20.6.1996

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

Kansallisrahoitus Oy kertoi A:ta vastaan ajamassaan kanteessa, että A oli 7.10.1987 päivätyllä kauppasopimuksella ostanut JK-Auto Oy:ltä Datsun -merkkisen henkilöauton. Sopimus oli samana päivänä siirretty rahoitettavaksi Independent Rahoitus Oy:lle, joka myöhemmin oli sulautunut kantajayhtiöön. Sopimuksen siirrolla olivat siihen perustuvat oikeudet siirtyneet vakuudeksi rahoitusyhtiölle. Koska A ei ollut maksanut rahoitussopimuksen mukaisia maksueriä rahoitusyhtiölle, tämä vaati, että A velvoitettaisiin heti suorittamaan sille velkansa 44 633 markkaa ja kullekin erääntyneelle maksuerälle 18 prosentin vuotuinen korko.

A:n vastaus

A vastusti kannetta lausuen, että kauppa oli purkautunut, koska JK-Auto Oy ei ollut omistanut puheena olevaa autoa eikä siten myyjänä voinut vastata kaupasta. A oli palauttanut auton sen oikealle omistajalle Haagan Autotalo Oy:lle.

Helsingin raastuvanoikeuden päätös 11.3.1993

Raastuvanoikeus totesi asiassa olevan riidatonta, että JK-Auto Oy oli myynyt A:lle kanteessa tarkoitetun henkilöauton, jonka omistusoikeus ei ollut siirtynyt myyjälle. Kaupan oli rahoittanut Kansallisrahoitus Oy:öön sulautunut Independent Rahoitus Oy. Rahoitusyhtiö ei ollut vaatinut selvitystä auton omistusoikeudesta rahoitusta myöntäessään. Edelleen raastuvanoikeus totesi, että myyntirahoitussopimuksen ehtojen 2 kohdan mukaan myyjällä oli normaalin kaupanvastuun mukaiset velvollisuudet ostajaan nähden.

Raastuvanoikeus katsoi, että koska JK-Auto Oy ei ollut omistanut A:lle myymäänsä henkilöautoa, A:lla oli kauppakaaren säännösten nojalla ollut oikeus purkaa kauppa, mikä tosiasiallisesti olikin tapahtunut, kun A oli palauttanut auton sen oikealle omistajalle. A ei siten ollut velvollinen suorittamaan rahoitusyhtiölle kanteessa vaadittuja maksueriä.

Mainituilla perusteilla raastuvanoikeus hylkäsi kanteen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 28.3.1995

Kansallisrahoitus Oy valitti hovioikeuteen ja vaati kanteensa hyväksymistä.

Hovioikeus lausui, että A oli 7.10.1987 allekirjoittamallaan myyntirahoitussopimuksella ostanut JKAuto Oy:ltä mainitun henkilöauton Independent Rahoitus Oy:n rahoittaessa kaupan. Sopimuksen mukaan kokonaisluottohinnaksi oli muodostunut 54 065 markkaa, mikä oli sovittu maksettavaksi takaisin kuukausittain 36 sopimuksessa tarkemmin määritellyssä maksuerässä sopimuksen mukaisine 18 prosentin vuotuisine korkoineen. Myyntirahoitussopimukseen ei ollut sisältynyt omistuksenpidätysehtoa ja JK-Auto Oy oli siirtänyt sopimuksen rahoitettavaksi ja siihen perustuvat oikeudet vakuudeksi rahoitusyhtiölle. A oli saanut auton hallintaansa kaupantekopäivänä.

A oli kertonut, että hänen saatuaan tietää myyjän salanneen sen, ettei se omistanutkaan autoa, hän oli ilmoittanut purkavansa kaupan ja joulukuusta 1987 lähtien jättänyt maksuerät maksamatta sekä, koska omistusoikeus autoon ei kuulunut myyjäyhtiölle, luovuttanut auton sen oikealle omistajalle Haagan Autotalo Oy:lle.

Myyntirahoitussopimuksen mukaan myyjä oli allekirjoittamalla sopimuksen siirtänyt sen rahoitettavaksi ja siihen perustuvat oikeudet vakuudeksi rahoitusyhtiölle. Sopimuksen ehtojen mukaan myyjällä oli edelleen normaalin kaupanvastuun mukaiset velvollisuudet ostajaan nähden. Myyjällä tai siirronsaajalla oli oikeus purkaa sopimus ja vaatia koko saatavansa välittömästi maksettavaksi korkoineen ja perimiskuluineen, mikäli ostaja laiminlöi maksuvelvollisuutensa sopimusehdoissa mainituin tavoin. Ostaja puolestaan oli sitoutunut suorittamaan sopimuksen mukaisen velkansa siirronsaajalle.

A oli tiennyt siirrosta ja siitä, että maksut siirron jälkeen olivat päteviä vain rahoitusyhtiölle suoritettuina. Hän oli suorittanut osan maksueristä rahoitusyhtiölle.

Asiassa oli jäänyt näyttämättä, että rahoitusyhtiö olisi hyväksynyt A:n menettelyn kaupan purkamiseksi ja vapauttanut hänet myyntirahoitussopimukseen perustuvasta maksuvelvollisuudesta.

Mainituilla perusteilla ja kun kanteessa vaaditut määrät perustuivat myyntirahoitussopimukseen eikä A ollut näyttänyt, että Kansallisrahoitus Oy olisi saanut maksun saatavastaan, hovioikeus kumosi raastuvanoikeuden päätöksen ja velvoitti A:n suorittamaan rahoitusyhtiölle 44 633 markkaa 18 prosentin korkoineen 43 086 markalle 13.8.1988 lukien.

Perustelut

JK-Auto Oy on myynyt puheena olevan auton A:lle luotolla. Kaupan on rahoittanut Independent Rahoitus Oy, nykyiseltä nimeltään Kansallisrahoitus Oy, jolle myyjäyhtiö A:n tieten on siirtänyt kaikki sopimukseen perustuvat oikeutensa. Myyntisopimuksessa oli muun muassa ehto, jonka mukaan koska myyjä siirsi sopimuksen vain rahoitettavaksi, myyjällä oli edelleen kauppaan perustuvat velvollisuudet ostajaan nähden. Mikäli ostaja vaati kaupan purkamista, hinnanalennusta tai muuta hyvitystä kaupan kohteessa olleen virheen johdosta, myyjä sitoutui ilmoittamaan tästä heti siirronsaajalle sekä, ellei ostajan vaatimusta ollut pidettävä ilmeisen perusteettomana, siirronsaajan vaatimuksesta lunastamaan sopimuksen takaisin.

Kaupan jälkeen ilmeni, että JK-Auto Oy ei ollut sen ja Haagan Autotalo Oy:n välisen sopimuksen mukaisesti suorittanut auton kauppahintaa Haagan Autotalo Oy:lle. Näin ollen JK-Auto Oy ei kyennyt myyjänä vastaamaan A:n kanssa tekemästään kaupasta. A oli, keskusteltuaan tilanteesta myös rahoitusyhtiön edustajan kanssa, purkanut kaupan. JK-Auto Oy:n olisi sen ja rahoitusyhtiön välisen, edellä kerrotun sopimuksen ehdon mukaan tullut ilmoittaa kaupan purkautumisesta rahoitusyhtiölle.

Kansallisrahoitus Oy ei ole rahoitussopimuksen siirronsaajana saanut kaupasta riippumatonta oikeutta vaan sille on siirtynyt myyjän oikeus maksamatta olevaan kauppahintaan. Rahoitusyhtiöllä ei ole oikeutta saada A:lta maksua, vaikka JK-Auto Oy oli laiminlyönyt ilmoitusvelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.