2.8.1979

1 § Sopimuksen soveltamisala

Työnantajan ja työntekijäin työsuojelua koskeva yhteistoiminta tapahtuu työpaikalla.

Tämä sopimus koskee sellaista Putkijohtotyönantajainliitto r.y:n jäsenyrityksen työpaikkaa, jossa säännöllisesti työskentelee vähintään 20 työntekijää.

Sen sijasta mitä 2 momentissa on määrätty, on työsuojeluvaltuutettu valittava vastaavasti, kun työpaikan työntekijöiden lukumäärä on 10.

2 § Työpaikan käsite

Työpaikalla putki- ja putkieristysalan työssä tarkoitetaan sellaista toiminnallista kokonaisuutta jonka muodostaa yrityksen päätoimipaikka tai yrityksellä mahdollisesti oleva piirikonttori tai vastaava kiinteä sivutoimipaikka siellä olevine työpajoineen, varastoineen ja muine mahdollisine toimintoineen.

Työkohteessa, jossa työskentelee useamman työnantajan tai toimialan työntekijöitä ja johon on valittu työsuojeluvaltuutettu, kuuluvat tämän sopimuksen tarkoittamat työntekijät kyseessä olevaan työpaikkaan valitun työsuojeluvaltuutetun toimipiiriin.

Jos 2 mom. mukaisella työpaikalla työpaikan työsuojeluvaltuutettu ja työsuojelupäällikkö yhdessä toteavat, että putki- ja putkieristysalan töihin liittyen jonkin erityisongelman selvittäminen vaatii tämän alan työsuojeluvaltuutetun käyntiä työpaikalla, on hänet työnantajansa toimesta kutsuttava paikalle mikäli mahdollista yhdessä putki- ja putkieristysalan työsuojelupäällikön kanssa.

3 § Yhteistoimintaelimet

Työsuojelutyötä varten putki- ja putkieristysalan työpaikalla on työnantajan nimeämä yhteistoiminnasta vastaava työsuojelupäällikkö, työntekijöitä ja toimihenkilöitä yhteistoiminnassa edustava työsuojeluvaltuutettu tai milloin mainitut ryhmät ovat valinneet kumpikin oman valtuutettunsa, näitä ryhmiä edustavat työsuojeluvaltuutetut, yksi tai useampi työsuojeluasiamies sekä työsuojelutoimikunta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 § Työsuojeluvaltuutettu ja varavaltuutetut

Työpaikalla valitaan työsuojeluvaltuutettu ja tälle kaksi varavaltuutettua.

Työsuojeluvaltuutetun tehtäviin ja valintaan nähden noudatetaan, mitä työsuojelun valvonnasta annetussa laissa ja asetuksessa on niistä säädetty.

Milloin työpaikalle on valittu allekirjoittaneiden järjestöjen luottamusmiessopimuksen tarkoittama pääluottamusmies työsuojeluvaltuutettu edustaa työntekijöitä ainoastaan työn turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevissa asioissa.

Työsuojeluvaltuutettu edustaa kaikkia työpaikan työntekijöitä työsuojeluvaltuutetun tehtäviin kuuluvissa asioissa.

Varavaltuutettu hoitaa, työstä kokonaan vapautetun työsuojeluvaltuutetun oltua estynyt vähintään kolmen työpäivän ajan ja osittain vapautetun valtuutetun oltua estynyt pitempiaikaisesti, tälle kuuluvat sellaiset välttämättömät tehtävät, joita ei voida siirtää työsuojeluvaltuutetun esteen päättymisen jälkeen hoidettavaksi. Työsuojeluvaltuutetun tulee antaa kirjallinen suostumuksensa tehtävään ryhtymisestä tiedoksi työnantajalle ja varavaltuutetulle.

6 § Työsuojeluasiamiehet

Työsuojeluasiamiehen valitsevat työpaikan työntekijät keskuudestaan toimikaudeksi, joka kestää kerrallaan kaksi vuotta.

Mikäli on paikallisesti sovittu, mille työpaikan osastoille työsuojeluasiamiehiä asetetaan voivat työntekijät siirtää vaalin osaston työntekijöiden suoritettavaksi.

Työsuojeluasiamiesten lukumäärästä ja toimialueista sovitaan paikallisesti siten, että työpaikan eri osastot tai ammattiryhmät ovat edustettuina ottaen huomioon työpaikalla esiintyvät työsuojeluriskit ja muut olosuhteet. Mikäli työsuojeluasiamiehiä on sovittu asetettavaksi useampia, tulee heidän välisestään työnjaosta paikallisesti sopia tai vahvistaa se työsuojelutoimikunnassa.

Ellei työsuojeluasiamiesten lukumäärästä päästä yksimielisyyteen, on asia alistettava turvallisuustyön työalatoimikunnan ratkaistavaksi.

Tämän sopimuksen 2 §:n 2 momentissa tarkoitetussa työkohteessa voivat tämän sopimuksen tarkoittamat työntekijät, mikäli heistä on putkiasentajia vähintään 6, valita keskuudestaan työsuojeluasiamiehen kyseessä olevaan työkohteeseen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

18 § Yrityskohtaiset järjestelyt

Milloin työsuojeluyhteistoiminta on työpaikalla tämän sopimuksen tarkoittamien periaatteiden toteuttamiseksi järjestetty muulla tarkoituksenmukaisella tavalla, voi aikaisempi järjestely, jos siitä paikallisesti sovitaan, korvata tässä sopimuksessa tarkoitetun yhteistoimintaorganisaation.

Tämän sopimuksen organisaatiota koskevista määräyksistä voidaan paikallisesti sopimuksella poiketa ottaen huomioon työsuojelun valvonnasta annetun lain pakottavat säännökset ja edellyttäen, että työpaikan toiminnan laadusta tai laajuudesta tai muista vastaavista syistä johtuen on tarkoituksenmukaista järjestää yhteistoiminta muulla tavoin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sanotun sopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 §

Hyväksyttiin lopullisesti ja allekirjoitettiin sopimus työsuojelutyöstä putki- ja putkieristysalan työpaikoilla.

Sanotulla sopimuksella toteutetaan ja sovelletaan putki- ja putkieristysalan työpaikoilla niitä periaatteita, jotka Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto sekä Suomen Työnantajain Keskusliitto ovat hyväksyneet 12. helmikuuta 1976 solmima.saan sopimuksessa työsuojelutyöstä työpaikoilla Sopimus on tehty myös sopusoinnussa rakennustyöpaikkojen työsuojelutyöstä Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä allekirjoitettavan ja neuvottelijain kesken 14.03.1976 hyväksytyn sopimuksen kanssa sekä niiden työsuojeluyhteistyöstä Suomen Rakennusteollisuusliiton tai sen jäsenjärjestöjen toisaalta ja toisaalta Rakennustyöläisten Liiton kesken tehtävien sopimusten kanssa, joista neuvottelijain kesken on saavutettu yksimielisyys teknisen muurauksen alalla, asfalttialalla, lattiapäällystealalla ja maalausalalla.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6 §

Sovittiin, että tapauksissa, joissa työpaikalle tai vastaavaan toimintayksikköön olisi usean työnantajajärjestön solmiman sopimuksen perusteella asetettava useita päällekkäisiä yhteistyöorganisaatioita, kuten työsuojeluvaltuutettuja, asiamiehiä tai -toimikuntia, on kuitenkin riittävää järjestää vain yksi työsuojeluorganisaatio.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rakennustyöläisten Liitto on Putkijohtotyönantajainliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Putkijohtotyönantajainliiton jäsenyrityksellä Onninen Oy:llä, vuoden 1977 loppuun saakka Vesionninen Oy:llä, oli Oulun konttoriksi nimitetty työsuojelusopimuksen 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu piirikonttori tai vastaava kiinteä sivutoimipaikka. Sanotun konttorin alaisuudessa työskenteli joulukuussa 1976 12 putkijohtoalan työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvaa putkiasentajaa. Tämän lisäksi siellä oli varastomiehiä, joihin myös oli sovellettu putkijohtoalan työehtosopimusta. Putkijohtoalan työntekijöillä oli oma pääluottamusmiehensä. Sanotun konttorin alaisuudessa työskenteli myös noin 16 sähköasentajaa ja joitakin kymmeniä toimihenkilöitä. Joulukuussa 1976 oli työpaikalla ollut määrä valita ensimmäistä kertaa työsuojeluvaltuutettu noudattaen putkijohto- ja putkieristysalan 2.5.1976 voimaan tullutta työsuojelusopimusta. Työnantaja ei ollut suostunut putkijohtoalan työehtosopimuksen piirissä työskentelevien työntekijöiden vaatimukseen saada valita keskuudestaan työsuojeluvaltuutettu ja ilmoittanut, ettei työnantaja missään tapauksessa hyväksyisi vaalissa valituksi tulleita työsuojeluvaltuutettua ja varavaltuutettua. Näin putkijohtoalan työntekijät olisivat jääneet kokonaan vaille työsuojeluvaltuutettua, eiväthän he voineet osallistua esimerkiksi sähköalan työntekijäin suorittamaan sähköalan työsuojeluvaltuutetun vaaliin. Asiassa oli käyty paikallinen muistioneuvottelu 20.1.1977 ja liittoneuvottelu 5.1.1978 tuloksitta. Työnantajaliiton piittaamattoman menettelyn luonnetta arvioitaessa oli otettava huomioon se, että työnantajapuolen kanta oli nimenomaisesti putkijohto- ja putkieristysalan työsuojelusopimuksesta käydyissä neuvotteluissa todettu sopimuksen sisällön ja tarkoituksen vastaiseksi. Kun alan työsuojelusopimuksesta käytävä neuvottelu oli ollut liittojen välillä ratkaisevassa vaiheessa huhtikuussa 1976, oli keskusteltu nimenomaan putkijohtoalan monitoimiliikkeistä, joilla oli työssä muidenkin työehtosopimusalojen työntekijöitä. Liittojen edustajien käyttämissä puheenvuoroissa oli selvästi todettu, että tällaisissa liikkeissä putkijohto- ja putkieristysalan työntekijöillä oli sittemmin työsuojelusopimuksen tekstiksi muodostuneen neuvottelunalaisen tekstin mukaan oikeus valita oma työsuojeluvaltuutettunsa. Työsuojelusopimuksen saaminen sanotun kaltaiseksi oli ollut Rakennustyöläisten Liiton kannalta keskeinen ehto sopimuksen hyväksymiselle. Alan suurliikkeille maassamme oli tyypillistä, että ne teettivät töitä muillakin työaloilla. Näin ollen sanotusta periaatteesta luopuminen olisi merkinnyt huomattavan työntekijämäärän jäämistä vaille heitä itseään edustavaa alan työsuojeluongelmat ja riskitekijät tuntevaa työsuojeluvaltuutettua. Sanotuilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Onninen Oy:n Oulun konttorissa työskentelevillä putkijohtoalan työntekijöillä olisi ollut oikeus joulukuussa 1976 valita putkijohtoalan työsuojelusopimuksen nojalla itselleen keskuudestaan putkijohtoalan työntekijöitä edustava työsuojeluvaltuutettu ja että Onninen Oy on sanotun oikeuden evätessään menetellyt työsuojelusopimuksen vastaisesti.

Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, kun työsuojelusopimuksen vastainen menettely edelleen jatkui, että sanotuilla työntekijöillä on oikeus välittömästi valita työsuojeluvaltuutettu ja että Putkijohtotyönantajainliitto, joka ei ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin Onninen Oy:n työsuojelusopimuksen vastaisen menettelyn oikaisemiseksi, tuomittaisiin hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Rakennustyöläisten Liitto on toisessa kanteessaan lausunut, että Putkijohtotyönantajainliiton jäsenyrityksellä Keskusosuusliike Hankkijalla oli Oulussa laitoskonttori. Myös tämä laitoskonttori oli työsuojelusopimuksen 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu piirikonttori tai kiinteä sivutoimipaikka. Laitoskonttorin alaisuudessa työskenteli vuoden 1977 lopulla noin 30 putkijohtoalan työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvaa työntekijää. Koska kysymyksessä siis oli itsenäinen toimintayksikkö, putkijohtoalan työntekijöillä oli oma, sanotun konttorin alaisten putkijohtoalan työntekijäin valitsema pääluottamusmies. Konttorin alaisuudessa työskenteli lisäksi huomattava määrä muiden alojen kuten sähköalan ja autokorjaamoalan työntekijöitä samoin kuin toimihenkilöitä. Putkijohtoalan työntekijöitten lukumäärä oli noin 10 % koko henkilökunnasta. Työpaikalla oli vuoden 1977 lopulla jouduttu valitsemaan ensimmäistä kertaa työsuojeluvaltuutettu noudattaen 2.5.1976 voimaan tullutta työsuojelusopimusta. Putkijohtoalan työntekijät olivat vaatineet saada valita oman, heitä edustavan työsuojeluvaltuutettunsa. He eivät olleet suostuneet siihen, että kaikki eri alojen työntekijät valitsisivat työpaikalla yhteisen heitä kaikkia edustavan työsuojeluvaltuutetun, niin kuin kaksi vuotta aikaisemmin oli tapahtunut. Marrasjoulukuun vaihteessa 1977 toimitetussa työsuojeluvaltuutetun vaalissa putkijohtoalan työntekijöillä oli ollut kaksi ehdokasta. Näistä enemmän ääniä saanut oli valittu putkijohtoalan työntekijöiden Oulun konttorin työsuojeluvaltuutetuksi. Samaan aikaan suoritetussa vaalissa olivat sähköalan työntekijät samoin valinneet oman työsuojeluvaltuutettunsa. Muut työntekijät puolestaan olivat valinneet yhteisen työsuojeluvaltuutettunsa. Vaalin jälkeen Keskusosuusliike Hankkija oli kuitenkin kieltäytynyt tunnustamasta putkijohtoalan työntekijäin valitsemaa työsuojeluvaltuutettua asianmukaiseksi työsuojeluvaltuutetuksi. Työnantaja oli kiistänyt ylipäänsäkin putkijohtoalan työntekijöiden oikeuden valita alan työsuojelusopimuksen mukainen työsuojeluvaltuutettu. Asiassa käydyissä neuvotteluissa työnantaja oli väittänyt, että putkijohtoalan työntekijäin valitseman työsuojeluvaltuutetun hyväksyminen olisi merkinnyt työsuojelusopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 6 §:ssä tarkoitettua päällekkäisorganisaatiota. Tämä väite oli väärä, sillä alan työsuojelusopimus tarkoitti nimenomaan sitä, että alan työntekijöillä oli oikeus valita vain heitä edustava oma työsuojeluvaltuutettunsa. Vain tämän alan työntekijät osallistuisivat tämän työsuojeluvaltuutetun valintaan, eikä tämä työsuojeluvaltuutettu näin ollen edustanut muita työntekijöitä. Putkijohto- ja putkieristysalan työntekijät eivät osallistuneet eivätkä voisikaan osallistua saman liikkeen muiden työntekijöiden mahdollisesti yhteisesti tai erikseen suorittamaan työsuojeluvaltuutetun valintaan, eikä sanottu valtuutettu myöskään edustanut heitä. Käydyissä liittoneuvotteluissa työnantajaliitto oli pysynyt kielteisessä kannassaan. Työnantajan ja työnantajaliiton menettely näiden estäessä työsuojelusopimuksen mukaisesti valitun työsuojeluvaltuutetun toiminnan merkitsi sopimuksen rikkomista ja valvontavelvollisuuden laiminlyömistä. Oulun konttorin putkimiehillä ei ollut lainkaan heitä edustavaa työnantajan tunnustamaa työsuojeluvaltuutettua. Tämä työehtosopimuksen vastainen asiantila jatkui edelleen. Samankaltainen tilanne vallitsi Seinäjoella. Asiaa arvosteltaessa oli tässä niin kuin Onninen Oy: täkin koskevassa edellisessä asiassa otettava huomioon työehtosopimusneuvottelujen kulku ja Rakennustyöläisten Liiton tavoitteet niissä.

Sanotuilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Keskusosuusliike Hankkijan Oulun konttorin alaisuudessa työskentelevillä putkijohtoalan työntekijöillä on ollut vuoden 1977 lopulla putkijohtoalan työsuojelusopimuksen nojalla oikeus valita itselleen keskuudestaan putkijohtoalan työntekijöitä edustava työsuojeluvaltuutettu. Edelleen Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että edellä tarkoitettujen työntekijäin valittua työsuojeluvaltuutettunsa työnantaja on velvollinen hyväksymään hänet työsuojelusopimuksen tarkoittamaksi työsuojeluvaltuutetuksi ja että Keskusosuusliike Hankkija kieltäytyessään tunnustamasta työsuojeluvaltuutettua on menetellyt työsuojelusopimuksen vastaisesti. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut, että Putkijohtotyönantajainliitto, joka ei ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin Keskusosuusliike Hankkijan työsuojelusopimuksen vastaisen menettelyn oikaisemiseksi, tuomittaisiin hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Rakennustyöläisten Liitto on Putkijohtotyönantajainliittoa ja Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että sanotulla rakennustoimistolla oli Jyväskylässä sijaitsevassa aluekonttorissa LVI-osasto pajoineen ja varastoineen. Osasto muodosti työsuojelusopimuksen 2 §:n 1 momentissa tarkoitetun piirikonttorin tai vastaavan kiinteän sivutoimipaikan siellä olevine työpajoineen, varastoineen ja muine mahdollisine toimintoineen. LVI-osaston työntekijöillä oli putkijohtoalan luottamusmiessopimuksen mukainen pääluottamusmies. Putkijohtoalan työehtosopimuksen piirissä työskentelevät putkijohtoalan työntekijät olivat vuoden 1975 lopulla valinneet itselleen keskuudestaan työsuojeluvaltuutetun. Työnantaja oli kuitenkin kiistänyt valinnan katsoen, ettei putkimiehillä ollut oikeutta valita omaa erikoisalan työsuojeluvaltuutettuaan. Putkijohtotyönantajainliiton tässäkin asiassa omaksuma kanta vastasi sitä kantaa, minkä Suomen Maalarimestariliitto r.y. ja muutkin Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y:n alaiset pienemmät työnantajaliitot olivat Suomen Rakennusteollisuusliiton myötävaikutuksella rakennusalan erikoisaloilla kuten maalaus-, lattianpäällystys-, putki- ja putkieristys- ja asfalttialalla solmittujen työsuojelusopimusten osalta omaksuneet. Työtuomioistuimen tuomiolla 108/77 oli Suomen Maalarimestariliiton ja perimmältään Suomen Rakennusteollisuusliiton kanta todettu vääräksi. Kun työnantaja putkijohtoalan työsuojelusopimuksen voimaan tultua 2.5.1976 oli kiistänyt työsuojeluvaltuutetun aseman, oli asiasta 17.11.1976 käyty paikallisneuvottelu. Neuvottelussa oli todettu paitsi muuta että aluekonttorin LVI-osastolla työskenteli 13 työntekijää vakituisesti ja että työnantaja pyrki vakiinnuttamaan sanotun toimintansa. Lisäksi oli todettu, että kyseisellä LVI-osastolla oli paja ja varasto, että varastosta ja pajasta toimitettiin tarvittaessa tarvikkeita eri rakennustyömaille, että yleensä työnantajan toimesta pyrittiin suorittamaan hankinnat hankintaliikkeistä suoraan rakennustyömaille ja että sanottu LVI-osasto vastasi hallinnollisesti kysymyksessä olevista pajasta ja varastosta.

Työnantaja oli väittänyt, että koska putkiasentajat työskentelivät pääasiassa talonrakennustyömailla, joissa yleensä jo oli rakennusalan työsuojelusopimuksen mukaisesti lähinnä talonrakennusalan työntekijöiden keskuudesta valittu työsuojeluvaltuutettu, ja koska putkijohtoalan työsuojelusopimuksen 2 §:n 2 momentin mukaan putkijohtoalan työntekijät tällöin kuuluivat pääsääntöisesti rakennustyömaalle valitun työsuojeluvaltuutetun toimipiiriin, ei sanotuilla putkijohtoalan työntekijöillä ollut putkiliikettä tai omana työpaikkanaan pidettävää LVI- osastoa koskevaa oikeutta valita omaa erikoisalan työsuojeluvaltuutettuaan. Työtuomioistuimen tuomiolla 108/77 oli asia ratkaistu sekä maalausalalla että asiallisesti muillakin rakennusalan ns. erityisaloilla. Työsuojelusopimukset näillä aloilla olivat keskeisiltä osiltaan samanlaiset. Rakennusalan erityisaloja koskeva neuvottelutulos oli syntynyt keväällä 1976 ensimmäisenä nimenomaan putkijohto- ja putkieristysalalla. Tämä neuvottelutulos ja työsuojelusopimuksen teksti olivat olleet esikuvana myös muilla erityisaloilla. Rakennustyöläisten Liitto oli työtuomioistuimen tuomion saatuaan lähtenyt siitä, että työnantajapuoli palaisi työehtosopimuksen mukaiseen järjestykseen myös Jyväskylän tapauksessa. Näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut. Sanotusta tuomiosta välittämättä Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy ja Putkijohtotyönantajainliitto olivat pysyneet työehtosopimuksen vastaisessa kannassaan Kun Jyväskylän aluekonttorin LVIosastolla oli 29.12.1977 uudelleen suoritettu työsuojeluvaltuutetun vaalit, työnantajapuoli oli kieltäytynyt edelleen tunnustamasta työsuojeluvaltuutettua ja estänyt näin valtuutetun toiminnan. Tilanne LVI-osastolla oli sanottuun aikaan ollut samanlainen kuin aikaisemmin tarkoitetussa 17.11.1976 pidetyn neuvottelun muistiossa oli todettu. Putkijohtoalan työntekijäin määrä vain oli ainakin yhtä suurempi kuin edellisen valinnan tapahtuessa. Liittojen välillä sittemmin 5.1.1978 käydyssä neuvottelussa työnantajaliitto oli edelleen toistanut aikaisemmin esittämänsä väärät väitteet.

Sanotuilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy:n Jyväskylän LVI-osaston alaisten putkijohtoalan työntekijöiden vuoden 1975 lopulla valitsemalla työsuojeluvaltuutetulla on ollut työsuojelusopimuksen voimaantulon jälkeen sanotussa sopimuksessa tarkoitettu työsuojeluvaltuutetun asema. Edelleen Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että sanotuilla työntekijöillä on ollut oikeus valita keskuudestaan työsuojelusopimuksen mukainen valtuutettu ja tästä johtuen 29.12.1977 valitulla työsuojeluvaltuutetulla on sanotun sopimuksen mukainen työsuojeluvaltuutetun asema. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että putkijohtoalan työntekijöillä on, heidän työskennellessään toiminnallisessa kokonaisuudessa, jonka muodostaa Putkijohtotyönantajainliittoon kuuluvan yrityksen päätoimipaikka tai piirikonttori tai vastaava kiinteä sivutoimipaikka siellä olevine työpajoineen, varastoineen ja muine mahdollisine toimintoineen, oikeus valita itselleen työtuomioistuimen tuomiossa 108/77 sanotuin tavoin keskuudestaan työsuojeluvaltuutettu, olkoonkin että sanottujen työntekijöiden työskentely tapahtuu sellaisessa rakennustyökohteessa, johon jo on valittu työsuojeluvaltuutettu. Lisäksi liitto on vaatinut vahvistettavaksi, että sanotuilla työntekijöillä on, kun alussa mainitut edellytykset ovat täyttyneet, oikeus valita tässä tarkoitettu valtuutettu yhdenmukaisesti sekä silloin, kun he työskentelevät sellaisissa yrityksissä, jossa ei ole muiden alojen työntekijöitä, että silloin, kun he työskentelevät sellaisessa yrityksessä, jossa on usean eri työehtosopimusalan työntekijöitä. Lisäksi liitto on vaatinut työtuomioistuinta toteamaan, että Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy on menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti estäessään alussa mainituilta työsuojeluvaltuutetuilta työsuojeluvaltuutetun aseman ja estäessään heitä näin ollen toimimasta asianmukaisesti työsuojelusopimuksen tarkoittamina valtuutettuina, sekä tuomitsemaan Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Putkijohtotyönantajainliiton hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Kanteisiin vastatessaan Putkijohtotyönantajainliitto, jonka lausumaan Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy osaltaan on yhtynyt, on lausunut, että Rakennustyöläisten Liiton ja Suomen Rakennusteollisuusliiton väliset työsuojelusopimusneuvottelut oli aloitettu vuonna 1975. Nämä varsinaisesti talonrakennusalaa koskevat neuvottelut olivat muodostuneet tavallaan pääneuvotteluiksi, erityisalojen kuten putkijohtoalan neuvottelujen liittyessä niihin. Putkialan työsuojelusopimusneuvottelut, jotka oli käyty aikana 10.2.-14.4.1976, muodostivat oman kokonaisuutensa, jota maalausalaa koskeva työtuomioistuimen edellä tarkoitettu tuomio ei mitenkään koskenut. Ensimmäisessä putkialan neuvottelussa työntekijäliitto oli antanut 9.2.1976 päivätyn kirjelmän, jossa oli esitetty työntekijäpuolen vaatimukset. Seuraavassa 17.2.1976 pidetyssä neuvottelussa työnantajaliitto oli antanut oman esityksensä työsuojelusopimukseksi. Esitys sisälsi lopulliseen sopimukseen sittemmin tulleen määräyksen päällekkäisorganisaatioiden välttämisestä. Työnantajapuolen esitys mainituksi määräykseksi oli herättänyt keskustelua jo tämän neuvottelun yhteydessä, ja sopimuksen 2 §:n 2 momenttia koskevat keskustelut olivat jatkuneet lähes viimeiseen neuvotteluun asti. Seuraavassa neuvottelussa Rakennustyöläisten Liiton edustaja oli vaatinut 2 §:n 2 momenttia poistettavaksi tarpeettomana. Työnantajapuoli oli torjunut vaatimuksen perustellen kielteistä suhtautumistaan sillä, etteivät päällekkäisorganisaatiot olleet ajateltavissa työsuojeluvaltuutettujen kohdalla. Työntekijäpuolen neuvotteluedustaja oli tiedustellut tarkoittiko 2 §:n 2 momentti sitä, että liikkeen putkiosastolla ei olisi firmakohtaista työsuojeluvaltuutettua, ja hänelle oli vastattu, että työpaikalla oli yksi työsuojeluvaltuutettu ja hän edusti kaikkia työpaikan työntekijöitä riippumatta siitä, mitä työtä työntekijät tekivät. Työsuojelusopimuksen 2 §:n 2 momentti oli tässä neuvottelussa jäänyt avoimeksi. Neuvottelua oli edelleen jatkettu, ja työntekijäpuolen neuvotteluedustaja oli eräässä neuvottelussa esittänyt 2 §:n 2 momentin olevan hyväksyttävissä, jos siihen lisättäisiin "työpaikan työsuojelua yleisesti koskevissa asioissa". Työnantajapuoli ei ollut hyväksynyt muutosvaatimusta, joka olisi merkinnyt määräyksen asiallisen sisällön muuttamista. Neuvottelujen eräässä vaiheessa työnantajapuoli oli vastaantulona työntekijäpuolen vaatimuksille esittänyt 6 §:n 5 momenttiin sisältyvän rajamäärän laskemista, jos työntekijäpuoli hyväksyisi työnantajapuolen esityksen 2 §:n 2 momentista. 13.4.1976 käydyssä neuvottelussa työntekijäpuolelta jätettyyn esitykseen oli sisältynyt 2 §:n 2 momentin hyväksyminen työnantajapuolen ehdottamalla tavalla kuitenkin niin että 6 §:n 5 momenttiin sisältyvä työntekijöitten lukumäärä laskettaisiin 5 työntekijään. Työntekijäpuoli oli esittänyt sitten 2 §:ään lisättäväksi uuden 3 momentin. Kun ehdotettu 3 momentti jätti epäselväksi sen, missä määräyksen osassa työpaikka tulisi määritellyksi, työnantajapuoli oli tehnyt vastaesityksen, jossa 3 momentissa ehdotettiin työpaikan käsitteen osalta nimenomaan viitattavaksi 2 momenttiin. Neuvoteltaessa vielä allekirjoituspöytäkirjasta oli työntekijäliiton edustaja kysynyt, valittiinko monitoimiliikkeiden putkiosastoille aina työsuojeluvaltuutettu, johon työnantajapuolen edustaja oli vastannut, että "kaikki työntekijät työskentelevät työpaikalla, jolla valitaan työsuojeluvaltuutettu". Tällä oli tahdottu ilmaista, että monitoimiliikkeiden putkiosastoilla työskentelevät työntekijät voitiin luonnollisesti valita työsuojeluvaltuutetuiksi, jos työpaikan työntekijät sitä halusivat. He eivät kuitenkaan olleet erityisasemassa, vaan samassa asemassa kuin työpaikan muutkin työntekijät. Työnantajapuoli oli neuvotteluissa korostanut allekirjoituspöytäkirjan tarkoittavan yleensä alan sisäisiä päällekkäisyyksiä. Allekirjoituspöytäkirja oli hyväksytty 14.4.1976 työnantajapuolen alunperin esittämässä muodossa. Työnantajaliiton toimesta ei työsuojelusopimusneuvottelussa siis ollut sovittu tai annettu vastapuolen ymmärtää työpaikkakäsitteen sopimisesta kanteissa esitetyllä tavalla. Päin vastoin monitoimiliikkeitä koskeva kohta oli jäänyt sopimusneuvotteluissa avoimeksi viimeiseksi ja muutoin valmis sopimus siirtynyt juuri tämän erimielisyyskysymyksen johdosta vielä yhdellä päivällä. Rakennustyöläisten Liitto oli tehnyt 13.4.1976 allekirjoituspöytäkirjan 6 §:ään muutosesityksen, jonka tarkoituksena olisi ollut rajoittaa päällekkäisyyskieltomääräyksen merkitys vain varsinaisen sopimuksen 2 §:ssä tarkoitettuihin työpaikkoihin. Tätä supistusta työnantajaliitto ei ollut hyväksynyt, vaan pitänyt kiinni alkuperäisestä tekstistään. Sopimus oli siis syntynyt työnantajaliiton tarjouksen mukaisena. Putkijohtotyönantajainliiton edustaja ei ollut antanut sellaista lupausta kuin Rakennustyöläisten Liiton Onninen Oy:tä ja Keskusosuusliike Hankkijaa koskevissa kanteissa oli väitetty annetun.

Putkijohtotyönantajaliitto on Onninen Oy:tä koskevan kanteen johdosta erikseen lausunut, että Onninen Oy:n Oulun konttori oli selvästi sellainen työsuojelusopimuksen 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu piirikonttori, jota pidettiin työsuojelusopimuksen tarkoittamana työpaikkana. Tämä merkitsi samalla sitä, että yhteistoiminta tapahtui työpaikkakohtaisesti eikä ammattikohtaisesti. Valittu työsuojeluvaltuutettu edusti kaikkia työpaikan työntekijöitä, muun muassa hänen vapaa-aikansa laskettiin toimialoittain laskettujen kertoimien työntekijämäärillä painotetun kertoimen mukaisesti.

Putkijohtotyönantajainliitto on Keskusosuusliike Hankkijaa koskevan kanteen johdosta lausunut vielä erikseen, että Keskusosuusliike Hankkijan Oulun ja Seinäjoen konttorit olivat myös työsuojelusopimuksen 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuja piirikonttoreita, joita pidettiin työsuojelusopimuksen tarkoittamina työpaikkoina. Myös täällä yhteistoiminta tapahtui työpaikkakohtaisesti eikä ammattikohtaisesti ja valittu työsuojeluvaltuutettu edusti kaikkia työpaikan työntekijöitä.

Putkijohtotyönantajainliitto on Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy:n osalta vielä lausunut, että yhtiön Jyväskylässä sijaitseva verstaspaja sijaitsi Sulun alueen työmaan yhteydessä eikä sitä voitu pitää työsuojelusopimuksen 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuna piirikonttorina tai kiinteänä sivutoimipaikkana. Jo tämä johtaisi kanteen hylkäämiseen. Jos kannetta ei hylättäisi sillä perusteella, että verstas ei ollut työpaikka, oli ratkaistava, montako työntekijää työpaikalla työsuojelusopimuksen 1 §:n 3 momentin tarkoittamalla tavalla työskenteli. LVI- osaston kirjoissa oli sinänsä vaadittava määrä työntekijöitä eli 13. Kuitenkin itse varsinaisessa pajassa työskenteli samanaikaisesti korkeintaan kaksi työntekijää. Yleensä siellä ei työskennellyt ketään. Verstaan työntekijät työskentelivät eri rakennustyömailla, ja heidät oli otettu huomioon rakennustyömaiden työntekijöiden työsuojeluvaltuutetun vapaa-aikaa määrättäessä. Jos rakennustyömaiden työntekijöitten lukumäärä olisi ollut työsuojelusopimuksen 1 §:n 3 momentin tarkoittamalla tavalla vajaat 10, olisi putkimiehet pitänyt ottaa huomioon puheena olevien työmaiden työntekijöinä. Kun edellä olevan perusteella oli selvää, ettei sama työntekijä voinut samalla kertaa olla useampien eri työpaikkojen työntekijä eikä hänen työsuhteensa voinut vaikuttaa useampien työsuojeluvaltuutettujen valintaan eikä näiden työsuojelusopimuksen mukaiseen vapaa-aikaan, kysymys oli vain siitä oliko työnantajapuoli menetellyt oikein laskiessaan varaston kirjoissa olleet putkimiehet rakennustyömaitten vahvuuteen. Liittojen välillä 3.9.1976 käydyssä neuvottelussa oli yksimielisesti todettu, että erään keskusvaraston työntekijämäärä edellytti puheena olevassa tapauksessa 4-jäsenistä työsuojelutoimikuntaa, koska keskusvarasto ei ollut putkimiesten työpaikka. Liittojen välillä oli lisäksi lukuisissa opetus- ja muissa tilanteissa korostettu, että putkimiehet laskettiin työsuojeluvaltuutetun vapaa-aikaa rakennustyömailla määrättäessä talonrakennusalan työsuojelusopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 4 §:n mukaisen kertoimen mukaisesti, koska työsuojeluongelmat olivat heidän kohdallaan samat kuin varsinaisten rakennustyöntekijöitten. Talonrakennusalan ja putkialan työsuojelusopimusten määräykset siitä, että työsuojeluvaltuutettu edusti kaikkia työpaikan työntekijöitä työsuojeluvaltuutetun tehtäviin kuuluvissa asioissa, olivat yhdenmukaiset. Työsuojeluvaltuutettu valittiin niiden työntekijöiden joukosta, jotka vaalipäivänä olivat työsuhteessa pääurakoitsijaan tai johonkin muuhun työpaikalla toimivaan työnantajaan. Suotavaa tosin oli, että työsuojeluvaltuutettu valittaisiin pääurakoitsijan työntekijöiden tai sen työnantajan työntekijöiden joukosta, jolla työpaikalla oli eniten ja pisimpään työntekijöitä. Rakennustyöläisten Liiton kanne A. Puolimatka Oy:tä koskevassa jutussa perustui pelkästään sen ja Suomen Maalarimestariliiton välillä vireillä olleeseen oikeudenkäyntiin. Sen oikeudenkäynnin lopputulos ei vastannut putkialan työsuojelusopimusneuvotteluissa saavutettua lopputulosta.

Edellä olevilla perusteilla Putkijohtotyönantajainliitto ja osaltaan Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy ovat vaatineet kanteiden hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Onninen Oy ja Keskusosuusliike Hankkija ovat olleet kuultavina jutuissa, joissa niitä vastaan on esitetty vaatimuksia.

Työtuomioistuin on tutkinut jutut ja havaitsee niiden ratkaisun riippuvan kahdesta pääkysymyksestä:

1. Onko myös työsuojelusopimuksen 2 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa eri rakennustyökohteissa työskentelevät putkijohtoalan työnantajan palveluksessa olevat työntekijät luettava saman pykälän 1 momentissa tarkoitetun työpaikan työntekijöiksi?

2. Jos putkijohtoalan työnantaja harjoittaa myös muuta toimintaa, joka alueellisin tai muin sellaisin perustein olisi luettavissa saman työpaikan piiriin kuin työsuojelusopimuksen 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu putkialan työ, niin onko putkialan työ kuitenkin luettava eri työpaikaksi kuin sanottu muu toiminta, niin että tälle työpaikalle esimerkiksi valittaisiin oma työsuojeluvaltuutettunsa, jonka vaaliin vain putkialan työntekijät (saman alan toimihenkilöt mahdollisesti mukaan luettuina) saisivat osallistua?

Pääkysymykseen 1 työtuomioistuin on maalausalan osalta ottanut kantaa tuomiossaan n:o 108/77. Työpaikan käsitteestä on rakennusteollisuuden erityisalojen työsuojelusopimuksissa sovittu yhteneväisesti siten, että putkialan sopimusmääräykset ovat syntyneet ensimmäisinä ja nämä määräykset on sitten lainattu maalausalan ja muiden erityisalojen sopimuksiin. Putkialan sopimusneuvotteluista on nyt puolin ja toisin esitetty uutta selvitystä, joka yhdessä maalausalaa koskeneessa jutussa esitetyn selvityksen kanssa osoittaa, että sopimusneuvottelijat ovat jääneet varsin erilaiseen käsitykseen siitä, mitä esillä olevasta kysymyksestä on tullut sovituksi. Näissä oloissa ja ottaen sopimusneuvotteluista esitetyn selvityksen lisäksi huomioon työsuojelun valvonnasta annetun lain 10 §:n ja työsuojelun valvonnasta annetun asetuksen 2 §:n 1 momentin b kohdan ja 4 §:n 1 momentin säännökset työtuomioistuin katsoo, että pääkysymykseen 1 on putkialalla vastattava samoin kuin maalausalalla työtuomioistuimen edellä mainitun tuomion mukaan.

Myös pääkysymyksessä 2 tarkoitetun monitoimiliikkeen osalta ovat sopimusneuvottelijat jääneet erilaiseen käsitykseen neuvottelujen tuloksesta. Toisin kuin pääkysymyksen 1 osalta oli laita, on tätä kysymystä käsitelty neuvotteluissa vain ohimennen, keskusteltaessa työsuojelusopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 6 §:n sisällyksestä. Muutosta, jonka työntekijäpuoli tähän sopimusmääräykseen ehdotti, ei siihen otettu. Työnantajapuolen pääneuvottelija vastasi työntekijäpuolelta useaan otteeseen tehtyyn kysymykseen joka kerran vain, että kukin putkialan työntekijä saa osallistua "oman työpaikkansa" työsuojeluvaltuutetun vaaliin. Lähinnä putkialaa edustanut työnantajapuolen neuvottelija antoi esimerkin, joka koski sellaisia työpaikkoja, ettei työtuomioistuimen mielestä voida tämän vastauksen nojalla katsoa työnantajapuolen hyväksyneen työntekijäpuolen kantaa tässä pääkysymyksessä, joskin työntekijäpuolen neuvottelijat näyttävät päätyneen toisenlaiseen käsitykseen.

Työsuojelusopimuksen sanamuodossa puoltaa työntekijäpuolen kantaa lähinnä se, että määriteltäessä 2 §:ssä työpaikan käsitettä puhutaan nimenomaan työpaikasta "putki- ja putkieristysalan työssä". Saman tapainen sanonta on myös sopimuksen 3 §:ssä sekä allekirjoituspöytäkirjan 2 §:n 2 momentissa. Toisaalta ei itse määritelmä siitä, mitä työpaikalla putkija putkieristysalan työssä tarkoitetaan, rajoita työ paikkaa koskemaan vain näiden alojen piiriin kuuluvia töitä tai työntekijöitä. Tässä suhteessa hyväksytty sopimusteksti eroaa selvästi työntekijäpuolen sopimusehdotuksesta, jonka mukaan sopimus olisi koskenut paitsi Putkijohtotyönantajainliiton jäsenyritystä myös liiton jäsenenä olevaa LVIosastoa, jossa olisi työskennellyt tietty vähimmäismäärä työntekijöitä ja teknisiä toimihenkilöitä. Myös saman sopimusehdotuksen niin ikään lopullisesta sopimuksesta pois jäänyt määräys monitoimiyrityksen työsuojelutoimikunnan toimipiiristä lähti selvästi siitä, että työpaikka sopimuksen mielessä käsittäisi vain putki- ja putkieristysalan. Työtuomioistuin viittaa myös siihen, että työsuojelusopimuksella allekirjoituspöytäkirjan 2 §:n 2 momentin mukaan toteutetaan ja sovelletaan keskusjärjestöjen solmimassaan sopimuksessa työsuojelutyöstä työpaikoilla hyväksymiä periaatteita. Samoin työtuomioistuin viittaa siihen, mitä sen antamassa lausunnossa n:o 35/78 sanotaan työpaikan käsitteen määrittelemisestä, kun otetaan huomioon työsuojelun valvonnasta annettujen lain ja asetuksen säännökset, muun ohessa lain 10 §:n pakottavuus. Työtuomioistuimen mielestä voidaan kysyä, missä määrin näiden säännösten ja periaatteiden kanssa olisi sopusoinnussa, jos tiettyä työehtosopimuspiiriä koskevalla vaikkapa valtakunnallisellakin työehtosopimuksella erotettaisiin muuten yhtenä työpaikkana pidettävästä toiminnallisesta kokonaisuudesta osa erilliseksi työpaikaksi ilman että muita tuon toiminnallisen kokonaisuuden piiriin kuuluvia työntekijöitä edustavat järjestöt voisivat vaikuttaa asiaan.

Monitoimiyrityksen pää- tai sivutoimipaikan käsitteleminen yhtenä työpaikkana vaikeuttaisi tosin työsuojelusopimuksen 3 §:n 3 momentin soveltamista, kun pää- tai sivutoimipaikan työsuojeluvaltuutetulla ei ehkä olisi putkialan erityistuntemusta. Tässä suhteessa tilanne ei kuitenkaan olisi toinen kuin muunlaisissa hyvinkin erilaisia töitä käsittävissä työpaikoissa, joissa yksi työsuojeluvaltuutettu joutuu edustamaan kaikkia työpaikan työntekijöitä ja perehtymään kunkin työalan työsuojeluongelmiin. Työsuojelusopimuksen 3 §:n 3 momenttia jouduttaisiin tällöin soveltamaan monitoimiyrityksessä siten, että "tämän alan työsuojeluvaltuutettuna" olisi pidettävä asianomaisen pää- tai sivutoimipaikan työsuojeluvaltuutettua, olipa hän sitten putkialan tai jonkin muun alan työntekijä.

Näillä perusteilla työtuomioistuin vastaa pääkysymykseen 2 siten ettei monitoimiyrityksen pää- tai sivutoimipaikassa putkialaa ole työsuojelusopimusta sovellettaessa pidettävä toimipaikan muodostamasta toiminnallisesta kokonaisuudesta erillisenä työpaikkana.

Molempiin pääkysymyksiin annetut vastaukset ja niiden perustelut huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo edelleen, ettei Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy ole asiassa rikkonut työsuojelusopimusta tietensä eikä Putkijohtotyönantajainliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan edes tuottamuksellisesti.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteet enemmälti hyläten vahvistaa, että putkijohtoalan työntekijöillä, jotka työskentelevät sellaisessa toiminnallisessa kokonaisuudessa, jonka muodostaa Putkijohtotyönantajainliiton jäsenyrityksen pää- tai sivutoimipaikka eri toimintoineen, on myös eri rakennustyökohteissa työskennellessään ja kuuluessaan näiden rakennustyökohteiden työsuojeluvaltuutettujen toimipiiriin oikeus yhdessä muiden tämän toiminnallisen kokonaisuuden työntekijöiden kanssa, näihin kuitenkaan lukematta eri rakennustyökohteissa työskenteleviä talonrakennusalan työehtosopimuksen piiriin kuuluvia työntekijöitä, valita sanotun pää- tai sivutoimipaikan käsittämälle työpaikalle työsuojeluvaltuutettu. Juttujen näin päättyessä ja niiden laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä itse oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V Hämäläinen, Sarkko, Riski, Parkkinen, Kaski ja Lankinen.

Tuomio oli yksimielinen.