27.11.1992

Suomen Hippos r.y. oli toimeenpannut ravihevosten rokottamisen influenssaa vastaan maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston toimivaltansa puitteissa antaman suosituksen perusteella. Suositus ei ollut ollut yhdistystä sitova, vaan toimenpiteet olivat olleet sen harkinnassa.

Apulaisoikeuskansleri on päätöksessään katsonut, ettei eläinlääkintöosasto ollut asiassa ylittänyt harkintavaltaansa. Kun yhdistyksellä oli yksinomainen oikeus järjestää totalisaattoriraveja, merkitsi rokotuksen vaatiminen kilpailuun osallistumisen edellytyksenä käytännössä eräänlaista rokottamispakkoa. Sen oli katsottava osittain rajoittavan ravihevosten kasvattamista maatilatalouden sivuelinkeinona harjoittavan hevosenomistajan elinkeinovapautta, joskin rokotuksella oli eläinlääkinnölliseltä ja hevostaloudelliselta kannalta tärkeä merkitys. Päätöksessä on katsottu olleen jossain määrin tulkinnanvaraista, olivatko ohjeet tai suositukset olleet asianosaisten oikeusturvan kannalta asianmukaisin keino pakkorokottamisen voimaansaattamiseksi, mm. valitusmahdollisuuden puuttumisen ja korvauskysymyksessä esiin tulleiden ongelmien takia.