TT:1998-54
- Ämnesord
- Kanteen tutkiminen, ks. neuvottelu, velvollisuus, Lääkärintodistus, Neuvotteluvelvollisuus, Sairausajan palkka, Valvontavelvollisuus, - työehtosopimuksen määräysten noudattamiseksi
- År för fallet
- 1998
- Meddelats
- Diarienummer
- D:R 12/98
Työnantaja ei ollut hyväksynyt työntekijän esittämää lääkärintodistusta mutta ei ollut kuitenkaan osoittanut työntekijää toisen lääkärin tutkittavaksi. Työnantaja ei ollut väittänyt työntekijän pyrkineet väärinkäyttämään oikeuttaan sairausajan palkkaan eikä myöskään näyttänyt, että kyseinen lääkärintodistus olisi sisällöltään virheellinen. Työnantajalla ei siten ollut ollut perusteita olla hyväksymättä työntekijän esittämää selvitystä työkyvyttömyyden aiheuttaneesta sairaudesta. Työnantaja oli velvollinen maksamaan työntekijälle sairausajan palkan lääkärintodistuksen mukaiselta työkyvyttömyysajalta.
Työnantajaliitto oli tukiessaan työnantajan menettelyä laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.
Kysymys myös kanteen tutkimisesta.
Kantaja Kemianliitto ry
Vastaaja Suomen Pesuteollisuusliitto ry
Kuultava Laaksojen Pesula Oy
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisten välillä 1.11.1995 31.1.1998 voimassa olleessa pesuloiden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
V SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET
27 § Sairausajan palkka
Karenssipäivä 1. Työnantaja maksaa työntekijälle, joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtä, sairausajan palkkana täyden palkan toisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä, työehtosopimuksen 7 §:n 2. kohdassa tarkoitettu työajan lyhennysvapaa taikka työehtosopimuksen 8 §:n 3. kohdassa tai 9 §:n 7. kohdassa tarkoitettu vuorovapaa. Sairausajan palkkaa maksetaan sen pituiseen ajanjaksoon sisältyviltä työpäiviltä ja edellä mainituilta työajan lyhennysvapaa- ja vuorovapaapäiviltä, kuin seuraavasta käy ilmi.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Sairausajan palkan maksujärjestelmän menettelytapaohjeet
Työkyvyttömyys todetaan työnantajan hyväksymällä todistuksella
- Työkyvyttömyys todetaan yrityksen työterveyslääkärin tai muulla työnantajan hyväksymällä lääkärintodistuksella, ellei tästä ohjeesta muuta johdu.
- Taannehtiva lääkärintodistus hyväksytään, mikäli lääkäri on kirjoittanut todistukseen erityiset perusteet taannehtivuudelle.
Lääkärintodistuksiin liittyvät epäselvyydet
- Työnantaja on velvollinen maksamaan sairausajan palkkaa kun sairausajan palkan perusteet ja määrä on hyväksyttävästi selvitetty.
- Mikäli työnantaja ei ole hyväksynyt työntekijän esittämää lääkärintodistusta, on hänellä oikeus osoittaa työntekijä nimetyn lääkärin tarkastettavaksi. Tällöin työnantaja suorittaa lääkärintodistuksen hankkimisesta aiheutuvat kustannukset.
- Sairaslomatodistus on edellä mainituin edellytyksin hyväksyttävä todistus, jollei työnantaja perustelluin syin pysty osoittamaan väärinkäytöstä. Mahdolliset epäselvyydet on selvitettävä paikallisesti asianosaisten kesken. Mikäli tämä ei onnistu, saatetaan asia työmarkkinoilla vallitsevan normaalin neuvottelujärjestelmän välityksellä sairaslomatodistuksia käsitteleviin viranomais- ja asiantuntijaelimiin.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KANNE
Vaatimukset
Kemianliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Laaksojen Pesula Oy oli pesuloiden työehtosopimuksen 27 §:n oikean tulkinnan mukaan velvollinen maksamaan sairausajan palkan A:lle sairaslomajaksolta 14 17.8.1997. Kemianliitto on lisäksi vaatinut työtuomioistuinta velvoittamaan Laaksojen Pesula Oy:n suorittamaan A:lle työpäiviltä 14 ja 15.8.1997 sairausajan palkkana 16 tunnilta 572,20 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.8.1997 lukien.
Kemianliitto on vaatinut työtuomioistuinta tuomitsemaan Suomen Pesuteollisuusliiton työehtosopimuslain 9 §:n tarkoittamaan hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvoitteidensa laiminlyönnistä.
Lisäksi Kemianliitto on vaatinut Suomen Pesuteollisuusliiton ja Laaksojen Pesula Oy:n velvoittamista korvaamaan yhteisvastuullisesti kantajaliiton oikeudenkäyntikulut asiassa laillisine korkoineen.
Perusteet
A oli työskennellyt työsuhteessa Laaksojen Pesula Oy:ssä 18 vuotta. A:n aikuinen poika oli sairastunut vuonna 1994 aivokasvaimeen. Elokuussa vuonna 1997 oli noin viikon ajan ollut tiedossa, että poika tulee lähipäivinä kuolemaan. Tämän ajan hoitohenkilökunta oli seurannut myös A:ta, joka oli tällä viikolla ollut kaiken vapaa-aikansa poikansa luona. Illalla 13.8.1997 A:lle oli soitettu sairaalasta kotiin. Sairaalasta oli ilmoitettu, että A:n poika oli sellaisessa tilassa, että mikäli A halusi tavata hänet vielä elossa, oli syytä tulla välittömästi sairaalaan. Sairaalan ilmoituksen mukaan poika ei todennäköisesti eläisi aamuun asti. A oli tullut sairaalaan ja jäänyt valvomaan poikansa kuolinvuoteen äärelle. A oli kertonut yön mittaan sairaanhoitajille olevansa sellaisessa tilassa, ettei kyennyt menemään aamulla töihin. Osastonhoitaja oli soittanut päivystävälle lääkärille, joka oli luvannut tulla tutkimaan A:n. Yön aikaan päivystävällä lääkärillä oli kuitenkin ollut niin paljon potilaita, ettei hän ollut päässyt saapumaan A:n luo. Tuolloin osastonhoitaja oli selostanut lääkärille puhelimessa A:n tilan ja lääkäri oli kirjoittanut A:lle sairauslomaa ajalle 14 - 17.8.1997 diagnoosilla "Pojan vaikean sairauden vuoksi". A oli lähtenyt viemään saamaansa lääkärintodistusta 14.8.1997 kello 7:ksi työpaikallleen. A:n poika oli kuollut kello 7.15 kyseisenä aamuna.
Työnantaja ei ollut hyväksynyt A:n esittämää lääkärintodistusta, vaikka työpaikalla oli yleisesti tiedetty A:n pojan sairaudesta. A oli käynyt 15.8. vastaanotolla Oulaisten terveyskeskuksessa, missä lääkäri oli kirjoittanut hänelle sairauslomaa diagnoosilla insomnia. Tältä sairauslomajaksolta 16 - 24.8.1997 työnantaja oli maksanut A:lle sairausajan palkan. Sairausajan palkan 14 15.8. työnantaja oli jättänyt maksamatta. Koska alkuperäinen sairauslomatodistus ajalle 14 - 17.8. ei ollut kelvannut työnantajalle, oli tämän lääkärintodistuksen kirjoittanut lääkäri pyynnöstä kirjoittanut A:lle uuden lääkärintodistuksen, johon hän oli täsmentänyt diagnoosiksi F43.0, äkillinen stressireaktio. Äkillinen stressireaktio oli ICD-10-tautiluokituksen mukaan ohimenevä häiriö, joka kehittyi mieleltään ilmeisen terveelle yksilölle reaktiona poikkeukselliseen ruumiilliseen tai henkiseen stressiin ja joka tavallisesti väistyi tuntien tai päivien kuluessa.
Liittojen välinen neuvottelu oli käyty 28.11.1997. Työnantajaliitto oli perusteettomasti verrannut tapauksen tilannetta työehtosopimusmääräyksiin, jotka koskivat alle 10 vuotiaan lapsen äkillisen sairauden vuoksi annettuja määräyksiä. Työnantajaliitto ei ollut kiistänyt sitä, etteikö A olisi ollut työkyvytön 14 - 17.8.1997. Työnantajaliitto ei ollut myöskään väittänyt, etteikö diagnoosi äkillinen stressireaktio olisi esillä olevassa tilanteessa asianmukainen. Työnantajaliitto ei myöskään ollut esittänyt, että sairaslomaan liittyisi A:n taholta väärinkäytöstä.
Sairausajan palkan maksuvelvollisuus oli kiistetty pelkästään sillä perusteella, ettei päivystävä lääkäri ollut henkilökohtaisesti tutkinut A:ta. Kun lopputulos oli oikea, ei ollut työnantajaliiton asia arvostella Oulaskankaan sairaalan sisäisiä käytäntöjä sairaalassa yöaikana vähäisin henkilöstövoimin työskenneltäessä.
Lääkäri ei ollut pitänyt tarpeellisena tehdä fyysistä tutkimusta. Kysymyksessä olevassa tilanteessa oli ollut täysin asianmukaista, että päivystävä lääkäri osastonhoitajan kanssa käymänsä puhelinkeskustelun perusteella oli kirjoittanut lyhyen sairasloman poikansa kuolinvuoteen äärellä valvovalle äidille.
Oulaskankaan sairaalan johtajalääkäri oli lausunnossaan ilmoittanut pitävänsä päivystävän lääkärin ja apulaisosastonhoitajan menettelyä A:n tapauksessa asiallisena.
Kun työkyvyttömyys oli hyväksytty 16.8.1997 jälkeen, oli epäjohdonmukaista olla hyväksymättä sitä välittömästi kuolemantapauksen jälkeisiltä päiviltä 14. ja 15.8.1997. A:n tutkinut terveyskeskuslääkäri oli todennut A:n työkyvyttömäksi vastaanotolla 15.8.1997, mutta kirjoittanut sairausloman vasta seuraavasta päivästä lähtien.
Työnantajaliitto oli asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa ja suorastaan aktiivisesti toiminut työehtosopimuksen asianmukaista soveltamista vastaan yllyttämällä Laaksojen Pesula Oy:n edellä kerrottuun menettelyyn nojautuen muodollisuuksiin sinänsä selvässä asiassa.
VASTAUS
Vaatimukset
Suomen Pesuteollisuusliitto on vastauksessaan, johon Laaksojen Pesula Oy on yhtynyt, vaatinut ensisijaisesti kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta ja toissijaisesti kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.
Suomen Pesuteollisuusliitto on lisäksi vaatinut Kemianliiton velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.
Perustelut
Oikeudenkäyntiväite
Sovellettavassa työehtosopimuksessa oli määräys menettelystä, jota oli noudatettava, jos työnantaja perustelluin syin pystyi osoittamaan sairaslomatodistusasiassa väärinkäytöksen. Tässä tapauksessa oli nimenomaan kysymys siitä, voitiinko lääkärintodistusta, joka oli tehty täysin vastoin muun muassa Suomen Lääkäriliiton ohjeistoa lääkärintodistuksen kirjoittamisesta vuodelta 1973, jota on täydennetty viimeksi vuonna 1993, pitää työehtosopimuksen määräysten mukaisena hyväksyttävänä todistuksena. Ohjeisto oli myös kansaneläkelaitoksen ratkaisujen pohjana.
A:ta koskeva lääkärintodistus, jossa oli diagnoosi F 43.0, oli kirjoitettu taannehtivasti, henkilöä tutkimatta, näkemättä tai kuulematta ja sivullisilta saatujen tietojen perusteella. Tämän vuoksi työnantajalla oli ollut perusteltuja syitä katsoa, että todistuksen kirjoittanut lääkäri oli toiminut väärin. Tämän vuoksi oli asia työehtosopimuksen määräyksen mukaisesti saatettava lääkärintodistuksia käsitteleviin viranomais- ja asiantuntijaelimiin. Koska työehtosopimuksessa säädettyä neuvottelumenettelyä ei oltu saatettu loppuun asianmukaisesti, ei työtuomioistuin voinut asiaa käsitellä.
Liittoneuvottelussa ei kummaltakaan puolelta ollut esitetty vaatimusta asian saattamisesta viranomais- ja asiantuntijaelinten käsiteltäväksi.
Kanteen kiistämisen perusteet
Lääkärintodistus, joka oli allekirjoitettu 13.8.1997, ja jonka kohdassa "muut diagnoosit" luki "pojan vaikean sairauden takia", ei koskenut A:ta ollenkaan. Näin ollen kyseisen todistuksen perusteella ei työnantajalle voinut syntyä palkanmaksuvelvollisuutta.
Toinen, 13.8.1997 päivätty todistus, jonka diagnoosi oli F 43.0 oli kirjoitettu noin kaksi kuukautta väitetyn työkyvyttömyyden jälkeen. Lääkäri ei ollut kirjoittanut todistukseen erityistä tai erityisiä perusteita taannehtivuudelle. Siten lääkärintodistus ei selvän työehtosopimusmääräyksen perusteella ollut hyväksyttävä peruste vaatia työnantajaa maksamaan sairausajan palkkaa. Todistuksen kirjoittanut lääkäri ei ollut koskaan A:ta tutkinut tai edes hänen kanssaan keskustellut. Todistuksen lääkäri oli antanut apulaisosastonhoitajalta saamiensa tietojen perusteella. Apulaisosastonhoitajakaan ei ollut A:ta 13.8. - 14.8.1997 tavannut. Hän oli ollut ainoastaan puhelimessa silloin, kun Kemianliitosta oli myöhemmin pyydetty kyseessä olevaa lääkärintodistusta.
Vaatimus työnantajayhtiön velvoittamisesta suorittamaan A:lle sairausajan palkkana päiviltä 14. ja 15.8.1997 yhteensä 567,20 markkaa korkoineen oli perusteeton, mutta vaatimuksen laskuperusteena oleva palkka oli määrältään oikea.
Vaatimus työnantajaliiton tuomitsemisesta työehtosopimuslain 9 §:n mukaiseen hyvityssakkoon valvontavelvoitteen rikkomisesta oli niinikään perusteeton.
A oli tuonut 14.8.1997 noin kello 7 aamulla lääkärintodistuksen työpaikalle. Työnantajan puolelta todistuksen oli vastaanottanut työnantajayhtiön toimitusjohtajan äiti. Koska lääkärintodistukseen ei ollut merkitty mitään diagnoosin kohdalle, oli toimitusjohtajan äiti kysynyt A:lta, oliko hän sairas. A oli kieltänyt olevansa sairas, mutta hän ei kuitenkaan ollut jäänyt työhön.
Laaksojen Pesula Oy:n toimitusjohtaja oli keskustellut A:n kanssa ensimmäisen kerran tämän poissaolosta 18.8.1997, jolloin A oli tuonut uuden todistuksen. Toimitusjohtaja oli selvittänyt A:lle, että sekä aiemmin toimitettu että tuolloin jätetty todistus kelpasivat työnantajalle poissaolon syiksi ja oikeuttivat poissaoloon työstä. Koska ensimmäisessä lääkärintodistuksessa ei kuitenkaan ollut diagnoosia, oli toimitusjohtaja kertonut tarkistavansa palkanmaksuvelvollisuuden työnantajaliitosta. Kaksi kuukautta myöhemmin, 16.10.1997, oli saapunut Kemianliitosta uusi, ensimmäisen lääkärintodistuksen allekirjoittaneen lääkärin allekirjoittama lääkärintodistus, jossa oli ollut päiväys 13.8.1997 ja diagnoosi F 43.0.
Laaksojen Pesula Oy:n toimitusjohtaja oli puhelimitse keskustellut ensimmäisen lääkärintodistuksen allekirjoittaneen lääkärin kanssa 17.10.1997. Lääkäri oli kertonut toimitusjohtajalle antaneensa uuden todistuksen, koska Kemianliitosta oli pyydetty edellisen todistuksen hylkäämisen vuoksi uutta todistusta ja ehdotettu samalla myös diagnoosia uuteen todistukseen. Lääkärin mukaan hänelle ei ollut selvitetty, että kysymyksessä oli erimielisyys työnantajan palkanmaksuvelvollisuudesta vaan hän oli jäänyt käsitykseen, että kysymys oli ollut poissaolo-oikeudesta.
Oulaskankaan sairaalan johtava lääkäri oli 10.2.1998 päivätyssä lausunnossaan katsonut, että hänen alaisensa olivat toimineet täysin asiallisesti A:n tapauksessa. A:ta ei johtava lääkärikään ollut nähnyt, tutkinut tai tämän kanssa edes keskustellut. Johtava lääkäri ei ollut lausunnossaan tarkemmin kertonut, mitkä olivat henkilökunnan kiirettä lukuun ottamatta ne taustatiedot, joihin hän lausuntonsa perusti. Työehtosopimuksen määräys lääkärintodistuksiin liittyvistä epäselvyyksistä edellytti sairaslomatodistuksen hyväksymistä todisteena, jollei työnantaja perustelluin syin pystynyt osoittamaan väärinkäytöstä. Väärinkäytöksellä ei kuitenkaan sopimusmääräyksessä ollut tarkoitettu ainoastaan työntekijän väärinkäytöstä. A oli saanut olla poissa töistä 14. ja 15.8.1997, mutta työnantajalla ei ollut kyseisten päivien osalta palkanmaksuvelvollisuutta.
Sairausajan palkan maksamisen edellytyksenä oli hyväksyttävä selvitys. Jokainen työkyvyttömyys oli oma yksilöllinen tapauksensa. Mitään itsestään selviä aina työkyvyttömyyden ja työnantajan maksuvelvollisuuden aiheuttavia tilanteita ei ollut.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Käsittelyratkaisu
Suomen Pesuteollisuusliitto on vaatinut, että Kemianliiton kanne jätetään tutkimatta. Riidassa on kysymys siitä, voidaanko A:n esittämää lääkärintodistusta pitää pesuloiden työehtosopimuksen määräysten mukaisena hyväksyttävänä todistuksena sairausajan palkan maksamiselle. Työehtosopimuksen mukaan riidanalaisen lääkärintodistuksen oikeellisuus olisi tullut saattaa lääkärintodistuksia käsittelevien viranomaisten tai asiantuntijoiden ratkaistavaksi.
Pesuloiden työehtosopimuksen 27 §:ään liittyvien sairausajan palkan maksujärjestelmän menettelytapaohjeiden mukaan sairaslomatodistuksista johtuvat epäselvyydet on saatettava työmarkkinoilla vallitsevan normaalin neuvottelujärjestelmän välityksellä sairaslomatodistuksia käsitteleviin viranomais- ja asiantuntijaelimiin. Nyt esillä olevassa asiassa on käyty työehtosopimuksen edellyttämät erimielisyysneuvottelut. Näiden neuvottelujen yhteydessä kummaltakaan puolelta ei ole vaadittu viranomaistai asiantuntijalausuntojen hankkimista.
Menettelytapaohjeiden viittauksella normaaliin neuvottelujärjestelmään on katsottava tarkoitetun nimenomaan erimielisyysneuvotteluja, joissa sairaslomatodistusten asianmukaisuus on selvitettävissä tarvittaessa viranomaisten ja asiantuntijoiden avustuksella. Kysymyksessä on työtuomioistuimen mielestä lähinnä neuvottelujen sisältöä koskeva ohje. Osapuoli, joka tällaisen selvityksen hankkimista ei ole neuvottelujen kuluessa vaatinut, ei voi vedota niiden puuttumiseen enää oikeudenkäynnissä, jos normaalit erimielisyysneuvottelut muutoin on käyty.
Näin ollen ja kun osapuolten välillä on käyty pesuloiden työehtosopimuksen 40 §:ssä edellytetyt neuvottelut erimielisyyden sovittelemiseksi, asia voidaan työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin mukaan ottaa työtuomioistuimessa tutkittavaksi. Tämän vuoksi työtuomioistuin hylkää Suomen Pesuteollisuusliiton ja Laaksojen Pesula Oy:n oikeudenkäyntiväitteen.
Pääasiaratkaisun perustelut
A on ollut poissa työstä 14.8. ja 24.8.1997 välisen ajan. Poissaoloajalta A on esittänyt ensin 13.8.1997 päivätyn lääkärintodistuksen, jossa työkyvyttömyysajaksi on merkitty 14. - 17.8.1997. Tässä todistuksessa ei ole ollut diagnoosia, mutta kohdassa "Muut diagnoosit, joilla on merkitystä tämän työkyvyttömyyden kannalta" on todettu työkyvyttömyyden johtuneen pojan vaikean sairauden takia. A on hakeutunut lääkärin vastaanotolle 15.8.1997, jolloin hänelle on määrätty sairauslomaa ajaksi 16.8. - 24.8.1997 diagnoosilla insomnia (unettomuus) sekä PTSD (post traumaattinen stressireaktio). Laaksojen Pesula Oy:n kieltäydyttä hyväksymästä A:n esittämää selvitystä ajalta 14.-15.8.1997 sairausajan palkan maksamisen perusteeksi A on esittänyt uuden, ensinmainitun lääkärintodistuksen antaneen lääkärin antaman ja 13.8.1997 päivätyn, mutta tosiasiallisesti myöhemmin kirjoitetun lääkärintodistuksen, jossa työkyvyttömyysajaksi on merkitty edelleen 14.17.8.1997 ja diagnoosiksi F 43.0 (äkillinen stressireaktio).
Laaksojen Pesula Oy on edelleen kieltäytynyt maksamasta A:lle sairausajan palkkaa ajalta 14. - 15.8.1997. Yhtiö on katsonut, ettei ensin esitetty lääkärintodistus koskenut A:ta vaan tämän poikaa. Lisäksi sen oli laatinut lääkäri, joka ei ollut lainkaan tutkinut A:ta. Viimeksi esitetty lääkärintodistus nyt riidanalaiselta ajalta oli yhtiön mukaan laadittu taannehtivasti eikä ollut hyväksyttävä, koska lääkäri ei ollut kirjoittanut todistukseen erityisiä perusteita taannehtivuudelle.
Esitetyn selvityksen mukaan A on 13.8.1997 sairaalan henkilökunnan kutsusta mennyt Oulaskankaan sairaalaan, jossa hänen syöpää sairastanut poikansa oli ollut hoidettavana ja jonka tila oli tuolloin huonontunut. A:n valvoessa poikansa luona päivystävä lääkäri on kirjoittanut hänelle hoitohenkilökunnalta saamiensa tietojen perusteella edellä tarkoitetun lääkärintodistuksen, jonka A on vienyt työnantajalleen samana aamuna kello 7. A on sen jälkeen palannut sairaalaan, jossa hänen poikansa oli tällä välillä kuollut.
Työtuomioistuin toteaa, että A:n työnantajalleen 14.8.1997 toimittaman lääkärintodistuksen perusteella yhtiölle on täytynyt käydä selväksi, että kysymyksessä on arvio A:n omasta työkyvyttömyydestä, joskin todistuksen perusteella jää epäselväksi, johtuuko työkyvyttömyys sairaudesta työehtosopimuksessa edellytetyllä tavalla. Sama lääkäri on edellä todetun mukaisesti antanut aiempien tietojen perusteella uuden samalle päivälle päivätyn lääkärintodistuksen, jossa on ollut myös diagnoosi yleisen tautiluokituksen mukaisesti merkittynä. Ottamatta kantaa muutoin lääkärin menettelyn asianmukaisuuteen työtuomioistuin toteaa, että kyseistä todistusta ei voida tässä tapauksessa pitää uutena taannehtivasti annettuna lääkärintodistuksena, vaan alunperin 13.8.1997 päivätyn todistuksen täydennyksenä diagnoosin osalta. Tämän lääkärintodistuksen hyväksyminen osoitukseksi työkyvyttömyydestä ei sen vuoksi ole edellyttänyt sellaisia todistukselle kirjoitettuja erityisiä perusteita, joista taannehtivien lääkärintodistusten osalta on sovittu .
Vetoaminen siihen, ettei lääkäri ollut tutkinut asianmukaisesti A:ta ennen lääkärintodistuksen kirjoittamista on tulkittavissa epäilyksi siitä, ettei esitetty lääketieteellinen arvio A:n työkyvyttömyydestä ja sen syystä ole välttämättä ollut luotettava. Kuitenkaan Laaksojen Pesula Oy ei ole osoittanut A:ta toisen lääkärin tutkittavaksi eikä muutoinkaan näyttänyt, että kyseinen lääkärintodistus olisi sisällöltään virheellinen. Yhtiö ei liioin ole edes väittänyt, että A olisi pyrkinyt väärinkäyttämään oikeuttaan sairausajan palkkaan. Sillä ei muutoinkaan ole ainakaan sen jälkeen, kun A on esittänyt edellä tarkoitetun täydennetyn lääkärintodistuksen, ollut perusteita olla hyväksymättä A:n esittämää selvitystä työkyvyttömyyden aiheuttaneesta sairaudesta. Yhtiö on siten velvollinen maksamaan sairausajan palkan riidanalaiselta ajalta. Vaatimus on myönnetty määrältään oikeaksi.
Suomen Pesuteollisuusliitto on tukenut Laaksojen Pesula Oy:n menettelyä. Liiton olisi kuitenkin tullut havaita yhtiön kieltäytyessään maksamasta palkkaa kyseiseltä työkyvyttömyysajalta menettelevän työehtosopimuksen vastaisesti ja pyrkiä virheellinen menettely oikaisemaan. Tämän laiminlyödessään liitto on laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.
Suomen Pesuteollisuusliitto ja Laaksojen Pesula Oy ovat jutun hävitessään velvolliset korvaamaan Kemianliiton oikeudenkäyntikulut. Korvauksen määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Asian laatu ja sen hoitamisen edellyttämät toimenpiteet huomioon ottaen kohtuullisena kulukorvauksen määränä on pidettävä 4 000 markkaa.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin vahvistaa, että Laaksojen Pesula Oy on velvollinen maksamaan sairausajan palkan A:lle sairauslomajaksolta 14. - 15.8.1997.
Työtuomioistuin velvoittaa Laaksojen Pesula Oy:n suorittamaan A:lle sairausajan palkkana 14. - 15.8.1997 567 markkaa 20 penniä korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.8.1997 lukien.
Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Suomen Pesuteollisuusliitto ry:n maksamaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoa Kemianliitto ry:lle 10 000 markkaa.
Laaksojen Pesula Oy ja Suomen Pesuteollisuusliitto ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Kemianliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Virtanen, Sutela, Kolula ja Raitoharju jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.
Tuomio on yksimielinen.