31.12.1982

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen kesken 24.4.1981 allekirjoitetussa autoliikenteen työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

---------------------------------------------------

I YLEISTÄ 1 § Soveltamisala

Tämän työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y:n alueliikennettä, ulko- ja kotimaan tavaraliikennettä harjoittavien jäsenyritysten työntekijäin työsuhteisiin.

---------------------------------------------------

II TYÖPALKAT 7 § Palkanmääräytyminen

---------------------------------------------------

7. Jos työntekijä sopimuksen mukaisesti on ollut työnantajan käytettävissä hänen kuitenkaan työnantajasta riippuvasta syystä saamatta tehdä työtä, on hänelle maksettava 2-viikkojakson säännöllistä työaikaa vastaava palkka.

---------------------------------------------------

III TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET 11 § Säännöllinen työaika

1. Säännöllinen työaika on 80 tuntia 2-viikkojaksossa. Säännöllinen työaika niissä 2-viikkojaksoissa joihin sisältyy pääsiäislauantai tai arkipäiväksi sattuva vapun- tai itsenäisyyspäivä, on 72 tuntia. Joulujakson säännöllinen työaika on 64 tuntia, jos ensimmäinen joulupäivä on arkipäivä, muutoin 72 tuntia.

---------------------------------------------------

VI ERINÄISET MÄÄRÄYKSET 25 § Palkanmaksu

1. Palkka työntekijälle määräytyy joko kaksiviikkojakso- tai tuntipalkkana ja palkanmaksu tapahtuu kaksiviikkojaksottain.

---------------------------------------------------

2. Muistutukset tiliä vastaan on tehtävä ennen seuraavaa tilinmaksua.

---------------------------------------------------

30 § Ulkopuolisen työvoiman käyttö

1. Ulkopuolisen työvoiman käytössä noudatetaan keskusjärjestöjen 11.9.1969 ja sopijaliittojen 9.5.1972 allekirjoittamia sopimuksia.

2. Autoliikenteen Työnantajaliiton sekä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton välisen ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen tulkinta:

Liitot toteavat, että osapuolten tarkoittama ulkopuolinen kuljettajatyövoima tarkoittaa osaksi keskusliittojen ulkopuolisen työvoiman käytöstä tekemän sopimuksen 1 §:n 1. kohdassa tarkoitettuja lainamiehiä ja osaksi yritykseen tilapäisesti otettuja omia työntekijöitä.

Lainamiesten käytöstä on noudatettava edellä mainitun sopimuskohdan määräyksiä.

Tilapäisten työntekijöiden käyttö tulee lähinnä kysymykseen sellaisissa tilanteissa, joissa ajotehtävien suorittamisessa tarvittava työvoima ylittää tilapäisesti tai ajallaan rajoitettuna kautena vakinaisen henkilökunnan käyttömahdollisuudet, yrityksen kaikki ajotehtävät, poissaolot ja työntekijäin välttämättömät lepoajat yms. huomioonottaen.

Pääluottamusmiehellä on oikeus saada tiedot yrityksessä tarvittavasta ulkopuolisesta työvoimasta.

Samalla kun liitot korostavat, että lainamiesten tai tilapäisten kuljettajien käytössä on vältettävä sellaisia järjestelyjä, jotka huonontavat omien pysyvien työntekijäin asemaa, ne tähdentävät, että sairaus- ja muissa poissaolotapauksissa ruuhkakausina, äkillisten tilausajojen sattuessa, tapauksessa, jossa ajotehtävä asettaa kuljettajalle erityisiä kielitaito- ja asiakaspalveluvaatimuksia tai muissa senkaltaisissa tilanteissa on yrityksen voitava järjestää kuljetukset käyttäen tarvittaessa lainamiehiä tai tilapäisiä työntekijöitä. Liitot toteavat myös, että tämän soveltamispöytäkirjan vastaisena on pidettävä tapauksia, joissa vakituisesti jonkin yrityksen palveluksessa olevat kuljettajat ilman työnantajan lupaa lepo- tai muina vapaa-aikoina suorittavat ajotehtäviä joissakin muissa yrityksissä olematta näihin yrityksiin työsuhteessa.

---------------------------------------------------

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsenyrityksen Oy Victor Ek Ab:n palveluksessa Turussa olivat autonapumiehinä työskennelleet Timo Hansalahti 30.5.1978 11.4.1980 välisenä aikana sekä uudelleen 25.5.1981 alkaen, Kari Heikkilä 3.12.1979 - 22.7.1980 välisenä aikana ja Jarmo Vasala 29.7.1976 alkaen edelleen. Työnantaja oli pitänyt sanottuja työntekijöitä ns. keikkamiehinä. Heille oli palkka maksettu vain tehdyiltä työtunneilta, vaikka he olivat olleet 80 tuntia 2-viikkoisjaksoina työnantajan käytettävissä. Vasama oli työnantajan toimesta vakinaistettu 1.12.1980 lukien ja saanut tuosta ajankohdasta alkaen kultakin työjaksolta täyden jaksopalkan.

Kiistanalainen työehtosopimuksen 7 §:n 7. kohdan määräys oli otettu ensimmäisen kerran Autoliikenteen Työnantajayhdistyksen sekä Suomen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton ja Auto- ja Kuljetustyöväen Liiton välillä 11.2.1970 allekirjoitettuun automiesten työehtosopimukseen. Samalla oli otettu autonkuljettajien ja autonapumiesten aikapalkkauksessa käyttöön ns. jaksopalkka. Sitä ennen oli työntekijöiden aikapalkka määräytynyt tehtyjen työtuntien mukaan, vaikka työaika olikin jaksotettu 80 tuntiin kahdessa viikossa. Jaksopalkan tavoitteena oli ollut luoda takuupalkkajärjestelmä, jolloin työntekijä, vaikkei voinutkaan työnantajasta riippuvasta syystä tehdä työtään, oli oikeutettu täyteen jaksopalkkaan.

Kiistanalaisella työehtosopimuksen määräyksellä oli sen syntyvaiheet huomioon ottaen pyritty takaamaan työntekijälle, joka oli ollut työnantajan käytettävissä, täysi 2-viikkoisjaksopalkka. Pyrkimyksenä oli ollut estää esimerkiksi, että työnantaja työsopimuksen solmimisen edellytyksenä ilmoittaisi maksavansa työntekijälle palkan vain tehdyiltä työtunneilta. Vastaajaliitto oli myös tunnustanut takuupalkkaperiaatteen. 16.5.1978 laaditussa asianosaisliittojen välisessä työehtosopimusten soveltamispöytäkirjassa todettiin: "Erillinen 22 pennin lisä maksetaan tehdyiltä työtunneilta kuitenkin niin, että liikennehenkilökunnan työehtosopimusten takuupalkkaperiaateen mukaisesti lisää maksetaan säännöllisen työajan puitteissa vähintään 80 tunnilta."

Oy Vicktor Ek Ab:n palveluksessa oli ollut ja oli edelleenkin ns. keikkamiehiä. Heillä oli vakinainen työpaikka muualla ja he työskentelivät yhtiön palveluksessa vain vapaapäivinään. Hansalahden, Heikkilän ja Vasaman osalta tilanne oli ollut toinen. He eivät olleet olleet työ- tai virkasuhteessa muihin työnantajiin, vaan he olivat tulleet aamuisin työpaikalle tarjoutuen työhön. Heidän verokirjansa olivat myös olleet koko ajan Oy Victor Ek Ab:n hallussa. Varsinaisten keikkamiesten osalta Oy Victor Ek Ab oli pidättänyt veron erillisillä palkanpidätystodistuksilla. Hanslahti, Heikkilä ja Vasama olivat olleet ilmoitettuina aikoina työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla työnantajan käytettävissä ja heille olisi näin ollen tullut maksaa työehtosopimuksen mukainen jaksopalkka.

Erimielisyydestä oli neuvoteltu sekä paikallisesti että osallisliittojen kesken yksimielisyyttä kuitenkaan saavuttamatta. Neuvotteluista laaditun pöytäkirjan selostusosassa oli todettu, että työaika Vasamalla, Heikkilällä ja Hansalahdella kuin myös 11 muulla samanlaisessa työsuhteessa olleella henkilöllä oli ollut keskimäärin 20 tuntia viikossa. Työpäiviä heillä oli kertynyt 2-3 päivää viikossa. Pöytäkirjassa esitetty koski ainoastaan ns. keikkamiehiä, mutta se ei kuitenkaan koskenut Vasamaa, Heikkilää ja Hansalahtea, jotka olivat olleet kanteessa tarkoitettuina aikoina Oy Victor Ek Ab:n palveluksessa. He olivat menneet aamuisin kysymään työtä ja olleet työnantajan käytettävissä 2-viikkoisjaksottain. Pöytäkirjaan kirjattu selvitys oli vastaajaliiton asiamiehen laatima. Kantajaliiton edustajat eivät olleet hyväksyneet asiantilan kuvausta.

Näillä perusteilla Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut työtuomioistuimessa vahvistettavaksi, että Hansalahti 30.5.1978 ja 11.4.1980 väliseltä ajalta ja 25.5.1981 alkaen edelleen toistaiseksi, Heikkilä 3.12.1979 ja 22.7.1980 väliseltä ajalta ja Vasama 29.7.1976 ja 30.11.1980 väliseltä ajalta ovat olleet oikeutettuja saamaan kultakin kaksiviikkoisjaksolta palkan kulloinkin voimassa olleen työehtosopimuksen mukaisesti.

Autoliikenteen Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että sen jäsenyritys Oy Victor Ek Ab toimi huolinta-alalla. Varsinaisen huolintatoimen lisäksi yhtiö oli hoitanut myös erilaisia muuttokuljetuksia. Toiminnan luonteesta oli johtunut, että töiden määrä oli vaihdellut muuttopuolella voimakkaasti. Tämän vuoksi yhtiö oli joutunut käyttämään myös tilapäistä työvoimaa. Tällaisen tilapäisen työvoiman käyttö oli autoliikenteen työehtosopimuksen mukaan sallittua. Tätä itsestään selvää tosiasiaa ei kantajaliittokaan ollut kiistänyt. Vuonna 1980 oli yhtiön Turun toimipisteessä ollut töissä 7 vakinaista autonkuljettajaa ja 2 vakinaista autonapumiestä. Heidän lisäkseen oli yhtiön palveluksessa sanottuna aikana tilapäisessä työsuhteessa ollut 14 keikkamiestä. Keikkamiehet olivat työskennelleet pääasiassa muuttotöissä. Keikkamiesten työaika oli ollut keskimäärin 20 tuntia viikossa ja työpäiviä heillä oli ollut keskimäärin 2-3 viikossa. Heihin ei oltu sovellettu työaikalain 6 §:n tarkoittamaa jaksottaista työaikajärjestelmää, vaan ylityöt oli laskettu päivittäin. Palkat heille oli maksettu viikottain. Keikkamiehet olivat voineet oman harkintansa mukaan tulla työhön aamuisin. Työhön ilmoittautuneet oli otettu työhön, mikäli yhtiöllä oli ollut työtä tarjolla. Mikäli työtä ei ollut ollut, olivat keikkamiehet poistuneet työpaikalta välittömästi. Kannekirjelmässä mainitut työntekijät olivat olleet kiistatta keikkamiehiä. He olivat saattaneet tulla aamuisin työpaikalle tai jäädä pois. He olivat myös menetelleet näin. Esimerkiksi Jarmo Vasama oli työskennellyt tällaisessa tilapäisessä työsuhteessa noin 4 vuotta ennen kuin erimielisyys oli syntynyt. Jos he olisivat käsittäneet olleensa pysyvässä, toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa, olisivat he varmasti aikaisemmin vaatineet palkkaa täysiltä jaksoilta. Työehtosopimuksen 25 §:n 2. kappaleessa määrättiin, että muistutukset tiliä vastaan oli tehtävä ennen seuraavaa tilimaksua. Tällaisia huomautuksia työntekijät eivät olleet ennen vuotta 1980 tehneet.

Edellä olevilla perusteilla Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vielä lausunut, että tilapäisen työvoiman käyttö oli mahdollista ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan työehtosopimuskohdan säätämissä rajoissa. Kanteessa ei kuitenkaan ollut kysymys siitä, saattoiko Oy Victor Ek Ab kanteessa tarkoitettuna aikana käyttää jatkuvasti tilapäistä työvoimaa, vaan siitä, olivatko kanteessa mainitut Hansalahti, Heikkilä ja Vasama olleet sanottuina aikoina sillä tavoin työnantajan käytettävissä, että työehtosopimuksen 7 §:n 7. kohtaa olisi tullut heihin soveltaa. Varsinaiset keikkamiehet, joilla oli varsinainen työpaikka muualla, eivät olleet ilmoittautuneet aamuisin töihin, vaan he olivat toimittaneet vapaapäivistään tiedon työnantajalle, joka tarpeen mukaan oli sitten kutsunut heitä töihin. Sille seikalle, etteivät kanteessa tarkoitetut työntekijät olleet ennen vuotta 1980 vaatineet työehtosopimuksen mukaista takuupalkkaa, ei voitu panna painoa harkittaessa, olivatko he olleet siihen oikeutettuja vai eivät. Työntekijät eivät olleet ennen vuotta 1980 olleet edes tietoisia takuupalkkasäännöksestä. Koska työehtosopimuksen 25 §:n 2. kohdan mukaisen muistutuksen laiminlyöminen ei voinut aiheuttaa oikeudenmenetyksiä, oli viittaus tuohon määräykseen tarpeeton. Työehtosopimukseen oli otettu tuntipalkkamääräykset ainoastaan siksi, että sopimuksessa oli eräitä palkkamääräyksiä, joiden mukaan eräitä lisiä oli laskettava tuntipalkoista. Kun alalla oli vuonna 1970 siirrytty jaksopalkkaan, oli samalla luovuttu tuntipalkkauksesta.

Autoliikenteen Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa vielä lausunut, että jutussa oli muodostunut keskeiseksi kysymykseksi, millaisessa työsuhteessa Vasama, Hansalahti ja Heikkilä olivat olleet. Työnantajan mielestä he olivat olleet osa-aikaisia työntekijöitä. Kantajaliiton lähtökohtana oli ollut se, että he olivat olleet yhtiön palveluksessa työsopimusten mukaisesti toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa niin, että heidän säännöllinen työaikansa oli ollut sopimuksen mukaan 80 tuntia kaksiviikkoisjaksossa. Erimielisyyden kohteena oli siten sanottujen työntekijöiden työsopimusten oikea sisältö. Työtuomioistuin ei ollut kuitenkaan toimivaltainen käsittelemään työsopimuksesta tai lainsäädännöstä johtuvia riitakysymyksiä. Tämän vuoksi kanne olisi jätettävä tutkimatta.

Kantajaliitto oli myöntänyt, että keikkamiesten käyttö oli sallittua. Tämä kävi ilmi myös työehtosopimuksen 30 §:n määräyksestä. Kantajaliiton esityksestä oli kuitenkin käynyt ainakin välillisesti ilmi, ettei työehtosopimuksen mukaan työnantaja voisi lainkaan ottaa palvelukseen työntekijöitä, joiden työaika ei ollut 80 tuntia kaksiviikkoisjaksossa. Tämä väite ei pitänyt paikkaansa. Työehtosopimuksessa oli erityiset määräykset tuntipalkkaisten työntekijöiden palkan määräytymisestä. Näitä määräyksiä ei työehtosopimuksessa olisi tarvittu lainkaan, mikäli sen mukaan työnantaja ei olisi saanut ottaa palvelukseensa muita kuin sellaisia työntekijöitä, joiden työaika oli 80 tuntia kaksiviikkoisjaksossa. Työehtosopimus ei asettanut mitään rajoituksia osa-aikaisten työntekijöiden käytölle.

Kanne oli perustunut työehtosopimuksen 7 §:n 7. kohtaan, joka oli samansisältöinen kuin työsopimuslain 27 §:n 1. momentti. Kanteessa tarkoitetut työntekijät eivät olleet olleet työnantajan käytettävissä 80 tuntia kaksiviikkoisjakossa. Mikäli työsopimusten sisällöstä oli olemassa erimielisyyttä, tuli se saattaa riita-asiana yleisessä alioikeudessa ratkaistavaksi.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Oy Victor Ek Ab on ollut jutussa kuultavana.

________

Työtuomioistuin toteaa jutun tutkimista vastaan tehdyn väitteen johdosta, että kanteessa on katsottava olevan kysymys siinä tarkoitettujen työntekijöiden oikeudesta työehtosopimuksen mukaan 2-viikkojaksoilta maksettavaan palkkaan sen määräysten ja lähinnä 7 §:n 7 kohdan määräyksen perusteella. Työtuomioistuin, hyläten väitteen työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n nojalla, on tutkinut kanteen näin ymmärrettynä ja katsoo työehtosopimusneuvotteluista esitetyn selvityksen osoittavan, että voimassa olevan autoliikenteen työehtosopimuksen 7 §:n 7 kohtaa vastaava määräys on otettu alan työehtosopimukseen ensimmäisen kerran sopimusta vuonna 1970 uudistettaessa. Työehtosopimuksen määräyksen sisältö on tarkoitettu vastaamaan vuoden 1971 alusta voimaan tulleen työsopimuslain 27 §:n 1 momentin säännöstä. Säännös ja määräys ovatkin alkuosaltaan samasanaiset. Lainkohdassa on jälkimmäisessä sivulausessa sanottu, että "palkka on hänelle maksettava", kun taas työehtosopimuksen määräys on kirjoitettu muotoon: "on hänelle maksettava 2-viikkojakson säännöllistä työaikaa vastaava palkka." Määräyksen sisällöstä neuvoteltaessa ei jutussa esitetyn selvityksen mukaan sen ottamisella työehtosopimukseen ole tuolloin otettu kantaa säännöllisen työajan määräytymiseen yhtä vähän kuin siihenkään, onko työehtosopimuksen mukaan mahdollista sopia muunlaisesta työajasta kuin 2-viikkoisjaksottain määräytyvästä 80 tunnin säännöllisestä työajasta vai ei.

Lainkohta ja työehtosopimuksen määräys on ymmärrettävä samaatarkoittaviksi. Työsopimuslain 27 §:n 1 momentti jo sanamuotonsakin mukaan sisältää ainoastaan sen, että työntekijän esstyessä työnantajasta riippuvasta syystä tekemästä työtä työsopimuksen mukaisena työaikana, hänelle on maksettava esteen ajalta palkka. Vastaavasti on katsottava sovitun työehtosopimuksen määräyksen perusteella. Määräyksen ei sitä vastoin voida ymmärtää velvoittavan työnantajaa maksamaan 2-viikkoisjakson säännöllistä työaikaa vastaavaa palkkaa, jollei työntekijän työaika työsopimuksen mukaan tai muulla perusteella määräydy 2-viikkojaksottain. Määräyksestä ei liioin voida johtaa kieltoa tai rajoituksia säännöllisen työajan alittavien työsopimusten tekemiselle.

Jutussa on selvitetty, että Oy Victor Ek Ab:ssä on jo 1940-luvulta alkaen sen eri toimipaikoisa ollut vakinaisten autonapumiesten lisäksi tilapäisesti palkattuja työntekijöitä hoitamassa samoja tehtäviä. Asianosaisliittojen välillä asian johdosta käydyistä neuvotteluista laaditun pöytäkirjan mukaan yhtiön Turun toimipisteessä on kanteessa mainittujen kolmen työntekijän lisäksi toukokuussa 1980 ollut 11 muuta autonapumiehenä työskennellyttä työntekijää, joille on maksettu tuntipalkkaa vain tehtyjen työtuntien perusteella. Kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden kohdalta on näin menetelty, Jarmo Vasaman osalta vuodesta 1976, Timo Hansalahden osalta vuodesta 1978 ja Kari Heikkilän osalta vuodesta 1979 lähtien. Heidän osalta ei ole näytetty työsopimuksilla muusta sovitun.

Edellä esitetyillä perusteilla ja kun otetaan huomioon vielä asianosaisliittojen välillä ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen tulkinnasta 9.5.1972 tekemän pöytäkirjan määräykset, joiden mukaan niissä mainituissa rajoissa on tilapäisten työntekijöiden käyttö liittojen kesken hyväksytty, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Oy Victor Ek Ab olisi velvollinen maksamaan kanteessa tarkoitetuille työntekijöille työehtosopimuksen 7 §:n 7 kohdan tai muunkaan määräyksen perusteella 2-viikkojakson mukaan laskettavaa palkkaa työajasta riippumatta. Sen vuoksi työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun nähden Autoliikenteen Työnantajaliitto saa itse kärsiä kulunsa asiassa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Hurmalainen, Kaski ja Leivo.

Tuomio oli yksimielinen.