26.4.2004

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut, että työtuomioistuin

tuomitsee Teljän Kuljetus Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

tuomitsee Autoliikenteen Työnantajaliiton työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Teljän Kuljetus Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut.

Perusteet

Teljän Kuljetus Oy ei ollut maksanut työntekijälleen A:lle palkkaa työehtosopimuksen mukaisesti. A oli toiminut yhdistelmäajoneuvon kuljettajana Venäjälle suuntautuvassa liikenteessä. Yhtiö oli käyttänyt Venäjän liikenteessä palkkausmuotona matkakohtaista palkkaa eli niin sanottua reissupalkkaa. Yhtiö ei ollut korottanut reissupalkkaa työehtosopimuksen mukaisella yleiskorotuksella 1.3.2003 alkaen, vaan vasta syyskuusta 2003 alkaen. Työpaikalla oli maaliskuussa 2003 käyty neuvottelu reissupalkkajärjestelmästä. Luottamusmiehet olivat ehdottaneet yhtiön palkkauksen muuttamista päiväpalkkajärjestelmäksi. Yhtiö oli torjunut esityksen eikä ollut suostunut edes yleiskorotuksen maksamiseen työntekijöille. Yhtiö oli siten tieten rikkonut työehtosopimusta.

Liittojen välisessä neuvottelussa toukokuussa 2003 asiasta oli huomautettu työnantajaliittoa. Työntekijäliitto oli lisäksi lähettänyt asiasta työnantajaliitolle 10.9.2003 valvontakehotuksen, jonka jälkeen vasta yleiskorotukset yhtiössä oli maksettu. Työnantajaliitto oli siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Teljän Kuljetus Oy ovat vastauksessaan kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Teljän Kuljetus Oy ovat lisäksi vaatineet Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n velvoittamista korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Teljän Kuljetus Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Yhtiö oli maksanut A:lle palkkaa työehtosopimuksen mukaisesti. A:n tuntipalkka oli noussut työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 2 §:n mukaisesti 2.3.2003 alkavan kaksiviikkoisjakson alusta lukien 10,49 eurosta 10,7 euroon tunnilta, mikä oli työehtosopimuksen 8 §:n palkkataulukon mukainen ulkomaanliikenteen kuljettajan korkeampi tuntipalkka.

A:n palkka oli määräytynyt kotimaan ajoissa edellä mainitun työehtosopimuksen ulkomaanliikenteen kuljettajan tuntipalkan ja mahdollisten lisien yhteissummana. Venäjän ajoista maksettava korvaus oli puolestaan määräytynyt niin sanotun reissupalkan, työehtosopimuksen päivärahojen ja työehtosopimuksen ulkomaanliikenteen kuljettajan tuntipalkkojen yhteissummana. Reissupalkan suuruus oli määräytynyt yhtiössä sovitun taulukon mukaisesti. Reissupalkka sisälsi korvauksen "ajoreissusta", joka alkoi Suomessa tapahtuvasta lastauksesta, jatkuen purkuun määränpäässä Venäjällä ja päätyen Venäjältä paluun jälkeiseen seuraavaan lastaukseen Suomessa. Mikäli reissuun käytettävien työtuntien lukumäärä ylittää reissupalkan laskennassa käytettyjen standardiaikojen määrän, maksetaan ylittäviltä työtunneilta ulkomaanliikenteen mukaista tuntipalkkaa. Toisin sanoen A:n työehtosopimuksen mukaisen tuntipalkan ja päivärahojen noustua 2.3.2003 alkaneesta kaksiviikkoisjaksosta lukien A oli saanut työehtosopimuksen mukaiset korotukset näiden osalta hyväkseen.

Työpaikalla oli 14.5.2003 pidetty A:n ja erään toisen kuljettajan pyynnöstä keskustelutilaisuus yhtiön Venäjän ajojen palkkauksesta. Tilaisuudessa oli lisäksi ollut läsnä yhtiön toimitusjohtaja ja kuljetuspäällikkö. Yhtiön toimitusjohtaja oli tuolloin ehdottanut, että Venäjän ajoissa siirryttäisiin päiväkohtaiseen palkkaan, joka laskettaisiin kokonaan työehtosopimuksen mukaisen ulkomaanliikenteen taulukkopalkan perusteella. Työntekijät eivät olleet halunneet siirtyä yksinomaan työehtosopimuksen taulukkopalkan kautta lasketta- vaan palkkaan. Työnantaja oli siis tarjonnut aikaperusteista palkkaa, joka olisi toteuttanut kaikilta osiltaan työehtosopimuksen yleiskorotuksen. Työntekijät olivat tästä kieltäytyneet ja halunneet säilyttää vanhan reissupalkan, päivärahojen ja tuntipalkan yhdistelmän. Neuvotteluja oli yhtiössä käyty toukokuusta alkaen, mutta palkkarakenteesta ja perusteista ei ollut päästy yksimielisyyteen. Tämän vuoksi työnantaja oli säilyttänyt vanhan palkkara-kenteen ja korottanut 3.8.2003 sen osana olevia reissupalkkoja taannehtivasti 2.3.2003 lukien työehtosopimuksen yleiskorotuksella 2,7 prosentilla. Yhtiö ei siten ollut rikkonut tieten työehtosopimuksen yleiskorotusta koskevia määräyksiä.

Työnantajaliiton toimitusjohtaja, yhtiön toimitusjohtaja ja työntekijäliiton sopimussihteeri olivat 13.6.2003 neuvotelleet yhtiötä koskevista muista kuin kanteen kohteena olevista asioista. Neuvottelujen lomassa työntekijäliiton sopimussihteeri oli ylimalkaisesti muun muassa ilmoittanut, ettei yhtiö ollut maksanut ulkomaanliikenteessä yleiskorotusta. Yhtiön toimitusjohtaja oli tuolloin ilmoittanut, että yleiskorotus oli maksettu työehtosopimuksen mukaisesti. Työntekijäliiton sopimussihteeri oli lähettänyt työnantajaliiton toimitusjohtajalle 10.9.2003 valvontakirjeen, jossa ei ollut yksilöity työntekijöitä, joita asia koski. Valvontakirjeen ainoana yksilöitynä aiheena oli mainittu, että työehtosopimuksen 10 §:n 1 kohdan mukaiset lisät olivat jääneet maksamatta. Kyseinen työehtosopimuksen kohta sisälsi määräyksen ilta- ja yötyölisistä. Se ei siis sisältänyt määräystä taulukkopalkoista tai yleiskorotuksista. Työnantajaliiton toimitusjohtaja oli lähettänyt työntekijäliiton valvonta- kirjeen yhtiölle 12.9.2003. Kirjeen saatuaan yhtiön toimitusjohtaja oli ilmoittanut työnantajaliiton toimitusjohtajalle, että työntekijäliiton valvontakirjeen tiedot eivät pitäneet paikkaansa. Työnantajaliitto ei ollut syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Perustelut

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

Teljän Kuljetus Oy ei ollut korottanut palveluksessaan olevan A:n niin sanottua reissupalkkaa hänen Venäjälle suuntautuneissa ajoissaan työehtosopimuksen mukaisella yleiskorotuksella 1.3.2003 alkaen. Vasta syksyllä 2003 yhtiö on korottanut A:n reissupalkkaa työehtosopimuksen yleiskorotuksella taannehtivasti 1.3.2003 lukien.

Teljän Kuljetus Oy on myöntänyt laiminlyöneensä edellä kerrotuin tavoin noudattaa työehtosopimusta. Vastaajat ovat katsoneet, että reissupalkkojen yleiskorotus 1.3.2003 oli viivästynyt sen vuoksi, että paikalliset osapuolet olivat käyneet vielä neuvotteluja palkkarakenteen muuttamisesta.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan Teljän Kuljetus Oy:n yleiskorotusten maksaminen maaliskuun alusta 2003 lukien on muiden kysymysten ohella ollut esillä asianosaisliittojen välisissä neuvotteluissa ensimmäisen kerran 8.5.2003, jolloin myös yhtiön toimitusjohtaja on ollut paikalla. Asiasta on lisäksi neuvoteltu 13.6.2003 samojen osapuolten kesken. Yhtiön kuljetuspäällikkö on todistajana kertonut, että reissupalkkojen korotus on maksettu A:lle 5.9.2003.

Kun otetaan huomioon yhtiössä pitkään jatkunut viivyttely työehtosopimuksen yleiskorotuksen suorittamisessa A:lle, työtuomioistuin katsoo, ettei laiminlyönnin syiksi esitetyillä seikoilla ole merkitystä arvioitaessa työehtosopimuksen rikkomisesta johtuvaa vastuuta. Yhtiön laiminlyönti on ollut tietoista, joten se on katsottava työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetuksi työehtosopimuksen tieten rikkomiseksi.

Työnantajaliiton valvontavelvollisuus

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on liittotason neuvottelussa 8.5.2003 ja 13.6.2003 ilmoittanut työnantajaliitolle yhtiön jättäneen maksamatta A:lle reissupalkkojen maaliskuun 2003 yleiskorotuksen. Työnantajaliitto on vasta työntekijäliiton 10.9.2003 lähettämän valvontakirjeen johdosta ollut kirjeitse ollut yhteydessä vastaajayhtiöön ja muistuttanut työehtosopimuksen noudattamisesta. Kun Autoliikenteen Työnantajaliitto ei siten ole riittävästi huolehtinut siitä, että yhtiö oikaisee menettelynsä työehtosopimuksen mukaiseksi, liitto on laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Teljän Kuljetus Oy ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla jutun hävitessään velvolliset korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut. Korvauksen määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Asian laadun ja sen edellyttämien toimenpiteiden perusteella korvauksen kohtuullinen määrä on 500 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee Teljän Kuljetus Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla maksamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:lle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 1 000 euroa.

Työtuomioistuin tuomitsee Autoliikenteen Työnantajaliiton työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 1 200 euroa.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Teljän Kuljetus Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut 500 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Virtanen, Niskanen, Sulkunen ja Ahokas jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.