3.6.1997

A oli syyllistynyt rattijuopumukseen tai törkeään rattijuopumukseen
viisi kertaa vuosina 1991 - 1996. Muuta selvitystä
hänen alkoholinkäytöstään ei ollut. A oli syyllistynyt
törkeään rattijuopumukseen viimeksi 12.4.1996 ja hän oli
ollut ajokiellossa siitä alkaen. Poliisilaitos oli 5.3.1997
määrännyt A:n tieliikennelain 75 §:n 2 momentin 1 kohdan
nojalla ajokieltoon toistaiseksi.
Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivin yhteisön ajokortista
(91/439/ETY) 7 artiklan 1 kohdan a-alakohdan mukaan
ajokortin saa antaa ainoastaan hakijalle, joka täyttää
liitteen III terveydelliset vaatimukset. Direktiivin tarkoitus
on johdantolauseen mukaan liikenneturvallisuussäännösten
toteuttamiseksi säätää ajokortin antamisen vähimmäisedellytyksistä.
Liitteen III kohdan 14.1 mukaan ajokorttia
ei saa antaa eikä uudistaa sille, joka on riippuvainen
alkoholista tai joka ei pysty olemaan ajamatta alkoholin
vaikutuksen alaisena. Henkilölle, joka on aikaisemmin
ollut riippuvainen alkoholista, saa antaa tai uudistaa ajokortin
toimivaltaisen lääkintäviranomaisen lausunnon ja
säännöllisten lääkärintarkastusten perusteella, jos nämä
henkilöt osoittavat olleensa tietyn määräajan ilman alkoholia.
Tieliikennelain 70 §:n 1 momenttia oli tulkittava direktiivin
mainitut kohdat ja sen tarkoitus huomioon otettuna siten,
että rattijuopumuksesta toistuvasti tuomitun henkilön
on osoitettava, että häntä ei ole alkoholin jatkuvan väärinkäytön
vuoksi katsottava kuljettajana liikenteelle vaaralliseksi.
Koska A ei ollut esittänyt luotettavaa näyttöä
siitä seikasta, että hän olisi päässyt alkoholiongelmastaan,
lääninoikeus hylkäsi A:n poliisilaitoksen päätöksestä
tekemän valituksen.
TieliikenneL 70 § 1 mom
TieliikenneL 75 § 2 mom 1 kohta