18.5.2005

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

Kantajan vaatimukset

A on esittämillään perusteilla vaatinut, että B velvoitetaan suorittamaan hänelle palkkiona käräjäoikeuden määräämänä pesänjakajana tehdystä osituksen valmistelusta 3.077,84 euroa 10 prosentin vuotuisine viivästyskorkoineen ajalta 31.7.2001 - 30.6.2003 ja laillisine viivästyskorkoineen 1.7.2003 lukien sekä korvausta oikeudenkäyntikuluista 220 euroa laillisine viivästyskorkoineen.

Vastaajan vastaus

B on esittämillään perusteilla vaatinut, että kanne hylätään ja A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa laillisine viivästyskorkoineen

RATKAISU

Oikeudenkäyntikaaren 5 luvun 27 a §:n perusteella käräjäoikeus on ratkaissut asian kirjallisessa menettelyssä.

A:n palkkio

Edellä todetuin tavoin A on käräjäoikeuden päätöksellä määrätty pesänjakajaksi C:n kuolinpesään ja hän on ilmoituksensa mukaisesti pesänjakajana valmistellut ositusta B:n ja D:n välillä.

Tapauksessa, jossa perittävä on ollut avioliitossa perinnönjaon toimittaminen edellyttää omaisuuden ositusta tai erottelua. Ositus voi tulla toimitettavaksi eloonjääneen puolison ja muiden osakkaiden välillä. Tavallisesti jakaja määrätään tällöin sekä ositusta että perinnönjakoa varten. Asiassa ei ole käynyt ilmi, mitä nimenomaista tehtävää varten pesänjakajamääräys on A:lle annettu. Osituksen ja perinnönjaon on myöhemmin toimittanut eräs toinen asianajaja hänelle annetun pesänjakajamääräyksen perusteella.

A:lla on ollut pesänjakajamääräys. Kannevaatimuksen perusteena on nimenomaan osituksen valmistelusta vaadittu palkkio. Perusteena on siten nimenomaan A:n pesänjakajana tekemästään työstään vaaditusta palkkiosta ja näin ollen työn suorittamisesta oikeuttavan palkkion maksamiseen sovelletaan perintökaaren säännöksiä.

Mainitussa ositus -ja perinnönjakokirjassa on katsottu, että A on ollut pesänselvittäjä ja että pesänselvittäjän lasku on kuolinpesän velkaa. Edelleen on todettu, että pesänselvittämisestä aiheutunutta kulua ei voida osaksikaan määrätä B:n maksettavaksi.

Perintökaaren 19 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan pesänselvittäjällä on oikeus saada kohtuullinen palkkio. Pesänselvityskustannuksista vastaa ensi kädessä kuolinpesä. Jos pesän varat eivät riitä palkkion maksamiseen, pesänselvittäjään nähden hyvitysvastuuseen joutuu se, jonka hakemuksesta pesänselvittäjä on määrätty.

Mainitun lain 23 luvun 4 §:n 4 momentin mukaan pesänjakajalla on oikeus saada kohtuullinen palkkio. Lain mukaan palkkio maksetaan pesän varoista. Korkeimman oikeuden antaman ratkaisun mukaan pesänjakajalla ei ollut oikeutta saada kuolinpesän osakkailta hänelle pesänjakajan tehtävästä kuuluvaa palkkiota ja kulujen korvausta (KKO: 1983-II-130).

Edellä lausuttujen seikkojen johdosta käräjäoikeus katsoo, että A:lla ei ole oikeutta saada B:ltä pesänjakajana tekemästään työstä "osituksen valmistelusta" palkkiota. Käräjäoikeus hylkää vaatimuksen.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

A velvoitetaan suorittamaan B:lle oikeudenkäyntikuluina 35 euroa ja valtiolle / Seinäjoen oikeusaputoimistolle B:n avustamisesta aiheutuneina kuluina 454 euroa, molemmille määrille laillisine viivästyskorkoineen yhden kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Asian on ratkaissut:

Määräaikainen käräjätuomari Jari Rönkkö

ALAVUDEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 29.12.2004

SELOSTUS ASIASTA

VAASAN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 18.5.2005

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

A on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja että B velvoitetaan maksamaan hänelle 3.077,84 euroa 10 prosentin viivästyskorkoineen ajalta 31.7.2001-30.6.2003 ja korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 1.7.2003 lukien. A on vielä vaatinut, että B velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudesta 220 eurolla ja hovioikeudesta 526 eurolla, molemmat määrät laillisine korkoineen.

Perusteet

Lapuan käräjäoikeus on 12.3.1998 määrännyt A:n pesänselvittäjäksi 28.5.1997 kuolleen C:n kuolinpesään ja pesän tultua selvitetyksi myös pesänjakajana suorittamaan ositus. Tehtävää hoitamaan on 16.8.2000 määrätty toinen henkilö. Velkomuskanteessa ei ole kysymys pesänselvityksestä, vaan pesänjakajan työstä osituksen toimittamiseksi. A on määrätty pesänjakajaksi nimenomaisesti ja vain osituksen toimittamista varten, sillä perinnönjako ei ole ollut tarpeellinen, koska C:llä on ollut vain yksi perillinen. A on siten pesänjakajana valmistellut omaisuuden ositusta. Pesänselvittäjän ja -jakajan määräystä on hakenut B.

Ositus tehdään asianosaisten edun vuoksi. Sillä perusteella on katsottu, että osapuolet ovat henkilökohtaisessa vastuussa pesänjakajan palkkiosta (KKO 1992:47). Pesänjakaja ei voi osoittaa itselleen lesken varoja palkkioksi osituksen toimittamisesta, vaan leskellä on velvollisuus maksaa palkkio. Mikäli leski ei tätä velvollisuuttaan täytä, on pesänjakajan nostettava tätä koskeva kanne.

Vastaus

Vaatimukset

B on vaatinut, että valitus hylätään.

B:lle asiassa oikeusapua antava Seinäjoen oikeusaputoimisto on vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan valtiolle / Seinäjoen oikeusaputoimistolle asian hoitamisesta aiheutuneet kulut 182 eurolla laillisine korkoineen kuukauden kuluttua ratkaisun antamispäivästä lukien.

Perusteet

A:n toimet ovat tosiasiallisesti kohdistuneet nimenomaisesti C:n kuolinpesään. Pesänselvittäjän määräyksen perusteella A:n olisi tullut ensin selvittää C:n kuolinpesä ja sen jälkeen pesänjakajana suorittaa ositus. Pesänselvittäjän hallinto ja A:n toimet eivät ole ositusasiassa olleet tarpeen. B:n omaisuus ei ole kuulunut pesään ja hänen osaltaan asia on koskenut ainoastaan osituksen toimittamista. Kiistatonta on, ettei A ole suorittanut ositusta C:n kuolinpesän ja B:n välillä.

A on toiminut pesänselvittäjänä ja tämä pesänselvittäjän lasku on kuolinpesän velkaa. Pesänselvittämisestä aiheutunutta kulua ei voida määrätä lesken vastattavaksi. Mikäli pesän varat eivät riittäisi palkkion maksamiseen, vastuussa sen maksamisesta on se, jonka hakemuksesta pesänselvittäjä on määrätty. Oikeuskäytännössä on katsottu, ettei pesänjakajalla ole oikeutta saada tähän tehtävään perustuvaa palkkiota kuolinpesän osakkaalta (KKO 1983-II-130). A:lla ei ole oikeutta vaatia palkkiota B:ltä henkilökohtaisesti.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Korkein oikeus on ratkaisussaan 1985-II-88 ja A:n valituksensa tueksi esittämässä ratkaisussa 1992:47 katsonut, että puolisot vastaavat pesänjakajan palkkiosta avioeroon perustuvassa osituksessa henkilökohtaisesti. Korkein oikeus on perustanut ratkaisunsa siihen, että avioliittolaissa ei ole säännöstä, jossa määriteltäisiin vastuu tällaisen toimituksen suorittajalle tulevasta palkkiosta ja siihen, että tällainen ositus tapahtuu sen asianosaisten edun vuoksi. B:n vastauksessaan vetoamassa ratkaisussa 1983-II-130 korkein oikeus on sen sijaan katsonut, että osituksen ja perinnönjaon suorittaneella pesänselvittäjällä ja pesänjakajalla ei ole oikeutta saada kuolinpesän osakkailta henkilökohtaisesti hänelle pesänselvittäjänä ja pesänjakajana kuuluvaa palkkiota vaan, että hänellä on oikeus saada palkkionsa ensisijaisesti pesän varoista.

A on määrätty pesänselvittäjäksi selvittämään C:n kuolinpesä ja sen tultua selvitetyksi pesänjakajana suorittamaan ositus. Koska toinen kuolinpesän osakas D on ollut vajaavaltainen, kuten A:n esittämästä määräyksestä ilmenee, A:n määrääminen pesänjakajaksi on johtunut tuolloin voimassa olevista perintökaaren 23 luvun 3 §:n (1153/1995) ja holhouslain 40 §:n 1 momentin 6-kohdan (1151/1995) määräyksistä. Tässä tilanteessa toimituksen ei voida katsoa tapahtuvan B:n eduksi edellä kerrottujen korkeimman oikeuden ratkaisujen 1985-II-88 ja 1992:47 edellyttämällä tavalla. Osituksen valmistelu C:n lesken B:n ja ainoan lapsen D:n välillä on ollut perintökaaren 19 luvun 16 §:n mukainen toimi. Kun A:n määräys pesänselvittäjäksi ja -jakajaksi perustuvat perintökaaren määräykseen ja ne toimet, joiden perusteella A nyt vaatii palkkiotaan henkilökohtaisesti B:ltä, ovat perintökaaressa tarkoitettuja toimia, myös A:n oikeus palkkioon määräytyy perintökaaren säännösten perusteella.

Pesänselvittäjällä ja -jakajalla on perintökaaren 19 luvun 20 §:n 1 momentin ja 23 luvun 4 §:n 4 momentin mukaan oikeus saada palkkionsa ja korvaus kuluistaan kuolinpesän varoista. Mikäli pesän varat eivät riitä, on pesänselvittäjälle tuleva korvaus sen suoritettava, jonka hakemuksesta pesänselvittäjä on määrätty. Kun pesänselvittäjällä ja -jakajalla on oikeus saada palkkionsa pesän varoista ja kun ei ole edes väitetty, että pesän varat eivät riitä A:n palkkioon, B ei ole henkilökohtaisessa vastuussa A:n nyt vaatimasta palkkiosta.

TUOMIOLAUSELMA

Valitus hylätään. Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

A velvoitetaan suorittamaan Suomen valtiolle / Seinäjoen oikeusaputoimistolle korvauksena asian hoitamisesta aiheutuneista kustannuksista 182 euroa, mille määrälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
Robert Liljenfeldt, Mikko Pentti, Harri Kurkinen

Esittelijä:
Saara Lähdesmäki

A pyysi valituslupaa KKO:lta.

KKO:n tuomio 22.3.2006 Nro 665, S 2005/654, KKO:2006:21. Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.