31.5.1982

1 §

7 §

1. Työpalkat _________

Täysin työkykyisten 17 vuotta täyttäneiden työntekijäin ohjetuntipalkat ovat seuraavat paikkakuntakalleusluokittain 1.3.1981 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta alkaen:

13 §.

1. Kaikki apulaiset.

2. Kahvilan tarjoilija, kahvilan annostelija, myyjä/antelija, kahvinkeittäjä, kahvilan keittäjä, pesulatyöntekijä, siivooja.

3. Varastotyöntekijä, hotellin pääsiivooja, liinavaatevarastonhoitaja.

4. Annostelija, kerroshoitaja, työpaikkaruokalan keittäjä.

5. Puhelunvälittäjä, vastaanottoapulainen.

6. Tarjoilija, paistaja, keittäjä, kokki, keittäjäkylmäkkö, kylmäkkö, lihanpaloittelija, kassanhoitaja, vahtimestari, naulakonhoitaja, huoltaja, varastonhoitaja.

7. Pääkeittäjä, pääkylmäkkö, portieeri, majoitusliikkeen vastaanottaja.

---------------------------------------------------

7 § Palvelurahapalkkaiset työntekijät

---------------------------------------------------

3. Kerroshoitajat ______________

a) Jos matkustajahuoneisiin tapahtuvasta, kerroshoitajan suorittamasta tarjoilusta peritään palveluraha, tulee tämä kerroshoitajalle varsinaisen palkan lisäksi samansuuruisena kuin 7 § 1 c) -kohdassa on tarjoilijoiden osalta sovittu.

b) Mikäli matkustajahuoneisiin tarjoiltavan aamukahvin tai kahviaamiaisen hinta sisältyy huoneen hintaan, lasketaan tarjoilusta kerroshoitajalle tuleva palveluraha laskennan pohjaksi työpaikalla erikseen sovittavan kohtuullisen hinnan perusteella.

Pöytäkirjamerkintä: ___________________

Jos työpaikalla ei päästä yksimielisyyteen kohtuullisesta hinnasta, jonka perusteella palveluraha lasketaan, tulee asia jättää allekirjoittajajärjestöjen ratkaistavaksi.

c) Mikäli kerroshoitaja osallistuu aamukahvin tai kahviaamiaisen tarjoiluun, joka on järjestetty muualla kuin matkustajahuoneessa tapahtuvaksi, sovitaan työpaikalla erikseen kerroshoitajalle tästä tulevasta korvauksesta.

Pöytäkirjamerkintä:

___________________

Työpaikalla erikseen sovittava korvaus voidaan sopia joko palvelurahana taikka kiinteään palkkaan sisältyvänä minimipalkan ylittävänä osana.

---------------------------------------------------

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on työtuomioistuimessa lausunut, että Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n edustajat olivat alkusyksyllä 1981 ottaneet yhteyttä Suomen Työnantajain Yleiseen Ryhmään esittäen, että mainitun liiton ja toisaalta Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton välistä majoitus- ja ravitsemisliikkeiden työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta olisi sovellettava niihin Ryhmään kuuluvien siivousliikkeiden työntekijöihin, jotka toimivat hotellisiivoojan tehtävissä. HRHL:n edustajat olivat vaatineet asian hoitamista joko työehtosopimuksin Ryhmän ja HRHL:n välillä tai toissijaisesti työehtosopimuksin asianomaisen työnantajan ServiSystems Oy:n ja HRHL:n välillä. Ryhmän edustajat olivat torjuneet esityksen viitaten muun muassa edellä tarkoitetun puhdistus- ja siivousalaa koskevan työehtosopimuksen sovellutusalamääräyksen sanamuotoon ja vakiintuneeseen soveltamiskäytäntöön. Majoitus- ja ravitsemisliikkeiden työehtosopimuksen ulottuvuus oli rajattu majoitus- ja ravitsemisliikkeiden palveluksessa työtä tekeviin työntekijöihin. Siivousliikkeiden palveluksessa olevan hotellisiivoojan ja toisaalta majoitus- ja ravitsemisliikkeen palveluksessa olevan kerroshoitajan tehtävät eivät olleet samat. Hotellisiivooja teki pelkästään siivoustyötä, mukaan luettuna vuoteiden sijaus eräissä tapauksissa. Kerroshoitajalle kuului sen sijaan työehtosopimuksenkin mukaan myös muita tehtäviä kuten huoneisiin tarjoilu.

16.10.1980 päivätyn HRHL:n ja Kiinteistötyöntekijäin Liiton edustajain allekirjoittaman, myös Ryhmän tietoon saatetun kannanoton mukaan sanotut työntekijäliitot olivat yhtä mieltä siitä, että kerroshoitajat kuuluivat HRHL:n sopimustoiminnan piiriin riippumatta siitä, oliko kerroshoitajan työnantaja hotelliyrittäjä vai ulkopuolinen yritys. Tämä työntekijäliittojen työehtosopimusten vastainen kannanotto ei ollut vaikuttanut käytännössä vakiintuneeseen sopimusten sanamuodon mukaiseen soveltamiskäytäntöön. Esimerkiksi ServiSystems Oy sovelsi edelleen puhdistus- ja siivousalaa koskevaa työehtosopimusta palveluksessaan oleviin hotellisiivoojiin. HRHL oli alkuvuonna 1982 edelleen vaatinut toistuvasti Ryhmältä majoitus- ja ravitsemisalan sopimuksen soveltamista myös siivousliikkeiden palveluksessa oleviin hotellisiivoojiin. HRHL oli myös toistuvasti esittänyt ryhtyvänsä työtaistelutoimenpiteisiin vaatimustensa läpiajamiseksi.

Kiinteistötyöntekijäin Liiton kanta selvisi edellä tarkoitetusta työntekijäliittojen yhteisestä kannanotosta. Tämä kanta oli selvästi työehtosopimuksen vastainen. Asian johdosta oli järjestetty 23.3.1982 neuvottelu Ryhmän ja Kiinteistötyöntekijäin Liiton välillä. Neuvottelussa

Kiinteistötyöntekijäin Liiton edustajat eivät olleet kiistäneet muistioon merkitsemäänsä kantaa.

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä oli 29.3.1982 ottanut vastaan HRHL:n sille osoittaman ilmoituksen työnseisauksesta. Ilmoituksen mukaan siivousyritysten palveluksessa olevien kerroshoitajien (hotellisiivoojien) töitä koskeva työnseisaus alkaisi tiistaina 13.4.1982 kello 5, ellei asiassa päästäisi sitä ennen HRHL:ää tyydyttävään ratkaisuun. Työnseisaus tulisi koskemaan kahdeksaa merkittävää hotellia eri puolilla maata. Työnseisausasia oli ollut esillä 31.3.1982 myös valtakunnansovittelijan toimistossa. Niissäkään neuvotteluissa ei ollut edistytty.

Sanotuilla perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että puhdistus- ja siivousalaa koskevaa työehtosopimusta on sen 1 §:n mukaisesti sovellettava myös niihin puhdistus- ja siivousalan yritysten työntekijöihin, jotka toimivat hotelli- ja ravitsemisliikkeissä.

Kanteen johdosta Kiinteistötyöntekijäin Liitto on ensin lausunut, että kannevaatimus oli yksilöimätön, eihän siitä käynyt ilmi, tarkoittiko kanne sekä hotellisiivoojia (kerroshoitajia) että ravintola-, ruokala- ja kahvilasiivousta tekeviä työntekijöitä vai pelkästään jompiakumpia näistä. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluviin työntekijöihin sovellettiin puhdistus- ja siivousalaa koskevaa työehtosopimusta. Sen sijaan Kiinteistötyöntekijäin Liitto ei ollut koskaan tehnyt Ryhmän eikä minkään muunkaan työnantajaliiton eikä työnantajan kanssa kerroshoitajia koskevaa työehtosopimusta, koska kerroshoitajat eivät kuuluneet Kiinteistötyöntekijäin Liiton järjestämis- ja sopimustoiminnan piiriin. Kanne olisi siis hylättävä siltä osin kuin se koski kerroshoitajia.

HRHL ei ollut esittänyt Ryhmälle majoitus- ja ravitsemisliikkeiden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamista kanteessa esitetyin tavoin. HRHL oli nimittäin vain esittänyt neuvottelujen aloittamista kerroshoitajia koskevan työehtosopimuksen solmimiseksi toisaalta HRHL:n ja toisaalta Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän tai kerroshoitajien työnantajan kesken. Tällaisen esityksen tekeminen oli ollut luonnollista, koska HRHL enempää kuin Kiinteistötyöntekijäin Liittokaan ei ollut koskaan tehnyt siivousliikkeiden palveluksessa olevien kerroshoitajien puolesta työehtosopimusta. Tällaista sopimusta ei ollut tehnyt mikään muukaan liitto. Kantajan väittämästä Ryhmän ja Kiinteistötyöntekijäin Liiton välisen puhdistus- ja siivousalan työehtosopimuksen soveltamiskäytännöstä vastaajaliitto ei tiennyt. Se ei ollut koskaan hyväksynyt Ryhmän ja Kiinteistötyöntekijäin Liiton työehtosopimuksen soveltamista kerroshoitajiin, vaan päin vastoin HRHL oli viime vuosina kaikissa työehtosopimusneuvotteluissa esittänyt siivousliikkeiden palveluksessa olevia kerroshoitajia koskevan työehtosopimuskiistan selvittämistä. Vastoin kantajan väittämää siivousliikkeiden palveluksessa olevien hotellisiivoojien ja majoitus- ja ravitsemisliikkeiden palveluksessa olevien kerroshoitajien työtehtävät olivat yhteneväiset.

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Kiinteistötyöntekijäin Liiton välistä puhdistus- ja siivousalaa koskevaa työehtosopimusta sovellettiin sen 1 §:n mukaan Ryhmään kuuluvissa puhdistus- ja siivousalan yrityksissä. Tästä soveltamisalaa koskevasta yleismääräyksestä ei voitu tehdä sellaista johtopäätöstä, että sanottua työehtosopimusta olisi sovellettava kaikkiin sanottujen yritysten palveluksessa oleviin työntekijöihin. Sopimusta oli sovellettava sellaisenaan yksinomaan puhdistus- ja siivoustyötä tekeviin työntekijöihin. Tämä kävi ilmi selvästi työehtosopimuksen 1 §:n pöytäkirjamerkinnästä. Ryhmän tai siivousliikkeiden olisi siis pitänyt tehdä HRHL:n kanssa kerroshoitajia koskeva työehtosopimus, koska kerroshoitajat eivät kuuluneet puhdistus- ja siivousalaa koskevan työehtosopimuksen piiriin, vaan heidän tulisi kuulua majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen soveltamispiiriin. Edellä tarkoitetulla pöytäkirjamerkinnällä ei ollut kerroshoitajien palkkauksen suhteen merkitystä, mutta se osoitti sen, että siivousalan työehtosopimus koski ensisijaisesti vain siivoustyötä. Kerroshoitajan työstä ei ollut asianosaisten välisissä työehtosopimusneuvotteluissa koskaan edes keskusteltu puhumattakaan siitä, että kerroshoitajien osalta olisi näiden osapuolten kesken jotakin sovittu. Näiden sopijaosapuolten välinen sopimus koski pelkästään ravintolan, kahvilan ja ruokalan siivousta sekä suursiivousta.

ServiSystems Oy oli erikseen solminut Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV r.y:n kanssa sairaala-apulaisia koskevan työehtosopimuksen. Sen mukaan sairaala-apulaisiin sovellettiin kunnallisen virkaehtosopimuksen mukaisia työ- ja palkkaehtoja. Tämä osoitti selvästi työnantajapuolenkin katsoneen siivoustyöhön liittyvien erityisten olosuhteiden aiheuttavan sen, ettei tähän työhön voitu soveltaa puhdistus- ja siivousalaa koskevaa Ryhmän ja Kiinteistötyöntekijäin Liiton välistä työehtosopimusta. Sairaala-apulaiset olivat siinä suhteessa täysin verrattavissa kerroshoitajiin, että molempien työhön kuului muun muassa vuoteiden kunnostusta ja molempien tehtävät edellyttivät kykyä joustavaan asiakaspalveluun. Ryhmä oli 23.3.1982 yrittänyt saada Kiinteistötyöntekijäin Liiton kanssa aikaan sopimusta siitä, että puhdistus- ja siivousalan työehtosopimus koski myös kerroshoitajia. Tämä osoitti sanotun työnantajayhdistyksenkin olevan sitä mieltä, ettei kysymyksessä oleva työehtosopimus koskenut kerroshoitajia. Kiinteistötyöntekijäin Liitto oli torjunut Ryhmän esityksen, koskei se voinut tehdä kerroshoitajia koskevia sopimuksia.

Kerroshoitajat olivat majoitusliikkeiden suurin työntekijäryhmä. Heitä oli 1 500-2 000 henkeä. Kerroshoitajat olivat perinteisesti olleet majoitusliikkeiden palveluksessa ja heihin oli sovellettu majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimusta. 1970-luvun lopulla eräät majoitus- ja ravitsemisalan yritykset olivat alkaneet siirtää kerroshoitajan töitä ulkopuoliselle siivousliikkeelle. Kerroshoitajien työtehtävät eivät kuitenkaan olleet tuossa yhteydessä lainkaan muuttuneet. Kerroshoitajien työtehtäviin kuuluivat huonesiivouksen ohella vuoteiden kunnostus, liinavaatteiden vaihto ja asiakaspalvelu. Kerroshoitajan työ edellytti myös kykyä ottaa kaikin tavoin huomioon asiakkaiden viihtyvyyteen liittyvät tekijät. Majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen palkkaryhmittelyssä kerroshoitajat kuuluivat neljänteen palkkaryhmään, kun taas kahvila-, ravintola- ja ruokalasiivoojat kuuluivat toiseen palkkaryhmään. Tilanne oli ollut sama ainakin 1970-luvun alusta lukien. Sanottu työehtosopimus ei tuntenut nimikkeitä "hotellisiivooja", "kerrossiivooja" eikä "huonesiivooja". Nämä epäviralliset ilmaisut tarkoittivat samaa kuin nimike kerroshoitaja. Työntekijän luokittelu kerroshoitajaksi ei edellyttänyt sitä, että hän suoritti huonetarjoilua. Tämä oli myös Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton kanta, joka kävi ilmi sanotun liiton Matkaravinto Oy:lle vuonna 1977 lähettämästä kirjeestä. Tästä kirjeestä kävi myös ilmi, että huonesiivooja-nimikkeellä tarkoitettiin nimenomaan kerroshoitajaa.

Siivousliikkeiden palveluksessa olevat kerroshoitajat tekivät siis samoja töitä kuin majoitusliikkeiden palveluksessa olevat kerroshoitajat. Myös työaikajärjestelyt olivat täysin yhteneväiset. Olisi näin ollen väärin, jos ensin mainitut saisivat noin 30 % vähemmän palkkaa kuin jälkimmäiset. ServiSystems Oy korosti omassa koulutuksessaan täsmälleen samoja asiakkaiden huomioon ottamiseen ja viihtymiseen liittyviä tekijöitä kuin yleisesti korostettiin kerroshoitajien koulutuksessa. ServiSystems Oy:n omassa ohjeessa puhuttiin nimenomaan hotellin kerroshoitajan tehtävistä. Myös ammattikurssikeskusten kerroshoitajakurssit olivat täysin samanlaisia, olipa kysymys hotellien tai siivousyritysten kerroshoitajien koulutuksesta. Työntekijäliitot HRHL ja Kiinteistötyöntekijäin Liitto olivat jo 1970-luvun alussa yhteisesti todenneet, että kerroshoitajat kuuluivat majoitus- ja ravitsemisalan järjestämis- ja sopimustoiminnan piiriin. Myös Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y. katsoi, ettei asianosaisten välinen puhdistus- ja siivousalan työehtosopimus sisältänyt hotellien kerroshoitajia koskevia palkkamääräyksiä. Tästä voitiin välillisesti päätellä, että myös SAK katsoi kerroshoitajien aina kuuluneen majoitus- ja ravitsemisalan sopimuspiiriin. Ulkopuolisten siivousliikkeiden palveluksessa olevista noin 140 kerroshoitajasta oli noin 90 % HRHL:n jäseniä. Noin 30-40 työntekijää oli aikaisemmin ollut Kiinteistötyöntekijäin Liiton jäseninä, mutta hekin olivat suurimmaksi osaksi siirtyneet HRHL:n jäseniksi.

Helsingissä olevassa Hotelli Presidentissä, jossa oli 35 ulkopuolisen siivousliikkeen palveluksessa olevaa kerroshoitajaa, näihin sovellettiin HRHL:n ja Osuusliike Elannon kesken tehdyn sopimuksen perusteella majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimusta. Mitään työnantajaliiton väittämää vakiintunutta käytäntöä ei ollut siis olemassakaan. Hotelli Presidentissä oli enemmän ulkopuolisen siivousyrityksen palveluksessa olevia kerroshoitajia kuin missään muussa hotellialan yrityksessä. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton edustaja oli käytyjen neuvottelujen aikana nimenomaan todennut, että mikäli siivousliikkeiden palveluksessa olevat kerroshoitajat olisivat hotelliyrityksen palveluksessa, heihin ilman muuta sovellettaisiin majoitusja ravitsemisalan työehtosopimuksen kerroshoitajia koskevia palkkamääräyksiä.

Sanotuilla perusteilla Kiinteistötyöntekijäin Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vielä muun ohella lausunut, että asianosaisten välinen siivousalan työehtosopimus oli ensi kertaa solmittu vuonna 1971. Sanotun sopimuksen 1 §:n mukaan sopimuksen määräyksiä sovellettiin Suomen Työnantajain Yleiseen Ryhmään kuuluvissa siivousalan yrityksissä. Sovellutusalamääräyksen sanamuoto oli pysynyt sanotunlaisena vuoteen 1974 saakka. Tuolloin Kiinteistötyöntekijäin Liitto oli tehnyt esityksen sovellutusalueen supistamisesta siten, että sopimusta olisi sovellettu pelkästään siivoustöissä Suomen Työnantajain Yleiseen Ryhmään kuuluvissa siivousalan yrityksissä. Työehtosopimusneuvotteluissa Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä oli torjunut sanotun esityksen. Neuvottelujen tuloksena solmitussa työehtosopimuksessa määräyksen sanamuoto oli laajentunut. Sen sanamuodon mukaan sopimusta siis sovellettiin puhdistusja siivousalan yrityksissä. Sopimukseen oli tuolloin lisäksi tullut siinä nyt oleva pöytäkirjamerkintä. Sopimuksen sovellutusalamääräystä oli vakiintuneesti ja sanamuodon mukaisesti ensimmäisen työehtosopimuksen solmimisesta lukien sovellettu kaikkiin Ryhmään kuuluviin yli 80 siivous- ja puhdistusalan yritykseen riippumatta siitä, missä työ kulloinkin oli tapahtunut.

Kiinteistötyöntekijäin Liitto oli hyväksynyt tämän tulkinnan ja periaatteen sinänsä. Poikkeuksena tästä oli ollut uudisrakennusten loppusiivousta koskenut kiista, joka oli ratkaistu työtuomioistuimen lausunnolla n:o 3 vuodelta 1979. Työntekijäliitto ei vuoden 1971 työehtosopimusneuvotteluissa eikä sen jälkeen ollut koskaan esittänyt eikä edellyttänyt, ettei puhdistus- ja siivousalan työehtosopimusta sovellettaisi hotelleissa ja ravintoloissa työskenteleviin alan työntekijöihin riippumatta siitä, suoritettiinko työ ravintolassa, kahvilassa, hotellin yleisissä tiloissa vaiko hotellihuoneissa. Käytännön neuvottelutoiminnassa Kiinteistötyöntekijäin Liitto oli toiminut tarvittaessa sen päämäärän saavuttamiseksi, että nimenomaan puhdistus- ja siivousalan työehtosopimusta oli sovellettava hotelleissa ja ravitsemisliikkeissä työehtosopimuksen 1 §:n edellyttämällä tavalla. Tämä oli käynyt ilmi muun muassa Oulun Hotelli Vaakunaa koskeneissa neuvotteluissa vuonna 1977. Kuvaavaa vakiintuneelle soveltamiskäytännölle oli ServiSystems Oy:n viimeisin hotellisiivoojia koskeva erimielisyysneuvottelu asianosaisten välillä 22.10.1981. Tämä neuvottelu oli käyty vielä sen jälkeen, kun HRHL ja Kiinteistötyöntekijäin Liitto olivat päässeet sopimukseen järjestämis- ja sopimustoimintaan liittyvistä rajoista. Jos kerran Kiinteistötyöntekijäin Liiton kannan mukaan sen sopimusta ei ollut tässä yhteydessä lainkaan sovellettava, oli kysyttävä, miksi liitto oli lähettänyt edustajansa asiaa koskevaan liittoneuvotteluun.

Hotelliyritysten palveluksessa olevien kerrossiivoojien työhön kuului toisin kuin siivousliikkeiden palveluksessa olevien hotellisiivoojien työhön työehtosopimuksen mukaan huoneisiin tarjoilu. Siivousliikkeen palveluksessa olevan hotellisiivoojan tehtäviin kuului ensisijaisesti siivous, mutta myös tähän liittyvä vuoteiden sijaus, liinavaatteiden vaihto sekä tyhjien pullojen yms. poisvienti hotellihuoneista. Sillä seikalla, että majoitus- ja ravitsemisliikkeeseen työsuhteessa oleva kerroshoitaja saattoi suorittaa samoja toimintoja, ei työehtosopimusten soveltamisaluemääräysten kannalta ollut merkitystä. Työehtosopimuksen 1 §:n pöytäkirjamerkintä tarkoitti, että puhdistus- ja siivousalan työehtosopimusta sovellettiin myös tilanteessa, jossa puhdistus- ja siivousliike suoritti muuta kuin siivoustyötä, kuitenkin siten että palkkauksesta sovittiin erikseen työnantajan ja työntekijän kesken. Vaikka siis palkkauksesta sovittiin erikseen, työehtosopimus tuli muutoin sovellettavaksi.

Työntekijäliitot eivät voineet työnantajaliittoja sitovasti keskenään sopia työehtosopimusten soveltamisaloista. Hotellisiivous ei tosin ollut ollut erillisenä kysymyksenä esillä työehtosopimusneuvotteluissa, mutta kun osapuolten välillä oli vallinnut yhteisymmärrys soveltamisalasta ja käytäntö oli ollut vakiintuneesti kantajan kannan mukainen, olisi työntekijäliiton asiana ollut ottaa esille asia työehtosopimusneuvottelussa sitä halutessaan. ServiSystems Oy:n ja KTV:n välisellä sopimuksella ei ollut oikeudellista merkitystä tässä asiassa. 23.3.1982 ei ollut ollut kysymys vastaajan esittämin tavoin siitä, että Ryhmä olisi yrittänyt saada aikaan sopimusta Kiinteistötyöntekijäin Liiton kanssa. Neuvottelu oli järjestetty ennen kaikkea siksi, että laki työtuomioistuimesta edellytti liittoneuvottelun käymistä tulkinta-asiassa. Puhdistus- ja siivousalan työehtosopimuksen palkkausjärjestelmä perustui käytettyyn työmenetelmään ja olosuhdehaittoihin eikä nimikkeisiin.

Kiinteistötyöntekijäin Liitto on vielä muun ohella lausunut, ettei työtuomioistuimen lausunnosta n:o 3 vuodelta 1979 saatu johtoa nyt esillä olevaan asiaan. Kerroshoitajien työ oli nimenomaan tyypillistä majoitusalaan kuuluvaa työtä. Kerroshoitajat eivät kuuluneet Kiinteistötyöntekijäin Liiton sopimustoiminnan piiriin. Oulun Hotelli Vaakunan osalta käydyssä neuvottelussa ei työntekijäpuolella ollut Ryhmän nyt esittämin tavoin omaksuttu työntekijäpuolen nyt ajaman kannan vastaista kantaa. Työnantaja oli vetänyt vääriä johtopäätöksiä myös Rovaniemellä käydystä neuvottelusta.

Kiinteistötyöntekijäin Liitto on jutun esivalmistelun aikana vielä lausunut, että asianosaisten välillä 23.3.1982 käyty keskustelu ei ollut varsinainen neuvottelu. Siitä tilaisuudesta työnantajapuoli oli tehnyt pelkästään yksipuolisen muistion. Kiinteistötyöntekijäin Liiton puheenjohtaja oli ehdottanut keskustelun jatkamista. Keskustelua ei sitten kuitenkaan ollut jatkettu, koska seuranneena päivänä oli tullut haaste työtuomioistuimeen. Kun neuvottelua ei ollut käyty, ei kannetta voitu ottaa tutkittavaksi.

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on katsonut, että 23.3.1982 käyty neuvottelu oli täyttänyt neuvottelulta vaadittavat edellytykset. Neuvotteluja koskeva väite olisi joka tapauksessa liian myöhään tehtynä hylättävä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Työtuomioistuin on käsitellyt jutun ja toteaa, että joskaan riitakysymystä koskevia työehtosopimuksen 13 §:ssä tarkoitettuja neuvotteluja ei ole käyty asianmukaisesti loppuun ennen kanteen vireillepanoa ja tämä on ainakin osaltaan johtunut kantajapuolesta, neuvottelut on kuitenkin sittemmin jutun esivalmistelun aikana käyty loppuun työehtosopimuksen vähimmäisvaatimusten mukaisesti. Ottaen myös huomioon työtuomioistuimesta annetun lain 16 ja 19 §:n säännökset työtuomioistuin katsoo, että kun mainitun lain 11 §:n 2 momentin mukaan riita-asiaa ei saa työtuomioistuimessa tutkia ennen kuin työehtosopimuksen määräämä neuvottelu on tapahtunut, myös jutun jo vireillä ollessa loppuun saatetut neuvottelut täyttävät tämän lainkohdan vaatimukset riita-asian tutkimiselle työtuomioistuimessa.

Kiinteistötyöntekijäin Liiton oikeudenkäyntiväitteen hyläten työtuomioistuin on näin ollen tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen selville, että Kiinteistötyöntekijäin Liitto ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL ovat keskenään olleet vakiintuneesti yhtä mieltä siitä, että hotelli- ja ravitsemisliikkeissä kerroshoitajina työskenteleviin puhdistus- ja siivousalan yritysten palveluksessa oleviin työntekijöihin on sovellettava viimeksi sanotun liiton ja Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton välistä majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on esitetyn selvityksen mukaan saanut tiedon tuosta työntekijäliittojen yksimieliseksi ilmoitetusta kannasta - kun nämä työntekijät eivät Ryhmän ilmoituksen mukaan olleet siihen mennessä olleet koskaan esillä sen ja Kiinteistötyöntekijäin Liiton välisissä työehtosopimusneuvotteluissa - vasta syksyllä 1981, Ryhmän oltua siihen saakka siinä käsityksessä, että myös työntekijäpuolella oltiin Ryhmän kanssa yhtä mieltä siitä, että puheena oleviin työntekijöihin oli sovellettava Ryhmän ja Kiinteistötyöntekijäin Liiton välistä puhdistusja siivousalaa koskevaa työehtosopimusta.

Puhdistus- ja siivousalaa koskevaa työehtosopimusta sovelletaan sopimuksen 1 §:n mukaan Suomen Työnantajain Yleiseen Ryhmään kuuluvissa puhdistus- ja siivousalan yrityksissä. Mikäli puhdistus- ja siivousliike suorittaa muuta kuin siivoustyötä, sovitaan määräyksen pöytäkirjamerkinnän mukaan kulloinkin eri tehtävissä maksettavista palkoista erikseen työnantajan ja työntekijän kesken. Pöytäkirjamerkinnän tarkoituksesta on vastaajaliiton työtuomioistuimessa kuultu puheenjohtaja lausunut, että määräys tarkoittaa tapauksia, joissa siivousliike ottaa tehtäväkseen joitakin kokonaan eri alaa koskevia tehtäviä. Määräys osoittaisi, että tällöin olisi sovellettava työsopimuslain 17 §:n mukaisesti asianomaisen alan työehtosopimuksen palkkamääräyksiä. Sanamuotonsa mukaan määräys voi kuitenkin yhtä hyvin koskea siivoustyötä lähelläkin olevia työtehtäviä.

Sen mukaan kuin jutussa on selvitetty, tekevät kanteen tarkoittamat työntekijät suurin piirtein samanlaista työtä kuin hotelliyritysten palveluksessa olevat kerroshoitajat. Pääosan työstä muodostaa hotellihuoneiden siivous ja kunnostaminen, vuoteiden sijaaminen ja liinavaatteiden vaihto siihen luettuina. Lähinnä käyttäytymisessä on otettava huomioon hotellin asiakkaat. Huoneisiin tarjoilu ei kuulu heidän tehtäviinsä, mutta joissakin tapauksissa he ovat osallistuneet tarjoiluun hotellin aamiaishuoneessa. Myös hotellin palveluksessa olevien kerroshoitajien osalta on huoneisiin tarjoilu nykyisin vähäistä.

Erimielisyys koskee lähinnä ServiSystems Oy:n palveluksessa olevia työntekijöitä. Esitetyn selvityksen mukaan yhtiö on soveltanut näidenkin työntekijöidensä työsuhteisiin vakiintuneesti puhdistus- ja siivousalan työehtosopimusta. Asiassa esitetty selvitys osoittaa työtuomioistuimen mielestä, että myös Kiinteistötyöntekijäin Liiton edustaja on osallistuessaan neuvotteluihin työehtosopimuksen soveltamisesta eräässä hotelliyrityksessä ollut selvillä siitä, että neuvottelun kohteena olevat työntekijät tekivät nyt riidanalaiseksi saatettua työtä. Mitään huomautusta tämä ei ole liiton taholta aiheuttanut, vaan neuvottelut on käyty loppuun siltä pohjalta, että asiassa sovelletaan siivous- ja puhdistusalan työehtosopimusta.

Työtuomioistuin on antamassaan lausunnossa n:o 3/1979 katsonut, että Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän jäsenenä puhdistus- ja siivousalan työehtosopimukseen sidottu liikkeenharjoittaja on ollut velvollinen soveltamaan tämän alan yrityksessään mainittua työehtosopimusta myös tehtäväkseen ottamassaan rakennusten loppusiivouksessa, vaikkei tällaista loppusiivousta eikä muutakaan rakennussiivousta ollut erikseen mainittu työehtosopimuksen tekstissä eikä, sikäli kuin oli selvitetty, myöskään työehtosopimusneuvotteluissa. Työsopimuslain 17 §:n soveltamista silmällä pitäen työtuomioistuin on edelleen todennut työehtosopimuslakiin perustuvalle työehtosopimusjärjestelmällemme olevan vierasta, että jonkin työehtosopimuksen soveltamispiiriin työehtosopimuslain 4 §:n mukaan kuuluva, sanotun sopimuksen alaan luettavaa työtä suorittava yritys joutuisi soveltamaan toista työehtosopimusta sen mukaan, mitä myös ensin mainitun sopimuksen piiriin luontevasti luettavaa työtä yrityksen työntekijät kulloinkin tekevät.

Työtuomioistuin katsoo, että riidanalainen työ on laadultaan sellaista, että se on äsken mainituin tavoin luontevasti luettavissa puhdistus- ja siivousalan työehtosopimuksen soveltamispiiriin. Ottaen huomioon myös puhdistus- ja siivousalan työehtosopimuksen soveltamisalaa koskevan sinänsä selvän määräyksen sekä tähän määräykseen liittyvän pöytäkirjamerkinnän työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että Suomen Työnantajain Yleiseen Ryhmään kuuluvat puhdistus- ja siivousalan yritykset ovat velvollisia soveltamaan mainittua työehtosopimusta myös hotelli- ja ravitsemusliikkeissä työskenteleviin työntekijöihinsä silloinkin kun he tekevät riidanalaista hotellien majoitustiloissa tapahtuvaa työtä, ja että sikäli kuin sanotut työntekijät ovat tai työehtosopimuksen voimassaoloaikana ovat olleet Kiinteistötyöntekijäin Liiton jäseniä, hekin ovat sidottuja mainittuun työehtosopimukseen ja velvollisia noudattamaan sen määräyksiä. Jutun laatuun ja käydyistä neuvotteluista edellä sanottuun nähden saa kantajaliitto kärsiä itse oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Sarkko, P. Hämäläinen, M. Virtanen, Uski, Leivo, Kenraali ja Olin.

Eri mieltä olevan jäsen Kenraalin lausunto:

Yhdyn työtuomioistuimen enemmistön esittämiin perusteluihin seuraavalla tavalla kuuluvaan virkkeeseen saakka: "Myös hotellin palveluksessa olevien kerroshoitajien osalta on huoneisiin tarjoilu nykyisin vähäistä". Muilta osin katson selvitetyn, että ServiSystems Oy, jonka palveluksessa olevia työntekijöitä erimielisyys lähinnä koskee, on tosin soveltanut näidenkin työntekijöiden työsuhteisiin puhdistus- ja siivousalan työehtosopimusta. Sen sijaan katson jääneen luotettavasti selvittämättä, että myös Kiinteistötyöntekijäin Liiton edustajat olisivat liittotasolla tai paikallisesti hotelliyrityksissä käydyissä neuvotteluissa olleet tietoisia siitä, että neuvottelut ovat koskeneet (paitsi muita työntekijöitä) mahdollisesti myös nyt riidanalaiseksi saatettua työtä tekeviä työntekijöitä.

Edelleen katson, ettei ole estettä soveltaa Suomen työmarkkinakäytännössä hyväksyttyä ja yleisesti noudatettua teollisuusliittoperiaatetta myös palvelualoilla. Tämän periaatteen soveltaminen tässä tapauksessa merkitsee siis sitä, että kaikkiin kerroshoitajiin, riippumatta siitä, ovatko he hotelliyrityksen vai ulkopuolisen liikkeen palveluksessa, on sovellettava pääalan eli majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimusta.

Vielä totean, että puhdistus- ja siivousalan työehtosopimuksen soveltaminen siivousyritysten palveluksessa oleviin hotellien kerroshoitajiin merkitsisi kahden eri työehtosopimuksen soveltamista samaa työtä (ja jopa samassa työpaikassa) tekeviin työntekijöihin, mitä asiantilaa ei voida pitää hyvin toimivan työehtosopimusjärjestelmän kannalta asianmukaisena.

Esittämääni nähden katson jääneen näyttämättä, että siivousliikkeen palveluksessa oleviin kerroshoitajiin olisi sovellettava puhdistus- ja siivousalan työehtosopimusta, minkä vuoksi harkitsen oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun nähden määrään kuitenkin, että Kiinteistötyöntekijäin Liiton on itse kärsittävä kulunsa asiassa.