17.6.2025

Vaatimukset

Teollisuusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1) vahvistaa, että X Oy on menetellyt 3.5.2021 lukien vastoin malmikaivosten työehtosopimuksen 26 kohtaa, kun se ei ole järjestänyt lakisääteistä työterveyshuoltoa kokonaan omalla kustannuksellaan;

2) vahvistaa, että X Oy on rikkonut malmikaivosten työehtosopimuksen 26 kohtaa, kun se ei ole järjestänyt A:lle lakisääteistä terveystarkastusta vuonna 2022 kokonaan omalla kustannuksellaan;

3) velvoittaa X Oy:n maksamaan A:lle vahingonkorvauksena 159,30 euroa;

4) velvoittaa X Oy:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta;

5) velvoittaa Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n jaX Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 13.158,73 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta.

Perusteet

Kanteen vahvistusvaatimus 1

Työehtosopimuksen 26 kohdassa edellytetään, että lakisääteiset terveystarkastukset järjestetään kokonaan työnantajan kustannuksella. Lakisääteisen työterveyshuollon tarkemmasta sisällöstä säädetään muun ohella työterveyshuoltolain 12 — 13 §:ssä.

Sen jälkeen, kun yhtiö oli 3.5.2021 siirtynyt hankkimaan lakisääteiset työterveyshuollon palvelut ostopalveluna Y Oyj:ltä, työpaikalla oli syntynyt useammankin kerran erimielisyyttä tilanteessa, joissa työntekijät olivat saaneet maksettavakseen lakisääteisiin terveystarkastuksiin liittyviä laskuja. Työntekijälle oli varattu aika työterveyshuoltolain 13 §:ssä tarkoitettuun lakisääteiseen työterveystarkastukseen ja ilmoitettu tarkastuksen ajankohta. Kuitenkin joskus oli sattunut niin, että työntekijä ei ollut syystä tai toisesta saapunut varatulle ajalle. Näissä tilanteissa työntekijä oli saanut henkilökohtaisesti maksettavakseen laskun käyttämättömästä ajasta.

Työnantaja oli sopinut Y Oyj:n kanssa, että työntekijän käyttämättä jääneeseen tai perumattomaan aikaan liittyvät maksut perittiin työntekijältä itseltään. Perumattomien aikojen osalta käytäntö koski sekä lakisääteisiä työterveystarkastuksia että muita sovittuja sairaanhoito- ja vastaavia käyntejä (K1). Tämä tarkoitti tosiasiassa sitä, että työntekijä saattoi joutua ja joutui vastaamaan lakisääteiseen terveystarkastukseen liittyvistä kustannuksista. Siten työnantajan ei voitu katsoa järjestäneen työterveyshuoltoa kustannuksellaan työehtosopimusmääräyksessä määrätyllä tavalla. Merkitystä ei ollut sillä, katsottiinko kustannuksen aiheutuneen työntekijän viaksi luettavasta syystä eikä muillakaan työntekijän mahdolliseen tuottamuksen tasoon liittyvillä kysymyksillä. Toisin kuin vastauksessa on väitetty, työntekijät eivät olleet hyväksyneet sitä, että peruuttamattomista vastaanottoajoista saattoi aiheutua heille kustannuksia.

Rikkomus oli alkanut viimeistään 3.5.2021, josta lukien järjestely oli ollut edellä kuvatun mukainen. Rikkomus jatkui edelleen, koska työnantaja ei ollut muuttanut järjestelyä.

Kanteen vahvistusvaatimus 2

A:lle oli aiheutunut lakisääteisestä työterveystarkastuksesta kustannuksia vastoin työehtosopimuksen 26 kohdan määräystä. Y Oyj oli lähettänyt elokuussa 2022 A:lle 159,30 euron suuruisen laskun, joka oli liittynyt perumattomaan terveystarkastusaikaan 22.3.2022. Työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta laskua ja ilmoittanut, että A:n piti maksaa se. A oli maksanut laskun välttääkseen perinnän sekä korot.

A oli joutunut osaksi vastaamaan lakisääteiseen työterveyshuollon järjestämisestä aiheutuneista kustannuksista. Tällainen kustannus kuului työehtosopimuksen 26 kohdan perusteella työnantajan kannettavaksi. Yhtiö oli siten rikkonut työehtosopimuksen 26 kohdan määräystä A:n tapauksessa.

Vahingonkorvausvaatimus

A:lle oli aiheutunut 159,30 euron suuruinen vahinko sen takia, että yhtiö ei ollut järjestänyt lakisääteistä työterveyshuoltoa kustannuksellaan eli sen takia, että yhtiö oli rikkonut työehtosopimuksen määräystä. Yhtiön tuli korvata kyseinen vahinko A:lle.

Hyvityssakkovaatimus

X Oy oli rikkonut tieten työehtosopimuksen 26 kohdan määräystä, kun se oli tietoisesti järjestänyt lakisääteisen työterveyshuollon siten, että siitä saattoi aiheutua kustannuksia työntekijälle. Menettelystä oli myös konkreettisesti aiheutunut kustannuksia A:lle, eikä yhtiö ollut suostunut kehotuksista huolimatta noudattamaan A:n asiassa työehtosopimuksen 26 kohdan määräystä.

Vaatimukset

Teknologiateollisuuden työnantajat ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne jätetään ensisijaisesti tutkimatta kokonaan tai joka tapauksessa ainakin ensimmäisen ja kolmannen vaatimuksen osalta tai että kanne toissijaisesti hylätään. Vastaajat ovat lisäksi vaatineet, että Teollisuusliitto ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 7.700 eurolla laillisine korkoineen.

Perusteet

Kanteen tutkimatta jättämistä koskevat vaatimukset

Kanne tulee jättää kokonaan tutkimatta, koska se on yksilöimätön ja epäselvä. Toissijaisesti ainakin kannevaatimukset 1 ja 3 tulee jättää tutkimatta.

Kannevaatimuksessa 1 ei ole yksilöity työnantajan työehtosopimuksen vastaista toimintaa eikä työntekijöiden omaa toimintaa. Kantaja väittää, että työnantajan työehtosopimuksen vastainen menettely on ”alkanut viimeistään 3.5.2021, josta lukien järjestely on ollut edellä kuvatun mukainen” ja että ”rikkomus jatkuu edelleen, koska työnantaja ei ole muuttanut järjestelyä”. Kantajan väite on epäselvä ja yleistävä.

Kantajan mukaan ”Työntekijälle oli varattu aika työterveyshuoltolain 13 §:ssä tarkoitettuun lakisääteiseen työterveystarkastukseen. Työntekijälle oli ilmoitettu tarkastuksen ajankohta. Kuitenkin joskus sattui niin, että työntekijä ei ollut syystä tai toisesta tullut saapuneeksi varatulle ajalle.” Vastaajat eivät voi laatia vastausta kanteeseen, jossa työntekijän oman toiminnan on kuvailtu johtuneen ”syystä tai toisesta”. Kantaja ei ole yksilöinyt kyseisiä tapauksia lainkaan.

Toinen kannevaatimus liittyy perusteluiltaan niin olennaisesti ensimmäiseen kannevaatimukseen sekä siinä esitettyihin väitteisiin, että toiseenkaan kannevaatimukseen ei ole mahdollista vastata.

Kantaja on vaatinut työtuomioistuinta velvoittamaan yhtiön maksamaan A:lle vahingonkorvauksena 159,30 euroa. Vahingonkorvauslakiin perustuva vahingonkorvauskanne ei kuulu työtuomioistuimen tuomiovaltaan, eikä työtuomioistuin voi velvoittaa yhtiötä vahingonkorvauksen maksamiseen.

Pääasia

X Oy on toiminut työehtosopimuksen mukaisesti. Perumattomasta vastaanottoajasta aiheutuneiden kustannusten korvaaminen ei sisälly työnantajan velvollisuuteen järjestää työterveyshuolto kustannuksellaan.

Lakisääteisen terveystarkastuksen perumatta jättämisessä ei ole kyse työterveyshuollon järjestämisestä. Tämä ei ole myöskään työehtosopimuksen tai työterveyshuoltolain sisällön mukaista. Työehtosopimuksen mukaan työterveyshuollon järjestämisestä säädetään työterveyshuoltolaissa. Tästä sopimuskirjauksesta ei voida johtaa työnantajalle sellaista velvollisuutta työterveyshuollon järjestämiseen, joka olisi työnantajan kannalta laajempi kuin mitä käy suoraan ilmi työterveyshuoltolain sanamuodosta.

Työterveyshuoltolailla tai työehtosopimuksella ei ole ollut tarkoitus luoda sellaista tilannetta, jossa työnantajalle aiheutuisi kuluja, jotka eivät tosiasiallisesti johdu työterveyshuollon käyttämisestä. Työterveyshuoltolain esitöiden (HE 114/2001 vp.) mukaan terveystarkastuksissa on kyse työntekijän oman terveyden suojelusta ja edistämisestä. Ei voi olla työterveyshuoltolain eikä siten työehtosopimuksenkaan tarkoitus, että työnantajan tulisi vastata kustannuksista, jotka aiheutuvat työntekijän toiminnasta, joka ei edistä hänen terveyttään tai sen suojelua. Käytännössä työnantaja ei voi vaikuttaa millään tavalla siihen, meneekö työntekijä hänelle varatulle lakisääteisen terveystarkastuksen vastaanottoajalle tai peruuko työntekijä vastaanottoajan sovitusti.

Vastaajien tulkintaa tukee myös se, etteivät työntekijät olleet pitäneet käytäntöä kohtuuttomana tai epäasiallisena, kun sitä oli käsitelty yhteistoimintaneuvottelukunnan kokouksessa.

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Paikallinen erimielisyysmuistio
2. Y Oyj:n lasku

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Yhteistoimintaneuvottelukunnan kokouksen 6/2021 pöytäkirja 19.1.2022
2. Yhteistoimintaneuvottelukunnan kokouksen 6/2021 pöytäkirjan liite

Kantajan henkilötodistelu

1. A

Vastaajien henkilötodistelu

1. B

Perustelut

Kysymyksenasettelu ja oikeudelliset lähtökohdat

X Oy:n malmikaivoksessa työskentelevät työntekijät ovat työterveyshuoltolain 13 §:n nojalla velvollisia osallistumaan säännöllisiin terveystarkastuksiin. Vastaajayhtiö on 3.5.2021 alkaen hankkinut työterveyshuollon palvelut Y Oyj:ltä. Vastaajayhtiön ja Y Oyj:n välisessä työterveyssopimuksessa on sovittu, että perumattomat käynnit laskutetaan työntekijöiltä, mikäli varatun ajan käyttämättä jättäminen johtuu työntekijästä itsestään. Asiassa vallitsee erimielisyys siitä, onko työnantajalla työehtosopimuksen perusteella velvollisuus maksaa lakisääteisen työterveyshuollon piiriin kuuluvasta vastaanottoajasta aiheutuvat kustannukset siinäkin tapauksessa, että työntekijä jättää menemättä vastaanottoajalle eikä peruuta varattua aikaa ajoissa. Asiassa ei ole kanteen perusteella kysymys muusta kuin lakisääteisistä terveystarkastuksista ja niistä aiheutuvista kustannuksista.

Malmikaivosten työehtosopimuksen 26 kohdan mukaan työnantajan on kustannuksellaan järjestettävä työterveyshuolto. Työterveyshuollon tarkoituksena on työstä ja työolosuhteista johtuvien terveyshaittojen ja -vaarojen ehkäiseminen sekä työntekijöiden työturvallisuuden, työkyvyn ja terveyden edistäminen. Työterveyshuollon järjestämisestä säädetään työterveyshuoltolaissa. Asiassa on riidatonta, että työehtosopimuksen 26 kohdan määräys velvoittaa työnantajan järjestämään työterveyshuollon vastaavalla tavoin kuin työterveyshuoltolaissa on säädetty lakisääteisestä työterveyshuollosta.

Lakisääteisen työterveyshuollon järjestäminen työterveyshuoltolain mukaan

Voimassa olevaa työterveyshuoltolakia (1383/2001) edelsi vuonna 1979 voimaan tullut työterveyshuoltolaki (743/1978), jossa säädettiin työnantajan velvollisuudesta huolehtia työntekijöidensä työterveydestä ja turvallisuudesta. Vuoden 1979 lailla työnantaja velvoitettiin kustannuksellaan järjestämään työterveyshuolto työstä johtuvien terveysvaarojen ehkäisemiseksi. Työterveyteen kuului muun ohessa terveystarkastusten järjestäminen erityistä vaaraa aiheuttavassa työssä sekä työssä, josta oli aihetta epäillä johtuvan terveydellisiä vaaroja.

Kansainvälisen työjärjestön ILO:n hyväksymä työterveyshuoltoa koskeva yleissopimus (nro 161, SopS 19/1988) velvoittaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että ennaltaehkäisevät työterveyshuollon palvelut järjestetään kaikille työntekijöille. Sopimuksen 12 artiklan mukaan työtekijöiden työterveyden seurannan tulee olla maksutonta. Suomi on ratifioinut kyseisen sopimuksen vuonna 1987.

Euroopan unionin työturvallisuutta ja työterveyttä koskeva puitedirektiivi (89/391/ETY) velvoittaa työnantajaa selvittämään riskit, tiedottamaan ja kouluttamaan työntekijöitä sekä järjestämään ehkäisevät ja suojeluun tähtäävät palvelut sekä terveystarkastukset työntekijöille. Direktiivin 1 artiklan mukaan direktiivin tarkoituksena on toteuttaa työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamiseksi työssä tarpeelliset toimenpiteet. Tämän vuoksi direktiivissä on yleisiä periaatteita, jotka koskevat työssä ilmenevien vaarojen ehkäisemistä, turvallisuuden ja terveyden suojelua, vaarojen ja tapaturman aiheuttajien poistamista, tiedottamista työntekijöille ja heidän edustajilleen, heidän kuulemistaan, heidän tasapuolista osallistumistaan kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti ja heidän kouluttamistaan, sekä lisäksi yleisiä ohjeita näiden periaatteiden täytäntöön panemiseksi.

Puitedirektiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaan työnantajan velvollisuutena on huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä kaikissa työhön liittyvissä tilanteissa. Direktiivin 6 artikla sisältää määräykset työnantajan yleisistä velvoitteista. Artiklan 1 kohdan mukaan työnantajan on velvollisuuksiensa mukaisesti toteutettava tarvittavat toimenpiteet työntekijöidensä turvallisuuden ja terveyden suojelemiseksi, mukaan lukien työssä esiintyvien vaarojen ehkäisy, tiedottaminen ja kouluttaminen sekä tarvittavien järjestelyjen ja keinojen tarjoaminen. Artiklan 5 kohdan mukaan työsuojeluun liittyvien toimenpiteiden kustannuksia ei missään olosuhteissa saa asettaa työtekijöiden rasitukseksi.

Direktiivin terveystarkastuksia koskevan 14 artiklan mukaan kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisia toimenpiteitä on otettava käyttöön sen varmistamiseksi, että työntekijöille järjestetään heidän työssään esiintyvien terveys- ja turvallisuusvaarojen kannalta tarpeellisia terveystarkastuksia. Näiden toimenpiteiden on oltava sellaisia, että kukin työntekijä voi halutessaan käydä terveystarkastuksessa säännöllisesti. Terveystarkastukset voidaan järjestää osana kansallista terveydenhuoltojärjestelmää. Suomessa työterveyshuoltopalveluilla toteutetaan puitedirektiivin 6 ja 7 artiklan mukaisen suojelun ja ennaltaehkäisevän toiminnan järjestämisen sekä 14 artiklan mukaisten terveystarkastusten toteuttamisen periaatteita (HE 114/2001 vp, s. 8).

Voimassa olevan työterveyshuoltolain (1383/2001) 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan työterveyshuollolla tarkoitetaan työterveyshuoltolaissa työnantajan järjestettäväksi säädettyä työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden toimintaa, jolla edistetään työhön liittyvien sairauksien ja tapaturmien ehkäisyä, työn ja työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta, työyhteisön toimintaa sekä työntekijöiden terveyttä ja toimintakykyä.

Työterveyshuoltolain 4 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on kustannuksellaan järjestettävä työterveyshuolto työstä ja työolosuhteista johtuvien terveysvaarojen ja -haittojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä työntekijöiden turvallisuuden, työkyvyn ja terveyden suojelemiseksi ja edistämiseksi. Lainkohtaa koskevissa esitöissä (HE 114/2001 vp, s. 23) on todettu, että terveysvaarat tulisi ensin torjua, jolloin terveyshaitat ehkäistään. Toiminnasta aiheutuvia kustannuksia ei missään olosuhteissa saisi asettaa työntekijöiden rasitukseksi. Ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden käyttö ei poistaisi työnantajan velvollisuutta huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä kaikissa työhön liittyvissä tilanteissa. Terveyshuollon järjestämisen vastuu on hallituksen esityksen mukaan työnantajalla, eikä tältä osin lakiin esitetty muutoksia.

Työterveyshuoltolain 4 §:ssä tarkoitetun lakisääteisen työterveyshuollon sisällöstä säädetään lain 12 §:ssä. Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan työterveyshuoltoon kuuluu hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisesti työperäisten terveysvaarojen ja -haittojen, työntekijöiden terveydentilan sekä työ- ja toimintakyvyn selvittäminen, arviointi ja seuranta mukaan lukien työstä ja työympäristöstä aiheutuva erityinen sairastumisen vaara sekä edellä mainituista seikoista johtuvat terveystarkastukset ottaen huomioon työntekijän yksilölliset ominaisuudet. Lain esitöiden mukaan terveystarkastuksilla on työnantajan kannalta merkitystä työsuojeluun ja -turvallisuuteen liittyvien vastuunäkökohtien vuoksi ja työntekijän kannalta hänen oman terveytensä suojelun ja edistämisen vuoksi (HE 114/2001 vp, s. 28).

Työterveyshuoltolain 13 §:n mukaan työntekijä ei saa ilman perusteltua syytä kieltäytyä osallistumasta työterveyshuoltolaissa tarkoitettuun terveystarkastukseen, joka työhön sijoitettaessa tai työn kestäessä on välttämätön hänen terveydentilansa selvittämiseksi erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavassa työssä tai työympäristössä tai hänen työ- tai toimintakykynsä selvittämiseksi työstä aiheutuvien, terveydentilaan kohdistuvien vaatimusten vuoksi.

Valtioneuvoston asetuksen terveystarkastuksista erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä (1485/2001) 1 §:ssä on todettu, että työnantajan on kustannuksellaan järjestettävä työntekijän tai muun henkilön, jonka työhön sovelletaan työturvallisuuslakia (299/1958) terveystarkastukset erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavassa työssä asetuksessa säädetyllä tavalla. Asetuksen 4 §:n 1 momentin mukaan terveystarkastuksilla tarkoitetaan lääkärin tekemää tutkimusta, tarkastusta, toimintakokeita, ja altistusmittauksia.

Vahvistusvaatimuksista esitetty selvitys

Pääluottamusmies A on kertonut työskennelleensä X Oy:n kaivosmiehenä vuodesta 2003 lukien ja toimineensa vuodesta 2010 alkaen pääluottamusmiehenä. A:n mukaan säännölliset, lakisääteiset terveystarkastukset olivat olleet pakollisia kaikille kaivoksessa työskenteleville työntekijöille, koska kaivoksessa esiintyi syöpävaarallisia aineita. Kun työnantaja oli aiemmin järjestänyt työterveyspalvelut omana toimintanaan, työntekijälle ei ollut aiheutunut mitään kustannuksia, jos hän oli unohtanut mennä lakisääteiseen terveystarkastukseen varatulle ajalle. A ei ollut itse varannut aikaa lakisääteiseen terveystarkastukseen, vaan kutsu oli tullut Y Oyj:ltä. A oli muistanut ajanvarauksen vasta työpalaverin jälkeen ja varannut uuden ajan tarkastukselle. Useita kuukausia myöhemmin hän oli saanut käyttämättä jääneestä ajanvarauksesta laskun, jota työnantaja ei ollut suostunut maksamaan. Jälkeenpäin myös muille työntekijöille oli tullut laskuja käyttämättä jääneistä terveystarkastusajoista.

A on kertonut, että työsuojeluvaltuutettu oli ollut paikalla Y Oyj:n työterveyssopimusta koskevien neuvotteluiden aikana, mutta työntekijäpuoli ei ollut osallistunut sopimuksen sisällöstä neuvottelemiseen. Työnantaja ei ollut tehnyt henkilöstölle selkoa työterveyssopimuksen sisällöstä ennen joulukuuta 2021, jolloin sopimuksen sisältöä oli käsitelty yhteistoimintaneuvottelukunnassa. Työnantaja ei ollut ottanut esille, että lakisääteisistä terveystarkastuksista voisi aiheutua kustannuksia työntekijöille, kun yhteistoimintaneuvottelukunnassa oli käyty läpi työterveyssopimuksen sisältöä. Työntekijät olivat olleet siinä käsityksessä, että Y Oyj:n palvelunkuvauksessa (V2) oleva maininta ”perumattomat käynnit laskutetaan työntekijöiltä itseltään” oli koskenut ainoastaan työntekijän itse työterveyteen esimerkiksi kuumeen takia varaamia aikoja. Työnantaja ei ollut missään vaiheessa tuonut esille, että kyseinen sopimuskohta olisi koskenut myös käyttämättä jääneitä lakisääteisten työterveystarkastusten aikoja.

Henkilöstöjohtaja B on kertonut toimineensa puheenjohtajana yhteistoimintaneuvottelukunnan kokouksessa joulukuussa 2021, jolloin terveydenhuollon järjestämistä oli käsitelty työnantajan ja työntekijöiden edustajien välillä. Myös A oli ollut paikalla. Työnantaja oli selvittänyt kokouksessa Y Oyj:n sopimuksen sisällön selkeästi henkilöstölle. B:n muistikuvan mukaan työntekijäpuoli ei ollut esittänyt kritiikkiä sopimuksen sisällöstä. Työnantajalla on Y Oyj:n kanssa kiinteähintainen henkilömäärään sidottu sopimus. Lakisääteiset terveystarkastukset sisältyvät sopimuksen perushintaan, eikä työnantajalle aiheudu lisäkustannuksia siitä, että työntekijä unohtaa mennä hänelle varattuun lakisääteiseen terveystarkastukseen. Aikaisemmin, kun työnantaja järjesti työterveyshuollon omana toimintanaan, työnantaja ei ollut perinyt työntekijältä kustannuksia peruuttamattomista ja käyttämättä jääneistä ajoista.

Arviointi ja johtopäätökset

Työturvallisuutta ja työterveyttä koskeva puitedirektiivi

Työterveyshuoltolain työterveyshuollon järjestämistä koskevan 4 §:n esitöiden mukaan toiminnasta aiheutuvia kustannuksia ei missään olosuhteissa saa asettaa työntekijöiden rasitukseksi (HE 114/2001 vp, s. 23). Vastaavasti työturvallisuutta ja työterveyttä koskevan puitedirektiivin (89/391/ETY) 6 artiklan 5 kohdan mukaan työsuojeluun liittyvien toimenpiteiden kustannuksia ei missään olosuhteissa saa asettaa työtekijöiden rasitukseksi. Direktiivi on pantu Suomessa täytäntöön työturvallisuuslain ja työterveyshuoltolain säännöksillä. Kansallista lainsäädäntöä tulee tulkita mahdollisimman pitkälle direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti, jotta direktiivillä tarkoitettu tulos saavutetaan.

Puitedirektiivin tarkoituksena on sen 1 artiklan 1 kohdan mukaan toteuttaa työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamiseksi työssä tarpeelliset toimenpiteet. Direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaan työnantajan velvollisuutena on huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä kaikissa työhön liittyvissä tilanteissa. Tällä säännöksellä työnantajalle asetetaan velvollisuus huolehtia työntekijöiden turvallisesta työympäristöstä, ja tämän velvollisuuden sisältöä täsmennetään direktiivin 6 — 12 artikloissa sekä useilla erityisdirektiiveillä.

Ennakkoratkaisupyynnön tarve

Asian käsittelyssä on noussut esille mahdollinen tarve ennakkoratkaisun pyytämiselle unionin tuomioistuimelta.

Kantaja on lausunut, että puitedirektiivin 6 artiklan 5 kohta ilmaisee selkeästi sanamuotonsa mukaisesti sen, että työsuojeluun liittyvien toimenpiteiden kustannuksia ei missään olosuhteissa saa asettaa työtekijöiden rasitukseksi. Asiassa ei kantajan mukaan ole aiheellista pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua määräyksen tulkinnasta. Vaikka direktiivi mahdollistaisikin kustannusten asettamisen työntekijän vastuulle, ei kansallista lakia ole mahdollista tulkita sillä tavalla, että näin olisi tehty. Työehtosopimuksen sisältö on sama kuin työterveyshuoltolain sisältö. Asiassa ei ole myöskään väitetty, että työehtosopimuksella olisi pyritty sopimaan osittaisesta kustannusten asettamisesta työntekijän vastuulle, joten tällaisenkaan menettelyn tai järjestelyn yhteensopivuudesta direktiivin kanssa ei ole tarpeen pyytää ennakkoratkaisua.

Vastaajat ovat lausuneet, että Suomen kansallinen lainsäädäntö vastaa puitedirektiivin sisältöä ja tarkoitusta myös direktiivin 6 artiklan 5 kohdan osalta. Määräyksen tulkinnasta ei vastaajien käsityksen mukaan ole aiheellista pyytää ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta.

Työtuomioistuin toteaa, että sen tulee ottaa viran puolesta harkittavakseen kysymys mahdollisen ennakkoratkaisupyynnön tekemisestä unionin oikeuden tulkinnasta. Työtuomioistuin voi jättää tällaisen ennakkoratkaisupyynnön tekemättä ainoastaan, jos asiasta on jo olemassa vakiintunut oikeuskäytäntö tai jos kyseessä olevan oikeussäännön tulkinnasta ei jää todellista epäilyä.

Puitedirektiivin 6 artiklan 5 kohdan mukaan työsuojeluun liittyvien toimenpiteiden kustannuksia ei missään olosuhteissa saa asettaa työtekijöiden rasitukseksi. Direktiivin tarkoitus ja tavoite on edellä selostetuin tavoin työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamiseksi työssä tarpeellisten toimenpiteiden toteuttaminen. Tämä huomioon ottaen direktiivin ei voida katsoa edellyttävän, että työnantaja olisi rajoituksetta vastuussa sellaisistakin kustannuksista, jotka eivät aiheudu suoraan työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelemiseen liittyvistä toimenpiteistä eli tässä tapauksessa terveystarkastusten järjestämisestä, vaan jotka aiheutuvat siitä, että työntekijä jättää menemättä hänelle varatulle terveystarkastusajalle. Päinvastainen tulkinta johtaisi siihen, että työntekijä voisi toistuvasti jättää menemättä hänelle varatuille työterveyshuollon ajoille niitä peruuttamatta, minkä ei voida katsoa kuuluvan työterveyshuollon järjestämisen piiriin eikä myöskään vastaavan puitedirektiivin tarkoitusta. Työtuomioistuin pitää tätä direktiivin tulkintaa siinä määrin selvänä, että tarvetta ennakkoratkaisun pyytämiselle unionin tuomioistuimelta ei ole.

Työtuomioistuimen johtopäätökset

X Oy on edellä kerrotuin tavoin järjestänyt lakisääteisen työterveyshuollon hankkimalla palvelut X Oyj:ltä. Lakisääteisistä terveystarkastuksista ei ole aiheutunut työntekijälle kustannuksia, jos hän on mennyt varatulle ajalle tai peruuttanut sen ajoissa. Työnantaja on siten vastannut kaikista kustannuksista, jotka ovat aiheutuneet siitä, että työntekijät ovat käyttäneet lakisääteistä työterveyshuoltoa.

Työehtosopimuksen 26 kohdan sanamuodosta tai työterveyshuoltolain 4 §:stä ja sen esitöistä ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan voida tehdä sitä johtopäätöstä, että työterveyshuollon järjestäminen kustannuksellaan pitäisi sisällään myös varatun terveystarkastusajan käyttämättä jättämisestä aiheutuvat palveluntuottajan veloittamat peruutuskulut. Työnantajan on katsottava täyttäneen sille työehtosopimuksessa ja työterveyshuoltolaissa asetetun velvollisuuden, kun se on järjestänyt lakisääteisen työterveyshuollon, jota työntekijä on voinut käyttää kustannuksetta, ja kun työntekijä on myös tarvittaessa voinut asianmukaisesti toimien peruuttaa hänelle varatun ajan ilman kustannuksia.

Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että X Oy ei olisi järjestänyt lakisääteistä työterveyshuoltoa kokonaan omalla kustannuksellaan. Kanteen 1 kohdan vahvistusvaatimus on siten hylättävä.

Asiassa on selvitetty, että A:lla on ollut mahdollisuus käydä työnantajan kustannuksella lakisääteisessä terveystarkastuksessa. A oli omankin kertomuksensa mukaan ollut tietoinen hänelle 22.3.2022 varatusta terveystarkastusajasta, mutta hän oli unohtanut peruuttaa sen. Asiassa on riidatonta, että A oli 30.3.2022 käynyt terveystarkastuksessa, jonka työnantaja oli maksanut. Ottaen huomioon, mitä edellä on todettu työehtosopimuksen 26 kohdan ja työterveyshuoltolain 4 §:n tulkinnasta, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että X Oy ei olisi järjestänyt A:lle lakisääteistä terveystarkastusta kokonaan omalla kustannuksellaan. Näin ollen myös kanteen 2 kohdan vahvistusvaatimus on hylättävä.

Suoritusvaatimus

Kuten edellä on todettu, velvollisuus kannevaatimuksessa 3 vaadittuun suoritukseen on riippunut kanteen 2 kohdan vahvistusvaatimuksen ratkaisusta. Työtuomioistuin on edellä hylännyt kantajan vahvistusvaatimukset kohdissa 1 ja 2. Näin ollen myös kanteen 3 kohdan suoritusvaatimus on hylättävä.

Hyvityssakkovaatimus

Työtuomioistuin on hylännyt vahvistusvaatimukset kohdissa 1 ja 2 ja katsonut, ettei työnantaja ole rikkonut työehtosopimuksen 26 kohdan määräystä työterveyshuollon järjestämisestä. Näin ollen myös hyvityssakkoa koskeva vaatimus on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla Teollisuusliitto ry on asian hävinneenä velvollinen korvaamaan Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n ja X Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut asiassa niille vaadittuine korkoineen. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Teollisuusliitto ry velvoitetaan korvaamaan Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n ja X Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 7.700 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antamispäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Lotta Brander puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Tuomas Aarto, Hanne Salonen, Satu Tähkäpää ja Patrik Stenholm jäseninä. Valmistelija on ollut Jaana Väisänen.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Stenholm, jonka lausuntoon jäsen Tähkäpää yhtyi, lausui:

Olen samaa mieltä enemmistön kanssa kohdassa käsittelyratkaisu lausutusta. Sen jälkeen totean seuraavaa:

Euroopan unionin oikeuden huomioon ottaminen

Työterveyshuoltolakia on tulkittava työturvallisuutta ja työterveyttä koskevan puitedirektiivin (89/391/ETY) 6 artiklan 5 kohdan sanamuodon mukaisesti siten, että työntekijälle ei saa aiheutua kustannuksia missään olosuhteissa eli ei myöskään nyt käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa.

X Oy on edellä kerrotuin tavoin järjestänyt lakisääteisen työterveyshuollon hankkimalla palvelut Y Oyj:ltä. Lakisääteisistä terveystarkastuksista ei ole aiheutunut työntekijälle kustannuksia, jos hän on mennyt varatulle ajalle tai peruuttanut sen ajoissa. Yhtiön ja Y Oyj:n välisessä työterveyssopimuksessa on kuitenkin sovittu, että perumattomat käynnit laskutetaan työntekijöiltä, mikäli varatun ajan käyttämättä jättäminen johtuu työntekijästä itsestään. Näin ollen työntekijälle on voinut aiheutua kustannuksia lakisääteisestä terveystarkastuksesta, jos hän ei ole mennyt varatulle ajalle eikä peruuttanut sitä ajoissa.

Työterveyshuollon järjestäminen ja toteuttaminen Euroopan unionin lainsäädännön sekä kansallisen lain ja työehtosopimusten mukaisesti on osa yhtiön liiketoimintaa. Työnantajalle kuuluu työntekijöidensä turvallisuuden ja terveyden suojelemisen taloudellinen ja oikeudellinen valta ja vastuu. Puitedirektiivin 6 artiklan 5 kohdan mukaisen lakisääteisen työterveyshuollon järjestäminen siihen liittyvine toimenpiteineen ja vastuineen ilman kustannuksia työntekijälle on katsottava käsittävän tässä tapauksessa unohduksesta käyttämättä jääneen työterveyskäynnin kustannukset.

Euroopan unionin oikeuden tulkintavaikutus lakisääteisten terveystarkastusten kustannusvastuuseen

Unionin oikeuden tulkintavaikutus huomioon ottaen työterveyshuoltolakia on tulkittava mahdollisimman pitkälle työturvallisuutta ja työterveyttä koskevan puitedirektiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti siten, että työsuojeluun liittyvistä toimenpiteistä, kuten lakisääteisistä terveystarkastuksista, ei saa missään olosuhteissa aiheutua kustannuksia työntekijöille.

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö

Vaikka direktiivin sanamuoto on yksiselitteinen, samoin kuin erimielisyyden kohteena oleva työehtosopimuksen määräys, antaa direktiivi mahdollisuuden työterveyshuoltolain ja sitä kautta myös sopimusmääräyksen eri tulkinnoille. Direktiivin 6 artiklan 5 kohdan tulkintaa koskevaa Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ei ole. Unionin tuomioistuin ei ole käsitellyt vastaavaa asiaa, eikä ole joutunut ottamaan kantaa siihen, voiko työntekijä joissakin olosuhteissa itse joutua vastaamaan lakisääteisistä terveystarkastuksista.

Ennakkoratkaisun pyytäminen

Koska Euroopan unionin tuomioistuin ei ole käsitellyt vastaavaa kysymystä työturvallisuutta ja työterveyttä koskevan puitedirektiivin tulkinnasta, asiassa olisi perusteltua lykätä asian käsittelyä ja pyytää ennakkoratkaisua SEUT 267 artiklassa tarkoitetulla tavalla unionin oikeuden oikean tulkinnan varmistamiseksi.

Johtopäätökset

Katson direktiivin tulkintavaikutuksen olevan esteenä sellaiselle työehtosopimuksen määräyksen tulkinnalle, jonka mukaan työntekijä joutuisi vastaamaan käyttämättä jääneen lakisääteisen terveystarkastusajan kustannuksista.

Yllä olevan perusteella hyväksyn kannevaatimukset 1 ja 2.

Velvoitan X Oy:n suorittamaan A:lle kannevaatimuksessa 3 vaaditun suorituksen.

Katson työehtosopimuksen määräyksen olleen siinä määrin tulkinnanvarainen, ettei X Oy:n voida katsoa rikkoneen tietensä työehtosopimuksen määräystä. Hylkään hyvityssakkoa koskevan vaatimuksen.

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin mukaan, milloin asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, voidaan määrätä, että he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Katson riidan kohteena olevan asian ja oikeuskysymyksen olleen siinä määrin epäselviä, että määrään osapuolet pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.