31.5.2011

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

• ensisijaisesti vahvistaa, että automyyjä A:n ja automyyjä B:n palkka ei ole ollut vuosina 2009 ja 2010 auto- ja konemyyjiä koskevan pöytäkirjan 3 §:n tarkoittamaa provisiopalkkaa, vaan työehtosopimuksen mukaista kiinteää kuukausipalkkaa, jota ei yksipuolisesti voi alentaa,

• velvoittaa SOK Autokauppa Oy:n suorittamaan A:lle yksipuolisen palkan alentamisen seurauksena syntyneestä palkkaetujen menetyksestä vuodelta 2009 yhteensä 3.690,60 euroa laillisine korkoineen 1.1.2010 lukien,

• velvoittaa SOK Autokauppa Oy:n suorittamaan A:lle vuodelta 2010 ajalta 1.1.2010 – 1.6.2010 yhteensä 5.037,75 euroa korkoineen 1.6.2010 alkaen,

• toissijaisesti vahvistaa, mikäli A:n ja SOK Autokauppa Oy:n välillä katsottaisiin olleen voimassa auto- ja konemyyjiä koskevan pöytäkirjan 3 §:n tarkoittama provisiopalkkaus, että työnantaja on menetellyt mainitun määräyksen vastaisesti muuttaessaan mainittua provisiopalkkausta neuvottelematta siitä A:n kanssa,

• velvoittaa SOK Autokauppa Oy:n suorittamaan A:lle provisiomääräyksen rikkomisen seurauksena syntyneestä palkkaetujen menetyksestä vuodelta 2009 yhteensä 3.600 euroa (12 kk x 300 euroa) laillisine korkoineen 1.1.2010 lukien,

• velvoittaa SOK Autokauppa Oy:n suorittamaan A:lle vuodelta 2010 ajalta 1.1.2010 – 1.6.2010 yhteensä 6.000 euroa korkoineen 1.1.2011 alkaen, sekä

• tuomitsee SOK Autokauppa Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

• tuomitsee Autoalan Keskusliitto ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä ja

• velvoittaa Autoalan Keskusliitto ry:n ja SOK Autokauppa Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen laskettuna kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Automaa Oy:n, nykyisen SOK Autokauppa Oy:n, palveluksessa työskennelleet automyyjät A ja B ovat vuoden 2008 alusta työskennelleet kiinteällä kuukausipalkalla, vaikka työnantaja palkkalaskelmissaan on käyttänyt osasta palkkaa nimitystä kiinteä provisio. Työnantaja on sittemmin alentanut tätä kiinteää kuukausipalkkaa yksipuolisesti kuulematta asiassa A:ta tai B:tä.

Provisioperusteista ei ole sovittu työnantajan ja työntekijöitten välillä ainakaan työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla. Pelkkä osan palkan nimittäminen provisioksi ei tee siitä automaattisesti provisiota.

A siirtyi Automaa Oy:n, nykyisen SOK Autokauppa Oy:n, automyyjäksi toisen yrityksen kautta. Vuoden 2008 alussa sovittiin A:n ja Automaa Oy:n, nykyisen SOK Autokauppa Oy:n, välillä, että A:lle ryhdytään suorittamaan kiinteää provisiota. Provision määrä saatiin laskemalla keskiarvo A:lle vuonna 2007 maksetuista provisioista kuukautta kohden. A hyväksyi tämän työnantajan ratkaisun. Syntyi sopimus kiinteästä kuukausipalkasta.

B on solminut Automaa Oy:n, nykyisen SOK Autokauppa Oy:n, kanssa kirjallisen työsopimuksen 5.9.2008. Työsopimuksen mukaan myyjän palkkaus määräytyy erillisen provisiojärjestelmän mukaan, ja työnantajalla on oikeus muuttaa provisiojärjestelmää. Tämä teksti perustuu työehtosopimuksen tekstiin. B:n varsinainen palkka on sovittu erillisellä liitteellä. Se on muodostunut peruspalkasta 1.300 euroa, kiinteästä provisiosta 2.300 euroa sekä autoedusta 700 euroa. Kiinteä provisio ei ole provisiota, vaan kiinteä palkan osa, jota on maksettu riippumatta B:n henkilökohtaisen myynnin tuloksesta. B:n palkkaa tuleekin kokonaisuudessaan pitää kiinteänä kuukausipalkkana. Työnantaja alensi palkkaa lain ja työehtosopimuksen vastaisesti, yksipuolisesti ja B:tä kuulematta 759 eurolla 1.1.2010 alkaen.

Palkkajärjestelmä ei täyttänyt provisiopalkan edellytyksiä. Provision tarkoitus on kannustaa työntekijää mahdollisimman hyvään tuottoon, koska se määräytyy työsuoritusten mukaan. A:n kiinteä provisio laskettiin aikaisemman tuoton perusteella, ja sitä maksettiin kiinteänä osuutena palkkaa siitä riippumatta, minkälainen tuottavuus A:lla työntekijänä oli. Työnantaja alensi A:n kiinteän provision ja sitä kautta palkan määrää vuoden 2009 alussa yksipuolisella toimella 307,55 euroa ja vuoden 2010 alusta lisää 700 euroa, jolloin vuoden 2010 kiinteän provision kautta A:n kuukausipalkka alentui 1.007,55 eurolla,

Toissijaisesti vaatimukset perustuvat siihen, että provisiopalkkaa on työehtosopimuksen vastaisesti alennettu yksipuolisesti ja neuvottelematta. Mikäli katsottaisiin, että A:n ja yhtiön välillä olisi ollut olemassa provisiopalkkaus, niin työnantaja ei ole ilmoittanut tai sopinut provisioperusteita provisiomääräyksen perusteiden mukaan. Provisiopalkkaus on kannustava palkkausjärjestelmä, joka toimii siten, että provisio saadaan kuukauden-kahden viiveellä sen ansaitsemisesta. Työehtosopimuksen provisiomääräysten mukaan ei ole ylipäätään mahdollista sopia vuoden kestävästä tarkastelujaksosta. Vaikka vuoden kalenterijaksosta olisikin tarkastelujaksona mahdollinen, ei tällaisesta ole neuvoteltu tai edes keskusteltu. Kun kiinteäpalkkaisesta provisiosta vuodelle 2008 sovittiin, ei A:lla ollut mitään tietoa siitä, mitä tämä vuosi vaikuttaisi tulevaisuudessa. Mikäli kysymyksessä katsottaisiin olleen provisiosopimuksen, on työnantaja joka tapauksessa muuttanut yksipuolisesti myös provisiosopimuksen sisältöä A:n vahingoksi.

Työnantaja on toiminut asiassa tietoisesti vastoin työehtosopimuksen määräyksiä. Työnantajaliitto ei ole noudattanut valvontavelvollisuuttaan kehottamalla työnantajaa oikaisemaan menettelyään.

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoalan Keskusliitto ry ja SOK Autokauppa Oy ovat ensisijaisesti vaatineet kanteen jättämistä tutkimatta ja toissijaisesti sen hylkäämistä.

Autoalan Keskusliitto ry ja SOK Autokauppa Oy ovat lisäksi vaatineet Metallityöväen Liitto ry:n velvoittamista korvaamaan vastaajien yhteiset oikeudenkäyntikulut.

Oikeudenkäyntiväite

Kanteen mukaan A ja B olisivat solmineet työnantajan kanssa sopimuksen kiinteästä kuukausipalkasta. Työehtosopimuksessa ei ole kuitenkaan määräyksiä kuukausipalkasta. Työnantajan ja työntekijän välillä tehtyjen tai tehdyksi väitettyjen sopimusten tulkinta ei sisälly työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:ssä tarkoitettuihin työtuomioistuimessa käsiteltäviin ja ratkaistaviin riita-asioihin.

Kanteen kiistämisen perusteet

Automaa Oy:ssä, nykyisessä SOK Autokauppa Oy:ssä, käytössä olleet provisiojärjestelmät ovat koko ajan perustuneet myyjän todellisen myynnin ja myyjälle asetettujen tavoitteiden väliseen suhteeseen. Ainoa muutos, joka yhtiössä on kanteen tarkoittamana ajanjaksona tapahtunut, on ollut tarkasteluajanjakson ja maksuajankohdan välisen suhteen muuttuminen. Yhtiössä on otettu käyttöön yhden kuukauden ansaintajakson asemesta kalenterivuoteen perustuva ansaintajakso. Samalla provision maksatusjaksoa on myöhennetty, ja maksu on perustunut keskimääriin. Muutoksella ei ole ollut vaikutusta provision määrään.

Noudatetun provisiojärjestelmän keskeinen sisältö on säilynyt koko ajan muuttumattomana. Myyjälle maksettavan provision suuruus on määräytynyt joko prosenttimääränä kaupan kohteena olevan ajoneuvon arvonlisäverottomasta katteesta, tai myyjän todellisuudessa myymien ajoneuvomäärien suhteen perusteella (myytyjen ajoneuvojen suhde verrattuna myyjälle asetettuihin myyntitavoitteisiin). Provision määrä on aina ollut 12 prosenttia myynnin arvonlisäverottomasta katteesta.

Provisiot on määritelty aina todellisten myyntitapahtumien ja tavoitteiden välisen suhteen perusteella. Järjestelmän perusperiaatteisiin ei ole liittynyt kanteessa väitettyä "takautuvaa" arviointia. Provision tarkistaminen eräissä yksittäistapauksissa todella ansaittua provisiota korkeammaksi ei ole merkinnyt provision perusperiaatteiden muuttamista. Provisiojärjestelmän keskeiset tekijät ovat olleet koko ajan asianomaisen myyjän tiedossa, ja myyjällä on ollut mahdollisuus tarkistaa provision määrään vaikuttavien tekijöiden oikeellisuus. Esimerkiksi A:lla on ollut mahdollisuus seurata provision kertymistä ja sen perusteita atk-järjestelmästä.

Provisio laskettiin vuonna 2007 kuluneen vuoden katteesta noin kahden kuukauden viipeellä. Vuoden 2008 alusta siirryttiin järjestelmään, jossa edellisen vuoden kate jaettiin luvulla 11. Tarkoituksena oli tasoittaa provisiota. Kun vuonna 2008 tuli lama, tämä oli työntekijöille edullisempi järjestelmä kuin aikaisempi.

Vuosi 2007 oli muodostunut monen myyjän kohdalla erittäin hyväksi vuodeksi, ja vuoden 2007 myyntiin perustunut provision laskentatapa antoi myyjille lähes poikkeuksetta huomattavasti paremman ansion kuin mikä hänelle olisi maksettu vuoden 2008 kuukausimyyntien perusteella. Näin oli erityisesti A:n kohdalla. Vuonna 2009 kaikki työntekijät olivat tyytyväisiä palkkausjärjestelmään. Vasta vuonna 2010 A ilmoitti vastustavansa järjestelmää.

Automaa Oy, nykyinen SOK Autokauppa Oy, sovelsi vastaavaa järjestelmää luonnollisesti myös vuonna 2009. Myyjille selvitettiin kalenterivuoden 2008 eri kuukausina ansaitut provisiot, jotka yhtiö maksoi tasasuurina erinä vuoden 2009 palkanmaksun yhteydessä. Vuoden 2008 provisio saattoi tämän johdosta nousta tai laskea siitä riippuen, oliko myyjä saavuttanut paremman tai huonomman myyntituloksen vuonna 2008 vuoteen 2007 verrattuna.

Vastaavaa menettelyä sovellettiin myös vuoden 2009 lopussa, jolloin vuoden 2009 katetuotot ja niiden perusteella määräytyneet provisiot laskettiin yhteen, ja näin laskettua provisiota alettiin maksaa tasasuuruisina erinä vuoden 2010 paikoissa.

Kaikilla Tampereen automyyjillä on samanlainan palkkausjärjestelmä. A:n myynti on laskenut, mutta on myös sellaisia myyjiä, joiden myynti on noussut. A:n palkan lasku on johtunut hänen myyntinsä laskusta, ei siitä, että provisiojärjestelmää olisi muutettu.

B työskenteli Helsingissä, mutta ei ole enää yrityksen palveluksessa. A työskentelee Tampereella. A:n provisio on sovittu laskettavaksi yhdessä C -nimisen toisen automyyjän kanssa.

SOK Autokauppa Oy ei ole muuttanut provisiojärjestelmänsä keskeisintä sisältöä. Provisio on määräytynyt provisiopalkan määrää koskevilta osiltaan koko ajan samalla tavalla. Ainoa muutos aikaisempaan verrattuna on ollut provisio-osuuden maksatusjakson siirtäminen myöhäisemmäksi. Provisiojärjestelmän muuttaminen ei ole rikkonut työehtosopimusta, joka sallii erilaiset provisiojärjestelmät erittäin laajasti. Työehtosopimus ei säätele provisiojärjestelmän yksityiskohtia. Provisiojärjestelmän yksipuolinenkin muuttaminen on kuulunut työehtosopimuksen perusteella työnantajalle kuuluviin oikeuksiin.

B:n kanssa sovittu provisiojärjestelmä on muodostunut B:n työsuhteen alkamisajankohdan perusteella jossain määrin erilaiseksi yhtiön muihin automyyjiin verrattuna. B on tullut yhtiön palvelukseen 8.9.2008, josta johtuen provisiota ei hänen osaltaan ole voitu perustaa vuoden 2007 aikana ansaittuihin provisioihin. B haluttiin kuitenkin ottaa heti samanlaisen provisiojärjestelmän piiriin kuin muutkin yhtiön automyyjät. Tämän vuoksi B:lle sovittiin arviomääräinen provisio uuden järjestelmän aloittamisvuodeksi. Tarkoituksena oli, että myöhempinä vuosina, jolloin B:n todellinen ansaittu provisio olisi ollut laskettavissa, palkkausjärjestelmä olisi muuttunut samaksi kuin muilla automyyjillä. B:n ja SOK Autokauppa Oy:n välisillä sopimuksilla ei ole rikottu työehtosopimuksen sitovia määräyksiä vastaan. Sopimuksilla ei ole otettu muutoinkaan mitään kantaa työehtosopimuksen tulkintaan.

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Autoalan kaupan ja korjaamotoiminnan työehtosopimuksen auto- ja konemyyjiä koskevan pöytäkirjan 3 §:n 2 momentin mukaan provision perusteita koskevat periaatteet selvitetään myyjälle työ- ja provisiosopimusta solmittaessa. Myyntitavoitteet asetetaan esimerkiksi kalenteri- tai tilivuodelle. Mikäli työnantaja haluaa muuttaa provisiosopimuksen ehtoja, on muutoksesta neuvoteltava myyjän kanssa. Määräyksen 3 momentin mukaan neuvottelujen jälkeen voi työnantaja toteuttaa muutoksen, jollei siitä edellä mainitun mukaisesti ole sovittu. Voimassaolevan provisiosopimuksen ehtoja noudatetaan siihen saakka kunnes uudet provisioehdot tulevat voimaan.

Erimielisyydessä on ensisijaisesti kysymys siitä, ovatko A ja B työskennelleet auto- ja konemyyjiä koskevan pöytäkirjan 3 §:n tarkoittamalla provisiopalkalla vai työehtosopimuksen mukaisella kiinteällä kuukausipalkalla. Mikäli A:n ja yhtiön välillä katsottaisiin olleen voimassa auto- ja konemyyjiä koskevan pöytäkirjan 3 §:n tarkoittama provisiopalkkaus, erimielisyydessä on toissijaisesti kysymys siitä, onko työnantaja menetellyt mainitun määräyksen vastaisesti muuttaessaan A:n provisiopalkkausta vuonna 2009 ja 2010 neuvottelematta asiasta A:n kanssa.

Työehtosopimuksen palkkausmuotojen sisältö

Metallityöväen Liitto ry:ssä vastaavana lakimiehenä toimivan D on kertonut, että autoalan kaupassa ja korjaamotoiminnassa on kiinteäpalkkaisia ja provisiopalkkaisia automyyjiä. Provisiopalkka muodostuu auto- ja konemyyjiä koskevan pöytäkirjan mukaan kiinteästä osasta, luontaiseduista ja provisio-osasta. Provisio-osa lasketaan yleensä autojen myydyistä kappalemääristä tai tiettynä jako-osuutena kaupan tuotosta kuukausittaisella seurannalla ja mahdollisin vuosittaisin myyntitavoittein. Seuranta-aika voi olla kuukautta pidempikin, mutta jos provisio määräytyy kovin pitkältä ajalta, seuranta vaikeutuu. Provisiosopimuksen muutoksista tulee työnantajan neuvotella myyjän kanssa, ja neuvottelujen jälkeen työnantaja voi toteuttaa muutoksen, jollei siitä ole mainitulla tavalla sovittu.

Autoalan Keskusliitto ry:n varatoimitusjohtajana toimivan G:n mukaan auto- ja konemyyjiä koskevan pöytäkirja ei määrittele sitä, miten provisio karttuu. Kussakin provisiosopimuksessa on siten yrityskohtaisesti määriteltävä provision karttuminen. Provisiojärjestelmät perustuvat myyntityön tuloksellisuuteen. Provision maksamisen ajanjaksosta sen ansaitsemisesta lukien ei ole määräyksiä. Myyntitavoitteet asetetaan alan käytännön mukaisesti kalenteri- tai tilivuodelle. Provisioprosentista tai provision laskennan perusteena olevan katteen laskemisesta ei ole määräyksiä työehtosopimuksessa.

A:n ja B:n palkkausmuodosta esitetty selvitys

Työtuomioistuimelle on kirjallisena todisteena jätetty A:n palkkausta koskeva työsopimus 28.2.2008. Sopimuksen mukaan A:n palkka on muodostunut kiinteästä pohjapalkasta, luontaiseduista ja kiinteästä provisiosta. Sopimuksen mukaan kiinteä provisio maksetaan edellisen kalenterivuoden suorituksesta esimiehen arvion mukaan seuraavana vuonna kuukausittain samana. Sopimus on ollut voimassa yhden vuoden kerrallaan. Työtuomioistuimelle on kirjallisena todisteena jätetty myös B:n työsopimus 5.9.2008 liitteineen. Työsopimuksen liitteen mukaan B:n kokonaispalkka on muodostunut peruspalkasta ja kiinteästä provisiosta.

Tammikuussa 2009 A:lle ja muille Tampereen automyyjille lähetetyn sähköpostiviestin mukaan kiinteä provisio määräytyy vuonna 2009 vuoden 2008 henkilökohtaisesta katekertymästä, kuten määräytyi vuodelle 2008 vuoden 2007 kertymästä. Provision tarkistus vuodelle 2010 on tehty vastaavin perustein, mutta A ei ole suostunut allekirjoittamaan sitä koskevaa asiakirjaa. A ja automyyjä C ovat kuitenkin esittäneet laadittavaksi työtuomioistuimellekin jätetyn laskelman heille yhdessä tulevasta, puoliksi jaettavasta provisiosta vuodeksi 2010.

SOK Autokauppa Oy:ssä automyyjinä toimivat A ja C ovat yhdensuuntaisesti kertoneet, että ennen provisiojärjestelmän muutosta vuoden 2008 alussa automyyjän palkkaus muodostui yhtiössä pohjapalkasta ja provisio-osasta, joka laskettiin kuukausittain. Provisio oli määrältään 12 prosenttia arvonlisäverottomasta myyntikatteesta. Provisiopalkassa voitiin ottaa lisäksi huomioon tuotottomat autot ja myös autojen kappalemääräinen vuosittainen tavoite. Työnantaja siirtyi vuoden 2008 alussa automyyjien osalta niin sanottuun kokonaispalkkaan keskimääräistämällä vuonna 2007 ansaitut provisiot jakamalla ne 11:llä. Provisio säilyi edelleen 12 prosenttina arvonlisäverottomasta myyntikatteesta, mutta provisioiden tarkastelujaksoa pidennettiin vuoden mittaiseksi. Vuoden tarkastelujakso aiheutti sellaisia ansion alennuksia, joihin ei voinut vaikuttaa jälkikäteen. Myyntikatetta rasittavaksi siirtyivät esimerkiksi myydyn auton rikkouduttua syntyneet niin sanotut jälkikulut, jotka alensivat provision määrää.

SOK Autokauppa Oy:ssä autoliikejohtajana toimiva E ja Automaa Oy:ssä henkilöstöjohtajana toiminut F ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että automyyjien provisiopalkkausjärjestelmä muutettiin yhtiössä vuoden 2008 alussa. Palkkausjärjestelmä säilyi muutoksen jälkeen provisiojärjestelmänä, jossa provision määrä oli edelleen 12 prosenttia arvonlisäverottomasta myyntikatteesta. Vain provisioiden tarkastelujaksoa pidennettiin kuukaudesta yhteen vuoteen ja olemaan voimassa toistaiseksi. Tampereella alkuvuonna 2008 järjestetyssä kyselytilaisuudessa järjestelmän muutosta selvitettiin henkilöstölle. Myyjät olivat yleisesti ottaen hyvin tyytyväisiä provision tasoon ja ansion tasaisuuteen. Provision karttumista seurattiin myyjäkohtaisesti noin kuukauden välein pidetyissä myyntipalavereissa ja lisäksi kunkin myyjän kanssa järjestetyissä kehityskeskusteluissa. Provision karttuminen oli myyjiä suuresti kiinnostava asia.

E:n mukaan esimerkiksi yhtiön antamat alennukset autoon alentavat myyntikatetta. Kun kustannukset on myynnistä vähennetty, jäljelle on jäänyt myyntikate. Sen perusteella on automyyjien provisiot aina maksettu. Provisiolaskennassa ei myyntikatteen osalta ole 2009 ja 2010 tapahtunut mitään muutoksia. Myös myynnin jälkikulut on aina alan käytännön mukaisesti otettu huomioon myyntikatteen vähennyksenä.

Arviointi ja johtopäätökset

Esitetyn selvityksen mukaan yhtiössä vuoden 2008 alussa käyttöön otetussa palkkausjärjestelmässä automyyjälle maksettavan provision suuruus on määräytynyt prosenttimääränä kaupan kohteena olevan ajoneuvon arvonlisäverottomasta henkilökohtaisesta myyntikatteesta. Uusi palkkausjärjestelmä ei ole muuttanut yhtiössä aiemmin käytössä ollutta provisiopalkkausjärjestelmää, jossa provision määrä on koko ajan ollut 12 prosenttia arvonlisäverottomasta henkilökohtaisesta myyntikatteesta. Provisiojärjestelmän muutoksen yhteydessä provisioiden tarkastelujaksoa on kuitenkin pidennetty kuukaudesta yhteen vuoteen. Työehtosopimuksessa ei ole tarkempia määräyksiä tarkastelujakson pituudesta.

A:n itsensä allekirjoittamissa tai vastaanottamissa asiakirjoissa palkkaus on määritelty provisiopalkaksi. Sen määräytymisperusteet on myös kerrottu ja ne vastaavat provisiopalkkauksessa yleisesti käytettyä perustetta. Myyjien kanssa on säännöllisesti seurattu heidän provisioonsa vaikuttavan katekertymän kehittymistä. Työtuomioistuin katsoo, ettei A:lla ole ollut perusteita ymmärtää, että hänen kanssaan vuodeksi 2008 sovittu kiinteä provisio olisi tarkoitettu toistaiseksi voimassa olevaksi kuukausipalkan osaksi. A:n samoin kuin B:n palkaksi on näin ollen vuonna 2008 sovittu auto- ja konemyyjiä koskevan pöytäkirjan 3 §:n tarkoittama provisiopalkka.

Edellä esitetyistä syistä työtuomioistuimella ei ole aihetta hyväksyä kanteen ensisijaisia vaatimuksia, joiden perusteeksi on esitetty, että työntekijöiden kanssa olisi sovittu kiinteästä kuukausipalkasta, jota työnantaja ei ole voinut yksipuolisesti alentaa. Päätyessään tähän arvioon työtuomioistuimella ei ole tarvetta ottaa enemmälti kantaa vastaajan tekemään oikeudenkäyntiväitteeseen, jonka mukaan kuukausipalkasta ei ole määräyksiä työehtosopimuksessa, vaan se on työsopimuskysymys, joka ei kuulu työtuomioistuimessa tutkittavaksi.

A:n kiinteän provision määrä on vuosina 2009 ja 2010 alentunut edellisen vuoden määrästä. Provision määräytymisperusteissa ei kuitenkaan ole selvitetty tapahtuneen muutoksia, joten provision alentuminen on johtunut yksinomaan sen perusteena olevan myyjäkohtaisen katekertymän alentumisesta. Provisiosopimuksen ehdoissa ei siten ole tapahtunut sellaisia muutoksia, joista työnantajan olisi auto- ja konemyyjiä koskevan pöytäkirjan 3 §:n mukaan tullut neuvotella myyjän kanssa. Myös kanteessa esitetyt toissijaiset vahvistus- ja suoritusvaatimukset ovat siten perusteettomia. Sama koskee asiassa esitettyjä hyvityssakkovaatimuksia.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Metallityöväen Liitto ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Autoalan Keskusliitto ry:n ja SOK Autokauppa Oy:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 12.048 euroa. Määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Metallityöväen Liitto ry velvoitetaan korvaamaan Autoalan Keskusliitto ry:n ja SOK Autokauppa Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 12.048 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Siitonen, Äimälä, Lindahl, Lehto ja Koskinen jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.