25.1.2012

PIRKANMAAN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 24.11.2010

Syyttäjä

Kihlakunnansyyttäjä Heidi Ukskoski

Vastaaja(t)

A

Asianomistaja(t)

B

Kuultava(t)

KULUTTAJA-ASIAMIES

Asia

KULUTTAJANSUOJARIKKOMUS

Vireille

15.9.2010

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. KULUTTAJANSUOJARIKKOMUS (8330/R/0023149/09LI1)
Kuluttajansuojalaki 11 luku 1 § (38/78,811/90)
Kuluttajansuojalaki 2 luku 3 § ja 6 §

17.12.2008 YLÖJÄRVI

A on elinkeinoharjoittajana, toimiessaan B:n avustajana, laskuttanut B:ltä lainopillisen toimeksiannon perusteella tehdyistä toimenpiteistä, mistä johtunut lasku on sittemmin tuomioistuimessa todettu perusteettomaksi kaikilta osin.

Näin ollen A on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta menetellyt elinkeinotoiminnassa yleisesti hyväksyttävän asianmukaisen menettelytavan vastaisesti ja antanut asiakassuhteessaan B:lle totuudenvastaisen tai harhaanjohtavan tiedon hänen velvollisuudestaan maksaa palveluksesta suoritettavaa korvausta.

Syyttäjän muut vaatimukset

Todistelukustannusten korvaaminen syytekohdassa 1

A on velvoitettava korvaamaan valtiolle todistelukustannukset.

Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1 §

Asianomistajan vaatimukset

B on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaatinut toissijaisesti, että A tuomitaan perintärikkomuksesta.

B on vaatinut rahallista korvausta A:n tahallisesta ja törkeästä huolimattomuudesta aiheutuneesta vahingosta, suunnattomasta kärsimyksestä, muusta haitasta, maineen mustaamisesta, työkyvyn alentumiseen vaikuttavalla vuosikausia kestäneellä aiheettomalla lakien vastaisella prosessoinnilla, jota A ajoi yksipuoleisesti ja aggressiivisesti.

A:n väärän lainopillisen neuvon/tiedon tms, asiakirjojen salassa pidettävyydestä seurauksena B on ollut raskaassa rikosprosessissa salassapitorikoksesta epäiltynä toista vuotta, mistä syystä B:n henkinen tasapaino alkoi järkkyä jo loppuvuodesta 2007. Tämän jälkeen A aloitti vielä tämän täysin perusteettoman velkomisprosessinsa halveksuen kuluttajansuojalakia ja lakia saatavien perinnästä sekä toimien täysin normaalien toimintatapojen vastaisesti aiheuttaen tahallaan vain lisää valtavaa tuskaa sekä taloudellisia kustannuksia. B:n jouduttua täysin ilman omaa syytän kohtuuttoman henkisen paineen alaiseksi A:n epäasiallisen toiminnan vuoksi, B:n oli lopulta hakeuduttava lääkäriin henkisen traumaperäisen stressin uuvuttamana, mikä vaikutti luonnollisesti hyvin oleellisesti hänen työpanokseensa T:mi yrittäjänä. Pelkästään B:n akuutin sairasloman pituus tuolloin oli jo 6 viikkoa. Tapahtuneen seurauksena mm. B:n toiminimen liikevaihto tippui vuonna 2009 n. 150.000 euroa keskikatteen ollessa n. 24 % ja liikevaihdon laskuprosentin n. 45 %. B on katsonut A:n toiminnalla olevan suoran syy-seuraus yhteyden tähän 50 %:n osuudella eli 18.000 euroa.

B:n kustannukset salassapitorikosasiassa puolustautumisessa (täysin ulkopuolella A:n laskutuksen) asioihin perehtymistä, selvitystyötä, puhelinkutuja, satojavalokopioita, ammattiavun käyttämisestä asiakirjojen laatimista, suunnaton määrä omia työtunteja eli 3.000 euroa.

B:n maineen mustaaminen täysin perusteettomalla julkisella velkomistuomiohaulla sekä valtavan pitkäkestoisen henkisen kärsimyksen ja siitä johtuvan kivun ja säryn korvaukseksi B on arvioinut 12.000 euroa.

Tämän kuluttajansuojarikkomusprosessin aiheuttamat asianhoito ja/eli oikeudenkäyntikulut istuntopäivän 11.11.2010 ovat 3.000 euroa.

B:n oheisen erittelyn mukainen vaatimus yhteensä 36.000 euroa.

Vastaajan vastaus

A on vaatinut, että häneen kohdistetut syytteet hylätään tai joka tapauksessa hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta. Kyse on vähäisestä rikkomuksesta eikä B:lle ole aiheutunut tästä rikkomuksesta taloudellista eikä muutakaan vahinkoa.

Perusteinaan rangaistusvaatimuksen kiistämisen osalta A on lausunut, että laskutus ei ole ollut perusteeton, se on perustunut B:n toimeksiantoon ja A:n tekemään työhön.

A on kiistänyt, että hän olisi antanut asiakassuhteessa B:lle totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa tietoa, hänen velvollisuudesta maksaa palveluksesta suoritettavaa korvausta.

Lähtökohtana on se, että kun asiakas antaa toimeksiannon lakimiehelle, hän tietää, että toimeksianto on vastikkeellista. Tästä ei ole erikseen B:n kanssa keskusteltu, mutta B tiesi sen, koska oli aiemmasta toimeksiannosta maksanut A:lle laskun.

Virhe, minkä A on tehnyt, on se, että hän ei huomioinut B:n reklamaatiota ennen kuin hän pani velkomuskanteen vireille käräjäoikeudessa palattuaan 12.1. joululomalta Keuruulle, jossa hänen faxinsa on.

Kun käräjäoikeus sitten alensi mainitsemillaan perusteilla B:n maksettavaksi tuomittua laskuvelkaa, ei kysymys ole ollut alun alkaenkaan perusteettomasta laskutuksesta.

Hovioikeus poisti B:n maksuvelvollisuuden kokonaan, mutta hovioikeuden tuomion perustelu on totuudenvastainen. A on myös katsonut, että hovioikeuden ratkaisun lopputulos on väärä.

Se, että A avusti B:tä poliisitutkinnassa, johti siihen, että B sai syyttämättä jättämispäätöksen salassapitorikoksesta.

Kunnianloukkausasiassa A ei toiminut B:n avustajana Tampereen käräjäoikeudessa asiaa käsiteltäessä. Siellä B sai tuomion.

Päätöksen perusteluissa B on kertonut saaneensa poliisilta tiedon, että syyttämättäjättämispäätöksen jälkeen asiakirjat ovat julkisia.

Riidanalaisesta laskusta A sai B:ltä toimeksiannon 16.11.2007. Muut toimenpiteet tapahtuivat 8.1. ja 9.4.2008.

Vanhempi rikoskonstaapeli C:n todistuksesta ilmenee, että kunnianloukkaustutkinta oli tullut poliisin tietoon jo elokuussa 2006 ja esitutkinta aloitettiin 4.10.07. Esitutkintaa ei aloitettu A:n väitetyn "virheellisen oikeudellisen ohjeen seurauksena" eli A ei tuntenut vielä elokuussa 2006 B:tä.

A on kiistänyt kaikki korvausvaatimukset perusteiltaan.

A on kiistänyt käräjäoikeuden ja hovioikeuden osalta esitetyt kaikki korvausvaatimukset, koska ne on jo maksettu hovioikeuden tuomion mukaisesti eikä niitä voida toistamiseen vaatia. Tuomion mukaisesti hän on maksanut oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 1.500 euroa ja hovioikeudessa 750 euroa.

B:n ja hänen vaimonsa työtunnit, kuten muutkin liitteessä mainitut vaatimukset A on kiistänyt perusteiltaan ja määriltään.

A on kiistänyt myös mm. puolentoista kuukauden työkyvyttömyyden, kivut ja säryt ym.

Työkyvyttömyys ajoittuu siihen aikaan kun Pirkanmaan käräjäoikeudessa käsiteltiin B:n kunnianloukkausasiaa. B sai Tampereen käräjäoikeudessa kunnianloukkaustuomiot.

Lääkärintodistuksista ilmenevät työkyvyttömyysajat 4.3.-31.3.2009 ja 1.4.-14.4.2009 eivät liity A:n toimenpiteisiin mitenkään eikä hän ole tuolloin avustanut B:tä. A:n toimenpide B:n kanssa päättyi 9.4.2008.

B on saanut 2.3.2009 tuomion Tampereen käräjäoikeudessa kahdesta kunnianloukkauksesta, jotka ovat tuomiolauselman mukaan tapahtuneet 1.7.2006-lokakuu 2007 ja 1.6.2006-30.6.2007.

A:n pyyntö siitä, että asian käsittelyä siirretään.

A on vaatinut Korkeimmalta Oikeudelta hovioikeuden tuomion purkamista, koska hovioikeuden tuomio on totuuden vastainen.

A:n käsityksen mukaan, ennen kuin Korkein oikeus on tehnyt päätöksen tuomion purkamishakemuksessa, jossa hän on vaatinut asian palauttamista uudelleen hovioikeuden käsiteltäväksi, ei tätä asiaa tulisi käsitellä.

Jos Korkein Oikeus hyväksyy A:n purkuhakemuksen ja palauttaa asian hovioikeuteen ja Pirkanmaan käräjäoikeus antaa tässä asiassa vastakkaisen tuomion, on sekin tuomio purettava.

Kuultavan lausuma

Kuluttajansuoja-asiamies on ilmoittanut, että hänellä ei ole asiassa lausuttavaa.

Syyttäjän lausuma

Syyttäjä on ilmoittanut, että hän ei yhdy perintärikkomusta koskevaan rangaistusvaatimukseen.

LUETTELO TODISTEISTA

Kirjalliset todisteet

B:n kirjalliset todisteet:

• Turun hovioikeuden 8.6.2010 antama tuomio nro 1352

• 4.3.2009 ja 1.4.2009 päivätyt lääkärintodistukset

• B:n vastaus kanteeseen 24.1.2009

A:n kirjalliset todisteet:

• päätös syyttämättä jättämisestä 08/1938 annettu 20.11.2008.

• Turun hovioikeuden tuomio nro 1352.

• poliisitutkintapöytäkirja liitteenä olevat kaksi lääkärintodistusta.

• 2.3.2009 annettu tuomio 09/1117

• 17.12.2008 päivätty lasku

• 4.11.2010 päivätty C:n lähettämä e-mail.

Henkilötodistelu

• B todistelutarkoituksessa kuultavana

• A todistelutarkoituksessa kuultavana

TUOMION PERUSTELUT

Käsittelyratkaisu

A on pyytänyt, että tämän asian käsittelyä siirretään siihen saakka, kunnes hänen Korkeimmalle oikeudelle tekemänsä Turun hovioikeuden 8.6.2010 asianosaisten välistä velkomusta ynnä muuta koskevassa asiassa antamaa tuomiota koskeva purkuhakuhakemus on käsitelty.

A ei ole hakenut muutosta edellä mainittuun hovioikeuden ratkaisuun, vaan se on saanut lainvoiman. Tuomion purkuhakemuksessa on kyse ylimääräisestä muutoksenhausta. Käräjäoikeus katsoo, että A:n tekemä tuomion purkuhakemus ei estä asian käsittelyä.

Pääasiaratkaisu

Syyksilukeminen/lopputulos

Kohta 1

A:han kohdistetut syytteet kuluttajansuojarikkomuksesta ja perintärikkomuksesta hylätään.

Syyksilukemisen/lopputuloksen perusteet

Kohta 1

Henkilötodistelu

B on kertonut, että A oli toiminut hänen perheensä oikeudellisena avustajana eräässä toisessa rikosasiassa. Mainitun asian käsittelyn päätyttyä B oli kysynyt A:lta neuvoa esitutkintamateriaalin julkisuuden osalta. A oli kertonut B:lle, että materiaali oli ollut julkista. Eräs kolmas henkilö oli tämän jälkeen pyytänyt B:ltä kyseistä materiaalia käyttöönsä ja B oli pyynnön mukaisesti luovuttanut materiaalia mainitulle kolmannelle henkilölle.

B oli kutsuttu kyseisen materiaalin luovutuksen takia poliisin kuultavaksi. B oli pyytänyt A:ta lainopilliseksi avustajakseen kuulusteluihin. B:n mukaan kuulusteluissa oli käsitelty salassapitorikosta ja seurauksena mahdollisesti aiheutunutta kunnianloukkausta. B oli kuulusteluissa odottanut, että A olisi kertonut poliisille, että A oli antanut B:lle virheellisen neuvon.

B oli saanut A:n 17.12.2008 päiväämän laskun postissa arviolta 19.12.2008. B oli ottanut seuraavan viikon alkupuolella yhteyttä kuluttajansuojaviranomaisiin. B oli lähettänyt 23.12.2008 reklamaation A:n laskun johdosta. B oli tuolloin katsonut, että lasku oli ollut perusteeton.

A ei ollut avustanut B:tä kunnianloukkausta koskevassa asiassa.

Edellä mainittu kuulustelu oli suoritettu 16.11.2007. Asiassa oli kuultu todistajaa noin puolen vuoden kuluttua vuonna 2008. B:lle oli aiheutunut stressiä ja tuskaa vireillä olleesta salassapitoasian käsittelystä. B oli tapahtuman johdosta ollut shokissa. Hän oli muun muassa ajanut autonsa ympäri suoralla tiellä. Perusteeton laskutus oli lisännyt B:n ahdistusta. B on arvioinut, että hän ei ollut nukkunut noin 100 yön aikana. Tämä kaikki on vähentänyt hänen työpanostaan.

B:llä ei ole oikeustieteellistä koulutusta.

B ei ole epäillyt, että A on tehnyt 17.12.2008 päivätystä laskusta ilmenevät toimenpiteet.

A ei ole toimittanut B:lle salassapitoa koskevaa päätöstä.

A on kertonut, että hän on lähettänyt B:lle 17.12.2008 päivätyn laskun. B:n ja A:n väliseen toimeksiantoon kuuluneen viimeisen toimenpiteen A oli tehnyt laskun mukaisesti 9.4.2008. Viimeksi mainitun ajankohdan jälkeen B oli pyytänyt, että A ei enää tekisi mitään toimenpiteitä.

A oli vuoden vaiheessa 2008/2009 selvittänyt asiakkaiden laskutuksia ja lähettänyt laskut asiakkaille niistä toimenpiteistä, joista hän ei ollut aikaisemmin laskuttanut. Myös B:n toimeksianto oli jäänyt avoimeksi. A oli tämän mukaisesti tehnyt myös B:n laskun ja lähettänyt sen ennen joululomaansa.

B oli lähettänyt A:lle faxin 12.1.2009. A ei ollut tuolloin lukenut faxia. A oli seuraavana päivänä tehnyt asiasta haastehakemuksen ja lähettänyt sen käräjäoikeuteen.

A ei ollut kokenut B:n reklamaatioiksi nimittämiään asiakirjoja reklamaatioiksi. A oli kokenut niiden sisällön loukkaavaksi.

A:lla on lakiasiaintoimista. Hän ei kuulu asianajajaliittoon. Hän on ammatinharjoittaja, joka tarjoaa kuluttajille palveluksia.

A on todennut, että hän katsoo, että Turun hovioikeuden 8.6.2010 antama tuomio on perusteiltaan ja lopputulokseltaan väärä. Lausutuista syistä A on hakenut tuomion purkamista.

A oli ryhtynyt nyt myöhemmin selvittämään asiaa tarkemmin. Hän oli soittanut asiassa tutkijana toimineelle C:lle. Mainittu tutkija oli kertonut, että salassapitoasialla ja kunnianloukkausasialla ei ole yhteyttä, koska kunnianloukkausta koskevan asian tutkinta oli aloitettu aikaisemmin.

A:n mukaan asiassa on ollut kyse normaalista laskutuksesta. A on todennut, että hän ei olisi toiminut toisin 17.12.2008 lähettämään laskua koskevassa asiassa.

A:n mukaan B oli saanut vuonna 2006 tehdyn esitutkinnan yhteydessä salassapidettävistä asiakirjoista. A:n mukaan syyttämättä jättämispäätöksen jälkeen jutun asiakirjat ovat julkisia, jollei niitä ole julistettu salaisiksi joltain osin.

A:n mukaan B:n ja A:n toimeksiantosuhde oli päättynyt 9.4.2008.

Kuluttajansuojarikkomus

Asian oikeudellisesta arvioinnista

Kuluttajasuojalain 11 luvun 1 §:n (1072/2000) mukaan joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo 2 luvun 2 - 5 §:n säännöksiä tai saman luvun 6 §:n nojalla annettuja säännöksiä taikka tahallaan jättää luovuttamatta kotimyyntiasiakirjan 6 luvun 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla tai tahallaan ottaa vastaan 10 luvun 13 §:ssä kielletyn maksusuorituksen, on tuomittava, jollei teko ole rangaistava rikoslain (39/1889) 30 luvun 1 §:ssä tarkoitettuna markkinointirikoksena kuluttajansuojarikkomuksesta.

Mainitun lain 1 luvun 1 §:n 1 momentin (38/1978) mukaan kuluttajansuojalaki koskee kulutushyödykkeiden tarjontaa, myyntiä ja muuta markkinointia elinkeinonharjoittajilta kuluttajille. Lakia sovelletaan myös, kun elinkeinonharjoittaja välittää hyödykkeitä kuluttajille.

Mainitun lain 2 luvun 1 §:n (561/2008) mukaan markkinointi ei saa olla hyvän tavan vastaista eikä siinä saa käyttää kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Sopimatonta menettelyä ei saa käyttää myöskään asiakassuhteessa.

Edelleen mainitun luvun 3 §:n 1 momentin (561/2008) mukaan menettelyä pidetään sopimattomana, jos se on:
1) elinkeinotoiminnassa yleisesti hyväksyttävän asianmukaisen menettelytavan vastainen; ja
2) omiaan selvästi heikentämään kuluttajan kykyä tehdä perusteltu ostopäätös tai kulutushyödykkeeseen liittyvä muu päätös ja johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei ilman menettelyä olisi tehnyt.
Sopimattomina pidetään erityisesti menettelyjä, jotka ovat 4 - 14 §:n vastaisia.

Mainitun luvun 6 §:n 1 momentin (561/2008) mukaan markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, jos tiedot ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt.

Viimeksi mainitun säännöksen 2 momentin (561/2008) mukaan totuudenvastaiset tai harhaanjohtavat tiedot voivat koskea erityisesti:
1) kulutushyödykkeen olemassaoloa, saatavuutta, lajia, laatua, määrää ja muita keskeisiä ominaisuuksia;
2) kulutushyödykkeen alkuperää, valmistustapaa ja -aikaa, käyttöä ja käytön vaikutuksia sekä hyödykkeelle tehtyjen testien tuloksia;
3) kulutushyödykkeen hintaa tai sen määräytymisen perusteita, erityistä hintaetua ja maksuehtoja;
4) kulutushyödykkeen toimitusaikaa ja muita toimitusehtoja;
5) myyntimenettelyn luonnetta, asiakaspalvelua sopimuksen teon jälkeen ja asiakasvalitusten käsittelyä;
6) huollon, korjausten ja varaosien tarvetta ja saatavuutta;
7) elinkeinonharjoittajan tai hänen edustajansa henkilöllisyyttä, yhteystietoja, ominaisuuksia ja asemaa markkinoilla sekä heidän saamiansa palkintoja ja tunnustuksia;
8) elinkeinonharjoittajan oikeuksia ja velvollisuuksia, mukaan lukien sitoumusta noudattaa käytännesääntöihin sisältyviä velvoitteita;
9) kuluttajan oikeuksia, velvollisuuksia ja riskejä.

Hallituksen esityksessä Eduskunnalle kuluttajansuojalainsäädännöksi (HE 8/1977 s. 23) lausutaan, että kuluttajansuojalakiehdotuksen markkinointia koskevilla säännöksillä on kaksi päätavoitetta, ehkäistä epäasianmukaisia, kuluttajaan kohdistuvia markkinointitoimia ja saada elinkeinonharjoittajat antamaan kuluttajille markkinoinnin yhteydessä nykyistä enemmän tietoja kuluttajan kannalta tärkeistä asioista.

Edelleen mainitussa hallituksen esityksessä todetaan, että markkinoinnilla tarkoitetaan kulutushyödykkeitä ja elinkeinonharjoittajia koskevaa tiedottamista kuluttajille. Markkinointi käsittää esimerkiksi kulutushyödykkeiden mainontaa, hyödykkeisiin liittyviä tietoja hyödykkeiden ominaisuuksista, valmistustavasta ja muista seikoista.

Vielä kyseisessä hallituksen esityksessä lausutaan, että markkinointi kohdistetaan yleensä moniin kuluttajiin. Säännöksessä tarkoitetaan markkinoinnilla kuitenkin esimerkiksi myös sitä, mitä elinkeinonharjoittaja yksittäisessä kaupantekotilanteessa kuluttajalle esimerkiksi suullisesti esittää.

Ehdotus hallituksen esitykseksi Eduskunnalle laiksi kuluttajansuojalain 2 luvun muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 32/2008 s. 13) lausutaan, että voimassa oleva kuluttajansuojalain 2 luku koskee markkinointia. Soveltamisalaa ehdotetaan ajallisesti laajennettavaksi siten, että se koskee markkinoinnin lisäksi menettelyjä myöhemmin asiakassuhteessa. Luvun soveltamisalaan kuuluisivat siten elinkeinonharjoittajan toiminta myös sopimuksen tekemisen jälkeen. Esimerkiksi sellaiset menettelyt asiakasvalitusten käsittelyssä ja saatavien perinnässä, jotka täyttävät direktiivissä säädetyt sopimattomuuden kriteerit, kuuluvat ehdotetun luvun soveltamisalaan.

Edelleen viimeksi mainitussa hallituksen esityksessä lausutaan sivulla 19, että ehdotetun pykälän mukaan markkinointi ei saa olla hyvän tavan vastaista eikä siinä saa käyttää kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Sopimatonta menettelyä ei saa käyttää myöskään myöhemmin asiakassuhteessa. Ehdotettu yleislauseke poikkeaa kahdessa suhteessa nykyisestä yleislausekkeesta. Ensinnäkin hyvän tavan vastaisuutta koskeva sääntely eriytetään sopimattomuutta koskevasta sääntelystä. Sopimattomuudessa on kyse sellaisista epäasianmukaisista menettelytavoista, jotka ovat omiaan vaikuttamaan kuluttajan taloudelliseen päätöksentekoon. Hyvän tavan vastaisuudessa on puolestaan kyse eettisten säännösten rikkomisesta. Toiseksi sopimattoman menettelyn kielto on ajalliselta soveltamisalaltaan laajempi kuin nykyinen yleislauseke: se ei koske ainoastaan markkinointia, vaan myös menettelyjä myöhemmin asiakassuhteessa.

Vielä viimeksi mainitussa hallituksen esityksessä on lausuttu vielä sivulla 20, että ehdotettuun lukuun ei sisälly sopimusoikeudellisia säännöksiä esimerkiksi siitä, mitkä ovat hyvän tavan vastaisen markkinoinnin tai kuluttajan kannalta sopimattoman menettelyn vaikutukset yksittäiseen sopimukseen.

Virpi Tiili on teoksessaan Harhaanjohtava mainonta, 1979, sivulla 178 lausunut, että kuluttajansuojalain 2 luvun säännökset suojaavat kuluttajia kollektiivina. Tämä merkitsee mm. sitä, ettei harhaanjohtavan mainoksen perusteella virheellisen ostopäätöksen tehnyt kuluttaja voi em. säännöksiin tukeutuen esittää mainostajalla esim. kaupan purku tai vahingonkorvausvaatimuksia.

Oikeudelliset johtopäätökset kuluttajansuojarikkomuksen osalta

Kuluttajansuojalain 2 luvun säännökset markkinoinnista ja sopimattomasta menettelystä eivät koske yksittäistä elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välistä asiaa.

Yhteenveto kuluttajansuojarikkomuksen osalta

B:n ja A:n toimeksiannon on katsottava olevan kuluttajansuojalain 1 luvun 1 §:n 1 momentin (38/1978) tarkoittamasta kulutushyödykkeiden tarjonnasta, myynnistä ja muusta markkinoinnista elinkeinonharjoittajilta kuluttajille.

Asiassa on syytteen teonkuvauksen mukaan kyse A:n 17.12.2008 B:lle lähettämästä laskusta. Asiassa esitetyn näytön perusteella ei voida päätellä myöskään, että A:n menettelyssä voitaisiin katsoa olevan kyse muutoinkaan kuluttajansuojalain 2 luvussa tarkoitetusta markkinoinnista tai sopimattomasta menettelystä. Lausutuista syistä kuluttajansuojarikkomuksen tunnusmerkistö ei täyty. Syyte kuluttajansuojarikkomuksesta on näin ollen hylättävä.

Käräjäoikeuden toissijainen lausuma

Siltä varalta, että asiassa katsotaan, että kuluttajansuojarikkomusta koskevaa säännöstä on sovellettava syytteessä kerrottuun B:n ja A:n väliseen menettelyyn käräjäoikeus lausuu seuraavaa.

A on toimittanut B:lle syytteessä kerrotuin tavoin 17.12.2008 päivätyn laskun. Mainitussa laskussa A on laskuttanut asianosaisten välillä olleen toimeksiantosopimuksen perusteella toimenpiteistään 16.11.2007, 8.1.2008 ja 9.4.2008.

Asiassa ei ole ollut riitaa siitä, että A on tehnyt laskussa mainitut toimenpiteet.

Tampereen käräjäoikeus on A:n kanteen johdosta 27.5.2009 antamassaan ratkaisussaan ratkaisussa hyväksynyt kanteen osittain. Turun hovioikeus on asiassa 8.6.2010 antamassaan ratkaisussa katsonut laskutuksen kokonaisuudessaan perusteettomaksi.

B:n ja A:n asiassa kertomien seikkojen perusteella on pääteltävissä, että B on kysynyt A:lta neuvoa esitutkinta-aineiston salassapidon osalta. A:n neuvona on ollut, että aineisto on ollut syyttämättä jättämistä koskevan päätöksen jälkeen julkista. B on tämän neuvon jälkeen luovuttanut esitutkintamateriaalia toisille henkilöille, vaikka se on ollut ainakin osittain salaista. B on joutunut mainitusta syystä esitutkintaan, jossa A on toiminut B:n avustajana. Viimeksi mainitun toimeksiannon perusteella A on lähettänyt syytteessä kerrotuin tavoin laskun B:lle.

Käräjäoikeus katsoo, että A:n lasku on ollut perusteeton siltä osin kuin B:tä on kuultu esitutkinnassa A:n antaman neuvon johdosta.

A on esittänyt selvityksenä C:n e-mail -kirjeen, jonka mukaan kunnianloukkausta koskeva asia olisi tullut poliisin tietoon elokuussa 2006. Tämän seikan mukaan 17.12.2008 päivätyssä laskussa ilmenevät toimenpiteet eivät olisi syy-yhteydessä keskenään. Asia on jäänyt epäselväksi tältä osin.

Lausutuilla perusteilla asiassa on selvitetty, että A on 17.12.2008 lähettänyt osittain perusteettoman laskun B:lle.

A on asiassa ainoastaan lähettänyt laskun B:lle. A:n voidaan kyseisen menettelyn osalta katsoa toimineen huolimattomasti. Hänen menettelynsä ei kuitenkaan osoita törkeää huolimattomuutta, vaikka hänen laskunsa olisi katsottava kokonaisuudessaan perusteettomaksi. Syyte kuluttajansuojarikkomuksesta olisi näin ollen hylättävä.

Perintärikkomus

Saatavien perinnästä annetun lain 17 §:n 1 momentin mukaan joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo 4 §:n 2 momentin 1 kohdan tai 11 §:n säännöksiä, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta perintärikkomuksesta.

Lain 4 §:n 2 momentin mukaan perinnässä ei saa:
1) antaa vääriä tai harhaanjohtavia tietoja maksun laiminlyönnin seuraamuksista;
2) aiheuttaa velalliselle kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja taikka tarpeetonta haittaa; eikä
3) vaarantaa velallisen yksityisyyden suojaa.

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi saatavien perinnästä ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 199/1996) lausutaan, että mainitun lain 4 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan perinnässä ei saa antaa vääriä tai harhaanjohtavia tietoja maksun laiminlyönnin seuraamuksista. Ehdotetun lain mukaan velkojalla tai perintätoimeksiannon saajalla ei ole velvollisuutta selvittää velalliselle maksun laiminlyönnin seuraamuksia taikka muita velallisen oikeusasemaan yleisesti vaikuttavia seikkoja. Käytännössä on kuitenkin tavallista ilmoittaa velalliselle esimerkiksi oikeudelliseen perintään ryhtymisestä tai laiminlyönnin vaikutuksesta velallisen luottotietoihin. Tämän voidaan katsoa kuuluvan perinnässä käytettäviin hyväksyttäviin painostuskeinoihin. Jos tietoja seuraamuksista annetaan, niiden on oltava oikeita.

Mainitussa hallituksen esityksessä todetaan edelleen, että perinnässä ei saa momentin 2 kohdan mukaan aiheuttaa velalliselle tarpeettomia kustannuksia tai tarpeetonta haittaa. Perinnästä syntyvät kulut peritään normaalisti velalliselta. Hyvä perintätapa edellyttää, että velkoja tai perintätoimeksiannon saaja pidättäytyy toimenpiteistä, jotka perusteettomasti lisäävät velallisen korvausvastuuta. Tarpeettomia kustannuksia voi aiheutua esimerkiksi siitä, että maksuvaatimuksen tiedoksiantamiseen käytetään asiamiestä tai haastemiestä, vaikka vaatimus voitaisiin lähettää postitse. Asiamiehen tai haastemiehen käyttämistä ei kuitenkaan voida sinänsä pitää hyvän perintätavan vastaisena. Jos maksumuistutusten kulut on tarkoitus laskuttaa velalliselta, voidaan säännöksen vastaisena pitää myös sitä, että velalliselle lähetetään muistutuksia jatkuvasti, lyhyin väliajoin. Tarpeettoman haitan aiheuttamiseksi voidaan katsoa esimerkiksi perintäkäynti tai puhelinperintä häiritsevänä ajankohtana, kuten juhlapyhänä, myöhään illalla tai kohtuuttoman varhain aamulla.

Asiassa ei ole esitetty selvitystä, jonka mukaan A olisi antanut B:lle vääriä tai harhaanjohtavia tietoja maksun laiminlyönnin seuraamuksista tai vaarantanut B:n yksityisyyden suojaa. Asiassa ei myöskään ole selvitystä siitä, että A olisi menettelyllään aiheuttanut B:lle tarpeettomia kustannuksia tai tarpeetonta haittaa.

Edellä lausutuilla perusteilla syyte perintärikkomuksesta on hylättävä.

Vahingonkorvausvelvollisuus

B on vaatinut vahingonkorvausta A:lta ansionmenetyksen, kivun ja säryn sekä henkisen kärsimyksen ja salassapitoasiassa aiheutuneiden kustannusten perusteella.

Asiassa esitetyt rangaistusvaatimukset on hylätty perusteettomina.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1998:121 esitetyn oikeusohjeen mukaan korvausvaatimusta ei tule hylätä pelkästään sillä perusteella, ettei vastaaja ollut syyllistynyt rikokseen, vaan se on käsiteltävä myös muiden asiassa korvausvastuun perusteeksi esitettyjen seikkojen osalta.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 1 §:n mukaan syyteasian yhteydessä voidaan ajaa syytteessä tarkoitetusta rikoksesta johtuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta. Asiassa on siten arvioitava, voidaanko katsoa, että tässä tapauksessa B:n vaatimus johtuu lainkohdassa edellytetyin tavoin syytteessä tarkoitetuista rikoksista.

Salassapitoasiassa aiheutuneet B:n kulut eivät johdu oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 1 §:n tarkoittamalla tavoin syytteessä tarkoitetusta teosta, mistä syystä B:n vaatimus mainitulta osin jätetään tutkimatta.

Edellä selostetun Virpi Tiilin teoksessa selostetun oikeusohjeen mukaisesti kuluttaja ei voi esittää kuluttajansuojalain 2 luvun säännösten perusteella yksityisoikeudellisia vaatimuksia.

B:n vaatimukset ansionmenetyksestä sekä kivusta ja särystä sekä henkisestä kärsimyksestä perusteuvat siihen B:n esiin tuomaan seikkaan, että hän on ollut lääkärintodistuksista ilmenevin tavoin kärsinyt traumaperäisen stressihäiriöstä. B on ollut sairaslomalla 4.3.2009-14.4.2009.

Käräjäoikeus katsoo, että yleisen elämän kokemuksen mukaan ei ole uskottavaa, että B on voinut sairastua tai että hänen sairautensa olisi voinut pahentua A:n lähettämän laskun takia. Myöskään muut B:n asian osalta esittämät seikat eivät osoita, että hän olisi sairastunut tai että hänen sairautensa olisi voinut pahentua A:n lähettämän laskun takia. A ei ole aiheuttanut B:n työkyvyttömyyttä. A ei ole lähettämällä laskun 17.12.2008 mustamaalannut mitenkään B:n mainetta.

Lausutuilla perusteilla B:n vaatimukset ansionmenetyksestä, kivusta ja särystä sekä henkisestä kärsimyksestä on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

B häviää asian A:han nähden. Siten A ei ole velvollinen korvaamaan B:n oikeudenkäyntikuluja tässä asiassa.

Tuomiolauselma

VASTAAJA

A

TUOMIOLAUSELMA

HYLÄTYT SYYTTEET

1) Kuluttajansuojarikkomus 17.12.2008 ja perintärikkomus 17.12.2008

KORVAUSVELVOLLISUUS

B:n A:han kohdistamat korvausvaatimukset ansionmenetyksestä, kivusta ja särystä sekä henkisestä kärsimyksestä ja oikeudenkäyntikuluista tässä asiassa hylätään.

B:n A:han kohdistama korvausvaatimus kuluista salassapitoasiassa jätetään tutkimatta.

Valtion varoista B:lle maksettava todistelukorvaus jää valtion vahingoksi.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet

Käräjätuomari Ari Prykäri

TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 25.1.2012

Ratkaisu, johon on haettu muutosta

Pirkanmaan käräjäoikeus 24. os. 24.11.2010 nro 7276
(liitteenä)

Asia

Kuluttajansuojarikkomus ym.

Valittaja

B

Vastapuoli

A

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

B on vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen kuluttajansuojarikkomuksesta tai ainakin perintärikkomuksesta ja että A velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvausta 36.000 euroa korkoineen. B on vielä vaatinut, että ensisijaisesti Pirkanmaan käräjäoikeus/ valtio ja toissijaisesti A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa.

Perusteinaan B on vedonnut käräjäoikeuden tuomiossa selostettuihin vaatimustensa perusteisiin ja lausunut lisäksi, että Pirkanmaan käräjäoikeus oli tulkinnut virheellisesti Turun hovioikeuden 8.6.2010 antamaa tuomiota numero 1352. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vastaus

A on vaatinut, että valitus hylätään perusteettomana ja että ensisijaisesti valtio ja toissijaisesti B velvoitetaan korvaamaan hänen hovioikeuskulunsa korkoineen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Hovioikeuden ratkaisu

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kuluttajansuojarikkomus

A on lähettänyt B:lle 17.12.2008 päivätyn laskun lainopillisen toimeksiannon perusteella suorittamistaan toimenpiteistä. Asiassa on riidatonta, että A on suorittanut laskuun sisältyneet toimenpiteet ja että hän ei ole vastannut B:n 12.1.2009 laskusta tekemään reklamaatioon, vaan on saattanut velkomusasian vireille käräjäoikeudessa 13.1.2009. Käräjäoikeus on velkomusasian tuomiossaan 27.5.2009 velvoittanut B:n suorittamaan A:lle osan laskun pääomasta. A:n ja B:n valitettua puolin ja toisin käräjäoikeuden ratkaisusta hovioikeus on lainvoimaiseksi tulleessa tuomiossaan 8.6.2010 numero 1352 hylännyt A:n kanteen kokonaan ja katsonut, että laskuun sisältyvät toimenpiteet ovat olleet seurausta hänen omasta huolimattomasta menettelystään ja jättänyt ne hänen omaksi vahingokseen.

Asiassa on kysymys siitä, onko A menettelemällä syytteen teonkuvauksessa kerrotulla tavalla tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkonut tapahtuma-aikaan voimassa olleen kuluttajansuojalain 2 luvun 3 §:n tai 6 §:n säännöksiä. Sen sijaan asiassa ei ole kysymys A:n laskuun sisältyvien toimenpiteiden asianmukaisuuden arvioinnista.

Jotta elinkeinonharjoittajan menettelyä pidettäisiin sopimattomana kuluttajansuojalain 2 luvun 3 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla, sen on täytettävä momentissa mainitut molemmat edellytykset. Menettelyn on ensinnäkin oltava 1 kohdan mukaan elinkeinotoiminnassa yleisesti hyväksyttävän asianmukaisen menettelytavan vastainen. Toiseksi sen on 2 kohdan mukaan oltava omiaan selvästi heikentämään kuluttajan kykyä tehdä perusteltu ostopäätös tai kulutushyödykkeeseen liittyvä muu päätös ja johtamaan siihen, että kuluttaja tekee sellaisen päätöksen, jota hän ei ilman menettelyä olisi tehnyt. Sanotun pykälän 3 momentin mukaan sopimattomana menettelynä pidetään muun muassa menettelyä, joka on saman luvun 6 §:n vastaista.

Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n 1 momentissa kielletään antamasta asiakassuhteessa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, jos tiedot ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee sellaisen kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt. Lainkohdan 2 momentissa on luettelo seikoista, joita totuudenvastaiset ja harhaanjohtavat tiedot voivat erityisesti koskea.

Koska A on riidattomasti suorittanut laskuun sisältyneet toimenpiteet, lasku ei ole sinällään ollut selvästi aiheeton. B:n maksuvelvollisuudesta tai laskussa muutoin annettujen tietojen totuudenvastaisuutta tai harhaanjohtavuutta kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n nojalla arvioitaessa on otettava huomioon asiaan liittynyt ilmeinen epäselvyys, joka on ratkaistu vasta hovioikeuden tuomiolla 8.6.2010. Lähettäessään 17.12.2008 laskun B:lle A:lla ei ole vielä ollut aihetta epäillä, että laskuun sisältyneet toimenpiteet tulisi jättää hänen omaksi vahingokseen. Hän ei siten ole menetellyt sopimattomasti tai antanut totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja B:lle tämän maksuvelvollisuudesta. Näin ollen vaikkakin A on menetellyt hovioikeuden tuomiosta 8.6.2010 ilmenevin tavoin huolimattomasti toimeksiantoa suorittaessaan, hänen ei voida katsoa rikkoneen kuluttajansuojalain 2 luvun 3 §:n säännöstä. Asiassa ei ole kysymys lainkohdassa tarkoitetusta sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa.

Syyte kuluttajansuojarikkomuksesta on hylättävä.

Perintärikkomus

Saatavien perinnästä annetun lain 17 §:n 1 momentin rangaistussäännöksen nojalla perintärikkomuksena voi tulla rangaistavaksi muun muassa lain 4 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädetty menettely maksun laiminlyönnin seuraamuksista väärien tai harhaanjohtavien tietojen antamisesta perinnässä. Perintärikkomuksesta ei voida tuomita lainkohdan 2 tai 3 kohtien säännösten rikkomisen perusteella.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut siltä osin kuin se on katsonut, että asiassa ei ole esitetty A:n antaneen B:lle vääriä tai harhaanjohtavia tietoja maksun laiminlyönnin seuraamuksista. Perintärikkomusta koskeva rangaistusvaatimus on näin ollen hylättävä.

Vahingonkorvaukset

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut ja lopputuloksen vahingonkorvausvaatimusten osalta.

Oikeudenkäyntikulut

B:n vaatimus valtion velvoittamisesta korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa on lakiin perustumaton ja se on näin ollen hylättävä. Hovioikeus toteaa, että mikäli B on tarkoittanut vaatia vahingonkorvausta valtion virkamiehen menettelyn johdosta, hovioikeus ei ole toimivaltainen ensi asteena ratkaisemaan asiaa.

B häviää muutoksenhaun asiassa. Hänen A:ta kohtaan esittämänsä oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa koskeva vaatimus on näin ollen hylättävä.

A on oikeudenkäyntikulujensa hovioikeudessa osalta ensisijaisesti vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan ne. Vaatimustaan A on perustellut sillä, että koska syyttäjän häneen kohdistama syyte oli käräjäoikeudessa hylätty, valtio olisi jo käräjäoikeudessa ollut oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1a §:n nojalla velvollinen korvaamaan hänen kulunsa, jos hän olisi esittänyt niitä koskevan vaatimuksen.

Edellä mainitun säännöksen tarkoituksena on korvata asianosaiselle oikeudenkäyntikulut, jotka tälle aiheutuvat sellaiseen syyttäjän syytteeseen tai muuhun vaatimukseen vastaamisesta, joka hylätään.

Syyttäjän A:han kohdistama syyte on hylätty käräjäoikeuden tuomiolla. Syyttäjä ei ole hakenut muutosta tuomioon, eikä syyttäjän syytteeseen tai muuhun vaatimukseen vastaamisesta siten ole aiheutunut A:lle oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa. A:n valtioon kohdistama oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa koskeva vaatimus on sen vuoksi hylättävä.

A on vaatinut, että B velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa viiden tunnin ajankäytön ja 150 euron tuntikorvauksen perusteella 750 euroa ja arvonlisäveron osuutena 172,50 euroa.

B häviää muutoksenhakemuksessaan A:han kohdistamansa vaatimukset. B on siten oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 8 §:n 1 momentin ja oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n ja 16 §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.

A:n esittämästä voidaan päätellä, että hänen 750 euron korvausvaatimuksensa ei perustu kuluihin eikä avustajanpalkkioihin, jotka hän olisi maksanut tai olisi velvollinen maksamaan kolmannelle henkilölle, vaan kysymys on A:n oman työn korvaamista koskevasta vaatimuksesta.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäyntikulujen korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä. Säännöstä koskevan hallituksen esityksen (HE 107/1998 vp) mukaan asianosaiselle itselleen työstä määrättävä korvaus tulee rajoittaa lähinnä tilanteisiin, joissa asianosainen itse on ammattitaitonsa perusteella tehnyt sellaisia oikeudenkäynnin kannalta välttämättömiä paljon aikaa vaatineita toimenpiteitä, jotka jonkun muun suorittamina olisivat myös asiamiehen tai avustajan laskuttamia kulueriä.

Työ, josta A on vaatinut korvausta, on ollut vastauksen laatiminen B:n valitukseen. A on varatuomari ja hän on ammattitaitonsa puolesta ollut kykenevä vastauksen laatimiseen. Kerrotut ja edellä lausutut seikat huomioon ottaen A:n työ on ollut oikeudenkäyntikulujen korvaukseen oikeuttavaa.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n nojalla asianosaiselle itselleen työstä maksettavan korvauksen tulee olla kohtuullinen. Sitä arvioitaessa tulee ottaa huomioon, että korvaukseen oikeuttavaa työtä ei ole tarkoitettu tehtäväksi ansiotarkoituksessa. Tähän nähden hovioikeus arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi A:n oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 200 euroa.

A ei ole velvollinen maksamaan vastauksen laatimisesta B:n valitukseen arvonlisäveroa. Näin ollen hänen oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimuksensa on hylättävä arvonlisäveron osalta.

Hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

VASTAAJA

A

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.

B velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 200 euroa. Siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tämän korvauksen tuomitsemispäivästä, sille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.

B:n oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa koskeva vaatimus hylätään.

A:n vaatimus valtion velvoittamisesta korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa hylätään.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Pentti Mäkinen
hovioikeudenneuvos Seija Uitto
hovioikeudenneuvos Hannele Satopää

Esittelijä: viskaali Hanna Liippo

Ratkaisu on yksimielinen

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen