4.12.1980

RATKAISU

Toiselta puolen muun ohella Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y:n ja toiselta puolen Liiketyöntekijäin Liitto r.y:n välillä 14.4.1977 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

1 § Sopimuksen ulottuvuus

Tässä sopimuksessa määrätään Kaupan Työnantajaliiton ja Työehtoliiton tukku- tai vähittäiskauppaa harjoittavien jäsenliikkeiden, kauppaliikkeiden ja toimistojen työoloista annetun lain tarkoittamissa myymälöissä tai varastoissa työskentelevien Liiketyöntekijäin Liittoon kuuluvien täysin työkykyisten työntekijäin työehdot.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 § Työn johto ja jakaminen sekä järjestäytymisoikeus

1. Työnantajalla on oikeus johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa toimeen ja siitä erottaa työntekijöitä riippumatta siitä, ovatko nämä järjestäytyneitä vaiko eivät.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Jos työntekijä on otettu määrätynlaiseen työhön, on hän kuitenkin velvollinen tarpeen vaatiessa tekemään muutakin ammattiinsa kuuluvaa tai siihen rinnastettavaa työtä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 § Työsuhteen päättyminen

1. Työsopimuksen irtisanomiseen noudatetaan puolin ja toisin keskusjärjestöjen välillä tehtyä irtisanomissuojaa koskevaa yleissopimusta.

2. Ellei pitemmästä irtisanomisajasta ole kirjallisesti tai muuten todisteellisesti sovittu, noudattaa työnantaja seuraavia irtisanomisaikoja:

2 viikkoa, jos työsuhde on jatkunut vähemmän kuin 5 vuotta,

3 viikkoa, jos työsuhde on jatkunut vähintään 5 vuotta ja

1 kuukausi, jos työsuhde on jatkunut vähintään 10 vuotta tai sitä kauemmin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5. Jos työntekijä jättää työnsä irtisanomisaikaa noudattamatta, lukuun ottamatta niitä tapauksia, joissa hän lain tai tämän sopimuksen mukaan on oikeutettu purkamaan työsopimuksen tai muutoin lopettamaan työsuhteen ilman irtisanomisaikaa, hän on velvollinen suorittamaan työnantajalle noudattamatta jätetyn irtisanomisajan palkkaa vastaavan määrän. Mainittu korvaus voidaan pidättää työntekijän saatavista siten, kuin työsopimuslain 26 §:ssä on säädetty.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välisessä irtisanomisen ja lomautuksen perusteista 6.6.1978 tehdyssä yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 § IRTISANOMISAJAT

Työsopimusta irtisanottaessa noudatetaan työnantajan irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 5 vuotta 1 kuukauden irtisanomisaikaa, yli 5 vuotta mutta enintään 10 vuotta 2 kuukauden irtisanomisaikaa, yli 10 vuotta mutta enintään 15 vuotta 3 kuukauden irtisanomisaikaa ja yli 15 vuotta 4 kuukauden irtisanomisaikaa sekä työntekijän irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 10 vuotta 14 päivän irtisanomisaikaa sekä yli 10 vuotta 1 kuukauden irtisanomisaikaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 § IRTISANOMISAJAN LAIMINLYÖNTI

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen suorittamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mikäli irtisanomisajan noudattamatta jättäminen puolin tai toisin koskee vain osaa irtisanomisajasta, suoritusvelvollisuus koskee vastaavaa osaa irtisanomisajan palkasta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § IRTISANOMISEN PERUSTEET

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Pöytäkirjamerkintä:

Työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevia tuomioita voidaan käyttää hyväksi myös sopimuksen tulkinnassa, sikäli kuin annetuilla tuomioilla voidaan katsoa olevan ennakkopäätöksen arvo.

Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

Irtisanominen liikkeen luovutuksen johdosta sekä työnantajan konkurssin ja kuoleman vuoksi tapahtuu työsopimuslain 40 ja 41 §:ssä säädetyllä tavalla.

Irtisanominen toimitetaan todistettavasti. Irtisanomisen syy ja työsuhteen lakkaamisaika on vaadittaessa ilmoitettava kirjallisesti työntekijälle.

5 § KORVAUS PERUSTEETTOMASTA IRTISANOMISESTA JA LOMAUTTAMISESTA

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai perusteettomasti lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

Pöytäkirjamerkintä:

Vaatimuksen esittäminen irtisanomisen tai lomauttamisen peruuttamisesta ei ole edellytys vahingonkorvauksen vaatimiselle.

Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansionmenetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa. Milloin työsuhde ei vielä ole kestänyt kuutta kuukautta, korvauksen ei tule ylittää työntekijälle siinä työsuhteessa viimeksi olleen palkan mukaan laskettua kuuden kuukauden palkkaa. Jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 10 vuotta ja mahdollisuudet hankkia uutta työtä ovat heikot, korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää 12 edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8 § LOMAUTUS

11 § TYÖVOIMAN VÄHENTÄMISJÄRJESTYS

Irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Liiketyöntekijäin Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Kaupan Työnantajaliiton jäsen Osuuskauppa Keski-Saimaa oli lomauttanut eri toimipaikoistaan kantajaliiton jäsenet: Arja Kautosen ajaksi 1.10.-13.10.1979, Leena Kilpeläisen ajaksi 15.10.-27.10.1979, Markku Kivijärven ajaksi 5.11.-23.11.1979, siten että Kivijärven työaika oli vähennetty 70 tunniksi kuukaudessa, Eeva Kososen ajaksi 8.10.27.10.1979, Tellervo Linnamurron ajaksi 29.10.-3.11.1979, Kari Pakarisen ajaksi 1.10.-6.10.1979 ja Taina Ärväksen ajaksi 29.10.-10.11.1979. Osuuskauppa Keski-Saimaa oli muuttanut yksipuolisesti neljän liiton jäsenen työsopimusta siirtämällä asianomaiset osa-aikatyöntekijöiksi. Näin Marja-Leena Leppäsen työaika oli 10.10.1979 alkaen, Maija Nissisen 17.9.1979 alkaen ja Lea Nousiaisen 12.9.1979 alkaen ollut 70 tuntia kuukaudessa ja Pirjo Turusen työaika 10.10.1979 alkaen 24 tuntia viikossa.

Luottamusmiehelle oli annettu työvoiman supistamista koskeva ennakkoilmoitus 1.6.1979 ja korjattuna 15.6.1979. Ennakkoilmoituksessa ei ollut irtisanomissuojasopimuksen 8 §:ssä edellytettyä mainintaa toimenpiteiden arvioidusta alkamisajankohdasta eikä kestosta. Toimipaikkakohtaiset ilmoitukset oli annettu luottamusmiehelle 2.8.1979. Vasta tässä vaiheessa oli käynyt selville, että osa työntekijöistä oli ollut tarkoitus osa-aikaistaa muuttamalla heidän työsopimustaan. Työntekijöille oli sittemmin pyynnöstä annettu henkilökohtaiset ilmoitukset lomautuksista ja työsopimuksen muutoksista. Luottamusmiehelle ei pyynnöstä huolimatta ollut annettu tiedoksi työsopimusten muutoksia koskevia ilmoituksia. Ilmoituksista selvisi, ettei työnantaja lomautuksia ja työsopimuksen muutoksia toteuttaessaan ollut noudattanut irtisanomissuojasopimuksen 8 §:n mukaisia lomautusilmoitusaikoja eikä sopimuksen 2 §:n mukaisia irtisanomisaikoja. Kivijärven kanssa oli kerran sovittu, ettei häntä lomauteta. Sen jälkeen kun muistio oli tehty, hänen työaikansa oli kuitenkin lyhennetty.

Osuuskauppa Keski-Saimaa oli lisäksi 10.10.1979 toimittanut luottamusmiehelle uuden ennakkoilmoituksen lomautuksista ja työajan supistuksista. Ennakkoilmoituksessa ei mainittu irtisanomissuojasopimuksen 8 §:n edellyttämällä tavalla toimenpiteiden perustetta, arvioitua alkamisaikaa eikä arvioitua kestoa. Toimenpiteet oli tiettävästi tarkoitettu aloitettaviksi 1.2.1980, vaikka niistä ei ollut lainkaan keskusteltu luottamusmiehen kanssa eikä lomautusilmoituksia ollut annettu.

Osuuskauppa Keski-Saimaa oli syksyn 1979 lomautuksille ja työsopimusten muutoksille esittänyt muun muassa seuraavia perusteita: 1.6.1979 annetussa ennakkoilmoituksessa toistuvien lomautusten välttäminen ja työvoiman saattaminen siihen määrään, mikä se kesäaikaa lukuunottamatta tuli olla; 28.9.1979 annetuissa lomautusilmoituksissa kausivaihteluista johtuva työn vähyys; ja työnantajan 19.10.1979 päivätyssä kirjallisessa selityksessä ensinnä budjetin ylitys palkkojen osalta, toiseksi palkkakustannusten nousu, kolmanneksi budjetoidun myyntikatteen saavuttamatta jääminen ja neljänneksi tappiollinen myyntitulos. Irtisanomissuojasopimuksen 8 §:n mukaan lomauttaminen taloudellisista ja tuotannollisista syistä oli mahdollista vain silloin, kun työntekijän työ oli tämän vuoksi vähentynyt. Irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaan työnantaja ei saanut irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidettiin sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Osuuskauppa Keski-Saimaa ei ollut näyttänyt työn vähentyneen, vaan perustellut toimenpiteitään lähinnä budjetin toteutumattomuudella. Työnantajan perusteet olivat lisäksi muuttuneet jatkuvasti sitä mukaa kuin luottamusmies oli ne torjunut irtisanomissuojasopimuksen vastaisina. Kausivaihtelut olivat ennakoitavissa ja niiden vaikutukset tuli henkilöstösuunnittelussa ottaa huomioon muulla tavoin kuin lomautuksin. Liittojen välillä oli jo 30.12.1976 pidetyssä neuvottelussa todettu, etteivät normaalit kausivaihtelut oikeuttaneet lomautuksiin. Liittojen kesken ei ollut erimielisyyttä siitä, ettei pelkkä taloudellinen syy riittänyt, vaan edellytettiin myös työn vähenemistä, jotta lomautus voitaisiin toteuttaa. Palkkakustannusten nousu, budjetin ylittyminen palkkojen osalta ja sen toteutumattomuus myyntikatteen osalta eivät edes liittyneet työn määrään. Budjetin laadinnassa tapahtuneet virheet eivät voineet oikeuttaa lomautuksiin eivätkä työsopimusten muutoksiin. Tappiollinen myyntitulos ei myöskään ehdottomasti aiheutunut työn vähenemisestä. Syynä voivat yhtä hyvin olla liikkeenjohdolliset virheet. Työnantajan kirjallisesta selityksestä kävi sitä paitsi ilmi, että Osuuskauppa Keski- Saimaan myynti oli vuonna 1979 kasvanut. Samaa osoitti luottamusmiehen työnantajan antamien tietojen perusteella suorittama toimipaikkakohtainen kartoitus. Osuuskauppa Keski-Saimaan toimeenpanemien lomautusten ja työsopimusten muutosten todellisena syynä olikin selvästi ollut halu säästää palkkakustannuksia, mikä ei irtisanomissuojasopimuksen mukaan oikeuttanut toimenpiteisiin. Asianomaisten työntekijöitten työt oli sitten teetetty muilla työntekijöillä.

Sanotuilla perusteilla ja koska neuvottelut liittojen välillä olivat päättyneet tuloksettomina, Liiketyöntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta tuomitsemaan Osuuskauppa KeskiSaimaan työehtosopimuslain 7 §:n nojalla irtisanomissuojasopimuksen 2, 4, 8 ja 10 §:n määräysten tieten rikkomisesta hyvityssakkoon. Siltä varalta, että työtuomioistuin ei katsoisi työnantajan syyllistyneen työehtosopimusmääräysten tieten rikkomiseen, Liiketyöntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Osuuskauppa Keski-Saimaa on menetellyt vastoin edellä sanottuja määräyksiä lomauttaessaan ja osa-aikaistaessaan edellä mainitut työntekijät. Lisäksi Liiketyöntekijäin Liitto on vaatinut Osuuskauppa Keski-Saimaan velvoittamista maksamaan irtisanomissuojasopimuksen 5 §:n mukaisena vahingonkorvauksena perusteettomasti lomauttamilleen Arja Kautoselle, Leena Kilpeläiselle, Eeva Kososelle, Tellervo Linnamurrolle, Kari Pakariselle ja Taina Ärväkselle lomautusajan palkkaa vastaavan määrän, Markku Kivijärvelle korvausta siltä osin kuin hänen työtuntejaan oli lomautusaikana vähennetty ja perusteettomasti osa-aikaistetuille Marja-Leena Leppäselle, Maija Nissiselle, Lea Nousiaiselle ja Pirjo Turuselle osa-aikatyön ja kokoaikatyön välisen palkan erotuksen työsopimuksen muuttamisesta lukien, kaikki määrät 5 %:n korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Edelleen Liiketyöntekijäin Liitto on vaatinut Kaupan Työnantajaliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Kanteeseen vastatessaan Kaupan Työnantajaliitto, johon Osuuskauppa Keski-Saimaa osaltaan on yhtynyt, on lausunut, että asiaa koskeneissa neuvotteluissa oli liittojen välillä todettu riitaa olevan lomautuksen perusteista, nimittäin siitä, voitiinko lomautus toteuttaa taloudellisilla syillä vai oliko samalla työn fyysisesti oltava vähentynyt ennen lomautuksen toteuttamista. Liittojen välillä oli neuvotteluissa myös selvitetty osuuskaupan taloudellinen tilanne, mikä ei enää ollut riidan kohteena. Keskusliittojen välisen irtisanomisen ja lomautuksen perusteista tehdyn yleissopimuksen tulkinnasta ei keskusliittojen välillä vallinnut epäselvyyttä. Sopimuksen sanamuodon ja osapuolten tarkoituksen mukaan lomautus oli mahdollinen joko taloudellisilla tai tuotannollisilla syillä. Kaupan Työnantajaliitto ei ollut sopinut Liiketyöntekijäin Liiton kanssa erilaisesta tulkinnasta näiden liittojen välillä, joten tulkinta noudatti keskusliittojen välistä yhteistä sanamuodon mukaista tulkintaa. Se asiakirja, joka koski liittojen edustajien välistä 30.12.1976 pidettyä neuvottelua, oli työntekijäpuolen edustajan yksityinen muistio, joka oli puutteellinen. Toteutetuista ja toteutettavista lomautuksista oli neuvoteltu luottamusmiehen kanssa siten kuin asianomaiset sopimukset edellyttivät. Samoin ilmoitukset oli tehty oikeassa muodossa ja järjestyksessä. Mitä tuli väitettyyn työajan lyhentämiseen Leppäsen, Nissisen, Nousiaisen ja Turusen kohdalla, niin syksyllä 1979 annetut ilmoitukset oli annettu työntekijöiden omasta pyynnöstä työvoimaviranomaisia varten. Tosiasiassa he kaikki olivat olleet osa-aikatyöntekijöitä jo pitkän aikaa. Sanotuilla perusteilla vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Asianosaisliitot ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on, katsoen asianosaisliittojen välisen myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtoja koskevan työehtosopimuksen 5 §:n 1 kohdassa olevan viittauksen keskusjärjestöjen väliseen irtisanomissuojaa koskevaan yleissopimukseen tarkoittavan irtisanomisen ja lomauttamisen perusteista tehdyn yleissopimuksen noudattamista myös lomauttamista koskevien sanotun yleissopimuksen määräysten osalta, tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen selville, että Osuuskauppa Keski- Saimaa on antanut luottamusmiehelle ja työvoimatoimistolle 1.6.1979 ennakkoilmoituksen, jonka mukaan 1.9.-30.10.1979 joudutaan irtisanomaan sekatavaramyymälöistä 8 myyjää, elintarvikemyymälöistä 10 myyjää sekä tekstiili- ja jalkinemyymälöistä 3 myyjää. Osuuskauppa on 15.6.1979 päivätyllä ilmoituksella ilmoittanut täydentävänsä edellistä ilmoitustaan siten, että osuuskauppa joutuu irtisanomaan tai lomauttamaan 1.9.-31.12.1979 edellä sanotuilta osastoilta edellä luetellut määrät myyjiä ja lisäksi rauta-maatalousmyymälöistä 18 myyjää, korjaamolta 2 työntekijää ja kuljetusosastolta 2 työntekijää.

Sanottuihin ennakkoilmoituksiin ei sisälly edellä sanottua tarkempia mainintoja lomautusten alkamisajasta ja kestosta. 1.6.1979 annetun ilmoituksen mukaan työvoiman supistamisen syynä on toistuvien lomautusten vähentäminen ja työvoiman saattaminen siihen määrään, mikä kesäaikaa lukuun ottamatta tulee olla.

Ennen 15.6.1979 päivättyä ennakkoilmoitusta ovat talousosaston 3 työntekijää Arja Kautonen, Leena Kilpeläinen ja Taina Ärväs saaneet osastolleen 4.6.1979 ja rautaosaston 6 työntekijää Kari Pakarinen, Eeva Kosonen ja Tellervo Linnamurto sekä kolme muuta, joita kanne ei koske, 11.6.1979 osastokohtaisen luettelon kunkin myyjän lomautusajasta syksyllä 1979. Luettelossa ei ole mainittu lomautuksen syytä. Luottamusmies on saanut luettelot samanaikaisesti.

Talous- ja rautaosastojen edellä mainitut työntekijät ovat saaneet 28.9.1979 päivätyt henkilökohtaiset ilmoitukset lomautuksesta kausivaihtelusta johtuvan työn vähyyden vuoksi seuraavasti:

Kautonen selvittämättä jääneenä päivänä lomautuksesta 1.10.-13.10.1979;

Kilpeläinen 28.9.1979 lomautuksesta 15.10.-27.10.1979;

Kosonen 5.10.1979 lomautuksesta 8.10.-27.10.1979;

Pakarinen selvittämättä jääneenä päivänä lomautuksesta 1.10.-6.10.1979;

Ärväs 28.9.1979 lomautuksesta 29.10.-10.11.1979.

Linnamurron ei ole selvitetty saaneen lainkaan vastaavanlaista henkilökohtaista lomautusilmoitusta. Luottamusmies on saanut ilmoitukset samanaikaisesti työntekijöiden kanssa.

Ennakkoilmoitukset syksyllä 1979 toimeenpantavista lomautuksista on annettu luottamusmiehelle yleissopimuksen edellyttämänä aikana. Ne eivät ole täyttäneet sisällöltään ennakkoilmoitukselle sopimuksessa asetettuja vaatimuksia. Samoihin aikoihin on luottamusmiehelle kuitenkin annettu edellä mainitut rauta- ja talousosastojen myyjien lomautuksia koskevat 4. ja 11.6.1979 päivätyt luettelot, ja siten luottamusmies on ennakkoilmoitukselle sovitussa ajassa saanut näiden työntekijöiden osalta tiedot paitsi ennakkoilmoituksissa mainituista lomautusten syystä ja niiden kohteeksi joutuvien työntekijöiden luvusta myös niiden alkamisajasta ja kestosta. Siihen, ettei arvioitua alkamisaikaa ja kestoa ehkä ole ilmoitettu työvoimaviranomaisille, ei kanteessa ole nojauduttu.

Paikallisen erimielisyysmuistion mukaan ovat rauta- ja talousosastojen työntekijät saaneet edellä mainitut 4. ja 11.6.1979 päivätyt ilmoitukset osastoilleen sanottuina päivinä. Työtuomioistuin katsoo tällaisen yhteisen luettelon muotoon laaditun, mutta kunkin asianomaisen työntekijän tietoon saatetun lomautusilmoituksen täyttävän yleissopimuksen 8 §:ään sisältyvän vaatimuksen ilmoituksen antamisesta työntekijälle henkilökohtaisesti. Luetteloista ilmenee kunkin työntekijän kohdalta lomautuksen alkamisaika ja kesto, mutta ei sen sijaan lomautuksen syytä. Syytä ei ole selvitetty ilmoitetun ennen kuin työntekijöille annetuissa 28.9.1979 päivätyissä erillisissä lomautusilmoituksissa, jotka taas on annettu Kautoselle, Kososelle ja Pakariselle vähemmän kuin 14 päivää ennen lomautuksen alkamista, eikä Linnamurrolle ole selvitetty lainkaan ilmoitetun hänen lomautuksensa syytä. Lomautetuille itselleen tehtyjen lomautusilmoitusten osalta ei kanteessa ole kuitenkaan esitetty vaatimuksia sillä perusteella, että lomautusten syytä ei olisi ilmoitettu heille asianmukaisesti, vaan vain sillä perusteella, ettei työnantaja olisi noudattanut yleissopimuksen 8 §:n mukaisia lomautusilmoitusaikoja. Työtuomioistuin katsoo, että jos henkilökohtainen lomautusilmoitus on annettu sanotun 8 §:n mukaisessa määräajassa, ei pelkästään siitä seikasta, että ilmoitukseen ei ole sisältynyt mainintaa lomautuksen syystä, johdu että mainittua lomautusilmoitusaikaa ei olisi noudatettu.

Viitaten 1.6.1979 annettuun ennakkoilmoitukseen osuuskauppa on 2.8.1979 antanut luottamusmiehelle ilmoituksen siitä, että Maija Nissisen ja Pirjo Turusen työsuhteet päättyvät 31.8.1979, Lea Nousiaisen 11.9.1979 ja Marja-Leena Leppäsen 1.10.1979, kuitenkin siten että Turusen, Nousiaisen ja Leppäsen kanssa tehdään uudet työsopimukset osa-aikaisesta työstä aikaisempien työsopimusten päättymisestä lukien. 5.9.1979 työnantaja on ilmoittanut luottamusmiehelle siirtävänsä Nissisen ja Turusen työsopimukset päättymään 8.9.1979 ja tekevänsä Nissisen kanssa sopimuksen osa-aikaisesta työstä 17.9.1979 alkaen. Henkilökohtaiset ilmoitukset työajan lyhentämisestä kausivaihtelusta johtuvan työn vähyyden vuoksi ovat nämä työntekijät saaneet seuraavasti:

Leppänen työajan lyhentämisestä 13.9.1979 alkaen selvittämättä jääneenä päivänä (ilmoitus on ollut päivätty 30.8.1979);

Nissinen työajan lyhentämisestä 17.9.1979 alkaen samana päivänä;

Nousiainen työajan lyhentämisestä 24.9.1979 alkaen selvittämättä jääneenä päivänä (ilmoitus on ollut päivätty 30.8.1979);

Turunen työajan lyhentämisestä 5.9.1979 alkaen 6.9.1979;

Leppäsen, Nissisen ja Turusen saamissa ilmoituksissa on viitattu aikaisemmin - Leppäsen ja Turusen osalta 2.1.1979 tehtyihin sisällöltään nyt selvittämättä jääneisiin ilmoituksiin. Leppänen, Nissinen, Nousiainen ja Turunen ovat jo ennen ilmoitettuja, työsopimusten muutoksiksi tai työajan lyhentämisiksi nimitettyjä toimenpiteitä tehneet useina kuukausina osa-aikatyötä, ja myös ilmoitettujen muutosten jälkeen on heidän työaikansa yleensä ylittänyt ilmoituksissa mainitut 70 tuntia kuukaudessa tai 24 tuntia viikossa. Vastaajaliiton antaman, kiistämättä jätetyn ilmoituksen mukaan näille työntekijöille on ilmoitukset työajan lyhentämisestä annettu heidän omasta pyynnöstään työvoimaviranomaisia varten. Työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että työnantaja olisi ilmoituksillaan ylittänyt työnantajalle näiden työntekijöiden työsuhteiden ehtojen mukaan kuuluvan toimivallan, joten osuuskaupan ei ole näissä tapauksissa näytetty toimineen vastoin yleissopimuksen 2 tai 4 §:ää.

Markku Kivijärvelle on esitetyn selvityksen mukaan tarjottu lomautuksen välttämiseksi palkkaa muuttamatta työtä rautaosastolla saman tavaratalon elintarvikeosaston sijasta, missä Kivijärvi työskenteli säännönmukaisesti. Kun Kivijärvi ei ole suostunut siirtoon, hän on ollut siirrettynä osapäivätyöhön kanteessa tarkoitetun ajan. Työehtosopimuksen 2 §:n 1 ja 4 kohdan määräykset huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Kivijärvi olisi yksipuolisesti lomautettu tai hänen työsuhteensa ehtoja yksipuolisesti muutettu.

Osuuskauppa on 10.10.1979 toimittanut luottamusmiehelle ja työvoimatoimistolle ennakkoilmoituksen lomautuksista ja lyhennetyn työviikon käyttämisestä 1.1. ja 31.5.1980 välisenä aikana. Ilmoituksessa on mainittu, miten useata työntekijää eri myymäläryhmistä ja muista työosastoista toimenpiteet tulisivat koskemaan. Ilmoituksessa todetaan osuuskaupan joutuvan jatkamaan syyskaudella toimeenpanemiaan lomautuksia ja lyhennettyä työviikkoa, mutta siinä ei ole nimenomaista mainintaa lomautusten syistä, ei liioin ilmoitusta niiden arvioidusta kestosta eikä niiden alkamisajoista ilmoitetun viiden kuukauden ajanjakson puitteissa. Syyn voidaan ehkä katsoa ilmenevän maininnassa aikaisempien toimenpiteiden jatkamisesta. Perustetta sille, miksi lomautusten arvioitua alkamisaikaa ja kestoa ei tuolloin olisi voitu ilmoittaa, ei työnantajapuolelta ole pyrittykään esittämään. Jutun pääkäsittelyssä on tosin esitetty aikaisemmin mainitsematonta selvitystä siitä, että asianomaiset työntekijät ovat saaneet tarkemmat henkilökohtaiset ilmoitukset lomautuksista noin neljää kuukautta ennen niiden alkamista; mutta vaikka nämä henkilökohtaiset ilmoitukset, joiden tarkempaa sisältöä ei ole selvitetty, on annettu ennakkoilmoitukselle sovitussa määräajassa, eivät ne korvaa ennakkoilmoitusta, kun niitä ei ole selvitetty annetun luottamusmiehen tietoon. Työtuomioistuin katsoo Osuuskauppa Keski-Saimaan vastaavan vaillinnaisesta ennakkoilmoituksesta työehtosopimuksen tieten rikkomisena.

Jäljellä on kysymys lomautusten perusteesta. Ilmoitukset lomautusten syistä 1.6.1979 annetussa ennakkoilmoituksessa ja 28.9.1979 päivätyissä henkilökohtaisissa lomautusilmoituksissa vastaavat työtuomioistuimen mielestä asiallisesti toisiaan. Sen mukaan kuin jutussa on selvitetty, on Osuuskauppa Keski-Saimaassa ollut kanteessa tarkoitettuna aikana tarpeettoman suuri henkilökunta ympärivuotiseen työmäärään verrattuna. Asianosaisliitot ovat tosin lähteneet siitä, että lomautuksia ei tule käyttää normaalien kausivaihteluiden takia. Työtuomioistuin ei katso tämän kuitenkaan merkitsevän sitä, että jos henkilökunta on ennestään liian suuri ympärivuotiseen työmäärään nähden, kausivaihtelun aiheuttamaa työn vähenemistä ei voitaisi pitää sellaisena työn tilapäisenä vähenemisenä, jota tarkoitetaan yleissopimuksen 8 §:ssä mainitussa työsopimuslain 37 §:n 2 momentin 4 kohdassa. Esitetyn selvityksen mukaan ovat kausivaihtelut Osuuskauppa Keski-Saimaan toimipiirissä sitä paitsi verraten suuria laajan lomaasutuksen vuoksi.

Eri neuvotteluissa ja myös paikallisessa erimielisyysmuistiossa on osuuskaupan puolesta tuotu esiin kannattavuus- ja budjettinäkökohtia perusteina lomautuksille. Työtuomioistuimen mielestä kysymyksessä on tällöin ollut lähinnä sen selittäminen, minkä vuoksi lomautukset ovat osuuskaupalle tärkeitä, eikä niinkään oikeudellisten perusteiden esittäminen lomautuksille. 1.6.1979 annettu ennakkoilmoitus ja 28.9.1979 päivätyt henkilökohtaiset lomautusilmoitukset on liitetty erimielisyysmuistioon, eikä työtuomioistuin katso osuuskaupan viitatessaan kannattavuus- ja budjettinäkökohtiin luopuneen nojautumasta ennakkoilmoituksesta ja henkilökohtaisista lomautusilmoituksista ilmeneviin lomautuksen syihin.

Kaupan Työnantajaliiton ei ole edes väitetty tienneen Osuuskauppa Keski-Saimaan virheeksi edellä luetusta menettelystä. Muutakaan perustetta ei kanteessa työtuomioistuimen mielestä ole esitetty sille, että Kaupan Työnantajaliitto olisi asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteen enemmälti hyläten tuomita työehtosopimuslain 7 §:n nojalla Osuuskauppa Keski-Saimaan maksamaan Liiketyöntekijäin Liitolle työehtosopimuksen tieten rikkomisesta antaessaan kevään 1980 lomautuksista vaillinaisen ennakkoilmoituksen hyvityssakkoa 600 markkaa. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaisliitot puolin ja toisin kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, Parkkinen, Pennanen ja Olin.

Tuomio oli yksimielinen.