15.11.1990

Turkiseläintuotantoa harjoittanut Ky oli lainojensa vakuudeksi pankille pantannut yrityskiinnitysvelkakirjoja. Ky oli myöskin velkaa eräälle Oy:lle sille toimitetusta eläinrehusta. Ky oli, yrityskiinnityksestä huolimatta, myynyt koko eläinkantansa A:lle ja kauppahinnalla lyhentänyt velkaansa Oy:lle.

HO katsoi, ettei eläinkannan myynti ollut elinkeinotoimintaan kuuluvaa säännöllistä tavaranvaihtoa tai muuta normaalia liiketoimintaa.
A:lla oli ollut velvollisuus, ottaen huomioon kaupan suuruus ja luonne, varmistua siitä, ettei omaisuutta rasittanut kiinnitys. Oy:n toimitusjohtaja oli ollut tietoinen kiinnityksestä ja panttauksesta. Yrityskiinnityslain 9 §:n 2 momentin mukaan panttioikeus omaisuuteen ei ollut lakannut, mutta eläinkantaa ei voitu enää palauttaa. A:n ja Oy:n toimitusjohtajan toimet olivat loukanneet kiinnityksenhaltijan oikeutta.
HO velvoitti A:n ja Oy:n konkurssipesän yhteisvastuullisesti suorittamaan eläinten arvoa vastaavan korvauksen pankille.

Ett Kb, som idkat pälsdjursuppfödning, hade som säkerhet för sina skulder till en bank pantsatt s.k. företagsinteckningsskuldsedlar.
Kb:t hade även skulder till ett Ab för levererat djurfoder. Kb:t hade, trots företagsinteckningen, sålt hela djurstammen till A och med den erhållna köpeskillingen avkortat skulden till Ab:t.

Hovrätten ansåg, att försäljningen inte varit regelmässigt varuutbyte i näringsverksamheten eller annan normal affärsverksamhet.
A hade, med beaktande av köpets storlek och art, varit skyldig att försäkra sig om att egendomen inte var intecknad.
Ab:s verkställande direktör hade haft vetskap om inteckningen och pantsättningen. Jämlikt 9 § 2 företagsinteckningslagen har panträtten i egendomen inte upphört, men djurstammen kunde inte mera återfås. A:s och Ab:s verkställande direktörs handlingar hade kränkt den rätt som tillkommer innehavaren av företagsinteckning. Hovrätten ålade A och Ab:s konkursbo att solidariskt till banken ersätta djurens värde.

I-jaosto

KKO:n ratkaisu 27.3.1991: Valituslupaa ei myönnetty (LVT:3)