18.11.1982

Työnantaja oli suoritettuaan työntekijöilleen kulloinkin voimassa olleen työehtosopimuksen mukaisena pitämäänsä päivittäistä matkakulujen korvausta lakkauttanut sanotun korvauksen suorittamisen havaittuaan tulkinneensa työehtosopimusta tältä osin väärin. Jutussa esitetyn selvityksen mukaan sekä työnantaja- että työntekijäpuoli olivat olleet erheellisesti siinä käsityksessä, että työntekijöillä olisi sanottujen työehtosopimusten mukaan ollut oikeus heille maksettuihin korvauksiin.
Kun työntekijöiden ja työnantajan välillä solmituissa työsopimuksissa ei ollut näytetty sovitun sanottujen korvausten maksamisesta eikä työntekijöillä ollut näytetty olleen aihetta olla siinä käsityksessä, että heille olisi mainittuja korvauksia suoritettu muulla kuin edellä mainitulla virheellisellä edellytyksellä, sanottujen korvausten suorittaminen ei ollut tullut työntekijöiden työsopimusten osaksi. Näin ollen työntekijöiden kanne, jossa vaadittiin työnantajan velvoittamista suorittamaan heille sanottuja matkakulujen korvauksia, hylättiin.

Ks. I-SHO:n T:PÄ-626/81.

Telaranta: Erehdys oikeustoimiopin perusongelmana, 1960, s. 1-14, s. 361 ss.

Takki: Oppi oikeustoimen perusteiden pettämisestä, LM 1981, s. 561 ss.

Kivimäki: Esineen ominaisuuksiin kohdistuvasta erehdyksestä kaupassa, LM 1955, s. 1-8, 26 ss.

KKO:n ratkaisu:

Päätös n:o 1215, A:16.3.1983: ei valituslupaa.