Asetus työasiainhallinnon roolia, tehtäviä ja organisaatiota koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta
- Allekirjoituspäivä
Sosiaali- ja terveysministerin esittelystä säädetään:
Kansainvälisen työkonferenssin vuonna 1978 hyväksymä työasiainhallinnon roolia, tehtäviä ja organisaatiota koskeva yleissopimus, jonka eduskunta on 13 päivänä marraskuuta 1979 hyväksynyt ja Tasavallan Presidentti 1 päivänä helmikuuta 1980 ratifioinut ja jonka ratifioinnin Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on 25 päivänä helmikuuta 1980 rekisteröinyt, tulee Suomen osalta voimaan 25 päivänä helmikuuta 1981 niinkuin siitä on sovittu.
Yleissopimus (n:o 150), joka koskee työasiainhallinnon roolia, tehtäviä ja organisaatiota
Kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,
aloitettuaan Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston kokoonkutsumana Genevessä 7 päivänä kesäkuuta 1978 64. istuntokautensa,
palauttaen mieleen aikaisemmin hyväksyttyjen kansainvälisten työtä koskevien yleissopimusten ja suositusten määräykset, erityisesti ammattientarkastussopimuksen, 1947, maatalouden ammattientarkastussopimuksen, 1969, ja työnvälityksen järjestelyä koskevan sopimuksen, 1948, määräykset, joissa vaaditaan tiettyjen työasiainhallinnon piiriin kuuluvien toimintojen harjoittamista,
pitäen toivottavana sellaisten asiakirjojen hyväksymistä, joissa esitetään koko työasiainhallinnon järjestelmää koskevat suuntaviivat,
palauttaen mieleen työllisyyspolitiikkaa koskevan yleissopimuksen, 1964, ja inhimillisten voimavarojen kehittämistä koskevan yleissopimuksen, 1975, määräykset; palauttaen mieleen myös riittävän ansiotason turvaavan täystyöllisyyden tavoitteen ja vakuuttuneena siitä, että työasiainhallinnossa tarvitaan tähän tavoitteeseen tähtäävää ja mainituissa sopimuksissa esitettyjen päämäärien toteuttamiseen johtavaa toimintaohjelmaa,
todeten, että työnantajien ja työntekijöiden järjestöjen riippumattomuutta on täysin kunnioitettava, palauttaen tässä yhteydessä mieleen aikaisemmin hyväksyttyjen kansainvälisten työtä koskevien sopimusten ja suositusten määräykset, jotka takaavat yhdistymisvapauden, järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden, erityisesti ammatillista järjestäytymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua koskevan sopimuksen, 1948, ja järjestäytymisoikeutta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta koskevan sopimuksen, 1949, joissa kielletään kaikki julkisten viranomaisten taholta tapahtuva puuttuminen, joka rajoittaisi mainittuja oikeuksia tai estäisi niiden laillista harjoittamista; ollen lisäksi sitä mieltä, että työnantajien ja työntekijöiden järjestöillä on keskeinen osuus pyrittäessä taloudelliseen, sosiaaliseen ja sivistykselliseen edistykseen,
päätettyään hyväksyä eräitä ehdotuksia, jotka koskevat työasiainhallinnon roolia, tehtäviä ja organisaatiota, mikä asia on neljäntenä kohtana istuntokauden työjärjestyksessä, sekä
päätettyään, että nämä ehdotukset laaditaan kansainvälisen yleissopimuksen muotoon,
hyväksyy tänä 26 päivänä kesäkuuta 1978 seuraavan yleissopimuksen, jonka nimenä on työasiainhallintosopimus, 1978:
1 artikla
Tässä yleissopimuksessa
a) käsite "työasiainhallinto" tarkoittaa julkishallinnon maan työpolitiikan alalla harjoittamaa toimintaa;
b) käsite "työasiainhallinnon järjestelmä" käsittää kaikki valtionhallinnon elimet, jotka vastaavat työasiainhallinnosta ja/tai osallistuvat siihen, olipa kysymys ministeriöistä tai valtion instituutioista, mukaan lukien puolivaltiolliset yhteisöt sekä alue- tai paikallishallinnon tai muunmuotoisen hajautetun hallinnon elimet; lisäksi tämä järjestelmä käsittää jokaisen rakenteeltaan institutionaalisen elimen, joka on perustettu yhteensovittamaan edellä mainittujen elinten toimintoja ja varmistamaan työnantajien ja työntekijöiden ja heidän järjestöjensä kuulemisen ja osallistumisen.
2 artikla
Jäsenvaltio, joka ratifioi tämän yleissopimuksen, voi maan lainsäädännön tai käytännön nojalla siirtää tai antaa joidenkin työasiainhallinnon tehtävien hoidon muille kuin valtionhallinnon organisaatioille, erityisesti työnantaja ja työntekijäjärjestöille tai, jos on tarkoituksenmukaista, työnantajien ja työntekijöiden edustajille.
3 artikla
Jäsenvaltio, joka ratifioi tämän yleissopimuksen, voi katsoa eräiden sen kansalliseen työpolitiikkaan kuuluvien toimintojen olevan asioita, jotka maan lainsäädännön tai vallitsevan käytännön mukaisesti säännellään työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen välisillä suorilla neuvotteluilla.
4 artikla
Kunkin tämän yleissopimuksen ratifioivan jäsenvaltion tulee maan olosuhteisiin soveltuvalla tavalla varmistaa, että sen alueella järjestetään ja toimii tehokkaasti työasiainhallintojärjestelmä, jonka tehtävät ja vastuu on asianmukaisesti yhteensovitettu.
5 artikla
1. Kunkin tämän yleissopimuksen ratifioivan jäsenvaltion tulee maan olosuhteisiin soveltuvin toimenpitein varmistaa, että työasiainhallintojärjestelmän puitteissa julkiset viranomaiset ja toisaalta työnantajien ja työntekijöiden edustavimmat järjestöt tai, jos on tarkoituksenmukaista, työnantajien ja työntekijöiden edustajat voivat kuulla toistensa mielipiteitä, toimia yhteistyössä ja neuvotella keskenään.
2. Siinä laajuudessa kuin on maan lainsäädännön ja vallitsevan käytännön mukaista, tällaisiin järjestelyihin on ryhdyttävä valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti sekä elinkeinoaloittain.
6 artikla
1. Työasiainhallintojärjestelmän asianomaisten elinten tulee, sen mukaan kuin on tarkoituksenmukaista, olla vastuussa maan työpolitiikan valmistelusta, hallinnoinnista, yhteensovittamisesta, seurannasta ja arvioinnista tai osallistua näihin eri vaiheisiin sekä toimia julkishallinnon toimivaltaan kuuluvissa asioissa työpolitiikkaa toteuttavan lainsäädännön valmistelijoina ja soveltajina.
2. Mainittujen elinten tulee erityisesti, ottaen huomioon kansainväliset työtä koskevat normit,
a) osallistua maan työllisyyspolitiikan valmisteluun, hallinnointiin, yhteensovittamiseen, seurantaan ja arviointiin maan lainsäädännön ja vallitsevan käytännön mukaisella tavalla;
b) tutkia ja jatkuvasti seurata työllisten, työttömien ja vajaatyöllisten tilannetta ottaen huomioon työoloja, työelämää sekä palvelussuhteen ehtoja koskevan kansallisen lainsäädännön ja vallitsevan käytännön ja kiinnittää huomio näissä oloissa ja ehdoissa todettuihin puutteisiin ja epäkohtiin sekä tehdä ehdotuksia niiden korjaamistavoista;
c) tarjota palveluksiaan työnantajille ja työntekijöille ja näiden vastaaville järjestöille maan lainsäädännön ja vallitsevan käytännön sallimin ehdoin, että edistettäisiin valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti sekä elinkeinoaloittain tehokasta neuvonpitoa ja yhteistyötä julkisten viranomaisten ja yhteisöjen ja toisaalta työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen välillä samoin kuin mainittujen järjestöjen keskinäistä neuvonpitoa ja yhteistyötä;
d) antaa työnantajille ja työntekijöille ja näiden järjestöille teknistä neuvontaa pyydettäessä.
7 artikla
Mikäli maan olosuhteiden kannalta on välttämätöntä mahdollisimman moniin työntekijöiden tarpeiden tyydyttämiseksi ja mikäli sellaista toimintaa ei vielä ole järjestetty, tulee kunkin tämän yleissopimuksen ratifioivan jäsenvaltion edistää työasiainhallintojärjestelmän tehtäväkentän laajentamista, tarvittaessa asteettain, niin että siihen sisällytetään muiden asianomaisten elinten kanssa harjoitettava yhteistoiminta, joka kattaa sellaisten työntekijäryhmien, joita ei lain mukaan pidetä palkansaajina, työehdot ja työelämän olosuhteet; tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi:
a) vuokraviljelijät, jotka eivät käytä ulkopuolista työvoimaa, maanvuokraajat, jotka maksavat vuokran osalla sadostaan, ja muut samankaltaiset maataloustyöntekijäin ryhmät;
b) itsenäiset ammatinharjoittajat, jotka eivät käytä ulkopuolista työvoimaa ja jotka työskentelevät sektorilla, joka maassa vallitsevan käsityksen mukaan on rakenteellisesti järjestäytymätön;
c) osuuskuntien ja työntekijöiden johtamien yritysten jäsenet;
d) henkilöt, jotka työskentelevät paikallisen yhteisön vakiintuneeseen tapaan tai perinteeseen perustuvan järjestelmän puitteissa.
8 artikla
Työasiainhallintojärjestelmän asianomaisten elinten tulee maan lainsäädännön ja vallitsevan käytännön sallimissa rajoissa osallistua kansainvälisiä työasioita koskevan kansallisen Politiikan valmisteluun, valtion edustukseen kansainvälisiä asioita käsiteltäessä sekä niiden toimenpiteiden valmisteluun, joihin niiden johdosta on ryhdyttävä kansallisella tasolla.
9 artikla
Työasiainhallintojärjestelmän tehtävien ja vastuun asianmukaiseksi yhteensovittamiseksi maan lainsäädännön määräämällä tai vallitsevan käytännön mukaisella tavalla tulee työministeriöllä tai muulla siihen verrattavala elimellä olla mahdollisuus ottaa selville, toimivatko ne puolivaltiolliset yhteisöt, jotka mahdollisesti ovat vastuussa tietyistä työasiainhallinnon tehtävistä ja ne alue- tai paikallishallinnon elimet, joille mahdollisesti on siirretty tiettyjen työasiainhallinnon toimintojen hoitaminen, maan lainsäädännön mukaisesti ja pyrkivätkö ne niille asetettuihin tavoitteisiin.
10 artikla
1. Työasianhallintojärjestelmän henkilöstön tulee koostua henkilöistä, joilla on sopivat valmiudet heille osoitettavien tehtävien hoitamiseen, jolla on mahdollisuus saada näiden tehtävien edellyttämä koulutus ja joihin ei voida ulkopuolelta asiattomasti vaikuttaa.
2. Henkilöstöllä tulee olla tehtävien tehokkaaseen suorittamiseen tarvittava asema, aineelliset edellytykset ja riittävät taloudelliset resurssit.
11 artikla
Tämän yleissopimuksen virallisista ratifioinneista on rekisteröintiä varten lähetettävä ilmoitus Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle.
12 artikla
1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit pääjohtaja on rekisteröinyt.
2. Yleissopimus tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion rekisteröinnit.
3. Sen jälkeen tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sen ratifiointi on rekisteröity.
13 artikla
1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus ensiksi tuli voimaan, sanoa sen irti kirjelmällä, joka lähetetään Kansainvälisen työtoimiston Pääjohtajalle rekisteröitäväksi. Irtisanominen tulee voimaan vasta vuoden kuluttua sen rekisteröimisestä.
2. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa edellisessä momentissa mainitun kymmenen vuoden määräajan päättymisestä käytä tässä artiklassa määrättyä irtisanomisoikeutta, on sidottu sopimukseen uudeksi kymmenvuotiskaudeksi ja voi sen jälkeen sanoa irti sopimuksen kunkin kymmenvuotiskauden päätyttyä tässä artiklassa mainituin ehdoin.
14 artikla
1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Kansainvälisen työjärjestön kaikille jäsenvaltioille tieto kaikista järjestön jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ratifioinneista ja irtisanomisista.
2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toisen hänelle ilmoitetun ratifioinnin rekisteröimisestä pääjohtajan tulee kiinnittää järjestön jäsenvaltioiden huomio yleissopimuksen voimaantulopäivään.
15 artikla
Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava kaikista edellisten artiklojen mukaisesti rekisteröimistään ratifioinneista ja irtisanomisista Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille täydelliset tiedot Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.
16 artikla
Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on, milloin se katsoo tarpeelliseksi, annettava yleiselle konferenssille tämän yleissopimuksen soveltamista koskeva selostus sekä tutkittava, onko aihetta ottaa konferenssin työjärjestykseen kysymys sopimuksen täydellisestä tai osittaisesta muuttamisesta.
17 artikla
1. Mikäli konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen, joka kokonaan tai osittain muuttaa tämän yleissopimuksen, eikä uusi yleissopimus määrää toisin, niin
a) kun jäsenvaltio ratifioi uuden muutetun yleissopimuksen, aiheutuu tästä ipso jure tämän yleissopimuksen irtisanominen 13 artiklan määräyksistä riippumatta uuden muutetun yleissopimuksen tullessa voimaan;
b) uuden muutetun yleissopimuksen tultua voimaan eivät jäsenvaltiot enää voi ratifioida tätä yleissopimusta.
2. Tämä yleissopimus jää kuitenkin voimaan nykyisen muotoisena ja sisältöisenä niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat sen ratifioineet mutta eivät ole ratifioineet muutettua yleissopimusta.
18 artikla
Tämän yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat kumpikin yhtä todistusvoimaiset.