Henkilötietojen käsittely pysäköinninvalvontamaksun perinnässä
- Asiasanat
- Perintä, Käsittelyperuste, Henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuus
- Tapausvuosi
- 2025
- Antopäivä
- Diaarinumero
- TSV/27/2020
- Säädösperusta
- EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen mukainen päätös
Apulaistietosuojavaltuutetun päätös
Asia
Henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuus
Rekisterinpitäjä
Perintäyhtiö
Vireillesaattajan vaatimukset perusteluineen
Vireillesaattaja on 31.12.2020 saattanut tietosuojavaltuutetun toimistossa vireille asian, jossa on kysymys yksityisoikeudellisten pysäköinninvalvontamaksujen perinnästä ja tähän liittyvästä henkilötietojen käsittelystä. Vireillesaattaja on esittänyt, että rekisterinpitäjällä ei ole ollut lainmukaista perustetta käsitellä hänen henkilötietojaan. Vireillesaattaja on esittänyt, että hänen ja rekisterinpitäjän välillä ei ole sopimussuhdetta. Tällaista sopimussuhdetta ei virellesaattajan mukaan ole myöskään hänen ja rekisterinpitäjän toimeksiantajien (yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittavat yhtiöt) välillä. Vireillesaattaja on kertonut pyytäneensä rekisterinpitäjältä jäljennöstä sopimuksesta, johon rekisterinpitäjä on vedonnut. Tätä ei ole vireillesaattajalle toimitettu.
Vireillesaattaja on tehnyt autopaikkaa koskevan vuokrasopimuksen asumisoikeusyhtiön kanssa. Rekisterinpitäjän toimeksiantajayhtiöt ovat suorittaneet kysymyksessä olevan asumisoikeusyhtiön alueella yksityisoikeudellista pysäköinninvalvontaa. Rekisterinpitäjän toimeksiantajayhtiöt ovat määränneet vireillesaattajalle useampia yksityisoikeudellisia pysäköinninvalvontamaksuja. Vireillesaattaja on korostanut, että tällaisesta hänen vuokraamalleen alueelle kohdistuvasta yksityisoikeudellisesta pysäköinninvalvonnasta ei ole sovittu hänen kanssaan. Huolimatta siitä, että vireillesaattaja on ollut asiasta yhteydessä paitsi rekisterinpitäjään, myös rekisterinpitäjän toimeksiantajayhtiöihin, sekä yksityisoikeudellista pysäköinninvalvontaa vireillesaattajan vuokraamalla autopaikalla että perintää on edelleen jatkettu. Rekisterinpitäjä on vireillesaattajan kertoman mukaan jatkanut perintää 6.8.2021 asti.
Helsingin hovioikeus on sittemmin 31.3.2023 tuomiollaan (nro 544, diaarinumero S 21/1266) ratkaissut vireillesaattajan ja rekisterinpitäjän velkasuhteeseen perustuvaan saatavaan koskevan asian. Vireillesaattajan ja asumisoikeusyhtiön välisessä vuokrasopimuksessa ei edellä mainitun hovioikeuden tuomion mukaan ole ollut mainintaa siitä, että vireillesaattaja olisi velvollinen vuokraamallaan pysäköintipaikalla pitämään esillä pysäköintitunnusta pysäköintioikeuden osoittamiseksi. Vuokrasopimuksessa ei liioin ole ollut mitään mainintaa pysäköinninvalvonnasta alueella ja siihen liittyvistä pysäköintimääräyksistä. Hovioikeuden tuomiossa todetusti se, että asumisoikeusyhtiö oli rekisterinpitäjän toimeksiantajayhtiön kanssa sopinut heidän välisessään sopimuksessa pysäköinninvalvonnasta asumisoikeusyhtiön alueella, ei tarkoita sitä, että vireillesaattaja olisi tullut velvoitetuksi tähän sopimukseen tai että tässä sopimuksessa olisi voitu asettaa vireillesaattajaa sitovia velvoitteita, kun niitä ei ollut otettu vireillesaattajan ja asumisoikeusyhtiön väliseen sopimukseen. Vuokrasopimuksessa ei liioin ole ollut ehtoa, jonka mukaan sopimuksen osapuoli olisi yksipuolisesti voinut muuttaa sopimusta.
Rekisterinpitäjältä saatu selvitys
Rekisterinpitäjältä on pyydetty asiassa selvitystä. Rekisterinpitäjä on antanut selvityksensä 12.12.2023.
Annetussa selvityksessä on todettu, että vireillesaattajan henkilötietojen käsittely on perustunut sopimuksen täytäntöönpanoon. Vireillesaattajan henkilötietoja on käsitelty, sillä vireillesaattajan on yksityisoikeudellisia valvontamaksuja koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön valossa katsottu olleen nyt kysymyksessä olevan ajoneuvon haltijana rekisterinpitäjän toimeksiantajayhtiöiden sopimuskumppani. Lisäksi annetussa selvityksessä on vedottu lakisääteiseen velvoitteeseen. Kun nyt käsillä olevassa asiassa perintätoimet vireillesaattajan asiassa on käynnistetty, rekisterinpitäjällä on ollut perintätoiminnan harjoittajien rekisteröinnistä annetun lain (411/2018) 12 §:ssä säädetysti velvollisuus henkilötietojen säilyttämiseen.
Edelleen annetussa selvityksessä on vedottu oikeutettuun etuun. Annetun selvityksen mukaan rekisterinpitäjällä on tai on ollut sekä toimeksiantajayhtiöidensä että omiin oikeutettuihin etuihinsa perustuva oikeus vireillesaattajan tietojen käsittelyyn. Annetussa selvityksessä esitetysti rekisterinpitäjän tulee voida käsitellä henkilötietoja, jotta kulloinkin kysymyksessä olevat saatavat voidaan osapuolten omistusoikeus turvaten periä.
Vireillesaattajan vastine
Vireillesaattajalle on varattu mahdollisuus antaa asiassa vastine. Vireillesaattaja on antanut vastineensa 15.1.2024. Vireillesaattaja on viitannut Helsingin hovioikeuden tuomioon ja todennut, että rekisterinpitäjä on ryhtynyt perintätoimiin ilman tosiasiallista oikeusperustetta. Vireillesaattaja on todennut kiistäneensä saatavan aiheellisuuden ensimmäisen kerran jo 4.–5.6.2020, josta lukien rekisterinpitäjän on tullut tulla tietoiseksi siitä, että sillä ei ole lainmukaista perustetta käsitellä vireillesaattajan henkilötietoja. Vireillesaattaja on kertonut olleensa rekisterinpitäjään yhteydessä edellä mainitun ajankohdan jälkeenkin. Vireillesaattaja on katsonut, että rekisterinpitäjällä ei ole ollut lainmukaista perustetta käsitellä hänen henkilötietojaan. Vireillesaattaja on katsonut, että hänen henkilötietojensa käsittely ei ole voinut perustua sopimuksen täytäntöönpanoon eikä rekisterinpitäjän tai rekisterinpitäjän toimeksiantajayhtiöiden oikeutettuun etuun. Vireillesaattajan näkemyksen mukaan rekisterinpitäjän toimeksiantajayhtiöillä ei ole ollut mitään perustetta käsitellä hänen henkilötietojaan.
Sovellettava lainsäädäntö
Asiassa sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston yleistä tietosuoja-asetusta (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus). Säädös on asetuksena jäsenvaltioissa välittömästi sovellettavaa oikeutta. Yleistä tietosuoja-asetusta täsmentää kansallinen tietosuojalaki (1050/2018).
Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklassa on säädetty henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuudesta. Käsittely on lainmukaista ainoastaan, jos ja vain siltä osin kuin vähintään yksi 6 artiklassa säädetyistä edellytyksistä täyttyy.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetysti käsittely on lainmukaista, jos käsittely on tarpeen sellaisen sopimuksen täytäntöön panemiseksi, jossa rekisteröity on osapuolena, tai sopimuksen tekemistä edeltävien toimenpiteiden toteuttamiseksi rekisteröidyn pyynnöstä.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan f alakohdassa säädetysti käsittely on lainmukaista, jos käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän tai kolmannen osapuolen oikeutettujen etujen toteuttamiseksi, paitsi milloin henkilötietojen suojaa edellyttävät rekisteröidyn edut tai perusoikeudet ja -vapaudet syrjäyttävät tällaiset edut, erityisesti jos rekisteröity on lapsi.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetysti käsittely on lainmukaista, jos käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi.
Perintätoiminnan harjoittajien rekisteröinnistä annetun lain (411/2018) 12 §:ssä säädetysti perintätoiminnan harjoittajan on säilytettävä perintätoimintaan liittyvät asiakirjat ja tiedot viiden vuoden ajan perintätoimenpiteiden päättymisestä, jollei muualla laissa säädetä pitemmästä säilytysajasta.
Oikeudellinen kysymys
Apulaistietosuojavaltuutettu arvioi ja ratkaisee vireillesaattajan asian edellä mainitusti yleisen tietosuoja-asetuksen pohjalta. Apulaistietosuoja-valtuutetun on ratkaistava, onko rekisterinpitäjällä ollut yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan b, c tai f alakohdassa säädettyä perustetta käsitellä vireillesaattajan henkilötietoja.
Apulaistietosuojavaltuutetun päätös
Rekisterinpitäjällä ei ole ollut yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tai 6 artiklan 1 kohdan f alakohdassa säädettyä perustetta käsitellä vireillesaattajan henkilötietoja.
Rekisterinpitäjällä on ollut yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetty peruste säilyttää vireillesaattajan henkilötietoja viiden vuoden ajan perintätoimenpiteiden päättymisestä, jollei muualla laissa säädetä pitemmästä säilytysajasta.
Huomautus
Apulaistietosuojavaltuutettu antaa rekisterinpitäjälle yleisen tietosuoja- asetuksen 58 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla huomautuksen. Vireillesaattajan henkilötietoja on käsitelty muussa kuin säilyttämistarkoi-tuksessa ilman laillista käsittelyperustetta.
Perustelut
Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklassa on säädetty henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuudesta. Käsittely on lainmukaista ainoastaan, jos ja vain siltä osin kuin vähintään yksi 6 artiklassa säädetyistä edellytyksistä täyttyy.
Asiassa annetussa selvityksessä on ensimmäisenä todettu, että vireillesaattajan henkilötietoja on käsitelty sopimuksen täytäntöönpanemiseksi. Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetysti henkilötietojen käsittely on lainmukaista, jos käsittely on tarpeen sellaisen sopimuksen täytäntöön panemiseksi, jossa rekisteröity on osapuolena, tai sopimuksen tekemistä edeltävien toimenpiteiden toteuttamiseksi rekisteröidyn pyynnöstä. Tämän osalta on todettava, että vireillesaattaja on tehnyt autopaikkaa koskevan vuokrasopimuksen asumisoikeusyhtiön kanssa. Tässä sopimuksessa ei kuitenkaan ole ollut mainintaa siitä, että vireillesaattaja olisi velvollinen vuokraamallaan pysäköintipaikalla pitämään esillä pysäköintitunnusta pysäköintioikeuden osoittamiseksi. Vuokrasopimuksessa ei liioin ole ollut mitään mainintaa pysäköinninvalvonnasta alueella ja siihen liittyvistä pysäköintimääräyksistä. Vuokrasopimuksessa ei liioin ole ollut ehtoa, jonka mukaan sopimuksen osapuoli olisi yksipuolisesti voinut muuttaa sopimusta. Vuokrasopimuksessa ei ole myöskään sovittu vuokrasopimukseen sovellettavasta laista. 1
Helsingin hovioikeus on sittemmin 31.3.2023 ratkaissut vireillesaattajan ja rekisterinpitäjän velkasuhteeseen perustuvaan saatavaan koskevan asian (tuomio nro 544, diaarinumero S 21/1266). Hovioikeus on todennut, että kysymyksessä olevaa autopaikkaa on pidettävä maanvuokralain (258/1966) 1 §:ssä tarkoitettuna alueena ja siihen on sovellettava maanvuokralain 72 §:n nojalla muuta maanvuokraa koskevia säännöksiä. Maanvuokralain 3 §:n 1 momentin mukaan vuokrasopimus on tehtävä kirjallisesti ja sopijapuolten allekirjoitettava. Pykälän 2 momentin mukaan kirjallisesti tehtävään vuokrasopimukseen on otettava kaikki sopimusehdot. Ehto, jota ei ole sopimukseen otettu, on mitätön. Sopimusehdon muutos tai lisäys ja vuokraoikeuden siirto on myös tehtävä kirjallisesti. Näin ollen hovioikeus on todennut, että kun pysäköintitunnuksesta ja sen esillä pitämisestä ei ole nyt kysymyksessä olevassa vuokrasopimuksessa ehtoa, niin täten tämä ehto on maanvuokralain 3 §:n 2 momentissa säädetyn mukaisesti mitätön.
Hovioikeus on edelleen todennut, että se, että asumisoikeusyhtiö oli rekisterinpitäjän toimeksiantajayhtiöiden kanssa sopinut heidän välisissään sopimuksissa pysäköinninvalvonnasta asumisoikeusyhtiön alueella, ei tarkoita sitä, että vireillesaattaja olisi tullut velvoitetuksi näihin sopimuksiin tai että näissä sopimuksissa olisi voitu asettaa vireillesaattajaa sitovia velvoitteita, kun niitä ei ollut otettu vireillesaattajan ja asumisoikeusyhtiön väliseen sopimukseen. Lisäksi hovioikeus on vielä todennut, että pysäköintialueen ehtokyltistä ei ollut yksiselitteisesti ilmennyt, että pysäköintioikeuden osoittaminen olisi edellyttänyt pysäköintitunnuksen esillä pitämistä.
Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että vireillesaattaja ei ole sidottu asumisoikeusyhtiön ja rekisterinpitäjän toimeksiantajayhtiöiden välillä solmittuihin sopimuksiin. Vireillesaattaja ei myöskään itse ole tehnyt sopimusta rekisterinpitäjän toimeksiantajayhtiöiden kanssa vuokraamansa autopaikan yksityisoikeudellisesta pysäköinninvalvonnasta. Näin ollen rekisterinpitäjällä tai sen toimeksiantajayhtiöillä ei ole tältä osin ollut yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla oikeutta käsitellä vireillesaattajan henkilötietoja. Edelleen kun nyt kysymyksessä olevaan autopaikkaan ei ylipäätään edellä selostetusti ole voitu kohdistaa yksityisoikeudellista pysäköinninvalvontaa, ei asiassa tule arvioitavaksi se, oikeuttaisiko yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetty kuitenkin rekisterinpitäjää tai sen toimeksiantajayhtiöitä käsittelemään vireillesaattajan henkilötietoja ajoneuvon pysäköimisen perusteella.
Annetussa selvityksessä on lisäksi vedottu oikeutettuun etuun. Rekisterinpitäjän tulee esittämänsä mukaan voida käsitellä henkilötietoja, jotta kulloinkin kysymyksessä olevat saatavat voidaan osapuolten omistusoikeus turvaten periä.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan f alakohdassa säädetysti henkilötietojen käsittely on lainmukaista, jos käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän tai kolmannen osapuolen oikeutettujen etujen toteuttamiseksi, paitsi milloin henkilötietojen suojaa edellyttävät rekisteröidyn edut tai perusoikeudet ja -vapaudet syrjäyttävät tällaiset edut, erityisesti jos rekisteröity on lapsi. Kaikki rekisterinpitäjän tai kolmannen osapuolen edut eivät oikeuta henkilötietojen käsittelemiseen tällä perusteella. Euroopan unionin tuomioistuin on todennut, että arvioinnissa on ensivaiheessa ratkaistava se, voidaanko kulloinkin kysymyksessä olevaa etua pitää oikeutettuna. 2 Jotta etua voidaan pitää oikeutettuna, ei etu voi olla ristiriidassa lain kanssa. Tätä arvioitaessa huomioon on otettava kaikki sovellettavat oikeussäännöt ja kaikki asiaan liittyvät olosuhteet. 3
Yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 47 perustelukappaleessa todetusti oikeutetun edun olemassaoloa on arvioitava huolellisesti. Tässä arvioinnissa on arvioitava muun muassa, voiko rekisteröity kohtuudella odottaa henkilötietojen keruun ajankohtana ja sen yhteydessä, että henkilötietoja voidaan käsitellä tätä tarkoitusta varten. Etenkin rekisteröidyn edut ja perusoikeudet voisivat syrjäyttää rekisterinpitäjän edun, jos henkilötietoja käsitellään olosuhteissa, joissa rekisteröity ei voi kohtuudella odottaa jatkokäsittelyä. Ottaen huomioon, että kysymys on ollut yksityisestä autopaikasta, jonka vireillesaattaja on vuokrannut itselleen ilman ehtoja autopaikkaan kohdistettavasta yksityisoikeudellisesta pysäköinninvalvonnasta, ei vireillesaattaja ole voinut kohtuudella odottaa, että hänen henkilötietojaan käsitellään yksityisoikeudellisen pysäköinninvalvonnan tarkoituksessa. Vireillesaattajan oikeus Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklan 1 kohdassa säädettyyn henkilötietojen suojaan syrjäyttää nyt käsillä olevassa asiassa rekisterinpitäjän edun. Rekisterinpitäjän etua ei nyt käsillä olevassa asiassa voida pitää oikeutettuna.
Lakisääteisen velvoitteen noudattamisesta
Annetussa selvityksessä on lisäksi vedottu lakisääteiseen velvoitteeseen. Kun nyt käsillä olevassa asiassa perintätoimet vireillesaattajan asiassa on käynnistetty, rekisterinpitäjällä on annetun selvityksen mukaan ollut perintätoiminnan harjoittajien rekisteröinnistä annetun lain (411/2018) 12 §:ssä säädetysti velvollisuus henkilötietojen säilyttämiseen.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetysti henkilötietojen käsittely on lainmukaista, jos käsittely on tarpeen lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Kuten asiassa annetussa selvityksessä on todettu, perintätoiminnan harjoittajien rekisteröinnistä annetun lain 12 §:ssä on säädetty perintätoimintaan liittyvien asiakirjojen ja tietojen säilyttämisestä. Perintätoiminnan harjoittajan on säilytettävä perintätoimintaan liittyvät asiakirjat ja tiedot viiden vuoden ajan perintätoimenpiteiden päättymisestä, jollei muualla laissa säädetä pitemmästä säilytysajasta. Lainkohdassa ei ole tarkemmin yksilöity, mitä tällaisilla asiakirjoilla tai tiedoilla tarkoitetaan. Lain esitöissä on kuitenkin todettu, että säännös täydentää muualla lainsäädännössä, kuten kuluttajansuojalaissa, rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetussa laissa ja kirjanpitolaissa olevia säilyttämisvelvoitteita. Säännöksen tarkoituksena on turvata aluehallintoviraston tiedonsaantioikeuden toteutuminen sen valvoessa perintätoiminnan harjoittajia. 4
Hallituksen esityksessä on edelleen todettu, että perintätoimintaan liittyvillä asiakirjoilla ja tiedoilla tarkoitetaan ensinnäkin kirjallista aineistoa, esimerkiksi toimeksiantosopimuksia, saatavan perustetta koskevia asiakirjoja, maksumuistutuksia, maksuvaatimuksia ja maksusuunnitelmia. Säilytettävään kirjalliseen aineistoon rinnastetaan sellainen sähköinen aineisto, joka on tallennettavissa ja tulostettavissa valvontaviranomaisen saataville, kuten esimerkiksi perintätoiminnan harjoittajan ja velallisen väliset sähköpostiviestit. 5
Nyt käsillä olevassa asiassa on ollut kysymys aiheettomasta perinnästä. Koska tietojen säilyttämisellä edellä mainitusti turvataan aluehallintoviraston valvontatoimia, tietosuojavaltuutetun toimistosta on vastaavan kysymyksen osalta oltu jo aiemmin yhteydessä Etelä-Suomen aluehallintovirastoon 6 ja pyydetty siltä kannanottoa kysymykseen aiheettomaan perintään liittyvien henkilötietojen säilyttämisestä. Saadun vastauksen mukaan Etelä-Suomen aluehallintovirasto pitää myös aiheettoman perinnän yhteydessä kerättyjen tietojen säilyttämistä perusteltuna.
Aluehallintoviraston valvonnan osalta olennaista on, että tiedot toimeksiannosta käyvät ilmi siten, että aluehallintovirasto voi kohdistaa perintätoimistoon valvontatoimenpiteitä jossakin asiassa. Jos henkilö esimerkiksi tekee aluehallintovirastolle ilmoituksen aiheettomasta perinnästä, ”velallisen” nimeä tavanomaisesti käytetään tapauksen yksilöimiseksi. Velallisen henkilöllisyydellä ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole merkitystä aluehallintoviraston valvontatyössä. Valvonnallisesti merkitystä voi kuitenkin esimerkiksi olla sillä, kenelle perintäkirje on lähetetty tai kuka on reklamoinut saatavasta. Näin ollen aluehallintovirasto on katsonut, että esimerkiksi säilytysvelvollisuuden piiriin kuuluvista perintäkirjeistä ja viesteistä ynnä muista sellaisista ei voida poistaa esimerkiksi velallisen nimitietoja vaan nämä kuuluvat säilytysvelvollisuuden piiriin.
Todettakoon, että aiheettomaan perintään liittyvillä tiedoilla saattaa olla merkitystä myös perintälain mukaista vahingonkorvausvelvollisuutta tai muuten virheellistä perintää arvioitaessa. Tällaisten tietojen säilyttäminen saattaisi olla perusteltua myös siitä näkökulmasta, että vahingonkorvausvaatimukset voidaan kohdistaa tiettyyn tapaukseen ja velalliseen.
Edellä esitetyin perustein rekisterinpitäjällä on ollut yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetty peruste säilyttää vireillesaattajan henkilötietoja viiden vuoden ajan perintätoimenpiteiden päättymisestä, jollei muualla laissa säädetä pitemmästä säilytysajasta. Vaikka rekisterinpitäjällä on edellä esitetysti ollut yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla oikeus säilyttää vireillesaattajan henkilötietoja, on vireillesaattajan henkilötietoja kuitenkin käsitelty myös muussa kuin säilyttämistarkoituksessa. Huolimatta siitä, että vireillesaattaja on useamman kerran ollut yhteydessä rekisterinpitäjään ja kiistänyt saatavan aiheellisuuden ensimmäisen kerran jo 4.–5.6.2020, on perintätoimia jatkettu syksyyn 2021 asti. 7 Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan osalta rekisterinpitäjä on ainoastaan vedonnut yksityisoikeudellisia valvontamaksuja koskevaan vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön. Selvää kuitenkin on, että rekisterinpitäjän olisi tullut selvittää asiaa kysymyksessä olevan asumisoikeusyhtiön kanssa ja varmistua siitä, että yksityisoikeudellisen pysäköinninvalvonnan harjoittamisesta on sovittu myös autopaikan vuokranneiden henkilöiden kanssa.
Muutoksenhaku
Tietosuojalain (1050/2018) 25 §:n mukaan tähän päätökseen voi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen noudattaen mitä laissa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019) säädetään. Valitus tehdään Helsingin hallinto-oikeuteen.
Valitusosoitus on liitteenä.
Tiedoksianto
Päätös annetaan tiedoksi hallintolain (434/2003) 60 §:n mukaisesti postitse saantitodistusta vastaan.
Lisätietoja päätöksestä antaa asian esittelijä
Erityisasiantuntija Laura Varjokari, 029 566 6771
Päätös ei ole lainvoimainen.
1
Ks. Helsingin hovioikeuden tuomio nro 544 (diaarinumero S
21/1266, annettu 31.3.2023).
2 Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisu yhdistetyissä asioissa C-26/22 ja C-64/22 (annettu 7.12.2023, SCHUFA Holding AG), kohta 75.
3 Ks. esim. Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisu asiassa C-621/22 (annettu 4.10.2024, Koninklijke Ne-derlandse Lawn Tennisbond), kohta 49.
4 HE 206/2017 vp, s. 29.
5 HE 206/2017 vp, s. 29–30.
6 Etelä-Suomen aluehallintovirasto valvoo rekisteröityjen perintätoimistojen toimintaa koko Suomen alueella.
7 Aktiiviset perintätoimet ei ole henkilötietojen säilyttämistä vaan muuta henkilötietojen käsittelyä.