17.6.2025

Saksaan sijoittautunut yhtiö oli myynyt valmisteveron alaisia alkoholijuomia suomenkielisen verkkokaupan kautta Suomeen yksityishenkilölle. Yhtiö ei ollut itse suoraan kuljettanut myymiään tuotteita ostajalle, vaan kuljetus Saksasta Suomeen oli tapahtunut ulkopuolisen kuljetusyhtiön toimesta, jolle ostaja oli myös maksanut kuljetuksesta aiheutuneet kustannukset. Hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, oliko yhtiö valmisteverodirektiivin 36 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla välillisesti lähettänyt tai kuljettanut tuotteet, jolloin kysymys oli valmisteverotuslaissa ja direktiivissä tarkoitetusta etämyynnistä ja yhtiö oli verovelvollinen kyseessä olevista alkoholijuomista Suomessa kannettavista valmisteveroista.

Hallinto-oikeus lykkäsi asian käsittelyä ja esitti unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön tapahtuma-aikana sovellettavan valmisteverodirektiivin 2008/118/EY tulkinnasta. Unionin tuomioistuin lausui 19.12.2024 asiassa C-596/23 antamallaan tuomiolla vastauksena ennakkoratkaisupyyntöön seuraavaa:

Valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä ja direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta 16.12.2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/118/EY 36 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetuissa tilanteissa on katsottava, että "myyjä tai joku tämän puolesta on suoraan tai välillisesti lähettänyt tai kuljettanut [valmisteveron alaiset tavarat] toiseen jäsenvaltioon” siten, että kyseinen myyjä on velvollinen maksamaan valmisteveron tässä toisessa jäsenvaltiossa, kun myyjä toimii tavalla, jolla se ohjaa ostajan valintaa, kun tämä valitsee kyseisten tavaroiden lähettämisestä ja/tai kuljettamisesta vastaavan yhtiön, ehdottamalla ja helpottamalla tiettyjen sellaisten yhtiöiden käyttämistä, jotka voivat vastata lähetyksestä ja/tai kuljetuksesta.

Ennakkoratkaisun 35 kohdan mukaan valmisteverodirektiivin 36 artiklan 1 kohdassa käytetystä ilmaisusta "välillisesti” ilmenee, tämä säännös kattaa paitsi tilanteen, jossa myyjä suorittaa itse kuljetus- ja/tai lähetyspalvelun, myös muita tilanteita, joihin kuuluu tilanne, jossa myyjä ohjaa välillisesti lähetystä ja/tai kuljetusta tarjoamalla kuluttajalle mahdollisuuden valita jokin sen suosittelemista lähettäjistä ja/tai kuljettajista.

Hallinto-oikeuden ratkaistavana olleessa asiassa oli selvitetty, että yhtiön internet-sivuilla oli alkoholijuomien oston yhteydessä suositeltu nimettyjä kuljetusyhtiöitä ja annettu tietoja ostajalle aiheutuvista kuljetuskustannuksista. Hallinto-oikeus katsoi, että yhtiö oli ehdottanut ja helpottanut tiettyjen kuljetusyhtiöiden käyttämistä ja näin toimiessaan ohjannut toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen ostajan valintaa. Yhtiö oli siten välillisesti osallistunut puheena olevien valmisteveron alaisten tuotteiden lähettämiseen tai kuljettamiseen. Unionin tuomioistuimen hallinto-oikeudelle antaman ennakkoratkaisun johdosta asiassa oli katsottava, että kyse oli ollut valmisteverodirektiivin 36 artiklan 1 kohdan mukaisesta etämyynnistä, josta myyjä oli velvollinen maksamaan valmisteveron Suomessa. Ennakkoratkaisun 38 kohdassa todetuin tavoin sillä, että ostaja oli tehnyt kuljetuksesta erillisen sopimuksen kuljetusyhtiön kanssa, ei ollut itsessään katsottava olevan merkitystä sen arvioimisessa, kuuluiko kyseessä oleva etämyynti valmisteverodirektiivin 36 artiklan 1 kohdan mukaisiin tilanteisiin. Asian arvioinnissa merkitystä ei ollut myöskään sillä, että ostajalla olisi ollut sinänsä mahdollisuus järjestää ostamilleen alkoholijuomille kuljetus myös valitsemalla jokin muu kuin yhtiön ehdottama kuljetusyhtiö.

Ostajan ja myyjän ei ollut mahdollista sopia verovelvollisuudesta Verohallintoa sitovalla tavalla, eikä verovelvollisuuden tai etämyynnin tunnusmerkkien täyttymisen kannalta merkitystä siten ollut silläkään seikalla, että yhtiön internet-sivuilla oli mainittu ostajan velvollisuudesta huolehtia verojen maksamisesta Suomeen.

Hallinto-oikeus katsoi, että yhtiö oli valmisteverodirektiivin 36 artiklan 1 kohdan ja valmisteverotuslain 79 §:n nojalla etämyyjänä verovelvollinen Suomeen myydyistä alkoholijuomista.

Valmisteverotuslaki 6 § (182/2010) 11 ja 12 kohta, 74 § 1 mom (182/2010) sekä 79 § (182/2010)

Neuvoston direktiivi 2008/118/EY valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä ja direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta 36 artikla

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pirjo Järvenpää, Suvi Leskinen ja Jari Nikmo.

Asian esittelijä Pia Haimi.

Ei lainvoimainen