9.10.1992

Kanteen perustelut

Kemian Työntekijäin Liitto on Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL:ää vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Pekka Pusa oli otettu Kiilto Oy:n palvelukseen laitosmieheksi 2.5.1985. Pusa oli suorittanut vuosina 1974 - 1976 ammattikoulun tekstiilikoneasentajalinjan ja työskennellyt muun muassa Finlaysonilla koneasentajana ja Piippo Oy:ssä metallikoneistajana, kummassakin noin 2,5 vuotta, sekä Ovitekniikka Oy:ssä metalliovien valmistuksessa noin yhden vuoden. Pusalla oli tämän lisäksi ammattikokemusta puusepänteollisuudesta.

Kiilto Oy:n palveluksessa oli ollut kolme laitosmiestä, joista yksi oli sähkömies. Lisäksi laitosmiesten apuna oli ajoittain ollut aputyöntekijä. Laitosmiehille olivat kuuluneet kaikenlaiset koneasennnus ja -korjaustyöt. Pusa oli selvinnyt työtehtävistään hyvin eikä työnantajalla ennen kevättä 1992 ollut ollut huomauttamista hänen työskentelynsä johdosta.

Kevättalvella 1992 Pusan esimiehenä toimiva korjaamopäällikkö oli ilmoittanut Pusalle, että tämä tultaisiin siirtämään laitosmiehen tehtävistä pakkaamaan jauhetuotantoon. Palkasta ei ollut tuolloin eikä myöhemminkään keskusteltu. Pusa oli torjunut työnantajan esityksen välittömästi, koska hän oli tullut työsopimuksensa mukaisesti yhtiön palvelukseen laitosmieheksi. Työnantajan tekemän siirtoesityksen johdosta käydyissä keskusteluissa ja neuvotteluissa työnantaja oli siirron perusteeksi esittänyt uuden ennakkohuoltojärjestelmän käyttöönoton. Työnantajan taholta ei ollut tarkemmin selostettu, millä tavoin työ tulisi muuttumaan. Ainoastaan oli esitetty, että huoltovihkon asemesta huolto-ohjelmat tultaisiin tallentamaan tietokoneelle.

Pusan kieltäydyttyä siirtymästä tuotantotehtäviin työnantaja oli 12.3.1992 irtisanonut hänen työsopimuksensa päättymään 12.6.1992. Irtisanomista oli perusteltu sillä, että koneiden ja laitteiden ennakkohuolto oli suurta täsmällisyyttä, huolellisuutta ja aloitteellisuutta vaativaa työtä. Työnantajan edustajien arvion mukaan Pusa ei ollut tehtävään pystyvä, koska hän heidän käsityksensä mukaan oli hajamielinen ja huolimaton. Pusa ei työnantajan mukaan ollut myöskään aloitteellinen. Tämä työnantajan käsitys oli perustunut pelkkään olettamukseen, eikä Pusalle ollut annettu tilaisuutta osoittaa pystyvyyttään tehtävään.

Pusan tilalle oli vuoden 1992 heinä-elokuun vaihteessa palkattu uusi laitosmies. Laitosmiesten työtehtävissä ei kuitenkaan toistaiseksi ollut tapahtunut merkittäviä muutoksia.

Asiasta oli neuvoteltu liittojen välillä työpaikalla 7.5.1992. Työnantajaliitto oli tuolloin hyväksynyt työnantajan olettamuksen, jonka mukaan Pusalla ei olisi ollut ennakkohuoltotyön vaatimaa ammattitaitoa. Tämän käsityksen tueksi ei työnantajapuolelta ollut esitetty mitään tosiasioita. Ainoana Pusan työtaitoon liittyvänä seikkana oli esitetty, että voitelunipat olivat joskus olleet pölyn peitossa. Pusan työnjohtaja oli ilmoittanut, että Pusa oli tehnyt kaikki ne työt, mitkä hänelle oli osoitettu.

Työsopimuksensa ehtojen mukaan Pusa ei ole ollut velvollinen siirtymään laitosmiehen tehtävistä tuotannollisiin tehtäviin. Tämä kanta ilmeni muun muassa Korkeimman oikeuden tuomiosta 1981 II 161 ja työtuomioistuimen tuomiosta n:o 60/1976. Tuomioista oli luettavissa, että siirto tehtävästä toiseen saattoi olla työsopimuksen vastainen, vaikka se ei olisikaan vastoin työehtosopimuksen määräyksiä. Näistä ratkaisuista kävi ilmi myös, että työehtosopimusten työnjohto-oikeutta koskevat määräykset eivät oikeuttaneet työnantajaa siirtämään työntekijää toiseen työhön vastoin hänen työsopimuksensa määräyksiä. Tämä kanta ilmeni myös Korkeimman oikeuden 19.12.1988 antamasta tuomiosta n:o 3878.

Pusa ei ollut toiminut vastoin työvelvoitettaan kieltäytyessään siirtymästä jauhetuotannon pakkaamoon. Paikallisissa eikä myöskään liittojen välisissä erimielisyysneuvotteluissa ollut edes väitetty, että Pusa olisi työsuhteensa ehtojen mukaan ollut velvollinen suostumaan siirtoon. Oleellista asiassa oli, että työnantaja ei ollut vedonnut mihinkään Pusan sellaiseen laiminlyöntiin, joka olisi voinut tulla kysymykseen irtisanomisen perusteena. Työnantaja oli perustanut irtisanomisen pelkästään sen seikan ennakointiin, että Pusa ei tulevaisuudessa tulisi selviämään työtehtävistään. Teuvo Kallio oli teoksessaan "Työsopimuksen irtisanomisen perusteista" todennut työnantajan ennakoinnin osalta, että ennakoinnilta irtisanomisperusteena edellytettiin, että se perustui työntekijän aikaisempiin laiminlyönteihin tai käytösvirheisiin ja niiden johdosta työnantajalle todennäköisesti syntyvään vahinkoon.

Oikeuskäytännössä ei ollut hyväksytty pelkästään ennakoitua puutteellista työsuoritusta työsuhteen päättämisen perusteeksi. Tämän lisäksi oli edellytetty työnantajan reagointia puutteellisten työsuoritusten tai puutteellisen ammattitaidon johdosta. Työtuomioistuimen tuomiosta n:o 54/1988 kävi ilmi, että työntekijä oli saavuttanut noin 30 - 40 prosenttia asetetusta ompelutavoitteesta. Tuomiossa oli pidetty kolmen kuukauden aikaa liian lyhyenä sen toteamiseksi, että työsaavutusten heikkous olisi muodostanut erityisen painavan syyn työsuhteen irtisanomiseen.

Pusan irtisanominen pelkästään hänen tulevan työsuorituksensa ennakoinnin perusteella oli toteutettu siinä määrin vallitsevan oikeuskäytännön vastaisesti, että työnantajaliiton voitiin katsoa selvästi laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa hyväksyessään työnantajan menettelyn, jonka tueksi ei ollut esitetty tarkempia perusteluja Pusan työsuhteen ajalta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan Kiilto Oy:n irtisanoneen Pusan työsopimuksen irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen 2 §:ssä tarkoitettujen perusteiden vastaisesti ja yhtiön velvoittamista suorittamaan Pusalle mainitun sopimuksen 12 ja 13 §:ssä tarkoitettuna korvauksena 24 kuukauden palkkaa vastaavat 199 992 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Lisäksi Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut Kemianteollisuuden Työnantajaliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Vastineen perustelut

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Pusa ei ollut suoriutunut työtehtävistään laitosmiehenä hyvin. Vaikka Pusan esimies oli osoittanut hänelle sellaisia töitä, joissa ei edellytetty itsenäistä eikä oma-aloitteista toimintaa, oli hänen kaikkia tehtäviään täytynyt valvoa hyvin tarkkaan. Suullisten työselostusten antaminen Pusalle oli ollut vaikeaa, koska Pusa ei ollut käsittänyt tai muistanut annettuja ohjeita. Minkään kokonaisvaltaisen ja itsenäistä ajattelua vaativan työn teettäminen Pusalla ei ollut mahdollista. Esimerkiksi koneen vaihteiston tai pumpun korjaustyötä ei ollut voitu osoittaa Pusalle.

Vuosien varrella eräät huoltotyöt olivat jääneet Pusan tehtäviksi. Tällaisia olivat muun muassa trukkiakkujen ja ilmanvaihtolaitteiden huolto, lämmityskattiloiden nuohous ja sulateliimakoneen suodattimien vaihto. Pusa oli myös osallistunut viemäreiden aukaisutöihin ja tehnyt erilaisia rautarakennetöitä. Vaikka Pusan työtehtävät olivat käsittäneet ainoastaan murto-osan laitosmiehen normaaleista työtehtävistä, hänelle oli kuitenkin sattunut virheitä ja laiminlyöntejä. Pusa oli muun muassa epäonnistunut paineilmekompressorin teräsrakenteisen jalustan rakentamisessa selkeistä piirustuksista huolimatta. Lisäksi hän oli epäonnistunut kuljetustrailerin akseliston teossa siten, että toinen pyörä oli osoittanut eri suuntaan kuin toinen. Pusa oli työtehtäviensä yhteydessä rikkonut akkuvesitislaimen ja laittanut sytytyskärjet väärän suuttimen kohdalle öljynpolttimessa.

Kiilto Oy:ssä oltiin laatimassa kunnossapito- ja ennakkohuoltojärjestelmää alusta alkaen ilman laitehistoriaa, huolto-ohjeita ja varaosakirjanpitoa. Tämä työ tehtiin yhdessä kunnossapidon työnjohdon ja ennakkohuoltomiehen toimesta pidemmän ajan kuluessa. Mitään äkillisiä muutoksia laitosmiesten työtehtävissä ei tulisi tapahtumaan, vaan järjestelmän tietojenkeruu ja huolto-ohjeiden laatiminen etenivät tehdyn suunnitelman mukaisesti. Tämä toiminta vaati laitosmieheltä aktiivisuutta ja kiinnostusta toiminnan kehittämiseen. Näitä ominaisuuksia Pusalla ei ollut.

Eräänä osoituksena Pusan ammattitaidottomuudesta oli palkkaero hänen ja yhtiön muiden laitosmiesten välillä. Vaikka Pusa oli ikävuosiltaan ja palvelusvuosiltaan vanhin laitosmiehistä, hänen tuntipalkkansa oli tästä huolimatta noin neljä markkaa alhaisempi kuin muilla laitosmiehillä. Kun työnantaja oli ehdottanut Pusalle työtehtävien vaihtamista, hänelle oli samalla ilmoitettu, että sulateliimojen valmistaminen ja työt jauhetehtaalla olivat urakkatöitä ja että ansiotaso tässä työssä olisi selvästi korkeampi kuin hänen silloinen palkkansa. Pusa oli kuitenkin kieltäytynyt tästä tehtävästä ammattiylpeyteensä vedoten.

Työnantajan käsitys Pusan ammattitaidosta ja pystyvyydestä uusissa tehtävissä ei perustunut ennakointiin, koska Pusalla oli teetetty ennakkohuollon piiriin kuuluvia tehtäviä monen vuoden ajan. Ongelmana oli ollut, ettei Pusalla ollut voitu teettää prosessi- eikä tuotantolaitteisiin liittyviä ennakkohuoltotehtäviä. Tehdas ei pysynyt kauan toiminnassa, jos vain ilmanvaihtolaitteet ja trukkiakut huollettiin. Pusalla olisi ollut vuosien kuluessa oivallinen tilaisuus osoittaa pystyvyytensä vastuullisiin ja ammattitaitoa vaativiin konehuoltoihin, varsinkin kun esimies oli sitä häneltä kahdenkeskisissä keskusteluissa edellyttänyt.

Pusa oli tehnyt ne työt, mitkä hänelle oli osoitettu. Pusalle ei kuitenkaan ollut voitu osoittaa kuin vain hyvin yksinkertaisia tehtäviä eikä lainkaan sellaisia vastuullisia ja vaativia huolto- ja korjaustöitä, mitä nykyaikainen prosessiteollisuus edellytti ja mitä muut laitosmiehet olivat tehneet. Huolimattomasti tai väärin tehdyt laitehuolto- ja korjaustyöt saattoivat aiheuttaa työnantajalle suuria taloudellisia vahinkoja. Yhtiöllä olisi ollut jo monen vuoden ajan oikeus irtisanoa Pusa edellä mainituilla perusteilla, mistä myös Pusan on täytynyt olla tietoinen.

Pusan irtisanominen ei edellä kerrotuin tavoin ollut perustunut pelkästään tulevan työsuorituksen ennakointiin, vaan työnantajan kokemukseen Pusan suoriutumisesta muissa tehtävissä usean vuoden ajan. Kun yhtiö oli tarjonnut Pusalle muuta työtä, joka ansiotasoltaan oli ollut korkeampi kuin laitosmiehen työ, ja kun Pusa oli tästä kieltäytynyt, ei yhtiö Pusan työsopimuksen irtisanoessaan ollut menetellyt irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen vastaisesti. Myöskään työnantajaliitto ei edellä mainitu seikat huomioon ottaen ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Pekka Pusa on otettu Kiilto Oy:n palvelukseen laitosmieheksi 2.5.1985. Alkuvuodesta 1992 työnantajan edustaja on ilmoittanut Pusalle, että hänet tullaan siirtämään laitosmiehen tehtävistä pakkaamaan jauhetuotantoon. Pusan kieltäydyttyä siirrosta työnantaja on 12.3.1992 irtisanonut Pusan työsopimuksen päättymään 12.6.1992. Irtisanomisen perusteeksi työnantaja on ilmoittanut, että tehtaalla oltiin siirtymässä koneiden ja laitteiden ennakkohuoltojärjestelmään, joka edellyttää siihen osallistuvalta laitosmieheltä täsmällisyyttä, huolellisuutta ja oma-aloitteisuutta. Työnantajan käsityksen mukaan Pusalle ei ollut näitä työssä vaadittavia ominaisuuksia.

Vastaaja on ilmoittanut Pusan ammattitaidossa olleen sellaisia puutteita, että työnantajalla tällä perusteella olisi ollut jo aikaisemmin peruste Pusan työsopimuksen irtisanomiseen. Tämän tueksi vastaaja on vedonnut siihen, että laitosmiehelle kuuluvista tehtävistä Pusalle on voitu osoittaa vain laadultaan yksinkertaisemmat työt. Pusalle ei vastaajan mukaan ole voitu osoittaa sellaisia vaativia huolto- ja korjaustöitä, joita muut laitosmiehet ovat suorittaneet.

Yhtiön palveluksessa on Pusan lisäksi ollut kaksi muuta laitosmiestä. Heistä toinen on koulutukseltaan sähköasentaja, joka sähkötöiden lisäksi on tehnyt muita laitosmiehille kuuluvia tehtäviä. Toinen laitosmiehistä on tehnyt pääasiassa kone- ja laitekorjaustöitä. Pusa on tehnyt sellaisia laitosmiehille kuuluvia tehtäviä, jotka ovat liittyneet kiinteistöjen hoitoon. Hänen tehtäviinsä ovat kuuluneet myös rautarakennetyöt, minkä lisäksi hän on tehnyt korjaustöitä yksin sekä yhdessä toisten korjausmiesten kanssa.

Työtuomioistuimessa todistajana kuullun yhtiön palveluksessa olevan toisen laitosmiehen kertoman mukaan Pusan pääasiallisesti tekemät työtehtävät ovat olleet laitosmiesten tehtävistä niitä, jotka ovat vaatineet vähäisempää ammattitaitoa. Todistaja on kertomansa mukaan tehnyt korjaustöitä yhdessä Pusan kanssa ja Pusa on näistä korjaustöistä selvinnyt. Todistaja on käsityksenään kertonut, että hänen Pusan työskentelystä tekemiensä havaintojen perusteella Pusa olisi pystynyt suoriutumaan myös suuresta osasta laitosmiehille kuuluvista konekorjauksiin liittyvistä tehtävistä.

Todistajana kuultu kiinteistön hoidosta vastaava työnjohtaja, joka on toiminut Pusan esimiehenä vuosina 1985 - 1988 ja joka on myös mainitun ajan jälkeen työskennellyt yhdessä Pusan kanssa, on kertonut, että hänellä ei ole ollut huomauttamista Pusan työtehtävien suorittamisen suhteen.

Pusan ammattitaidon puutteellisuudesta esimerkkeinä vastaajan taholta on esitetty Pusalle sattuneet virheet paineilmakompressorin teräsrakenteiden rakentamisessa ja kuljetustrailerin akselin teossa, akkuvesitislaimen rikkominen ja sytytyskärkien laittaminen väärän suuttimen kohdalle öljynpolttimessa. Lisäksi todistajana kuultu liimapuolen pakkaamon työnjohtaja on kertonut kahdesta muusta Pusan virheellisestä työsuorituksesta.

Pusan esimiehenä irtisanomisen aikaan toiminut työnjohtaja on todistajana kuultuna kertonut, että hän on Pusan kanssa edellä mainittujen Pusalle työssä sattuneiden virheiden johdosta käynyt keskusteluja, joissa hän on todennut, että työ ei ole sujunut siten kuin oli suunniteltu. Lisäksi hän on kertonut kehottaneensa Pusaa ajattelemaan enemmän tekemäänsä ja toimimaan työssään aktiivisemmin. Kysymyksessä oleva Pusan esimies on edelleen kertonut, että Pusa ei ole pystynyt oma-aloitteiseen konevikojen korjaustöihin. Todistajan mukaan hänelle on tehty Pusan ammattitaitoon liittyviä huomautuksia esiin tulleiden korjaustöiden yhteydessä. Pusa ei todistajan mukaan olisi pystynyt suoriutumaan tekeillä olevan ennakkohuoltojärjestelmän laitosmieheltä edellyttämistä tehtävistä. Tämä ei todistajan mukaan ole johtunut puuttuvasta ammattitaidosta vaan lähinnä oma-aloitteisuuden puutteesta.

Pusa itse on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut, että vastaajan edellä esittämien virheiden johdosta ei hänelle ole työnantajan taholta tehty huomautuksia muissa kuin mainitussa tislaimen rikkoutumistapauksessa.

Tehtaalla suunnitteilla ollut ennakkohuoltojärjestelmä on Pusan esimiehen kertoman mukaan ollut tarkoitus toteuttaa siten, että yksi laitosmiehistä tekee tätä työtä kahtena päivänä viikossa. Muun ajan kysymyksessä oleva laitosmies tekee muita laitosmiesten tehtäviä. Yhtiön palveluksessa olevaa kahta muuta laitosmiestä ei todistajan mukaan ole voitu siirtää tekemään tätä tehtävää, koska heidän työpanoksensa tarvitaan kone- ja laitekorjauksissa.

Pusan irtisanomisen jälkeen tehtaan palvelukseen on otettu uusi laitosmies, joka on osallistunut ennakkohuoltojärjestelmän edellyttämiin tehtäviin. Niissä laitosmiehelle kuuluvissa tehtävissä, joita Pusa on tehnyt ja jotka esitetyn selvityksen mukaan ovat työllistäneet yhden laitosmiehen, ei ole näytetty tapahtuneen vähenemistä eikä uudelleen järjestelyjä.

Pusalle on sattunut työsuhteensa aikana työnantajan edellä esittämät virheet, joita Pusan työsuhteen kestoajan huomioon ottaen ei kuitenkaan voida pitää määrältään suurina ja joista ei ole näytetty aiheutuneen työnantajalle sanottavaa vahinkoa. Pusa ei myöskään ole osoittanut työssään sellaista oma-aloitteisuutta, jota työnantajan puolelta on odotettu. Työnantajan taholta ei Pusalle hänen työsuhteensa aikana ole kuitenkaan annettu varsinaisia huomautuksia tai varoituksia työnantajan virheellisiksi katsomien työsuoritusten johdosta eikä Pusalle ole myöskään ilmoitettu, että virheiden toistuminen tai jatkuva oma-aloitteisuuden puute voisivat johtaa työsuhteen päättymiseen. Edellä olevin perustein työtuomioistuin katsoo, että Pusalle työssä sattuneet virheet ja omaaloitteisuuden puute eivät ole muodostaneet sellaista erityisen painavaa syytä, joka olisi oikeuttanut työnantajan irtisanomaan Pusan työsopimuksen.

Kun laitosmiehille kuuluvissa työtehtävissä ei ole näytetty tapahtuneen muita muutoksia kuin että uusi ennakkohuoltojärjestelmä edellyttää yhdeltä laitosmieheltä työpanosta noin kahtena päivänä viikossa, ei työnantaja työtuomioistuimen mielestä ole vielä alkuvuonna 1992 voinut perustellusti katsoa, ettei Pusa ammattitaitonsa puolesta kykenisi selviytymään edelleen laitosmiehen tehtävistä. Tämän vuoksi työtuomioistuin katsoo, ettei yhtiöllä ainakaan vielä siinä vaiheessa, kun irtisanominen on toimeenpantu, ole ollut irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa sopimuksessa tarkoitettua erityisen painavaa syytä Pusan puutteelliseen ammattitaitoon vedoten irtisanoa Pusan työsopimusta hänen tuotantotehtäviin siirtymisestä kieltäytymisensä johdosta.

Kun kysymys Pusan työsopimuksen irtisanomisen perusteiden riittävyydestä on ollut varsin tulkinnanvarainen, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL Kiilto Oy:n menettelyn hyväksyessään olisi laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa Kiilto Oy:n irtisanoneen Pusan työsopimuksen irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen 2 §:n vastaisesti ja velvoittaa Kiilto Oy:n suorittamaan Pusalle korvauksena sopimuksen vastaisesta irtisanomisesta 100 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 18.8.1992 lukien.

Kanne hylätään enemmälti.

Kiilto Oy velvoitetaan korvaamaan Kemian Työntekijäin Liiton oikeudenkäyntikulut 2 400 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saa Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Lyytikäinen, Suomalainen, Tuulensuu, Korpela ja Kiuru jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.