16.6.2003

Vaatimukset

Palvelualojen ammattiliitto PAM on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan, että Osuuskauppa Arina on velvollinen suorittamaan myyjä A:lle palkan päiviltä 8. ja 9.4.1998 kaupan työehtosopimuksen 19 §:n mukaisesti,

velvoittamaan Osuuskauppa Arinan suorittamaan A:lle mainituilta päiviltä palkan 89,89 euroa laillisine korkoineen 30.4.1998 lukien, ja

velvoittamaan Kaupan Työnantajaliitto KTL:n korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

A oli työskennellyt myyjänä Kauppakeskus Kalotti-Ykkönen Oy:n palveluksessa 8.11.1991 lukien. Yhtiö oli sulautunut Osuuskauppa Arinaan 31.12.1999. Osuuskauppa Arina oli kieltäytynyt maksamasta yhtiön toimipisteessä Oulussa työskennelleelle A:lle palkan päiviltä 8. ja 9.4.1998, jolloin A oli ollut poissa työstä ja hoitanut sairastunutta alle 10-vuotiasta lastaan.

A:n 11 kuukauden ikäinen lapsi oli sairastunut äkillisesti työvuoron päättymisen jälkeen illalla 7.4.1998, ja A oli vienyt lapsen sairaalan päivystykseen vielä samana iltana. Koska leikkauksessa tarvittavia erikoislääkäreitä ei ollut illalla käytettävissä, lapsen leikkaus oli siirretty seuraavaan aamuun. A oli yöpynyt lapsen kanssa sairaalassa ja lapsi oli leikattu aamulla 8.4.1998. Lääkäri oli edellyttänyt, että A oli sairaalassa lapsen kanssa koko ajan. Hän oli ilmoittanut poissaolostaan asianmukaisesti työnantajalle ja hoitanut lastaan sairaalassa 8. ja 9.4.1998. Käytännössä A oli syöttänyt lapsen, vaihtanut vaipat, antanut ohjeiden mukaisesti esilääkityksen ennen leikkausta, pitänyt lasta sylissään ja valvonut lapsen vuoteen vieressä jatkuvasti. Sairaalan henkilökunta hoiti leikkauksen ja teki joitakin tarkistuksia, mutta lapsi oli ollut A:n hoidettavana pääosan ajasta.

A:n toiminta oli täyttänyt kaikilta osin työehtosopimuksen 19 §:n edellytykset, jotka koskevat sairausajan palkan maksua lapsen sairastumistapauksessa. Lääkäri oli ilmoittanut, että äidin oli ollut oltava mukana sairaalassa. A oli menetellyt lääkärin määräyksen mukaisesti. Hän oli toimittanut lääkärintodistuksen heti työnantajalle ja ilmoittanut poissaolosta. A oli ollut lasta hoitanut henkilö. Sairaus oli ollut äkillistä ja poissaolo oli kestänyt 1-3 päivää kuten työehtosopimuksen 19 §:ssä vaadittiin. A:n lapsi oli tapahtuman sattuessa ollut vain 11 kuukauden ikäinen eikä niin pientä lasta voinut edes käytännössä lähettää yksin sairaalaan kahdeksi päiväksi.

Vastaus kannevaatimuksiin

Kaupan Työnantajaliitto KTL on vastauksessaan, johon Osuuskauppa Arina on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kaupan Työnantajaliitto KTL on vaatinut Palvelualojen ammattiliitto PAM:n velvoittamista korvaamaan Kaupan Työnantajaliitto KTL:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kaupan työehtosopimuksen tilapäistä poissaoloa koskeva määräys liittyy läheisesti työsopimuslain palkatonta tilapäistä hoitovapaata koskevaan säännökseen. Työehtosopimuksen mukaisen palkallisen poissaolon edellytykset olivat kuitenkin tiukemmat. Työehtosopimustekstissä oli muun muassa korostettu, että poissaolon oli oltava "välttämätöntä" lapsen hoitamiseksi tai hoidon järjestämiseksi. Välttämättömyys edellytyksen sisältöä ei ollut työehtosopimusneuvotteluissa tarkemmin määritelty, mutta työnantajaliiton pitkäaikainen vakiintunut tulkinta oli ollut, ettei edellytys täyttynyt lapsen ollessa sairaalahoidossa. Tilapäistä poissaoloa koskevia työehtosopimusmääräyksiä oli kaiken kaikkiaan tulkittu hyvin tiukasti sanamuotonsa mukaisesti. Työnantajaliitto viittasi kantansa tueksi työtuomioistuimen tuomioihin TT 1992-96 ja 144 sekä TT 1998-50.

Oli ollut hyvin ymmärrettävää, että A oli halunnut olla sairaalassa lapsen mukana. Sairaalatkin pyrkivät yleensä järjestämään vanhemmille mahdollisuuden olla paikalla lapsen ollessa sairaalahoidossa. Työnantaja oli hyväksynyt sen, että työntekijä on tapauksen johdosta poissa työstä. Työehtosopimuksessa oli erikseen määräys mahdollisuudesta lyhyeen palkattomaan poissaoloon perheessä sattuneen äkillisen sairauden johdosta. Sen sijaan palkanmaksuvelvollisuus työnantajalla oli vain, jos poissaolo ja huoltajan läsnäolo sairaalassa oli ollut "välttämätöntä lapsen hoitamiseksi".

Lapsen ollessa sairaalahoidossa ei lapsen vanhemman ole pakko olla paikalla, saati osallistua lapsen hoitoon. Sairaala vastaa potilaan hoidosta kokonaisuudessaan ruokailua ynnä muita perustarpeita myöten. Sama koskee niin aikuisia kuin lapsipotilaitakin. Sairaaloissa oli lastenhoitajia ja muuta erityishenkilökuntaa lastenhoidon erityistarpeita varten. Sairaalalla tai yksittäisellä lääkärillä ei ollut minkään säännöksen perusteella oikeutta velvoittaa vanhempia olemaan paikalla sairaalassa.

Potilaan oikeuksista annetun lain 7 §:n 2 momentin mukaan alaikäistä potilasta oli hoidettava yhteisymmärryksessä hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa kanssa. Ainoastaan tilanteessa, jossa vanhemmalta edellytetään kannanottoja tärkeisiin hoitopäätöksiin, huoltajan voidaan edellyttää osallistuvan hoitoon olemalla ainakin tavoitettavissa. Tällainenkaan osallistuminen ei välttämättä edellyttänyt läsnäoloa sairaalassa. Nyt käsiteltävässä tapauksessa vanhemman sairaalassaolo ei johtunut edes tällaisessa syystä. Sairaalaan matkustettaessa ja tultaessa vanhemman mukanaolo oli usein välttämätöntä, mutta ei enää sairaalaan kirjoittautumisen jälkeen.

Lääkäri saattaa pitää vanhemman läsnäoloa sairaalassa "tarpeellisena" mutta ei välttämättömänä. Tällaisessa tilanteessa vanhemmalla oli oikeus sairausvakuutuslain mukaiseen sairauspäivärahan suuruiseen erityishoitorahaan korvaukseksi ansionmenetyksestään. Sikäli kuin työnantajalla oli velvollisuus palkanmaksuun sairausvakuutuskorvauksiin oikeuttavilta ajoilta, sairausvakuutuslaissa oli poikkeuksetta säädetty tai työehtosopimuksessa sovittu työnantajan oikeudesta päivärahoihin. Merkittävää on, ettei työehtosopimuksessa tai sairausvakuutuslaissa ole säännöstä työnantajan oikeudesta erityishoitorahaan työnantajan maksaessa palkkaa sairaan lapsen vanhemmalle. Tämäkin osoitti, ettei palkkaa ollut tarkoitettu maksettavaksi erityishoitorahaan oikeuttavalta ajalta.

Perustelut

Erimielisyys

Osuuskauppa Arinan palveluksessa myyjänä työskentelevän A:n alle 10-vuotiaan lapsen sairastuttua äkillisesti 7.4.1998 A on ollut lapsen sairaalahoidon ajan 8. ja 9.4.1998 poissa työstä. Työnantaja on kieltäytynyt maksamasta A:lle sairausajan palkkaa tältä ajalta sillä perusteella, että poissaolo ei ole ollut välttämätöntä lapsen hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi, koska lapsi on ollut sairaalahoidossa.

Kanteen mukaan Osuuskauppa Arinan olisi tullut suorittaa A:lle palkka päiviltä 8. ja 9.4.1998 työehtosopimuksen 19 §:n mukaisesti.

Näyttö

Työtuomioistuimessa on kuultu tapahtumista ja äidin mukanaolon välttämättömyydestä todistelutarkoituksessa myyjä A:ta itseään. Työehtosopimusmääräyksen tarkoituksesta ja soveltamiskäytännöstä on kuultu todistajina työntekijäliiton sopimussihteeri B:tä ja työnantajaliiton asiamies C:tä sekä sairaalan vastuusta potilaan hoidossa hallintolakimies D:tä.

A on kertonut, että hänen 11 kuukauden ikäinen lapsensa on sairastunut illalla 7.4.1998 ja hän on vienyt lapsen Kemissä sijaitsevan Länsi-Pohjan keskussairaalan ensiapupoliklinikalle. Siellä lääkäri on ilmoittanut A:lle, että jommankumman vanhemmista tulee olla paikalla sairaalassa lapsen hoitotoimenpiteiden ajan. A oli hoitanut lastaan, syöttänyt sen ja antanut hänelle esilääkityksen, mikä ei ollut onnistunut sairaanhoitajilta. Leikkauksen jälkeisenä päivänä A oli valvonut, ettei lapsi irrota tiputusletkua, ja lapsi oli siten voitu vapauttaa sängyn pinnoihin kiinnitetyistä siteistä. Lapsen leikannut kirurgi on leikkauksen jälkeen todennut, että A:n sairaalassaolo on ollut välttämätöntä lapsen hoitamiseksi sairaalassa hoitotoimenpiteiden ajan. Keskussairaalan lastenosastolla on läpi vuorokauden ollut työssä vain kaksi sairaanhoitajaa, mutta ei muuta lastenhoitohenkilökuntaa. A ei ollut poissaolonsa johdosta hakenut sairausvakuutuslain mukaista korvausta.

B:n kertoman mukaan nyt riidanalaisesta tulkintakysymyksestä ei ollut syntynyt vakiintunutta käytäntöä eikä asia ole ollut esillä työehtosopimusneuvotteluissa.

C:n kertoman mukaan työnantajaliittoon tulee puhelimitse usein kyselyjä tilapäisen poissaolon palkallisuudesta. Tapauksissa, joissa lapsi on ollut sairaalahoidossa, neuvonnassa on lähdetty siitä, että sairaala vastaa lapsen hoidosta. Jompikumpi huoltaja tai joku muu lähiomainen voi olla lapsen mukana sairaalassa, mutta tämä ei riitä perusteeksi palkan maksuun. Tulkinnasta ei ole syntynyt erimielisyyttä.

D:n kertoman mukaan potilaan hoitovastuu on kokonaan sairaalalla. Tätä varten sairaalassa tulee olla riittävästi hoitohenkilökuntaa. Hoitovastuuta ei voida siirtää lapsen vanhemmille, eikä sairaala voi velvoittaa vanhempia jäämään lapsen luo hoidon ajaksi. Käytännössä sairaala saattaa pitää suotavana, että vanhemmat ovat paikalla, koska tämä helpottaa sairaalan työpainetta. Sairaaloissa on henkilökunnan mitoituksen osalta suuria eroja.

Työtuomioistuimelle esitetyn 7.4.1998 päivätyn lääkärintodistuksen mukaan äidin mukanaolo on ollut välttämätön, samoin 10.4.1998 esitetyn lääkärintodistuksen mukaan äidin läsnäolo on ollut välttämätön ja lisäksi 14.7.1998 päivätyn lääkärintodistuksen mukaan äiti on joutunut olemaan sairaalassa lapsen mukana.

Arviointi ja johtopäätökset

Asiassa on riidanalaista, onko A:n oleskelu sairaalassa ollut työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla välttämätöntä lapsen hoitamiseksi. Sopimusmääräyksen tulkintaa ei ole esitetyn selvityksen mukaan lähemmin käsitelty osapuolten välillä työehtosopimusta solmittaessa tai esimerkiksi erimielisyysneuvotteluissa. Määräyksen tulkinnassa on työtuomioistuimen käsityksen mukaan otettava huomioon määräyksen sanamuoto ja se, että työntekijällä on sopimuksen mukaan oikeus palkattomaan poissaoloon lapsen sairastumisen johdosta muulloinkin kuin lapsen hoidon ollessa välttämätöntä. Lisäksi on otettava huomioon lapsen ikä sekä muut lapsen sairauteen ja hoitoon liittyvät olosuhteet.

Työtuomioistuimelle esitettyjen lääkärintodistusten mukaan äidin läsnäolo on ollut välttämätöntä lapsen sairaalahoidon aikana. Lääkärintodistuksia ei ilmeisestikään ole annettu juuri nyt kysymyksessä olevaa työehtosopimuksen soveltamistarvetta ajatellen. Työtuomioistuin kuitenkin katsoo, ettei työehtosopimuksessa tarkoitetun palkallisen poissaolon edellytys voi tältä osin ainakaan ilman erityisiä syitä poiketa siitä, miten lääkäri on asiaa kulloinkin arvioinut.

Lääkäri ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan voi velvoittaa lapsen huoltajaa jäämään sairaalaan, jossa kokonaisvastuu lapsen hoidosta on esitetyn selvityksen mukaan sairaalalla. Työehtosopimusta ei toisaalta voida työtuomioistuimen mielestä tulkita sillä tavoin, että huoltajalla pitäisi olla oikeudellinen velvollisuus jäädä lapsen luo tämän hoitamiseksi. Työehtosopimus ei myöskään edellytä, että huoltajan läsnäolo olisi ahtaan lääketieteellisistä syistä välttämätöntä esimerkiksi leikkaushoidon tuloksen varmistamiseksi, vaan kysymys voi olla myös muusta lapsen hyvinvoinnin edellyttämästä hoidosta.

Sairaalan kokonaisvastuusta huolimatta myös julkisessa terveydenhoitojärjestelmässä on katsottu, että huoltajan läsnäolo voi olla tarpeellinen lapsen sairaalahoidon aikana. Tämä ilmenee paitsi edellä mainituista lääkärintodistuksista, myös sairausvakuutuslain 23 d §:stä. Sen mukaan vakuutetulle suoritetaan erityishoitorahaa, jos vakuutettu osallistuu sairaalassa tai sairaalan poliklinikalla lapsensa sairauden tai vamman vuoksi annettavaan hoitoon tai kuntoutukseen ja lasta hoitava lääkäri katsoo osallistumisen tarpeelliseksi. Alle seitsemän vuoden ikäisen lapsen osalta tarpeellisuusharkintaan ei liity sairauden tai vamman vaikeutta koskevia edellytyksiä. Erityishoitorahan ja työnantajan maksaman palkan yhteensovitus on järjestetty sairausvakuutuslain 23 f §:n säännöksellä, jonka mukaan erityishoitorahaa ei suoriteta, jos vakuutetulla on kysymyksessä olevalta ajalta työtuloa.

Länsi-Pohjan keskussairaalan lastenosastolla on esitetyn selvityksen mukaan ollut A:n lapsen sairaalahoidon aikana vain kaksi sairaanhoitajaa. Lapsen hoitotarvetta on lisännyt se, että lapsi on tuolloin ollut vain 11 kuukauden ikäinen. Sairaalan kaksi lääkäriä on pitänyt äidin läsnäoloa välttämättömänä lapsen sairaalahoidon aikana. Asiassa on selvitetty, että A on huolehtinut lapsen perushoitoon kuuluvista tehtävistä. Olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että A:n poissaolo on ollut välttämätöntä lapsen hoitamiseksi ja että Osuuskauppa Arina on siten velvollinen maksamaan A:lle palkan kanteessa tarkoitetulta ajalta.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että asiaan osallisilla on ollut perusteltu aihe tähän oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi Palvelualojen ammattiliitto PAM:n on jutun voittaessaankin työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n säännökset huomioon ottaen vastattava itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Osuuskauppa Arina on velvollinen suorittamaan myyjä A:lle palkan päiviltä 8.4. ja 9.4.1998 kaupan työehtosopimuksen 19 §:n mukaisesti. Osuuskauppa Arina velvoitetaan suorittamaan A:lle mainituilta päiviltä palkan 89,89 euroa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan 30.4.1998 lukien.

Palvelualojen ammattiliitto PAM saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Lonka, Rekola, Tiitola, Vertanen ja Palanko-Laaka jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.