13.3.1997

Hallintokanteluasian käsittelyssä terveydenhuollon oikeusturvakeskuksessa ei kantelijalle ollut varattu tilaisuutta esittää omia näkemyksiään. Hallintokantelussa oli ollut kysymys lääkäreiden menettelystä mielenterveyslaissa säädetyn tarkkailumenettelyn eri vaiheissa sekä tarkkailuun ottamispäätöksestä. Asiassa oli käynyt ilmi, että kanteluasioita käsiteltäessä terveydenhuollon oikeusturvakeskus hankkii tavallisesti ensin selvitystä niiltä, joihin kantelu on kohdistettu sekä hankkii mahdollisesti muita asiakirjoja. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen käyttämiltä asiantuntijoilta voidaan lisäksi pyytää lausunto, jonka jälkeen asia tavallisesti ratkaistaan ilman kantelijan kuulemista. Kantelijan kuuleminen on poikkeuksellista, jolloin kantelijaa voidaan kuulla selvityksessä esitettyjen väitteiden pohjalta.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen huomiota on kiinnitetty hallitusmuodon perusoikeussäännöksiin viitaten hallintokantelujen käsittelyssä edellytettävään asianosaisen kuulemiseen. Apulaisoikeuskanslerin ratkaisussa on todettu, että hallintokantelun asema oikeusturvakeinona korostuu silloin, kun säännönmukaisen valitustien mahdollisuutta ei ole. Tällöin tulee erityisesti huolehtia siitä, että hallintokantelu saa riittävän asianmukaisen käsittelyn. Keskeisenä oikeusturvakysymyksenä on tällöin sekä kantelun kohteen että kantelijan kuuleminen käsittelyn aikana asian selvittämiseksi. Kantelijalle tulisikin lähtökohtaisesti varata mahdollisuus vastineen antamiseen hankittujen selvitysten johdosta.

HallintomenettelyL 15 §, HM 16 § 2 mom, VNOS 7 § 2 mom