12.3.2002

Vaatimukset

Suomen Varustamoyhdistys ja Ålands Redarförening ovat vaatineet, että voimassa olevan työehtosopimuspöytäkirjan palkantarkistuksia koskevan 2.2. kohdan oikeaksi tulkinnaksi vahvistetaan, että matkustaja-alussopimuksen mukaisia taulukkopalkkoja korotetaan 32,50 eurolla 1.3.2002.

Vaatimuksen perusteet

Suomen Varustamoyhdistys, Ålands Redarförening ja Suomen Merimies-Unioni SM-U olivat 31.10.2000 saavuttaneet neuvottelutuloksen, joka koskee muutoksia ulkomaanliikenteen kansi- ja konemiehistöä sekä taloushenkilökuntaa koskevaan työehtosopimukseen siltä osin, kuin sopimus koskee matkustaja-aluksia. Muutosten tarkoituksena on parantaa suomalaisten matkustaja-alusten kansainvälistä kilpailukykyä, säilyttää alukset Suomen lipun alla sekä turvata Suomen merimiesten työllisyys. Työvoimakustannussäästöjen taustalla ovat olleet varustamoiden ulosliputusta koskevat suunnitelmat. Sovituilla muutoksilla on tehty mahdolliseksi saavuttaa aluksista ja reiteistä riippuen 10 - 15 prosentin suuruiset työvoimakustannussäästöt varustamoa kohden. Osapuolet sopivat lisäksi, että muutosten toteuttamiseen käytetään 1,5 prosenttia matkustaja-aluksille vuonna 2001 tulevista palkankorotuksista. Sovitut työehtosopimusmuutokset uusine taulukkopalkkoineen liitettiin matkustaja-alustyöryhmän kokouspöytäkirjaan, joka on tehty 31.10.2000.

Suomen Merimies-Unioni SM-U:n hallitus ja valtuusto hyväksyivät 15.11.2000 neuvottelutuloksen matkustaja-alusten työehtosopimusmuutoksista uusine taulukkopalkkoineen. Suomen Merimies-Unioni SM-U, Suomen Varustamoyhdistys ja Ålands Redarförening allekirjoittivat 4.12.2000 työehtosopimuspöytäkirjan, jolla osapuolet liittyivät keskusjärjestöjen 17.11.2000 allekirjoittamaan tulopoliittiseen sopimukseen. Matkustaja-alusten osalta työehtosopimuspöytäkirjaan kirjattiin erikseen, että vuoden 2001 palkankorotuksista käytetään 1,5 prosenttia matkustaja-alusten palkkarakenteiden uudistuksiin. Lisäksi kirjattiin, että uusia taulukkopalkkoja korotetaan 120 markalla ja markkamääräisiä lisiä korotetaan 1,4 prosentilla.

Uusi matkustaja-alussopimus tuli voimaan 1.3.2001 sen jälkeen, kun eduskunta oli hyväksyt merityöaikalain muutokset, jotka olivat olleet edellytyksenä työehtosopimuksen voimaantulolle. Merityöaikalain pakottavia säännöksiä oli muutettu siten, että työehtosopimusosapuolten välisellä sopimuksella voidaan lain säännöksistä poiketa. Tämä merkitsi sitä, että vuotuista työaikaa oli mahdollista pidentää noin 1 730 tuntiin vuodessa. Kustannussäästöihin päästiin sopimalla takuupalkkaan kuuluva vuorokautinen työaika 10,5 tunniksi ilman erillisiä korvauksia.

Uuden matkustaja-alussopimuksen tultua voimaan vuonna 2001 korotettiin matkustaja-alusten uusia taulukkopalkkoja 1.3.2001 keskimäärin 120 markalla ja markkamääräisiä lisiä sovitun mukaisesti 1,4 prosentilla. Palkkojen korottamisesta osapuolten välillä oli sovittu niin, että alempiin palkkaryhmiin oli sovittu edellä mainittua markkamäärää suuremmat korotukset ja ylempiin vastaavasti pienemmät korotukset siten, että keskimääräinen palkkojen korotus oli 120 markkaa.

Vuoden 2002 palkantarkistuksesta osapuolet sopivat, että taulukkopalkkoja korotetaan 32,50 eurolla 1.3.2002. Suomen Merimies-Unioni SM-U esitti 15.1.2002 yllättäen Suomen Varustamoyhdistykselle ja Ålands Redarföreningille neuvottelupyynnön, joka koski matkustaja-alusten 1.3.2002 toteutettavia palkantarkistuksia. Seuranneissa neuvotteluissa Suomen Merimies-Unioni SM-U vaati, että matkustaja-alussopimuksen taulukkopalkkoja tulisikin korottaa 44,69 eurolla 1.3.2002 eikä alun perin sovitulla 32,50 eurolla. Työehtosopimuspöytäkirjasta poikkeavan palkankorotusesityksen Suomen Merimies-Unioni SM-U on laskenut siten, että matkustaja-alusten takuupalkkaan sisältyy 2,5 tuntia ylityötä päivässä. Suomen Merimies-Unionin mukaan ylityön hinta on sadasosa palkasta, eli ylityön korotus olisi 0,325 euroa tunnilta. Koska ylityötuntien määrä kuukaudessa on Suomen Merimies-Unioni SM-U:n laskeman mukaan 15 päivältä yhteensä 37,5 tuntia, on ylityökorotus kuukaudessa 12,19 euroa. Laskemalla tämän yhteen sovitun 32,50 euron korotuksen kanssa Suomen Merimies-Unioni SM-U on päätynyt siihen, että palkankorotuksen tulisi olla yhteensä 44,69 euroa kuukaudessa. Suomen Merimies-Unioni SM-U on vaatimuksensa tueksi esittänyt, että osapuolet olisivat sopineet suullisesti jossakin tilaisuudessa siitä, että näin tullaan menettelemään. Suomen Varustamoyhdistys ja Ålands Redarförening kiistivät sopineensa muusta palkankorotuksesta kuin 32,50 eurosta.

Osapuolet neuvottelivat matkustaja-alusten palkankorotuksista uudelleen 11.2.2002. Suomen Merimies-Unioni SM-U toisti edellä esitetyn palkankorotusvaatimuksen. Sen sijaan Suomen Varustamoyhdistys ja Ålands Redarförening esittivät työehtosopimuspöytäkirjan mukaista palkantarkistusta. Suomen Merimies-Unioni SM-U antoi neuvottelussa laatimansa esityksen palkantarkistuspöytäkirjaksi. Tässä pöytäkirjaesityksessä Suomen Merimies-Unioni SM-U toteaa, että osapuolet päättivät 4.12.2000 allekirjoitetulla työehtosopimuspöytäkirjalla palkantarkistusten osalta, että taulukkopalkkoja korotetaan 1.3.2002 lukien 32,50 euroa. Pöytäkirjan toisessa kappaleessa Suomen Merimies-Unioni SM-U ehdottaa kirjattavaksi, että osapuolet ovat nyt päättäneet toteuttaa palkantarkistuksen matkustaja-alussopimuksen takuupalkkojen, joihin sisältyy lähtökohtaisesti 2,5 tuntia ylityötä päivässä, osalta siten, että sovittu palkantarkistus on 32,50 euroa, ylitöiden osuus 12,19 euroa ja korotus yhteensä 44,69 euroa.

Tästä esityksen sanamuodosta on pääteltävissä Suomen Merimies-Unioni SM-U:n myöntävän, että osapuolet eivät ole sopineet mistään muusta palkankorotuksesta 1.3.2002 alkaen kuin siitä, mitä 4.12.2000 allekirjoitetusta työehtosopimuspöytäkirjasta ilmenee eli 32,50 euroa.

Suomen Merimies-Unioni SM-U:n esittämä palkkojen korottamistapa merkitsisi palkkojen korottamista 3,5 prosentilla. Työehtosopimukseen osalliset olivat kuitenkin liittyneet tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun, mikä ei olisi ollut mahdollista, jos palkkojen korottamisesta olisi sovittu edellä mainitulla tulopoliittisen ratkaisun ylittävällä prosenttimäärällä.

Muiden kuin matkustaja-alusten osalta osapuolet ovat tarkistuspöytäkirjassa 30.1.2002 todenneet, että taulukkopalkkoja korotetaan 1.3.2002 lukien 32,50 eurolla. Palkankorotus muiden alusten osalta perustuu samaan 4.12.2000 allekirjoitetun työehtosopimuspöytäkirjan 2 kohtaan, joka koskee myös matkustaja-aluksia.

Vastaus kannevaatimuksiin

Suomen Merimies-Unioni SM-U on ensisijaisesti vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta ja toissijaisesti sen hylkäämistä.

Suomen Merimies-Unioni SM-U on lisäksi vaatinut Suomen Varustamoyhdistyksen ja Ålands Redarföreningin velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Merimies-Unioni SM-U:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Oikeudenkäyntiväite

Suomen Merimies-Unioni SM-U:n, Suomen Varustamoyhdistyksen ja Ålands Redarföreningin välillä ei vahvistusvaatimuksen kohteena olevan sopimuksen määräyksen tulkinnasta ole käyty ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen 10.9. kohdan mukaisia neuvotteluja.

Kanteessa kerrotuin tavoin työehtosopimusmääräyksen tulkinnasta on keskusteltu kahteen otteeseen työehtosopimukseen osallisten edustajien välillä. Ensimmäinen keskustelu käytiin 31.1.2002 ja toinen 11.2.2002. Suomen Merimies-Unioni SM-U uudisti jälkimmäisessä tilaisuudessa jo aikaisemmin esittämänsä kannan, jonka mukaan alun perin "puhtaisiin" taulukkopalkkoihin tarkoitettu palkantarkistus tulisi toteuttaa ylityötä sisältävien takuupalkkojen osalta. Asiasta käydyn keskustelun jälkeen Suomen Varustamoyhdistyksen toimitusjohtaja ilmoitti, että asiaan palataan. Ilmoitus oli tarkoittanut sitä, että neuvottelut olivat kesken ja että niitä jatkettaisiin. Tämä oli ilmeistä senkin vuoksi, että ennen mainittua ilmoitusta oli keskusteltu mahdollisuudesta saattaa erimielisyysasia välimiesoikeuden käsiteltäväksi, mikäli sitä ei haluttaisi ratkaista osapuolten välillä. Suomen Merimies-Unioni SM-U ei ollut katsonut tarpeelliseksi tällaista menettelyä, koska osapuolilla vielä oli runsaasti aikaa neuvottelujen käymiseen ja eri näkemyksien ja korotusmallien esittämiseen. Suomen Varustamoyhdistys ja Ålands Redarförening eivät ennen haastehakemuksen tiedoksisaantia olleet toimittaneet Suomen Merimies-Unioni SM-U:lle ilmoitusta siitä, että neuvottelut olisivat päättyneet.

Vakiintuneen käytännön mukaisesti neuvottelut päätetään allekirjoittamalla osapuolten välillä muistio tai pöytäkirja, johon kirjataan tehty tulkinta tai asian päättyminen erimielisenä. Mikäli asia jää erimieliseksi, on molemmilla osapuolilla mahdollisuus muistiossa perustella kantaansa. Tällaista mahdollisuutta Suomen Merimies-Unioni SM-U:lla ei nyt esillä olevassa asiassa ole ollut. Muistion laatimatta jättäminen ei johdu mistään Suomen Merimies-Unioni SM-U:n viaksi luettavasta asiasta. Koska vahvistuskanteen kohteena olevasta asiasta ei siten ole neuvoteltu työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti, on kanne työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n mukaan jätettävä tutkimatta.

Kanteen kiistämisen perusteet

Osapuolten välillä ei vallitse erimielisyyttä siitä, etteikö taulukkopalkkoja tulisi korottaa 1.3.2000 alkaen 32,50 eurolla. Kanteessa on kuitenkin vaadittu vahvistettavaksi, että ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen takuupalkkoja, ei taulukkopalkkoja, korotetaan 4.12.2000 päivätyn työehtosopimuspöytäkirjan taulukkopalkkojen korotuksiin tarkoitetulla 32,50 eurolla. Huomattava ero on sillä, kohdistuuko korotus työehtosopimuspöytäkirjan mukaisesti taulukkopalkkoihin vai takuupalkkoihin. Ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimus ei tunne taulukkopalkkoja vaan takuupalkat.

Ensimmäinen ulkomaanliikenteen matkustaja-aluksia koskeva työehtosopimus on tullut voimaan 1.3.2001. Ennen tätä ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimusta myös ulkomaanliikenteen matkustaja-aluksissa noudatettava palkkaus määräytyi ulkomaanliikenteen kansi- ja konemiehistöä sekä taloushenkilökuntaa koskevan ja nykyään pelkästään lastialuksia koskevan työehtosopimuksen mukaisesti (jäljempänä vanha ulkomaanliikenteen sopimus). Matkustaja-alussopimuksen solmimisesta sovittiin periaatteellisella tasolla osapuolten välillä lokakuussa 2000, jolloin osapuolet allekirjoittivat asiaa koskevan pöytäkirjan. Pöytäkirjan liitteessä on sovittu niistä linjauksista, joiden mukaan tuleva matkustaja-alussopimus kirjoitettaisiin. Yhtenä olennaisena tekijänä näihin kuului se, että myös matkustaja-aluksilla siirrytään maksamaan takuupalkkaa.

Uuden matkustaja-alussopimuksen voimaantuloajankohta oli vielä lokakuussa 2000 jäänyt auki ja riippumaan siitä, miten uuden työehtosopimuksen laatimisessa edistyttäisiin. Näin ollen joulukuussa 2000, jolloin 1.3.2002 toteutettavista palkantarkistuksista sovittiin, uutta matkustaja-alussopimusta ei ollut vielä edes kirjoitettu. Matkustaja-aluksiin sovellettiinkin tuolloin voimassa ollutta vanhaa ulkomaanliikenteen sopimusta, joka perustui taulukkopalkkoihin ja joka ei tuntenut takuupalkkoja. Tämä myös selittää sen, miksi 4.12.2000 päivätyn työehtosopimuspöytäkirjan palkantarkistuslausekkeessa käytetään termiä "taulukkopalkka" eikä termiä "takuupalkka".

Takuupalkalla tarkoitetaan työntekijälle maksettavaa (kuukausi)palkkaa, joka sisältää palkan säännöllisestä työajasta sekä sovitusta määrästä ylityötä. Lisäksi takuupalkka sisältää ikälisät, millä ei ole merkitystä nyt esillä olevassa asiassa. Takuupalkka maksetaan siitä riippumatta, onko työntekijällä teetetty sovittu ylityömäärä vai ei.

Ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen mukaiseen takuupalkkaan sisältyvä päivittäinen työpäivä on 10,5 tunnin mittainen ja korvaus 8 tunnin säännöllisen päivittäisen työajan ylittävästä ylityöstä (2,5 tuntia) on sisällytetty takuupalkkaan. Takuupalkasta on mahdollista erottaa ylityön osuus ja taulukkopalkan suuruus, vaikka taulukkopalkkaa ei ulkomaanliikenteen matkustaja-aluksia koskevassa työehtosopimuksessa ole määrättykään. Kun ylityötunnin hinta on takuupalkka jaettuna luvulla 100, merkitsee 10,5 tunnin mittainen päivittäinen työaika sitä, että takuupalkka sisältää 15 työpäivältä kultakin 2,5 tuntia ylityötä eli yhteensä ylityötä 37,5 tuntia kuukaudessa. Näin laskien takuupalkasta ylityön osuutta on 37,5 prosenttia.

Taulukkopalkka on puolestaan vähimmäiskuukausipalkka, jollaista koskevat määräykset ovat sisältyneet vanhaan ulkomaanliikenteen sopimukseen. Taulukkopalkka on peruspalkka ilman ylityöosuutta. Siitä huolimatta, että rahtialuksilla noudatetaan edelleen vanhaa ulkomaanliikenteen sopimusta, niillä on käytössä erillisiin varustamo- ja aluskohtaisiin työehtosopimuksiin perustuvat takuupalkat. Menettely johtuu siitä, että erillisillä takuupalkkasopimuksilla ja niihin liittyvillä muilla järjestelyillä on toteutettu ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain edellyttämät ja valtion tuen saamisen ehtona olevat työvoimakustannussäästöt.

Kun työehtosopimusneuvotteluissa on sovittu taulukkopalkan korottamisesta, rahtialuksilla noudatettujen takuupalkkojen korotus on vakiintuneesti toteutettu siten, että myös ylityön osuutta korotetaan sillä prosenttiluvulla, jonka entisen ja uuden taulukkopalkan välinen suhde osoittaa. Siten myös takuupalkka nousee enemmän kuin osapuolten välillä sovittu taulukkopalkan korotus on.

Nyt kysymyksessä olevan palkantarkistuksen osalta edellä esitetty tarkoittaa sitä, että taulukkopalkkoihin tehtävä 32,50 euron korotus johtaisi takuupalkan korottamiseen 52 eurolla, koska ylityön osuus on jo edellä mainittu 37,5 prosenttia. Suomen Merimies-Unioni SM-U päätyi kuitenkin esittämään 31.1.2002 ja 11.2.2002 pidetyissä neuvotteluissa korotuksen toteuttamiselle samoihin periaatteisiin nojautuvaa mutta matemaattisesti yksinkertaisempaa kanteessa mainittua mallia, joka johtaa 44,69 euron korotukseen.

Kun uuden matkustaja-alussopimuksen solmimisesta sovittiin osapuolten välillä, Suomen Merimies-Unioni SM-U edellytti, että myös matkustaja-aluksissa käytettävän takuupalkan korottaminen toteutetaan samalla tekniikalla kuin rahtialuksissa. Asia oli esillä myös 4.12.2000 päivätyssä työehtosopimuspöytäkirjassa tarkoitetuissa palkankorotusneuvotteluissa eikä sitä kiistetty missään vaiheessa.

Suomen Varustamoyhdistyksen ja Ålands Redarförenigin jäsenvarustamoissa noudatettu ja rahtialuksilla käytössä olevien takuupalkkojen korotuskäytäntö on vakiintunut. Tämän vakiintuneen käytännön mukaisesti palkantarkistukset takuupalkkojen osalta on toteutettu muun muassa Suomen Varustamoyhdistyksen jäsenvarustamoissa Finnlines Oyj:ssä ja Fortum Oyj:ssä.

Yhteenvetona edellä lausutusta voidaan todeta, että kanne tulisi hylätä jo yksin sillä perusteella, ettei kanteessa tarkoitettu ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimukseen ole kirjattu taulukkopalkkoja, vaan sopimus tuntee ainoastaan takuupalkat.

Niin uutta matkustaja-alussopimusta kuin myös joulukuussa 2000 sovittuja palkantarkastuksia koskevissa työehtosopimusneuvotteluissa oli useaan otteeseen esillä Suomen Merimies-Unioni SM-U:n vaatimus samanlaisesta palkankorotuksen laskemistavasta kuin mitä noudatetaan rahtialuksissa. Varustamoyhdistysten taholta ei missään vaiheessa esitetty, että näin ei meneteltäisi. Käydyissä neuvotteluissa osapuolet olivat sopineet taulukkopalkkojen tarkistamisesta 32,5 eurolla ja lisäksi rahtialuksissa vakiintuneesti noudatetun palkankorotusten laskentatavan käyttämisestä myös matkustaja-aluksia koskevan työehtosopimuksen takuupalkkojen laskennassa.

Käsittelyratkaisu

Suomen Merimies-Unioni SM-U on vaatinut kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta sillä perusteella, että erimielisyydestä ei ole neuvoteltu työehtosopimuksessa edellytetyllä tavalla.

Sopijapuolet ovat Suomen-Merimies Unioni SM-U:n pyynnöstä neuvotelleet 1.3.2002 lukien toteutettavista palkankorotuksista ensin 31.1.2002 ja toisen kerran 11.2.2002. Viimeksi mainitussa neuvottelussa ei ollut nimenomaisesti todettu neuvotteluja päättyneiksi, mutta työnantajapuoli oli esittänyt asian siirtämistä välimiesoikeuden ratkaistavaksi työehtosopimuksen mukaisesti. Tähän Suomen Merimies-Unioni SM-U ei ollut kuitenkaan suostunut.

Erimielisyysneuvottelusta ei laadittu erityistä pöytäkirjaa, mutta osapuolten kannat olivat asiasta työtuomioistuimessa kuultujen neuvotteluedustajien mukaan tulleet selkeästi esille muun muassa niin, että Suomen Merimies-Unioni SM-U oli esittänyt näkemyksensä ja vaatimuksensa kirjallisesti pöytäkirjaluonnoksen muodossa.

Sopijapuolten kesken on erimielisyystapauksissa yleensä todettu neuvottelut päättyneiksi laatimalla ja allekirjoittamalla erimielisyyspöytäkirja. Työehtosopimus ei kuitenkaan välttämättä edellytä pöytäkirjan laatimista osana neuvotteluvelvoitteen täyttymistä, vaan riittävää on, että osapuolet ovat neuvotteluin yrittäneet päästä yhteisymmärrykseen.

Esitetty selvitys osoittaa, että osapuolet ovat yrittäneet päästä yhteisymmärrykseen neuvotteluissa, joissa heidän kantansa riitakysymykseen ovat tulleet esille. Kun osapuolet ovat olleet erimielisiä jo siitä, tuleeko palkankorotuksia laskettaessa ottaa huomion osa työajasta erikseen ylityönä, neuvottelujen jatkaminen siitä, miten se olisi otettava huomioon, ei olisi ollut tarkoituksenmukaista. Kumpikaan osapuoli ei ole varannut tilaisuutta jatkaa asian selvittämistä, vaan lopulliset kannat itse peruskysymykseen ovat muotoutuneet jo kyseisissä neuvotteluissa. Tähän nähden työtuomioistuin katsoo näytetyksi, että kanteen kohteena olevasta riitakysymyksestä on neuvoteltu työehtosopimuksen 10.9 kohdassa edellytetyllä tavalla, joten kanne voidaan työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin mukaisesti tutkia. Tämän vuoksi työtuomioistuin hylkää Suomen Merimies-Unionin oikeudenkäyntiväitteen.

Pääasiaratkaisun perustelut

Erimielisyys

Sopijapuolet ovat 4.12.2000 allekirjoittamallaan työehtosopimuspöytäkirjalla sopineet tulopoliittisen sopimuksen mukaisesti työehtosopimusten uudistamisesta ja siihen liittyen muun muassa palkantarkistuksista. Matkustaja-alusten osalta on sovittu, että osapuolten kesken 31.10.2000 saavutettu neuvottelutulos on edelleen voimassa. Palkantarkistuksista 1.2.2001 lukien on sovittu, että matkustaja-aluksilla neuvottelutuloksen mukaisia taulukkopalkkoja korotetaan 120 markalla ja markkamääräisiä lisiä 1,4 prosentilla. Palkankorotuksista 1.3.2002 lukien on kaikkia aluksia koskien sovittu, että taulukkopalkkoja korotetaan 32,50 eurolla, johon sisältyy yllä mainitun neuvottelutuloksen mukainen yleiskorotus ja liittoerä.

Neuvottelutuloksessa on sovittu takuupalkasta ja siihen sisältyvästä työajasta, joka on 9,5, 10 tai 10,5 tuntia tai neuvottelutuloksessa mainituissa poikkeustapauksissa 8 tuntia kalenterivuorokaudessa. Neuvottelutulokseen liittyy luettelo takuupalkoista, jotka on laskettu 10,5 tunnin työajan perusteella. Ylityökorvaus on sovittu maksettavaksi työstä, jota tehdään yli 12 tuntia vuorokaudessa ja työstä, jota tehdään työvuoron aikana yli takuupalkkaan sisältyvän työajan, joka saadaan kertomalla takuupalkkaan sisältyvä vuorokautinen työaika työjaksoon kuuluvien työpäivien lukumäärällä. Ylityökorvaus lasketaan takuupalkkataulukosta käyttäen jakajana lukua 100. Ikälisät määräytyvät prosentuaalisesti takuupalkoista.

Rahtialuksilla sovellettavan sopimuksen mukaan vähimmäistakuupalkka määräytyy taulukkopalkasta, johon lisätään palkka sovitusta määrästä ylityötä ja ikälisät. Kun työehtosopimuksissa on sovittu taulukkopalkkojen korottamisesta, myös ylityön osuutta on Suomen Merimies-Unioni SM-U:n mukaan vakiintuneesti korotettu sillä prosenttiluvulla, jonka entisen ja uuden taulukkopalkan suhde osoittaa.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko työehtosopimuspöytäkirjassa tarkoitettu taulukkopalkoilla neuvottelutuloksen mukaisia takuupalkkoja vai onko tarkoituksena ollut, että takuupalkoista muodostetaan erikseen sovittavaa laskukaavaa käyttäen rahtialuspuolen taulukkopalkkoja vastaavat palkat ja että palkkoja korotetaan vastaavalla tavalla kuin rahtialuksilla.

Sopimuksen tulkinta

Asianosaisliitot saavuttivat 31.10.2000 edellä tarkoitetun neuvottelutuloksen muutoksista ulkomaanliikenteen kansi- ja konemiehistöä sekä taloushenkilökuntaa koskevaan työehtosopimukseen matkustaja-alusten osalta. Pöytäkirjan mukaan muutosten tarkoituksena oli parantaa suomalaisten matkustaja-alusten kansainvälistä kilpailukykyä, säilyttää ne Suomen lipun alla ja turvata suomalaisten merimiesten työllisyys. Pöytäkirjassa on sopimuksen vaikutuksista todettu muun muassa seuraavaa:

"Muutoksilla on mahdollistettu aluksista ja reiteistä riippuen 10-15 %:n suuruiset työvoimakustannussäästöt varustamotasolla. Tämän lisäksi osa muutoksiin sisältyvistä säästöistä toteutuu pidemmän aikajänteen kuluessa. Kustannussäästöjen vaikutus ilmenee suoraan mm. siten, että suomalaiset matkustaja-alukset tulevat työvoimakustannusten osalta kilpailullisesti tasa-arvoiseen asemaan esimerkiksi ruotsalaisiin matkustaja-aluksiin nähden. Osapuolet ovat lisäksi sopineet, että muutosten toteuttamiseen käytetään 1,5 % matkustaja-aluksille vuonna 2001 tulevista palkankorotuksista."

Neuvottelutulos on 13.2.2001 allekirjoitetulla pöytäkirjalla sovittu tulemaan voimaan 1.3.2001. Tuossa yhteydessä on neuvottelutuloksessa sovittuja takuupalkkoja korotettu. Työnantajapuolen ilmoituksen mukaan korotusten suuruus eri palkkaryhmissä oli keskimäärin pöytäkirjassa 4.12.2000 sovitut 120 markkaa.

Työehtosopimusosapuolet ovat edellä todetuin tavoin sopineet taulukkopalkkojen korottamisesta 1.3.2002 lukien 32,50 eurolla. Suomen Merimies-Unioni SM-U on vaatinut kanteesta lähemmin ilmenevin laskuperustein, että takuupalkkoja olisi korotettava 44,69 eurolla. Suomen Merimies-Unioni SM-U:n korotusvaatimuksen laskutapa eroaa siitä, mitä on noudatettu Finnlines Oyj:n ja Fortum Oyj:n rahtialuksilla. Esitetyn selvityksen mukaan kyseisissä yhtiöissä palkankorotukset on 1.2.2001 lukien laskettu yleisesti niin, että takuupalkkaa on korotettu sillä prosentilla, joka on saatu vertaamalla sovittua markkamääräistä palkankorotusta 245 markkaa työehtosopimuksen mukaiseen taulukkopalkkaan.

Suomen Merimies-Unioni SM-U:n puheenjohtaja A ja sopimussihteeri B ovat työtuomioistuimessa kuultuina kertoneet osapuolten sopineen periaatteesta, että ylitöiden osuus takuupalkan sisältämässä työajassa otetaan huomioon myös matkustaja-alussopimuksen piirissä palkankorotuksia toteutettaessa. Miten tämä laskennallisesti toteutetaan, oli jäänyt lopullisesti sopimatta. Suomen Merimies-Unioni SM-U pyrki esityksellään pöytäkirjaksi neuvottelussa 11.2.2002 sopimaan tämän avoimeksi jääneen asian.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu Suomen Varustamoyhdistyksen toimitusjohtaja C on kertonut, että hänen muistamansa mukaan työehtosopimusta koskeneissa neuvotteluissa ei ollut esillä kysymys siitä, että palkankorotukset toteutettaisiin matkustaja-alussopimuksen piirissä samalla tavalla kuin mitä rahtialuksia koskevan työehtosopimuksen piirissä oli ollut käytäntönä.

Suomen Varustamoyhdistyksen osastopäällikkö D on puolestaan työtuomioistuimessa kertonut, että Suomen Merimies-Unioni SM-U:n edustajat olivat sopijajärjestöjen yhteisessä matkustaja-alussopimuksen seurantatyöryhmässä syksyllä 2001 esittäneet palkankorotusten toteuttamista samalla tavalla kuin rahtialuksilla. Asian käsitteleminen tuossa työryhmässä oli kuitenkin torjuttu. Varsinaisissa sopimusneuvotteluissa tämä asia ei ole ollut esillä. D:n mukaan hän ei ollut missään vaiheessa suullisesti eikä kirjallisesti suostunut Suomen Merimies-Unioni SM-U:n esityksiin palkankorotusten toteuttamistavasta. Rahtialuksilla sovellettua kaavaa muuntaa ulkomaanliikenteen sopimuksen mukaiset taulukkopalkat varustamo- tai aluskohtaisiksi takuupalkoiksi ei voida soveltaa matkustaja-aluksilla, joille on sovittu omat tiettyyn työaikaan perustuvat euromääräiset palkat.

Työtuomioistuimessa kuultujen todistajien kertomukset osoittavat, että Suomen Merimies-Unioni SM-U:n puolelta on eri neuvotteluyhteyksissä esitetty, että matkustaja-alussopimuksen piirissä palkantarkistukset tulisi toteuttaa noudattaen samoja periaatteita kuin rahtialuksilla. Tätä kantaa ei kuitenkaan ole missään yhteydessä kirjattu sopijapuolten yhteisenä näkemyksenä. Näyttämättä on muutoinkin jäänyt, että tämä näkemys vastoin Suomen Laivanvarustamoyhdistyksen ja Ålands Redarföreningin kiistämistä olisi yhteisesti hyväksytty. Suomen Merimies-Unioni SM-U:n puolelta ei ole edes väitetty, että sen esittämästä palkankorotusten laskutavasta olisi sovittu.

Riidanalaisessa pöytäkirjamääräyksessä puhutaan taulukkopalkkojen korottamisesta. Matkustaja-alussopimuksesta saavutetussa neuvottelutuloksessa kuten myöskään lopullisessa sopimuksessa ei ollut ulkomaanliikenteen sopimuksen tavoin erityisiä taulukkopalkkoja, vaan ainoastaan takuupalkoiksi nimetyt palkat eri palkkaryhmissä ja erikseen kansi- ja koneosastolla.

Takuupalkkoja on 1.3.2001 lukien tarkistettu varustamoyhdistysten näkemyksen mukaisesti eli matkustaja-alussopimuksen piirissä korotukset ovat kohdistuneet tämän sopimuksen mukaisiin takuupalkkoihin. Tämän Suomen Merimies-Unioni SM-U on hyväksynyt. Pöytäkirjassa 4.12.2000 on kohdassa 2.1 sovittu erikseen palkankorotuksista rahtialuksilla ja matkustaja-aluksilla ja toisaalta kohdassa 2.2 on sovittu samalla nyt tulkittavana olevalla määräyksellä palkankorotuksesta kaikilla pöytäkirjan soveltamispiiriin kuuluvilla aluksilla. Vaikka taulukkopalkoilla rahtialuspuolella on palkankorotusten suhteen selkeästi erilainen sisältö kuin takuupalkoilla, ei ole kuitenkaan perusteita olettaa, että osapuolet olisivat tarkoittaneet antaa sanalle taulukkopalkka matkustaja-alusten osalta eri korotusajankohtina erilaisen sisällön.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin pitää työehtosopimuspöytäkirjan kohdan 2.2. oikeana tulkintana, että taulukkopalkoilla riidanalaisessa pöytäkirjamääräyksessä on matkustaja-alusten osalta tarkoitettu matkustaja-alussopimuksen mukaisia takuupalkkoja. Näiden palkkojen korotukset on laskettava kanteessa vahvistettavaksi vaaditulla tavalla.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa 4.12.2000 allekirjoitetun työehtosopimuspöytäkirjan 2.2. kohdan oikeaksi tulkinnaksi, että matkustaja-alussopimuksen mukaisia takuupalkkoja korotetaan 32,50 eurolla 1.3.2002 lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Äimä, Virtanen, K. Rautiainen, Hynönen ja Hölttä jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Eri mieltä olevan jäsen Höltän lausunto:

Oikeudenkäyntiväitteen osalta katson, että koska erimielisyydestä ei ole neuvoteltu työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentissa edellytetyin tavoin, kanne tulee jättää tutkimatta. Edellä mainittua lainkohtaa on tähän asti tulkittu sen tarkoituksen huomioon ottaen niin, että erimielisyydestä on käytävä neuvottelut loppuun asti ennen kuin kanne voidaan ottaa työtuomioistuimessa tutkittavaksi. Lainsäännöksen tarkoituksena on edistää työsuhderiitojen ratkaisemista sopimalla ja ehkäistä aiheettomia oikeudenkäyntejä. Työtuomioistuimen käytännössä työehtosopimusten neuvottelulausekkeita onkin tulkittu ankarasti ja kanteita jätetty tutkimatta, ellei neuvotteluja ole käyty työehtosopimuksen neuvottelumääräysten mukaisesti.

Suomen Merimies-Unioni SM-U:n työtuomioistuimessa esittämän selvityksen mukaan erimielisyyttä koskevat neuvottelut ovat jääneet kesken. Koska neuvottelut ovat jääneet kesken, eivät Suomen Merimies-Unioni SM-U:n edustajat ole vielä alkaneet edes laatia pöytäkirjaa erimielisyysneuvotteluista. Suomen Varustamoyhdistys ja Ålands Redarförening eivät ole näyttäneet, että neuvottelujen kesken jääminen olisi johtunut Suomen Merimies-Unioni SM-U:sta, eivätkä kantajat ole myöskään näyttäneet, että neuvottelut olisivat päättyneet.

Sovellettavan työehtosopimuksen neuvottelujärjestystä koskevassa määräyksessä on todettu, että jos riitaisuutta ei ole saatu neuvotteluteitse selvitetyksi, se voidaan jättää työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Tämä sanamuoto viittaa siihen, että erimielisyydestä on neuvoteltava ainakin siinä määrin, että asia on selvitetty mahdollisen tulkintariidan ratkaisemista varten. Nyt esillä olevassa tapauksessa näin ei ole tehty, mikä käy ilmi jo kanteessa esitetyn vahvistusvaatimuksen kohteesta. Näin ollen hyväksyn tehdyn oikeudenkäyntiväitteen.

Koska enemmistö on kuitenkin päätynyt kanteen tutkimiseen, pääasiaratkaisun osalta katson Suomen Merimies-Unioni SM-U:n osoittaneen, että matkustaja-alussopimukseen ei sisälly taulukkopalkkoja. Sopimuksessa mainittujen takuupalkkojen määräytyminen ei kanteen pohjalta ole oikeudenkäynnin kohteena, joten tässä yhteydessä ei siten voida ottaa kantaa palkankorotusten suuruuteen. Koska selvitystä ei ole esitetty siitä, mitä matkustaja-alussopimusta solmittaessa on tarkoitettu taulukkopalkalla ja takuupalkalla, ei mielestäni ole perusteita olettaa, että työehtosopimusosapuolet olisivat tältä osin tarkoittaneet matkustaja-alussopimusten osalta antaa takuupalkalle muuta sisältöä kuin lastialuksiin sovellettavan työehtosopimuksen piirissä. Koska kantajat eivät ole esittäneet riittävää näyttöä sen tueksi, että työehtosopimuspöytäkirjassa 4.12.2000 mainituilla taulukkopalkoilla olisi tarkoitettu matkustaja-alussopimuksen mukaisia takuupalkkoja, harkitsen oikeaksi hylätä kanteen.

Koska Suomen Varustamoyhdistys ja Ålands Redarförening edellä esittämilläni perusteilla häviävät kanteen, velvoitan ne työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Merimies-Unioni SM-U:n oikeudenkäyntikulut kohtuulliseksi katsomallani 3 000 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.