TT:1994-40

Ämnesord: Irtisanominen, perusteena, - taloudelliset ja tuotannolliset syyt, - terveydentila, Pääluottamusmiehen asema, Pääluottamusmiehen irtisanominen, Valvontavelvollisuus, - työehtosopimuksen määräysten noudattamiseksi
År för fallet: 1994
Meddelats: 27.6.1994
Diarienummer: D:1994/13

Tilanteessa, jossa työnantajalla oli ollut tehtaan toiminnan kokonaan keskeyttämisen johdosta luottamusmiessopimuksen mukainen taloudellinen ja tuotannollinen syy pääluottamusmiehen työsopimuksen irtisanomiselle, ei luottamusmiessopimuksen yksilösuojaa koskevista määräyksistä voinut johtua rajoituksia pääluottamusmiehen työsopimuksen irtisanomiselle.

Työnantaja oli kuitenkin menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti irtisanoessaan pääluottamusmiehen edellä tarkoitetussa tilanteessa sillä perusteella, ettei pääluottamusmies työnantajan näkemyksen mukaan olisi terveydentilansa puolesta pystynyt työskentelemään yhtiön toisella tehtaalla, jonne lakkautetun tehtaan toiminta oli siirretty.

Työnantaja velvoitettu suorittamaan pääluottamusmiehenä toimineelle työntekijälle korvausta irtisanomissuojasopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta.

Työnantajaliitto, joka ei ollut huolehtinut siitä, että irtisanomista ei toimeenpantaisi ennen kuin olisi asianmukaisesti selvitetty kysymyksessä olevan työntekijän edellytykset työskennellä toisella tehtaalla, oli laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuutensa.

Kysymys myös luottamusmiesasemasta. (Ään.)

Kantaja Kemianliitto ry Vastaaja Kemianteollisuus KT ry Kuultava Oy Novoplastik Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL ry:n, nykyisen Kemianteollisuus KT ry:n, ja Kemian Työntekijäin Liitto ry:n, nykyisen Kemianliiton, välillä 18.12.1991 solmitun kemiallisteknisen teollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavassa Suomen Työnantajain Keskusliitto ry:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry:n välillä 15.1.1990 allekirjoitetussa luottamusmiessopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 §

Luottamusmies ja ammattiosasto

Luottamusmiehet

Luottamusmiehellä tarkoitetaan tässä sopimuksessa, ellei sopimuksen tekstissä muuta ilmene, ammattiosaston valitsemaa pääluottamusmiestä ja työosaston luottamusmiestä. Mikäli 1 §:ssä tarkoitettua tuotantolaitosta tai sitä vastaavaa toimintayksikköä varten on valittu vain yksi luottamusmies, on hän tämän sopimuksen tarkoittama pääluottamusmies.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 §

Työsuhdeturva

Taloudelliset ja tuotannolliset irtisanomisperusteet

Jos yrityksen työvoimaa irtisanotaan tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa pääluottamusmieheen, ellei tuotantolaitoksen toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli yhteisesti todetaan, ettei pääluottamusmiehelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa. Työosaston luottamusmiehen työsopimus voidaan työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukaisesti irtisanoa vain, kun työ kokonaan päättyy eikä voida järjestää muuta työtä, joka vastaa hänen ammattitaitoaan.

Yksilösuoja

Luottamusmiehestä johtuvasta syystä ei luottamusmiestä saa irtisanoa ilman työsopimuslain 53 §:n 2 momentin edellyttämää niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita hän edustaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Korvaukset

Jos luottamusmiehen työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena luottamusmiehelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä samojen perusteiden mukaan kuin irtisanomismenettelylain (IML) 20 §:n 2 momentissa on säädetty. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa keskusjärjestöjen välillä 14.6.1991 tehdyssä irtisanomissuojaa ja lomauttamista koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

13 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattavat seikat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Kemianliitto on Kemianteollisuus KT ry:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Mirja Vesterinen oli työskennellyt Oy Novoplastik Ab:n palveluksessa 13.2.1986 lukien aluksi trukinkuljettajana ja sittemmin vaihetyöntekijänä tehden muun muassa Saab-henkilöauton selkänojien levyjen heloituksia. Yhtiön Uudessakaupungissa sijaitsevat tuotantolaitokset käsittivät niin sanotun vanhan ja uuden tehtaan. Kummallakin tehtaalla oli ollut oma pääluottamusmiehensä ja Vesterinen oli toiminut vanhan tehtaan pääluottamusmiehenä.

Työnantaja oli tunnustanut Vesterisen pääluottamusmiesaseman, sillä Vesteriselle oli myönnetty luottamusmiesvapaata perjantaisin kello 14 - 15.30. Hänelle oli myös maksettu työehtosopimuksen 35 §:n 2 kohdan mukaista 210 markan suuruista luottamusmiespalkkiota, jota maksettiin ainoastaan pääluottamusmiehelle. Luottamusmiehen asemasta oli käyty työnantajan ja työntekijäpuolen välillä keskusteluja silloin, kun uusi tehdas oli valmistunut ja uuden tehtaan pääluottamusmiestoimen hoitamisessa oli ilmennyt vaikeuksia. Vesterinen oli esittänyt ongelman hoitamista siten, että tehtailla olisi yhteinen pääluottamusmies vanhalla tehtaalla ja että uuden tehtaan luottamusmies toimisi osaston luottamusmiehen asemassa. Työnantajan edustaja oli kuitenkin torjunut esityksen ja vaatinut oman pääluottamusmiehen säilyttämistä kummallakin tehtaalla.

Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 1987-67 oli kenkätehtaan neulomo katsottu luottamusmiessopimuksessa tarkoitetuksi tuotantolaitokseksi, johon työntekijät voivat valita pääluottamusmiehen. Ratkaisussa oli otettu huomioon muun muassa yrityksen tosiasialliset neuvottelusuhteet. Luottamusmiessopimuksen 2 §:stä kävi myös ilmi, että jos tuotantolaitosta tai sitä vastaava toimintayksikköä varten oli valittu vain yksi luottamusmies, hän oli luottamusmiessopimuksen tarkoittama pääluottamusmies.

Oy Novoplastik Ab valmisti muun ohessa komponentteja Saabin autotehtaille. Koska tuotantoa autotehtailla oli supistettu, oli Oy Novoplastik Ab:ssä aloitettu 13.11.1992 yhteistoimintaneuvottelut odotettavissa olevista lomautuksista. Seuraavassa eli 9.12.1992 pidetyssä yhteistoimintakokouksessa työnantaja oli ilmoittanut kolmen toimihenkilön ja yhdeksän työntekijän odotettavissa olevista irtisanomisista. Yhteistoimintamenettelyä oli jatkettu 10.12.1992, jolloin työnantaja oli kehottanut Vesteristä toimittamaan työnantajalle lääkärinlausunnon, josta kävi ilmi hänen soveltuvuutensa uudella tehtaalla tehtävään isosyanaattityöhön.

Vesterinen oli toimittanut työnantajalle 16.12.1992 päivätyn lausunnon työterveyslääkärin suorittamasta terveystarkastuksesta. Tämän lausunnon mukaan Vesterinen ei soveltunut astman takia isosyanaattityöhön. Työterveyslääkäri oli lisäksi toimittanut työnantajalle 23.12.1992 päivätyn lausunnon, joka oli laadittu työpaikkakäynnin perusteella ja jossa oli todettu uuden tehtaan hallissa olevan pieniä isosyanaattipitoisuuksia. Työterveyslääkäri oli tämän vuoksi katsonut, että työssä ei tulisi pitää henkilöitä, joilla oli todettu allerginen nuha.

Koko yhtiön henkilökunnalle 11.1.1993 järjestetyssä yhteistoimintatilaisuudessa työnantaja oli esittänyt luettelon irtisanottavista työntekijöistä. Työnantajan edustaja oli ainoastaan lukenut läpi nimiluettelon. Tästä nimiluettelosta ei ollut käyty varsinaisia neuvotteluja eikä työntekijäpuoli ollut sitä hyväksynyt.

Edellä mainitussa yhteistoimintatilaisuudessa työnantajan edustaja oli myös todennut, että Vesterinen ei voinut työskennellä uudella tehtaalla työrajoitteidensa vuoksi. Vanhalla tehtaalla työskennelleistä yhdeksästä työntekijästä muut paitsi Vesterinen ja varapääluottamusmies olivat siirtyneet työskentelemään uudelle tehtaalle. Varapääluottamusmies oli ollut yhtiöön viimeksi tulleita työntekijöitä.

Työnantaja oli 12.1.1992 irtisanonut Vesterisen työsopimuksen päättymään 11.4.1993. Irtisanomisesta oli ilmoitettu Vesteriselle irtisanomismenettelylain mukaisella kaavakkeella, jota oli käytetty irtisanottaessa työntekijä hänestä itsestään johtuvasta syystä ja purettaessa työsopimus koeaikana. Irtisanomisilmoitukseen liitetyssä erillisessä asiakirjassa oli irtisanomista perusteltu sillä, että tehtaalla tehtiin isosyanaattityötä, mistä johtuen työnantaja joutui työterveyshuoltolain asiakirjassa mainitun kohdan mukaan irtisanomaan Vesterisen. Vesterisen irtisanomisesta syntyneen erimielisyyden johdosta oli neuvoteltu paikallisesti 11.2. ja 3.3.1993. Molemmilla kerroilla esillä oli ollut vain se, olisiko Vesterinen astmansa puolesta pystynyt työskentelemään uudella tehtaalla.

Ellei Vesteristä olisi irtisanottu, hänet olisi todennäköisesti valittu uuden tehtaan luottamusmieheksi.

Kemianliitto oli 29.4.1993 päivätyllä kirjeellä esittänyt Kemianteollisuus KT ry:lle neuvottelujen käymistä Vesterisen irtisanomisen johdosta syntyneestä erimielisyydestä. Jo tässä vaiheessa työntekijäliitto oli kiinnittänyt huomiota siihen, ettei Vesterisen ollut todettu herkistyneen isosyanaateille ja että uudella tehtaalla ilman isosyanaattipitoisuudet olivat vain murto-osan vanhan tehtaan pitoisuuksista ja ainoastaan 0,5 prosenttia isosyanaattien haitalliseksi tunnetun pitoisuuden arvosta.

Työntekijäliiton neuvottelupyynnön johdosta asiasta oli käyty alustavia puhelinkeskusteluja, joiden kuluessa työnantajaliitto oli esittänyt lausunnon pyytämistä Työterveyslaitokselta. Syyskuun 1 päivänä 1993 tehdyn lausuntopyynnön liitteeksi oli oheistettu muun muassa Turun Aluetyöterveyslaitoksen työhygieeniset mittaukset sisältävä lausunto, Vesteristä koskeva sairauskertomus ja neljä Alääkärintodistusta. Työntekijäliitto oli myös hankkinut lisäselvitystä, jonka mukaan atopia ei yleensä lisännyt herkistymisriskiä altistuttaessa pienimolekyylisille yhdisteille kuten isosyanaateille.

Työterveyslaitoksen 20.9.1993 päivätystä lausunnosta ilmeni muun muassa, että koska isosyanaatit aiheuttivat astmaa useimmiten toisentyyppisellä mekanismilla, Vesterisen riski herkistyä isosyanaateille ei ollut niin merkittävästi lisääntynyt, että hänet olisi tullut ehdottomasti sulkea pois isosyanaattityöstä. Työterveyslaitos ei vanhasta lääketieteellisestä selvityksestä johtuen ollut voinut ottaa kantaa Vesterisen tuolloiseen työkykyyn. Tämän vuoksi Vesterinen oli 7.10.1993 käynyt tutkimuksissa terveyskeskuksessa. Suoritetuissa tutkimuksissa ei Vesterisellä ollut todettu astmaan viittaavia oireita.

Liittojen välillä erimielisyydestä oli neuvoteltu vielä 10.11.1993. Tätä aikaisemmin käydyissä neuvotteluissa esillä oli ollut vain Vesterisen irtisanominen hänen terveydentilansa johdosta. Viimeksi mainituissa neuvotteluissa työnantajaliitto oli yllättäen painottanut tuotannollisia ja taloudellisia syitä irtisanomisperusteena.

Tapahtumien kulku osoitti selvästi, että Vesterisen irtisanominen oli tapahtunut hänen terveydentilaansa kohdistuvien epäilyjen vuoksi. Samaan aikaan yhtiössä tosin oli vähennetty työvoimaa ja siirretty niin sanotun vanhan tehtaan tuotanto uudelle tehtaalle. Kysymyksessä ei ollut ollut luottamusmiessopimuksen 5 §:ssä tarkoitettu tuotantolaitoksen toiminnan keskeyttäminen kokonaan, koska tuotantolaitoksen toiminta oli vain siirretty toiseen paikkaan, jossa se oli jatkunut lähes entisessä laajuudessaan. Kaikki vanhan tehtaan koneet oli siirretty uudelle tehtaalle ja suuri osa vanhan tehtaan työntekijöistä oli siirretty työhön uudelle tehtaalle. Vesterisen työsuhde olisi jatkunut, ellei työnantaja olisi irtisanonut häntä terveydellisin perustein. Irtisanomiselle ei ollut saatu eikä edes pyydetty luottamusmiessopimuksen 5 §:ssä tarkoitettua työsopimuslain 53 §:n 2 momentin edellyttämää työntekijöiden enemmistön suostumusta, joten irtisanominen oli perusteeton jo pelkästään tästä syystä.

Jos katsottaisiin Vesterisen irtisanomisen johtuneen taloudellisista ja tuotannollisista syistä, olisi irtisanominen perusteeton myös tässä tapauksessa, koska tuotantolaitoksen toimintaa ei ollut luottamusmiessopimuksen 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla keskeytetty kokonaan, eikä ollut yhteisesti todettu, ettei Vesteriselle voitu tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä. Tällaista työtä olisi ollut tarjottavana, koska vanhan tehtaan tuotanto oli siirtynyt uudelle tehtaalle. Kaikki vanhan tehtaan työt lukuun ottamatta Saab-Combiauton luukkuja olivat siirtyneet uudelle tehtaalle. Työsuhteensa loppuvaiheessa Vesterinen oli ommellut hoitopöytien nahkapäällisiä. Tätä työtä tehtiin uudella tehtaalla edelleenkin.

Vesterinen oli irtisanottu jo ennen yhtiön tuotanto-organisaation muutosta ja ennen kuin luottamusmiesorganisaatio luottamusmiessopimuksen 3 §:n edellyttämällä tavalla oli saatettu vastaamaan toimintayksiköiden muuttunutta kokoa ja rakennetta. Työtuomioistuin oli tuomiossaan n:o 1974-74 katsonut, että liikkeen osan luovutus ei ollut luottamusmiessopimuksessa tarkoitettu teollisuuslaitoksen toiminnan keskeyttäminen kokonaan. Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 1989-72 oli käsitelty liikkeen osan luovutusta luottamusmiessopimuksessa tarkoitettuna työvoiman vähentämisenä taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Tämän tuomion perusteluissa oli painotettu luottamushenkilön korostetun työsuhdeturvan olevan eräs luottamusmiesjärjestelmän keskeisiä lähtökohtia.

Vesterisen luottamusmiesasemasta riippumatta hänen työsopimuksensa irtisanominen oli ollut perusteeton myös siksi, että hänen irtisanomiseensa ei ollut ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä tarkoitettua erityisen painavaa syytä. Työterveyslaitoksen lausunnosta ja lokakuussa 1993 päivätystä lääkärinlausunnosta ilmeni, ettei Vesterisellä ollut ollut terveydellisiä esteitä uudella tehtaalla työskentelemiseen. Siirtyminen uudelle tehtaalle olisi myös merkinnyt parannusta Vesterisen työolosuhteisiin, jotka eivät olleet aikaisemminkaan aiheuttaneet haittaa hänen terveydelleen. Vesterinen oli tullut siten irtisanotuksi korkeimman oikeuden tuomiossa 1980 II 110 tarkoitetulla tavalla terveyteen kohdistuneiden aiheettomien epäilyjen nojalla.

Siihen nähden, että Vesterinen oli vuosikausia ongelmitta työskennellyt vanhalla tehtaalla, työnantajan olisi tullut suhtautua työterveyslääkärin lausuntoihin kriittisemmin tilanteessa, jossa Vesterisen työolosuhteet olivat vain parantumassa. Työnantajan olisi tullut vallinneessa tilanteessa odottaa tarkempia selvityksiä asiasta, mutta työnantaja oli ottanut tietoisesti riskin siitä, että irtisanominen todettaisiin myöhemmin perusteettomaksi. Käytettävissä ollut lääketieteellinen selvitys irtisanomishetkellä ei ollut ollut riittävää sen toteamiseksi, että Vesterisen työkyky olisi alentunut olennaisesti ja pysyvästi työsopimuslain 37 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Jälkeenpäin hankittu selvitys oli vahvistanut vielä oikeaksi työntekijäpuolen käsityksen työnantajan perusteettomista sairausepäilyistä.

Työnantajaliiton olisi tullut jo heti asiasta tiedon saatuaan havaita, että Vesterinen oli irtisanottu ilman edustamiensa työntekijöiden suostumusta, vaikka työntekijäliitto oli viitannut tähän vasta 26.8.1993. Vesterisen työsuhteen kestäessä oli myös ollut selvää, ettei tuotantolaitoksen toimintaa ollut tarkoitettu keskeyttää kokonaan. Jo kesäkuussa 1993 laadittaessa luonnosta liittojen yhteiseksi lausuntopyynnöksi Työterveyslaitokselle oli työntekijäliitto viitannut lääketieteelliseen selvitykseen, jonka mukaan isosyanaateille altistuvien atoopikkojen herkistymisriskejä ei pidetty lisääntyneinä. Edellä mainituista seikoista huolimatta työnantajapuoli oli ilmoittanut ottavansa tietoisen riskin ratkaisunsa virheellisyydestä. Työnantajan virheellistä menettelyä ei ollut korjattu myöhemminkään siitä huolimatta, että asiaan oli saatu lisäselvitystä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kemianliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Oy Novoplastik Ab on irtisanonut Vesterisen luottamusmiessopimuksen 5 §:n ja irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti ja vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan Vesteriselle luottamusmiessopimuksen 5 §:n tarkoittamana 30 kuukauden palkkaa vastaavana korvauksena 236 769 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Kemianliitto on vaihtoehtoisesti vaatinut Oy Novoplastik Ab:n velvoittamista suorittamaan Vesteriselle irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:ssä tarkoitettuna korvauksena 24 kuukauden palkkaa vastaavat 189 415 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Kemianliitto on edelleen vaatinut Kemianteollisuus KT ry:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTAUS

Vastauksen perustelut

Kemianteollisuus KT ry on lausunut vastauksessaan, johon Oy Novoplastik Ab on osaltaan yhtynyt, että yhtiö valmisti alihankintatyönä ajoneuvoteollisuuden verhoiluosia, istuinpehmusteita ja -jousistoja. Vuosien 1992 ja 1993 vaihteessa yhtiön palveluksessa oli ollut yhteensä 50 henkilöä, joista 40 oli ollut työntekijöitä. Uudella tehtaalla oli valmistettu verhoiluosia ja vanhalla tehtaalla oli tehty suurtaajuussaumausta, istuinjousistoja ja liimaustyötä. Uudella tehtaalla työskenneltiin neljällä polyuretaaniprässillä. Polyuretaani muodostui isosyanaatista ja polyolista. Vanhalla tehtaalla liimaustyössä oli käsitelty polyuretaaniliimaa, joka muodostui osaksi isosyanaatista. Liimaustyö oli täällä tehty muusta tehtaalla suoritetusta työstä erillään suojatussa tilassa. Vesterinen oli työskennellyt parin viimeisen vuoden aikana suurtaajuussaumauskoneella.

Nykyään työtä tehtiin ainoastaan yhtiön uudella tehtaalla ja yhtiön palveluksessa oli 13 henkilöä, joista kolme oli toimihenkilöä ja 10 työntekijää. Työntekijöistä viisi oli äitiyslomalla. Yhtiön liikevaihto oli vuoden 1993 aikana laskenut puoleen verrattuna vuoden 1992 liikevaihtoon. Liikevaihto oli laskenut 45 miljoonasta markasta 22 miljoonaan markkaan. Tämä oli johtunut Saab-autojen tuotannon alasajosta. Osien valmistus Saab-autoihin oli loppunut loppukesästä 1993. Yhtiön arvioitu liikevaihto vuonna 1994 oli neljä miljoonaa markkaa.

Saab-autojen tuotannon lopettamisen seurauksena oli ollut Oy Novoplastik Ab:n kahden tehtaan yhdistäminen. Tällä toimenpiteellä oli voitu säästää toimihenkilöpalkkakustannuksia ja energiakustannuksia, minkä lisäksi yhtiöllä oli mahdollisuus saada vuokratuloja. Vuonna 1993 viikolla 14 oli vanhalta tehtaalta siirretty uudelle tehtaalle liimaustyö, jousistojen valmistus ja suurtaajuussaumaus. Vanhan tehtaan lopettamisen ja töiden vähentymisen vuoksi oli yhtiöstä jouduttu vuoden 1993 alussa irtisanomaan yksi toimihenkilö ja yhdeksän työntekijää, huhtikuussa viisi työntekijää ja kesällä vielä yhteensä 21 henkilöä, joista suurin osa oli ollut työntekijöitä. Lisäksi yhden määräaikaisen työntekijän työsuhde oli päättynyt. Myös vanhan tehtaan työntekijät kahta lukuun ottamatta oli vuoden 1993 aikana irtisanottu.

Yhteistoimintaneuvotteluissa oli sovittu siitä, että vanhan tehtaan työntekijät irtisanotaan sitä mukaa kun työt loppuvat. Vanhan tehtaan tuotelinjat olivat loppuneet kesällä 1993. Vesterisen työt olivat loppuneet viikolla 14 ja hänen työsuhteensa oli päättynyt 12.4.1994. Vesterisen kohdalla oli menetelty samojen periaatteiden mukaisesti kuin muidenkin vanhan tehtaan työntekijöiden kohdalla. Vesterinen oli allekirjoittaessaan 11.1.1993 pidetystä yhteistoimintatilaisuudesta laaditun pöytäkirjan hyväksynyt menettelyn.

Vesterinen oli työsuhteensa loppuvaiheessa ommellut hoitopöytien nahkapäällisiä. Tämä oli johtunut siitä, että Vesterisen aikaisemmin tekemä suurtaajuussaumaustyö oli loppunut ja hänelle oli yritetty löytää muita töitä. Ompelutyötä uudella tehtaalla tehtiin niin vähän, että mainittu työ olisi työllistänyt Vesterisen vain pieneksi osaksi koko työajasta.

Vesterisellä ei ollut ollut pääluottamusmiehen asemaa. Vanhan tehtaan työntekijät olivat valinneet hänet luottamusmiehekseen ja näin ollen hän oli ollut osaston luottamusmiehen asemassa. Uudella tehtaalla oli ollut siellä työskentelevien työntekijöiden valitsema luottamusmies. Yhtiöllä ei ollut ollut kaikkia sen työntekijöitä edustavaa pääluottamusmiestä vaan ainoastaan kaksi osaston luottamusmiestä. Vesterinen oli käytännössä edustanut vain oman osastonsa työntekijöitä. Jos jokin asia oli koskenut yhtiön kaikkia työntekijöitä, työntekijöiden edustajina olivat toimineet molempien tehtaiden luottamusmiehet. Työpaikalla ei missään yhteydessä ollut tullut esille se, että Vesterinen voisi toimia yhtiön pääluottamusmiehenä ja uuden tehtaan osaston luottamusmiehenä.

Luottamusmiessopimuksen 3 §:n mukaan olennaisen organisaatiomuutoksen yhteydessä saatettiin luottamusmiesorganisaatio vastaamaan tuotantolaitoksen kokoa ja rakennetta. Näin ollen Vesteriselle ei olisi voinut jäädä luottamusmiehen asemaa tilanteessa, jossa vanha tehdas oli lopetettu ja sen toiminnot, niin kauan kuin niitä oli riittänyt, oli siirretty uuteen tehtaaseen, jossa oli oma luottamusmiehensä. Vesterisen irtisanomisen jälkeen oli työnantajan ja työntekijöiden välillä sovittu 22.1.1993 muun muassa siitä, että luottamusmiesjärjestelmä vanhan tehtaan osalta puretaan 1.4.1993 lukien, kun tehtaat yhdistetään. Tämän sopimuksen myös Vesterinen oli allekirjoittanut ja Vesterinen oli siten hyväksynyt yhtiön toimenpiteet luottamusmiesasemastaan riippumatta. Vesterisellä ei myöskään olisi ollut enää luottamusmiesasemaa, jos hän olisi siirtynyt uudelle tehtaalle.

Ennen Vesterisen irtisanomista yhtiössä oli käyty yhteistoimintalain mukaiset neuvottelut suunnitteilla olevista irtisanomisista. Neuvotteluissa oli käsitelty yhtiön heikkoa taloudellista tilannetta, vanhan tehtaan toiminnan lopettamista ja siitä aiheutuvia mahdollisia irtisanomisia. Neuvotteluissa oli koko ajan ollut esillä se, että irtisanomiset johtuivat taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Vesterisen kirjallisesta irtisanomisilmoituksesta tosin voi saada virheellisesti sen käsityksen, että irtisanominen olisi johtunut muista syistä.

Työpaikalla 16.12.1992 pidetyssä yhteistoimintaneuvottelussa oli sovittu, että Vesterinen hankkii työterveyslääkärin lausunnon soveltuvuudestaan työskentelemään uudella tehtaalla. Vesterinen oli hyväksynyt neuvottelusta laaditun pöytäkirjan allekirjoituksellaan.

Työterveyslääkäri oli lausunnoissaan päättynyt siihen lopputulokseen, että Vesterinen ei astmansa takia soveltunut isosyanaattityöhön.

Työpaikalla 11.1.1993 pidetyssä yhteistoimintatilaisuudessa oli todettu, että luettelo irtisanottavista työntekijöistä oli oikeudenmukaisesti laadittu. Tämä luettelo oli laadittu sen periaatteen mukaan, että vanhan tehtaan työntekijät irtisanotaan sitä mukaa kun heidän työnsä loppuu. Sen seikan arvioimisessa, kehen irtisanominen kohdistetaan, oli otettu huomioon myös työterveyslääkärin esittämä lausunto. Vesterinen oli allekirjoittanut 11.1.1993 pidetystä yhteistoimintaneuvottelusta laaditun pöytäkirjan. Vesterinen oli irtisanottu seuraavana päivänä ja irtisanomisperusteeksi oli ilmoitettu vanhan tehtaan lopettaminen ja Vesterisen soveltumattomuus uuden tehtaan töihin. Yhtiö oli viitannut irtisanomisperusteina myös työterveyshuoltolain 2 §:n 2 momenttiin, jossa oli säädetty, että jos terveystarkastuksessa osoittautuu, että työntekijällä erityisen herkkyyden, rakenteellisen heikkouden tai muun vastaavan syyn takia on ilmeinen alttius saada työstä vaaraa terveydelleen, älköön häntä tällaiseen työhön käytettäkö.

Vesterisen irtisanominen oli johtunut tehtaan lopettamisesta eli taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Työpaikalla yhteisesti sovitulla tavalla vanhan tehtaan työntekijöille oli pyritty järjestämään työtä uudelta tehtaalta tuotelinjojen loppumiseen saakka. Vesteriselle, jolla ei vanhan tehtaan lopettamisen jälkeen ollut ollut enää luottamusmiesasemaa, oli pyritty tarjoamaan työsopimuslain 53 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla työtä uudelta tehtaalta. Koska Vesterinen ei terveydentilansa takia ollut soveltunut työhön uudelle tehtaalle, ainoa vaihtoehto oli ollut Vesterisen irtisanominen.

Koska vanhan tehtaan tuotannollinen toiminta oli loppunut kokonaan, oli työnantajalla ollut peruste Vesterisen työsopimuksen irtisanomiseen huolimatta siitä, että hänellä mahdollisesti olisi ollut pääluottamusmiehen asema. Terveydentilansa puolesta Vesterinen ei myöskään olisi soveltunut työskentelemään uudella tehtaalla. Sellainen tosiasiallinen seikka syrjäytti luottamusmiessopimuksessa tarkoitetun yhteisen toteamisen. Toisaalta Vesterisen kanssa oli vielä luottamusmiessopimuksen 5 §:n tarkoittamalla tavalla 16.12.1992 ja 11.1.1993 pidetyissä yhteistoimintatilaisuuksissa todettu, ettei hänelle voitu tarjota hänelle sopivaa työtä.

Jos katsottaisiin, että Vesterinen oli irtisanottu hänen henkilöstään johtuvista syistä, tuli ottaa huomioon se, että yhtiöllä olisi ollut oikeus purkaa tai ainakin irtisanoa Vesterisen työsopimus sillä perusteella, että hän ei olisi pystynyt työkykynsä perusteella jatkamaan työtään. Työterveyslääkäri oli lausunnoissaan päätynyt siihen, että hän ei voinut suositella astmapotilaan ottamista työhön uudelle tehtaalle. Työterveyslääkäri oli lausunnossaan lisäksi todennut, että isosyanaatit olivat aineryhmä, jotka olivat voimakkaita allergisen herkistymisen aiheuttajia ja jotka aiheuttivat muun muassa astmaa. Työterveyslääkärin mukaan astmapotilaan hoidossa oli peruslähtökohtana kaikkien herkistymistä aiheuttavien tekijöiden saneeraaminen pois potilaan ympäristöstä. Työterveyslääkäri oli vielä todennut, että herkistyminen voi tapahtua jo huomattavasti pienemmillä pitoisuuksilla kuin mitä ilman epäpuhtauksien haitallisiksi tunnetut pitoisuudet olivat.

Terveyskeskuslääkäri oli lokakuussa suorittamassaan tarkastuksessa todennut, että vastaanottotilanteessa ei minkäänlaista astmaan viittaavaa oiretta tullut esille. Tällä lausunnolla ei ollut mitään tekemistä sen seikan arvioimisessa, mikä Vesterisen työkyky oli ollut irtisanomistilanteessa.

Vesterisen esittämistä lääkärintodistuksista voitiin todeta Vesterisen sairastaneen astmaa. Lääkärinlausunnoissa oli myös todettu, että Vesterinen tulisi uudelleensijoittaa töihin, jotka olivat sopivia hänen sairastamansa astman kannalta.

Yhtiön oli täytynyt irtisanomishetkellä voida luottaa työterveyslääkärin lausuntoihin Vesterisen soveltumattomuudesta työskentelemään uudella tehtaalla. Vesterisen terveydentilasta esitetyn selvityksen perusteella yhtiö ei ollut voinut vaarantaa Vesterisen terveyttä antamalla hänen jatkaa yhtiön palveluksessa. Tämä olisi ollut myös vastoin niitä velvollisuuksia, jotka työnantajapuolella oli työturvallisuudesta huolehtimisen suhteen.

Liittojen välisissä neuvotteluissa oli koko ajan ollut lähtökohtana se, että Vesterisen irtisanominen oli johtunut taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Vesterisen sairautta oli selvitetty perinpohjaisesti siitä syystä, että Vesteriselle oli pyritty tarjoamaan hänen ammattiaan vastaavaa työtä uudella tehtaalla, mutta tämä ei ollut ollut lääkärin mukaan mahdollista. Jos yhtiö vastoin lääkärinlausuntoja olisi antanut Vesterisen jatkaa työtään uudella tehtaalla, olisi siitä saattanut aiheutua työnantajalle korvausvelvollisuus siinä tapauksessa, että Vesterisen myöhemmin katsottaisiin sairastuneen työssään ammattitautiin.

Vastauksessa esitetyt vaatimukset

Kemianteollisuus ry on vaatinut kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Oy Novoplastik Ab:n Uudessakaupungissa sijaitsevilla tuotantolaitoksilla, jotka ovat käsittäneet niin sanotun vanhan tehtaan ja uuden tehtaan, on aloitettu 13.11.1992 yhteistoimintaneuvottelut lomautuksista. Lomautusten tarve on johtunut siitä, että Saab-auton tuotannon supistamistoimenpiteiden vuoksi myös näihin autoihin komponentteja valmistaneen Oy Novoplastik Ab:n tuotantoa on ollut tarpeen vähentää.

Joulukuun 9 päivänä 1992 pidetyssä yhteistoimintaneuvottelussa työnantajan edustaja on ilmoittanut tehtaiden yhdistämisestä vuonna 1993 viikkoon 14 mennessä siten, että vanhan tehtaan työt siirretään uudelle tehtaalle. Tässä yhteydessä on myös ilmoitettu, että henkilökuntaa joudutaan vähentämään. Työnantajan ilmoituksen mukaan muun muassa yhdeksän työntekijää tullaan irtisanomaan. Seuraavana päivänä jatketussa yhteistoimintaneuvottelussa työnantajan edustaja on ilmoittanut, että neuvotteluihin osallistuneelta vanhan tehtaan työntekijöiden luottamusmiehenä toimineelta Mirja Vesteriseltä tarvitaan lääkärinlausunto soveltuvuudesta työskentelemään uudella tehtaalla siellä tehtävän isosyanaattityön vuoksi. Työnantajan edustaja on ilmoittanut tilanneensa Vesteriselle ajan työterveyslääkäriltä ja kehottanut Vesteristä toimittamaan tarkastuksen jälkeen lääkärintodistuksen työnantajalle.

Tammikuun 11 päivänä 1993 pidetyssä yhteistoimintatilaisuudessa, jossa on ollut läsnä koko yhtiön henkilökunta, työnantaja on ilmoittanut tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanovansa yhdeksän työntekijää ja kaksikolme toimihenkilöä. Jäljelle jäävään tuotantoon on ilmoitettu tarvittavan 26 henkilöä. Tilaisuuden lopussa toimitusjohtaja on lukenut irtisanottavien työntekijöiden nimet. Irtisanottavien työntekijöiden joukossa on ollut Vesterinen ja eräs toinen vanhan tehtaan työntekijä, joka Kemianliiton mukaan on ollut yhtiön palvelukseen viimeksi tulleita työntekijöitä.

Työnantaja on 12.1.1993 irtisanonut Vesterisen työsopimuksen päättymään 11.4.1993. Kirjallisessa irtisanomisilmoituksessa irtisanomisen perusteiksi on mainittu, että Saab 900:n tuotannon loppumisen yhteydessä yhtiön vanha tehdas suljetaan ja jäljelle jäävät toiminnot siirretään uudelle tehtaalle. Koska irtisanomisilmoituksen mukaan uudella tehtaalla tehdään isosyanaattityötä, joutuu työnantaja ilmoituksessa mainitun työterveyshuoltolain säännöksen mukaan irtisanomaan Vesterisen. Irtisanomisilmoitukseen on liitetty jäljennös työterveyshuoltolain mainitusta kohdasta, jäljennös työterveyslääkärin työpaikkakäynnistä laaditusta pöytäkirjasta, jäljennös työterveyslääkärin Vesterisen sijoittamista uudelle tehtaalle koskevasta tarkastuslausunnosta, jäljennökset Vesterisen työnantajalle aikaisemmin toimittamista neljästä lääkärinlausunnosta ja jäljennös yhtiössä käytettävän isosyanaatin käyttöturvallisuustiedotteesta.

Kemianliitto on katsonut työnantajan Vesterisen irtisanomisen yhteydessä menetelleen luottamusmiessopimuksen 5 §:n luottamusmiehen yksilösuojaa irtisanomistilanteissa koskevan määräyksen vastaisesti työnantajan irtisanoessa Vesterisen työsopimuksen tämän terveydentilaan liittyvien aiheettomien epäilyjen vuoksi ja ilman niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita Vesterinen edusti. Kemianliitto on edelleen katsonut Vesterisen työsopimuksen irtisanomisen tapahtuneen myös vastoin luottamusmiessopimuksen 5 §:n niitä määräyksiä, jotka koskevat oikeutta irtisanoa pääluottamusmies taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä.

Kemianteollisuus KT on katsonut Vesterisen irtisanomisen johtuneen taloudellisista ja tuotannollisista syistä eli vanhan tehtaan toiminnan lopettamisesta. Kemianteollisuus KT on lisäksi katsonut, että Vesterisellä ei ole ollut pääluottamusmiehen asemaa, vaan hän on toiminut vanhan tehtaan työntekijöiden valitsemana osaston luottamusmiehenä, joka ei ole edustanut kaikkia yhtiön työntekijöitä. Uudella tehtaalla on ollut oma luottamusmiehensä, jolla Kemianteollisuus KT:n mukaan on myös ollut osaston luottamusmiehen asema. Kemianteollisuus KT on todennut, että yhtiössä ei ole ollut lainkaan pääluottamusmiestä vaan kaksi osaston luottamusmiestä.

Luottamusmiessopimuksen 2 §:n mukaan luottamusmiehellä tarkoitetaan ammattiosaston valitsemaa pääluottamusmiestä ja työosaston luottamusmiestä. Edelleen määräyksessä on todettu, että mikäli 1 §:ssä tarkoitettua tuotantolaitosta tai sitä vastaavaa toimintayksikköä varten on valittu vain yksi luottamusmies, hän on tämän sopimuksen tarkoittama pääluottamusmies.

Työtuomioistuin on katsonut tuomiossaan n:o 1987-67, jossa on ollut kysymys keskusjärjestöjen välisen luottamusmiessopimuksen tulkinnasta, että kenkätehtaan neulomo, joka sijaitsi toisella paikkakunnalla kuin päätehdas, oli luottamusmiessopimuksessa tarkoitettu tuotantolaitos, johon voitiin valita pääluottamusmies. Kemianteollisuus KT ei ole edes väittänyt, ettei Oy Novoplastik Ab:n vanhaa tehdasta, joka tuotannollisesti toimi täysin uudesta tehtaasta erillisenä tehtaana, voitaisi katsoa sellaiseksi luottamusmiessopimuksessa tarkoitetuksi tuotantolaitokseksi tai sitä vastaavaksi toimintayksiköksi, johon voitiin valita pääluottamusmies.

Työnantaja on antanut Vesteriselle viikottain vapaata 1,5 tuntia luottamusmiehen tehtävien hoitamista varten. Työehtosopimuksen 35 §:n 3 kohdan mukaan luottamusmiehen tehtävien hoitamista varten pääluottamusmiehelle annetaan vapautusta työstä. Työehtosopimuksen määräykset eivät edellytä sen sijaan vapaan antamista luottamusmiestehtävien hoitamista varten osaston luottamusmiehelle. Työnantaja on myös maksanut Vesteriselle työehtosopimuksen 35 §:n 2 kohdan mukaista pääluottamusmiehelle kuukausittain suoritettavaa korvausta.

Edellä esitetyt seikat osoittavat työtuomioistuimen mielestä työnantajan pitäneen Vesteristä pääluottamusmiehenä, eikä työnantajan taholta siten enää tässä vaiheessa voida pätevästi vedota siihen, että Vesterisellä ei ole ollut pääluottamusmiehen asemaa. Tämä asema Vesterisellä on ollut 31.3.1993 saakka, jonka jälkeen vanhan tehtaan luottamushenkilöjärjestelmä on tehdyn sopimuksen mukaisesti purettu.

Luottamusmiessopimuksen 5 §:n ensimmäisessä kappaleessa on sovittu siitä, että jos yrityksen työvoimaa irtisanotaan tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa pääluottamusmieheen, ellei tuotantolaitoksen toimintaa keskeytetä kokonaan. Tästä säännöstä voidaan sopimuksen mukaan kuitenkin poiketa, mikäli yhteisesti todetaan, ettei pääluottamusmiehelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä.

Kemianliiton mukaan Oy Novoplastik Ab:n vanhan tehtaan toimintaa ei ole luottamusmiessopimuksessa tarkoitetuin tavoin keskeytetty kokonaan, vaan vanhan tehtaan tuotanto on siirretty uudelle tehtaalle. Työpaikalla ei myöskään ole yhteisesti todettu, ettei Vesteriselle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä.

Edellä esitetyn mukaisesti sekä yhtiön uutta että vanhaa tehdasta on kumpaakin pidettävä sellaisina luottamusmiessopimuksessa tarkoitettuina tuotantolaitoksina, joille voidaan valita pääluottamusmies. Kummallakin tehtaalla on myös ollut oma luottamusmiesorganisaationsa. Vesterisen irtisanomissuojaa pääluottamusmiehenä on siten arvioitava suhteessa vanhan tehtaan toimintaan. Vanhan tehtaan toiminnan keskeyttäminen kokonaan merkitsee näin ollen sitä, että pääluottamusmiehen työsopimus voidaan luottamusmiessopimuksen 5 §:n määräysten estämättä taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä irtisanoa.

Ennen tehtaiden toiminnan yhdistämistä on sekä vanhalla että uudella tehtaalla tehty komponentteja muun muassa molempiin niihin automerkkeihin, joiden tuotannon loppuminen on johtanut yhtiössä toteutettuihin irtisanomisiin. Tehtaiden yhdistämisen jälkeen vanhan tehtaan koneet ja siellä tehdyt työt on siirretty uuteen tehtaaseen. Myös vanhan tehtaan työntekijät Vesteristä ja edellä tarkoitettua yhtä toista työntekijää lukuun ottamatta ovat siirtyneet työhön uuteen tehtaaseen. Vanhan tehtaan työntekijöistä kaksi on ollut yhtiön palveluksessa vielä alkuvuonna 1994, kun muiden vanhan tehtaan työntekijöiden työsuhteet ovat päättyneet viimeistään syksyllä 1993.

Asianosaiset ovat olleet yhtä mieltä siitä, että edellä mainittujen tehtaiden yhdistämistoimenpiteiden jälkeen tuotanto vanhalla tehtaalla on päättynyt kokonaisuudessaan. Kun Oy Novoplastik Ab:n vanhan tehtaan toiminta on siten luottamusmiessopimuksen 5 §:ssä edellytetyin tavoin keskeytetty kokonaan, on yhtiöllä ollut oikeus luottamusmiessopimuksen mainitun pykälän ensimmäisen kappaleen nojalla irtisanoa Vesterisen työsopimus. Tässä tilanteessa, jossa työnantajalla on ollut luottamusmiessopimuksen mukainen taloudellinen ja tuotannollinen peruste irtisanomiseen, ei luottamusmiessopimuksen yksilösuojaa koskevista määräyksistä voi enää johtua rajoituksia luottamusmiehen työsopimuksen irtisanomiselle. Näin ollen työtuomioistuimella ei ole aihetta enemmälti ottaa kantaa kanteeseen siltä osalta kun se on perustettu luottamusmiessopimuksen yksilösuojaa koskeviin määräyksiin.

Kemianliitto on kanteessaan katsonut Vesterisen työsopimuksen irtisanomisen tapahtuneen myös irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti. Vaikka luottamusmiessopimuksen määräykset eivät ole estäneet Vesterisen työsopimuksen irtisanomista tuotantolaitoksen toiminnan keskeyttämisen perusteella, ei työnantaja mainitussa tilanteessa ole saanut kuitenkaan asettaa pääluottamusmiestä irtisanomissuojan osalta muita työntekijöitä huonompaan asemaan. Pääluottamusmiehen työsopimuksen irtisanominen kanteessa kysymyksessä olevassa tilanteessa, jossa luottamusmiestä ja edellä mainittua toista työntekijää lukuun ottamatta muut vanhan tehtaan työntekijät on heidän työsuhteidensa jatkuessa siirretty uudelle tehtaalle, on mahdollista vain, mikäli irtisanomiselle on olemassa irtisanomissuojasopimuksen tai lain mukaiset perusteet.

Ennen Vesterisen irtisanomista yhtiössä käydyissä yhteistoimintaneuvotteluissa on työnantajan taholta esitetty näkemys, jonka mukaan Vesterisen terveydentila esti hänen siirtämisensä työhön uudelle tehtaalle. Myös kirjallisessa irtisanomisilmoituksessa irtisanomisen perusteeksi on mainittu Vesterisen soveltumattomuus uudella tehtaalla tehtävään isosyanaattityöhön. Tähän käsitykseen työnantaja on päätynyt työterveyslääkärin lausuntojen perusteella.

Työterveyslääkäri on 16.12.1992 antamassaan lausunnossa todennut, että Vesterinen ei sovellu astman takia isosyanaattityöhön. Työterveyslääkäri on tehnyt 22.12.1992 uudelle tehtaalle työpaikkakäynnin, jonka yhteydessä hän on tarkastellut ilman epäpuhtauksia. Käynnistä laatimassaan lausunnossa työterveyslääkäri on kiinnittänyt huomiota varsinkin hallissa tehtävään isosyanaattityöhön ja todennut erityisesti hengitystieallergikkojen altistuvan isosyanaatin vaikutukselle. Työterveyslääkärin mukaan hallissa ei tämän takia ole syytä pitää töissä henkilöitä, joilla on todettu astma tai allerginen nuha.

Irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Työsopimuslain 37 §:n 2 momentin 1) -kohdan mukaan tällaisena syynä ei voida pitää ainakaan työntekijän sairautta, mikäli sairaudesta ei ole ollut seurauksena työntekijän työkyvyn olennainen ja pysyvä heikentyminen.

Esitetyn selvityksen mukaan Vesterinen on ollut keuhkosairauden vuoksi työkyvytön 10.10. - 16.10.1990 ja 18.10. - 2.11.1990. Ensimmäistä työkyvyttömyysaikaa koskevaan lääkärintodistukseen työterveyslääkäri on merkinnyt diagnoosiksi keuhkoahdistustaudin. Mainittu diagnoosi on varustettu kysymysmerkillä. Lääkäri on tuolloin epäillyt Vesterisellä ammattiastmaa ja kirjoittanut lähetteen tutkimuksiin keskussairaalaan. Jälkimmäistä työkyvyttömyyttä koskeneeseen lääkärintodistukseen diagnoosiksi on merkitty keuhkoahdistustauti. Marraskuussa 1990 työnantajalle on toimitettu kaksi muuta A-lääkärintodistusta, joista toisessa diagnoosin kohdalle on merkitty "lievä astmasairaus mahdollinen" ja todettu, että Vesterinen on ehdottomasti vaihdettava nykyistä vähempikaasuiseen työpisteeseen. Toiseen lääkärintodistukseen diagnoosiksi on merkitty keuhkoahdistustauti ja kysymysmerkki sekä todettu, että Vesterinen on uudelleen sijoitettava työhön, jossa liima-altistusta ei ole ja myös huopa- ja vanupölyaltistus on syytä saada mahdollisimman vähäiseksi. Loppuvuonna 1990 ja tammikuussa 1991 suoritetuissa sairaalatutkimuksissa Vesterisellä on todettu lievä ulkosyntyinen keuhkoahdistustauti ja pitkäaikainen nuha. Sairauskertomuksen merkinnän mukaan kysymys ei ole ammattiastmasta.

Edellä mainitun keuhkosairauden toteamisen jälkeen Vesterinen on työskennellyt muun muassa erilaisissa ompelu- ja saumaustehtävissä. Vesteriselle on edellä todettujen työkyvyttömyysjaksojen lisäksi kirjoitettu sairauslomaa astmasta johtuen kahdeksi päiväksi marraskuussa 1991 ja tämän jälkeen vuonna 1993 ajaksi 25.1. - 29.1.

Turun Aluetyöterveyslaitos on kesäkuussa 1990 tehnyt ilman epäpuhtauksia koskevan selvityksen yhtiön vanhalla ja uudella tehtaalla. Selvityksen mukaan uudella tehtaalla mitatut isosyanaatti- ja liuotinhöyrypitoisuudet ovat olleet pieniä ja liuotinhöyryjen yhteispitoisuuden osuus on ollut huomattavasti alle haitallisiksi tunnettujen pitoisuuksien. Vanhalla tehtaalla mitatut isosyanaatti- ja liuotinhöyrypitoisuudet ovat olleet jonkin verran korkeampia kuin uudella tehtaalla, mutta ne ovat olleet kuitenkin selvästi alle haitallisiksi tunnettujen pitoisuuksien. Kemianliitto on tähän selvitykseen viitaten katsonut, että Vesterisen työolosuhteet olisivat uudelle tehtaalle siirtymisen jälkeen parantuneet. Todistajana kuultu yhtiön tuotantopäällikkö on kertonut käsityksenään, että muun muassa ruiskuliimaustyön siirtäminen vanhalta tehtaalta uudelle tehtaalle avonaisessa hallissa tehtäväksi olisi osaltaan nostanut uuden hallin ilman haitallisten epäpuhtauksien määrää.

Työterveyslaitos on liittojen pyynnöstä 20.9.1993 antamassaan lausunnossa todennut, että Vesterisellä on ilmeisesti lieväasteinen niin sanottu atooppinen (allergiatyyppinen) astma, jonka senhetkinen tila ei ilmennyt asiakirjoista. Koska isosyanaatit aiheuttavat astmaa useimmiten toisentyyppisellä mekanismilla, ei Vesterisen riski herkistyä isosyanaateille ole lausunnon mukaan niin merkittävästi lisääntynyt, että Vesterinen tulisi ehdottomasti sulkea isosyanaattityöstä. Työterveyslaitos on edelleen todennut, että astma saattaa aiheuttaa työrajoitteita yleensä työssä, jossa on paljon pölyjä ja käryjä. Työhygieenisten mittausten perusteella työpaikka on vaikuttanut siistiltä, mutta toisaalta sairauskertomustiedoista ilmenee, että Vesteriselle oli jo vuonna 1990 pyritty etsimään pölyttömiä töitä. Työterveyslaitos ei lausunnossaan esittämänsä mukaan ole voinut arvioida, missä määrin vuonna 1990 todettu astma vaikuttaa Vesterisen tämänhetkiseen työkykyyn, koska sille toimitetuissa asiakirjoissa ei ole selvitystä Vesterisen astman oireista ja lääkityksen tarpeesta eikä työolosuhteista uudessa yhdistetyssä hallissa.

Vesterisen astman ilmenemisen aikaan syksyllä 1990 työnantajalle on toimitettu kaksi lääkärintodistusta, joissa on kehotettu sijoittamaan Vesterinen työhön, jossa altistusta pölyille ja kaasuille ei ole tai se on vähäisempää kuin Vesterisen silloisessa työssä. Tämän jälkeen suoritetuissa keuhkotutkimuksissa on todettu, että kysymys ei ole ammattiastmasta. Vesteriselle on sittemmin ennen irtisanomisen toimittamista kirjoitettu sairauslomaa astman takia ainoastaan kahdeksi päiväksi marraskuussa 1991 ja irtisanomisen toimittamisen jälkeen viideksi päiväksi. Kun aikaisemmin suoritettujen selvitysten perusteella myös työolosuhteet uudella tehtaalla ilman epäpuhtauksien osalta on todettu paremmiksi kuin vanhalla tehtaalla, ei työnantaja huolimatta siitä, että tehtaiden toiminnan yhdistämisen jälkeen työolosuhteet uudella tehtaalla olisivat mahdollisesti saattaneet jonkin verran huonontua, ole vielä tuossa vaiheessa ilman tarkempia selvityksiä voinut perustellusti tehdä sellaista johtopäätöstä, että Vesterinen ei terveydentilansa puolesta olisi pystynyt siirtymään työhön uudelle tehtaalle.

Näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä jäänyt, että Vesterisen työkyky olisi ollut siten pysyvästi ja olennaisesti alentunut, että työnantajalla olisi ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä tarkoitettu erityisen painava syy Vesterisen työsopimuksen irtisanomiseen hänen terveydentilansa perusteella.

Työnantajapuolen mukaan Vesterisen työsopimus olisi joka tapauksessa irtisanottu, koska hänen tekemänsä työ oli loppunut. Tuotantopäällikön kertoman mukaan käydyissä neuvotteluissa oli yhteisesti sovittu periaatteesta, jonka mukaan työntekijät irtisanotaan siinä järjestyksessä kun kunkin tekemä työkokonaisuus loppuu.

Esitetyn selvityksen mukaan Vesterinen on työsuhteensa loppuaikana tehnyt Saab-auton takaluukun verhoilutyötä. Tämä työ on loppunut ennen Vesterisen työsuhteen päättymistä. Vesterinen on oman kertomansa mukaan tehnyt tätä työtä aamupäivisin ja iltapäivisin hän on tehnyt kuljetussuojia. Kuljetussuojien valmistusta on ennen tehtaiden yhdistämistä tehty vanhalla tehtaalla, josta se on sittemmin siirretty uudelle tehtaalle. Tämä työ on loppunut syksyllä 1993. Vesterisen sekä todistajina kuultujen vanhalla tehtaalla työskennelleen ammattiosaston entisen puheenjohtajan ja uuden tehtaan entisen luottamusmiehen kertoman mukaan Vesterinen on tehnyt myös erilaista ompelutyötä. Ompelutyön tekeminen on vanhan tehtaan toiminnan lopettamisen jälkeen siirtynyt uudelle tehtaalle, jossa sitä tehdään edelleen. Työnantajapuolen ilmoituksen mukaan ompelutyö on määrältään niin vähäistä, ettei se työllistä yhtä työntekijää edes osapäiväisesti.

Näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä jäänyt, että Vesterisen tekemään työkokonaisuuteen kuuluvat työt olisivat hänen työsuhteensa päättymiseen mennessä loppuneet. Työnantaja ei myöskään Vesterisen irtisanomisen yhteydessä ole vedonnut tähän seikkaan vaan katsonut, että Vesterisen työsuhteen jatkaminen ei ollut mahdollista hänen potemansa astmasairauden johdosta. Vesterisen työsopimuksen irtisanominen on siten johtunut työnantajan irtisanomisen perusteeksi ilmoittamasta edellä mainitusta seikasta.

Yhteistoimintaneuvotteluissa 16.12.1992 ja 11.1.1993 työnantajan edustaja on ottanut esille kysymyksen Vesterisen soveltuvuudesta siirtyä työskentelemään uudella tehtaalla. Vesterinen on luottamusmiehen ominaisuudessa allekirjoittanut 11.1.1993 pidetystä yhteistoimintakokouksesta laaditun pöytäkirjan, johon on kirjattu muun muassa, että käytiin yhdessä läpi irtisanottavien työntekijöiden nimet ja todettiin yksimielisesti lista oikeudenmukaisesti laadituksi. Näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä kuitenkin jäänyt, että Vesterinen allekirjoittamalla tämän pöytäkirjan tai muussakaan yhteydessä olisi hyväksynyt työsopimuksensa irtisanomisen uudelle tehtaalle työhön siirtymisen vaihtoehtona.

Kemianliiton edustaja on jo ennen Vesterisen irtisanomista ja myös irtisanomisen toimittamisen jälkeen neuvotellut Vesterisen irtisanomisesta Kemianteollisuus KT:n edustajan kanssa. Näissä neuvotteluissa on alusta alkaen tullut esille Vesterisen työsopimuksen irtisanominen hänen terveydestään johtuvista syistä. Kemianteollisuus KT:n olisi työtuomioistuimen mielestä jo tuossa vaiheessa tullut havaita, että Vesterisen työsopimuksen irtisanomisen perusteeksi ei tältä osin ole esitetty riittävää selvitystä ja liiton olisi näin ollen tullut huolehtia siitä, että irtisanomista ei toimeenpanna, ennen kuin on asianmukaisesti selvitetty Vesterisen edellytykset työskennellä uudella tehtaalla. Kun näin ei ole tapahtunut, on Kemianteollisuus KT laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa Oy Novoplastik Ab:n irtisanoneen Vesterisen työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n perusteiden vastaisesti ja velvoittaa Oy Novoplastik Ab:n suorittamaan Vesteriselle sopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta korvauksena 47 500 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 17.2.1994 lukien.

Työtuomioistuin tuomitsee Kemianteollisuus KT:n työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Kemianliitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 13 000 markkaa.

Kanne hylätään enemmälti.

Oy Novoplastik Ab ja Kemianteollisuus KT velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Kemianliiton oikeudenkäyntikulut 5 000 markalla 16 prosentin korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Rihto, Rautiainen, Virtanen, Sulkunen ja Vertanen jäseninä.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Virtasen lausunto:

Yhdyn työtuomioistuimen enemmistön kantaan muilta osin, mutta velvoitan Oy Novoplastik Ab:n suorittamaan Vesteriselle irtisanomissuojasopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta korvauksena 32 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 17.2.1994 lukien.

Jäsen Rautiaisen lausunto:

Kemianliiton edustaja on neuvotellut Kemianteollisuus ry:n edustajan kanssa Vesterisen irtisanomisesta jo ennen työsopimuksen irtisanomista. Varsinaiset neuvottelut ovat käynnistyneet vasta irtisanomisen toimittamisen jälkeen. Neuvotteluissa on käsitelty Vesterisen työsopimuksen irtisanomista sekä taloudellisista että tuotannollisista ja myös hänen terveydestään johtuvista syistä. Neuvotteluissa liitot ovat sopineet, että Vesterisen terveydentilasta ja edellytyksistä työskennellä uudella tehtaalla pyydetään lausunto Työterveyslaitokselta.

Lausunnossaan Työterveyslaitos on katsonut, ettei Vesteristä voida ehdottomasti sulkea pois isosyanaattityöstä uudella tehtaalla. Ottaen huomioon toisaalta Vesterisen terveydentilasta esitetyn varsin ristiriitaisen lääketieteellisen ja muun selvityksen ja toisaalta sen, että Kemianliitto on esittänyt vaatimuksia monilla eri perusteilla, katson Kemianteollisuus KT:n pyrkineen selvittämään irtisanomisen perusteita riittävän huolellisesti. Tämän vuoksi katson, ettei Kemianteollisuus KT ole laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Vesteriselle tuomittavan korvauksen osalta yhdyn jäsen Virtasen lausuntoon.

Asian laatuun nähden katson, että Kemianliitto saa vastata oikeudenkäyntikuluistaan itse.

Muilta osin yhdyn työtuomioistuimen enemmistön kantaan.

Jäsen Sulkusen lausunto:

Luottamusmiessopimuksen 5 § sisältää luottamusmiehen työsuhdeturvaa koskevat määräykset. Ensimmäisen kappale koskee otsikkonsa mukaisesti taloudellisia ja tuotannollisia irtisanomisperusteita ja toinen kappale luottamusmiehen yksilösuojaa. Mielestäni näitä määräyksiä on kumpaakin sovellettava ja tulkittava itsenäisesti ja erikseen. Luottamusmiessopimuksen 3 § koskee organisaatio- ynnä muita sellaisia muutoksia, mistä esillä olevassa tapauksessa epäilemättä sinänsä on kysymys. Sanamuotonsa mukaisesti määräys koskee kuitenkin luottamusmiesorganisaation saattamista vastaamaan toteutunutta uudelleen järjestelyä. Menettely edellyttää sopimista, mille ei ole asetettu aikarajaa. Tämä sopimusmääräys ei koske luottamusmiehen työsuhdeturvaa.

Kun tuotanto Oy Novoplastik Ab:n vanhalla tehtaalla on päättynyt kokonaisuudessaan, on tämän tuotantolaitoksen toiminta siten luottamusmiessopimuksen 5 §:n ensimmäisen kappaleen tarkoittamin tavoin keskeytynyt kokonaan, eikä Vesterisen työsopimuksen irtisanomiselle tällä perusteella ole ollut estettä.

Vesterisen irtisanomisperustetta on kuitenkin arvioitava itsenäisesti myös luottamusmiehen yksilösuojaa koskevan määräyksen nojalla. Kun työtuomioistuimelle ei ole esitetty muuta selvitystä määräyksen tarkoituksesta, sitä on tulkittava sanamuotonsa mukaisesti ja ottaen huomioon, että luottamusmies Vesteristä ei voida asettaa muihin työntekijöihin verrattuna eri asemaan sijoitettaessa työntekijöitä uudelle tehtaalle, jossa vasta on tehtävä luottamusmiessopimuksen 3 §:ssä edellytetyt luottamusmiesorganisaatiota koskevat järjestelyt, kun asiasta ei ole ennen irtisanomisia ja siirtoa sovittu. Näin ollen Vesterisen työsopimuksen irtisanominen hänen väitetyn sairautensa perusteella olisi edellyttänyt hänen edustamiensa työntekijöiden enemmistön suostumusta. Tällaisena suostumuksena ei kuitenkaan voida pitää päivää ennen Vesterisen irtisanomista pidettyä yhteistoimintatilaisuutta, vaikka Vesterinen onkin allekirjoittanut siitä laaditun pöytäkirjan, johon kirjatun mukaan irtisanottavien työntekijöiden nimet on käyty yhdessä läpi ja merkitty lista yksimielisesti oikeudenmukaisesti laadituksi. Työnantaja ei ole muutoinkaan näyttänyt Vesterisen edustamien työntekijöiden enemmistön hyväksyneen Vesterisen irtisanomista.

Edellä mainituilla perusteilla katson Oy Novoplastik Ab:n irtisanoneen pääluottamusmies Vesterisen luottamusmiessopimuksen 5 §:n vastaisesti ja velvoitan Oy Novoplastik Ab:n maksamaan Vesteriselle korvauksena saman pykälän korvauksia koskevan kappaleen mukaan 10 kuukauden palkkaa vastaavan määrän eli 79 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 17.2.1994 lukien.

Muilta osin yhdyn työtuomioistuimen enemmistön kantaan.