2.2.2015

Käräjäoikeus oli antanut edunvalvojan määräyksen B:n taloudellisia asioita koskien. Edunvalvojan määräys ei ollut sen esteenä, että hallinto-oikeus saattoi antaa ratkaisun siitä, onko A sopiva toimimaan B:n edunvalvontavaltuutettuna taloudellisten asioiden osalta. Hallinto-oikeus vahvisti, että A ei ollut sopimaton toimimaan B:n edunvalvontavaltuutettuna. Asia palautettiin maistraatille. Maistraattia ja asianosaisia ohjattiin hakemaan edunvalvojan määräyksen lakkauttamista käräjäoikeudesta.

Maistraatti hylkäsi A:n hakemuksen siitä, että hänet määrättäisiin B:n edunvalvontavaltuutetuksi. Maistraatin päätöksen mukaan A oli sopimaton toimimaan B:n edunvalvontavaltuutettuna. B valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen. B vaati suullisen käsittelyn toimittamista ja edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista. Suullisen käsittelyn tarkoituksena oli osoittaa, että A oli sopiva edunvalvontavaltuutetuksi. Käräjäoikeus määräsi valituksen vireille tulemisen jälkeen B:n edunvalvojaksi hoitamaan A:n taloudellisia asioita. Hovioikeus pysytti mainitun päätöksen.

A:n sopivuuden selvittäminen olisi vaatinut suullisen käsittelyn toimittamista. Osapuolet toivat esille, että noin 90-vuotiaan B:n kuuleminen olisi hänelle jo liian rasittavaa käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa käytyjen suullisten käsittelyjen jälkeen. Hallinto-oikeus selvitti viran puolesta asianosaisilta, oliko edunvalvojan määräämisellä ja muilla olosuhteiden muutoksilla merkitystä osapuolten vaatimuksille. Maistraatti ilmoitti, että A oli hoitanut edunvalvojana moitteettomasti B:n asioita. Maistraatti tämän valituksenalaisen päätöksen tekemisen jälkeen tulleen uuden selvityksen perusteella myönsi, että A oli sopiva B:n edunvalvontavaltuutetuksi. Hallinto-oikeus maistraatin myöntämisen perusteella vahvisti A:n olevan sopiva toimimaan B:n edunvalvontavaltuutettuna. Asia palautettiin taloudellisia asioita koskevan edunvalvontavaltuutuksen osalta maistraatille ja osapuolia ohjattiin hakemaan käräjäoikeudelta edunvalvonnan lakkauttamista.

Hallinto-oikeus lausui seuraavasti edunvalvojan määräyksen merkityksestä edunvalvontavaltuutusta koskevalle oikeudenkäynnille:

Edunvalvontavaltuutuksesta annetun lain 24 §:n 2 momentin 3 kohdan sanamuodon perusteella edunvalvojan määräys olisi sen esteenä, että edunvalvontavaltuutus voitaisiin nyt vahvistaa taloudellisten asioiden osalta. Yleisenä oikeudellisena periaatteena on kuitenkin pidettävä sitä, että eri toimenpidevaihtoehdoista tulee valita henkilön itsemääräämisoikeuteen mahdollisimman vähän puuttuva ja lievin toimenpidevaihtoehto. Edunvalvontavaltuutus on lievempi toimenpidevaihtoehto kuin edunvalvojan määrääminen. Edunvalvontavaltuutetulla ei ole muun muassa lähtökohtaisesti vastaavaan tilintekovelvollisuutta kuin edunvalvojalla. Tässä asiassa on ollut B:stä riippumatonta ja osin sattumanvaraista, että käräjäoikeus ja hovioikeus ovat ratkaisseet edunvalvojan määräämistä koskevan asian ennen kuin hallinto-oikeus on antanut ratkaisunsa edunvalvontavaltuutusta koskevassa asiassa. Käräjäoikeuden päätöksestä lisäksi ilmenee, että edunvalvontaa koskevassa oikeudenkäynnissä on arvioitu edunvalvontaa koskevan prosessin suhdetta edunvalvontavaltuutusta koskevaan prosessiin. Maistraatti on ilmoittanut, että käräjäoikeus voi ratkaista edunvalvontaa koskevan asian. Perusteena on ollut se, että käräjäoikeus voi myöhemmin lakkauttaa edunvalvojan määräyksen, jos hallinto-oikeus katsoo A:n sopivaksi edunvalvontavaltuutetun tehtävään. Olisi tähän nähden myös luottamuksensuojaperiaatteen vastaista, ettei edunvalvontavaltuutuksen vahvistaminen olisi enää mahdollista. Lain menettelysäännöksiä tulee nyt soveltaa siten, että B:n perustuslaillinen itsemääräämisoikeus suhteessa oikeuksiensa valvomiseen voi toteutua. Edunvalvojan määräys ei ole sen esteenä, että A:n sopivuus edunvalvontavaltuutetuksi ratkaistaan hallinto-oikeudessa ja asia palautetaan maistraatin käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus lausui toimivallastaan ja asian palauttamisesta seuraavin tavoin:

Hallinto-oikeudella ei kuitenkaan ole toimivaltaa lakkauttaa taloudellisiin asioihin annettua edunvalvojan määräystä. Hallinto-oikeudella ei ole toimivaltaa myöskään määrätä maistraattia lakkauttamaan edunvalvojan määräystä tai velvoittaa maistraattia hakemaan käräjäoikeudelta edunvalvonnan lakkauttamista. Hallinto-oikeudella on edellä mainituilla perusteilla toimivalta muuttaa päätöstä siten, että edunvalvontavaltuutus vahvistetaan henkilökohtaisten asioiden osalta. Taloudellisten asioiden osalta hallinto-oikeudella on toimivalta ratkaista se, että edunvalvontavaltuutuksen vahvistamisen esteenä ei ole enää A:n sopimattomuus tehtävään. Käräjäoikeuden toimivaltaan kuuluu sen kysymyksen ratkaiseminen, onko edunvalvojalle tarvetta siinä tilanteessa, että A:n toimisi B:n edunvalvontavaltuutettuna. Maistraatin on ratkaistava kysymys edunvalvontavaltuutuksen vahvistamisesta taloudellisten asioiden osalta, kun edunvalvonnan lakkaamista koskeva asia on maistraatin tai asianosaisten hakemuksesta ratkaistu lainvoimaisesti yleisessä tuomioistuimessa.

Edunvalvontavaltuutuksesta annettu laki 24 § 2 momentti 3 kohta
Suomen perustuslaki 7 § 1 mom
Laki holhoustoimesta 8 luku
Hallintolaki 6 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Mirjami Paso, Jukka Hartikainen ja Jukka Korolainen, joka myös esitteli asian.

Lainvoimainen