jos ja kun uusi korvaava yleissopimus on tullut voimaan,

b) uuden korvaavan yleissopimuksen tultua voimaan eivät jäsenvaltiot enää voi ratifioida tätä yleissopimusta.

2. Tämä yleissopimus jää kuitenkin voimaan nykyisen muotoisena ja sisältöisenä niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat ratifioineet sen mutta eivät korvaavaa yleissopimusta.

16 artikla

Tämän yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset.

SUOSITUS

(nro 190),
joka koskee lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden poistamiseksi

Kansainvälisen työjärjestön yleiskonferenssi,

jonka Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvosto on kutsunut koolle Geneveen ja joka on aloittanut 87. istuntonsa 1 päivänä kesäkuuta 1999, ja

hyväksyttyään Lapsityön pahimpia muotoja koskevan yleissopimuksen, 1999,

päättää hyväksyä tietyt ehdotukset koskien lapsityötä, mikä on tämän istunnon esityslistan neljäntenä kohtana, ja

päättää, että nämä ehdotukset tulee laatia suosituksen muotoon täydentämään Lapsityön pahimpia muotoja koskevaa yleissopimusta, 1999,

hyväksyy tänä seitsemäntenätoista päivänä kesäkuuta tuhatyhdeksänsataa yhdeksänkymmentäyhdeksän seuraavan suosituksen, josta voidaan käyttää nimitystä Lapsityön pahimpia muotoja koskeva suositus, 1999.

1. Tämän suosituksen määräykset täydentävät Lapsityön pahimpia muotoja koskevan yleissopimuksen, 1999, määräyksiä (jäljempänä "yleissopimus") ja niitä on sovellettava yhdessä yleissopimuksen määräysten kanssa.

I. TOIMINTAOHJELMAT

2. Yleissopimuksen 6 artiklassa mainitut toimintaohjelmat tulisi laatia ja panna toimeen kiireellisinä neuvotellen asianmukaisten valtion elinten ja työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa ja ottaen huomioon lapsityön pahimmista muodoista suoraan kärsivien lasten, heidän perheidensä ja tarvittaessa yleissopimuksen ja tämän suosituksen tarkoitusperiin sitoutuneiden muiden asianosaisten ryhmien näkemykset. Näiden ohjelmien tarkoituksena on oltava muun muassa:

a) lapsityön pahimpien muotojen tunnistaminen ja ilmituominen;

b) lasten käytön estäminen lapsityön pahimmissa muodoissa tai heidän siirtämisensä pois niistä, heidän suojaamisensa kostotoimenpiteiltä sekä kuntoutuksen ja sosiaalisen sopeuttamisen järjestäminen keinoin, joilla otetaan huomioon heidän koulutukselliset, ruumiilliset ja henkiset tarpeensa;

c) ottaa erityisesti huomioon:

(i) hyvin nuoret lapset;

(ii) tytöt;

(iii) piilotyötilanteet, joissa tytöt ovat alttiina erityisille riskeille;

(iv) muut lapsiryhmät, jotka ovat erityisen suojattomia tai joilla on erityisiä tarpeita;

d) tunnistaa ja tavoittaa yhteisöt, joissa lapset ovat alttiina erityisille riskeille sekä työ niiden parissa;

e) yleiseen mielipiteeseen ja asianosaisiin, mukaan lukien lapset ja heidän perheensä, kohdistuva tiedottaminen, näiden saaminen tiedostamaan ongelmat ja ryhtymään toimiin.

II. VAARALLINEN TYÖ

3. Kun määritetään yleissopimuksen 3 artiklan d-kohdassa tarkoitettuja töitä ja paikkoja, joissa niitä tehdään, tulisi ottaa huomioon muun muassa:

a) työ, jossa lapset ovat alttiina ruumiilliselle, henkiselle tai seksuaaliselle hyväksikäytölle;

b) maanpinnan - ja vedenalainen työ, vaarallisissa korkeuksissa tai ahtaissa tiloissa tapahtuva työ;

c) vaarallisilla koneilla, laitteilla ja työkaluilla tehtävä työ tai työ, johon liittyy raskaiden kuormien manuaalinen käsittely tai kantaminen;

d) epäterveellisessä ympäristössä tehtävä työ, joka voi esimerkiksi altistaa lapset vaarallisille aineksille, aineille tai prosesseille tai heidän terveydelleen haitalliselle lämpötilalle, äänitasolle tai tärinälle;

e) erityisen vaikeissa olosuhteissa tehtävä työ, kuten pitkät työvuorot tai yötyö tai työ, jossa lapsi joutuu kohtuuttomasti oleskelemaan työnantajan tiloissa.

4. Yleissopimuksen 3 artiklan d-kohdassa ja yllä olevassa 3 kohdassa mainittujen töiden osalta kansallisessa lainsäädännössä tai asianomaisen viranomaisen määräyksissä voidaan, sen jälkeen kun asiasta on neuvoteltu asianomaisten työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa, sallia työnteko 16 vuoden iästä lähtien edellyttäen, että kyseessä olevien lasten terveys, turvallisuus ja moraali ovat täysin turvatut ja että lapsille on annettu riittävästi kyseisen toimialan erityisohjausta tai ammatillista koulutusta.

III. TOIMEENPANO

5.(1) Lapsityön laatua ja laajuutta koskevia yksityiskohtaisia tietoja ja tilastoja tulisi kerätä ja pitää ajan tasalla, jotta niiden perusteella voidaan määrittää lapsityön lopettamista ja varsinkin sen pahimpien muotojen kiireellistä kieltämistä ja poistamista koskevien kansallisten toimien tärkeysjärjestys.

(2) Näiden tietojen ja tilastojen on mahdollisuuksien mukaan oltava jaoteltuja sukupuolen, ikäryhmän, ammatin, toimialan, tehtävänimikkeiden, koulunkäynnin ja maantieteellisen sijainnin mukaan. Tehokkaan syntymärekisterijärjestelmän tärkeys, mukaan lukien syntymätodistusten antaminen, on otettava huomioon.

(3) Lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja poistamista koskevien kansallisten säännösten rikkomuksia koskevat asianmukaiset tiedot tulisi kerätä ja pitää ajan tasalla.

6. Yllä olevassa 5 kohdassa mainittu tietojen ja tilastojen keruu ja käsittely tulisi tehdä yksityisyydensuoja huomioon ottaen.

7. Yllä olevan 5 kohdan mukaisesti kerätyt tiedot tulisi toimittaa Kansainväliselle työtoimistolle säännöllisin väliajoin.

8. Jäsenvaltioiden olisi perustettava tai osoitettava asianmukainen kansallinen toimintajärjestelmä valvomaan lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja poistamista koskevien kansallisten säännösten toimeenpanoa neuvoteltuaan työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa.

9. Jäsenvaltioiden tulisi varmistaa, että asianmukaiset viranomaiset, jotka ovat vastuussa lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja poistamista koskevien kansallisten säännösten toimeenpanosta ovat yhteistyössä keskenään ja varmistavat toimintansa yhteensopivuuden.

10. Kansallisen lainsäädännön tai asianmukaisten viranomaisten tulisi nimetä henkilöt, jotka ovat vastuussa, jos lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja poistamista koskevia kansallisia säännöksiä ei noudateta.

11. Jäsenvaltioiden olisi kansallisen lainsäädännön sallimissa puitteissa tuettava lapsityön pahimpien muotojen kiireelliseen kieltämiseen ja poistamiseen tähtääviä kansainvälisiä pyrkimyksiä:

a) keräämällä ja vaihtamalla tietoja rikoksista, mukaan lukien rikokset, joilla on yhteyksiä kansainvälisiin verkostoihin;

b) paljastamalla ja asettamalla syytteeseen henkilöt, jotka osallistuvat lasten myyntiin ja lapsikauppaan tai lasten käyttöön, välitykseen tai tarjoamiseen laittomiin toimiin, prostituutioon, pornografian tuotantoon tai pornografisiin esityksiin;

c) rekisteröimällä tällaisiin rikoksiin syyllistyneet.

12. Jäsenvaltioiden tulisi säätää seuraavat lapsityön pahimmat muodot rangaistaviksi:

a) kaikki orjuuden muodot ja orjuuteen verrattavat käytännöt, kuten lasten myynti ja lapsikauppa, velkaorjuus ja maaorjuus sekä pakkotyö mukaan lukien lasten pakkovärväys käytettäväksi aseellisessa selkkauksessa;

b) lapsen käyttö, välitys tai tarjoaminen prostituutioon, pornografian tuotantoon tai pornografisiin esityksiin;

c) lapsen käyttö, välitys tai tarjoaminen laittomiin toimiin, erityisesti huumausaineiden tuotantoon ja kauppaan, kuten asiaankuuluvissa kansainvälisissä sopimuksissa on määritelty, tai toimiin, joihin liittyy ampuma-aseiden tai muiden aseiden laiton hallussapito tai käyttö.

13. Jäsenvaltioiden tulisi varmistaa, että rangaistuksia, mukaan lukien tarvittaessa rikosoikeudellisia rangaistuksia, sovelletaan yleissopimuksen 3 artiklan d-kohdassa mainitun työn estämistä ja poistamista koskevien kansallisten säännösten rikkomisesta.

14. Jäsenvaltioiden tulisi myös kiireellisesti järjestää tarvittavia muita rikos- ja siviilioikeudellisia tai hallinnollisia keinoja lapsityön pahimpia muotoja koskevien kansallisten säännösten tehokkaan noudattamisen varmistamiseksi, kuten lapsityön pahimpia muotoja käyttäneiden yritysten erityisvalvonta sekä jatkuvien rikkomusten ollessa kyseessä toimiluvan tilapäisen tai pysyvän peruuttamisen harkinta.

15. Muita lapsityön pahimpien muotojen kieltämiseen ja poistamiseen tähtääviä toimia voivat olla esimerkiksi:

a) tiedottaminen suurelle yleisölle, mukaan lukien kansalliset ja paikalliset poliittiset johtajat, kansanedustajat ja oikeuslaitos, näiden saaminen tiedostamaan ongelmat ja ryhtymään toimiin;

b) työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen sekä kansalaisjärjestöjen sitouttaminen ja koulutus;

c) soveltuvan koulutuksen järjestäminen asianomaisille viranomaisille, erityisesti tarkastajille ja lainvalvojille sekä muille asianmukaisille asiantuntijoille;

d) jäsenvaltion lapsityön pahimpien muotojen kieltoa ja välitöntä poistamista koskevia kansallisia säännöksiä rikkoneiden kansalaisten syytteeseen asettamisen järjestäminen heidän omassa maassaan myös silloin, kun nämä rikkomukset ovat tapahtuneet toisessa valtiossa;

e) oikeudellisten ja hallinnollisten menettelytapojen yksinkertaistaminen ja sen varmistaminen, että ne ovat asianmukaisia ja täsmällisiä;

f) yritysten kannustaminen kehittämään toimintaperiaatteita ja -ohjelmia, jotka edistävät yleissopimuksen tavoitteita;

g) lapsityön poistamiseen tähtäävien parhaiden käytäntöjen seuranta ja tunnetuksi tekeminen;

h) lapsityötä koskevien lakien tai muiden säännösten tunnetuksi tekeminen eri kielillä tai murteilla;

i) erityisten valitusmenettelyiden luominen ja varautuminen niiden henkilöiden suojelemiseen syrjinnältä ja kostotoimenpiteiltä, jotka laillisesti paljastavat yleissopimuksen määräysten vastaisia toimia, sekä puhelinpalveluiden tai yhteydenottopaikkojen ja oikeusasiamiesten järjestäminen;

j) asianmukaisiin toimiin ryhtyminen koulutuksen perusrakenteen parantamiseksi ja opettajien koulutuksen saattamiseksi vastaa-maan poikien ja tyttöjen tarpeita;

k) milloin mahdollista, seuraavien asioiden huomioonottaminen:

(i) vanhempien ja aikuisten työtilaisuuksien ja ammatillisen koulutuksen tarve niissä perheissä, joiden lapset työskentelevät yleissopimuksen tarkoittamissa olosuhteissa ja

(ii) tarve saattaa vanhemmat tietoisiksi tällaisissa olosuhteissa työskentelevien lasten ongelmista.

16. Lisääntyneen kansainvälisen yhteistyön ja/tai avustamisen jäsenvaltioiden kesken lapsityön pahimpien muotojen kieltämiseksi ja tehokkaaksi poistamiseksi tulisi täydentää kansallisia pyrkimyksiä ja sitä voidaan tarvittaessa kehittää ja panna toimeen neuvotellen työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa. Tällaisen kansainvälisen yhteistyön ja/tai avustamisen tulisi sisältää:

a) varojen hankinta kansallisia ja kansainvälisiä ohjelmia varten;

b) keskinäinen oikeudellinen apu;

c) tekninen apu mukaan lukien tietojen vaihto;

d) tuki sosiaaliselle ja taloudelliselle kehitykselle, köyhyydenpoisto-ohjelmille ja kaikkien saatavilla olevalle koulutukselle.

Sivun alkuun