28.10.2008

Kantelija oli toimittanut 8.4.2006 anomuksensa liikennevastaavan oikeuksien saamiseksi liikenne- ja viestintäministeriöön. Kantelijan mukaan anomukseen ei ollut vastattu.

Oikeuskansleri totesi päätöksessään, että asiassa toimivaltaa vailla olevana viranomaisena ministeriön oli tullut ryhtyä hallintolain (434/2003) 21 §:n mukaisiin toimenpiteisiin anomuksen siirtämiseksi toimivaltaiseksi katsomalleen viranomaiselle tai, ellei se ollut jostain syystä mahdollista, saman lain 8 §:n mukaisiin toimenpiteisiin neuvojen ja ohjauksen antamiseksi siitä, miten asian käsittelyssä tulisi edetä.

Asiassa saadun selvityksen mukaan ministeriössä oli tarkemmin selvittämättä jääneistä syistä menetelty jälkimmäisellä tavalla. Menettelyyn oli saattanut vaikuttaa se, että anomus, jonka tekeminen ei ollut sidottu määräaikaan, oli katsottu sen verran puutteelliseksi, että sitä olisi jouduttu joka tapauksessa täydentämään. Suullista ohjausta, johon oli sisältynyt väärinkäsityksen mahdollisuus, oli annettu ilmeisesti vasta siinä vaiheessa ja yhteydessä kun kantelija oli puhelimitse tiedustellut asian käsittelystä. Toimenpiteisiin kirjallisen vastauksen 27.2.2007 antamiseksi oli ryhdytty ministeriön saatua tiedon kantelusta.

Edelleen asiassa saadusta selvityksestä ilmeni, että lähteviä kirjeitä ei ministeriössä kirjata. Asiassa ei ollut käynyt ilmi, oliko anomusta ylimalkaan kirjattu ministeriössä saapuneeksi. Ainakaan ministeriössä laaditusta vastauksesta kantelijalle ei ilmennyt diaarimerkintää, vaan viittaus anomuksen päiväykseen. Koska sinänsä asiallinen anomus koski laissa tarkoitettua etuutta ja siis yksilön oikeuksia, olisi kirjaaminen ollut perusteltua, jotta käsittelijä ja asian käsittelyvaiheet voidaan selvittää. Ministeriön noudattamasta kirjaamiskäytännöstä johtuen ei vastoin kantelijan kiistämistä ole voituluotettavasti todeta, oliko vastauskirje aikanaan lähetetty vai oliko se jäänyt lähettämättä.

Oikeuskansleri totesi päätöksessään, että liikennevastaavan oikeuksien saamisella on perusoikeusulottuvuutta perustuslain 18 §:n ja 21 §:n kannalta. Näistä perusoikeuksista ensin mainittu koskee ammatin ja elinkeinon harjoittamisen vapautta sekä jälkimmäinen oikeutta saada asiansa käsiteltyä asianmukaisestija ilman aiheetonta viivästystä. Elinkeinovapauden ja hyvän hallinnon takeista säädetään lailla. Tällaisia lakeja olivat anomuksen tekoaikana voimassa ollut laki ja sen sijaan tullut laki, jotka koskevat tavarankuljetusta tiellä, sekä hallintolaki. Sen perusteella, mitä asiassa oli käynyt imi, oikeuskansleri katsoi, ettei anomuksen käsittelyssä ollut ministeriössä menetelty kaikilta osin asianmukaisesti.

Ministeriön asianhallintajärjestelmän käyttöön liittyen oikeuskansleri piti aiheellisena, että ministeriö parantaa kirjaamisjärjestelmää tai kirjaamiskäytäntöä, että siitä ilmenisivät myös lähtevät kirjeet.