6.6.2025

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa, että poliisihallinnossa noudatettavan tarkentavan virkaehtosopimuksen (virkaehtosopimus 267551) 6 §:n perusteella A:n kokemusosaan oikeuttavaksi ajaksi tuli lukea A:n palvelusaika X Oy:n palveluksessa ajalla 1.1.2013 — 4.8.2019 ja

2. velvoittaa valtiovarainministeriön korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 17.889,58 eurolla korkoineen.

Perusteet

Vaatimukset

Poliisihallitus valtiovarainministeriön määräämänä on vaatinut, että kanne hylätään ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 10.702,50 eurolla korkoineen.

Perusteet

Helsingin poliisilaitos on tulkinnut tarkentavan virkaehtosopimuksen sisältöä oikein, kun se ei ole hyväksynyt X Oy:ssä muodostunutta palvelusaikaa osaksi A:n kokemusosaa.

Nimityspäätöksen 26.7.2022 mukaan A:n suorittama "liiketalouden perustutkinto ja lisäksi pitkä ura yksityisellä sektorilla eri yritysten hallintotehtävissä [--] edesauttavat työperäisen ihmiskaupan rikostutkijan tehtävien hoitamista merkittävästi" (korostus tässä). Nimityspäätöksessä esitetty arvio on perustunut sekä A:n tutkintoon että tämän nyt puheena olevaan palvelukseen, eikä pelkästään jälkimmäiseen. Käsillä oleva riita koskee kuitenkin pelkästään sitä, tuleeko kyseinen palvelusaika hyväksyä osaksi A:n kokemusosaa.

Nimityspäätöksessä viitattu "merkittävä edesauttaminen" ei tarkoita sitä, että vastaava työkokemus automaattisesti soveltamisohjeen tarkoittamalla tavalla "merkittävästi hyödyntäisi virkamiehen suoriutumista hänen nykyisissä työtehtävissään" vaan arvioinnissa tulee palkkausjärjestelmän soveltamisohjeen mukaisesti ottaa lisäksi huomioon se, onko kyseinen tehtävä "ammattialaltaan sekä työtehtävien sisällön ja osaamisvaatimusten kannalta" riittävän relevanttia kokemusosaan hyväksi luettavaksi. Kokemusosan määrittelyssä otetaan palkkausjärjestelmän soveltamisohjeen mukaisesti huomioon ainoastaan sellainen aikaisempi työkokemus, jota voidaan pitää virkamiehen tehtävien hoitamisen kannalta olennaisena. Väljä liittymä ammattialaan tai tehtäväkuvaan ei riitä oleellisuusvaatimuksen täyttymiseen. Kokemusosan määrittelyssä on nimensä mukaisesti kyse juuri siitä, millaista kokemusta virkamiehellä on suhteessa hänen hoitamaansa virkatehtävään. Se, että tämä kokemus edesauttaa tai tukee näiden tehtävien suorittamista, ei vielä tarkoita, että tällainen virkatehtäviä tukeva työkokemus luettaisiin virkamiehelle hyväksi palkkausjärjestelmän mukaisena kokemusosana.

Rekrytointiprosessissa verrataan hakijoiden sopivuutta keskenään haettavan tehtävän kannalta ja painotus perustuu siihen, mitä ominaisuuksia painotetaan hakijoiden keskinäisessä vertailussa ja mitä osaamista kunkin hakijan kohdalla katsotaan hänelle eduksi. Kokemusosaa arvioitaessa arvioinnin kohteena on virkamiehen konkreettinen työkokemus suhteessa virkatehtäviin.

A:n X Oy:stä hankkima kokemus koostuu toimitusjohtajan tehtävistä. A:n toimitusjohtajan kokemus ei täytä soveltamisohjeessa tarkoitettua työkokemusta, sillä yrityksen hallintotehtävät eivät ole rinnasteisia A:n toimenkuvan mukaisiin tutkintatehtäviin.

Siltä osin kuin A on todistuksen mukaan tehnyt vastaavan hoitajan, kouluttajan, henkilösuojaajan ja turvallisuusjohtajan tehtäviä, kyse ei ole ammattialaltaan eikä työtehtävien sisällön ja osaamisvaatimusten kannalta sellaisista tehtävistä, jotka merkittävästi hyödyntäisivät A:n suoriutumista nykyisissä rikostutkijan tehtävissä. Rikostutkijan tehtävän ammatilliset valmiudet ja osaamisvaatimukset poikkeavat merkittävästi yrityksen toimitusjohtajan tehtävistä ja vartiointitehtävistä.

A:n aikaisempi työkokemus X Oy:n palveluksessa voisi sen sijaan rinnastua sellaiseen palkkausjärjestelmän soveltamisohjeessa tarkoitettuun "yksityisellä vartiointialalla työskentelyyn", joka voitaisiin ottaa olennaisena hyötynä mukaan kokemusosaan, jos A työskentelisi poliisin valvonta- ja hälytystoiminnan tehtävissä. Tuossa tapauksessa kuitenkin myös edellytettäisiin, että aiemman kokemuksen tulisi olla nykytehtäviä sisällöllisesti vastaavaa vaativuustasoa. Palkkausjärjestelmän soveltamisohje lähtee nimenomaan siitä, että poliisin tutkintatoimen tehtävissä "merkittävää hyötyä pääsääntöisesti voidaan katsoa olevan - - [rajavartiolaitoksen ja tullin] tutkintatehtävistä" (korostus tässä). Näistä tehtävistä ei A:n osalta ole kyse.

Asiassa ei ole loukattu tasapuolisen kohtelun vaatimusta. B:n työkokemuksessa on ollut kysymys kokoaikaisesta vartijan tehtävästä, kun taas vastaavan kaltaisten (vartijan) tehtävien osuus A:n toimitusjohtajan tehtävässä käyttämästä ajasta on ollut vähäinen (10 prosenttia).

Edellä mainituin perustein Helsingin poliisilaitos ei ole menetellyt virheellisesti, kun se ei ole hyväksynyt kyseistä palvelusta osaksi A:n kokemusosaa. Kanne on tästä syystä hylättävä ja kantaja velvoitettava korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut.

Kantajan kirjalliset todisteet

1. A:n työtodistus X Oy:n palveluksesta 1.6.2020
2. Nimityspäätös 26.7.2022
3. A:n toimenkuva 11.8.2022
4. Päätös 31.1.2023
5. A:n toimenkuva 16.2.2023
6. B:n työtodistus, kokemusosaa koskeva päätös sekä sen liitteenä ollut laskelma
7. A:n nimikirjanote
8. Päätös vastaavaksi hoitajaksi hyväksymisestä 18.5.2016
9. A:n saate poliisiylijohdolle 21.11.2023

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. A:n työtodistus
2. Nimityspäätös 26.7.2022

Kantajan henkilötodistelu

1. A
2. C, rikosylikomisario
3. D, entinen pääluottamusmies

Vastaajan henkilötodistelu

1. E, entinen työmarkkina-asiantuntija
2. F, ylikomisario, henkilöstöpäällikkö

Perustelut

Virkaehtosopimuksen tulkinnasta on työtuomioistuimessa kuultu kantajan todistajana entistä pääluottamusmiestä D:tä ja vastaajan todistajana entistä työmarkkina-asiantuntijaa E:tä. Vastaajan puolelta on lisäksi kuultu todistajana henkilöstöpäällikkö F:ää, ja kantajan puolelta todistelutarkoituksessa A:ta ja todistajana rikosylikomisario C:tä.

D on kertonut toimineensa pääluottamusmiehenä vuosina 2009 — 2021. Palkkausjärjestelmän soveltamisohje oli laadittu vuonna 2006. D ei ollut ollut sitä alun perin neuvottelemassa, mutta hän oli ollut mukana laatimassa sitä koskevia muutoksia muun ohella vuonna 2020. Soveltamisohjetta 1.9.2020 olivat työstäneet järjestöjen ja työnantajan edustajat. Kokemusosasta oli tuolloin käyty paljon keskustelua, koska sen soveltamista ei ollut alun perin avattu ja nyt niin oli haluttu tehdä. Työnantaja oli halunnut poistaa kokemusosan kokonaan, mitä järjestöt olivat vastustaneet. Tämäkin oli ollut syynä sille, että työnantaja oli halunnut tarkentaa kokemusosan soveltamista.

D:n mukaan kokemusosaa koskevaa määräystä oli ollut tarkoitus soveltaa sen sanamuodon mukaisesti. Henkilön aiemman kokemuksen olennaista hyötyä arvioitiin hänen nykyisten tehtäviensä kannalta. Soveltamisohjeen maininnalla siitä, että olennaisuutta arvioitiin samoilla periaatteilla kuin nimitysharkinnassa, viitattiin D:n käsityksen mukaan siihen, että myös nimitysharkinnassa hakijoiden työkokemusta verrattiin tarjolla oleviin tehtäviin, ja kokemuksen olennaisuuteen otettiin kantaa. Palkkausjärjestelmässä arviointi tehtiin vastaavalla tavalla. Nimitysmenettelyssä oli toki myös hakijoiden keskinäistä vertailua, mutta samalla arvioitiin henkilön aiempaa kokemusta ja sen merkitystä suhteessa haettaviin tehtäviin ja vastuualueisiin. Tällä arvioinnilla oli merkitystä myös kokemusosaa koskevassa harkinnassa.

Kentällä oli aiemmin ollut käytäntöä, jonka mukaan aiemmasta kokemuksesta oli hyväksytty vain tietty prosenttimäärä, jos aiemmasta kokemuksesta oli sinänsä katsottu olevan olennaista hyötyä uudessa tehtävässä, mutta henkilöllä oli ollut muitakin kuin tällaisia tehtäviä. Tällaisesta menettelystä oli ollut tarkoitus päästä eroon, minkä vuoksi soveltamisohjeeseen oli kirjattu, että kokemusta ei voitu hyväksyä vain osittain kokemusosan laskennassa. Jos kokonaisharkinnan kautta kokemuksesta katsottiin olevan olennaista hyötyä, otettiin kokemus kokonaisuudessaan huomioon, vaikka vanhassa kokemuksessa olisi ollut muitakin tehtäviä, joista ei vastaavaa hyötyä ollut. Hyöty arvioitiin uuden tehtävän kannalta kokonaisharkinnalla.

E on kertonut olleensa kehittämässä, neuvottelemassa ja soveltamassa poliisin palkkausjärjestelmää 2000-luvun alusta lukien vuoteen 2020. Soveltamisohjetta oli ryhdytty tekemään, koska erityisesti kokemusosan soveltaminen oli ollut osin epäyhtenäistä. E oli johtanut soveltamisohjeen valmistelutyötä. Ohje oli laadittu yhdessä neuvotteluosapuolten kanssa, ja E oli virkatyönä viimeistellyt ja esitellyt päätöksen.

Soveltamisohjeessa virastoja pyrittiin ohjaamaan oleellisuusharkinnan tekemiseen. Samalla tavoin kuin nimitysharkinnassa, kokemusosaharkinnassa vertailussa tuli pitäytyä auki julistetussa toimenkuvassa ja viran menestyksellisen hoitamisen edellytyksissä, ja verrata näitä aiempaan työkokemukseen. Vertailuharkinta oli molemmissa samantyyppistä, sillä kyse oli rajatusta harkinnasta, joka tuli kohdentaa toimenkuvaan. Nimitys- ja kokemusosaharkinta olivat kuitenkin erillisiä prosesseja ja niiden sisältö oli erilainen. Nimitysharkinnassa vertailtiin hakijoita suhteessa toimenkuvaan ja viran hoidon edellytyksiin, kun taas kokemusosaharkinnassa vertailtiin nykyistä toimenkuvaa aiempaan työkokemukseen. Nimitysharkinnassa voitiin ottaa huomioon yleisempää osaamista ja esimerkiksi työelämätaitoja, johtajuutta tai teknologiaosaamista. Harkinta oli siten laajempaa kuin kokemusosaharkinnassa.

Oleellisuuden harkinta oli kokemusosaharkinnassa perustavanlaatuinen kohta. Harkinnassa piti pitäytyä tehtävänkuvan ja aiemman työkokemuksen vertailussa, ja hakea samaa tehtäväaluetta ja vaativuustasoa. Väljä liittymä ei riittänyt oleellisuusvaatimuksen täyttymiseen. Tällä tarkoitettiin sitä, että vaikka tehtävässä olisi hyötyä erilaisilla taidoilla ja osaamisilla, niitä ei voitu ottaa kokemusosaharkinnassa huomioon, jos kyse oli osaamisesta muulla kuin käsiteltävän tehtävänkuvan tehtäväalueella. Esimerkiksi hallinnon ja teknologian osaamisia ei voitu tutkintatehtävissä ottaa suoraan huomioon.

Kokonaisharkinnan perusteella aiempi kokemus otettiin huomioon kokonaan tai sitä ei otettu huomioon ollenkaan, osittaminen ei ollut mahdollista. Oleellisuusvaatimus edellytti sitä, että pääosan aiemmista tehtävistä tuli hyödyntää nykyistä toimenkuvaa. Soveltamisohjetta laadittaessa tiedossa oli, että kokemusosamääräystä oli sovellettu epäyhdenmukaisesti, ja siksi sen soveltamisesta oli haluttu esittää ohjeessa tarkkarajaisia esimerkkejä. Ohjeessa oli korostettu tehtäväsidonnaisuutta. Eri tehtäväalueilta oli kirjaukset siitä, millainen aiempi kokemus voitiin ottaa huomioon. Esimerkiksi tutkinnan tehtävissä otettiin huomioon aiempaa eri viranomaisten tutkintatehtävissä saatua kokemusta. Valvonta- ja hälytystehtävissä taas voitiin ottaa huomioon vartiointitehtävistä saatu kokemus. Saman vaativuustason edellytys tarkoitti sitä, että esihenkilötehtävässä kokemuksen piti olla esihenkilötehtävästä tai kääntäen aiempia esihenkilötehtäviä ei voitu huomioida tehtävässä, joka ei ollut esihenkilötehtävä. Soveltamisohjeessa oli pyritty antamaan laajasti esimerkkejä soveltamisen yhdenmukaistamiseksi.

F on kertonut toimineensa Helsingin poliisilaitoksella henkilöstöpäällikkönä noin 11 vuoden ajan. F oli esitellyt A:n nimityspäätöksen apulaispoliisipäällikölle. A:n kokemusosapäätöksen tehnyt ryhmänjohtaja oli pyytänyt F:ää mukaan pohtimaan kokemusosapäätöstä riidanalaisen työkokemuksen osalta. Asian edetessä välittömään neuvonpitoon F oli toiminut puheenjohtajana ja ollut palkkatyöryhmän kokouksessa työnantajan edustajana.

A:n tapausta vastaavaa tapausta ei ollut aiemmin käsitelty Helsingin poliisilaitoksella. A:lta itseltään oli pyydetty lisäselvitystä muun ohella hänen aiempien tehtäviensä sisällöstä. Asian esittelijän apuna oli ollut kaksi muuta kokenutta henkilöstöasioiden asiantuntijaa. Ennen päätöksentekoa oli F:n lisäksi konsultoitu Talous- ja petosrikokset -toiminnon johtajaa, koska A:n aiempi työkokemus oli ollut sellaista, joka ei aiemmin ollut ollut arvioitavana. Työnantaja oli ollut sillä kannalla, että A:n aiemmalla työkokemuksella oli vain väljä liittymä hänen nykyisiin työtehtäviinsä. Sinänsä ammattialaa koskeva kriteeri täyttyi, koska molemmissa kyse oli turvallisuusalasta, mutta aiemmassa työkokemuksessa työtehtävien sisältö ei vastannut pääosin rikostutkijan työtehtäviä, eivätkä myöskään osaamistasot yhtäältä suorittavan tason rikoskonstaapelin ja toisaalta toimitusjohtajan työssä vastanneet toisiaan. Kaikkien soveltamisohjeen kriteereiden tuli täyttyä.

F on kertonut, että nimitysharkintaprosessi oli oma prosessinsa, jossa tarkasteltiin hakijoita, heidän ominaisuuksiaan ja osaamistaan suhteessa toisiin hakijoihin, sekä myös kunkin hakijan kehittymispotentiaalia. Kokemusosaharkinnassa arvioitiin puolestaan sitä, täyttikö aiempi työkokemus soveltamisohjeen kriteerit nykyiseen työtehtävään nähden. A:ta koskevassa nimitysmuistiossa oli tuotu esiin A:n kehittymispotentiaali, joka oli vain nimitysharkinnassa huomioitava seikka. A oli suorittanut myös liiketalouden tutkinnon, jonka oli katsottu edesauttavan tehtävässä menestymistä.

Kokemusosaharkinnassa oli Helsingin poliisilaitoksella virkaehtosopimuksen soveltamisohjeen mukaisesti peilattu aiempia tehtäviä ammattialan, työtehtävien sisällön, osaamisvaatimusten ja vaativuustasojen osalta henkilön nykyiseen tehtävään. Asian arviointia olivat linjanneet soveltamisohjeessa mainitut esimerkit. Ammattialan ja työtehtävien sisältöjen vastaavuus oli ollut arvioinnissa olennaista. Soveltamisohjeen mukaisesti kokemus hyväksyttiin joko kokonaisuudessaan tai ei ollenkaan. Ohje oli muuttunut tiukemmaksi tarkempien määritelmien myötä sekä sen johdosta, ettei työkokemusta voitu hyväksyä vain osittain.

A:n asiassa toimitusjohtajan työkokemuksen ei kokonaisarvioinnissa voitu olennaisesti katsoa hyödyttävän ihmiskaupparikostutkintatehtävissä. Työtehtävistä A:lta itseltään saadun lisäselvityksen perusteella A:lla oli ollut toimitusjohtajan varsinaisia tehtäviä aiemmassa tehtävässään 60 prosenttia, vastaavan hoitajan tehtäviä 20 prosenttia, kouluttajan tehtäviä 10 prosenttia ja suorittavan tason tehtäviä 10 prosenttia. Vanhemman rikoskonstaapelin tehtävä oli suorittavan tason tehtävä, ja saman tason tehtäviä A:lla oli ollut vain 10 prosenttia, eikä kokemusta voitu siten hyväksyä osaksi kokemusosaa. A:n nykyisessä tehtävässä kyse ei ollut kouluttajan tehtävästä, ja vastaavan hoitajan sekä toimitusjohtajan tehtävät liittyivät hallinnollisiin asioihin. Rikostutkijana piti tuntea koko rikostutkintaprosessi eikä tämän tehtävän hoitamista hyödyttävää kokemusta ollut A:lla havaittavissa.

Poliisin työkokemus oli kokemusosaa laskettaessa aina ensisijainen. A:n tapauksessa myös esimerkiksi Tullin ja Rajavartiolaitoksen tehtävien kokemus olisi voinut tulla hyväksiluetuksi. Myös siviilipuolen tehtävistä olisi voinut tulla harkittavaksi esimerkiksi aiemmat vakuutustutkijan tehtävät. Jos nykyinen tehtävä olisi ollut esimerkiksi taloushallinnon tehtävä tai esihenkilötehtävä, olisi tällaisessa tehtävässä voinut olla hyötyä A:n aiemmasta työkokemuksesta. Jos A olisi tehnyt aiemmassa työssään pääsääntöisesti suorittavia tason kenttävartijan töitä, kokemus olisi voitu poliisilaitoksella vakiintuneen käytännön mukaisesti lukea hyväksi, koska toimintaympäristöstä johtuvista syistä Helsingin poliisilaitoksella myös rikostutkintatehtävissä edellytettiin, että henkilöillä on valmiudet siirtyä tarvittaessa kenttätehtäviin. Tutkijan käyttäminen kenttätehtävissä tarkoitti esimerkiksi valtiovierailuilla tai mielenosoituksissa liikenteen valvontaa ja ohjaamista tai turvaamistehtäviä.

Tässä asiassa viitatulla toisella virkamiehellä oli ollut kokemusta suorittavasta vartijan tehtävästä, joka hyväksyttiin kaikille vanhemmille rikoskonstaapeleille kenttäkokemuksena myös rikostutkinnassa. A ei ollut tehnyt vartijan työtä päätoimisesti. Vanhemman rikoskonstaapelin tehtävä oli suorittavan tason tehtävä ja arviointi oli tehtävä suhteessa siihen. Hyväksiluettavuuden edellytyksenä vartijan tehtävän osalta oli se, että tehtävä oli rinnastettavissa poliisin tehtäviin.

A on kertonut työskennelleensä aluksi yksityisellä turvallisuusalalla järjestyksenvalvojana ja sittemmin perustanut yhtiökumppaneidensa kanssa turvallisuusalan yrityksen, jonka toimintaan oli kuulunut aluksi järjestyksenvalvonta ja jota sittemmin oli laajennettu vartioimistoimintaan. A itse oli kouluttautunut vartijaksi ja niiden kouluttajiksi (K7), ja toiminut myös yrityksensä vastaavana hoitajana (K8), joka muun ohessa valvoi vartijoiden toimintaa ja raportoi vuosittain Poliisihallitukselle. A oli aina osallistunut kenttätyöhön yhdessä työntekijöiden kanssa. Hän oli vähintään kahden viikon välein toiminut esimerkiksi vartiointitehtävissä. Yhtiön toiminta oli myöhemmin laajentunut myös henkilösuojaukseen. Vastuut olivat henkilösuojaustehtävissä suuret, minkä vuoksi A oli ollut näissäkin tehtävissä aina mukana. Lisäksi A oli käynyt ammattiopistoissa kouluttamassa turvallisuusvalvojia tai uusia vastaavia hoitajia yksityiselle turvallisuusalalle. A on kertonut antaneensa työnantajalle tiedon tehtävien jakautumisesta yhtäältä toimitusjohtajan tehtäviin (60 prosenttia) ja toisaalta vastaavan hoitajan (20 prosenttia), kouluttajan (10 prosenttia) ja kenttätehtäviin (10 prosenttia). Tehtävät olivat kuitenkin menneet limittäin eikä jakautuminen ollut ollut näin selväpiirteistä.

A:n mukaan hänen aiemmasta työkokemuksestaan oli olennaista hyötyä rikostutkijan työssä esimerkiksi bulvaaniyhtiön tunnistamisessa. A oli myös hakenut vartiointiliikeluvat ja tehnyt henkilöiden taustaselvitykset, mikä oli poliisitoiminnan kaltaista. A oli tehnyt lisäksi yhtiön kirjanpidon, mistä oli hyötyä talousrikostutkinnassa. Lisäksi hän oli hoitanut yhtiön laskutuksen, rekrytoinnit ja palkanmaksun, mikä oli edellyttänyt työlainsäädännön ja työehtosopimusten tulkintaa. Aiemman tehtävän kautta omaksutusta kassajärjestelmien ja rahavirtojen tuntemuksesta oli niin ikään olennaista hyötyä nykyisessä tehtävässä. A oli tullut valituksi nykyiseen tehtäväänsä oltuaan töissä vain kaksi kuukautta. Hänen käsityksensä mukaan merkitystä oli annettu ennen muuta hänen aiemmalle työkokemukselleen. A oli myös valittu erään laajan jutun päätutkijaksi, koska hänellä oli ollut tarvittava osaaminen kassajärjestelmistä, mitä osaamista jutussa oli tarvittu. Poliisiammattikorkeakoulussa ei ollut annettu koulutusta juuri ihmiskaupparikoksiin. Poliiseille oli sinänsä tarjolla talousrikostutkijakurssi, mutta esimerkiksi ihmiskauppakäsikirja oli julkaistu vasta myöhemmin. A oli suorittanut merkonomin tutkinnon vuonna 2005 (K7), eikä tällä voinut A:n mukaan olla ratkaisevaa merkitystä virkanimityksessä.

A on vielä kertonut, että hän teki B:n kanssa täysin samaa työtä. Aiemmin A oli pitänyt B:lle voimankäytön koulutuksen. B oli toiminut aiemmin piirivartijana ja arvokuljetuksessa, ja saanut luettua vartijan työkokemuksensa hyväksi kokemusosaa laskettaessa. Tutkijoita oli käytetty vuositasolla kenttätehtävissä 1 — 5 päivänä.

C on kertonut työskennelleensä Helsingin poliisilaitoksella vuodesta 1992 lähtien pääsääntöisesti rikostutkintatehtävissä, muutaman vuoden kentällä ja 28 vuotta tutkinnassa, josta 15 vuotta tutkinnanjohtajana.

C oli ollut perustamassa valtakunnallista ihmiskauppatutkinnan ryhmää vuosien 2020 ja 2021 vaihteessa. Ryhmä oli aloittanut toimintansa helmikuussa 2021. Kesällä 2022 C oli ollut haastattelemassa hakijoita talous- ja petosrikosyksikköön, johon ihmiskauppatutkinta kuului. Tässä yhteydessä C oli ollut haastattelemassa A:ta.

Ihmiskaupparikostutkintaan ei ollut erityistä koulutusta tai erityiskurssia. Työperäisessä ihmiskaupparikostutkinnassa apua oli esimerkiksi työ- ja liike-elämän tuntemuksesta. A:lla oli ollut pitkä kokemus yksityissektorilta vartiointiliikkeen toimitusjohtajana ja myös toimijana siellä. Hänen poliisikokemuksensa oli ollut lyhyt, koska hän oli ollut vastavalmistunut. Siviilipuolen ansiot olivat kuitenkin johtaneet siihen, että A oli tullut valituksi. Työperäisessä ihmiskauppatutkinnassa oli selkeästi etua A:n tietämyksestä liike-elämän toiminnasta, rekrytointiprosessista ja yrityselämän toiminnasta. A oli haussa erottunut edukseen siviilipuolen kokemuksellaan ja ohittanut sellaisia hakijoita, joilla oli ollut pitkä poliisikokemus.

Koska kyse oli ollut isommasta hausta, haastattelijat olivat tehneet muistiinpanot haastateltavista ja alueellisen ihmiskaupparyhmän tutkinnanjohtaja oli tehnyt nimitysmuistion kyseisen ryhmän virkaa koskien näiden muistiinpanojen pohjalta. A oli aloittanut alueellisessa ihmiskaupparyhmässä ja siirtynyt sittemmin valtakunnalliseen ryhmään. Hänen osaamisestaan ja työhistoriastaan oli ollut työssä apua useammassakin jutussa.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla valtiovarainministeriö on asian hävinneenä velvollinen korvaamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa kuluille vaadittuine korkoineen. Valtiovarainministeriö on hyväksynyt kantajan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen määrältään.