13.9.2001

Vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa Raflatac Oy:n päättäneen A:n työsopimuksen ilman työsopimuslain (1970) 43 §:n mukaista tärkeää syytä tai edes saman lain 37 §:n edellyttämää erityisen painavaa syytä,

velvoittaa Raflatac Oy:n maksamaan A:lle irtisanomisajan palkkana kuudelta kuukaudelta 77 203,20 markkaa, lomakorvauksena irtisanomisajalta 8 719,23 markkaa ja lomarahaa vastaavana erilliskorvauksena irtisanomisajalta 6 272,76 markkaa, kaikki erät laillisine korkoineen työsuhteen päättymisestä 17.7.2000 lukien,

velvoittaa Raflatac Oy:n maksamaan A:lle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 250 000 markkaa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien,

veloittaa Metsäteollisuus ry:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n perusteella valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Metsäteollisuus ry:n ja Raflatac Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Leikkurinhoitaja A oli työskennellyt Raflatac Oy:n tehtaalla Tampereella vuodesta 1984 lukien. Viimeksi hän työskenteli uudelleenrullauskoneen hoitajana vuodesta 1992.

A oli ollut selkäsairaudesta johtuneella sairauslomalla 14.7.2000 saakka. Raflatac Oy:n henkilöstöpäällikkö purki A:n työsopimuksen 17.7.2000. Purkamisen perusteeksi on kirjattu: "Sairauslomaoikeuden väärinkäyttö. Työsopimuslain 43 §, paperiteollisuuden työehtosopimuksen 25 §:n 1-kohdan jälkimmäinen soveltamisohje."

Työsuhteen päättämistä edeltäneessä neuvottelussa henkilöstöpäällikkö ja tuotantopäällikkö kertoivat saaneensa varmaa näyttöä siitä, että A oli sairauslomansa aikana työskennellyt omakotitalonsa rakennustyömaalla. Työnantajan mukaan A:n toiminta vaaransi sairausloman tarkoituksen eli selkäkivun parantumisen. Neuvotteluissa todettiin yhteisesti, että A:n sairauslomatodistus oli sinänsä asianmukainen.

Edellä tarkoitetussa neuvottelussa tai myöskään paikallisessa erimielisyysmuistiossa 27.7.2000 tai liittojen välisessä erimielisyyspöytäkirjassa 20.9.2000 ei ollut täsmennetty A:n työsopimuksen purkamista tukevia todisteita.

A ei ollut hänelle määrätyn sairausloman aikana 4. - 14.7.2000 työkykyinen. Toisaalta sairausloman aikana hän ei mitenkään vaarantanut omilla toimillaan toipumistaan. A:lla oli harvinainen selkäsairaus. Hoito-ohjeiden mukaan normaalit askareet olivat sallittuja, eikä hoito edellyttänyt erityistä lepoa esimerkiksi makuuasennossa. A oli työskennellyt omakotitalonsa rakennustyömaalla, mutta hän ei ollut tehnyt siellä sairauslomansa aikana mitään sellaista, mikä olisi voinut heikentää hänen terveydentilaansa. A oli rakentanut taloansa itse ja perheensä voimin. Rakennustyössä apuna olivat olleet hänen vanhempansa ja lankonsa, joka oli ammattitaitoinen rakennusmies.

A oli Raflatac Oy:llä tehnyt tarroja uudelleenrullauskoneella, jolla oli noin tonnin painoisia rullia. Työ oli ajoittain raskasta. Rullien siirtolaitetta ei voinut aina käyttää ja koneenhoitaja joutui yhdessä jonkun työkaverin kanssa työntämään painavaa rullaa. Rullan siirtolaite painoi 20 kg ja sitä jouduttiin nostelemaan käsin, kun rullaa siirrettiin. Uudelleenrullauskoneesta tullut hylky jouduttiin nostamaan 160 - 170 cm korkeudelle häkkiin. Uudelleenrullauskoneen hoitaja työskenteli osittain valvomossa, mutta suurin osa työajasta työskenneltiin koneen äärellä.

Raflatac Oy ei ollut näyttänyt toteen edes sellaista perustetta, joka olisi oikeuttanut irtisanomaan A:n työsopimuksen. Työnantaja oli näin ollen velvollinen maksamaan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 13 §:ssä määrätyn korvauksen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Harkittaessa korvauksen määrää sopimusmääräyksen asettamissa rajoissa oli erityisesti otettava huomioon A:n pitkä työsuhde, hänen työuransa moitteettomuus, yhä jatkuva työtä vaille jääminen sekä se, että hän ei omalla käyttäytymisellään ollut antanut aihetta työsuhteen päättämiseen. A ei koko 16-vuotisen työsuhteensa aikana ollut saanut huomautuksia tai varoituksia. Hän oli edelleen työtön ja sai ansiosidonnaista päivärahaa.

A:n keskituntiansio työsuhteen päättyessä oli 80,42 markkaa. Kertomalla tämä luku 160:llä saattiin hänen kuukausipalkakseen 12 867,20 markkaa. Lomapalkkasopimuksen 2 §:n mukaan saatiin 6 kuukaudelta kertyvien 15 lomapäivän lomakorvaus kertomalla loma laskennassa käytettävä keskituntiansio 80,14 markkaa kertoimella 108,8. Lisäksi tuli työehtosopimuksen mukaan työsuhteen päättyessä maksaa työntekijälle 13 tunnin palkkaa keskituntiansion mukaan laskettuna vastaava lomarahaan rinnastettava korvaus kultakin lomakorvaukseen laskettavalta kalenterikuukaudelta. A:lle tuli maksaa tätä korvausta kuudelta kuukaudelta 78 tunnin palkkaa vastaava määrä 80,42 markan keskituntiansion mukaan laskettuna.

Metsäteollisuus ry oli saanut tiedon A:n työsopimuksen purkamisesta viimeistään 27.7.2000 päivätyn muistion tullessa sen ja Paperiliiton käsiteltäväksi. Työnantajaliiton olisi tullut valvontavelvollisuutensa täyttääkseen ottaa paremmin selville tapahtumat ja esimerkiksi kertoa liittoneuvotteluissa, ketkä olivat tehneet havaintoja A:n toimista rakennuksella, kun sitä erityisesti oli kysytty. Metsäteollisuus ry ei ollut muutoinkaan esittänyt mitään todisteita työnantajaa tukevan kantansa perusteiksi. Työnantajaliitto ei ollut myöskään pyrkinyt edistämään riitaisuuden lainmukaista ratkaisemista A:n työsuhteen ennalleen palauttamisella tai edes rahakorvauksesta sopimalla. Metsäteollisuus ry ei siten ollut työehtosopimuslaissa edellytetyllä tavalla valvonut työehtosopimuksen noudattamista.

Vastaus kannevaatimuksiin

Metsäteollisuus ry, jonka lausumaan Raflatac Oy on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Vastaajapuoli on lisäksi vaatinut Paperiliiton velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työntekijän velvollisuuksista

Yksi merkittävä työoikeudessa vallitseva oikeusperiaate on lojaaliteettiperiaate. Se merkitsee työsopimuksen kummallekin osapuolelle vaatimusta ottaa toiminnassaan huomioon toisen sopimuskumppanin edut. Korkeimman oikeuden tuomiossa 1987:56 on erityisesti otettu kantaa sairauslomalla olleen työntekijän velvollisuuksiin ja todettu muun muassa seuraavaa: "Ollessaan työstään sairaslomalla X:n työkyky oli palautunut jo ennen lääkärintodistuksessa arvioidun työkyvyttömyysajan päättymistä. Työsuhteesta johtuen X:llä oli erityinen velvollisuus ilmoittaa työnantajalleen, ettei hän enää ollut estynyt tekemästä työtään sairauden vuoksi. Kun X oli tämän laiminlyönyt erehdyttäen siten työnantajan maksamaan hänelle edelleen sairausajan palkkaa, X:n katsottiin syyllistyneen petokseen."

Sairausloman tarkoituksena on työntekijän työkyvyn palauttaminen. Työntekijä ei saa vaarantaa toipumistaan sairausloman aikaisella käyttäytymisellään, eikä hän siten saa myöskään laiminlyödä hoito-ohjeita. Työntekijän edellytetään käyttävän sairausloma-aikansa ennemmin lepäämiseen kuin työn tekemiseen. Työtuomioistuin on kanteessa mainitussa tuomiossa nro 1982-10 katsonut, että toisen työn ottamiseen verrattavia tapauksia lukuun ottamatta työntekijä sai pitää lääkärin määräämän sairauslomansa loppuun sen estämättä, että jälkeenpäin voitaisiin osoittaa hänen parantuneen työkykyiseksi jo aikaisemmin.

A:n menettelyn arviointi ja johtopäätökset

A oli ollut ennen työsuhteensa päättymistä sairauslomalla 11. - 14.6. diagnoosilla lumbago eli noidannuoli-tyyppinen alaselän kipu, 15. - 22.6. diagnoosilla sacrolumbalgia eli ristiselän kipu, 23.6. - 3.7. edellä mainitun syyn vuoksi ja 4. - 14.7. diagnoosilla insuff.dorsi eli selän huono tai riittämätön toiminta. Ilmoittaessaan ensimmäisestä sairauslomasta työnjohtajalle oli A samalla kertonut aikomuksestaan hakea sairauslomalle myös jatkoa. Ennen edellä todettua sairauslomajaksoa A oli pitänyt toukokuussa yhteensä kuusi niin sanottua pekkas-vapaata.

Raflatac Oy:n työterveyslääkärin mukaan edellä mainituissa diagnooseissa oikean tason kuormitus on hyväksi. Tavallinen hoito-ohje potilaalle on tehdä kevyitä kävelylenkkejä ja levätä kivuttomassa asennossa.

Vuoden 2000 keväällä ja kesällä A:lla oli ollut käynnissä omakotitalon rakentaminen ja hänet oli usein havaittu rakennustyömaallaan tekemässä tavanomaisia rakennustöitä. A oli itsekin myöntänyt työskennelleensä rakennuksella. Ilmoittaessaan sairausloman jatkosta hän oli sanonut toimivansa rakennuksella mestarina, kun hänen esimiehensä vuoromestari oli huomauttanut, että A ei sairauslomalla voinut työskennellä rakennuksella. A oli keskustellessaan vuoromestarin kanssa kertonut, että hänen selkänsä oli kipeytynyt lapioimisesta. Myös ollessaan kuultavana työsuhteen purkamistilanteessa A oli kertonut selkänsä kipeytyneen nimenomaan rakennustyömaalla.

Lääkärin antamien hoito-ohjeiden mukaan A saattoi elää normaalia elämää sairauslomansa aikana, mutta tämä ei tarkoittanut rakennustyömaalla työskentelyä. Työskennellessään omalla talonrakennustyömaallaan A on menetellyt työoikeudessa vallitsevan lojaliteettiperiaatteen vastaisesti. A oli ollut omakotitalonsa päärakentaja ja toiminnallaan vaarantanut toipumisensa Toisaalta A on tehnyt työtä, joka fyysiseltä kuormittavuudeltaan on ollut raskaampaa kuin hänen työnsä Raflatac Oy:ssä. A:n työ uudelleenrullauskoneella ei ole ollut fyysisesti raskasta. Siihen ei ole liittynyt nostoja ja rullan käsittelyyn on varattu apuväline. Työssä on ollut mahdollista myös liikkua, istua ja seistä. A:n olisi pitänyt ilmoittautua sairauslomansa aikana työhön tuntiessaan itsensä siinä määrin työkykyiseksi, että hän on katsonut pystyvänsä suoriutumaan omaa työtään rasittavammasta rakennustyöstä.

A:n työura ei aiemminkaan ollut täysin moitteeton. Hän oli muun muassa syksyllä 1999 saanut käyttöpäälliköltä huomautuksen tehtävien laiminlyönnistä. Huomautus oli johtunut pitempiaikaisista laatuongelmista.

Työnantajalla oli ollut työsopimuslain tarkoittama tärkeä syy työsuhteen purkamiseen. Myös työehtosopimuksen 25 § 7.1 kohdan soveltamisohje tukee työnantajan menettelyä. Soveltamisohjeen mukaan sairausajan palkkaetuuksien väärinkäyttö saattaa johtaa työsopimuslain säännösten perusteella työsopimuksen päättämiseen.

Metsäteollisuus ry on saanut tiedon A:n työsuhteen purkamisesta sen jälkeen, kun A:n työsuhde oli jo päättynyt. Raflatac Oy:stä saatujen tietojen perusteella työnantajaliiton edustajalla oli perusteet katsoa, että työnantajalla oli oikeus purkaa A:n työsopimus. Työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Kanteessa esitettyyn A:n palkan laskutapaan ei ollut huomauttamista. Mahdollista vahingonkorvausta arvioitaessa oli otettava huomioon A:n oma myötävaikutus, maksetut työttömyyskorvaukset ja A:n työsuhteensa aikana saamat huomautukset.

Perustelut

A:n työsuhde ja työsopimuksen purkaminen

A on vuodesta 1984 alkaen ollut Raflatac Oy:n palveluksessa. Viimeiset kahdeksan vuotta hän on työskennellyt uudelleenrullauskoneen hoitajana. Yhtiön henkilöstöpäällikkö purki A:n työsopimuksen 17.7.2000 sairauslomaoikeuden väärinkäytön vuoksi.

A oli ollut sairauslomalla 11.- 14.6., 15.- 22.6., 23.6.- 3.7. ja 4.-14.7.2000 selkäsairauksien vuoksi. Hän on työnantajan määräyksestä ollut työterveyslääkärin tarkastuksessa 17.7.2000, jolloin hänet todettiin työkykyiseksi.

Työsuhteen päättymisen jälkeen 2.8.2000 annetun lääkärintodistuksen mukaan A:lla oli selkärankarikko, joka oli ajoittain hyvin kivulias. Hoitona tuli kysymykseen lepo ja kipulääkitys, mutta vaiva ei estänyt liikkumasta tai tekemästä välttämättömiä päivittäisiä askareita.

A on työnantajan käsityksen mukaan sairauslomansa aikana ainakin jossakin määrin työskennellyt omakotitalonsa rakennustyömaalla. Tämän vuoksi työnantaja on purkanut A:n työsopimuksen ilmoittaen perusteeksi työsopimuslain 43 §:n mukaisena tärkeänä syynä sairauslomaoikeuksien väärinkäytön. Purkuilmoituksessa on lisäksi viitattu työehtosopimuksen soveltamisohjeeseen, jonka mukaan sairausajan palkkaetuuksien väärinkäyttö saattaa johtaa työsopimuslain säännösten perusteella työsopimuksen päättämiseen. Tämän oikeudenkäynnin yhteydessä purkuperusteita on täsmennetty siten, että työskentelemällä omakotitalon rakennustyömaalla A oli menetellyt työoikeudessa vallitsevan lojaliteettivelvoitteen vastaisesti. Hän oli tehnyt työtä, joka fyysiseltä kuormittavuudeltaan oli raskaampaa kuin hänen työnsä Raflatac Oy:ssä. A:n olisi tullut ilmoittautua sairauslomansa aikana työhön tuntiessaan itsensä siinä määrin työkykyiseksi, että hän on katsonut suoriutuvansa rasittavammista rakennustöistä. Edelleen yhtiön mukaan A oli vaarantanut toipumisensa työskentelemällä rakennustyömaalla.

A:n työsopimuksen purkamisperusteista esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa on asian selvittämiseksi kuultu todistajina tuotantopäällikkö B:tä, vuoromestari C:tä ja koneenhoitaja D:tä, jotka ovat kertoneet erityisesti A:n työtehtävistä, työterveyslääkäri E:tä selkävaivojen hoito-ohjeista ja opiskelija F:ää sekä autonkuljettaja G:tä A:n työskentelystä sairauslomansa aikana omakotitalon rakennustyömaallaan.

Työtuomioistuimelle A:n työtehtävistä esitetty selvitys osoittaa, että hän on työskennellyt työpisteensä ainoana työntekijänä uudelleenrullauskoneella. Tällä koneella laminointikoneelta tulevista tarralaminaattirullista poistetaan huonolaatuiset laminaatit ja tehdään tarvittavat jatkokset. Rulla toimitetaan sen jälkeen joko jatkojalostettavaksi tai sellaisenaan asiakkaalle toimitettavaksi. Poistettu laminaatti nostetaan käsivoimin tarkoitukseen varattuun häkkiin. Jotkin laminaattilaadut aiheuttavat sen, että rullat ovat pehmeitä ja sellaisina vaikeasti liikuteltavia. Rullien siirtämistä varten on varattu paineilmatoiminen rullansiirtolaite, mutta aina sen käyttö ei ole mahdollista tai se on hankalaa ja rullia joudutaan siirtämään käsivoimin työntämällä. Tällöin rullan siirrossa on voinut saada apua työtoverilta viereiseltä laminointikoneelta. Uudelleenrullauskoneella ajetaan keskimäärin noin 10 rullaa työvuorossa. Rullat saattavat painaa 600 - 1 200 kiloa. Työ ei ole tehtaan muihin töihin verrattuna erityisen raskasta. Sen raskaimpia vaiheita ovat rullien siirtäminen ja hylkylaminaatin nostaminen häkkeihin, mutta työntekijä saattoi ainakin jonkin verran itse säännellä myös näiden työvaiheiden raskautta.

B on lisäksi kertonut, että yhtiön työntekijät ovat aina voineet käytännössä pitää lääkärin määräämät sairauslomat kokonaisuudessaan.

E on kertonut, että tavanomaisesti A:n selkävaivoja vastaavien oireiden ja viikkoja kestävien sairauksien johdosta lääkäri antoi ohjeet, joiden mukaan selkää tuli käyttää kivun sallimissa rajoissa. Kevyet työtehtävät rakennustyömaalla eivät edesauttaneet toipumista, jos oireilu oli kovin voimakasta, mutta jos kyse oli lievästä vaiheesta tai toipumisesta, ei tällaisella työskentelyllä ollut havaittavaakaan vaikutusta.

A itse on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut perheensä omakotitalon rakennustöiden alkaneen toukokuussa 2000. Hän rakensi taloaan itse vanhempiensa ja lankonsa G:n kanssa. Selkä oli kipeytynyt lapiotyön kiertoliikkeestä ja harkkojen kantelusta touko-kesäkuun vaihteessa. A ei ollut sen jälkeen sairauslomansa aikana tehnyt rakennustyömaalla raskaita töitä, vaan pelkästään valvontatehtäviä ja kevyitä töitä. Työnantajan edustajan kanssa A ei ollut keskustellut siitä, minkälaisia töitä hän sai tehdä sairauslomansa aikana. F:n ja G:n kertomukset A:n työskentelystä rakennustyömaalla eivät ole ristiriidassa A:n oman kertoman kanssa.

Työtuomioistuin toteaa, että A on sekä oman kertomansa että ulkopuolisten tekemien havaintojen mukaan työskennellyt omakotityömaallaan myös viimeisen sairauslomajakson 4.-14.7.2000 aikana. Näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että hän olisi tuolloin tehnyt muita kuin suhteellisen keveitä töitä tai muutoinkaan menetellyt hänen selkäsairautensa hoitamiseksi annettujen ohjeiden vastaisesti. Sairausloman päättyessä hän on ollut todistettavasti työkykyinen työsopimuksensa mukaisiin tehtäviin.

Purkamisperusteiden oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain (1970) 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä. Edellä mainitun työsopimuslain 43 §:ssä, johon työnantaja on työsopimuksen purkamista koskevassa ilmoituksessa viitannut, on todettu, että työsopimus voidaan purkaa, jos tärkeä syy sitä vaatii. Saman lainkohdan mukaan tällaisena syynä on pidettävä sellaista toisen asianosaisen laiminlyöntiä tai käyttäytymistä, jonka johdosta toiselta ei voida kohtuuden mukaan vaatia sopimussuhteen jatkamista.

Työtuomioistuin on tuomiossaan numero 10 vuodelta 1982 todennut, että sairasloman palkan tarkoituksena on estää tai vähentää ansioiden menettämistä työkyvyttömyyden aiheuttaman poissaolon ajalta ja samalla turvata terveyden ja työkyvyn palaamista, ei sen sijaan vain järjestää ylimääräisiä palkallisia vapaapäiviä. Työtuomioistuin on katsonut työehtosopimuksen mukaisen sairausloman palkkaa koskevaan järjestelemään kuitenkin kuuluvan, että toisen työn ottamiseen verrattavia tapauksia lukuun ottamatta työntekijä saa pitää lääkärin määräämän sairauslomansa loppuun sen estämättä, että jälkeenpäin voitaisiin osoittaa hänen parantuneen työkykyiseksi jo aikaisemmin. Jos työstään sairauslomalla oleva työntekijä menee vastaavanlaiseen työhön toiselle työnantajalle, hänellä ei ole tuolta ajalta oikeutta sairausloman palkkaan. Hoito-ohjeiden laiminlyöminen tai muu paranemisen vaarantaminen saattaa myös olla ristiriidassa työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa ja olla omiaan tuottamaan vahinkoa työnantajalle työsopimuslain (1970) 13 §:n jälkimmäisessä virkkeessä tarkoitetulla tavalla. Työtuomioistuimella ei tämän asian yhteydessä ole syytä poiketa näistä arvioinnin perusteista.

A:n sairausloman perusteita ei ole riitautettu. Esitetty selvitys ja myös A:n oma kertomus osoittavat, että A on sairauslomansa aikana työskennellyt omakotitalonsa rakennustyömaalla. Näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että hän olisi tehnyt siellä ainakaan merkittävissä määrin raskaampia tai edes yhtä raskaita töitä kuin mitä hänen työtehtäviinsä Raflatac Oy:llä kuuluu. Muutoinkaan A:n työskentelyn ei ole näytetty vaikuttaneen hänen työkykynsä palautumiseen tai vaarantaneen hänen toipumistaan. Perusteita ei ole esitetty sille, että A:lla olisi vallinneissa olosuhteissa ollut velvollisuus hakeutua kesken sairausloman takaisin työhön. A:n ei siten omakotitalonsa rakennustyömaallaan työskentelemällä ole näytetty menetelleen työsuhteeseen kuuluvan lojaliteettivelvoitteen vastaisesti.

Näin ollen Raflatac Oy:llä ei ole ollut ilmoittamillaan perusteilla työsopimuslain (1970) 43 §:ssä tarkoitettua tärkeätä syytä purkaa A:n työsopimusta tai edes erityisen painavaa syytä sitä irtisanoa.

Metsäteollisuus ry:n valvontavelvollisuus

A on sairauslomansa perjantaina 14.7.2000 päätyttyä ollut työkykyisenä palaamassa seuraavana maanantaina takaisin työtehtäviinsä. A:n työkyvyn palaaminen on vielä samana maanantaina todettu työnantajan määräämässä työterveyslääkärin tarkastuksessa. Tässä tilanteessa työnantajalla tai Metsäteollisuus ry:llä ei ole ollut perusteita katsoa A:n vaarantaneen sairausloman aikana työkykynsä palautumista. Kun työnantajalla ei myöskään ole työehtosopimuksen, noudatetun käytännön tai minkään muunkaan syyn vuoksi ollut perusteita edellyttää, että A olisi kesken sairauslomansa hakeutunut takaisin työhön, Metsäteollisuus ry:n olisi tullut havaita työsopimuksen purkaminen ilmoitetuilla perusteilla sopimuksen vastaiseksi ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin työsuhteen palauttamiseksi tai A:lle aiheutuneen vahingon korvaamiseksi. Tämän laiminlyödessään Metsäteollisuus ry on samalla laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.

Korvausvelvollisuus

Raflatac Oy on A:n työsopimuksen purkaessaan menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti. Yhtiö on tämän vuoksi velvollinen suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Jos työsopimuksen päättämiseen ei edes irtisanoen ole ollut oikeutta, määräytyy korvaus irtisanomissuojasopimuksen 13 §:ssä todetuin tavoin. Mainitussa sopimuskohdassa on lueteltu seikkoja, jotka otetaan huomioon korvausta alentavina ja lisäävinä tekijöinä. Vakiintuneen sopimustulkinnan mukaan kysymyksessä oleva korvaus määräytyy kaikkien asiassa esille tulevien sopimuskohdassa mainittujen seikkojen perusteella tehtävän kokonaisarvion perusteella.

A:n työsuhde alkoi vuonna 1984. Hän on työsuhteensa päättymisen jälkeen ollut työttömänä ja hänellä on huollettavanaan kaksi lasta. Korvauksen määrään kokonaisuudessaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen kohtuullinen korvaus on 140 000 markkaa.

Raflatac Oy on lisäksi velvollinen suorittamaan A:lle irtisanomisajan menetyksestä aiheutuneena vahinkona saamatta jääneen irtisanomisajan palkan, lomakorvauksen irtisanomisajalta sekä lomarahaa vastaavan erilliskorvauksen mainitulta ajalta. Kanteessa esitettyjä määriä ei näiltä osin ole riitautettu.

Oikeudenkäyntikulut

Metsäteollisuus ry ja Raflatac Oy ovat velvolliset työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla jutun hävitessään korvaamaan Paperiliiton oikeudenkäyntikulut korkoineen. Paperiliitto on jättänyt korvauksen määrän oikeuden harkintaan. Asian laatu ja sen edellyttämät toimenpiteet huomioon ottaen kohtuullinen oikeudenkäyntikulujen korvauksen määrä on 5 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Raflatac Oy on päättänyt A:n työsopimuksen ilman työsopimuslain (320/1970) 43 §:n mukaista tärkeää syytä tai edes saman lain 37 §:n edellyttämää erityisen painavaa syytä.

Raflatac Oy velvoitetaan maksamaan A:lle irtisanomisajan palkkana kuudelta kuukaudelta 77 203 markkaa 20 penniä, lomakorvauksena irtisanomisajalta 8 719 markkaa 20 penniä ja lomarahaa vastaavana erilliskorvauksena irtisanomisajalta 6 272 markkaa 76 penniä, joille kaikille erille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentin tarkoittaman korkokannan mukaan työsuhteen päättymisestä 17.7.2000 lukien.

Raflatac Oy velvoitetaan lisäksi maksamaan A:lle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 140 000 markkaa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentin tarkoittaman korkokannan mukaan 21.2.2001 lukien.

Työtuomioistuin tuomitsee Metsäteollisuus ry:n työehtosopimuslain 8 ja 10 §:n nojalla maksamaan Paperiliitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 12 000 markkaa.

Metsäteollisuus ry ja Raflatac Oy velvoitetaan vielä yhteisvastuullisesti korvaamaan Paperiliiton oikeudenkäyntikulut 5 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Saloheimo, Kallio, Varis, Sulkunen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.