Asetus öljyn aiheuttaman meren saastunnan ehkäisemistä koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta.
- Datum för undertecknande
Sitten kun tasavallan presidentti on 19 päivänä joulukuuta 1958 päättänyt, että Suomi liittyy öljyn aiheuttaman meren saastunnan ehkäisemisestä Lontoossa 12 päivänä toukokuuta 1954 allekirjoitettuun yleissopimukseen, ja yhtymiskirja on 30 päivänä joulukuuta 1958 talletettu Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan ulkoasiainministeriöön, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että mainittu yleissopimus tulee voimaan 30 päivänä maaliskuuta 1959 niinkuin siitä on sovittu.
ÖLJYN AIHEUTTAMAN MEREN SAASTUNNAN EHKÄISEMISTÄ KOSKEVA YLEISSOPIMUS, 1954
Hallitukset, jotka olivat edustettuina Lontoossa huhtikuun 26 ja toukokuun 12 päivien välisenä aikana 1954 pidetyssä öljyn aiheuttamaa meren saastuntaa käsittelevässä kansainvälisessä konferenssissa,
haluten yhteisellä sopimuksella ryhtyä toimenpiteisiin aluksista tyhjennetyn öljyn aiheuttaman meren saastunnan ehkäisemiseksi ja katsoen, että tämä päämäärä voidaan parhaiten saavuttaa solmimalla yleissopimus,
ovat senmukaisesti määränneet allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat, jotka esitettyään oikeiksi ja asianmukaisiksi havaitut valtakirjansa, ovat sopineet seuraavasti:
I artikla
1. Tätä sopimusta sovellettaessa on seuraavilla sanonnoilla, mikäli lauseyhteydestä ei toisin ilmene, tässä määrätty merkitys, nimittäin:
Sanalla "toimisto" on XXI artiklan sille määräämä merkitys.
"Tyhjentäminen" öljystä tai öljypitoisesta seoksesta puheen ollen tarkoittaa kaikenlaista tyhjentämistä tai vuotamista olkoonpa sen syy mikä tahansa.
"Raskas dieselöljy" tarkoittaa laivadieselöljyä lukuunottamatta sellaisia tisleitä, joista enemmän kuin 50 % tilavuudesta tislautuu enintään 340° C lämpötilassa, kun koe tehdään A.S.T.M. standardimenetelmää D. 158/53 käyttäen.
"Peninkulma" tarkoittaa meripeninkulmaa, joka on 1 852 metriä (6 080 jalkaa).
"Öljy" tarkoittaa raakaöljyä, polttoöljyä, raskasta dieselöljyä ja voiteluöljyä. "Öljynsekainen" tulkitaan samalla tavalla.
2. Tässä sopimuksessa tarkoitetaan sopimushallituksen alueella sen maan aluetta, jonka hallituksena se on ja jokaista muuta aluetta, jonka kansainvälisistä suhteista sanottu hallitus on vastuussa ja joita sopimus XVIII artiklan mukaisesti on ulotettu koskemaan.
II artikla
Tätä sopimusta sovelletaan mertakulkeviin aluksiin, jotka on rekisteröity jollakin sopimushallituksen alueella, lukuunottamatta:
1) sotalaivaston apualuksia, silloin kun niitä käytetään tähän tarkoitukseen;
2) bruttovetoisuudeltaan alle 500 tonnin aluksia;
3) valaanpyyntialuksia, silloin kun niitä käytetään tähän tarkoitukseen;
4) aluksia, jotka liikennöivät Pohjois-Amerikan suurilla järvillä ja niitä yhdistävillä ja niihin laskevilla vesillä, jotka idässä ulottuvat Quebecin maakunnassa Kanadassa lähellä Montrealia olevan Lachinen kanavan alasuuhun asti.
III artikla
1. IV ja V artiklassa mainituin poikkeuksin on tankkialuksesta, johon sopimusta sovelletaan, kielletty tyhjentämästä mereen sopimuksen liitteessä A mainituilla kielletyillä alueilla
a) öljyä,
b) öljypitoista seosta, joka saastuttaa meren pinnan.
Tätä määräystä sovellettaessa ei öljyn sellaisessa öljypitoisessa seoksessa, jossa on vähemmän kuin 100 osaa öljyä miljoonaa osaa kohti, katsota saastuttavan meren pintaa.
2. IV ja V artiklassa mainituin poikkeuksin on aluksen, johon sopimusta sovelletaan ja joka ei ole tankkialus, tyhjennettävä öljynsekainen painolastivesi tai tankkien huuhteluvesi mereen niin etäällä rannikosta kuin se on käytännössä mahdollista. Kolmen vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulopäivästä on tämän artiklan 1 momentin tankkialuksiin sovellettavia määräyksiä sovellettava muihinkin aluksiin, kuitenkin niin, että
a) kielletyt alueet muiden kuin tankkialusten ollessa kysymyksessä ovat ne alueet, jotka näiden alusten osalta on lueteltu sopimuksen liitteessä A; ja
b) öljyn tai öljypitoisen seoksen tyhjentäminen sellaisesta aluksesta ei ole kiellettyä, kun alus on matkalla satamaan, jossa ei ole VIII artiklassa mainittuja vastaanottolaitteita.
3. Tämän artiklan 1 ja 2 momentin säännösten rikkominen on rangaistava teko sen alueen lakien mukaan, jossa alus on rekisteröity.
IV artikla
1. III artikla ei koske:
a) öljyn tai öljypitoisen seoksen tyhjentämistä aluksesta sen turvallisuuden ollessa kysymyksessä, aluksen tai sen lastin vahingoittumisen estämiseksi tai ihmishengen pelastamiseksi merellä;
b) öljyn tai öljypitoisen seoksen vuotamista, joka aiheutuu aluksen vahingoittumisesta tai väistämättömästä vuodosta, jos kaikkiin kohtuullisiin varovaisuustoimenpiteisiin vuodon ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi on ryhdytty vahingon tapahtumisen tai vuodon havaitsemisen jälkeen;
c) sellaisten pohjasakkojen (sedimenttien) tyhjentämistä,
1) joita ei voida pumpata tankkialusten lastisäiliöistä niiden jähmeyden takia, tai
2) jotka jäävät jäljelle polttoöljyä tai voiteluöljyä puhdistettaessa tai selvennettäessä, edellytettynä, että tyhjentäminen suoritetaan niin etäällä rannikosta kuin on käytännössä mahdollista.
2. Tässä artiklassa mainitun tyhjentämisen tai vuodon sattuessa on IX artiklan edellyttämään öljypäiväkirjaan tehtävä merkintä tyhjentämisen syystä ja vallinneista olosuhteista.
V artikla
III artikla ei koske tapauksia, milloin
a) kahdentoista kuukauden aikana siitä päivästä lukien, jolloin sopimus tulee voimaan aluksen rekisteröintialueella, mitä öljypitoista seosta tahansa;
b) mainitun määräajan umpeenkulumisen jälkeen öljypitoista seosta, joka ei sisällä muuta öljyä kuin voiteluöljyä.
VI artikla
Rangaistus, jonka sopimushallituksen jollakin alueella voimassa oleva laki III artiklan mukaisesti määrää laittomasta öljyn tai öljypitoisen seoksen tyhjentämisestä kysymyksessä olevan alueen aluevesien ulkopuolella, ei saa olla sitä rangaistusta lievempi, jonka saman alueen laki määrää laittomasta öljyn tai öljypitoisen seoksen tyhjentämisestä aluksesta aluevesillä.
VII artikla
Kahdentoista kuukauden kuluttua tämän sopimuksen voimaantulosta sopimushallituksen jollakin alueella on kaikki sillä alueella rekisteröidyt alukset varustettava laitteilla polttoöljyn tai raskaan dieselöljyn vuotamisen ehkäisemiseksi kupuihin, joiden sisällys tyhjennetään mereen laskematta sitä ensin öljyvesiseparaattorin lävitse.
VIII artikla
Sopimushallituksen on huolehdittava siitä, että kolmen vuoden kuluttua tämän sopimuksen voimaantulosta jollakin sille kuuluvalla alueella kaikki sillä alueella sijaitsevat tärkeimmät satamat on varustettu satamaa käyttäviä, muita kuin tankkialuksia varten asianmukaisilla laitteilla, joilla voidaan, aiheuttamatta aluksille tarpeetonta viivytystä, vastaanottaa öljynsekainen painolastivesi ja tankkien huuhteluvesi, joka saattaa jäädä jäljelle kun vesi on laskettu öljyvesiseparaattorin, seisotustankin tai muun laitteen läpi. Sopimushallituksen on aika ajoin määriteltävä, mitkä satamat sen alueilla ovat tämän artiklan tarkoittamia tärkeimpiä satamia ja ilmoitettava kirjallisesti toimistolle onko mainittuihin satamiin järjestetty asianmukaiset vastaanottolaitteet.
IX artikla
1. Jokaisessa aluksessa, johon sopimusta sovelletaan, on oltava öljypäiväkirja (joko osana aluksen virallisesta laivapäiväkirjasta tai muunluontoinen) siinä muodossa kuin tämän sopimuksen liitteessä B (Liite B säilytetään ulkoasiainministeriössä) määrätään. Tähän kirjaan on tehtävä asianmukaiset merkinnät ja sen jokainen sivu samoin kuin kaikki IV artiklan 2 momentin mukaiset merkinnät on varustettava sen tai niiden päällystöön kuuluvien henkilöiden, jotka vastaavat kysymyksessä olevista toimenpiteistä, sekä aluksen päällikön allekirjoituksella. Öljypäiväkirjan merkinnät on tehtävä sen alueen virallisella kielellä, missä alus on rekisteröity, taikka englannin- tai ranskankielellä.
2. Asianomaisilla viranomaisilla sopimushallituksen kaikilla alueilla on oikeus aluksen ollessa alueella sijaitsevassa satamassa tarkastaa sopimuksen säännösten mukaisesti aluksessa pidettävää öljypäiväkirjaa, ottaa jäljennös jokaisesta kirjan merkinnästä ja vaatia aluksen päällikköä todistamaan se oikeaksi. Jokaista aluksen päällikön täten oikeaksi todistamaa jäljennöstä on voitava käyttää missä oikeusasiassa tahansa todisteena merkinnässä ilmoitetuista seikoista. Toimenpiteet, joihin asianomaiset viranomaiset tämän momentin nojalla ryhtyvät, on suoritettava mahdollisimman joutuisasti ja alusta viivyttämättä.
X artikla
1. Sopimushallitus voi toimittaa sen alueen sopimushallitukselle, missä alus on rekisteröity, kirjallisen ilmoituksen siitä, että alus on todistettavasti rikkonut sopimuksen jotakin määräystä, olipa väitetty rikkomus tapahtunut missä tahansa. Ensiksimainitun hallituksen asianomaisten viranomaisten on, milloin se on käytännössä mahdollista, ilmoitettava aluksena päällikölle väitetystä rikkomuksesta.
2. Ilmoituksen vastaanottaneen hallituksen tulee tutkia asia ja sillä on oikeus pyytää ilmoituksen tehnyttä hallitusta toimittamaan lisäselvityksiä väitetystä rikkomuksesta. Jos sen alueen hallitus, missä alus on rekisteröity, katsoo riittävien todisteiden olevan käytettävissä, jotta voitaisiin ryhtyä oikeudellisiin toimenpiteisiin aluksen omistajaa tai päällikköä vastaan väitetyn rikkomuksen johdosta, tulee sen huolehtia siitä, että näihin toimenpiteisiin ryhdytään mahdollisimman pian, sekä ilmoittaa toiselle sopimushallitukselle ja toimistolle oikeudellisten toimenpiteiden tulokset.
XI artikla
Mitään tämän sopimuksen määräystä ei ole tulkittava siten, että se rajoittaisi jonkin sopimushallituksen tuomiovaltaan sisältyvää toimivaltaa jossakin sopimuksen tarkoittamassa asiassa tai siten, että se laajentaisi jonkin sopimushallituksen tuomiovaltaa.
XII artikla
Sopimushallituksen on lähetettävä toimistolle ja Yhdistyneiden Kansakuntien asianomaiselle elimelle.
a) sen alueilla voimassa olevien lakien, asetusten, määräysten ja ohjesääntöjen tekstit, joilla tämä sopimus saatetaan voimaan;
b) kaikki viralliset selostukset tai viralliset selostuslyhennelmät, sikäli kuin ne sisältävät tietoja tämän sopimuksen määräysten soveltamisen tuloksista, kuitenkin edellytettynä, että puheenaolevat selostukset ja selostuslyhennelmät eivät asianomaisen hallituksen mielestä ole luottamuksellista laatua.
XIII artikla.
Sopimushallitusten väliset riidat, jotka koskevat tämän sopimuksen tulkintaa tai soveltamista ja joita ei voida ratkaista neuvotteluilla, alistetaan jommankumman osapuolen pyynnöstä Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, mikäli osapuolet eivät keskenään sovi riidan ratkaisemisesta välitysmiesmenettelyllä.
XIV artikla
1. Tämä sopimus on avoin allekirjoitusta varten kolmen kuukauden ajan tästä päivästä lukien ja on senjälkeen avoin siihen yhtymistä varten.
2. Hallitukset voivat tulla sopimuksen osapuoliksi
a) allekirjoittamalla sen ilman yhtymisvarausta;
b) allekirjoittamalla sen yhtymisvarauksin, jota seuraa yhtyminen; tai
c) yhtymällä siihen.
3. Yhtyminen tapahtuu tallettamalla yhtymiskirja toimistolle, jonka on annettava kaikille sopimuksen allekirjoittaneille tai siihen yhtyneille hallituksille tieto jokaisesta allekirjoituksesta ja yhtymiskirjan talletuksesta sekä niiden päivämääristä.
XV artikla
1. Sopimus tulee voimaan kaksitoista kuukautta senjälkeen kun vähintään kymmenen hallitusta on tullut sen osapuoliksi. Näistä viiden tulee edustaa maita, joilla kullakin on vähintään 500 000 tonnin bruttovetoinen tankkilaivasto.
2. a) Niiden hallitusten osalta, jotka allekirjoittavat sopimuksen ilman yhtymisvarausta tai yhtyvät siihen ennen sitä päivää, jolloin sopimus tämän artiklan 1 momentin mukaan tulee voimaan, sopimus tulee voimaan sanottuna päivänä. Niiden hallitusten osalta, jotka yhtyvät sopimukseen sen voimaantulopäivänä tai sen jälkeen, sopimus tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua asianomaisen hallituksen yhtymiskirjan tallettamispäivästä.
b) Toimiston on niin pian kuin mahdollista ilmoitettava kaikille hallituksille, jotka ovat allekirjoittaneet sopimuksen tai siihen yhtyneet, sopimuksen voimaantulopäivä.
XVI artikla
1. Sopimushallituksen pyynnöstä on toimiston toimitettava tähän sopimukseen tehty muutosehdotus kaikille sopimushallituksille harkintaa varten.
2. Muutoksen, joka tämän artiklan 1 momentin mukaisesti on toimitettu sopimushallituksille harkintaa varten, katsotaan tulleen kaikkien sopimushallitusten hyväksymäksi ja se tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua sen tiedoksiantamisesta, jollei jokin sopimushallitus vähintään kahta kuukautta ennen tuon ajan umpeenkulumista ole ilmoittanut, ettei se hyväksy muutosta.
3. a) Toimiston on, milloin yksi kolmannes sopimushallituksista sitä pyytää, kutsuttava koolle sopimushallitusten välinen konferenssi käsittelemään jonkin sopimushallituksen tähän sopimukseen ehdottamia muutoksia.
b) Jokainen muutos, jonka konferenssi hyväksyy enemmistöllä, joka on kaksi kolmannesta edustettuina olevien sopimushallitusten lukumäärästä, on toimiston toimitettava kaikille sopimushallituksille hyväksymistä varten.
4. Muutos, joka tämän artiklan 3 momentin nojalla on toimitettu sopimushallituksille hyväksymistä varten, tulee kaikkiin sopimushallituksiin nähden, lukuun ottamatta niitä, jotka ennen muutoksen voimaantuloa ovat ilmoittaneet, että ne eivät hyväksy muutosta, voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua siitä, kun kaksi kolmannesta sopimushallituksista on hyväksynyt muutoksen.
5. Tähän artiklaan perustuva ilmoitus on tehtävä kirjallisesti toimistolle, jonka on ilmoituksen vastaanottamisesta tiedoitettava kaikille sopimushallituksille.
6. Toimiston on ilmoitettava kaikille allekirjoittaja sopimushallituksille kaikki muutokset, jotka tämän artiklan perusteella tulevat voimaan, niin myös muutosten voimaantulopäivät.
XVII artikla
1. Tämän sopimuksen voi jokainen sopimushallitus sanoa irti milloin tahansa viiden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus sen osalta on tullut voimaan.
2. Irtisanominen on suoritettava toimistolle osoitetulla kirjallisella tiedoituksella. Toimiston on annettava kaikille sopimushallituksille tieto kustakin irtisanomisesta ja sen vastaanottopäivästä.
3. Irtisanominen tulee voimaan kahdentoista kuukauden tai tiedoituksessa ehkä määrätyn pitemmän ajan kuluttua siitä, kun toimisto on vastaanottanut tiedoituksen.
XVIII artikla
1. a) Sopimushallitus voi, allekirjoittaessaan tämän sopimuksen tai yhtyessään siihen tai milloin tahansa sen jälkeen, toimistolle annetulla kirjallisella tiedoituksella ilmoittaa, että tämän sopimuksen soveltaminen ulotetaan alueeseen, jonka kansainvälisistä suhteista se on vastuussa.
b) Sopimus ulotetaan tiedoituksen vastaanottopäivästä tai siinä ehkä määrätystä muusta päivämäärästä lukien koskemaan siinä mainittuja alueita.
2. a) Sopimushallitus, joka on antanut tämän artiklan 1 momentin mukaisen tiedoituksen, voi milloin tahansa viiden vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin sopimus on siten johonkin alueeseen ulotettu, ilmoittaa kirjallisella tiedoituksella toimistolle, että sopimuksen soveltaminen tiedoituksessa mainittuun alueeseen lakkaa.
b) Sopimuksen soveltaminen tiedoituksessa mainittuun alueeseen lakkaa kahdentoista kuukauden tai tiedoituksessa ehkä määrätyn pitemmän ajan kuluttua siitä päivästä, jolloin toimisto on vastaanottanut tiedoituksen.
3. Toimiston on ilmoitettava kaikille sopimushallituksille sopimuksen ulottamisesta johonkin alueeseen tämän artiklan 1 momentin nojalla ja soveltamisen lakkaamisesta tämän artiklan 2 momentin nojalla sekä tällöin kussakin tapauksessa mainittava päivä, josta tällainen sopimuksen laajennettu soveltaminen on alkanut tai on lakkaava.
XIX artikla
1. Sodan tai muiden vihollisuuksien sattuessa voi sopimushallitus, joka katsoo sotaakäyvänä tai puolueettomana olevansa sodan vaikutuksen alainen, keskeyttää tämän sopimuksen soveltamisen kokonaan tai osaksi joillakin tai kaikilla alueillaan. Keskeytyksestä on siihen ryhtyneen hallituksen viipymättä ilmoitettava toimistolle.
2. Keskeytykseen ryhtynyt hallitus voi milloin tahansa lakkauttaa keskeytyksen ja on se joka tapauksessa tehtävä niin pian kuin keskeytystä ei enää voida pitää oikeutettuna tämän artiklan 1 momentin nojalla. Asianomaisen hallituksen on viipymättä ilmoitettava toimistolle keskeytyksen lakkauttamisesta.
3. Toimiston on ilmoitettava kaikille sopimushallituksille jokaisesta tämän artiklan perusteella tapahtuneesta keskeytyksestä tai sen lakkauttamisesta.
XX artikla
Niin pian kuin tämä sopimus on tullut voimaan, on se toimiston toimesta annettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille rekisteröitäväksi.
XXI artikla
Toimiston tehtävä hoitaa toistaiseksi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan hallitus. Jos ja kun valtioiden välinen neuvoa-antava merenkulkujärjestö perustetaan ja ottaa vastaan sille Genevessä 6 päivänä maaliskuuta 1948 allekirjoitetun sopimuksen mukaan määrätyt tehtävät, ryhtyy mainittu järjestö hoitamaan toimiston tehtäviä.
Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat merkinneet nimensä tähän sopimukseen.
Tehty Lontoossa kahdentenatoista päivänä toukokuuta 1954 yhtenä kappaleena englannin- ja ranskankielisine teksteineen, jotka kumpikin ovat alkuperäisiä. Tämä kappale säilytetään toimistossa ja on toimiston lähetettävä siitä oikeaksi todistettu jäljennös kaikille allekirjoittaja- ja sopimushallituksille.
Liite A Kielletyt vyöhykkeet
1. Tämän liitteen 3 momentissa esitetyin varauksin kiellettyjä vyöhykkeitä ovat tankkialusten osalta kaikki merialueet 50 meripeninkulman sisällä maista seuraavin poikkeuksin:
a) Adrianmeren vyöhykkeet.
Adrianmerellä Italian ja Jugoslavian rannikolla kielletyt vyöhykkeet ulottuvat kumpikin 30 meripeninkulman etäisyydelle maista Vis-saarta lukuun ottamatta. Kun tämä sopimus on ollut voimassa kolmen vuoden ajan, sanottuja vyöhykkeitä laajennetaan 20 meripeninkulmalla, mikäli edellämainittujen maiden hallitukset eivät sovi laajentamisen lykkäämisestä. Jos tällainen sopimus tehdään, on sanottujen hallitusten tehtävä siitä ilmoitus toimistolle vähintään kolme kuukautta ennen mainitun kolmen vuoden määräajan umpeenkulumista ja toimiston on ilmoitettava sopimuksesta kaikille sopimushallituksille.
b) Pohjanmeren vyöhyke.
Pohjanmeren vyöhyke ulottuu 100 meripeninkulman etäisyydelle seuraavien maiden rannikoista:
Belgia,
Tanska,
Saksan Liittotasavalta,
Alankomaat,
Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt Kuningaskunta,
ei kuitenkaan sen kohdan ulkopuolelle, missä 100 meripeninkulman vyöhykkeen raja Jyllannin länsirannikon edustalla leikkaa Norjan rannikon edustalla olevan 50 meripeninkulman vyöhykkeen rajan.
c) Atlantin valtameren vyöhyke.
Atlantin valtameren vyöhyke on sen viivan sisäpuolella, joka vedetään Greenwichin meridiaanilla 100 meripeninkulmaa pohjois-koillissuuntaan pitkin Greenwichin meridiaania 64 leveysasteelle pohjoista leveyttä; siitä länteen pitkin 64 leveyspiiriä 10 pituusasteelle läntistä pituutta; siitä kohtaan 60° pohjoista leveyttä, 14° läntistä pituutta; siitä kohtaan 54°30' pohjoista leveyttä, 30° läntistä pituutta; siitä kohtaan 44°20' pohjoista leveyttä 30° läntistä pituutta; siitä kohtaan 48° pohjoista leveyttä, 14° läntistä pituutta; siitä itäänpäin pitkin 48 leveyspiiriä kohtaan, missä se leikkaa 50 meripeninkulman vyöhykkeen Ranskan rannikon edustalla. Edellä määritellyn Atlantin valtameren vyöhykkeen sisäpuolella suoritetuilla matkoilla niiden suuntautuessa satamiin, joissa ei ole asianmukaisia öljypitoisten jätteiden vastaanottolaitteita, Atlantin valtameren vyöhykkeen katsotaan päättyvän 100 meripeninkulman päässä maista.
d) Austraalian vyöhyke.
Austraalian vyöhyke ulottuu 150 meripeninkulman päähän Austraalian rannikosta, paitsi Austraalian mantereen pohjois- ja länsirannikoiden edustalla Torstai-saaria vastapäätä olevasta kohdasta 20° eteläistä leveyttä länsirannikolla.
2. Tämän liitteen 3 momentissa esitetyin varauksin kiellettyjä vyöhykkeitä muiden alusten kuin tankkialusten osalta ovat kaikki merialueet 50 meripeninkulman sisällä maista seuraavin poikkeuksin:
a) Adrianmeren vyöhykkeet.
Adrianmerellä Italian ja Jugoslavian rannikoilla kielletyt vyöhykkeet ulottuvat kumpikin 20 meripeninkulman etäisyydelle maista Vis-saarta lukuunottamatta. Kolmen vuoden kuluttua siitä kun kiellettyjä alueita on alettu soveltaa muihin kuin tankkialuksiin III artiklan 2 momentin mukaisesti, sanottuja vyöhykkeitä laajennetaan 30 meripeninkulmalla, mikäli edellämainittujen maiden hallitukset eivät sovi laajentamisen lykkäämisestä. Jos tällainen sopimus tehdään, on sanottujen hallitusten tehtävä siitä ilmoitus toimistolle vähintään kolme kuukautta ennen mainitun kolmen vuoden määräajan umpeenkulumista ja toimiston on ilmoitettava sopimuksesta kaikille sopimushallituksille.
b) Pohjanmeren ja Atlantin valtameren vyöhykkeet.
Pohjanmeren ja Atlantin valtameren vyöhykkeet ulottuvat 100 meripeninkulman päähän seuraavien maiden rannikoista:
Belgia,
Tanska,
Saksan Liittotasavalta,
Irlanti,
Alankomaat,
Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt Kuningaskunta,
ei kuitenkaan sen kohdan ulkopuolelle, missä 100 meripeninkulman vyöhykkeen raja Jyllannin länsirannikon edustalla leikkaa Norjan rannikon edustalla olevan 50 meripeninkulman vyöhykkeen rajan.
3. a) Jokainen sopimushallitus voi tehdä ehdotuksen
1) vyöhykkeen supistamisesta sille kuuluvan alueen rannikon edustalla;
2) vyöhykkeen laajentamisesta enintään 100 meripeninkulmaan asti kysymyksessä olevasta rannikosta;
tekemällä sitä tarkoittavan ilmoituksen. Vyöhykkeen supistaminen tai laajentaminen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua ilmoituksen tekemisestä, jollei mikään sopimushallituksista vähintään kahta kuukautta ennen tämän ajan umpeenkulumista ole ilmoittanut toimenpiteitten vaikuttavan haitallisesti sen etuihin, joko sen rannikoiden läheisyyden takia tai sen tähden, että sen alukset liikennöivät alueella, ja ettei se hyväksy kysymyksessäolevaa supistamista tai laajentamista.
b) Tässä momentissa tarkoitettu ilmoitus on tehtävä kirjallisesti toimistolle, jonka on tiedoitettava kaikille sopimushallituksille ilmoituksen vastaanottamisesta.
PÄÄTÖSLAUSELMAT Päätöslauselma 1
Pysyvien öljyjen mereen tyhjentämisen täydellinen välttäminen niin pian kuin se on käytännössä mahdollista
Öljyn aiheuttamaa meren saastuntaa käsittelevä kansainvälinen konferenssi, 1954, hyväksyy seuraavan päätöslauselman:
Konferenssi on todennut, että useiden maiden rannikot ja rannikkovedet ovat vakavasti alttiina öljysaastunnalle, joka aiheuttaa suurta vahinkoa rannikoille ja rannoille siten estäen terveellistä virkistystä ja haitaten matkailutoimintaa, aiheuttaen kuolemaa ja tuhoa linnuille ja muulle eläimistölle sekä vaikuttaen vahingollisesti kaloihin ja niiden ravintona oleviin vesieliöihin. Monissa maissa tunnetaan laajoissa piireissä yleistä huolestumista tämän ongelman laajuuden ja kasvun johdosta.
Saastunta aiheutuu pysyvistä öljyistä, so. raakaöljystä, polttoöljystä, raskaasta dieselöljystä ja voiteluöljystä. Vaikka ei ole sitovia todisteita siitä, että nämä öljyt säilyisivät rajattoman ajan meren pinnalla, ne säilyvät kuitenkin pitkiä ajanjaksoja, ja merivirrat, tuuli ja pintavirrat voivat kuljettaa niitä hyvinkin huomattavia matkoja öljyn lopulta sakkautuessa rannikoille. Erittäin suuria määriä pysyviä öljyjä tyhjennetään säännöllisesti mereen tankkialuksista säiliöitä huuhdottaessa ja poistettaessa öljynsekaista painolastivettä. Kuivalastialukset, jotka tavallisesti käyttävät polttoainesäiliöitään painolastivesisäiliöinä, tyhjentävät samaten öljynsekaisen painolastiveden mereen, mikä myös aiheuttaa saastuntaa. Tankkialuksissa on käytännössä mahdollista menetellä siten, että niiden öljyjätteet säilytetään aluksessa ja tyhjennetään öljynlastaus- tai korjaus satamissa oleviin vastaanottolaitteisiin. Kuivalastialuksista tyhjennetyn painolastiveden aiheuttamaa saastuntaa voidaan vähentää tai se voidaan estää asentamalla tehokkaita öljyvesiseparaattoreita tai muulla tavoin, kuten järjestämällä satamiin riittävästi öljyjätteiden vastaanottolaitteita.
Ainoa tunnettu, täysin tehokas menetelmä öljysaastunnan ehkäisemiseksi on pysyvien öljyjen mereentyhjentämisen täydellinen välttäminen, ja, kuten edellä todettiin, ovat toimenpiteet tämän päämäärän oleelliseksi saavuttamiseksi mahdollisia.
Vaikka konferenssi on tullut siihen lopputulokseen, että tällä hetkellä ei voida määrätä ajankohtaa, josta alkaen pysyvien öljyjen mereentyhjentämistä on kokonaan vältettävä, se katsoo, että pysyvien öljyjen mereentyhjentämisen välttämistä olisi, eräin tarpeellisin poikkeuksin, noudatettava aikaisimmasta mahdollisesta ajankohdasta alkaen. Konferenssi kehoittaa painokkaasti kaikkia hallituksia ja muita asianomaisia elimiä tekemään parhaansa luodakseen edellytykset, joista kiellon noudattamien riippuu, huolehtimalla pääsatamiensa varustamisesta riittävillä vastaanottolaitteilla sekä alusten varustamisesta tarpeellisilla laitteilla. Konferenssi on sitä mieltä, että kolmen vuoden kuluessa olisi pidettävä uusi konferenssi, joka tutkisi asiaa uudelleen tämän konferenssin suosittelemien toimenpiteiden sovellutuksesta saatujen kokemusten valossa.
PÄÄTÖSLAUSELMAT Päätöslauselma 2
Sopimuksen periaatteiden soveltaminen, mikäli se on kohtuullista ja käytännössä mahdollista, aluksiin, joita sopimus ei koske
Öljyn aiheuttama meren saastuntaa käsittelevä kansainvälinen konferenssi, 1954, hyväksyy päätöslauselman,
että niiden maiden hallitusten, jotka yhtyvät tähän sopimukseen, on myös lainsäädännöllä tai muulla tavoin sovellettava sopimuksen määräyksiä, mikäli se on kohtuullista ja käytännössä mahdollista, kaikkiin niiden alueilla rekisteröityihin tai niille kuuluviin mertakulkeviin aluksiin, joita sopimuksen määräykset eivät koske, so. sota-aluksiin ja muihin rekisteröimättömiin aluksiin, sotalaivaston apualuksiin, silloin kun niitä käytetään tähän tarkoitukseen, bruttovetoisuudeltaan alle 500 tonnin aluksiin ja valaanpyyntialuksiin, silloin kun niitä käytetään tähän tarkoitukseen.
PÄÄTÖSLAUSELMAT Päätöslauselma 3
Aluksissa käytettävien tehokkaiden öljyvesiseparaattoreiden kehittämisen ja asentamisen edistäminen sekä suoritusvaatimusten laatiminen niille
Öljyn aiheuttamaa meren saastuntaa käsittelevä konferenssi, 1954, hyväksyy päätöslauselman,
että niiden maiden hallitusten, jotka yhtyvät tähän sopimukseen, on edistettävä tehokkaiden öljyvesiseparaattoreiden kehittämistä ja niiden asentamista aluksiin sekä laadittava niitä varten suoritusvaatimukset.
PÄÄTÖSLAUSELMAT Päätöslauselma 4
Korjaus- ja öljynlastaussatamien varustaminen öljyjätteiden vastaanottolaitteilla
Öljyn aiheuttamaa meren saastuntaa käsittelevä kansainvälinen konferenssi, 1954, hyväksyy päätöslauselman, että
1) korjaussatamat on varustettava tarvittavilla laitteilla öljyjätteiden vastaanottamiseksi tankki- ja kuivalastialuksista, ja
2) mikäli muut elimet eivät järjestä öljyjätteiden vastaanottolaitteita, asianomaisten öljy-yhtiöiden on niin pian kuin mahdollista järjestettävä vastaanottolaitteet niihin öljynlastaussatamiin, joista ne ovat vastuussa ja joissa ei vielä ole riittäviä laitteita, varsinkin niihin öljynlastaussatamiin, joista laivataan raakaöljyä.
PÄÄTÖSLAUSELMAT Päätöslauselma 5
Ohjekäsikirjojen laatiminen öljysaastunnan välttämiseksi
Öljyn aiheuttamaa meren saastuntaa käsittelevä kansainvälinen konferenssi, 1954, hyväksyy päätöslauselman,
että hallitusten on annettava laatia, julkaista ja levittää ohjekäsikirjaa tai -käsikirjoja henkilöille, jotka palvelevat niiden alueilla rekisteröidyissä aluksissa sekä henkilöstölle, joka maissa suorittaa öljyn lastusta aluksiin ja purkausta aluksista. Näissä käsikirjoissa on selostettava ne toimenpiteet, jotka ovat tarpeen, jotta alukset voisivat noudattaa sopimuksen määräyksiä. Käsikirjoja on lähetettävä Yhdistyneille Kansakunnille.
PÄÄTÖSLAUSELMAT Päätöslauselma 6
Väliaikaiset toimenpiteet ennen sopimuksen voimaantuloa
Öljyn aiheuttamaa meren saastuntaa käsittelevä kansainvälinen konferenssi, 1954, hyväksyy päätöslauselman,
että ennen sopimuksen voimaantuloa on hallitusten joko lainsäädännöllä tai muulla tavoin ryhdyttävä pikaisiin toimenpiteisiin varmistaakseen sen,
a) että alukset varustetaan tarvittaessa laitteilla, joilla estetään sopimuksessa määritellyn polttoöljyn ja raskaan dieselöljyn vuotaminen kupuihin, joiden sisällys tyhjennetään meren sen kulkematta ensin öljyvesiseparaattorin läpi;
b) että niihin satamiin, joissa öljyjätteiden vastaanottolaitteet ovat nykyisin riittämättömät, lisätään näitä laitteita;
c) että sopimuksen muita periaatteita noudatetaan, mikäli se on kohtuullista ja käytännössä mahdollista.
PÄÄTÖSLAUSELMAT Päätöslauselma 7
Kansallisten öljysaastuntaa käsittelevien komiteoiden perustaminen
Öljyn aiheuttamaa meren saastuntaa käsittelevä kansainvälinen konferenssi, 1954, hyväksyy päätöslauselman,
että hallitusten on perustettava kansallisia komiteoita, joiden tehtävänä on tarkkailla öljysaastuntakysymystä sekä osoittaa käytännöllisiä toimenpiteitä öljysaastunnan ehkäisemiseksi, tarpeellisen tutkimustyön suorittaminen mukaanluettuna.
PÄÄTÖSLAUSELMAT Päätöslauselma 8
Yhdistyneiden Kansakuntien asianomaisen elimen toimesta suoritettava öljysaastuntaa koskevien teknillisten tietojen kokoaminen ja levittäminen
Öljyn aiheuttamaa meren saastuntaa käsittelevä kansainvälinen konferenssi, 1954, hyväksyy päätöslauselman,
että Yhdistyneitä Kansakuntia, jolla öljysaastuntakysymys on jo ollut harkittavana, pyydetään ottamaan toimekseen koota, eritellä ja levittää öljysaastuntaa koskevia tietoja eri maissa ja varsinkin teknillisiä tietoja, jotka koskevat öljyjätteiden vastaanottolaitteita satamissa ja öljysaastuntakysymystä koskevien tutkimusten tuloksia yleensä; sekä pitämään kysymystä tarkkailun alaisena.