29.6.1988

Kanteen perustelut

Suomen Konepäällystöliitto on Ålands Redarföreningiä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että työtuomioistuimen 23.10.1987 antaman tuomion n:o 133 jälkeen Suomen Konepäällystöliiton sekä Ålands Redarföreningin ja Rederiaktiebolaget Sallyn välillä oli syntynyt erimielisyyttä irtisanomisajan palkan laskemisesta. Työtuomioistuin oli tuomiossaan katsonut, että irtisanomisajan palkasta ei saanut vähentää vastikeloman osuutta. Työnantajapuoli oli tämän jälkeen katsonut, että irtisanomisajan palkka oli odotusajan palkkaa, joka ei sisältänyt niin sanottuja kiinteitä lisiä.

Ensimmäinen konemestari Jarl Johnhem oli ollut Rederiaktiebolaget Sallyn palveluksessa 13.11.1968 alkaen. Työnantaja oli irtisanonut Johnhemin työsopimuksen 4.9.1985. Johnhemin irtisanomisaika oli ollut neljä kuukautta. Irtisanomisen jälkeen Johnhem oli palvellut ms Finny nimisellä aluksella 28.9.1985 asti. Tämän jälkeen Johnhem oli ollut vuosilomalla seuranneen marraskuun 22. päivään asti. Vuosilomansa jälkeen Johnhem oli ollut vastikelomalla 23.11.1985 lukien. Mainitusta päivästä alkaen työnantaja oli maksanut Johnhemille irtisanomisajan palkkaa, johon ei ollut luettu öljynkuljetuslisää eikä kunnossapitolisää. Työnantaja oli selittänyt, että kysymyksessä oli ollut odotusajan palkka.

Työnantaja ei ollut maksanut Johnhemille 3.12.1985 - 3.1.1986 väliseksi ajaksi sattuvalta irtisanomisajalta lainkaan palkkaa ilmoittaen syyksi sen, että ms Finny oli vaihtanut omistajaa. Työnantaja ei ollut myöskään maksanut Johnhemille merimieslain 57 §:n 1 momentissa säädettyä kuukauden palkkaa kiinteine lisineen, vaikka alus oli siirtynyt ulkomaiselle yhtiölle.

Johnhemin taulukkopalkka irtisanomisen aikaan oli ollut 6 585 markkaa ja pätevyyslisän suuruus 329,25 markkaa. Hänen peruspalkkansa oli ollut yhteensä 6 914,25 markkaa. Lisäksi Johnhemillä oli ollut oikeus ikälisiin siten, että ne olivat muodostaneet 25 prosenttia hänen peruspalkastaan. Ikälisien yhteismäärä oli ollut 1 728,56 markkaa. Johnhemille oli maksettu 143 markan suuruista kunnossapitolisää ja 10 prosentin suuruista öljynkuljetuslisää, joka markkamäärältään oli ollut 691,43 markkaa. Johnhemin kuukausipalkka edellä mainittuine lisineen oli ollut 9 477,24 markkaa.

Rederiaktiebolaget Sally olisi ollut velvollinen maksamaan Johnhemille 23.11.-2.12.1985 väliseltä ajalta irtisanomisajan palkan kiinteine lisineen. Lisäksi työnantaja olisi ollut velvollinen maksamaan Johnhemille irtisanomisajan palkan kiinteine lisineen myös ajalta 3.12.1985-3.1.1986, koska työnantaja ei ollut tarjonnut Johnhemille työtä irtisanomisaikana ja hänen uusi työnantajansa mainittuna aikana oli ollut ulkomainen varustamo.

Työnantaja oli maksanut Johnhemille ainoastaan 23.11. ja 2.12.1985 väliseltä ajalta palkkaa 2 880,90 markkaa ja luontoisetujen korvauksena 10 päivältä 680 markkaa. Rederiaktiebolaget Sallyn olisi kuitenkin tullut maksaa Johnhemille 23.11.1985 ja 3.1.1986 väliseltä ajalta palkkaa kiinteine lisineen yhteensä 13 268,14 markkaa ja luontoisetujen korvauksena 42 päivältä 2 856 markkaa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Konepäällystöliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Johnhemin irtisanomisajan palkkaa laskettaessa siihen on luettava myös öljynkuljetuslisä ja kunnossapitolisä, sekä vaatinut Rederiaktiebolaget Sallyn velvoittamista suorittamaan Johnhemille 23.11. ja 2.12.1985 väliseltä ajalta öljynkuljetuslisää ja kunnossapitolisää yhteensä 278,15 markkaa sekä 3.12.1985 ja 3.1.1986 väliseltä ajalta irtisanomisajan palkkaa 10 109,06 markkaa ja luontoisetujen korvauksena samalta ajalta 2 176 markkaa, kaikki määrät 16 prosentin korkoineen 4.1.1986 lukien.

Suomen Konepäällystöliitto on asian esivalmisteluistunnossa luopunut kanteesta siltä osin kuin siinä oli vaadittu vahvistettavaksi, että Johnhemillä oli oikeus neljän kuukauden irtisanomisaikaan ja että hänen irtisanomisajan palkkaansa tuli lukea pätevyyslisä ja ikälisät.

Vastineen perustelut

Suomen Konepäällystöliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että merityöoikeudellisessa lainsäädännössä ei ollut säädetty, mitä palkkaeriä irtisanomisajan palkkaan

kuului. Myöskään merenkulkualan työehtosopimuksessa ei ollut määritelty irtisanomisajan palkkaa. Tämä johtui siitä, että työntekijä tavallisesti oli työssä myös irtisanomisaikanaan, eikä irtisanomisajan palkka näissä tapauksissa mitenkään poikennut normaalista palkasta.

Mikäli työnantaja ei irtisanomisaikana pystynyt osoittamaan työntekijälle työtä, jatkui työsopimussuhde ilman työntekijän työpanosta. Työntekijän velvollisuus oli tällöin olla työnantajan käytettävissä. Aika, jolloin työntekijä oli työnantajan käytettävissä, oli merimieslain 23 §:n 1 momentissa tarkoitettua odotusaikaa. Koska työntekijä tällöin oli työnantajan käytettävissä suorittamatta työtä, ei hänellä ollut oikeutta sellaisiin työehtosopimuksen mukaisiin palkanlisiin, jotka perustuivat tosiasiallisesti suoritettuun työhön.

Kiinteät lisät olivat sellaisia palkanlisiä, jotka perustuivat työsuoritukseen. Tätä kantaa tukivat merimieslain 25 §:n sairausajan palkkaa koskevat säännökset ja myös merimieslain 23 §:n 1 momentin säännökset, jotka koskivat työntekijän oikeutta palkkaan siinä tapauksessa, että hän oli estynyt tekemään työtään työnantajasta riippuvasta syystä. Molemmissa lainkohdissa oli taattu työntekijälle oikeus palkkaan esteen kestäessä. Mainituissa lainkohdissa ei ollut määritelty sitä, mitä palkkaan oli sisällytettävä. Vakiintuneen käytännön mukaan sairausajan palkkaan ei luettu kiinteitä lisiä. Molemmat lainkohdat koskivat palkanmaksuvelvollisuutta tilanteissa, joissa työnantaja ei saanut hyväkseen työntekijän työsuoritusta. Vakiintunut sairausajan palkan maksamiskäytäntö tuki sitä käsitystä, että kiinteitä lisiä ei ollut luettava myöskään merimieslain 23 §:n 1 momentin mukaiseen palkkaan. Molemmissa lainkohdissa oli kirjoitustapa maksettavan palkan osalta samanlainen.

Työehtosopimukseen osallisten 19.5.1977 allekirjoittamassa työehtosopimusloppupöytäkirjassa oli todettu, että merimieslain 22 §:n mukaisella rahapalkalla tarkoitettiin peruspalkkaa mahdollisine ikälisineen. Edellä mainitun työehtosopimusloppupöytäkirjan allekirjoittamisen jälkeen voimaan tulleessa merimieslaissa odotusajan palkkaa koskevat säännökset olivat lain 23 §:ssä.

Työehtosopimuksen vuosilomapalkkaa koskevista määräyksistä ilmeni periaate, jonka mukaan kiinteät lisät laskettiin vuosilomapalkkaan siinä suhteessa, kuin niitä lomanmääräytymiskauden aikana oli maksettu. Kiinteiden lisien huomioon ottaminen riippui siten tosiasiallisesti tehdystä työstä. Sama periaate, jonka mukaan oikeus kiinteisiin lisiin riippui suoritetusta työstä, ilmeni myös työehtosopimuksen vastikekorvauksia koskevista määräyksistä. Työehtosopimuksen mukaan vastikeajan palkkaa laskettaessa kiinteät lisät otettiin huomioon siinä suhteessa, kuin niitä työajalta oli maksettu. Kiinteät lisät oli siten ansaittava työsuorituksella. Kaikissa niissä tapauksissa, joissa työntekijällä katsottiin olevan lain tai sopimuksen mukainen oikeus kiinteisiin lisiin, oli lakiin tai sopimukseen otettu asiasta nimenomainen määräys.

Koska Johnhem oli 23.11.-2.12.1985 ollut työnantajan käytettävissä suorittamatta työtä, ei hänellä ollut oikeutta sellaisiin palkanlisiin, joiden maksaminen perustui tosiasiassa tehtyyn työhön. Johnhemilla oli siten mainitulta ajalta oikeus merimieslain 23 §:n mukaiseen palkkaan, joka muodostui peruspalkasta mahdollisine ikälisineen ja luontoisetukorvauksineen. Hänellä ei sen sijaan ollut oikeutta öljynkuljetus- ja kunnossapitolisiin. Öljynkuljetuslisä oli luonteeltaan niin sanottu riskilisä, joka työehtosopimuksen mukaan maksettiin työntekijälle hänen tehdessään työtä liikenteessä ja lastissa olevalla säiliöaluksella. Tämä rajoitus kävi ilmi myös öljynkuljetuslisää koskevasta työehtosopimuksen määräyksestä, jonka mukaan aluksen ollessa satamassa öljynkuljetuslisää maksettiin enintään 20 päivältä tulopäivän jälkeen, kuitenkin aina siltä ajalta, minkä lastissa tai osalastissa oleva alus joutui olemaan satamassa tai redillä. Palkanlisän maksaminen edellytti siten riskin tai vaaran olemassaoloa aluksella.

Kunnossapitolisä oli luonteeltaan olosuhdelisä, joka maksettiin kuukausittain ja joka perustui tehtyyn työhön. Mikäli työntekijä oli ainoastaan ollut työnantajan käytettävissä suorittamatta työtä, lisää ei maksettu.

Johnhemille oli maksettu ajalta 23.11.-2.12.1985 peruspalkka, pätevyyslisä, ikälisät ja luontoisetukorvaukset. Öljynkuljetus- ja kunnossapitolisää hänelle ei ollut maksettu. Ne kiinteät lisät, jotka hän oli ansainnut, olivat sisältyneet edelliseltä lomanmääräytysmisajanjaksolta maksettuun vuosilomapalkkaan ja taannehtivasti korjattuun vastikekorvaukseen.

Johnhem oli irtisanomisaikana solminut uuden työsopimuksen Alandia Tanker Company Ltd:n kanssa. Rederiaktiebolaget Sally oli elokuussa 1985 myynyt mainitulle yritykselle koko tankkialuskantansa. Alandia Tanker Company Ltd:n omistukseen oli siirtynyt tuolloin muun muassa säiliöalus ms Bonny, jolla Johnhem oli aloittanut työskentelyn 3.12.1985. Mainitusta päivästä lukien Johnhem ei enää ollut ollut entisen työnantajansa käytettävissä työsopimuksen edellyttämällä tavalla. Työsopimussuhde Johnhemiin ja Rederiaktiebolaget Sallyn välillä oli rauennut Johnhemin solmittua uuden toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen. Jotta työnantajalla olisi palkanmaksuvelvollisuus tilanteessa, jossa työnantajalla irtisanomisaikana ei ole mahdollisuutta tarjota työntekijälle työtä, oli työntekijän velvollisuutena olla työnantajan käytettävissä. Raimo Pekkanen oli katsonut teoksessaan "Työsuhteen alkamisesta ja päättymisestä", että työntekijä ottamalla itselleen uuden työpaikan osoitti tahtovansa lopettaa aikaisemman työsopimussuhteen ja työsopimussuhteen oli siten katsottava päättyneen.

Koska työsopimussuhde oli työntekijän aloitteesta yksipuolisesti rauennut työntekijän solmiessa uuden työsopimuksen toisen työnantajan kanssa ja aloittamalla työnteon myöhemmin tehdyn työsopimuksen mukaisesti, raukesi vanhan työnantajan irtisanottuun työsopimukseen perustuva suoritusvelvollisuus siitä päivästä lukien, jolloin työntekijä oli aloittanut uuden työsopimuksen mukaisen työn uuden työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena. Rederiaktiebolaget Sally oli katsonut, että Johnhem solmimalla toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomisaikanaan toisen työnantajan kanssa oli saattanut työsopimussuhteensa Rederiaktiebolaget Sallyyn raukeamaan. Mitään merkitystä irtisanomisajan palkan maksuvelvollisuuden kannalta ei ollut sillä, oliko uusi työnantaja kotimainen vai ulkomainen. Johnhemilla ei siten ollut oikeutta irtisanomisajan palkkaan 3.12.1985 alkaen eikä myöskään luontaisetujen korvauksiin.

Vastineessa esitetty vaatimus

Ålands Redarförening on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Rederiaktiebolaget Sally on 4.9.1985 irtisanonut yhtiölle kuuluneessa ms Finny -nimisessä aluksessa ensimmäisenä konemestarina palvelleen Jarl Johnhemin työsopimuksen päättymään neljän kuukauden irtisanomisajan kuluttua. Irtisanomisen toimittamisen jälkeen Johnhem on ollut työssä mainitulla aluksella 28.9.1985 saakka. Hän on sitten ollut vuosilomalla 22.11.1985 saakka ja 23.11.1985 alkaen vastikelomalla. Johnhem on irtisanomisaikansa kestäessä 3.12.1985 astunut palvelukseen konepäälliköksi ms Bonny -nimiselle alukselle. Mainittu alus on alusrekisteriin tehdyn merkinnän mukaan 15.10.1985 siirtynyt bahamalaisen Sakara Shipping Ltd:n omistukseen Rederiaktiebolaget Sallyn kanssa tehdyn kaupan perusteella samoin kuin myös edellä mainittu ms Finny -niminen alus. Ms Bonnyllä palvelua koskevan työsopimuksen mukaan Johnhemin työnantajaksi on merkitty suomalainen yhtiö Alandia Tanker Company Ltd/Sakara Shipping Ltd.

Asianosaiset ovat eri mieltä siitä, onko Johnhemille hänen vuosilomansa päättymisen jälkeen 23.11. ja 2.12.1985 väliseltä ajanjaksolta maksettavaan irtisanomisajan palkkaan luettava myös öljynkuljetuslisä ja kunnossapitolisä vai ei.

Työehtosopimukseen ei sisälly määräyksiä irtisanomisajan palkan määrästä. Merenkulkualan ulkomaanliikenteen sopimuksessa irtisanomisen ja lomautuksen perusteista on sovittu, että työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen suorittamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta. Määräyksessä on kysymys työnantajan laiminlyönnin seuraamuksesta.

Samassa sopimuksessa on sovittu, että perusteettomasta työsopimuksen irtisanomisesta ja työntekijän lomauttamisesta aiheutunut työntekijän vahinko on korvattava niin kuin merimieslain 65 §:ssä on hyvikkeestä säädetty. Lainkohdan mukaan hyvikkeenä suoritetaan peruspalkka mahdollisine kiinteine lisineen. Hyvike on korvausta laissa säädetyn irtisanomiskiellon rikkomisesta, ja se suoritetaan irtisanomisajan palkasta riippumatta. Työtuomioistuimen mielestä hyvikkeen laskemisen perusteista ei voida näin ollen tehdä päätelmiä irtisanomisajan palkan suuruudesta ainakaan sellaisessa tapauksessa, jossa ei ole kysymys työnantajan sopimuksen vastaisesta menettelystä.

Öljynkuljetuslisä ja kunnossapitolisä ovat vuosilomaa koskevien työehtosopimuksen määräysten mukaan kiinteitä lisiä, jotka otetaan huomioon lomapalkassa siten kuin työehtosopimuksessa on sovittu. Samoin on laita vastikekorvauksen kohdalla. Kun oikeus lomapalkkaan ja vastikekorvaukseen perustuu aikaisemmin suoritettuun työhön ja myös siitä tulevaan palkkaan, ei irtisanomisajan palkan määräytymiseen ole sellaisenaan saatavissa johtoa lomakorvausta ja vastikeloman palkkaa koskevista määräyksistä.

Ålands Redarförening ja yhtiö ovat lähteneet siitä, että 23.11. ja 2.12.85 välinen aika on ollut merimieslain 23 §:n mukaista odotusaikaa, jolta palkka tulee maksaa samoin kuin merimieslain 25 §:ssä tarkoitetulta sairausajalta. Merimieslakiin ei sisälly säännöksiä edellä mainittujen palkkojen määräytymisestä. Työehtosopimuksessa sairausajan palkan osalta on vain viittaus lakiin. Ålands Redarföreningin ja yhtiön ilmoituksen mukaan alalla noudatetun käytännön mukaan sairausajan palkkaan ei ole luettu nyt riidanalaisia lisiä. Tätä käytäntöä ei kantajaliitto ole kiistänyt.

Kun työehtosopimuksessa on jäänyt avoimeksi kysymys irtisanomisajan palkan määräytymisestä, Johnhemin oikeutta palkkaan 23.11.1985 alkaneelta ajanjaksolta on muun selvityksen puuttuessa arvioitava lähtien siitä ikään kuin hänen työsuhteensa olisi ilman irtisanomista jatkunut. Harkittavaksi jää, onko työnantaja merimieslain 23 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla estynyt järjestämästä varustamoyhtiön käytettävissä olleelle Johnhemille työtä. Kun varustamoyhtiö on luopunut noihin aikoihin säiliölaivaliikenteestään, eikä jutussa ole väitetty, että Johnhemille olisi ollut muuta työtä tarjolla, hänen palkkauksensa vuosiloman päättymisen jälkeen määräytyy näissä oloissa sanotun lainkohdan tarkoittaman tilanteen mukaan.

Suomen Varustamoyhdistyksen, Ålands Redarföreningin ja Suomen Konepäällystöliiton 19.5.1977 allekirjoittamassa työehtosopimusloppupöytäkirjassa, joka on tehty muun muassa ulkomaanliikenteen konealuksissa palvelevien konepäälliköiden ja konemestareiden vuoden 1977 ja 1978 työehtosopimusten allekirjoitustilaisuudessa, on todettu, että merimieslain 22 §:n, sittemmin voimaantulleen lain 23 §:n, mukaisella rahapalkalla, jonka työnantaja on velvollinen maksamaan työntekijälle työsuorituksen estymisen ajalta, tarkoitetaan peruspalkkaa mahdollisine ikälisineen. Kun vielä otetaan huomioon, että kysymyksessä olevana aikana Johnhem on välttynyt työskentelemästä niissä olosuhteissa, joiden vallitessa työehtosopimuksen mukaan kunnossapitolisä ja öljynkuljetuslisä maksetaan, Johnhemilla ei näin ollen ole työehtosopimuksen mukaan oikeutta öljynkuljetuslisään ja kunnossapitolisään ajalta 23.11.-2.12.1985.

Kanteessa on vaadittu Johnhemille irtisanomisajan palkkaa riidanalaisine lisineen ja luontoisetujen korvauksia myös ajalta 3.12.1985-3.1.1986.

Työntekijällä on oikeus irtisanomisajan palkkaan myös siltä ajalta, jolloin hän työnantajasta johtuvasta syystä ei irtisanomisaikana ole voinut tehdä työtä. Jotta Rederiaktiebolaget Sallyn voitaisiin katsoa olevan velvollinen maksamaan Johnhemille irtisanomisajan palkkaa myös 3.12.1985 jälkeen, on yhtiö voinut edellyttää Johnheimiltä sitä, että hän on työsopimuksensa edellyttämällä tavalla yhtiön käytettävissä mahdollisesti tarjoutuvaan työhön. Sen jälkeen kun Johnhem on toisen työnantajan kanssa tekemänsä työsopimuksen perusteella 3.12.1985 astunut palvelukseen uuden työnantajansa omistamalla aluksella, on hän uudesta työsopimuksesta johtuvien velvollisuuksien perusteella ollut estynyt aikaisemman työsopimuksensa edellyttämän työn suorittamisesta. Näin ollen hänen työsopimuksensa Rederiaktiebolaget Sallyn kanssa on rauennut mainitusta 3.12.1985 lukien, eikä Rederiaktiebolaget Sally enää mainitun päivän jälkeen ole ollut velvollinen suorittamaan Johnhemille irtisanomisajan palkkaa ja luontoisetujen korvauksia. Perustetta sille, että irtisanomisajan palkan maksuvelvollisuus voisi riippua siitä, onko Johnhemin työnantajana 3.12.1985 alkaen ollut suomalainen vai ulkomainen työnantaja, ei ole esitetty.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu.

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saavat Ålands Redarförening ja Rederiaktiebolaget Sally kuitenkin kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Orasmaa, Airaksinen, K. Rautiainen, Kuivanen ja Palanko-Laaka.

Tuomio oli yksimielinen.