30.12.2003

Kantelija arvosteli Pohjanmaan hätäkeskusta siitä, että se hälytti vapaaehtoiseen pelastuspalveluun kuuluvia ruotsinkielisiä henkilöitä suomen kielellä. Hätäkeskuslaitoksen antaman selvityksen mukaan kantelijan esiintuoma ongelma koski GSM-verkkojen kautta lähetettäviä tekstiviestejä, joita hätäkeskukset toimittavat ylimääräisenä palveluna sitä haluaville. Virallinen hälytys tapahtuu viranomaisverkon (VIRVE) kautta.

GSM-verkkojen kautta lähetettävät tekstiviestit oli kantelun laatimisen jälkeen ryhdytty lähettämään myös ruotsin kielellä sitä haluaville. Tästä syystä kantelu ei antanut aihetta muuhun kuin että oikeuskansleri kiinnitti Hätäkeskuslaitoksen ja Pohjanmaan hätäkeskuksen huomiota viranomaisen velvollisuuteen huolehtia molempien kieliryhmien palvelemisesta yhdenvertaisin perustein, riippumatta siitä, luokitellaanko palvelu vapaaehtoiseksi ylimääräiseksi palveluksi.

Kantelun johdosta toimittamassaan selvityksessä Hätäkeskuslaitos pyysi myös oikeuskanslerilta kannanottoa siitä, miten hätäkeskuksen tulisi toimia eräissä tilanteissa, joissa ne tahot, joihin hätäkeskus oli yhteydessä, käyttivät eri kieltä. Kannanottopyyntöä perusteltiin sillä, että kielellisten oikeuksien turvaaminen saattoi joissakin tapauksissa viivästyttää avunsaantia.

Oikeuskansleri katsoi, ettei hän perustuslain oikeuskanslerille säätämien tehtävien mukaan voinut ryhtyä opastamaan hätäkeskuksia siitä, miten näiden tulisi hoitaa lakisääteisiä tehtäviään. Koska Hätäkeskuslaitos on sisäasiainministeriön alainen laitos, lähetti oikeuskansleri päätöksensä ministeriön tietoon ja pyysi ministeriötä ilmoittamaan hänelle 31.3.2004 mennessä, mihin ministeriön toimenpiteisiin asia oli mahdollisesti antanut aihetta.

Sisäasiainministeriön pelastusosasto ilmoitti oikeuskanslerille 29.3.2004 käsityksenään, että hätäkeskuksen tulee hälytyksissään lähtökohtaisesti noudattaa kielilain määräyksiä riippumatta siitä tapahtuuko hälytys Virve-verkon kautta vai GSM-tekstiviestinä. Hyväksyttävänä tulkintana voidaan pitää, että tekstiviestit ovat verrattavissa kielilain 27 §:n tarkoittamaan kirjeenvaihtoon. Pelastusosasto viittasi myös pelastuslain ja hätäkeskuksista annetun lain määräyksiin, jonka mukaan pelastusviranomaiset, poliisi ja terveystoimi voivat antaa hälytyskeskukselle toimialaansa liittyviä toimintaohjeita. Pelastusosaston käsityksen mukaan näissä ohjeissa tulee myös määritellä, mitä kieltä tulee tietyssä hälytystapauksessa käyttää. Suurissa pelastusoperaatioissa joudutaan mahdollisesti käyttämään molempia kieliä. Mainittuja periaatteita tulee pelastusosaston käsityksen mukaan noudattaa myös niissä tapauksissa, jolloin hätäkeskukselle on tullut hätäkutsu muulla kielellä kuin sillä, jota hätäkeskus tavallisesti käyttää hälyttäessään tiettyä kohderyhmää.

Sisäasiainministeriön pelastusosasto ilmoitti, ettei se katso tarpeelliseksi ohjeistaa Hätäkeskuslaitosta muulla tavalla, kuin ilmoittamalla sille edellä lausutusta käsityksestään.

Oikeuskansleri katsoi, ettei asia antanut hänen taholtaan aihetta enempään.