18.11.2003

Oikeuskansleri Paavo Nikulan lausunto oikeusministeriölle 18.11.2003, dnro 24/20/03

Oikeusministeriö on 7.10.2003 päivätyllä kirjeellään OM040:00/2001 pyytänyt eri viranomaisia, muun muassa oikeuskansleria, antamaan lausuntonsa hallituksen esitysten laatimisohjeiden uudistamistyöryhmän ehdotuksesta uusiksi HELO-ohjeiksi (lausuntoja ja selvityksiä 2003:30).

Totean, että työryhmän tavoitteena on ollut laatia ajanmukaiset ohjeet, joissa on otettu huomioon valtioneuvoston lainvalmistelun kehittämisohjeet ja niistä saadut kokemukset, uusien lakien, erityisesti vuoden 2000 perustuslain, asettamat vaatimukset sekä informaatioteknologian kehitys. Ehdotuksessa on säilytetty vuodelta 1992 olevien ohjeiden perusrakenne samalla kun ohjeita on täydennetty ja eräät jaksot kirjoitettu uudelleen. Ohjeisiin on lisätty kuvaus hallituksen esityksen valmisteluvaiheista ja aikataulun suunnittelusta, hallituksen esityksen yleisistä valmisteluperiaatteista sekä kansainvälisten velvoitteiden hyväksymistä ja voimaansaattamista koskevista esityksistä. Lisäksi ehdotus sisältää liitteinä mallit laajasta ja suppeasta hallituksen esityksestä, kansainvälisen velvoitteen hyväksymistä ja voimaansaattamista koskevasta hallituksen esityksestä sekä hallituksen esityksen liitteeksi otettavista rinnakkaisteksteistä.

Esitän lausuntonani kunnioittavasti seuraavaa.

Voimassa olevat hallituksen esitysten laatimisohjeet ovat vuodelta 1992, joten ohjeiden uusiminen on ollut paikallaan. Ohjeiden uusimisesta on oletettavasti myös välillisesti hyötyä sikäli, että esitysten valmistelijat tutustuessaan ohjeiden muutoksiin mahdollisesti samalla kertaavat ohjeet myös siltä osin kuin niitä ei ole muutettu. Ohjeiden yleinen selkeys on nähdäkseni kyetty säilyttämään.

Ehdotuksesta on pääteltävissä, että työryhmä on asianmukaisesti käsitellyt tehtävänsä, joskaan ehdotuksesta ei ilmene, miten informaatioteknologian kehitys on otettu ohjeissa huomioon.

Nykyisten laatimisohjeiden perusrakenne on nähdäkseni osoittautunut varsin toimivaksi. Mahdollisuus soveltaa ohjeita, esimerkiksi väliotsikoita käyttämällä, on tehnyt mahdolliseksi ottaa joustavasti huomioon valmisteilla olevan esityksen erityispiirteet ohjeiden mukaisen perusrakenteen hämärtymättä. Samaa käytäntöä on mahdollista jatkaa.

Ehdotusta laadittaessa ei ole voitu sivuuttaa säädösvalmistelua kohtaan esitettyä arvostelua. Vastauksena voidaan pitää esitykseen sisältyviä uusia jaksoja, joissa on selostettu esityksen valmisteluvaiheita ja aikataulun suunnittelua (jakso II ja liite 7) sekä esityksen yleisiä laatimisperiaatteita (jakso III). Käsitykseni mukaan huomion kiinnittäminen esityksen käsittelyn alkuvaiheen merkitykseen sekä riittävän ajan ja henkilöresurssien varaamiseen on perusteltua. Esi- ja perusvalmistelun asianmukaisuudella on ratkaiseva merkitys esityksen jatkokäsittelyssä. Kun esityksiä tullee edelleenkin valmisteltavaksi nopeassa määräajassa, ratkaisevaa on tällöin, millaisia voimavaroja valmisteluun on mahdollista irrottaa, jotta esitys voidaan saattaa asianmukaisesti valmiiksi. Osaltaan tavoitetta huolehtia säädösvalmistelun tason varmistamisesta tukee 3.4.2003 annetun uuden valtioneuvoston ohjesäännön 45 §:n 3) kohta, jonka mukaan kansliapäällikön tulee huolehtia lainsäädännön valmistelun laadusta ministeriössä.

Mielestäni myös uuden jakson valtiosopimuksen hyväksymistä ja voimaansaattamista koskevan esityksen rakenteesta (jakso VI) ottaminen ohjeisiin on perusteltua ottaen huomioon kansainvälisten sopimusasioiden lisääntymisen ja hajautumisen eri ministeriöille.

Lainvalmisteluoppaita koskevan liitteen 8 sisällyttäminen ohjeisiin on paikallaan. Erityisesti aloittelevia ja muun kuin oikeustieteellisen koulutuksen saaneita hallituksen esitysten valmistelijoita varten keskitetty tieto esityksen valmistelussa huomioon otettavasta lisäaineistosta on hyödyllinen.