4.5.1973

1 § Sopimuksen ulottuvuus

Tällä työehtosopimuksella määrätään majoitus- ja ravitsemisliikkeiden palveluksessa työaikalain alaista työtä suorittavien työntekijäin työehdot.

Pöytäkirjamerkintä:

Tätä työehtosopimusta ei sovelleta esimiesasemassa oleviin henkilöihin eikä työnjohtajiin.

2 § Työn johto ja jakaminen. Järjestäytymisoikeus

1. Työnantajalla on oikeus noudattamalla tämän sopimuksen määräyksiä johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa ja erottaa työntekijöitä riippumatta siitä, ovatko he järjestäytyneitä vai eivät.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 § Palvelurahapalkkaiset työntekijät

1. Palvelurahapalkalla raittiusravintoloissa, ruokaloissa ja kahviloissa työskenteleville tarjoilijoille sekä hotellien ja matkustajakotien siivoojille takaa työnantaja asianomaisen kiinteäpalkkaisen työntekijäryhmän palkkatariffissa olevaa kuukausipalkkaa vastaavan ansion, mikä ns. takuupalkan maksuvelvollisuus todetaan kahden kuukauden pituisin ajanjaksoin laskemalla työntekijäin keskimääräinen kuukausiansio kahdelta edelliseltä kuukaudelta. Mikäli työaika 8 a §:n 1 kohdassa sovituin tavoin tasoittuu kahta kuukautta pitemmän ajanjakson kuluessa keskimäärin 120 tunniksi kolmessa viikossa, on edellä mainittu tarkistuskausi kuitenkin kulloinkin sovellettavan tasoittumiskauden pituinen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3. Asiakkailta peritään palvelurahaa 12 % kaikkien tarjoiltujen valmisteiden myyntihinnasta, ei kuitenkaan väkijuomien anniskelusta niissä liikkeissä, joissa siitä suoritetaan kiinteä palkka. Palvelurahan tilittää tarjoilija päivittäin työajan päätyttyä liikkeen kassaan ja maksetaan sitä vastaava määrä tarjoilijalle henkilökohtaisen myynnin perusteella. Yhteistilauksessa jaetaan kertyneet palvelurahat tarjoilun suorittaneiden tarjoilijain kesken, elleivät he keskenään toisin sovi.

Pöytäkirjamerkintä 1:

29.12.1970 alkaen edellä sovitun palvelurahan määrä on 12,5

23 § Neuvottelujärjestys

1. Tämän sopimuksen tulkintaa tai rikkomista koskevista erimielisyyksistä on ensin neuvoteltava työnantajan ja työntekijäin luottamusmiehen kesken, ja on neuvottelut aloitettava viimeistään viikon kuluessa esityspäivästä lukien.

2. Elleivät riitapuolet pääse sovintoon, on asia saatettava heitä edustavien allekirjoittajajärjestöjen ratkaistavaksi, ja on neuvottelut aloitettava viimeistään kahden viikon kuluessa esityspäivästä lukien.

3. Jollei yksimielisyyteen näin päästä, voi kumpikin riitapuoli saattaa asian työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Matkaravinto Oy:n palveluksessa tarjoilijoina työskentelevät Marita Piippo ja Pirjo Sillman olivat olleet helmikuun 20 päivänä 1972 tavanomaisella työmatkalla junalinjalla Helsinki-Joensuu-Helsinki. Junassa suoritettuun tarjoiluun oli osallistunut myös saman yhtiön palveluksessa tarkastajana toimiva Sirpa Saario, joka oli ilmoittanut tulevansa matkalle mukaan nähdäkseen, menevätkö uudet voileivät kaupaksi. Matkan aikana kertyneen palvelurahan oli Matkaravinto Oy matkan päätyttyä jakanut kolmeen osaan joista yksi kummallekin tarjoilijalle ja yksi osa mainitulle tarkastajalle. Matkapäivä oli kuitenkin ollut tavallinen sunnuntai, jolloin ei ollut ollut hiihtolomalaisia eikä muustakaan syystä ruuhkaa junassa. Junatarjoiluun olisi tarvittu vain 2 tarjoilijaa, minkä vuoksi Saarion mukaantulo oli ollut tarjoilun kannalta tarpeetonta. Saario oli sitä paitsi kuukausipalkalla eikä kuulunut lainkaan palvelurahapalkkaiseen työntekijäkuntaan. Myöskään työnantajan työnjohto-oikeuden nojalla ei voitu määrätä tarjoiluun tarpeetonta lisätyövoimaa vähentämään työntekijäin ansiota. Mikäli toiset työntekijät olisivat tienneet Saarion mukaantulosta ennen matkalle lähtöä, eivät he olisi matkalle lähteneetkään. Sitä paitsi ei palvelurahojen jakaminen ollut niin tavallista, että olisi katsottava työehtosopimuksen tältä osin muuttuneen. Esittämillään perusteilla on Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto katsonut, että palveluraha olisi tullut jakaa vain Piipon ja Sillmanin kesken, ja vaatinut sen vuoksi työtuomioistuinta toteamaan ja vahvistamaan Matkaravinto Oy:n menettelyn työehtosopimuksen määräysten vastaiseksi.

Kanteeseen vastatessaan on Liiketyönantajain Keskusliitto lausunut, että Matkaravinto Oy oli työnantajan työnjohto-oikeuden nojalla määrännyt tarkastaja Sirpa Saarion tarjoilijaksi mainittuun työvuoroon junalinjalle Helsinki-JoensuuHelsinki. Saario oli koko matkan ajan osallistunut tarjoiluun tasavertaisesti Piipon ja Sillmanin kanssa. Varsinaisen tarjoilutyön ohella oli Saarion tehtävänä ollut tarkkailla uuden voileipätyypin menekkiä. Ravintolavaunussa suoritettavassa tarjoilussa oli vuosien mittaan muodostunut käytännöksi pääluvun mukainen jako. Tämä oli johtunut siitä, ettei ravintolavaunussa ollut tarjoiluasemien paremmuudessa eroavuutta. Kyseisellä matkalla oli tarjoilu tapahtunut koko junassa eikä vain tarjoiluvaunussa. Saario oli entinen tarjoilija, joka oli pystynyt itse ansaitsemaan hänelle annetun tarjoilupalkkion. Kun Saario kuitenkin oli kuukausipalkalla, ei hänkään enempää kuin toisetkaan tarjoilijat kuitenkaan olisi ollut oikeutettu vaatimaan työnantajalta mainittua palvelurahapalkkio-osuutta. Saarion ansiosta oli myynti matkalla noussut noin 25 % tavallista suuremmaksi. Tämän vuoksi eivät Piippo ja Sillman olleet menettäneet taloudellisia etujaan, vaikka palveluraha olikin jaettu kolmen kesken. Kun toisilla tarjoilijoilla ei voinut olla oikeutta Saarion ansaitsemaan palvelurahaan, voitiin palkkio periä työnantajalle ja suorittaa edelleen työnantajan valitsemalle henkilölle. Palvelurahapalkkion maksaminen Saariolle oli senkin vuoksi oikeudenmukaista, koska tarkastajille ei maksettu kuukausipalkan lisäksi erillisiä päivärahoja. Joensuun matkalla oli silloin tällöin ollut 3 tarjoilijaa. Saarion mukaantulosta ei oltu Piipolle ja Sillmanille etukäteen ilmoitettu, mutta Sillman oli Saarion mukaantulosta kuultuaan todennut olevan hyvä, että oli saatu ruuhka-apua. Tapausta, jolloin tarkastajalle olisi maksettu osuus palvelurahoista, ei ollut sattunut aikaisemmin. Esittämillään perusteilla on Liiketyönantajain Keskusliitto vaatinut kanteen hylkäämistä perusteettomana.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan

Matkaravinto Oy on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on käsitellyt jutun ja toteaa siinä käyneen selville, että jutussa on kysymys tarjoilurahaosuudesta, jonka suuruus on yhteensä noin 60 markkaa eli kumpaakin sitä vaatinutta tarjoilijaa kohti noin 30 markkaa. Kantajaliitto ei ole edes väittänyt, että samanlaisia tapauksia olisi esiintynyt muita tai että jutulla muuten olisi sille periaatteellista merkitystä. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei vireille pannulla vahvistuskanteella ole huomattavampaa merkitystä Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitolle, ja harkitsee sen vuoksi oikeaksi työtuomioistuimesta annetun lain 9 §:n nojalla jättää kanteen tutkimatta.

Kun jutun vireilletuloon kuitenkin on olennaisesti vaikuttanut se epätyydyttävä tapa, jolla molemmat asianosaisliitot, mutta erityisesti Liiketyönantajain Keskusliitto ovat tässä asiassa hoitaneet työehtosopimuksen 22 §:ssä edellytettyjä neuvotteluja, saa Liiketyönantajain Keskusliitto itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Hallenberg, Aranto, Vihma, Heiniö, Hyppönen, Lankinen ja Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.