22.12.2015

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- velvoittaa Tiltek Oy:n maksamaan pääluottamusmies A:lle korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä pelti- ja teollisuuseristysalan luottamusmiessopimuksen mukaista 25 kuukauden palkkaa vastaavat 70.811 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 30.4.2015 lukien, ja

- velvoittaa vastaajan Metalliteollisuudenharjoittajain Liitto - MTHL:n Työnantajat ry:n ja kuultavan Tiltek Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut 12.811,20 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Työnantajalla ei ole ollut perustetta irtisanoa A:n työsuhdetta. Luottamusmiessopimuksen mukaan pääluottamusmies voidaan irtisanoa taloudellisista tai tuotannollisista syistä vain siinä tapauksessa, että tuotantoyksikön toiminta keskeytetään kokonaan. Mikäli yhteisesti todetaan, ettei pääluottamusmiehelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa.

Kantajan tietojen mukaan toinen pääluottamusmiehen kanssa yhtä aikaa irtisanotuista sähköasentajista on sittemmin otettu takaisin joko vastaajan palvelukseen tai Tiltek Engineering Oy:n palvelukseen, jolle Tiltek Oy:n tilinpäätöstietojen mukaan yhtiön liiketoiminta on luovutettu 1.1.2014 lukien.

Vaikka ennen A:n irtisanomista käydyissä yhteistoimintaneuvotteluissa on työntekijöidenkin hyväksymänä vaihtoehtona ollut esillä kiertävän lomautuksen mahdollisuus, Tiltek Oy päätyi yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen irtisanomisiin.

A:n kanssa ei ole yhteisesti todettu, ettei hänelle voitaisi tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä. A sai irtisanomisilmoituksen 25.2.2013 ja samassa yhteydessä häntä pyydettiin luovuttamaan työpaikan avaimet ja muut työnantajan työvälineet. Hänet vapautettiin työntekovelvoitteesta irtisanomisajaksi. A:lle ei tarjottu mitään muuta työtä irtisanomisen vaihtoehtona eikä vaihtoehtoisesta työmahdollisuudesta edes keskusteltu.

Luottamusmiessopimuksen mukaan korvauksena luottamusmiehen sopimuksen vastaisesta työsopimuksen päättämisestä on työnantajan suoritettava vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että luottamusmiessopimuksen mukaisia oikeuksia on loukattu. Kohtuullisena luottamusmiessopimuksen mukaisena korvauksena on siten pidettävä vaadittua 25 kuukauden palkkaa vastaavaa summaa 70.811 euroa (25 kuukautta x 169 tuntia x 16,76 euroa).

A ei ole tehnyt B:n omakotityömaalla mitään omaan laskuunsa. Tiltek Oy:n oikeus vedota vastauksessa väitettyyn työsuhteen purkuperusteeseen on joka tapauksessa vanhentunut, koska A:n työsuhde on päättynyt 25.4.2013 eli yli kaksi vuotta ennen kuin työnantaja Tiltek Oy on väittänyt saaneensa tiedon purkuperusteesta.

A:lle on suoritettu työttömyyskorvauksia Ruotsin metallityöväen liiton työttömyyskassasta. A ei ole hakenut työttömyyspäivärahaa 10.4.2015 jälkeen.

Vastaus kannevaatimuksiin

Metalliteollisuudenharjoittajain Liitto - MTHL:n Työnantajat ry ja Tiltek Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja että Metallityöväen Liitto ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 11.502,42 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työnantajalla Tiltek Oy:llä on ollut peruste irtisanoa A:n työsuhde. A:n irtisanomishetkellä Tiltek Oy oli kolmen erillisen toimialan yritys. A työskenteli sähköasennustoiminnassa, joka lopetettiin kokonaan toiminnan tappiollisuuden vuoksi ja jäljelle jäivät LVI- ja nosturiliiketoiminta. A:ta ei olisi voitu työllistää nosturiliiketoiminnassa, koska hän ei ole koskaan suostunut nousemaan korkealle tai nosturiin vedoten korkean paikan pelkoon. Soveltuvia asennuksia, joita voitaisiin tehdä maanpinnalta, olisi ollut vain satunnaisesti.

LVI-liiketoiminnassa työskenteli puolestaan seitsemän työntekijää. A:ta ei olisi voitu työllistää myöskään LVI-liiketoiminnassa, koska työ vaatii LVI-alan ammattikoulutusta tai pitkää alan työkokemusta, joita A:lla ei ollut. Lisäksi osa LVI- töistä tehdään korkealla, johon työhön A ei pysty. Yhtiön kolme sähköasentajaa, mukaan lukien A, ovat aiemmin olleet satunnaisesti mukana avustavissa tehtävissä LVI-puolella silloin kun sähköasennustöitä ei ole ollut. Yrityksessä on lisäksi yksi huoltoinsinööri ja yksi LVI-insinööri, jotka ovat tehneet osana työnkuvaansa satunnaisesti myös sähköasennustyötä. Kun sähköasennustoiminta lopetettiin, sähköasentajien töitä ei siirtynyt kysymyksessä oleville kahdelle insinöörille, vaan heidän työnkuvansa säilyi entisellään. Yhtiö myi LVI-liiketoiminnan 1.4.2013 ja nosturiliiketoiminnan 1.5.2013.

Yhtiön toimitusjohtaja kysyi A:lta, oliko hänellä motivaatiota työskennellä irtisanomisaikanaan. Koska vastaus oli kieltävä, A:lla ei ollut työvelvoitetta irtisanomisaikana.

Työnantaja on toiminut luottamusmiessopimuksen mukaisesti irtisanoessaan A:n työsuhteen. Yhteistoimintaneuvottelujen ja irtisanomisen yhteydessä on yhteisesti todettu Tornion toimipaikan työntekijätehtävät ja A:n soveltuvuus tehtäviin.

Työehtosopimuksen mukaista yhteistä toteamista on käsitelty työtuomioistuimessa lausuntoasiassa TT 1994:84. Tapauksessa oli kyse työsuojeluvaltuutetun työsuhdeturvasta, mutta sama periaate soveltui myös luottamusmieheen. Työnantajapuolen lausunnon mukaan toteamisella tarkoitettiin joko yhteisymmärrystä edellisessä kappaleessa mainittujen kesken tai sitä, että voitiin näyttää työn tarjoaminen työsuojeluvaltuutetulle mahdottomaksi. Työntekijäpuolen lausunnon mukaan taas kieltäytyminen yhteisestä toteamisesta ei ollut sopimuksen mukaista, jos se tapahtui tilanteessa, jossa työnantaja ei objektiivisesti ottaen voinut tarjota työsuojeluvaltuutetulle sopimuksessa tarkoitettua työtä.

A ei ole yhteistoimintaneuvottelujen yhteydessä suostunut toteamaan yhdessä työnantajan kanssa, ettei hän soveltuisi Tornion toimipaikan jäljellä oleviin työntekijätehtäviin. A:n kieltäytyminen yhteisestä toteamisesta ei liittojen yhteisen kannan mukaan ratkaise asiaa, vaan kysymys on viime kädessä A:n soveltuvuudesta Tornion toimipaikan työntekijätehtäviin.

Toissijaisesti Metalliteollisuudenharjoittajain Liitto - MTHL:n Työnantajat ry ja Tiltek Oy ovat katsoneet, että yhtiöllä on ollut luottamusmiessopimuksessa tarkoitettu, työsopimuslain 8 luvun 1 §:n mukainen erittäin painava syy purkaa A:n työsopimus. A on sopinut yhtiöllä työkohteena olleen B:n omakotitalon työmaan lopputöiden loppuunsaattamisen ja laskuttamisen suoraan itselleen. Kysymyksessä on ollut epärehellisyys työnantajaa kohtaan sekä kilpaileva toiminta. Aloite asiaan on tullut A:lta. Kysymyksessä on ollut laajahko urakka, jossa yhtiö on tehnyt omakotitalon LVI- ja sähkötyöt. B on itse kertonut asiasta yhtiön edustajalle C:lle tämän oikeudenkäynnin vireillä ollessa, eikä C ole ollut tietoinen asiasta A:n työsuhdetta päätettäessä. A on hoitanut kyseiset lopputyöt yhtenä arki-iltana sekä viikonloppuna. Korvauksena A on saanut noin kolmensadan euron arvosta rakennuslevyjä. Lopputöiden arvo yhtiölle olisi ollut selvästi suurempi. Yhtiö olisi laskuttanut lopputöistä arviolta noin 1.500 euroa, mikä määrä yhtiöltä on jäänyt saamatta. Tapahtumat ovat ajoittuneet vuoden 2009 tammikuulle.

Epärehellisyys työnantajaa kohtaan on katsottu oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa usein riittäväksi perusteeksi purkaa työsopimus (esimerkiksi Kari-Pekka Tiitinen-Tarja Kröger, Työsopimusoikeus, 2012, s. 519). Työtuomioistuin on arvioinut erityisen työsuhdeturvan piirissä olevan henkilön epärehellisyyden merkitystä ratkaisussaan TT 1993:10. Tapauksessa työtuomioistuin hyväksyi työsuojeluvaltuutetun työsuhteen purkamisen, koska työsuojeluvaltuutettu oli luovuttanut yhtiön varastosta tavaraa veljelleen epäasianmukaisesti. Tavaran arvo on ollut 400 markkaa eli noin 67 euroa. Kysymyksessä on ollut osittain epärehellisyyden sijasta ohjeiden vastaisesta menettelystä. Tässä asiassa on puolestaan kysymys selvästi isommasta rahamäärästä sekä selkeästi tahallisesta toiminnasta. Ratkaisun TT 1993:10 mukaisesta oikeusohjeesta ei ole perusteita poiketa tässä asiassa.

Vastaajat ovat lisäksi viitanneet korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöön, jonka mukaan työnantaja voi vedota työsuhteen päättymisen jälkeen purkuperusteeseen, joka ei ole ollut tiedossa vielä työsuhdetta päätettäessä.

Työsopimuslain 3 luvun 3 §:n mukaan työntekijä ei saa tehdä toiselle sellaista työtä tai harjoittaa sellaista toimintaa, joka huomioon ottaen työn luonne ja työntekijän asema ilmeisesti vahingoittaa hänen työnantajaansa työsuhteissa noudatettavan hyvän tavan vastaisena kilpailutekona. Säännös kieltää työntekijää myös harjoittamasta omaan lukuunsa työnantajaa vahingoittavaa kilpailevaa toimintaa (esimerkiksi Tiitinen-Kröger, s. 521-522). Teoksessa on todettu oikeuskäytäntöön viitaten, että erityisen vakavana uskollisuusvelvoitteen rikkomisena työsuhteen jatkamisedellytysten kannalta on pidetty työnantajan kanssa kilpailevien tarjousten tekemistä. Tässä asiassa on ollut kysymys kilpailuteosta, joka on selvästi vahingoittanut työnantajaa. Teon arvioinnissa on otettava huomioon se, että kysymyksessä on ollut tahallinen ja työnantajaa kohtaan törkeä menettely.A:an menettely kokonaisuudessaan huomioon ottaen yhtiöllä on ollut peruste purkaa A:n työsopimus.

Vaadituista korvauksista

Mikäli katsottaisiin, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta päättää A:n työsuhdetta, on kanteessa vaadittu 25 kuukauden palkkaa vastaava määrä kohtuuton. Mahdollisen korvauksen määrää alentavina syinä on otettava huomioon yhtiön pyrkimys toimia yhteisen toteamisen osalta työehtosopimuksen mukaisesti, A:n omalla menettelyllään antama aihe työsopimuksen päättämiseen sekä A:n työllistymismahdollisuudet.

Korvattava määrä voi joka tapauksessa olla enintään neljän kuukauden palkkaa vastaava määrä.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on ensiksi kysymys siitä, onko A:n työsuhteen päättämisessä menetelty luottamusmiessopimuksen mukaisesti ja siitä, onko työnantajalla ollut perustetta työsuhteen päättämiseen.

Sovellettava työehtosopimuksen määräys

Metalliteollisuudenharjoittajain Liitto - MTHL:n Työnantajat ry:n ja Metallityöväen Liitto ry:n välisen 28.10.2011-31.10.2013 voimassa olleen Pelti- ja teollisuuseristysalan luottamusmiessopimuksen osana voimassa olleen Pelti- ja teollisuuseristysalan luottamusmiessopimuksen 14 §:n 1 momentin mukaan, jos yrityksen työvoimaa irtisanotaan tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa pääluottamusmieheen, ellei tuotantoyksikön toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli yhteisesti todetaan, ettei pääluottamusmiehelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa.

Asiassa esitetty selvitys

Sähköasentaja A on kertonut tehneensä Tiltek Oy:ssä sähkö- ja automaatioasennusta sekä sähkökunnossapitotyötä. Hän toimi pääluottamusmiehenä marraskuun lopusta 2012 lukien irtisanomiseensa saakka. Alkuvuonna 2013 yhtiössä käytiin yhteistoimintaneuvottelut. Työnantaja esitti sähköasentajien lomautuksia, erillisen asennustoimintayrityksen perustamista tai asennustoiminnan lopettamista. Työntekijäpuoli hyväksyi kiertävät lomauttamiset. A:n tiedossa oli, että yhtiössä oli edelleen asentajien töitä. Irtisanomiset tulivat neuvottelujen jälkeen yllätyksenä, koska niistä ei ollut puhetta yhteistoimintaneuvotteluissa. A:lle ei ole tarjottu vaihtoehtoista työtä. Häneltä on aiemmin vuonna 2006 tai 2007 kysytty, voisiko hän työskennellä nosturipuolella. A on tuolloin todennut, että työ voisi olla hänelle hankalaa.

A on todennut omana käsityksenään, että yhtiöön jäi irtisanomisten jälkeen sellaisia tehtäviä, joita hän olisi pystynyt tekemään. Yhtiöön oli jäänyt kesken projektityötä, jonka loppuunsaattamiseen liittyviä töitä A olisi voinut tehdä. Lisäksi A olisi voinut tehdä kunnossapitoon liittyvää työtä sekä avustavia tehtäviä LVI-puolella. Aiemminkin sähköasentajat ovat tehneet ristikkäin töitä LVI- puolen kanssa. Myös nosturipuolen työ on käytännössä samaa työtä, mitä A on tehnyt. Työtä on mahdollista tehdä myös maan tasalla. A on tehnyt nosturipuolen työtä aiempaan projektiin liittyen. Tiltek Oy:n toimihenkilöt ovat ryhtyneet tekemään sähköasennustoimintaa sähköasentajien irtisanomisten jälkeen.

A on kiistänyt, että C:n kanssa olisi yhteisesti todettu, ettei yhtiössä ole ollut tarjota hänelle hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä. A:n mukaan irtisanomisilmoituksen antamisen yhteydessä asiasta oli tosin jotain puhetta, mutta asiaa ei käyty vakavissaan läpi. Toteamista ei ole tuolloin muutenkaan voitu tehdä, koska yhtiössä oli jäljellä hänelle soveltuvia työtehtäviä.

A on kiistänyt ehdottaneensa niin sanottujen pimeiden töiden tekemistä B:lle.

Tiltek Oy:n toimitusjohtaja C on kertonut, että yhtiön tulos romahti vuonna 2012 ja yhtiön nosturi- sekä sähköasennustoiminta aiheuttivat suuria tappioita. Sähköasennustoiminta oli käytännössä loppunut yhtiössä paikallisten suurten yritysten lopetettua toimintansa. Tämän vuoksi sähköasennustoiminnasta luovuttiin ja yhtiöön jäivät jäljelle vain LVI- ja nosturipuoli. Yhtiössä ei ollut sähköasennustoiminnan loppumisen jälkeen tarjota A:lle hänen ammattiaan vastaavaa tai muutoin sopivaa työtä. A oli kieltäytynyt korkealla tehtävistä töistä. Maan tasalla ei ollut jäljellä nosturipuolen asennustyötä vaan työ olisi edellyttänyt nosturiin nousemista. Myös LVI-alan työt tehtiin suurelta osin korkealla eikä A:lla ollut näihin töihin koulutusta tai kokemusta. Yhtiöön ei ole otettu vuoden 1998 jälkeen LVI-alan työntekijöitä ilman koulutusta tai vähintäänkin on edellytetty hyvin pitkää työkokemusta. Myös yhtiön asiakkaat edellyttivät, että yhtiön työntekijöillä oli riittävä ammattitaito. C on kertonut tarkistaneensa yhtiön työaikakirjanpidosta, ettei A ole työskennellyt nosturissa. Asiakas oli eräällä työmaalla joutunut taluttamaan A:n alas neljän-viiden metrin korkeudella olleelta lavalta, koska A ei ollut päässyt alas omin avuin korkean paikan pelkonsa vuoksi. Toimihenkilöille ei ole siirretty sellaisia tehtäviä, joita A olisi voinut tehdä. Toimihenkilöiden toimenkuvat ovat pysyneet oleellisilta osin samoina. Yhtiössä ei ole sellaisia avustavia tehtäviä, joista syntyisi työntekijälle riittävä työtehtävien kokonaisuus. Yhtiö ei myöskään tehnyt itse esimerkiksi rakennussiivoukseen liittyvää työtä.

C sai työnantajaliiton alueasiantuntijalta yhteistä toteamista varten sekä kirjalliset että suulliset ohjeet, joita hän noudatti. Yhtiöön jäävät työtehtävät käytiin läpi yhteistoimintaneuvotteluissa ja A:n kanssa erikseen. A:n kanssa yhteinen toteaminen tehtiin ennen kuin C antoi hänelle irtisanomisilmoituksen. A ei ole suostunut toteamaan, ettei hänelle löydy enää töitä yhtiössä. A on sanonut käsityksenään, että töitä on, mutta hän ei ole yksilöinyt työtehtäviä, joita hän olisi voinut yhtiössä tehdä. Yhteisestä toteamisesta ei ole laadittu pöytäkirjaa.

C on lisäksi kertonut, että yhtiö toimi urakoitsijana B:n omakotitalotyömaalla vuonna 2009. A oli yksi työmaalla työskennelleistä työntekijöistä. C oli kuullut B:ltä vasta nyt kysymyksessä olevan oikeudenkäynnin vireille tultua, haastehakemuksen tiedoksi saamisen aikoihin, että A oli ehdottanut B:lle töiden tekemistä ohi yrityksen laskutuksen, jos saisi B:ltä vastikkeeksi rakennuslevyjä. Yhtiö olisi laskuttanut vastaavasta työstä noin 1.500 euroa. Jos C olisi tiennyt asiasta, se olisi johtanut A:n työsuhteen välittömään purkuun.

Varapääluottamusmiehenä toiminut nosturi- ja sähköasentaja G on kertonut aloittaneensa työt Tiltek Oy:n palveluksessa alkukesällä 2012. Hänet valittiin varapääluottamusmieheksi samassa tilaisuudessa kuin A valittiin pääluottamusmieheksi. Kantajan kirjallisena todisteena (K3) vetoama paikallinen erimielisyysmuistio 29.4.2013 riitautettiin, koska työntekijäpuolen kannan mukaan yhtiössä olisi ollut jäljellä vielä sähköasentajille soveltuvia töitä. A olisi voinut tehdä myös LVI-puolen töitä tai keskeneräisillä työmailla olleita töitä. G on arvioinut, että toimihenkilöiden toimenkuvia laajennettiin yhteistoimintaneuvotteluiden johdosta käsittämään myös sähköasennukset. Hän ei ole itse ollut neuvotteluissa mukana, vaan hänen käsityksensä perustui toimihenkilöiden kanssa käytyihin keskusteluihin.

Sopimusasiantuntija F on kertonut edustaneensa Metalliliitto ry:tä muistioneuvotteluissa hänen ja Teknologiateollisuus ry:n edustajan D:n välillä koskien A:n irtisanomista. Todelliseen neuvottelutilanteeseen ei päästy, koska työnantajalta ei saatu sellaisia vastauksia, joiden perusteella neuvottelu olisi voitu käydä.

Asiantuntija D on kertonut käyneensä F:n kanssa edellä mainitut muistioneuvottelut normaalisti. D:n käsityksen mukaan Tiltek Oy:ssä on yhteistoimintaneuvottelujen yhteydessä käyty läpi, onko yritykseen jäänyt A:lle soveltuvia töitä.

Tiltek Oy:n toimihenkilöiden entinen pääluottamusmies H on kertonut toimineensa automaatioryhmänvetäjänä ja pääluottamusmiehenä A:n irtisanomisen aikaan helmikuussa 2013. H on toiminut myös vuosina 2007-2009 A:n esimiehenä. A ei tuolloin kyennyt työskentelemään rakennustelineillä noin neljän metrin korkeudella omakotitalotyömaalla, vaan hänet oli pitänyt saattaa alas telineiltä. A ei pystynyt työskentelemään korkealla, eikä häntä olisi voinut siten työllistää myöskään Tiltek Oy:ssä nosturipuolella. Nosturiasennuksessa oli maan tasalla tarjolla vain vähäisiä avustavia tehtäviä.

H on lisäksi kertonut, että A oli yhteistoimintaneuvotteluissa tarjonnut vaihtoehdoksi sähköasentajien irtisanomisille sitä, että he olisivat alkaneet tehdä siivoustöitä ja LVI-alan avustavia töitä. H:n käsityksen mukaan tällaisia töitä ei ollut yrityksessä tarjolla, koska ne teetettiin kolmannella osapuolella. Toimihenkilöille ei siirretty sähköasentajien irtisanomisten johdosta heidän töitään, vaan toimenkuvat pysyivät ennallaan.

Tornion ilmastointitekniikka Oy:n toimitusjohtaja I on kertonut toimineensa Tiltek Oy:n LVI-osaston päällikkönä A:n irtisanomisen aikaan helmikuussa 2013. LVI-osastolla oli kahdeksan asentajaa ja yksi toimihenkilö. A:ta ei olisi voinut työllistää LVIpuolella, koska tilaajat edellyttivät työntekijöiltä vähintään ammatillista peruskoulutusta, jota A:lla ei ollut. LVI-asentajista kolmella ei ollut koulutusta, mutta heillä oli entuudestaan pitkä työkokemus alalta. I:n käsityksen mukaan A ei myöskään suostunut nousemaan henkilönostimiin, ja LVI-alan työtä tehtiin tyypillisesti viiden-kuuden metrin korkeudella. LVI-puolella ei ollut sellaisia avustavia tehtäviä, joita A olisi voinut tehdä.

Toimitusjohtaja B on kertonut, että hänellä on vuosina 2008-2009 ollut omakotitalotyömaa, jossa urakoitsijana on ollut Tiltek Oy. A oli yksi yhtiön työmaalla toimineista työntekijöistä. Urakan loppuvaiheessa A ehdotti B:lle jättävänsä työtunteja laskuttamatta, mikäli A saisi vastikkeeksi noin metrin korkean pinon ylijääneitä gyproc-levyjä. Levyjä oli noin 70-80 kappaletta ja niiden yhteisarvo oli noin 1.000 euroa. A ehdotti tekevänsä työt lauantaina ja iltaisin. B on kertonut, että hän suostui järjestelyyn ja A haki levyt vanhemman mieshenkilön kanssa. Asia tuli puheeksi C:n kanssa vasta jälkeenpäin, tämän vuoden (vuoden 2015 puolella) sen jälkeen kun A on riitauttanut asiat.

Arvio ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen 14 §:n 1 momentin mukaan pääluottamusmiestä ei saa irtisanoa tai lomauttaa taloudellisilla tai tuotannollisilla syillä, ellei tuotantoyksikön toimintaa kokonaan keskeytetä. Tästä työehtosopimusmääräyksestä voidaan poiketa, jos luottamusmies ja työnantaja toteavat yhteisesti, ettei luottamusmiehelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä.

Asiassa on riidatonta, että Tiltek Oy:n Tornion toimipistettä ei ole lakkautettu A:n työsuhteen irtisanomisen yhteydessä eikä tuotantoyksikön toimintaa ole siten kokonaan keskeytetty.

A ja C ovat kertoneet ristiriitaisesti siitä, onko yhteistä toteamista tapahtunut. C:n ja A:n kertomusten perusteella on selvitetty, että ennen kuin C on antanut A:lle irtisanomisilmoituksen, heidän keskenään on käyty keskustelua yhtiössä jäljellä olevista töistä. A on tässä tilanteessa ollut eri mieltä C:n kanssa siitä, onko yrityksessä ollut tarjolla A:lle soveltuvaa työtä. A:n ja C:n kertomusten perusteella asiassa on kuitenkin jäänyt epäselväksi, onko tuolloin myös käyty läpi yhtiössä jäljellä olevat työtehtävät ja todettu sitä, voitiinko A:lle tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä. Yhteisestä toteamisesta ei ole pidetty pöytäkirjaa eikä yhteistä toteamista ole muutoinkaan merkitty mihinkään asiakirjaan.

Kantajan kirjallisina todisteina esittämät yhteistoimintaneuvottelujen yhteydessä laaditut asiakirjat (K1 ja K2) tukevat A:n kertomusta. Asiakirjoihin ei ole kirjattu, että pääluottamusmiehen kanssa olisi tuolloin yhteisesti todettu, ettei yrityksessä ole tarjolla hänelle soveltuvaa työtä. Asiakirjoista ilmenee, että työntekijäpuoli on hyväksynyt sille esitetyistä vaihtoehdoista vain lomauttamista koskevan vaihtoehdon.

Asiassa ei ole muutenkaan luotettavasti näytetty toteen, että tuolloin olisi ollut yhteisen toteamisen edellyttämä yksimielisyys pääluottamusmiehen irtisanomisesta osapuolten välillä. C:n ja A:n kertomusten perusteella myöskään irtisanomistilanteessa ei ole ollut yhteisymmärrystä siitä, oliko Tiltek Oy:ssä tarjolla A:n ammattia vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä.

Työtuomioistuin on aikaisemmissa tuomioissaan ottanut kantaa yhteisen toteamisen edellytyksiin. Työtuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yhteinen toteaminen edellyttää osapuolten välistä yksimielisyyttä siitä, ettei luottamusmiehelle soveltuvia työtehtäviä ole tarjolla. Tuomiossa TT 1994:84 katsottiin, että yhteisellä toteamisella työsuojeluvaltuutetun lomauttamisen tai irtisanomisen edellytyksenä tarkoitetaan asianosaisten välistä yksimielisyyttä siitä, ettei työsuojeluvaltuutetulle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai muuten sopivaa työtä. Tuomion TT 1994:50 mukaan yhteistä toteamista on tulkittava siten, että sillä ymmärretään asianosaisten välistä yksimielisyyttä siitä, ettei luottamusmiehelle soveltuvaa työtä ole tarjolla. Työnantaja on epäselvissä tapauksissa velvollinen näyttämään toteen yhteisen toteamisen tapahtuminen, kuten työtuomioistuimen tuomioissa TT 1994:63 ja TT 2013:141 on todettu.

Yhteinen toteaminen on työehtosopimuksen osana olevan luottamusmiessopimuksen 14 §:n mukaisesti keskeinen osa pääluottamusmiehen työsuhdeturvaa. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole esitetty sellaista todistelua, jonka perusteella asiassa olisi selvitetty, että yhteisen toteamisen vaatimus olisi täyttynyt. Pääluottamusmies A:lle soveltuvan työn loppumisesta Tiltek Oy:ssä ei ole syntynyt sellaista yhteisymmärrystä ja siten yhteistä toteamista, että Tiltek Oy:llä olisi ollut oikeus irtisanoa A taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Yhteistä toteamista ei myöskään ole ennen irtisanomisen toteuttamista käsitelty työehtosopimuksen ja luottamusmiessopimuksen mukaisissa paikallistason neuvotteluissa ja liittoneuvotteluissa.

Vastaaja ja kuultava ovat toissijaisesti vedonneet siihen, että yhtiöllä on ollut luottamusmiessopimuksessa tarkoitettu, työsopimuslain 8 luvun 1 §:n mukainen erittäin painava syy purkaa A:n työsopimus.

Korkeimman oikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön (KKO 1985 II 47, KKO 1989:56, KKO 1990:18 ja KKO 1998:70) mukaisesti työnantaja voi vedota työsuhteen päättymisen jälkeen työsuhteen päättämistä koskevassa oikeudenkäynnissä purkuperusteeseen tai irtisanomisperusteeseen, joka ei ole ollut tiedossa vielä työsuhdetta päätettäessä.

Työsopimuslain 8 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan oikeus purkaa työsopimus raukeaa, ellei työsopimusta ole purettu 14 päivän kuluessa siitä, kun sopijapuoli on saanut tiedon purkamisperusteen täyttymisestä.

Todistaja B ei ole työtuomioistuimessa kuultuna muistanut tarkasti sitä, milloin hän on kertonut C:lle A:n väitetystä epärehellisestä menettelystä B:n omakotityömaalla vuonna 2009. B:n mukaan tämä on joka tapauksessa tapahtunut vuoden 2015 puolella siinä vaiheessa, kun A on riitauttanut asiat. C on puolestaan muistanut kuulleensa asiasta B:ltä haastehakemuksen tiedoksi saamisen aikoihin.

Haaste asiassa on annettu tiedoksi vastaajalle Metalliteollisuudenharjoittajain Liitto - MHTL:n Työnantajat ry:lle 22.4.2015 ja kuultavalle Tiltek Oy:lle 30.4.2015. Vastaaja ja kuultava ovat pyydettyään vastausajan pidentämistä asiassa vastanneet yhteisesti kanteeseen asiassa 8.6.2015.

Vaikka sen paremmin C kuin B ei ole muistanut täsmällisesti ajankohtaa, jolloin B on kertonut C:lle tässä asiassa vedotusta työsopimuksen purkuperusteesta, purkuperuste on tullut C:n tietoon hänen ja B:n kertomusten perusteella joka tapauksessa viimeistään huhtikuun 2015 lopussa tai toukokuun 2015 alussa. Kummastakin ajankohdasta on kulunut yli 14 päivää siihen hetkeen, kun vastaaja ja kuultava ovat toimittaneet yhteisen vastauksensa työtuomioistuimeen.

Asiassa ei myöskään ole selvitetty, että vastaaja ja kuultava olisivat ilmoittaneet kantajalle Metallityöväen Liitto ry:lle tai A:lle vastauksessaan esittämästään purkuperusteesta ennen 8.6.2015.

Koska 8.6.2015 mennessä on kulunut selvästi yli kuukausi siitä, kun haaste asiassa on annettu tiedoksi vastaajalle ja kuultavalle ja ainakin noin kuukausi C:n ja B:n käymästä keskustelusta, eivät vastaaja ja kuultava ole näyttäneet luotettavasti toteen sitä, että purkuperusteeseen olisi vedottu työsopimuslain 8 luvun 2 §:n 1 momentin mukaisessa määräajassa. Edellä kerrotuilla perusteilla oikeus vedota purkuperusteeseen on rauennut. Työtuomioistuin hylkää esitetyn työsopimuksen purkua koskevan vaatimuksen liian myöhään esitettynä.

Tiltek Oy on irtisanonut A:n työsopimuksen ilman yhteistä toteamista. Sen vuoksi Tiltek Oy on menetellyt luottamusmiessopimuksen 14 §:n 1 momentin vastaisesti. Yhtiö on velvollinen suorittamaan A:lle korvauksen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

Asiassa on selvitetty, että A on ollut irtisanomisen jälkeen kokonaan työtön 31.10.2013 saakka, minkä jälkeen hän on saanut soviteltua työttömyyspäivärahaa Ruotsin metallityöväen työttömyyskassasta 10.4.2015 saakka. Työttömyysvakuutusrahasto on työtuomioistuimeen 7.10.2015 saapuneessa lausunnossaan ilmoittanut, ettei sillä ole asiassa taloudellista tai muutakaan etua ajettavana. Näin ollen A:lle tuomittavasta korvauksesta ei tehdä työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukaista vähennystä.

Kantajan esittämän selvityksen mukaan Ruotsin metallityöväen työttömyyskassa on maksanut A:lle tämän työsuhteen päättymisen 25.4.2013 jälkeen työttömyyspäivärahaa vuonna 2013 yhteensä 69.360 kruunua, vuonna 2014 yhteensä 80.240 kruunua ja vuonna 2015 yhteensä 27.540 kruunua, mitkä summat vastaavat noin 20.100 euroa. Kun otetaan huomioon A:n Ruotsin metallityöväen työttömyyskassalta saamat työttömyyspäivärahat ja se, ettei niistä ole edellä mainitulla tavalla tehtävä työsopimuslain mukaista vähennystä, työtuomioistuin katsoo, että kohtuullinen korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä on noin 20 kuukauden palkkaa vastaava korvaus 55.000 euroa.

Oikeudenkäyntikulut

Metalliteollisuudenharjoittajain Liitto - MTHL:n Työnantajat ry ja Tiltek Oy ovat jutun hävitessään velvollisia korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Metallityöväen Liitto ry on ilmoittanut oikeudenkäyntikulujensa määräksi 12.811,20 euroa, minkä määrän vastaaja ja kuultava ovat myöntäneet oikeaksi määrältään.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa Tiltek Oy:n maksamaan pääluottamusmies A:lle korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä pelti- ja teollisuuseristysalan luottamusmiessopimuksen mukaista noin 20 kuukauden palkkaa vastaavat 55.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 30.4.2015 lukien.

Metalliteollisuudenharjoittajain Liitto - MTHL:n Työnantajat ry ja Tiltek Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut 12.811,20 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Saarensola, Äimälä, Pärssinen, Lehto ja Schön jäseninä. Sihteeri on ollut Julmala.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Äimälä, jonka lausuntoon jäsen Pärssinen yhtyi, lausui:

Hyväksyn pääluottamusmiehen irtisanomista taloudellisista tai tuotannollisista syistä koskevat perustelut. Työsopimuksen purkamisesta erittäin painavasta syystä lausun seuraavaa.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (mm. KKO 1985 II 47, KKO 1989:56, KKO 1990:18, KKO 1998:70 ja TT 2004-113) työnantaja voi vedota työsuhteen päättymisen jälkeen työsuhteen päättämistä koskevassa oikeudenkäynnissä purkuperusteeseen tai irtisanomisperusteeseen, joka ei ollut työnantajan tiedossa vielä työsuhdetta päätettäessä. Edellä mainitun oikeuskäytännön mukaan työnantaja voi vedota myös sellaiseen perusteeseen, joka oli työnantajan tiedossa, mutta jota hän ei ollut ilmoittanut työntekijälle työsuhdetta päättäessään.

Työsopimuslain 8 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan oikeus purkaa työsopimus raukeaa, ellei työsopimusta ole purettu 14 päivän kuluessa siitä, kun sopijapuoli on saanut tiedon purkamisperusteen täyttymisestä. Työsopimuksen irtisanominen on puolestaan toimitettava työsopimuslain 9 luvun 1 §:n mukaan kohtuullisessa ajassa siitä, kun työnantaja on saanut tiedon irtisanomisperusteesta.

Katson näytetyksi, että esillä olevassa tapauksessa työnantaja ei ole vedonnut työsopimuksen purkamisperusteeseen edellisessä kappaleessa mainitun määräajan puitteissa. Toisaalta on riidatonta, että työnantaja on saanut tiedon purkamisperusteesta vasta työsuhteen päättymisen jälkeen. Arvioitaessa työnantajan oikeutta vedota purkamisperusteeseen ratkaisevaa on siten se, soveltuvatko kyseiset määräajat myös tilanteeseen, jossa tieto uudesta päättämisperusteesta tulee työnantajan tietoon vasta työsopimuksen päättymisen jälkeen.

Edellä mainittujen määräaikojen säätämisen tarkoituksena on katsottava olevan se, että työntekijän kannalta olisi kohtuutonta, että työsuhteen jatkuminen olisi epävarmaa kovin pitkän aikaa sen jälkeen, kun työnantaja on saanut tiedon päättämisperusteesta. Tämä tarkoitus ei kuitenkaan sovellu tilanteeseen, jossa työsuhde on jo päättynyt.

Lisäksi olisi epätarkoituksenmukaista, että kaikki työsuhteen päättymisen jälkeen työnantajan tietoon tulleet perusteet pitäisi varmuuden vuoksi ilmoittaa jo päättyneen työsuhteen päättämisen perusteiksi mahdollisen tulevan oikeudenkäynnin varalta. Työntekijän oikeussuojan kannalta on riittävää, että uuteen perusteeseen vedotaan oikeudenkäynnissä oikeudenkäyntimenettelyä koskevien säännösten mukaisesti.

Vielä on huomattava, että jos edellytettäisiin, että työsopimuksen päättämisperusteeseen olisi vedottava edellä mainittujen määräaikojen puitteissa, vakiintuneessa oikeuskäytännössä vahvistetut tulkinnat työnantajan oikeudesta vedota jo työsopimuksen päättämishetkellä tiedossa oleviin perusteisiin tai työsopimuksen päättymisen jälkeen tietoon tulleisiin perusteisiin vasta oikeudenkäynnissä menettäisivät pitkälti merkityksensä. Käytännössä on hyvin harvinaista, että oikeudenkäynnin alkaessa ei olisi kulunut 14 päivää purkamisperusteen tai kohtuullista aikaa irtisanomisperusteen tulemisesta työnantajan tietoon. Tämä on erityisen selvää silloin, kun kyse on perusteesta, joka oli työnantajan tiedossa jo silloin, kun työsopimus on päätetty jollain toisella perusteella. Myöskään edellä mainitussa laajahkossa oikeuskäytännössä ei ole hylätty työnantajan oikeutta vedota uuteen päättämisperusteeseen sillä perusteella, että siihen ei ole vedottu 14 päivän tai kohtuullisen ajan kuluttua perusteen tulemisesta työnantajan tietoon.

Edellä mainituilla perusteilla katson, että epärehellisyyttä työsopimuksen purkamisen perusteena ei ole esitetty liian myöhään.

Näin ollen seuraavaksi on arvioitava esitetyn purkamisperusteen riittävyyttä. Katson todistaja B:n kertomuksen perusteella näytetyksi, että A on ehdottanut jättävänsä työtuntejaan laskuttamatta, mikäli hän saa vastikkeeksi gyproc-levyjä. Tällä menettelyllä A on syyllistynyt sellaiseen epärehelliseen menettelyyn, joka muodostaa työsopimuksen purkamisperusteen. Näillä perusteilla hylkään kanteen.

Työtuomioistuimen enemmistö on äänestyksen jälkeen hyväksynyt kanteen. Velvoitettuna lausumaan korvauksen määrästä olen samaa mieltä kuin työtuomioistuimen enemmistö.