16.4.2010

Ulkoasianministeriö oli antanut asetuksen ulkomaanedustuksen paikalliskorotuksesta ulkomaanedustuksen korvauksista annetun lain valtuutussäännöksen perusteella. Asetuksen mukaan ulkomaanedustuksen palveluksessa määräaikaisessa virkasuhteessa olevat erityisasiantuntijat oli erotettu omaksi ryhmäkseen, joka johti selkeästi pienempiin korvausmääriin kuin vakinaisessa virkasuhteessa olevilla.

Oikeuskansleri katsoi, että ulkomaanedustuksen korvauksista annetun lain 4 § mahdollisti paikalliskorotuksen suuruuden määräytymisen virkamiehen virkanimikkeen perusteella. Tämän vuoksi asiaa ei voitu arvioida välittömänä syrjintänä. Se seikka, että paikalliskorotuksen taso oli määräaikaisessa virkasuhteessa olevien osalta vakinaisten virkamiesten paikalliskorotustasoja matalampi, herätti kysymyksen yhdenvertaisuudesta ja virkasuhteen voimassaolon merkityksestä paikalliskorotuksen määrälle.

Oikeuskansleri totesi, että ulkoasianministeriö ei ollut tuonut esiin oikeudellisesti kestäviä perusteita, jotka kumoaisivat sen, että kysymys voi olla välillisestä syrjinnästä. Ministeriö ei ollut myöskään tuonut esiin perusteita, jotka olisivat liittyneet tehtävien sisältöön ja vaativuuteen.

Oikeuskansleri kiinnitti ulkoasianministeriön huomiota siihen, että ulkoasianministeriön säännöstä arvioitaessa huomioon on otettava, että perustuslain ja virkamieslain yhdenvertaisuus- ja tasapuolisen kohtelun vaatimusta koskevat säännökset rajoittavat asetuksenantajan harkintavaltaa ja asettavat rajoituksia säännösten sisällölle.