TT:1995-27
- Ämnesord
- Lausuntoasia, Työaika
- År för fallet
- 1995
- Meddelats
- Diarienummer
- D:1994/L 13
Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen määräys kahdeksan tunnin vuorokautisesta työajasta ei ollut sellainen vähimmäisehto, että työnantaja ja työntekijä eivät työsopimuksella voisi sopia sitä lyhyemmästä työajasta. (Ään.)
Kuultavat: Metsäteollisuus ry Puu- ja erityisalojen liitto ry
LAUSUNTO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Kuultavien liittojen välillä 2.12.1993 31.12.1994 voimassa olleessa mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
6 § Säännöllinen työaika
1. Työaikaan nähden noudatetaan voimassa olevan työaikalain säännöksiä, ellei jäljempänä toisin määrätä.
2. Säännöllinen työaika keskeytyvässä yksi- ja kaksivuorotyössä on 8 tuntia vuorokaudessa ja enintään 6 viikon pituisena ajanjaksona keskimäärin enintään 40 tuntia viikossa.
M u i s t. 1. Työajan lyhentämisestä aiheutuva ansionmenetys yksi- ja kaksivuorotyössä korvataan siten, että työntekijä ansaitsee 5,5 %:n suuruisen tuntikohtaisen korvauksen jokaiselta tekemältään säännölliseltä tunnilta sillä tavalla kuin tämän työehtosopimuksen liitteenä olevassa erillisessä pöytäkirjassa on sovittu (ks. liite XXIV).
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA
KANNE
Vaatimukset
Anttinen on vaatinut Kuningaspalkki Oy:n velvoittamista maksamaan hänelle maksamatta jäänyttä työajan lyhennyskorvausta ajalta 29.3.1993 - 1.4.1994 yhteensä 4 223,60 markkaa korkoineen, maksamatta jäänyttä korvausta pääluottamusmiehen tehtävien hoidosta ajalta 13.5.1993 21.11.1993 yhteensä 1 500 markkaa korkoineen, maksamatta jäänyttä lomakorvausta ajalta 29.3.1993 - 1.4.1994 yhteensä 781,60 markkaa korkoineen, odotusajan palkkaa yhteensä 2 013,60 markkaa korkoineen ja korvauksen oikeudenkäyntikuluista korkoineen.
Perustelut
Kimmo Antero Anttinen on Kuningaspalkki Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että hän oli työskennellyt sormijatkoskoneenhoitajana toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa Kuningaspalkki Oy:n palveluksessa 29.3.1993 - 1.4.1994. Anttinen oli irtisanonut työsuhteensa päättymään 2.3.1994.
Anttisen työsuhteessa oli tullut soveltaa työsopimuslain 17 §:n nojalla yleissitovaa ja voimassa olevaa mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimusta. Työsopimuslain 17 §:n 1 momentin mukainen työehtosopimuksen normien yleissitova vaikutus alkoi välittömästi sopimuksen tullessa voimaan. Yleissitovuus oli lain kohdassa säädetty automaattiseksi ja pakottavaksi. Työsopimuslain 17 §:n 2 momentissa oli 1 momenttiin liittyvästi säädetty, että työehtosopimuksen yleissitova määräys syrjäytti pakottavalla tavalla sen kanssa ristiriitaisen, samaa asiaa koskevan työsopimuksen määräyksen.
Kanteessa on viitattu mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 6 §:n 1 kohtaan ja 2 kohdan ensimmäiseen kappaleeseen sekä sen alla olevaan Muistutus 1:een.
Työehtosopimuksen 6 §:n 2 kohdalla tarkoitettiin sitä, että työpäivän pituus oli aina kahdeksan tuntia. Työehtosopimuksen solmineet Puu- ja erityisalojen liitto sekä Metsäteollisuus ry olivat yksimielisiä tästä tulkinnasta.
Jos työaika oli lyhyempi kuin kahdeksan tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa, oli mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen mukaan kyseessä osa-aikainen työntekijä. Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 6 §:n mukaan työnantajalla ei ollut oikeutta muuttaa työntekijöiden työaikaa.
Anttinen oli mennessään Kuningaspalkki Oy:n palvelukseen 29.3.1993 joutunut allekirjoittamaan työsopimuksen, jossa työaika oli määritelty 39 tunniksi viikkoa kohti. Lisäksi työsopimuksessa oli muina ehtoina muun muassa: "Työntekijä suostuu siihen, ettei noudata työajan lyhennyslakia (ns. pekkaspäivät) eikä myöhemminkään tule vaatimaan korvauksia kyseisistä päivistä".
Kuningaspalkki Oy oli ollut työsopimuslain 17 §:n nojalla velvollinen noudattamaan Anttisen työsuhteessa yleissitovaa työehtosopimusta, joka tässä tapauksessa oli mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimus. Työehtosopimuksessa työaika oli määritelty vuorokaudessa 8 tunniksi. Työehtosopimuksen yleissitova määräys syrjäytti sen kanssa ristiriitaisen, samaa asiaa koskevan työsopimuksen määräyksen. Työsopimuslain 17 §:n nojalla työnantaja oli ollut velvollinen noudattamaan Anttisen työsuhteessa myös mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen työajan lyhentämistä koskevaa pöytäkirjaa.
Kanteessa on viitattu edellä mainitun, 7.11.1985 allekirjoitetun pöytäkirjan 1 - 2 §:ään, 4 §:n 1 - 3 kappaleeseen ja 5 §:ään.
Työajan lyhentämistä koskeva sopimus oli otettu mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimukseen vuonna 1986, jolloin vuosityöaika oli lyhentynyt 32 tuntia vuodessa. Työaika oli lyhentynyt sopimuksen mukaisesti vuonna 1987, 1988 ja 1989 kunakin vuonna 16 tuntia ja vuonna 1990 20 tuntia vuodessa. Työaika oli lyhentynyt näin ollen 100 tuntia vuodessa. Työajan lyhennys oli toteutettu ansiotasoa alentamatta.
Teollisuuden aloilla oli työntekijöiden normaali vuotuinen työaika keskimäärin 1 720 tuntia vuodessa. Anttisen normaali työaika oli ollut 1 833 tuntia vuodessa. Tämä merkitsi sitä, että Anttisen vuotuinen työaika oli ollut 113 tuntia liian pitkä verrattuna niihin teollisuuden alan työpaikkoihin, joissa noudatettiin työajan lyhentämispöytäkirjaa. Tämäkin osoitti, että Anttisen työsopimus oli ollut mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen vastainen.
Puu- ja erityisalojen liitto sekä Metsäteollisuus ry olivat sopineet siitä, että vain liitot saattoivat sopia työajan lyhentämispöytäkirjaan sisältyvistä määräyksistä. Toisin sanoen työnantajan ja työntekijän tekemä sopimus oli tältä osin mitätön, koska vain liitoilla oli edellä mainitusta pöytäkirjasta ja työaikamääräyksistä sopimisoikeus.
Puusepänteollisuuden työehtosopimuksessa oli vastaavanlainen työajan lyhentämistä koskeva pöytäkirja. Helsingin hovioikeus oli 18.5.1994 antanut päätöksen, jossa se oli velvoittanut työnantajan maksamaan työntekijälle muun muassa työajan lyhentämispöytäkirjan mukaisesti niin sanottuja pekkaskorvauksia 2,5 vuoden ajalta. Asianomaiset olivat suullisessa työsopimuksessa sopineet, että työajan lyhentämispöytäkirjaa ei noudateta.
VASTAUS
Vaatimukset
Kuningaspalkki Oy on kiistänyt Anttisen vaatimukset aiheettomina ja perusteettomina. Työajan lyhennyskorvausta ja lomakorvausta koskevat vaatimukset Kuningaspalkki Oy on myöntänyt laskennallisesti oikeiksi.
Kuningaspalkki Oy on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.
Perustelut
Kuningaspalkki Oy on Anttisen kanteeseen vastatessaan lausunut, että Kuningaspalkki Oy oli huhtikuussa 1993 tuotannollisen toimintansa aloittanut mekaanisen metsäteollisuuden alan yritys. Vastaajayhtiön palveluksessa oli 29 työntekijää ja kuusi toimihenkilöä.
Anttinen kuului niiden 20 ensimmäisen työntekijän ja toimihenkilön joukkoon, joiden kanssa työsopimus oli solmittu maaliskuussa 1993. Jokaisessa yrityksen solmimassa työsopimuksessa oli vuorokautinen työaika sovittu alle kahdeksaksi tunniksi ja viikkotyöaika alle 40 tunniksi. Säännöllinen päivittäinen työaika oli kussakin sopimuksessa 7 tuntia 48 minuuttia ja viikkotyöaika 39 tuntia.
Työsopimuksen muina ehtoina oli myös epätietoisuuden poistamiseksi nimenomaan merkitty, ettei pekkaspäivistä makseta erillistä korvausta.
Molemmat edellä kerrotut työsopimuksen ehdot oli tehty tietoisesti siten, että työajan lyhennys koski vastaajan käsityksen mukaan ainoastaan sellaista työsopimusta, jossa vuorokautinen työaika oli kahdeksan tuntia ja viikottainen työaika 40 tuntia. Myös Anttinen oli ollut tästä tietoinen.
Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimus oli sinällään vastaajayhtiötä yleissitovana työehtosopimuksena velvoittava työehtosopimus.
Mikäli Anttisen kanssa sovitun työsopimuksen mukaan Anttisen työaika olisi ollut kahdeksan tuntia työpäivässä ja 40 tuntia viikossa, olisi Anttisella ollut oikeus työajan lyhennykseen 100 tunnilla vuodessa. Työajan lyhentämistä koskevan pöytäkirjan soveltamisalapykälän mukaan työaikaa ei kuitenkaan lyhennetty alle 40-tuntisessa työviikossa.
Kantajan käsityksen mukaan työsopimuksella ei voitu sopia lyhyemmästä kuin kahdeksan tunnin vuorokautisesta ja 40 tunnin viikottaisesta työajasta. Tällä perusteella kantaja ensin "korotti" työaikansa kahdeksaksi tunniksi päivässä ja 40 tunniksi viikossa ja sitten sovelsi työajan lyhennystä koskevia säännöksiä. Tähän kantajalla ei kuitenkaan ollut oikeutta eikä työnantaja puolestaan ollut velvollinen suostumaan työsopimuksen nimenomaisesta ehdosta poiketen sovittua pitempään työaikaan.
Kantajan viittaamassa oikeustapauksessa oli kysymys tilanteesta, jossa työntekijän kanssa oli sovittu kahdeksan tunnin päivittäisestä ja 40 tunnin viikottaisesta työajasta sekä vastoin työajan lyhennyssäännöksiä pekkaspäivien korvaamisesta tai korvaamattomuudesta. Vireillä olevassa jutussa ei ollut tästä kysymys.
Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen määräykset eivät kieltäneet työnantajaa ja työntekijää sopimasta kahdeksaa tuntia vuorokaudessa tai 40 tuntia viikossa lyhyemmästä työajasta. Työsuhteissa oli varsin tavanomaista, että säännöllinen työaika oli esimerkiksi 7,5 tuntia vuorokaudessa tai 37,5 tuntia viikossa. Työajan lyhennystä ei tällöin toteutettu, koska sovittu työaika ei täyttänyt työajan lyhentämisedellytystä eli kahdeksaa tuntia vuorokaudessa tai 40 tuntia viikossa.
Kantaja tulkitsi virheellisesti yleissitovan työehtosopimuksen säännöksien soveltamista. Työajan lyhennysvaatimus olisi oikein ja perusteltu, mikäli työsuhteessa noudatettaisiin työajan lyhennyksen pohjana olevaa kahdeksan tunnin vuorokautista tai 40 tunnin viikottaista työaikaa. Mikäli mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen osalliset pitäisivät tarpeellisena, että työaikaa lyhennettäisiin ja korvaus maksettaisiin myös kahdeksaa tuntia vuorokaudessa tai 40 tuntia viikossa lyhyemmissä sovituissa työajoissa, tulisi liittojen tästä keskenään ensiksi sopia. Jos liitot keskenään sopisivat tästä, olisi vastaajayhtiö velvollinen määräystä yleissitovan työehtosopimuksen määräyksen nojalla noudattamaan.
Vastaajayhtiö oli noudattanut Anttisen kanssa tehdyn työsopimuksen työaikamääräyksen osalta työaikalain 5 §:n 1 momentin säännöstä.
Työehtosopimuksin oli mahdollista työaikalain 7 §:n nojalla sopia työaikalain 5 ja 6 §:n säännöksistä poikkeavasti, kuitenkin niin, ettei työaika keskimäärin ylittänyt 40 tuntia viikossa. Oikeus sopia keskimääräisen työajan käytöstä lainsäännöksistä poiketen oli mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 6 §:n soveltamisen ja tulkitsemisen lähtökohta. Sääntö kahdeksan tunnin vuorokautisesta ja 40 tunnin viikottaisesta työajasta oli sekä työaikalain että viitatun työehtosopimusmääräyksen osalta enimmäistyöaika eikä vähimmäistyöaika. Lyhyemmästä työajasta työnantaja ja työntekijä saattoivat pätevästi keskenään sopia. Paikallisella sopimuksella ei ollut lainkaan puututtu työmarkkinajärjestöjen säännöstämiskompetenssiin sopia keskimääräisestä työajasta lain 5 §:stä poiketen.
Kantaja ei ollut oikeutettu saamaan työajan lyhennyskorvausta eikä työnantaja ollut velvollinen maksamaan korvausta sen johdosta, että kantajan kanssa sovittu työaika oli sekä vuorokautisen että viikottaisen työajan osalta lyhyempi kuin kahdeksan tuntia vuorokaudessa tai 40 tuntia viikossa. Vastaaja on ilmoittanut suorittaneensa 28.9.1994 kantajalle korvauksen pääluottamusmiehen tehtävien hoidosta ja sille korkoa vaatimuksen esittämispäivästä 12.9.1994 lukien.
KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ
Heinolan käräjäoikeus on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa siitä, onko mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 6 §:n 2 kohta tarkoitettu sellaiseksi vähimmäisehdoksi, että työsopimuslain 17 §:n 1 momentin mukaan työnantaja ja työntekijä eivät työsopimuksella voi sopia lyhyemmästä työajasta.
LIITTOJEN LAUSUNNOT
Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Metsäteollisuus ry:lle ja Puu- ja erityisalojen liitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.
Metsäteollisuus ry on lausunnossaan todennut muun muassa seuraavaa:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 6 §:n 2. kohdan mukaan säännöllinen työaika keskeytyvässä yksi- ja kaksivuorotyössä on 8 tuntia vuorokaudessa enintään 6 viikon pituisena ajanjaksona keskimäärin enintään 40 tuntia viikossa. Päivä- ja kaksivuorotyön vuotuista työaikaa ei ole työehtosopimuksessa määritelty.
Vaikka säännöksessä on työpäivän pituudeksi määritelty yksiselitteisesti 8 tuntia, ei kyseistä säännöstä ole sovellettu eikä tarkoitettu sovellettavaksi siten, että työpäivän pituus ei voisi olla lyhyempi. Säännöstä on tulkittu siten, että sovittaessa työaika voi olla lyhyempi kuin kahdeksan tuntia, mutta yksipuolisesti työnantaja ei voi määrätä sellaista työaikajärjestelyä, jossa päivittäinen työaika olisi lyhyempi kuin kahdeksan tuntia. Osa-aikaisia työntekijöitä on työehtosopimuksen soveltamispiirissä ja niiden osalta on työehtosopimuksen 15 §:n 7. kohdan arkipyhäkorvauksen osalta liittojen välillä oltu yhtä mieltä, että osa-aikaisille maksetaan arkipyhäkorvaus siinä suhteessa kuin heidän työaikansa on 8 t/40 t työaikaan.
Edellä esitetyn perusteella katsomme, että työehtosopimuksen 6 §:n 2. kohdan säännös kahdeksan tunnin vuorokausityöajasta ei ole tarkoitettu vähimmäisehdoksi eikä myöskään käytännön soveltamisessa ole sitä ollut. Sopimalla voidaan käyttää kahdeksaa tuntia lyhyempää vuorokautista työaikaa. Olisi epäjohdonmukaista, että kahdeksan tunnin vuorokausityöaika olisi vähimmäisehto, josta ei voisi sopimalla poiketa, mutta sen sijaan viikkotyöajassa tällaista vähimmäisehtoa ei ole.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Puu- ja erityisalojen liitto on lausunnossaan todennut muun muassa seuraavaa:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Työaikamääräyksen 6 §:n 2 kohdalla tarkoitetaan sitä, että työpäivän pituus on aina 8 tuntia. Tämän asianomaisen työehtosopimuksen määräyksen tulkinnasta ovat yksimielisiä tämän työehtosopimuksen solmineet Puu- ja erityisalojen liitto ja Metsäteollisuus ry. Jos työaika on lyhyempi kuin 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa, aletaan puhua osa-aikaisista työntekijöistä, joita mekaaninen metsäteollisuus ei tunne. On huomattava, että mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 6 §:nkään mukaan työnantajalla ei ole oikeutta muuttaa työehtosopimuksessa mainittua työntekijöiden työaikaa.
Teollisuuden aloilla I-II ja viikoittaisessa IIIvuorotyössä (tehtaissa) normaalisti on vuotuinen työaika keskimäärin 1 720 tuntia vuodessa (36,6 t x 47 vk). Kimmo Anttisen kohdalla normaali työaika nousee tai nousisi 1 833 tuntiin vuositasolla (39 t x 47 vk). Tämä merkitsee tai merkitsisi sitä, että hänen vuotuinen työaikansa on tai olisi 113 tuntia liian pitkä verrattuna niihin teollisuudenalan tehtaisiin, joissa noudatetaan työajan lyhentämispöytäkirjaa. Tämäkin osoittaa sitä, että hänen työsopimuksensa on voimassa olevan mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen vastainen.
Työajan lyhentämistä koskeva sopimus otettiin mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimukseen vuonna 1986, jolloin vuosityöaika lyheni 32 tuntia vuodessa. Työaika lyheni sopimuksen mukaisesti vuonna 1987, 1988 ja 1989 kunakin vuonna 16 tuntia ja 1990 20 tuntia vuodessa. Työaika lyheni näin ollen 100 tuntia vuodessa, eli 1 824 tunnista nykyiseen 1 724 tuntiin. Työajan lyhennys toteutettiin ansiotasoa alentamatta täyden kompensaation perusteella.
Kuningaspalkki Oy on pyrkinyt tekemään haastehakemuksen liitteeksi liitetyn työsopimuksen pelkästään pyrkiäkseen kiertämään työajan lyhentämispöytäkirjaa. Työsopimuksessa ei ole mainintaa osa-aikaisesta työstä, joten työnantajan tarkoitus oli vain kiertää työehtosopimuksen minimiehtoja.
Haluamme lisäksi siteerata Martti Kairisen, Harri Hietalan, Juha Nybergin ja Petteri Ojalan kirjoittamaa kirjaa Paikallinen sopiminen ja lähinnä sen sivua 116, siinä sanotaan mm. seuraavaa:
Pelkästään työehtosopimukseen perustuvissa asioissa (esim. työajan lyhentämisvapaa) paikallinen sopiminen voi tulla kysymykseen myös järjestäytymättömissä yrityksissä. Näin ei kuitenkaan ole silloin, jos paikallista sopimista koskevan sopimusmääräyksen sopineet liitot ovat nimenomaisesti tarkoittaneet antaa sopimismahdollisuuden vain järjestäytyneelle yritykselle. Edelleen, jos paikallinen sopiminen edellyttää sellaista menettelyä, joka ei ole järjestäytymättömän yrityksen käytössä (esim. liittojen hyväksymistä), ei paikallinen sopiminen järjestäytymättömässä yrityksessä ole tältä osin mahdollista.
On huomattava, että yksi kirjan kirjoittajista, eli Juha Nyberg, on mm. Metsäteollisuus ry:n palkkalistoilla.
Haluamme lisäksi työtuomioistuimen kiinnittävän huomiota mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 7 §:ään, jossa sanotaan mm. seuraavaa:
Työaikaryhmä ja työaikakokeilut koskee vuotta 1994.
Liitot asettavat työryhmän, joka sopimuskauden aikana selvittää, miten tilauskannan ja tuotannon nopeiden vaihteluiden vaatimukset voidaan ottaa nykyistä paremmin huomioon työehtosopimuksen työaikamääräyksissä.
Työryhmä selvittää keskimääräisen työajan käyttöönottoon liittyviä ongelmia.
Edellä mainittuja järjestelmiä voidaan työehtosopimuksen neuvottelujärjestystä noudattaen paikallisesti toteuttaa kokeiluluonteisesti Metsäteollisuus ry:n jäsenyrityksissä. Kokeilujen tarkoituksena on selvittää erilaisten työaikojen vaikutukset tuotantoon ja työntekijöitten tarpeista lähtevien työaikojen käyttömahdollisuuksiin.
Työaikaryhmä ja työehtosopimusneuvottelukunnat seuraavat kokeilujen toteutumista ja kokoontuvat sopimuskauden aikana käsittelemään kokeilujen tuloksia.
Viimeksi mainitusta selviää, että vain liittojen suostumuksella, eli Puu- ja erityisalojen liiton ja Metsäteollisuus ry:n suostumuksella ja Metsäteollisuus ry:n jäsenyrityksissä voidaan työehtosopimuksen keskimääräistä työaikaa koskevista työehtosopimusmääräyksistä poiketa, kuitenkin siten, että työaika aina tasoittuu 8 tuntiin työpäivää kohden. Kuningaspalkki Oy on järjestäytymätön yritys. Vain liitot voivat sopia työajoista ja niin sanotuista "pekkaspäivistä". Viittaamme viimeksi mainitun osalta Martti Kairisen ym. kirjoittamaan kirjaan Paikallinen sopiminen ja lisäksi mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan tekstiin.
On huomattava lisäksi, että paikallisesti tehdyt sopimukset ovat muun ohella työehtosopimuslain 6 §:n nojalla mitättömiä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO
Heinolan käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa siitä, onko mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 6 §:n 2 kohta tarkoitettu sellaiseksi vähimmäisehdoksi, että työnantaja ja työntekijä eivät työsopimuksella voi sopia lyhyemmästä työajasta. Työtuomioistuin on todeten, ettei lausuntopyyntö koske työehtosopimuksen työaikamääräyksiä laajemmin, päättänyt antaa sopimuskohdan tulkinnasta seuraavan lausunnon:
Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 6 §:n 2. kohdan mukaan säännöllinen työaika keskeytyvässä 1- ja 2-vuorotyössä on kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja enintään kuuden viikon pituisena ajanjaksona enintään 40 tuntia viikossa.
Työehtosopimuksen solmineet Metsäteollisuus ry ja Puu- ja erityisalojen liitto ry ovat työtuomioistuimelle toimittamissaan lausunnoissa olleet erimielisiä siitä, miten työehtosopimuksen 6 §:n 2. momenttia on tulkittava. Metsäteollisuus ry:n kannan mukaan työntekijä ja työnantaja voivat työsopimuksella sopia työajan lyhyemmäksi kuin kahdeksaksi tunniksi päivässä. Puu- ja erityisalojen liitto ry:n mukaan työehtosopimuksen 6 §:n 2. momentin määräyksellä tarkoitetaan, että työpäivän pituus on aina kahdeksan tuntia vuorokaudessa.
Työtuomioistuimessa on kuultu todistajina Metsäteollisuus ry:n lakimiestä ja Puu- ja erityisalojen liitto ry:n palkkasihteeriä. Kumpikaan heistä ei ole ollut mukana kysymyksessä olevasta työehtosopimusmääräyksestä alunperin neuvoteltaessa. Molemmat todistajat ovat kertoneet, että puheena oleva määräys on varsin vanha. Palkkasihteerin mukaan määräys on ollut nykyisessä muodossaan työehtosopimuksessa mahdollisesti jo 1960 -luvun lopulta alkaen. Myöhemmissä työehtosopimusneuvotteluissa määräys ei todistajien tietämän mukaan ole ollut neuvottelujen kohteena.
Kummankin todistajan mukaan mekaanisen metsäteollisuuden työpaikoilla on vähäisessä määrin tehty osa-aikatyötä, jolloin työaika on ollut lyhyempi kuin kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja keskimäärin lyhyempi kuin 40 tuntia viikossa.
Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 6 §:n 2. momentti on otettu työehtosopimukseen useita vuosia ennen Puu- ja erityisalojen liitto ry:n lausunnossa tarkoitetun työajan lyhentämistä koskevan sopimuksen tekemistä. Mainittua työehtosopimuksen määräystä ei ole ainakaan 1960-luvun lopun jälkeen muutettu eikä se ole ollut työehtosopimusneuvottelujen kohteena. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä siitä, mitä sopimuspuolet ovat sopimusmääräyksellä alunperin tarkoittaneet. Määräystä on mekaanisen metsäteollisuuden työpaikoilla kuitenkin sovellettu myös siten, että säännöllinen työaika on ollut määräyksestä ilmeneviä aikoja lyhyempi.
Työtuomioistuimen mielestä työntekijäliiton tulkinta kahdeksan tunnin vuorokautisesta työajasta vastaa sopimusmääräyksen sanamuotoa. Määräyksen soveltamiskäytännöstä esitetty selvitys huomioon ottaen määräystä on työtuomioistuimen mielestä kuitenkin tulkittava Metsäteollisuus ry:n tarkoittamalla tavalla. Sopimuspuolten lausunnoissaan viittaamista mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen tai siihen liittyvien pöytäkirjojen muista määräyksistä ei työtuomioistuimen mielestä voida saada johtoa lausuntopyynnön kohteena olevan määräyksen muunlaiseen tulkintaan.
Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin lausuntonaan toteaa, että mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 6 §:n 2. momenttia ei ole pidettävä sellaisena vähimmäisehtona, että työnantaja ja työntekijä eivät työsopimuslain 17 §:n 1 momentin mukaan voisi työsopimuksella sopia määräyksessä mainittua lyhyemmästä työajasta.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Kallio, Rautiainen, Virtanen, Kolula ja Ahokas-Kelotie jäseninä. Esittelijä on ollut Niemitalo.
Eri mieltä olevan jäsen Kolulan lausunto:
Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 6 §:n 2. kohdan mukaan säännöllinen työaika keskeytyvässä 1- ja 2-vuorotyössä on kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja enintään kuuden viikon pituisena ajanjaksona enintään 40 tuntia viikossa.
Työehtosopimuksen solmineet työnantaja- ja työntekijäliitto ovat työtuomioistuimelle toimittamissaan lausunnoissa olleet erimielisiä siitä, miten työehtosopimuksen 6 §:n 2 momenttia on tulkittava.
Työntekijäliiton lausunnossaan esittämä kanta, että työehtosopimuksen määräyksellä tarkoitetaan, että työpäivän pituus on aina kahdeksan tuntia vuorokaudessa, vastaa sopimusmääräyksen sanamuotoa. Sopimuspuolten tarkoituksesta sopimusmääräystä sovittaessa ei ole esitetty selvitystä. Työtuomioistuimelle ei ole myöskään esitetty selvitystä siitä, että sopimusmääräystä olisi käytännössä vakiintuneesti sovellettu sanamuodosta poikkeavasti. Työtuomioistuimessa kuullut todistajat eivät osanneet nimetä ainoatakaan työpaikkaa, jolla sopimusmääräyksen soveltamiskäytäntö poikkeaa sopimusmääräyksen sanamuodosta.
Edellä olevan perusteella katson, että mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 6 §:n 2 momentin määräystä kahdeksan tunnin vuorokautisesta työajasta on pidettävä sellaisena vähimmäisehtona, että työnantaja ja työntekijä eivät työsopimuslain 17 §:n 1 momentin mukaan voi työsopimuksella sopia määräyksessä mainittua lyhyemmästä vuorokautisesta työajasta.