16.11.2005

Vaatimukset

Toimihenkilöunioni TU ry on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että Domus Yhtiöt Oy, ent. Metsäpuu Oy, on menetellyt Puusepänteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen soveltamisalaa ja palkkausta koskevien määräysten vastaisesti, kun se ei ole kuukausittain maksanut jäljempänä mainituille toimihenkilöille 30.9.2003 saakka vähintään, työehtosopimuksessa sovittua alinta kuukausipalkkaa ja 1.10.2003 alkaen ko. toimihenkilöiden toimen vaativuustason edellyttämää vähimmäispalkkaa ja kun se on laiminlyönyt kyseisten toimihenkilöiden toimihenkilötehtävien sijoittamisen vaativuustasoille 31.8.2003 mennessä,

vahvistaa, että kyseisten toimihenkilöiden toimen vaativuuden mukainen vaativuustaso on taso B,

velvoittaa Domus Yhtiöt Oy:n suorittamaan maksettujen kuukausipalkkojen ja työehtosopimuksen alimman vähimmäispalkan ja 1.10.2003 lukien toimen vaativuustasoa vastanneen kokonaispalkan erotuksena

A:lle yhteensä 2 521,82 euroa viivästyskorkoineen 268,05 eurolle 15.2.2000 lukien, 843,18 eurolle 15.1.2002 lukien, 316,90 eurolle 15.11.2002 lukien, 725,26 eurolle 14.3.2003 lukien, 495,17 eurolle 15.2.2004 ja 110,23 eurolle 15.6.2004 lukien,

B:lle yhteensä 2 161,31 euroa viivästyskorkoineen 180,47 eurolle 13.9.2002 lukien, 50,32 eurolle 15.10.2002 lukien, 2,37 eurolle 14.2.2003 lukien, 1 050,15 eurolle 15.9.2004 lukien, 564 eurolle 15.11.2004 lukien ja 344 eurolle 15.11.2004 lukien,

C:lle yhteensä 1 114,05 euroa viivästyskorkoineen 35,15 eurolle 15.11.2002 lukien, 217,16 eurolle 13.12.2002 lukien, 73,14 eurolle 14.2.2003 lukien, 725,26 eurolle 14.3.2003 lukien ja 63,34 eurolle 15.4.2003 lukien,

D:lle yhteensä 1 579,87 euroa viivästyskorkoineen 386,07 eurolle 15.1.2004 lukien, 130,65 eurolle 15.3.2004 lukien, 205,65 eurolle 15.4.2004 lukien, 80,65 eurolle 14.5.2004 lukien, 280,65 eurolle 15.6.2004 lukien, 440,55 eurolle 15.7.2004 lukien ja 55,65 eurolle 13.8.2004 lukien sekä

E:lle yhteensä 1 352,14 euroa viivästyskorkoineen 394 eurolle 15.12.2003 lukien ja 958,14 eurolle 13.2.2004 lukien.

tuomitsee Puusepänteollisuuden Liitto ry:n työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Lisäksi Toimihenkilöunioni TU ry on vaatinut, että vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut asiassa laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Metsäpuu Oy:n palveluksessa on ollut kalustesuunnittelija-myyjinä A 15.7.1998 alkaen, B 17.6.2002 alkaen, C 7.8.2002 alkaen, D 1.11.2002 alkaen ja E 1.9.2003 alkaen. Toimihenkilöt ovat työskennelleet joko yhtiön Loimaalla tai Turussa sijainneissa Domus Center myymälöissä. Toimihenkilöiden säännöllinen työaika on ollut 7,5 tuntia päivässä ja 37,5 tuntia viikossa noudattaen myymälän aukioloaikoja klo 09.00 - 17.00. Toimihenkilöt ovat vastanneet keittiökalustemyymälöiden ylläpidosta ja hoitaneet Domus-keittiöiden asiakassuunnittelun, myyntineuvottelut, sopimukset ja toimitusten jälkihoidot. Toimihenkilöiden palkka on muodostunut kiinteästä kuukausipalkasta ja lisäksi myynnin perusteella maksettavasta provisiosta.

Työnantajayhtiö on kieltäytynyt noudattamasta näiden toimihenkilöiden osalta toimihenkilöihin sovelletun puusepänteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen palkkamääräyksiä. Tämän seurauksena toimihenkilöiden palkka on joinakin kuukausina jäänyt alle työehtosopimuksessa toimihenkilölle maksettavan alimman kuukausipalkan. Työnantajayhtiö on myös kieltäytynyt sijoittamasta näitä toimihenkilöitä työehtosopimuksen 12 §:n 9 kohdan vaativuustasoille 31.8.2003 mennessä sekä kieltäytynyt noudattamasta vähimmäispalkkataulukkoa.

Työnantajayhtiö on vedonnut Puusepänteollisuuden Liitto ry:ltä saamaansa ohjeeseen ja katsonut, että itsenäistä työtä tekevä henkilö, joka omalla aktiivisuudellaan voi suoraan vaikuttaa palkkansa suuruuteen ilman ylärajaa ja joka usein keittiömyymälöissä työskentelee ilman työnantajan valvontaa, ei kuulu työehtosopimuksen soveltamisen piiriin yksittäisen kuukauden minimipalkkasäädöksen osalta.

Puusepänteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen soveltamisala on sama kuin runkosopimuksen 1998 -1999 ja yleissopimuksen 1998 - 1999 soveltamisala. Puusepänteollisuuden yleissopimuksen 1998 -1999 soveltamisalaa koskevan soveltamisohjeen kohdassa D. Erityismääräyksiä on mainittu, että pääasiallisesti provisiotyötä tekeviin ei sovelleta yleissopimuksen palkka- ja työaikamääräyksiä eikä matkakorvaussäännöstöä vaan niistä tulee sopia erikseen. Viimeksi mainitun toimihenkilön työn luonteeseen kuuluu usein oikeus järjestää työaikansa ja mahdolliset matkat oman harkinnan mukaan.

Puusepänteollisuuteen solmittiin ensimmäinen alakohtainen yleissopimus 24.1.1995 - 31.1.1997. Edellä mainittu soveltamisalamääräys siirtyi työehtosopimukseen sellaisenaan TT - STL Yleissopimuksesta, johon määräys otettiin jo 1970-luvulla. Vuoden 1972 yleissopimuksen solmimiseen saakka työehtosopimus ei koskenut miltään osin henkilöitä, jotka suorittivat työnsä sivutoimena tai pääasiallisesti provisiotyönä. Yleissopimuksen piiriin kuulumattoman pääasiallisesti provisiopalkkaisen toimihenkilön käsitettä tarkennettiin vuoden 1972 yleissopimuksessa. Yleissopimuksen soveltamisohjeisiin otettiin uutena tekstinä soveltamisohje, jonka mukaan yleissopimuksen piiriin eivät kuulu muun muassa henkilöt, jotka suorittavat työnsä pääasiallisesti provisiotyönä.

Pääasiallisesti provisiopalkkaisten, yleissopimuksen piiriin kuulumattomien toimihenkilöiden joukko on tästä alkaen tarkoittanut matkustavaa työtä tekeviä ja tästä syystä työaikavalvonnan piiriin huonosti kuuluvia myyntimiehiä.

Vuoden 1973 yleissopimusneuvotteluissa toimihenkilöpuolella oli edelleen mm. provisiotyötä koskevia soveltamisalaan liittyviä vaatimuksia. Silloinen Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto ry oli kiinnittänyt soveltamisalan ylärajakysymyksen lisäksi huomiota erilaisten erityisryhmien kuten myyntimiesten saamiseen työehtosopimusjärjestelmän piiriin. STL: n tavoitteena oli, että provisiotyön käsitteen tuli kuulua sopimuksen piiriin. Tavoitteessa onnistuttiin osittain, kun työehtosopimuksen soveltamisalaa koskevaan soveltamisohjeeseen otettiin määräys, jonka mukaan pääasiallisesti provisiotyötä tekeviin ei sovelleta yleissopimuksen palkka- ja työaikamääräyksiä eikä matkakorvaussäännöstöä vaan niistä tulee sopia erikseen.

1970-luvulla provisiopalkkausta on noudatettu lähinnä myyntimiehiin. Provisiopalkkauksen käyttö on sittemmin saattanut työnantajien toimesta yleistyä myös muihin toimihenkilötehtäviin, mutta työehtosopimuksen soveltamisalamääräystä ei ole muutettu. Palkka-, työaika-, ja matkakorvaussäännöstön ulkopuolelle jäävät toimihenkilöt on edelleen rajattu sellaisiin pääasiallisesti provisiotyötä tekeviin, joiden työn luonteeseen kuuluu oikeus järjestää työaikansa ja mahdolliset matkat oman harkintansa mukaan. Soveltamisalamääräys on pysynyt edellä mainituilta osin muuttumattomana vuodesta 1973 alkaen. Haastehakemuksessa tarkoitetut toimihenkilöt eivät ole olleet määräyksen tarkoittamassa asemassa työaikansa ja työmatkojensa järjestelyn suhteen.

Palkkamääräysten mukaan toimihenkilön palkka on kuukausipalkka ja vähimmäispalkan on toteuduttava kuukausittain. Tästä pääsäännöstä ei ole poikettu muiden kuin sellaisten provisiotyötä tekevien osalta, jotka voivat järjestää työaikansa ja mahdolliset työmatkansa oman harkinnan mukaan. Poikkeaminen heidän osaltaan on hoidettu siten, että he jäävät kokonaan palkkamääräysten ulkopuolelle. Koska muiden provisiopalkalla olevien osalta ei ole muuta sovittu, heihin on provisiopalkkauksesta huolimatta sovellettava työehtosopimuksen palkkamääräyksiä sellaisenaan.

Keittiökalustesuunnittelija-myyjiin on tullut heidän provisiopalkkauksestaan huolimatta soveltaa myös työehtosopimuksen palkka-, työaika- ja matkakorvausmääräyksiä. Toimihenkilöihin onkin sovellettu työaika- ja matkakorvaussäännöksiä, mutta heidät on jätetty työehtosopimuksen vähimmäispalkkamääräysten ulkopuolelle.

Toimien oikea vaativuustaso on ollut taso B, koska taso A koskee vain avustavia toimihenkilötehtäviä kuten monistusta, postitusta, lähettitehtäviä jne. Vähimmäispalkkataulukko on tullut tasojen B, C ja D osalta voimaan 1.10.2003. Tätä ennen toimihenkilöille olisi pitänyt maksaa kuukausittain vähintään työehtosopimuksessa kulloinkin sovittua alinta kuukausipalkkaa.

A:n palkka on koko työsuhteen ajan sisältänyt vaihtelevan suuruisen kiinteän osan ja sovitut provisiot. A ei ole saanut työehtosopimuksen 12 §:ssä sovittua vähimmäispalkkaa helmikuussa 2000, tammikuussa 2002, marraskuussa 2002, maaliskuussa 2003, helmikuussa 2004 ja kesäkuussa 2004.

B:n koeajan päätyttyä kiinteä palkanosa sovittiin lokakuussa 2002 975,49 euroksi kuukaudessa. B:n työehtosopimuksen vähimmäispalkkalukuun 1 325 euroa perustuvista vähimmäispalkkaa koskevista vaatimuksista johtuen vastaajayhtiö laski kiinteän kuukausipalkan 1.12.2002 alkaen siten, että se yksin tai yhdessä kulloinkin maksettavan provision kanssa teki vähintään 1 325 euroa kuukaudessa. B oli perhevapaalla 15.3.2003 - 31.7.2004. Perhevapaalta paluun jälkeen 1.8.2004 alkaen B:lle on maksettu 1 030 euroa kuukaudessa. Marraskuussa 2004 B:n kiinteäksi pohjapalkaksi on vahvistettu 1 250 euroa. Lisäksi maksetaan provisiona tehdyistä kaupoista 23 % laskettuna verottomasta myyntikatteesta. B ei ole saanut työsuhteessa noudatettavaksi sovitun kolmen kuukauden koeajan päätyttyä työehtosopimuksen 12 §:ssä sovittua vähimmäispalkkaa syyskuussa 2002, lokakuussa 2002, helmikuussa 2003 ja elo-marraskuussa 2004.

C:n työsuhde alkoi 7.8.2002 ja koeaikana 31.10.2002 saakka palkka oli 1177,32 euroa kuukaudessa. C oli marraskuussa 2002 työssä vain 1. - 15.11.2002 ja joulukuussa 11. - 31.12.2002. C:lle maksettiin noilta ajanjaksoilta kiinteää kuukausipalkkaa, joka oli vähemmän kuin työehtosopimuksen vähimmäispalkan mukaan laskettava osa-ajanpalkka ko. ajanjaksoilta. Tämän jälkeen kuukausipalkka muodostui kiinteästä peruspalkasta 364,74 euroa ja provisiosta. C ei ole saanut työehtosopimuksen 12 §:ssä sovittua vähimmäispalkkaa marras-joulukuussa 2002 ja helmi-huhtikuussa 2003.

D:n työsuhde alkoi 1.11.2002. D oli ollut oppisopimuskoulutuksessa 31.12.2003 asti. Koeaikana 1.11.2002 - 31.1.2003 palkka oli 1 177 ,32 euroa kuukaudessa. Koeajan jälkeen palkkaa ei nostettu työehtosopimuksen vähimmäispalkkalukua vastaavaksi. Toukokuussa 2003 kiinteän kuukausipalkan lisäksi sovittiin provisiopalkan maksamisesta. D ei ole saanut työehtosopimuksen 12 §:ssä sovittua vähimmäispalkkaa tammikuussa 2004 ja maalis-heinäkuussa 2004.

E:n työsuhde alkoi 1.9.2003. Koeaikana 1.9. - 30.11.2003 palkka oli 1 200 euroa kuukaudessa. Koeajan päätyttyä palkkaa ei nostettu työehtosopimuksen vähimmäispalkkalukua vastaavaksi, vaan E:lle maksettiin myös joulukuussa 1 200 euroa kuukaudessa. Tämän jälkeen kuukausipalkka muodostui 374,22 euron kiinteästä peruspalkasta ja provisiosta. E ei ole saanut työehtosopimuksen 12 §:ssä sovittua vähimmäispalkkaa joulukuussa 2003 ja helmikuussa 2004.

Puusepänteollisuuden Työnantajaliitto ry on ollut tietoinen STL - TT yleissopimuksesta polveutuvan soveltamisalamääräyksen sisällöstä ja tekstihistoriasta. Työnantajaliiton H on kuulunut TT:n toimihenkilöasiainneuvottelukuntaan ja esimerkiksi syksyllä 1993 listattaessa runko- ja yleissopimuksen eroja ns. revisioryhmätyöskentelyä varten ja tausta-aineistoksi tulevia työehtosopimusneuvotteluja silmällä pitäen työnantajapuoli on todennut yhdeksi runko- ja yleissopimuksen eroksi juuri provisiopalkkaisen myyntimiehen.

Työnantajapuolelle on aikaisemmin ollut selvää, että yleissopimuksen pääasiallisesti provisiotyötä tekeviä koskevat määräykset koskevat nimenomaan myyntimiehiä. Lisäksi yleissopimuksen 4 §:ssä on ollut nimenomainen määräys provisiopalkkaisista myyntimiehistä. Puusepänteollisuuden työnantajaliitto ry ei olisi saanut soveltamisalamääräyksen sisällöstä tietoisena ohjeistaa jäsentyönantajaansa sen oikean sisällön vastaisesti.

Vastaus kannevaatimuksiin

Puusepänteollisuus ry ja Domus Yhtiöt Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen. Vaatimukset on myönnetty määrältään.

Kanteen kiistämisen perusteet

Provisiopalkkaisiin keittiökalustemyyjiin sovelletaan työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohtaa. Sen mukaan näihin myyjiin ei sovelleta työehtosopimuksen 12 §:n 8 kohdan määräyksiä toimihenkilöiden vähimmäispalkoista.

Keittiökalustemyyjän tehtävä on myyntityötä, jossa asiakkaalle suunnitellaan ja piirretään kalustesuunnitelma sekä tehdään tarjous. Onnistunut tarjous johtaa kauppaan, jonka myyjä tekee yrityksen puolesta. Tämän jälkeen myyjä tekee tilauksen tehtaalle, joka vastaa toimituksesta. Keittiökalustemyyjän työn tuloksellisuus ja palkkaus riippuvat huomattavasti toimihenkilön myyntitaidoista. Keittiökalustemyyjät ovat toimialalla yleisesti provisiopalkkauksen piirissä.

Keittiökalustemyyjän työssä on hyvin vähän matkustamista. Toimihenkilö tekee toimialueellaan lähinnä vain lyhyitä matkoja, joista hän saa sopimuksen mukaiset matkakustannusten korvaukset.

Työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohta mahdollistaa provisiopalkkauksen käytön. Lisäksi määräys sanamuotonsa mukaan tarkoittaa kaikenlaista provisiopalkkausta, eikä määräyksellä ole tarkoitettu vain myyntimiehiä. Myyntimiehet oli tuotu esille vanhojen työehtosopimusten soveltamisohjeissa, koska oli haluttu muistuttaa, että heidän työehdoissaan tuli noudattaa kauppaedustajista annettua lakia. Vastaavanlaisena erityisryhmänä sopimuksen 1 §:n 3 kohdassa on mainittu osa-aikaiset toimihenkilöt. Sopimuksen 1 §:n 3 kohdan soveltaminen ei edellytä, että työ sisältäisi paljon matkustamista.

Työehtosopimusmääräyksen sisältöä tulee arvioida ottaen huomioon sen tarkoitus. Sekä provisiopalkkausmuoto että osa-aikatyö ovat luonteeltaan sellaisia työsuhteen muotoja, joihin kuukausipalkkaisia kokoaikaisia toimihenkilöitä varten sovitut määräykset eivät täysimääräisesti sovellu. Kysymys ei siten ole siitä, että tietty henkilöryhmä olisi haluttu rajata pois, vaan siitä, että provisiopalkkaus on palkkaperusteiltaan erilainen kuin työehtosopimuksen mukainen kuukausipalkkajärjestelmä.

Provisiopalkkauksen perusajatuksena on, että kiinteää palkanosaa ei ole lainkaan tai että se on melko pieni. Vastaavasti provisio mahdollistaa kokonaispalkan nousemisen ilman ylärajaa, mikä motivoi työntekijää tulokselliseen työhön. Työehtosopimuksen 12 §:n 8 kohdassa mainitut vähimmäispalkat on tarkoitettu kuukausipalkkaiseen työhön, ja merkittävä osa alan toimihenkilöistä saa juuri vähimmäispalkkaa. Mikäli työehtosopimusta sovellettaisiin kantajan edellyttämällä tavalla, provisiopalkatun toimihenkilön palkka olisi aina vähintään saman suuruinen kuin hänen kuukausipalkkaisella työtoverillaan. Lisäksi hän saisi provisioiden ansiosta tuloksellisina kuukausina huomattavasti kuukausipalkattua paremmat ansiot. Kantajan tulkinta muuttaisikin provisiopalkkauksen kuukausipalkaksi, johon sisältyisi tulospalkkio. Tällaisesta palkkausmuodosta ei ollut tarkoitus sopia työsopimuksissa. Tällainen tulkinta tekisi myös provisiopalkkauksen käytön alalla epätarkoituksenmukaiseksi, mihin työehtosopimuksella ei ole pyritty.

Domus Yhtiöt Oy:ssä keittiökalustemyyjien kiinteä palkan osuuskin on varsin korkea. Palkkaus perustuu realistiseksi todettuun mitoitukseen, jonka mukaan toimihenkilö tekee keskimäärin yhden kaupan viikossa. Tällöin ansiot nousevat huomattavasti yli vähimmäispalkkojen.

Keittiökalustemyyjien tehtävien vaativuusluokka olisi B, jos tehtäviä hoidettaisiin aikapalkalla.

Käsittelyratkaisu

A, B, C, D ja E ovat olleet Domus Yhtiöt Oy:n (ent. Metsäpuu Oy) palveluksessa kalustesuunnittelija-myyjinä. Heidän palkkansa on pääosin muodostunut kiinteästä kuukausipalkasta ja myynnin perusteella maksettavasta provisiosta.

Asiassa on erimielisyyttä siitä, onko kalustesuunnittelija-myyjiin tullut soveltaa työehtosopimuksen vähimmäispalkkamääräyksiä. Kanteessa on katsottu työnantajan menetelleen työehtosopimuksen vastaisesti katsoessaan kyseiset toimihenkilöt sellaisiksi provisiopalkkaisiksi toimihenkilöiksi, joiden työsuhteissa ei sovelleta työehtosopimuksen palkkamääräyksiä.

Toimihenkilöunioni TU ry on pääkäsittelyssä katsonut yhtiön menetelleen työehtosopimuksen vastaisesti myös siinä suhteessa, että kanteessa mainituista työntekijöistä C ja E olivat työskennelleet osan ajasta kiinteällä kuukausipalkalla, jonka määrä oli alittanut työehtosopimuksen vähimmäispalkan määrän.

Metsäteollisuus ry on vaatinut, että vaatimukset jätetään viimeksi mainituilta osin tutkimatta.

Työtuomioistuimesta annetun lain 31 §:n 2 momentin mukaan pääkäsittelyssä asianosainen tai kuultava ei saa vedota sellaiseen seikkaan tai todisteeseen, johon ei ole vedottu valmistelussa tai jota ei ole ilmoitettu pääkäsittelyssä esitettäväksi, ellei asianosainen tai kuultava saata todennäköiseksi, että hänen menettelynsä on johtunut pätevästä syystä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset on perustettu siihen, että kysymyksessä olevat kalustesuunnittelija-myyjät ovat työskennelleet palkalla, joka muodostui kiinteästä kuukausipalkasta ja myynnin perusteella maksettavasta provisiosta ja että työnantaja on kieltäytynyt noudattamasta työehtosopimuksen palkkamääräyksiä näiden pääasiallisesti provisiopalkalla työskennelleiden työntekijöiden työsuhteissa. Vasta pääkäsittelyssä on vedottu siihen, että C ja E ovat olleet osan aikaa kokonaan kiinteällä palkalla ja että työnantaja myös tänä aikana on laiminlyönyt noudattaa työehtosopimuksen vähimmäispalkkamääräyksiä. Näyttämättä on jäänyt, että kantaja olisi ollut pätevä syy jättää vetoamatta tähän seikkaan jo valmistelussa. Tämän vuoksi työtuomioistuin työtuomioistuimesta annetun lain 31 §:n 2 momentin nojalla jättää kantajan vasta pääkäsittelyssä esittämät seikat huomiotta.

Pääasiaratkaisun perustelut

Työehtosopimusmääräyksen tarkoituksesta ja soveltamiskäytännöstä esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa on työehtosopimusmääräyksen tarkoituksesta ja soveltamiskäytännöstä kuultu kantajapuolen nimeäminä todistajina hallituksen puheenjohtaja F:ää ja työsuhdeasiamies G:tä. Työnantajapuolen nimeämänä todistajana on kuultu varatuomari H:ta.

F on kertonut olleensa Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton palveluksessa työehto-osaston asiamiehenä elokuusta 1971 alkaen sekä myöhemmin STTK:n palveluksessa vastaavissa tehtävissä. Tämän jälkeen todistaja oli toiminut Myyntimiesten Keskusjärjestössä, viimeksi osastojohtajana, kunnes hän oli vuonna 1991 ryhtynyt yrittäjäksi. Vuoden 1972-1973 yleissopimusneuvotteluissa pääasiassa provisiotyötä tekevällä oli tarkoitettu matkustavaa työtä tekeviä myyntimiehiä, jotka toimivat itsenäisissä tehtävissä lähellä työnantajaa. Tämä oli ollut kirjoittamaton tieto kaikilla osapuolilla, eikä erillistä kirjausta ollut tarvittu. Työnantaja oli halunnut pitää myyntimiehet lähellä yrityksen johtoa ja huolehtia liiketoiminnalle tärkeiden henkilöiden palkoista. Esimerkiksi panimoteollisuudessa oli ollut tilausten vastaanottajia, joilla oli provisiopalkka. Heihin sovellettiin kuitenkin yleissopimusta, eikä asiassa ollut koskaan ollut ongelmia. Myyntimiehiä oli koko ajan haluttu saada enemmän sidotuiksi yleissopimukseen, mitä osoittavat vuosien 1973 ja 1974 työehtosopimusmuutoksetkin. Työn luonne ratkaisee, onko työntekijää pidettävä myyntimiehenä vai ei.

G on kertonut tulleensa vuonna 1976 luottamustoimisena Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton STL:n yleissopimusvaliokunnan puheenjohtajaksi. Todistaja on ollut STL:n ja sen seuraajien palveluksessa päätoimisesti vuodesta 1982 alkaen. G:n mukaan erimielisyyden kohteena olevaa sopimusmääräystä oli muutettu 1970-luvun alkupuolella, ja vuonna 1974 määräykseen oli tehty tarkennus siitä, ketkä eivät kuuluneet sen piiriin. Tämän jälkeen määräys on pysynyt samanlaisena. 1970-luvulla oli ollut myyntiedustajia, joiden työajan seuranta ei ollut ollut mahdollista ja joilla oli omat työnantajan kanssa neuvottelemat provisiosopimuksensa. Samaan aikaan muun muassa panimoteollisuudessa oli konttoreissa ollut myyntityötä tekeviä henkilöitä, jotka olivat olleet provisiopalkalla. Konttoreissa työskennelleisiin henkilöihin työehtosopimusta oli sovellettu sellaisenaan, kun taas liikkuville henkilöille oli ollut omat sopimuksensa.

G:n mukaan vuonna 1995 oli solmittu ensimmäinen alakohtainen yleissopimus. Sopimuksen ulkopuolelle jäivät ne henkilöt, joiden tehtävänä on liikkua ympäri maata ja joiden työtä ei ole mahdollista valvoa. Pääasiassa provisiotyötä tekevillä tarkoitetaan henkilöitä, jotka tekevät työtä muualla kuin työnantajan tiloissa ja joiden palkasta merkittävä osa tulee provisiosta. Tällaisilla henkilöillä on mahdollisuus itse järjestää työaikansa eikä työnjohtoa ja -valvontaa ole mahdollista järjestää. Panimoiden tilausten vastaanottajat eivät ole tällaisia henkilöitä, koska provisiot ovat pieniä ja työaika sekä -paikka on määritelty. Vastaavanlaisia riitoja ei ollut aiemmin ollut.

H on kertonut olleensa vuodesta 1974 alkaen tekemisissä toimihenkilösopimuksen kanssa. Erimielisyyden kohteena olevan sopimusmääräyksen soveltamisalaa ei ole rajattu vain myyntimiehiin, vaikka käytännössä se rajoittuukin pitkälti provisiopalkkauksen piirissä olevaan myyntihenkilöstöön. Vuoden 1993 neuvotteluissa ei ollut mielletty, että kysymys olisi ollut vain kauppaedustajista ja myyntimiehistä annetussa laissa tarkoitetuista myyntimiehistä. Jos näin olisi tarkoitettu, se olisi nimenomaisesti sanottu sopimuksissa. Työehtosopimuksen palkkausta ja työaikaa koskevat määräykset sopivat huonosti keittiökalustemyyjiin. Työehtosopimuksen palkkasäännöksiä ei sovelleta provisiopalkkaisiin toimihenkilöihin.

Kalustesuunnittelija-myyjien työtehtävistä esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa on kalustesuunnittelija-myyjien työtehtävistä kuultu kantajapuolen nimeäminä todistelutarkoituksessa asiakaspalveluinsinööri A:ta ja sisustussuunnittelija D:tä. Työnantajapuolen nimeäminä todistajina on kuultu johtaja I:tä ja myyntipäällikkö J:tä. Kirjallisina todisteina on esitetty muun muassa kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden työsopimuksia, A:n työaikaraportit huhti- ja kesäkuulta 2003 ja keittiökalustemyyjän toimenkuva.

A on kertonut olleensa Metsäpuu Oy:n, myöhemmin Domus Yhtiöt Oy:n palveluksessa 15.7.1998 ja 16.7.2004 välisen ajan. Hänen tehtäviinsä oli kuulunut suunnitella ja myydä kodin kiintokalusteita. A:n työpiste oli sijainnut Loimaalla Domus Centerissä, joka oli aluksi ollut auki arkisin kello 10-18 ja myöhemmin kello 9-17. A:n lisäksi liikkeessä oli työskennellyt K. Jomman kumman henkilön oli tullut olla paikalla liikkeessä sen aukioloaikoina, minkä vuoksi A ja K olivat käyneet asiakkaiden luona eri aikoina. Suunnittelutyö oli tehty liikkeessä olevalla tietokoneella.

A:n mukaan K oli ollut hänen lähin esimiehensä, mutta Korialla työskennelleen J:n kanssa oli sovittu palkka-asiat. Työpaikalla oli ollut käytössä kellokortti. K oli myös tarkastanut kuukausittain kellokortin saldon ja hyväksynyt ylityötunnit kompensaatiosaldoksi, jonka oli saanut käyttää vapaana. Matkalaskut ja provisiolistat oli toimitettu J:lle. K:n siirryttyä aluemyyntipäälliköksi Loimaan liikkeeseen oli ensin tullut C ja myöhemmin hänen äitiyslomasijaisekseen E. A ei ollut ollut C:n esimies, vaikka C:n työsopimuksessa oli näin lukenutkin. K oli edelleen ollut esimiesasemassa heihin nähden. K oli vastannut myös Turun toimipisteestä. A oli tehnyt asiakkaalle tarjouksen tietokoneohjelman avulla käyttäen K:n ilmoittamaa hinnoittelua. Jos kaupan syntyminen oli edellyttänyt lisäalennusta, lupa sellaisen antamiseen oli tullut pyytää K:lta.

D on kertonut olleensa yhtiön palveluksessa noin puolentoista vuoden ajan marraskuusta 2002 alkaen. Hänen tehtäviinsä oli kuulunut keittiösuunnittelu ja -myynti. D:n kiinteä toimipaikka oli sijainnut Turussa. Hänellä oli ollut säännöllinen työaika liikkeen aukioloajan mukaisesti. Liikkeessä oli ollut pääasiassa kaksi myyjää. K oli käynyt noin kerran kuukaudessa myymälässä, minkä lisäksi hänelle oli lähetetty raportteja muun muassa asiakaskäynneistä, tarjouskannasta ja tehdyistä kaupoista. K oli jatkanut esimiestehtävässään senkin jälkeen, kun hänestä oli tullut aluemyyntipäällikkö.

I on kertonut olleensa yhtiön palveluksessa noin 20 vuoden ajan ja vastanneensa viimeisen 17 vuoden ajan kalusteteollisuuden toiminnasta. Todistajan toimipiste on Korian tehtaalla. Yhtiöllä on 16 myyntipistettä ympäri maata, minkä lisäksi K-verkostossa on noin 40 myyntipistettä. Yhtiön kalustemyyjillä on ollut provisiopalkka aina toiminnan alkuvuosista 1994-1995 lähtien. K-ryhmän myyjillä on niin ikään provisiopalkka ja kiinteä pohjapalkka. K-ryhmän piirissä on noin 60 myyjää, ja provisiojärjestelmä on ollut siellä käytössä jo aiemminkin. Toimialalla myyjät ovat 99 prosenttisesti provisiopalkalla, minkä todistaja oli selvittänyt vielä erikseen tätä asiaa varten maan markkinajohtajilta Iskulta, Puustellilta, Novartilta, HTH:lta ja Keittiöjätiltä. Kiinteän palkan osuus on keskimäärin alle 1 000 euroa kuukaudessa.

I:n mukaan myyjällä ei ole työaikaa, vaan myyjä on periaatteessa aina töissä riippuen siitä, miten hän sopii tapaamisensa asiakkaan kanssa. Myyjillä ei ole työajanseurantaa. Todistajan alapuolella yhtiön organisaatiossa on myyntipäällikkö J, joka on lähin esimies kenttäorganisaatiolle. K:lla ei ole ollut esimiesasemaa keittiömyyjiin nähden, vaan hän on ollut eräänlainen opastava "emo" uusille myyjille. Myyjä voi vaikuttaa provisioiden kohdistumiseen tietylle kuukaudelle kauppasopimuksen allekirjoitusajankohdasta riippuen. Tätä tapausta aikaisemmin ei palkasta ole ollut erimielisyyttä.

J on kertonut olleensa yhtiössä myyntipäällikkönä noin kahdeksan vuoden ajan vastaten nyt koko maan Domus- ja Villa-pisteistä. Myyjät ovat työskennelleet täysin itsenäisesti yhdessä myymälöissä olevien kollegojensa kanssa. Tarjouksia ja toteutuneita kauppoja on seurattu, mutta työajanseurantaa myymälöissä ei ole ollut. Loimaalla käytössä olleet työaikaraportit liittyivät kulunvalvontaan, koska myymälä sijaitsi konttorissa, jossa oli kulunvalvonta. Turussa ei ollut kulunvalvontaa, koska liike on niin sanottu kivijalkamyymälä. Esimies ei tarkastanut työaikaraportteja.

J:n mukaan työntekijöiden on tullut sopia keskenään siitä, että joku on paikalla liikkeessä sen aukioloaikana. Myös ylityövapaiden pitämisestä työntekijöiden on tullut sopia keskenään, eikä todistaja ollut vaatinut selvitystä paikallaolosta. Todistaja on käynyt noin joka toinen kuukausi myymälöissä ja hän myös tarkastaa provisiolaskelmat. K ja L eivät ole olleet myyjien esimiehiä. L on konttoripäällikkö, ja allekirjoittaa joskus todistajan puolesta työsopimukset. K on Loimaan alue-edustaja, joka tekee kenttätyötä noin kaksi-kolme päivää viikossa. Myös K on allekirjoittanut työnantajan puolesta työsopimuksia todistajan poissaollessa. Työntekijät eivät ole olleet velvollisia tekemään tiliä työajastaan K:lle. Tosin siinä tapauksessa että muita myyjiä ei ollut liikkeessä, työntekijät ilmoittivat poissaolostaan K:lle.

J:n mukaan myyjän keskimääräinen kuukausipalkka on 2 200 - 2 500 euroa, johon päästään noin 10 kaupalla kuukaudessa keskiarvokaupan ollessa noin 4 000 - 4 400 euroa. Provisio on 23 prosenttia verottomasta myyntikatteesta eli noin 170 euroa kaupalta. Kymmenellä kaupalla myyjä ansaitsee siten noin 1 700 euroa pohjapalkkansa lisäksi. Keskimääräinen kuukausipalkka on laskettu noin neljän viimeisen vuoden perusteella. A oli itse myöhemmin halunnut muuttaa työsopimustaan siten, että hänellä oli pienempi pohjapalkka ja suurempi provisio.

Arviointi ja johtopäätökset

Puusepänteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen 1 §:n 4 kohdan mukaan osa-aikatyötä tekeviin toimihenkilöihin ja henkilöihin, jotka suorittavat työnsä pääasiallisesti provisiotyönä, noudatetaan tämän sopimuksen määräyksiä soveltuvin osin. Määräykseen otetun pöytäkirjamerkinnän mukaan sopijaosapuolet ovat olleet yhtä mieltä siitä, että työehtosopimuksen soveltamisala on sama kuin runkosopimuksen 1998-1999 ja yleissopimuksen 1998-1999 soveltamisala.

Esitetyn selvityksen mukaan määräyksen sisältö on säilynyt ennallaan ainakin vuodesta 1972 alkaen, jolloin Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton väliseen yleissopimukseen oli otettu määräys, jonka mukaan yleissopimuksen piiriin eivät kuulu muun muassa henkilöt, jotka suorittavat työnsä pääasiallisesti provisiotyönä. Sopimuksen soveltamisohjeiden mukaan tällaisen toimihenkilön työn luonteeseen kuuluu usein oikeus järjestää työaikansa ja mahdolliset matkat oman harkinnan mukaan. Ensimmäistä alakohtaista puusepänteollisuuden yleissopimusta vuodelta 1995 on tullut soveltaa työnsä pääasiallisesti provisiotyönä suorittaviin henkilöihin soveltuvin osin. Soveltamisohjeiden mukaan pääasiallisesti provisiotyötä tekeviin ei ole sovellettu yleissopimuksen palkka- ja työaikamääräyksiä eikä matkakorvaussäännöstöä. Soveltamisohjeissa on todettu vuoden 1972 ohjeita vastaavasti, että viimeksi mainitun toimihenkilön työn luonteeseen kuuluu usein oikeus järjestää työaikansa ja mahdolliset matkat oman harkinnan mukaan. Soveltamisohje vastaa asiallisesti puusepänteollisuuden yleissopimuksen 1998-1999 määräyksiä, joihin on viitattu erimielisyyden kohteena olevassa määräyksessä.

Sopimusmääräyksen tarkoituksesta kuullut todistajat ovat kertoneet määräyksellä alunperin tarkoitetun matkustavaa työtä tekeviä myyntimiehiä, joiden työn valvonta ei ollut mahdollista. Sen sijaan esimerkiksi panimoteollisuudessa tilausten vastaanottajina työskennelleisiin provisiopalkkaisiin toimihenkilöihin oli jo tuolloin sovellettu yleissopimusta sellaisenaan.

Työtuomioistuin toteaa, että työehtosopimuksen soveltamisalaa rajoittavan määräyksen sanamuoto "henkilöihin, jotka suorittavat työnsä pääasiallisesti provisiotyönä" ei rajaa sen soveltamista ainoastaan kauppaedustajista ja myyntimiehistä annetussa laissa tarkoitettujen myyntimiesten osalta. Kuitenkin soveltamisalamääräyksen lähtökohtana on ollut aiempien yleissopimusten ja runkosopimusten tavoin, että sopimus ei kaikilta osin sovellu erityisesti juuri sellaiseen myyntityöhön, jossa toimihenkilöllä on oikeus järjestää työaikansa ja matkansa oman harkintansa mukaan. Sopimuksissa tarkoitettua pääasiallisesti provisiotyötä tekeviin ei olekaan sovellettu palkka- ja työaikamääräyksiä eikä matkakorvaussäännöstöä.

Kalustesuunnittelija-myyjät ovat työskennelleet työnantajan osoittamassa kiinteässä toimipaikassa. Heidän kanssaan on sovittu säännöllisistä työajoista ja ylitöiden korvaamisesta. Heille on kantajan ilmoituksen mukaan maksettu myös matkakustannusten korvaukset. Myyjät ovat voineet keskenään ajoittaa asiakaskäynnit sillä rajoituksella, että asiakaspalvelua varten liikkeen aukioloaikana jonkun myyjistä on tullut olla aina paikalla. Työnantaja on joka tapauksessa voinut valvoa töiden suorittamista ja työaikojen noudattamista ja se on sitä myös käytännössä tehnyt.

Kalustesuunnittelija-myyjä ei edellä todetun mukaisesti voi vapaasti järjestää työaikaansa ja mahdollisia matkojaan samalla tavalla kuin palkkamääräysten ulkopuolelle riidattomasti jäävät matkustavat myyntimiehet. Heidän työnsä on itsenäisyytensä suhteen lähempänä sellaista todistelussa selvitettyä tilausten vastaanottajan työtä, johon on provisiopalkkauksesta huolimatta sovellettu myös työehtosopimuksen palkkamääräyksiä. Tämä soveltamiskäytäntö on pohjautunut aiempien runko- ja yleissopimusten soveltamisalamääräysten tulkinnoille. Tätä soveltamisalaa ei ole muutettu, vaan puusepänteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen soveltamisala on nimenomaisen pöytäkirjamerkinnän mukaan vuosille 2000-2003 solmitussa työehtosopimuksessa sama kuin runkosopimuksen 1998-1999 ja yleissopimuksen 1998-1999 soveltamisala.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei kysymyksessä olevia kalustesuunnittelija-myyjän tehtäviä suorittavia toimihenkilöitä ole perusteita pitää sellaisina työnsä pääasiallisesti provisiotyönä tekevinä toimihenkilöinä, jotka olisivat vain soveltuvin osin puusepänteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen piirissä. Työehtosopimuksen palkkamääräykset eivät sellaisenaan ehkä erityisen hyvin ole sovellettavissa nyt kysymyksessä olevan kaltaiseen provisiopalkkaan. Kun sopijapuolet eivät tällaisen provisiopalkkajärjestelmän osalta ole kuitenkaan muuta sopineet, kalustesuunnittelija-myyjien työsuhteissa on tullut soveltaa myös työehtosopimuksen tehtävien vaativuutta ja vähimmäispalkkaa koskevia määräyksiä.

Vastaajapuoli on myöntänyt, että aikapalkalla työskenneltäessä keittiösuunnittelija-myyjän tehtävän oikea vaativuusluokka on taso B.

Suoritusvaatimukset

Domus Yhtiöt Oy on velvollinen suorittamaan maksettujen kuukausipalkkojen ja työehtosopimuksen vähimmän palkkaluvun ja 1.10.2003 lukien toimen vaativuustasoa vastanneen kokonaispalkan erotuksen. Kanteessa esitetyt suoritusvaatimukset ovat määriltään riidattomia.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Puusepänteollisuuden liitto on jäsenyritystään ohjeistaessaan voinut tukeutua määräyksen sanamuotoon, joka ei nimenomaisesti rajaa pääasiallisesti provisiotyötä tekeviä vain myyntimiehiin tai muutoin johonkin rajattuun ryhmään. Ottaen myös huomioon, että kyseiset myyjät ovat riidattomasti työskennelleet pääasiallisesti provisiopalkalla ja että tällaisten työntekijöiden asemaa nyt kysymyksessä olevassa suhteessa voidaan pitää perustellusti tulkinnanvaraisena, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Puusepänteollisuuden Liitto olisi laiminlyönyt asiassa työehtosopimuslain mukaan sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että asiaan osallisilla on ollut perusteltu syy saattaa se työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Tämän vuoksi ja työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentista ilmenevän oikeusohjeen mukaan Toimihenkilöunioni TU jutun voittaessaankin saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Domus Yhtiöt Oy on menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti jättäessään maksamatta kanteessa mainituille toimihenkilöille kuukausittain 30.9.2003 saakka vähintään työehtosopimuksessa sovittua alinta kuukausipalkkaa ja 1.10.2003 lukien kyseisten toimihenkilöiden toimen vaativuustason edellyttämää vähimmäispalkkaa, ja laiminlyödessään sijoittaa kyseiset tehtävät vaativuustasoille 31.8.2003 mennessä.

Edelleen työtuomioistuin vahvistaa, että kyseisten toimihenkilöiden tehtävän vaativuustaso on taso B.

Työtuomioistuin velvoittaa Domus Yhtiöt Oy:n suorittamaan

A:lle 2 521 euroa 82 senttiä korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen laskettuna 268,05 eurolle 15.2.2000 lukien, 843,18 eurolle 15.1.2002 lukien, 316,90 eurolle 15.11.2002 lukien, 725,26 eurolle 14.3.2003 lukien, 495,17 eurolle 15.2.2004 ja 110,23 eurolle 15.6.2004 lukien,

B:lle 2 161 euroa 31 senttiä korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen laskettuna 180,47 eurolle 13.9.2002 lukien, 50,32 eurolle 15.10.2002 lukien, 2,37 eurolle 14.2.2003 lukien, 1 050,15 eurolle 15.9.2004 lukien, 564 eurolle 15.11.2004 lukien ja 344 eurolle 15.11.2004 lukien,

C:lle 1 114 euroa 5 senttiä korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen laskettuna 35,15 eurolle 15.11.2002 lukien, 217,16 eurolle 13.12.2002 lukien, 73,14 eurolle 14.2.2003 lukien, 725,26 eurolle 14.3.2003 lukien ja 63,34 eurolle 15.4.2003 lukien,

D:lle 1 579 euroa 87 senttiä korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen laskettuna 386,07 eurolle 15.1.2004 lukien, 130,65 eurolle 15.3.2004 lukien, 205,65 eurolle 15.4.2004 lukien, 80,65 eurolle 14.5.2004 lukien, 280,65 eurolle 15.6.2004 lukien, 440,55 eurolle 15.7.2004 lukien ja 55,65 eurolle 13.8.2004 lukien, ja

E:lle 1 352 euroa 14 senttiä korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen laskettuna 394 eurolle 15.12.2003 lukien ja 958,14 eurolle 13.2.2004 lukien.

Enemmälti kanne hylätään.

Asiaan osalliset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Jalanko, Vannela, Forsström, Raitoharju ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Aaltonen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Jalangon lausunto, johon jäsenet Forsström ja Vannela yhtyivät:

Käsittelyratkaisun osalta olen samaa mieltä kuin työtuomioistuimen enemmistö. Myös pääasiaratkaisun perustelujen osalta olen samaa mieltä sikäli kuin on kysymys työehtosopimusmääräyksen tarkoituksesta ja soveltamiskäytännöstä sekä kalustesuunnittelija-myyjien työtehtävistä esitetystä selvityksestä. Arviointinani ja johtopäätöksenäni lausun kuitenkin seuraavan.

Puusepänteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen 1 §:n 4 kohdan mukaan henkilöihin, jotka suorittavat työnsä pääasiassa provisiotyönä, noudatetaan tämän työehtosopimuksen määräyksiä soveltuvin osin. Pöytäkirjamerkinnän mukaan sopijapuolet ovat olleet yhtä mieltä siitä, että työehtosopimuksen soveltamisala on sama kuin runko- ja yleissopimusten 1998-1999 soveltamisala.

Työehtosopimuksen tulkinnassa voidaan antaa merkitystä muun muassa työehtosopimuksen sanamuodolle, työehtosopimuksen määräyksen tarkoitukselle, kohtuusnäkökohdille ja alan vakiintuneelle käytännölle.

Työehtosopimuksen sanamuodon mukaisessa tulkinnassa on selvää, että kysymyksessä olevan työehtosopimuksen soveltamisalaa rajoittavan määräyksen sanamuoto "henkilöihin, jotka suorittavat työnsä pääasiallisesti provisiotyönä" ei rajaa määräyksen soveltamista ainoastaan niin sanottujen varsinaisten myyntimiesten tai kauppaedustajista ja myyntimiehistä annetussa laissa tarkoitettujen myyntimiesten osalta. Jos tällaista rajausta olisi tarkoitettu, se olisi ollut helposti muotoiltavissa ja sovittavissa.

Toisaalta rinnastus runko- ja yleissopimusten soveltamisalaan viittaa siihen, että soveltamisalamääräyksen lähtökohta olisi aiempien runko- ja yleissopimusten tavoin ollut, että sopimus ei kaikilta osin sovellu sellaiseen myyntityöhön, jossa toimihenkilöllä on oikeus järjestää työaikansa ja -matkansa oman harkintansa mukaan.

Kalustesuunnittelija-myyjät ovat työskennelleet työnantajan osoittamissa kiinteissä toimipaikoissa eli myymälöissä. Heidän kanssaan on sovittu säännöllisistä työajoista. Loimaan myymälässä on ollut kulunvalvontajärjestelmä, Turun myymälässä ei ole ollut. Myyntimiehen työn luonteeseen kuulumattomat rajoitukset lienevät kuitenkin olleet lähinnä vain seurausta kalustesuunnittelija-myyjän myyntityön kohteesta sinänsä eli he ovat myyneet myymälässä esillä olleita keittiökalusteita. Kalustesuunnittelija-myyjillä on tosiasiallisesti ollut vapaat työajat. Kahden myyjän myymälässä työskennelleiden myyjien on ainoastaan tullut keskenään järjestää paikallaolonsa siten, että aina toinen heistä on ollut saapuvilla myymälässä sen aukioloaikana. Osittaisesta kulunvalvontajärjestelmästä huolimatta myyjien työaikaa ei ole tosiasiallisesti valvottu. Työaikaraportteja ei ole tarkastettu. Kalustesuunnittelija-myyjän työtehtävien hoitaminen on edellyttänyt matkustamista, vaikkakaan matkat asiakkaiden luokse eivät ole olleet pitkiä. Myyjät ovat itse voineet vapaasti sopia matkoistaan.

Kalustesuunnittelija-myyjien mahdollisesta esimiehestä on esitetty ristiriitaista selvitystä. Ilmeistä kuitenkin on, että myyjillä ei ole ollut esimiestä, joka olisi normaaliin tapaan ollut valvomassa heidän työntekoaan myymälässä.

Kalustesuunnittelija-myyjien työntekoa voidaan verrata panimoteollisuuden tilausten vastaanottajien työhön. Jälkimmäisiin on provisiopalkkauksesta huolimatta sovellettu työehtosopimuksen palkkamääräyksiä. Tässä vertailussa on selvää, että kalustesuunnittelija-myyjien työnteko on itsenäisyytensä puolesta olennaisesti erilaista kuin tilausten vastaanottajien työnteko.

Toisaalta kalustesuunnittelija-myyjien työnteko ei itsenäisyytensä puolesta ole täysin samanlaista kuin perinteisten myyntimiestenkään työnteko. Käytännössä tosin myyntimiesten työnteko voinee nykyisin esimerkiksi työaikojen ja -paikkojen sekä matkustamisen osalta olla hyvinkin toisistaan poikkeavaa.

Kalustesuunnittelija-myyjien palkka on muodostunut pohjapalkasta ja provisiosta. Molemmat ovat muodostaneet noin puolet kokonaispalkasta. Keskimääräisen provisio-osuuden ansaitseminen on edellyttänyt noin kymmentä kauppaa kuukaudessa. Provisio-osuus on ollut niin suuri, että myyjien työpanoksella on ollut huomattava merkitys heidän tosiasiallisiin kokonaisansioihinsa. Myyjät ovat myös voineet itse vaikuttaa provisioidensa kohdistumiseen tietylle kuukaudelle kauppasopimusten allekirjoitusajankohdista riippuen.

Provisiopalkkauksen luonteeseen kuuluu, että työntekijän palkka vaihtelee hänen työpanostaan vastaavasti. Työntekijän kannalta ajatellen provisiopalkkaus sisältää tietyn riskin. Samalla se kuitenkin myös mahdollistaa ansaitsemisen huomattavastikin enemmän kuin työntekijä samallakaan työpanoksella ansaitsisi normaalissa kuukausipalkkajärjestelmässä. Tämän vuoksi ei ole merkitystä sillä, että joidenkin kalustesuunnittelija-myyjien palkka on joinakin kuukausina jäänyt alle työehtosopimuksen mukaisen vähimmäispalkan. Keskimääräisesti myyjät ovat tässäkin tapauksessa ansainneet enemmän kuin he olisivat ansainneet työehtosopimuksen mukaista vähimmäispalkkausjärjestelmää sovellettaessa.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan suurella valtaosalla kalustesuunnittelija-myyjistä on jo pitkään ollut provisiopalkka. Tällä alan vakiintuneella käytännöllä tulee olla merkitystä epäselvää työehtosopimusmääräystä tulkittaessa.

Edellä olevan perusteella päädyn siihen, että asiassa ei ole edellytyksiä hyväksyä kanteessa esitettyjä vaatimuksia. Hylkään Toimihenkilöunioni TU:n kanteen. Asian epäselvyyden johdosta katson, että Puusepänteollisuus ry ja Domus Yhtiöt Oy saavat asian voittaessaankin pitää niillä olleet oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan Toimihenkilöunioni TU:n suoritusvaatimuksesta sekä valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta siinä tapauksessa, että kanteen vahvistusvaatimus hyväksytään, ilmoitan olevani samaa mieltä kuin työtuomioistuimen enemmistö.