TT:1991-29

Ämnesord: Irtisanominen, perusteena, - epärehellisyys, Irtisanomisen peruuttaminen, Irtisanomissuoja, Oikeustoimilaki, Valvontavelvollisuus, - työehtosopimuksen määräysten noudattamiseksi, Yhdysmiehen irtisanominen
År för fallet: 1991
Meddelats: 4.4.1991
Diarienummer: D:1990/161

Työnantaja oli peruuttanut yhdysmiehen irtisanomisen väittömästi sen jälkeen, kun työnantajan tietoon oli tullut, ettei yhdysmiehen irtisanomiselle ollut yhdysmiessopimuksessa edellytettyä teknisten toimihenkilöiden enemmistön suostumusta.

Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain säännökset huomioon ottaen ei työnantajan toimittamaa irtisanomista voitu pitää työnantajaa sitovana ja työnantajalla oli siten ollut oikeus peruuttaa irtisanominen.

Kun kanteessa esitetyt vaatimukset oli perustettu ainoastaan irtisanomiseen eikä sittemmin tapahtuneeseen työsopimuksen purkautuneena käsittelemiseen, kanne hylätty. (Ään.)

TUOMIO

Kantaja

Teknisten Liitto TL r.y.

Vastaaja

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET r.y.

Kuultava

Tampella Telatek Oy

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittoja sitovassa Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n, Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK r.y:n ja STTK:n Teollisten Toimialojen Ammattijärjestö STTK-T r.y:n välillä 16.1.1990 allekirjoitetussa yhdysmiessopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 §

Yhdysmies

Asianomaisen työpaikan tähän sopimukseen sidottuihin järjestöihin kuuluvilla teknisillä toimihenkilöillä on oikeus valita keskuudestaan yhdysmies ja varayhdysmies, joka yhdysmiehen estyneenä ollessa hoitaa tämän tehtäviä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 §

Ilmoitukset

Se runkosopimukseen sidottu yhdistys, jonka jäsen valittu yhdysmies tai osastoyhdysmies on, ilmoittaa vaalin tuloksen kirjallisesti työnantajalle.

Yhdysmiehelle valitusta varayhdysmiehestä on lisäksi ilmoitettava milloin hän toimii yhdysmiehen sijaisena.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 §

Yhdysmiehen työsuhde

Yhdysmies ja osastoyhdysmies on työsuhteessa työnantajaan samassa asemassa riippumatta siitä, hoitaako hän yhdysmiestehtäviä oman työnsä ohella vai onko hänelle annettu vapautusta työnteosta. Yhdysmies on velvollinen noudattamaan yleisiä työehtoja ja työaikoja, esimiesten määräyksiä sekä muita järjestysmääräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 §

Yhdysmiehen siirtäminen

Yhdysmiehenä ja osastoyhdysmiehenä toimivaa teknistä toimihenkilöä ei tätä tehtävää hoitaessaan tai sen takia saa siirtää huonompipalkkaiseen työhön kuin missä hän oli yhdysmieheksi valituksi tullessaan.

Työpaikalla, jolla on enemmän kuin 5 teknistä toimihenkilöä, ei yhdysmiestä eikä osastoyhdysmiestä tule ilman omaan suostumustaan siirtää sellaiseen matka- tai vuorotyöhön, joka olennaisesti vaikeuttaa yhdysmiestehtävien hoitamista.

9 §

Yhdysmiehen irtisanomissuoja

Jos yrityksen työvoimaa irtisanotaan tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa yhdysmieheen, ellei tuotantolaitoksen toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli yhteisesti todetaan, ettei yhdysmiehelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa. Osastoyhdysmiehen työsopimus voidaan työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukaisesti irtisanoa vain, kun työ kokonaan päättyy eikä voida järjestää muuta työtä, joka vastaa hänen ammattitaitoaan.

Yhdysmiehestä tai osastoyhdysmiehestä johtuvasta syystä ei häntä saa irtisanoa ilman työsopimuslain 53 §:n 2 momentin edellyttämää niiden teknisten toimihenkilöiden enemmistön suostumusta, joita hän edustaa.

Yhdysmiehen tai osastoyhdysmiehen työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 43 §:n säännöksiä. Yhdysmiehen tai osastoyhdysmiehen työsopimuksen purkaminen sillä perusteella että hän on rikkonut järjestysmääräyksiä ei ole mahdollista, ellei hän ole samalla toistuvasti ja olennaisesti sekä varoituksesta huolimatta jättänyt noudattamatta työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan velvoitetta.

Yhdysmiehen ja osastoyhdysmiehen työsopimuksen purkuperusteita arvioitaessa häntä ei saa asettaa huonompaan asemaan muihin toimihenkilöiden nähden.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Tämän pykälän määräyksiä on sovellettava myös yhdysmiehenä toimineeseen toimihenkilöön 6 kuukautta hänen yhdysmiestehtävänsä päättymisen jälkeen.

Jos yhdysmiehen tai osastoyhdysmiehen työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena hänelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä samojen perusteiden mukaan kuin IML 20 §:n 2 momentissa on säädetty. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu. Jos tuomioistuin harkitsee, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle ovat olemassa, eikä työsuhdetta siitä huolimatta jatketa, on tämä otettava erityisen painavana syynä huomioon korvauksen suuruutta määrättäessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 §

Yhdysmieskorvaus

Työnantaja maksaa yhdysmiehelle erillisen ohjelukuvertailuun kuulumattoman korvauksen, jonka suuruus on

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Milloin varayhdysmies työnantajalle asianmukaisesti tehdyn ilmoituksen nojalla hoitaa yhdysmiehen estyneenä ollessa tämän tehtäviä vähintään kahden viikon jakson, maksetaan korvaus yhdysmiehen sijasta ko. kuukauden ajalta jakamattomana varayhdysmiehelle.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Teknisten Liitto TL on Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET:iä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että A oli työskennellyt Tampella Telatek Oy:n palveluksessa 23.8.1982 lukien. Aluksi A oli työskennellyt termisen ruiskuttajan tehtävissä. Vuodesta 1985 lukien hän oli työskennellyt työhön osallistuvana työnjohtajana. A oli toiminut työpaikkansa teknisten toimihenkilöiden yhdysmiehenä joulukuusta 1988 lukien. Työnantaja oli irtisanonut A:n työsuhteen 18.9.1990 ilmoittaen syyksi epärehellisyyden. A:n palkka työsuhteen päättyessä oli ollut 9 800 markkaa kuukaudessa.

A oli kesällä 1990 useita kertoja vuokrannut auton Kalajoella sijaitsevalta Niemelän Autotalo Ky:ltä työmatkoja varten hänen oman autonsa rikkouduttua. Kun A:n auto saman vuoden keväällä oli ollut rikki, A oli saanut yhtiön toimitusjohtajan luvalla käyttää yhtiön autoa. Hän oli kuitenkin joutunut parin viikon kuluttua palauttamaan auton, koska sitä oli tarvittu yhtiössä muuhun käyttöön. Tämänkin jälkeen A oli tiedustellut työnantajalta mahdollisuutta käyttää yhtiön autoa vaihtoehtoa sille, että hän joutuisi muussa tapauksessa vuokraamaan auton.

Kun A ensimmäisen kerran 3.6.1990 oli vuokrannut auton, hän oli harkinnut sitä mahdollisuutta, että työnantaja saattaisi maksaa vuokrauksesta aiheutuneet kulut. A oli sopinutkin Niemelän Autotalo Ky:n edustajan kanssa, että hän pyrkisi neuvottelemaan työnantajan kanssa mahdollisesta kulujen korvaamisesta. Tämän johdosta vuokrasopimus oli kirjoitettu A:n ja lasku Tampella Telatek Oy:n nimelle. Laskua ei missään vaiheessa ollut lähetetty Tampella Telatek Oy:lle, vaan se oli jäänyt A:lle.

Koska A:n ja Tampella Telatek Oy:n toimitusjohtajan välillä oli sittemmin ilmennyt ristiriitoja, A oli päättänyt olla esittämättä laskua työnantajan maksettavaksi ja hoitaa sen itse. Maksun kuitenkin viivästyessä oli autoliikkeestä otettu yhteyttä Tampella Telatek Oy:hyn ja tiedusteltu, maksoiko laskun yhtiö vai A itse. A oli tuolloin ollut työtehtävissä Loviisassa, joten häntä ei ollut ollut mahdollisuus tavoittaa. Työnantaja oli ilmoittanut autoliikkeelle, että A hoitaisi laskun. Työnantaja oli myöhemmin tämän tapauksen johdosta irtisanonut A:n työsuhteen, koska työnantaja oli katsonut A:n pyrkineen erehdyttämään työnantajaa maksamaan vuokrauksesta aiheutuneet kulut.

Irtisanomisen jälkeen työnantaja oli pyytänyt työpaikan Teknisten Liitto TL:n jäseniltä työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukaista suostumusta A:n irtisanomiselle. Toimihenkilöt olivat ilmoittaneet, etteivät he hyväksyneet irtisanomista. Työnantaja oli tämän johdosta 20.9.1990 ilmoittanut peruuttavansa irtisanomisen menettelytapavirheen vuoksi. Työnantaja oli ilmoittanut A:lle 5.10.1990, että hänen työnsä alkaisi 8.10.1990 ja että hänet oli siirretty koneistamon työnjohtajaksi. A oli katsonut työtehtäviensä muuttuvan niin oleellisesti, ettei hän voinut ottaa niitä vastaan. Tämän jälkeen työnantaja oli 17.10.1990 ilmoittanut A:lle työsuhteen purkamisesta, koska A ei ollut täyttänyt työvelvoitettaan 8.10. - 15.10.1990, eikä hän ollut esittänyt poissaololleen pätevää estettä.

Edellä selostettu A:n käyttäytyminen auton vuokraamiseen liittyvässä asiassa osoitti, että hänen tarkoituksenaan ei ollut ollut erehdyttää työnantajaa. Yleinen laskujen maksamiskäytäntö yrityksessä oli, että maksuunpano edellytti esimiehen hyväksymisen. Auton vuokrauslasku olisi luonteeltaan ollut muista laskuista poikkeava ja se olisi aiheuttanut selvityspyyntöjä ja tarkistuksia, joiden yhteydessä mahdollinen vilppi olisi varmasti paljastunut. Tähän nähden väite siitä, että A olisi auton vuokrauksen yhteydessä yrittänyt erehdyttää työnantajaansa, ei ollut uskottava.

A ei ollut käyttäytymisellään millään tavoin vaarantanut työnantajan ja työntekijän välisiä luottamuksellisia suhteita, vaan irtisanominen oli johtunut ristiriitatilanteista, jotka olivat syntyneet A:n hoitaessa yhdysmiestehtäviään.

Liittojen välillä työsuhteen päättämisestä käydyt neuvottelut olivat päättyneet erimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Teknisten Liitto TL on vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaisi Tampella Telatek Oy:n suorittamaan A:lle noudattamatta jätetyltä irtisanomisajalta kahden kuukauden palkkaa vastaavat 19 600 markkaa, suorittamatta jäänyttä vuosilomakorvausta kahdelta kuukaudelta yhteensä 1 960 markkaa ja korvauksena työsuhteen yhdysmiessopimuksen vastaisesta päättämisestä 30 kuukauden palkkaa vastaavat 294 000 markkaa ja kaikille edellä mainituille määrille 16 prosentin korkoa haasteen tiedoksiantamisesta lukien. Lisäksi Teknisten Liitto TL on vaatinut Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET:in tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:n mukaisen valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Tampella Telatek Oy:llä oli ollut työsopimuslaissa tarkoitettu tärkeä syy purkaa A:n työsopimus. Työnantaja oli kuitenkin kohtuussyistä päättänyt irtisanoa A:n. Tätä yhdysmiessopimus ei estänyt. A oli vapautettu työntekovelvoitteesta irtisanomisaikana. Purkamisesta toimenpiteen erotti ainoastaan se, että työnantaja oli ollut valmis maksamaan A:lle palkan irtisanomisajan pituiselta ajalta.

Ennen työsuhteensa irtisanomista A oli ollut Tampella Telatek Oy:n edustajana Loviisan ydinreaktorin höyryturbiinin pinnoitustyössä, jossa toisena työnantajan edustajana oli ollut yhtiön palveluksessa oleva projekti-insinööri. Työllä oli ollut kiire ja sitä oli tehty viikon kaikkina päivinä kahdessa vuorossa. A oli vastannut toisesta vuorosta ja projekti-insinööri toisesta vuorosta.

Työ oli ollut lopuillaan 6.9.1990, jolloin A oli soittanut työnantajalle ja vaatinut lisää palkkaa työn loppuun saattamisesta. A oli ilmoittanut, että ellei työnantaja suostuisi tähän, poistuisivat työntekijät työmaalta. Tilanne oli tullut yllätyksenä työnantajalle ja työnantaja oli ainoastaan todennut, että ilmaantuneesta erimielisyydestä pitäisi neuvotella. Seuraavana päivänä eli 7.9.1990 projekti-insinööri oli soittanut yhtiöön ja ilmoittanut, että yhtiön työntekijöitä ei näkynyt pinnoitustöissä. Myös A oli poistunut luvatta työmaalta. Työllä oli ollut kiire ja sitä oli ollut tarkoitus tehdä koko viikonlopun ajan.

A oli ilmestynyt työpaikalle Raaheen 13.9.1990 oltuaan luvatta poissa työstä kuusi päivää. Myöhemmin työnantaja oli saanut tietää, että kun työntekijät olivat poistuneet työmaalta, oli työpaikalla sovittu siitä, että A jäisi tekemään urakasta jäljellä olevan työn loppuun. Asemastaan huolimatta A oli kuitenkin poistunut työmaalta yrittämättäkään työnantajan edustajana neuvotella ilmaantuneesta erimielisyydestä työntekijöiden kanssa. A oli laiminlyönyt velvollisuuksiaan myös jättäessään ilmoittamatta työmaan tilanteesta työnantajalle. Hänen vastuullinen asemansa toisena komennustyömaan kahdesta työnantajan edustajasta korosti tahallisen rikkomuksen vakavuutta.

A oli kesällä 1990 vuokrannut auton Niemelän Autotalo Ky:ltä Tampella Telatek Oy:n nimissä. Yhtiö ei ollut ollut tästä tietoinen, minkä vuoksi se ei myöskään ollut maksanut vuokrauksesta aiheutunutta laskua. Autoliikkeen toimitusjohtaja oli 10.9.1990 soittanut yhtiöön ja vaatinut auton vuokrauslaskun maksamista. Tämä oli ollut ensimmäinen kerta, kun työnantaja oli saanut tiedon A:n auton vuokrauksesta. Kaikki asianhaarat viittasivat siihen, että A:lla ei ollut ollut alun perinkään aikomusta maksaa laskua vaan maksattaa se työnantajalla. A:n palattua töihin 13.9.1990 yhtiön talouspäällikkö oli ottanut asian johdosta yhteyttä A:han. A oli tuolloin väittänyt autoliikkeen muuttaneen laskun asiasta hänelle ilmoittamatta Tampella Telatek Oy:n nimiin vasta siinä vaiheessa, kun yhtiön toimitusjohtaja oli pyytänyt siitä jäljennöstä.

Tampella Telatek Oy:n toimitusjohtaja oli antanut A:lle keväällä 1990 kaksi kertaa luvan lainata yhtiön autoa. Kummallakin kerralla kysymyksessä oli ollut työmatkaan liittyvä lyhyt käynti Kalajoella. Tämän lisäksi A oli saanut luvan lainata toimitusjohtajan omistaman toisen osakeyhtiön autoa kesällä, kun A oli kertonut oman autonsa moottorin hajonneen. A:lle oli luovutettu tämä auto perjantaina, jotta hän olisi voinut noutaa uuden moottorin autoonsa maanantaina. Auto oli ollut tarkoitus palauttaa välittömästi tämän jälkeen. Kun autoa ei kuitenkaan ollut palautettu, toimitusjohtaja oli pyytänyt yhtiön palveluksessa olevaa insinööriä hakemaan auton pois A:lta. A oli palauttanut auton sen oltua hänen hallussaan vajaan viikon.

A:lla ei ollut ollut mitään syytä olettaa, että työnantaja olisi edes harkinnut hänen vuokra-autonsa maksamista. Tampella Telatek Oy:ssä pidettiin tarkkaa huolta erilaisista verotettaviksi etuuksiksi katsottavista seikoista. Toimitusjohtajan omistama toinen osakeyhtiö veloitti toimitusjohtajaa erikseen jokaisesta kerrasta, kun hän käytti yhtiön autoa. Näin ollen uskottavalta eivät tuntuneet A:n väitteet auton lainaamisista ja vuokraamisista työnantajan lukuun. A:n ja yhtiön toimitusjohtajan välillä oli ilmennyt ristiriitoja ensimmäisen kerran syyskuussa A:n poistuttua luvatta komennustyömaalta Loviisassa.

A oli syksyllä 1990 varastanut yhtiön luottokortin ja käyttänyt sitä omien laskujensa maksamiseen. Tämä oli huomattu syyskuun puolessa välissä, kun yhtiössä oli tarkastettu öljy-yhtiön tiliotetta. A oli ostanut luottokortilla autoonsa bensiiniä ja voiteluainetta. Asiaa selvitettäessä A oli tarkemmin perustelematta kiistänyt asian ja syyttänyt öljy-yhtiötä virheestä. Kalajoen nimismies oli yhtiön tekemän rikosilmoituksen ja poliisitutkimusten perusteella tehnyt päätöksen syyttää A:ta petoksesta asian johdosta. A:n mahdollisia muita väärinkäytöksiä selvitettiin yhtiössä edelleen.

Syynä A:n toimintaan oli ilmeisesti ollut hänen jatkuva rahapulansa. Työnantaja oli vuonna 1990 antanut A:lle palkkaennakkoa 19 eri kertana yhteensä 36 000 markkaa. A:n palkasta oli nimismiehen määräyksestä ulosmitattu 30 prosenttia vuodesta 1988 lähtien.

Edellä selostettujen tapausten johdosta työnantajalla olisi ollut oikeus purkaa A:n työsopimus päättymään heti. Näin ollen yhtiöllä oli ollut myös oikeus turvautua lievempään vaihtoehtoon eli irtisanomiseen.

A ei voinut vedota asiassa yhdysmiesasemaansa, koska hän oli omasta halustaan luopunut yhdysmiehen tehtävistä ja asemasta heinäkuussa 1990. A ei ollut estynyt hoitamasta tehtävää, vaan hän oli vain lopettanut yhdysmiehenä toimimisen. Tehtävä oli tuolloin siirtynyt varayhdysmiehelle. Sen jälkeen kun työnantaja oli irtisanonut A:n, oli tämä uudelleen ryhtynyt yhdysmieheksi. Yhdysmiesasemasta syntyneen epäselvän tilanteen johdosta työnantaja oli päättänyt peruuttaa irtisanomisen ja kutsua A:n takaisin työhön 5.10.1990. Edelleen selvittämättä olleiden tapahtumien johdosta työnantaja ei kuitenkaan ollut voinut enää luottaa A:han siinä määrin, että häntä entiseen tapaan olisi voitu pitää komennustöissä. Siksi A runkosopimuksen 1 §:n soveltamisohjeen F-kohdan toisen kappaleen mukaisesti oli määrätty koneistamon työnjohtajaksi. A oli kieltäytynyt tästä työstä. Hänen oltuaan poissa työstä viikon pätevää syytä ilmoittamatta työnantaja oli 17.10.1990 katsonut työsopimuksen työsopimuslain 44 §:n nojalla purkautuneeksi.

Yhdysmiessopimuksessa ei ollut työsopimuksen purkautuneena käsittelemistä koskevia määräyksiä, eikä sopimuksessa myöskään ollut mainittu työsopimuslain 44 §:ää. Näin ollen työtuomioistuimen toimivaltaan ei kuulunut työsopimuslain 44 §:ään perustettujen vaatimusten tutkiminen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Teknisten Liitto TL on vastineen johdosta lausunut, että työoikeudessa vallitsevan yksimielisen kannan mukaan yksipuolista oikeustointa, kuten työsopimuksen irtisanomista, ei voitu yksipuolisesti peruuttaa sen jälkeen, kun oikeustoimi oli tullut toisen sopimusosapuolen tietoon. Tämä periaate ilmeni muun muassa työtuomioistuimen tuomioista n:ot 42/1977 ja 32/1987. Tämän asian yhteydessä

Teknisten Liitto TL ei ollut esittänyt mitään työsopimuksen purkamiseen liittyviä vaatimuksia, vaan liitto oli lähtenyt siitä, että kysymyksessä oli ollut irtisanominen, jonka peruuttaminen ei ollut ollut mahdollista. Asia tulisi siten käsitellä irtisanomisena.

A:n yhdysmiesaseman osalta voitiin todeta, että 7.8.1990 maksetun palkan yhteydessä A:lle oli maksettu yhdysmieslisä koko heinäkuulta. Yhtiön palkanlaskija oli ilmoittanut työnantajalle varayhdysmiehen ilmoittaneen heinäkuussa 1990 yhdysmiestehtävien siirtyneen hänelle. Kysymyksessä oli kuitenkin ollut yhdysmiessopimuksen 12 §:n mukainen ilmoitus, jonka mukaisesti yhdysmieskorvaus suoritettiin varayhdysmiehelle varsinaisen yhdysmiehen ollessa estyneenä hoitamaan näitä tehtäviä. A:n esteellisyys yhdysmiestehtävien hoitamiseen oli johtunut siitä, että hän oli ollut vuosilomalla 23.7. - 13.8.1990 ja projektityössä Loviisassa 22.8. - 13.9.1990. Työpaikan tekniset toimihenkilöt olivat myös mieltäneet asian näin. Varayhdysmiehen heinäkuussa palkanlaskijalle tekemästä ilmoituksesta huolimatta hänelle ei ollut suoritettu yhdysmieskorvausta ennen kuin vasta A:n työsuhteen irtisanomisesta lukien. Se teknisiä toimihenkilöitä edustava yhdistys, jonka jäsen A oli, ei ollut toimittanut työnantajalle ilmoitusta yhdysmiehen vaihtumisesta. Työmarkkinakäytännön mukaista ei ollut menettely, jonka mukaan tällaisia ilmoituksia tehtäisiin palkanlaskijalle.

A:n yhdysmiesaseman olemassaoloa tuki myös työnantajan käyttäytyminen irtisanomistilanteessa. Havaittuaan irtisanomisen tapahtuneen ilman teknisten toimihenkilöiden suostumusta ja kun suostumusta ei ollut jälkikäteenkään saatu, oli työnantajan menettelytapavirheeseen vedoten peruuttanut irtisanomisen. Työnantaja oli lähettänyt peruutusilmoituksen myös työpaikan Teknisten Liitto TL:n jäsenten tiedoksi. Ellei A:lla irtisanomistilanteessa enää olisi ollut yhdysmiesasemaa, ei hänen olisi kuitenkaan millään perusteella tarvinnut vedota yhdysmiehen asemaansa, koska hänellä joka tapauksessa olisi yhdysmiessopimuksen 9 §:n mukaan ollut vastaavanlainen suoja kuin yhdysmiehellä kuusi kuukautta hänen yhdysmiestehtävänsä päättymisen jälkeen.

Loviisan ydinreaktorin höyryturbiinien pinnoitustyöprojekti oli alkanut 22.8.1990. Ennen projektin alkua Raahessa oli pidetty palaveri, johon olivat osallistuneet yhtiön toimitusjohtaja ja kaikki ne noin 20 henkilöä, jotka olivat sittemmin lähteneet Loviisaan työhön. Palaverissa oli sovittu muun muassa urakan kohteesta ja urakkaan osallistuvien henkilöiden lukumäärästä. Lisäksi oli sovittu, että mikäli työ suoritettaisiin alle 18 vuorokaudessa eli aikataulun mukaisesti, tulisivat kaikki projektiin osallistuneet saamaan ylimääräisen kilometrikorvauksen välillä Raahe - Loviisa - Raahe. Lisäksi oli sovittu, että mikäli työ valmistuisi ennen aikataulun umpeutumista, voisivat Loviisan projektiin osallistuneet tulla Loviisasta kotiin heti työn valmistuttua ja työnantaja maksaisi heille palkan kotiin projektin aikataulun loppuun asti.

Jo työskentelyn alkuvaiheessa Loviisassa oli syntynyt työntekijöiden ja toimihenkilöiden keskuudessa tyytymättömyyttä työnantajan menettelyä kohtaan. Sovitusta työntekijämäärästä huolimatta toimitusjohtaja oli lisännyt urakkatyökuntaan koneistajia toisesta työkohteesta. Koska urakassa oli ollut koneistustyötä erittäin vähän, ei koneistajista ollut ollut apua työssä. Urakkaan osallistujat olivatkin katsoneet, että koneistajat olivat tulleet "syömään" tunteja. Työn edetessä oli urakan ulkopuolisten lisätöiden määrä ruvennut kasvamaan ja vastaavasti työntekijöiden määrä vähenemään niin, että työntekijämäärä oli alittanut sen, mistä oli sovittu. Urakkaan osallistujilla, myös työnantajan edustajana paikalla olleella projekti-insinöörillä, oli ollut se käsitys, että lisätöistä maksettaisiin erillinen korvaus. Käytännössä lisätöiden teettämisestä oli tapana suorittaa työntekijöille tuntuva korvaus jo senkin takia, että lisätyöt vaikuttivat hidastavasti urakan valmistumiseen. Työnantaja myös laskutti asiakkaitaan näistä lisätöistä, kuten ilmeisesti oli tapahtunut nyt esillä olevassa tapauksessakin. Tampella Telatek Oy:n toimitusjohtajalle oli ilmoitettu lisätöiden määrästä useaan kertaan ja häneltä oli tiedusteltu, kuinka nämä oli ollut tarkoitus korvata.

Työnantaja oli siten koko ajan ollut tietoinen työmaalla vallinneesta tyytymättömyydestä. Vasta urakan ollessa aivan loppuvaiheessa toimitusjohtaja oli ilmoittanut, ettei mitään ylimääräistä korvattu jo tehdyistä eikä myöskään tulevista lisätöistä. Toimitusjohtaja oli katsonut ne urakkaan kuuluviksi. Tuossa vaiheessa lisätöitä oli jo tehty 475,5 tuntia ja jäljellä oli ollut urakkaa arviolta noin 50 tuntia. Tämän vuoksi urakkaan osallistuneet olivat katsoneet työnantajan rikkoneen räikeästi sovittuja ehtoja, minkä vuoksi he olivat kaikki projekti-insinööriä lukuun ottamatta lähteneet pois Loviisasta. Jokainen Loviisan projektiin osallistunut oli palannut töihin sovitun mukaisesti 13.9.1990 ja kaikille projektiin osallistujille oli suoritettu sovitun mukaiset urakka- ja kilometrikorvaukset.

A oli yhdysmiestehtäviä hoitaessaan joutunut jatkuvasti vastatusten yhtiön johdon kanssa. Toukokuussa 1989 A oli työnantajan vastustuksesta huolimatta saanut aikaan sen, että yhtiön koko henkilökunnan tuntipalkkoja oli korotettu kuudella markalla. A:n ja työnantajan välillä oli selvitelty muun muassa palkkaryhmittelyihin ja urakoihin liittyviä erimielisyyksiä. Lisäksi Tampella Telatek Oy:n johto oli ollut kiusaantunut A:n tavasta hoitaa asioita suoraan yhtiön kunnossapitoryhmän johtajan kanssa.

Irtisanoessaan A:n 18.9.1990 työnantaja oli ilmoittanut syyksi epärehellisen käyttäytymisen auton vuokrauksen yhteydessä. Tämä oli ilmoitettu irtisanomisen syyksi sekä paikallis- että liittotason neuvotteluissa. Työnantaja oli kuitenkin myöhemmin väittänyt A:n syyllistyneen anastusrikokseen, vaikka työnantajan taholta ei ollut esitetty mitään näyttöä tästä. Työnantajan ilmoituksen mukaan syyskuussa 1990 oli öljy-yhtiön tiliotteesta huomattu, että A oli ostanut yhtiön luottokortilla autoonsa bensiiniä ja voiteluainetta. Tämä öljy-yhtiön lasku oli päivätty 11.9.1990. A oli antanut työnantajalle selvityksen asiassa, eikä työnantajan taholta ollut vedottu tähän seikkaan ennen kuin vasta haastehakemuksen johdosta annetussa vastineessa.

Lokakuun 17. päivä 1990 tapahtunut työsuhteen purkaminen oli suoritettu työsopimuslain 44 §:n perusteella. Missään vaiheessa työnantaja ei ollut pitänyt A:n väitettyä epärehellistä käyttäytymistä sellaisena, että se olisi oikeuttanut purkamaan työsuhteen. Työnantaja oli 5.10.1990 kutsunut A:n koneistamon työnjohtajaksi. Tämäkin osoitti, ettei A:n käyttäytyminen työnantajan mielestä ollut ollut sellaista, että luottamukselliset suhteet työnantajan ja työntekijän välillä olisivat vaarantuneet. Jos A olisi palannut työhön, työnantaja olisi todennäköisesti koko ajan hakenut syytä hänen irtisanomisekseen. Tämä ilmeni muun muassa siitä vastineessa esitetystä, että A:n mahdollisia muita väärinkäytöksiä selvitettiin yhtiössä edelleen.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Tampella Telatek Oy on osaltaan yhtynyt Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET:in vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tampella Telatek Oy on 18.9.1990 irtisanonut yhtiön palveluksessa työhön osallistuvana työnjohtajana toimineen A:n työsuhteen päättymään 18.12.1990. A on ollut yhtiön palveluksessa 23.8.1982 alkaen ja hän on joulukuusta 1988 lukien toiminut työpaikan teknisten yhdysmiehenä. Irtisanomisen syyksi on ilmoitettu A:n epärehellisyys. Irtisanomisen toimittanut yhtiön toimitusjohtaja on irtisanomisen yhteydessä kieltänyt A:ta tulemasta yhtiön tiloihin ja ilmoittanut hänelle, että palkka irtisanomisajalta maksetaan kotiin.

Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan katsonut, että A ei irtisanomisensa yhteydessä ole voinut enää vedota yhdysmiesasemaansa, koska hän työnantajan ilmoituksen mukaan on luopunut yhdysmiehen tehtävistään heinäkuussa 1990. Työnantajan ilmoituksen mukaan A on heinäkuussa ilmoittanut yhtiön palkanlaskijalle, ettei hänelle tarvitse enää maksaa yhdysmieskorvausta. Teknisten Liitto TL:n mukaan A:n ilmoitus on johtunut siitä, että hän on tuolloin jäänyt vuosilomalle ja siirtynyt komennustyöhön Loviisaan. Esitetyn selvityksen mukaan A:lle on maksettu yhdysmieskorvausta viimeksi 7.8.1990 tapahtuneen palkanmaksun yhteydessä, jolloin palkka on maksettu ajalta 16.7. - 31.7.1990. Työtuomioistuimessa todistajana kuullun yhtiön talouspäällikön kertoman mukaan kysymyksessä ollut yhdysmieskorvaus on kohdistunut edelliseen palkanmaksukauteen, jolta se palkanmaksussa tapahtuneen virheen johdosta on jäänyt maksamatta. Työtuomioistuimessa todistajana kuullun työpaikan varayhdysmiehen kertoman mukaan A ei ole hänelle ilmoittanut yhdysmiestehtävistään luopu misesta, eikä myöskään hänelle ole maksettu yhdysmieskorvausta ennen kuin vasta A:n irtisanomisen jälkeen.

A:n irtisanomisen toimittanut yhtiön toimitusjohtaja on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut ennen irtisanomisen toimittamista olleensa asian johdosta yhteydessä yhtiön lakimieheen. Tuolloin on tullut esille, että A:n irtisanomiseen tulee saada yhdysmiessopimuksen 9 §:ssä tarkoitettu työpaikan teknisten toimihenkilöiden enemmistön suostumus. Toimitusjohtaja on tämän jälkeen tiedustellut suostumusta varayhdysmieheltä, joka toimitusjohtajan kertoman mukaan on ilmoittanut, että he eivät halua ottaa asiaan kantaa. Toimitusjohtaja on ilmoittanut tämän varayhdysmiehen ilmoituksen yhtiön lakimiehelle, joka puolestaan on todennut, ettei tämä seikka ollut este yhdysmiehen irtisanomiselle. A:n yhdysmiesasema ei varayhdysmiehen kertoman mukaan ole tullut enään esille A:ta irtisanottaessa.

Kun A kesällä 1990 on ilmoittanut yhtiön palkanlaskijalle, ettei hänelle enää tarvitse maksaa yhdysmieskorvausta eikä hänelle sitä ole myöskään 15.7.1990 jälkeiselta ajalta maksettu, työnantajalla on irtisanomisajankohtana saattanut perustellusti olla epäselvyyttä A:n yhdysmiesasemasta. A:n ei ole kuitenkaan selvitetty ilmoittaneen hänet työpaikan teknisten yhdysmieheksi valinneille teknisille toimihenkilöille tarkoituksestaan luopua yhdysmiestehtävien hoitamisesta. Myöskään se teknisiä toimihenkilöitä edustava yhdistys, jonka jäsen A on, ei ole tehnyt työnantajalle ilmoitusta yhdysmiehen vaihtumisesta. Näin ollen työtuomioistuin katsoo, että A irtisanomishetkellä on edelleen ollut yhdysmiesasemassa.

A:n irtisanomisen jälkeen työnantajalle on toimitettu työpaikan yhdeksän teknisen toimihenkilön allekirjoittama ilmoitus, jonka mukaan he eivät hyväksy A:n irtisanomista. Teknisiä toimihenkilöitä yhtiön palveluksessa on ilmoituksen mukaan ollut 14. Saatuaan edellä tarkoitetun ilmoituksen työnantaja on 20.9.1990 ilmoittanut A:lle menettelyvirheen vuoksi peruuttavansa irtisanomisen. Tämän jälkeen yhtiö on perjantaina 5.10.1990 päiväämällään ilmoituksella ilmoittanut A:lle, että hänen työnsä alkaa seuraavana maanantaina kello 7. Ilmoituksen mukaan A:n työtehtävänä olisi koneistamon työnjohtajana toimiminen ja hänen palkkansa olisi entinen. A on kieltäytynyt hyväksymästä työsuhteensa ehtojen muuttamista, minkä johdosta hän ei ole saapunut työpaikalle työnantajan edellyttämin tavoin. Työnantaja on tämän jälkeen 17.10.1990 katsonut A:n työsopimuksen työsopimuslain 44 §:n nojalla purkautuneeksi, koska A ei ollut esittänyt pätevää estettä poissaololleen työstä 8.10. - 15.10.1990.

Kantajaliitto on oikeudenkäynnin aikana täsmentänyt kannetta siten, että siinä esitettyjä työsuhteen päättämisestä johtuvia vaatimuksia ei perustettu 17.10.1990 tapahtuneeseen työsuhteen purkautuneena käsittelemiseen vaan A:n 18.9.1990 tapahtuneeseen yhdysmiessopimuksen vastaiseen irtisanomiseen, jota yhtiöllä kantajaliiton mukaan ei ole ollut oikeutta peruuttaa sen jälkeen kun A on saanut irtisanomisesta tiedon.

Yhtiön toimittama irtisanomisen peruuttaminen on edellä esitetyin tavoin johtunut siitä, että työnantajalle on irtisanomisen jälkeen toimitettu tieto, jonka mukaan A:n irtisanomiselle ei ollut yhdysmiessopimuksen 9 §:ssä edellytettyä teknisten toimihenkilöiden enemmistön suostumusta. Yhtiön toimitusjohtaja on ennen irtisanomisen toimittamista varayhdysmiehen kanssa käymänsä keskustelun perusteella erheellisesti ymmärtänyt varayhdysmiehen lausuman siten, että tekniset toimihenkilöt eivät ota kantaa A:n irtisanomiseen. Tähän erheelliseen käsitykseen perustuneen irtisanomisen työnantaja on peruuttanut välittömästi sen jälkeen, kun työnantajan tietoon on tullut, ettei yhdysmiessopimuksessa tarkoitettua suostumusta A:n irtisanomiselle ollut. Irtisanomisen ei tuossa vaiheessa vielä ole selvitetty vaikuttaneen määräävästi A:n toimintaan. Huomioon ottaen varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain säännökset työtuomioistuin katsoo, että Tampella Telatek Oy:n toimittamaa irtisanomista ei vallinneissa oloissa voida pitää yhtiötä sitovana ja yhtiöllä siten on ollut oikeus peruuttaa A:n irtisanominen.

Kantajaliiton viittaamissa työtuomioistuimen tuomioissa n:ot 42/1977 ja 32/1987 on ollut kysymys työntekijäpuolen taholta tapahtuneesta työsuhteen päättämisestä, jonka työntekijä sittemmin on halunnut peruuttaa. Kysymyksessä olevissa jutuissa - toisin kuin nyt käsiteltävässä asiassa - ei ollut esitetty perusteita sille, että työsuhteen päättämistä koskeva tahdonilmaisu ei olisi ollut antajaansa sitova. Kysymys tahdonilmaisun sitovuudesta ja peruutettavuudesta on ratkaistu noissa jutuissa esitetyn tosiseikaston pohjalta eikä niistä voida saada johtoa ratkaistaessa muita tosiasioiltaan erilaisia asioita, vaikka ratkaisuun sovellettava normisto on samanlainen.

Kun Tampella Telatek Oy:llä edellä esitetyin tavoin on ollut oikeus peruuttaa A:n 18.9.1990 suoritettu irtisanominen ja kanne on perustettu ainoastaan tämän toimenpiteen yhdysmiessopimuksen vastaisuuteen, ei yhtiö mainitun irtisanomisen yhteydessä ole menetellyt yhdysmiessopimuksen vastaisesti.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saavat Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET ja Tampella Telatek Oy pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Äimälä, Rautiainen, Kuivanen ja Sulkunen jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Sulkusen lausunto, johon jäsen Kuivanen yhtyi:

Työnantajalla ei ole ollut aihetta epäillä A:n yhdysmiesasemaa sillä perusteella, että A on yhdysmiessopimuksen mukaisesti ilmoittanut palkanlaskijalle, ettei hänelle tarvitse maksaa yhdysmieskorvausta vuosiloman ja komennustyön ajalta. Muutakaan perustetta, joiden voitaisiin ajatella kyseenalaistavan A:n yhdysmiesaseman, ei ole esitetty.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Tampella Telatek Oy:n toimitusjohtajalla ei ole ollut perustetta uskoa, että varayhdysmiehen kanssa käydyn keskustelun perusteella A:n irtisanomiseen olisi saatu tai edes todennäköisesti olisi ollut saatavissa työpaikan teknisten toimihenkilöiden enemmistön suostumus. Toimitusjohtaja on kuitenkin tämän keskustelun jälkeen irtisanonut A:n työsopimuksen. Irtisanomistilaisuudessa, jossa varayhdysmies on ollut A:n pyynnöstä paikalla, toimitusjohtaja on ilmoittanut, että A:lle maksetaan palkka kotiin ja että hänen ei tarvitse enää olla töissä. Lisäksi irtisanomisesta on laadittu toimitusjohtajan ja A:n yhteisesti allekirjoittama 18.9.1990 päivätty erimielisyysmuistio.

Työtuomioistuimen enemmistön mielipiteeseen tarkemmin kirjatusta tapahtumain kulusta tämän jälkeen ei sinänsä ole erimielisyyttä: A:n edustamien teknisten toimihenkilöiden enemmistö on vastustanut irtisanomista, työnantaja on ilmoittanut peruuttavansa sen ja kutsunut A:n työhön koneistamon työnjohtajaksi ja A:n kieltäydyttyä purkanut työsopimuslain 44 §:n nojalla A:n työsopimuksen.

Mielestäni tapahtumia on arvioitava niiden taustalla olleiden seikkojen valossa. Asiassa on selvitetty, että työnantajan ja yhdysmiehenä toimineen A:n välillä on ollut luottamuspulaan johtaneita erimielisyyksiä, jotka eivät kuitenkaan ainakaan välittömästi ole johtuneet A:n toiminnasta teknisten toimihenkilöiden yhdysmiehenä. Irtisanomiseen johtaneina syinä työnantaja on vedonnut A:n laiminlyönteihin Loviisan ydinvoimalan pinnoitustyömaalla sekä hänen epärehellisyyteensä autonvuokrausasiassa ja luottokortin käytössä, viimeksi mainitun johtaessa poliisitutkintaan. Nämä kaikki ovat olleet siinä määrin vakavia syytöksiä, että niistä yksikin riittäisi toteennäytettynä työsopimuksen purkamiseen.

Tästä huolimatta yhtiön toimitusjohtaja ja A ovat allekirjoittaneet irtisanomispäivälle päivätyn erimielisyysmuistion. Se vahvistaa työnantajan toimittaneen irtisanomisen sekä sitoutuneen maksamaan A:lle irtisanomisajan palkan kolmelta kuukaudelta. Lisäksi muistioon on merkitty A:n riitauttavan irtisanomisensa sekä luovuttavan jäljennöksen muistiosta liittoonsa. Nämä seikat yhdessä sen kanssa, että A:lle on todistajan läsnä ollessa luvattu maksaa irtisanomisajan palkka kotiin, osoittavat, että työsuhteen osapuolille oli jo irtisanomistilaisuudessa syntynyt perusteltu syy olettaa, että irtisanomista koskeva erimielisyys tultaisiin tältä pohjalta käsittelemään normaalissa järjestyksessä liittojen välillä ja viime kädessä työtuomioistuimessa ja että A:n edustamien työntekijöiden mielipiteellä olisi vain tosiasiallinen merkitys jommankumman työsuhteen osapuolen hyväksi. Työnantaja ei ole näissä olosuhteissa voinut pätevästi peruuttaa suorittamaansa irtisanomista ja irtisanomisajan palkanmaksua koskevaa sitoutumustaan. Näin ollen myös irtisanomisen jälkeen tapahtunut työsopimuksen purkaminen on vaikutukseton.

Vastaaja ei ole näyttänyt, että A olisi syyllistynyt väitettyihin laiminlyönteihin ja epärehellisyyteen. Tampella Telatek Oy on siten irtisanonut A:n yhdysmiessopimuksen vastaisesti. A on kuitenkin huolimattomalla ja varomattomalla menettelyllään osaltaan antanut aiheen irtisanomiseensa, mikä alentaa jossain määrin hänelle työsuhteen sopimuksen vastaisesta päättämisestä maksettavaa korvaustaan.

Asia on ollut siinä määrin epäselvä ja riitainen, että Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET ei ole laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Velvoitan Tampella Telatek Oy:n suorittamaan A:lle saamatta jääneen irtisanomisajan palkan 19 600 markkaa ja saamatta jääneen vuosilomakorvauksen 1 960 markkaa sekä korvauksena yhdysmiessopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta 180 000 markkaa, kaikki 16 prosentin korkoineen 11.12.1990 lukien. Lisäksi velvoitan Tampella Telatek Oy:n korvaamaan Teknisten Liitto TL:n oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Hylkään Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET:iä vastaan esitetyn hyvityssakkovaatimuksen. Jutun laatuun katsoen työnantajaliitto saa kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkoaan.