50/1980

2 artiklaKonsulisuhteiden solmiminen

1 Konsulisuhteiden solmiminen valtioiden kesken tapahtuu molemminpuolisella suostumuksella

2. Kahden valtion välisten diplomaattisten suhteiden solmimiselle annettu suostumus sisältää, ellei muuta ole sanottu, suostumuksen konsulisuhteiden solmimiseksi.

3. Diplomaattisten suhteiden katkaiseminen ei sinänsä käsitä konsulisuhteiden katkeamista.

3 artiklaKonsulitehtävien hoito

Konsuliedustustot hoitavat konsulitehtäviä. Niitä hoitavat myös diplomaattiset edustustot tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti.

4 artiklaKonsuliedustuston perustaminen

1. Konsuliedustusto voidaan perustaa vastaanottajavaltion alueelle ainoastaan tämän suostumuksella.

2. Lähettäjävaltio määrää konsuliedustuston sijaintipaikan, sen luokan ja toimipiirin, joille on saatava vastaanottajavaltion hyväksyminen.

3. Lähettäjävaltio voi myöhemmin muuttaa konsuliedustuston sijaintipaikkaa, luokkaa tai toimipiiriä ainoastaan vastaanottajavaltion suostumuksella.

4. Vastaanottajavaltion suostumus vaaditaan myös, jos pääkonsulinvirasto tai konsulinvirasto haluaa avata varakonsulinviraston tai konsuliasiamiehen viraston muualla kuin sillä paikkakunnalla, jossa se itse sijaitsee.

5. Vastaanottajavaltion nimenomainen etukäteissuostumus vaaditaan myös olemassa olevan konsuliedustuston osan muodostavan toimiston avaamiseksi muualla kuin ensiksi mainitun sijaintipaikassa.

5 artiklaKonsulitehtävät

Konsulitehtävät käsittävät:

a) Lähettäjävaltion ja sen kansalaisten, sekä henkilöiden että yhteisöjen, etujen suojelemisen vastaanottajavaltiossa kansainvälisen oikeuden sallimissa rajoissa;

b) lähettäjävaltion ja vastaanottajavaltion välisten kaupallisten, taloudellisten, sivistyksellisten ja tieteellisten suhteiden kehityksen edistämisen ja ystävällisten suhteiden edistämisen muilla tavoin niiden välillä tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti;

c) tutustumisen kaikin laillisin keinoin vastaanottajavaltion kaupallisen, taloudellisen, sivistyksellisen ja tieteellisen elämän olosuhteisiin ja kehitykseen, raportoinnin niistä lähettäjävaltion hallitukselle ja tietojen antamisen niistä kiinnostuneille henkilöille;

d) passien ja matkustusasiakirjojen antamisen lähettäjävaltion kansalaisille sekä viisumien tai tarvittavien asiapapereiden antamisen henkilöille, jotka haluavat matkustaa lähettäjävaltioon;

e) lähettäjävaltion kansalaisten, sekä henkilöiden että yhteisöjen, auttamisen ja avustamisen;

f) toiminnan notaarina, siviilirekisterin pitäjänä ja muissa vastaavanlaisissa tehtävissä, sekä tiettyjen hallinnollisluontoisten tehtävien suorittamisen edellyttäen, että vastaanottajavaltion lait ja määräykset eivät sitä kiellä;

g) lähettäjävaltion kansalaisten, sekä henkilöiden että yhteisöjen, etujen suojelemisen perintöasioissa kuolemantapausten yhteydessä vastaanottajavaltion alueella vastaanottajavaltion lakien ja määräysten mukaisesti;

h) alaikäisen ja muiden vajaavaltaisten henkilöiden, jotka ovat lähettäjävaltion kansalaisia, etujen suojelun vastaanottajavaltion lakien ja määräysten asettamissa rajoissa, erityisesti, milloin kyseiset henkilöt tarvitsevat holhoojaa tai uskottua miestä;

i) lähettäjävaltion kansalaisten edustamisen tai asianmukaisen edustuksen järjestämisen heille vastaanottajavaltiossa vallitsevan käytännön ja menettelytapojen puitteissa vastaanottajavaltion tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa tarkoituksena saavuttaa vastaanottajavaltion lakien ja määräysten mukaisesti kyseisten kansalaisten oikeuksien ja etujen suojelemiseksi väliaikaisia toimenpiteitä, milloin nämä kansalaiset joko poissaolevina tai mistä tahansa muusta syystä eivät määräaikana voi ryhtyä oikeuksiensa ja etujensa valvomiseen;

j) tiedoksi annettavien oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen välittämisen tai virka-avun pyytämisen oikeudenkäynnissä tai todistusaineiston hankkimisen lähettäjävaltion tuomioistuimia varten voimassa olevien kansainvälisten sopimusten mukaisesti tai, ellei sellaisia sopimuksia ole, millä tahansa muulla, vastaanottajavaltion lakeihin ja määräyksiin soveltuvalla tavalla;

k) lähettäjävaltion kansallisuutta olevien alusten ja lähettäjävaltiossa rekisteröityjen ilmaalusten sekä niiden miehistöjen valvomisen ja tarkastuksen lähettäjävaltion lakien ja määräysten edellyttämällä tavalla;

1) tämän artiklan k kohdassa mainittujen alusten ja ilma-alusten sekä niiden miehistöjen avustamisen, alusten matkaa koskevien ilmoitusten vastaanottamisen, laiva-asiakirjojen tarkastamisen ja leimaamisen ja, rajoittamatta asemamaan viranomaisten toimivaltaa, kaikkia matkan aikana aluksella tapahtuneita välikohtauksia koskevien tutkimusten suorittamisen sekä kaikenlaisten aluksen päällikön, päällystön ja merimiesten välisten riitaisuuksien ratkaisemisen, mikäli lähettäjävaltion lait ja määräykset siihen oikeuttavat;

m) kaikkien muiden lähettäjävaltion konsuliedustustolle antamien tehtävien suorittamisen, joita vastaanottajavaltion lait ja määräykset eivät kiellä tai joiden suorittamista vastaanottajavaltio ei millään tavoin vastusta tai jotka on mainittu lähettäjävaltion ja vastaanottajavaltion välillä voimassa olevissa kansainvälisissä sopimuksissa.

6 artiklaKonsulitehtävien hoito konsuliedustuston toimipiirin ulkopuolella

Konsulivirkamies voi erityisolosuhteissa vastaanottajavaltion suostumuksella hoitaa tehtäviään konsuliedustuston toimipiirin ulkopuolella.

7 artiklaKonsulitehtävien hoito kolmannessa valtiossa

Lähettäjävaltio voi, siitä asianomaisille valtioille ilmoitettuaan, valtuuttaa tietyssä valtiossa sijaitsevan konsuliedustuston hoitamaan konsulitehtäviä toisessa valtiossa, ellei jompikumpi kyseisistä valtioista sitä nimenomaisesti vastusta.

8 artiklaKonsulitehtävien hoito kolmannen valtion puolesta

Asianmukaisesti siitä vastaanottajavaltiolle ilmoitettuaan lähettäjävaltion konsuliedustusto voi, ellei vastaanottajavaltio tätä vastusta, hoitaa konsulitehtäviä vastaanottajavaltiossa kolmannen valtion puolesta.

9 artiklaKonsuliedustustojen päälliköiden luokittelu

1. Konsuliedustustojen päälliköt jaetaan seuraaviin neljään luokkaan:

a) pääkonsulit;

b) konsulit;

c) varakonsulit;

d) konsuliasiamiehet.

2. Tämän artiklan 1 kappale ei millään tavoin rajoita minkään sopimuspuolen oikeutta määrätä muiden konsulivirkamiesten kuin konsuliedustuston päällikön arvonimistä.

10 artiklaKonsuliedustustojen päälliköiden virkaan nimittäminen ja hyväksyminen

1. Lähettäjävaltio nimittää konsuliedustustojen päälliköt ja vastaanottajavaltio hyväksyy heidät hoitamaan tehtäviään.

2. Konsuliedustuston päällikön nimittämiseen ja hyväksymiseen liittyvät muodollisuudet määräytyvät, tämän yleissopimuksen määräykset huomioon ottaen, lähettäjävaltion ja vastaavasti vastaanottajavaltion lakien, määräysten ja käytännön mukaisesti.

11 artiklaKonsulivaltakirja tai nimittämisilmoitus

1. Lähettäjävaltion tulee antaa konsuliedustuston päällikölle jokaisesta nimityksestä valtakirja tai vastaavaan muotoon laadittu muu asiakirja, jossa vahvistetaan hänen asemansa ja josta säännönmukaisesti käy ilmi hänen täydellinen nimensä, virka-asemansa ja luokkansa, konsuliedustuston toimipiiri ja sijaintipaikka.

2. Lähettäjävaltion tulee lähettää valtakirja tai vastaava muu asiakirja diplomaattista tai muuta sopivaa tietä sen valtion hallitukselle, jonka alueella konsuliedustuston päällikkö tulee toimimaan.

3. Jos vastaanottajavaltio siihen suostuu, lähettäjävaltio voi valtakirjan tai vastaavan muun asiakirjan sijasta lähettää vastaanottajavaltiolle ilmoituksen, joka sisältää tämän artiklan 1 kappaleen edellyttämät tiedot.

12 artiklaEksekvatuuri

1. Vastaanottajavaltio hyväksyy konsuliedustuston päällikön hoitamaan tehtäviään valtuutuksella, jota kutsutaan eksekvatuuriksi tämän valtuutuksen muodosta riippumatta.

2. Valtio, joka kieltäytyy myöntämästä eksekvatuuria, ei ole velvollinen ilmoittamaan lähettäjävaltiolle tällaisen kieltäytymisen syytä.

3. Lukuun ottamatta 13 ja 15 artiklassa mainittuja tapauksia konsuliedustuston päällikön ei tule ryhtyä virkatehtäviinsä, ennen kuin hän on saanut eksekvatuurin.

13 artiklaKonsuliedustustojen päälliköiden väliaikainen hyväksyminen

Ennen eksekvatuurin myöntämistä voidaan konsuliedustuston päällikkö hyväksyä väliaikaisesti hoitamaan tehtäviään. Tällöin tulee soveltaa tämän yleissopimuksen määräyksiä.

14 artiklaKonsuliedustuston toimipiirin viranomaisille tehtävä ilmoitus

Konsuliedustuston päällikön tultua vaikka väliaikaisesti hyväksytyksi hoitamaan tehtäviään, vastaanottajavaltion tulee välittömästi tehdä siitä kyseisen konsuliedustuston toimipiirin asianomaisille viranomaisille ilmoitus. Sen tulee myös varmistaa, että ryhdytään tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotta konsuliedustuston päällikkö voi hoitaa virkatehtävänsä ja käyttää hyväkseen tämän yleissopimuksen mukaisia etuja.

15 artiklaKonsuliedustuston päällikön tehtävien tilapäinen hoitaminen

1. Jos konsuliedustuston päällikkö on estynyt hoitamasta tehtäviään tai konsuliedustuston päällikön virka on avoinna, voi edustuston virkaatekevä päällikkö väliaikaisesti toimia konsuliedustuston päällikkönä.

2. Lähettäjävaltion diplomaattisen edustuston tai, ellei sillä ole tällaista edustustoa vastaanottajavaltiossa, konsuliedustuston päällikön tai hänen estyneenä ollessaan muun lähettäjävaltion asianomaisen viranomaisen tulee ilmoittaa edustuston virkaatekevän päällikön täydellinen nimi vastaanottajavaltion ulkoasiainministeriölle tai tämän nimeämälle viranomaiselle. Tämä ilmoitus tulee yleensä tehdä ennakolta. Vastaanottajavaltio voi tehdä suostumuksestaan riippuvaksi sellaisen henkilön edustuston virkaatekeväksi päälliköksi hyväksymisen, joka ei ole lähettäjävaltion diplomaattinen edustaja tai konsulivirkamies vastaanottajavaltiossa.

3. Vastaanottajavaltion asianomaisten viranomaisten tulee antaa apua ja suojelusta edustuston virkaatekevälle päällikölle. Sinä aikana, jolloin hän hoitaa edustuston päällikkyyttä, tämän yleissopimuksen määräyksiä sovelletaan häneen samoin perustein kuin kyseiseen konsuliedustuston päällikköön. Vastaanottajavaltio ei kuitenkaan ole velvollinen myöntämään edustuston virkaatekevälle päällikölle mitään helpotusta, etuoikeutta tai vapautta, joihin konsuliedustuston päälliköllä on oikeus ainoastaan sellaisin edellytyksin, joita edustuston virkaatekevällä päälliköllä ei ole.

4. Mikäli lähettäjävaltio tämän artiklan 1 kappaleessa mainitussa tapauksessa määrää vastaanottajavaltiossa sijaitsevan lähettäjävaltion diplomaattisen edustuston diplomaattisen henkilökunnan jäsenen konsuliedustuston virkaatekeväksi päälliköksi, hän nauttii edelleen diplomaattisia erioikeuksia ja vapauksia, ellei vastaanottajavaltio sitä vastusta.

16 artiklaKonsuliedustustojen päälliköiden arvojärjestys

1. Konsuliedustustojen päälliköiden arvojärjestys määräytyy jokaisessa luokassa sen päivämäärän mukaan, jolloin eksekvatuuri on myönnetty.

2. Jos konsuliedustuston päällikkö hyväksytään väliaikaisesti hoitamaan virkatehtäviään ennen kuin hän on saanut eksekvatuurin, hänen arvojärjestyksensä määräytyy väliaikaisen hyväksymisen päivämäärän mukaan; tämä arvojärjestys jää voimaan eksekvatuurin myöntämisen jälkeen.

3. Arvojärjestys kahden tai useamman konsuliedustuston päällikön kesken, jotka saivat eksekvatuurin tai väliaikaisen hyväksymisen samana päivänä, määräytyy niiden päivämäärien mukaan, jolloin heidän valtakirjansa tai 11 artiklan 3 kappaleessa mainitut vastaavat muut asiakirjat tai ilmoitukset jätettiin vastaanottajavaltiolle.

4. Edustustojen virkaatekevät päälliköt seuraavat arvojärjestyksessä kaikkien konsuliedustustojen päälliköiden jälkeen ja heidän keskinäinen arvojärjestyksensä määräytyy niiden 15 artiklan 2 kappaleen mukaisesti tehtävistä ilmoituksista ilmenevien päivämäärien perusteella, jolloin he ryhtyivät hoitamaan edustuston virkaatekevän päällikön tehtäviä.

5. Kunniakonsulit, jotka ovat konsuliedustustojen päälliköitä, seuraavat arvojärjestyksessä kussakin luokassa lähetettyjen edustustopäälliköiden jälkeen edellä olevien kappaleiden mukaisessa järjestyksessä ja niiden sääntöjä seuraten.

6. Konsuliedustustojen päälliköt ovat arvojärjestyksessä ennen konsulivirkamiehiä, jotka eivät ole tässä asemassa.

17 artiklaDiplomaattisten tehtävien hoito konsulivirkamiesten toimesta

1. Sellaisessa valtiossa, jossa lähettäjävaltiolla ei ole diplomaattista edustustoa ja jossa sitä ei edusta kolmannen valtion diplomaattinen edustusto, konsulivirkamies voidaan vastaanottajavaltion suostumuksella ja ilman, että se vaikuttaa hänen konsuliasemaansa, valtuuttaa suorittamaan diplomaattisia tehtäviä. Tällaisten tehtävien hoito ei tuota konsulivirkamiehelle mitään oikeutta vaatia itselleen diplomaattisia erioikeuksia ja vapauksia.

2. Konsulivirkamies voi toimia lähettäjävaltion edustajana kaikissa hallitusten välisissä järjestöissä sen jälkeen kun vastaanottajavaltiolle on osoitettu tätä koskeva ilmoitus. Tällaisessa tehtävässä toimiessaan hänellä on oikeus kaikkiin tavanomaisen kansainvälisen oikeuden tai kansainvälisten sopimusten sellaiselle edustajalle suomiin erioikeuksiin ja vapauksiin; kuitenkaan hän ei konsulitehtäviä hoitaessaan ole oikeutettu suurempaan vapauteen tuomiovallasta kuin siihen, minkä tämä yleissopimus myöntää konsulivirkamiehelle.

18 artiklaSaman henkilön nimittäminen kahden tai useamman valtion konsulivirkamieheksi

Kaksi tai useampi valtio voi vastaanottajavaltion suostumuksella nimittää saman henkilön konsulivirkamieheksi kyseiseen valtioon.

19 artiklaKonsuliedustuston jäsenten nimittäminen

1. Huomioon ottaen 20, 22 ja 23 artiklan määräykset lähettäjävaltio voi vapaasti nimittää konsuliedustuston henkilökunnan jäsenet.

2. Lähettäjävaltion tulee ilmoittaa kaikkien konsulivirkamiesten, lukuunottamatta konsuliedustuston päällikköä, täydellinen nimi, virkaasema ja luokka vastaanottajavaltiolle niin ajoissa, että vastaanottajavaltio halutessaan voi käyttää 23 artiklan 3 kappaleen sille suomia oikeuksia.

3. Lähettäjävaltio voi, jos sen lait ja määräykset niin edellyttävät, pyytää vastaanottajavaltiota myöntämään eksekvatuurin muullekin konsulivirkamiehelle kuin konsuliedustuston päällikölle.

4. Vastaanottajavaltio voi, jos sen lait ja määräykset niin edellyttävät, myöntää eksekvatuurin muullekin konsulivirkamiehelle kuin konsuliedustuston päällikölle.

20 artiklaKonsuliedustuston henkilökunnan lukumäärä

Ellei nimenomaisesti ole sovittu konsuliedustuston henkilökunnan lukumäärästä, vastaanottajavaltio voi vaatia, että henkilökunnan lukumäärä pidetään sen kohtuullisiksi ja normaaleiksi katsomissa puitteissa huomioon ottaen konsuliedustuston toimipiirin olosuhteet ja asianomaisen konsuliedustuston tarpeet.

21 artiklaKonsuliedustuston konsulivirkamiesten keskinäinen arvojärjestys

Lähettäjävaltion diplomaattisen edustuston tai, siinä tapauksessa, että sillä ei ole tällaista edustustoa vastaanottajavaltiossa, konsuliedustuston päällikön tulee ilmoittaa konsuliedustuston konsulivirkamiesten keskinäinen arvojärjestys ja kaikki siinä tapahtuneet muutokset vastaanottajavaltion ulkoasiainministeriölle tai sen nimeämälle viranomaiselle.

22 artiklaKonsulivirkamiesten kansalaisuus

1. Konsulivirkamiesten tulee periaatteessa olla lähettäjävaltion kansalaisia.

2. Konsulivirkamiehiksi ei saa nimittää vastaanottajavaltion kansalaisuuden omaavia henkilöitä, ellei vastaanottajavaltio anna siihen nimenomaista suostumustaan, jonka se voi milloin tahansa peruuttaa.

3. Vastaanottajavaltio voi pidättää itselleen saman oikeuden sellaisten kolmannen valtion kansalaisten suhteen, jotka eivät samanaikaisesti ole lähettäjävaltion kansalaisia.

23 artiklaEi-suotaviksi julistetut henkilöt

1. Vastaanottajavaltio voi milloin tahansa ilmoittaa lähettäjävaltiolle, että konsulivirkamies on persona non grata tai että konsuliedustuston henkilökunnan jotakin muuta jäsentä ei voida hyväksyä. Lähettäjävaltion on tällöin tapauksesta riippuen joko kutsuttava asianomainen henkilö kotiin tai vapautettava hänet tehtävistään konsuliedustustossa.

2. Jos lähettäjävaltio kieltäytyy täyttämästä tai ei kohtuulliseksi katsottavan ajan kuluessa täytä tämän artiklan 1 kappaleen mukaisia velvollisuuksiaan, vastaanottajavaltio voi tapauksesta riippuen joko peruuttaa asianomaiselle henkilölle myöntämänsä eksekvatuurin tai lakata tunnustamasta häntä konsuliedustuston henkilökunnan jäseneksi.

3. Konsuliedustuston jäseneksi nimitetty henkilö voidaan julistaa epäsuotavaksi ennen hänen saapumistaan vastaanottajavaltion alueelle tai, jos hän jo on vastaanottajavaltiossa, ennen kuin hän ryhtyy hoitamaan tehtäviään konsuliedustustossa. Lähettäjävaltion on tällaisessa tapauksessa peruutettava hänen nimityksensä.

4. Tämän artiklan 1 ja 3 kappaleessa mainituissa tapauksissa vastaanottajavaltio ei ole velvollinen ilmoittamaan lähettäjävaltiolle päätöksensä syitä.

24 artiklaVastaanottajavaltiolle tehtävät ilmoitukset nimityksistä, saapumisista ja lähdöistä

1. Vastaanottajavaltion ulkoasiainministeriölle tai sen nimeämälle viranomaiselle on ilmoitettava:

a) konsuliedustuston jäsenten nimittäminen, heidän saapumisensa nimityksen jälkeen konsuliedustustoon, heidän lopullinen lähtönsä tai heidän tehtävänsä päättyminen ja kaikki muut heidän asemaansa koskevat mahdolliset muutokset sinä aikana, jolloin he palvelevat konsuliedustustossa;

b) konsuliedustuston jäsenen talouteen kuuluvan perheenjäsenen saapuminen ja lopullinen lähtö sekä tarvittaessa, tuleeko joku henkilö sellaiseksi perheenjäseneksi tai lakkaako hän sitä olemasta;

c) yksityisen palveluskunnan jäsenten saapuminen ja lopullinen lähtö sekä heidän työsuhteensa päättyminen;

d) vastaanottajavaltiossa asuvien henkilöiden palvelukseen ottaminen ja irtisanominen konsuliedustuston jäseninä tai erioikeuksia ja vapauksia nauttivina yksityisen palveluskunnan jäseninä.

2. Saapumisesta ja lopullisesta lähdöstä on mikäli mahdollista myös ilmoitettava ennakolta.

25 artiklaKonsuliedustuston jäsenen tehtävien päättyminen

Konsuliedustuston jäsenen tehtävät päättyvät muun muassa:

a) lähettäjävaltion ilmoittaessa vastaanottajavaltiolle, että hänen tehtävänsä ovat päättyneet;

b) kun eksekvatuuri peruutetaan;

c) vastaanottajavaltion ilmoittaessa lähettäjävaltiolle, että se on lakannut tunnustamasta häntä konsuliedustuston henkilökunnan jäseneksi.

26 artiklaLähtö vastaanottaja valtion alueelta

Vastaanottajavaltion on, myös aseellisen selkkauksen sattuessa, myönnettävä konsuliedustuston jäsenille ja niille yksityisen palveluskunnan jäsenille, jotka eivät ole vastaanottajavaltion kansalaisia, sekä heidän talouteensa kuuluville perheenjäsenille, riippumatta näiden kansalaisuudesta, tarpeellinen aika ja mahdollisuudet valmistautua lähtöön ja lähteä maasta mahdollisimman pian asianomaisten jäsenten tehtävien päättymisen jälkeen. Sen on erityisesti asetettava tarvittaessa heidän käyttöönsä tarpeelliset kulkuvälineet heidän ja heidän omaisuutensa, lukuun ottamatta sellaisen vastaanottajavaltiossa hankitun omaisuuden, jonka maastavienti on lähtöhetkellä kielletty, kuljetusta varten.

27 artiklaKonsuliedustuston tilojen ja arkiston sekä lähettäjävaltion etujen suojelu poikkeuksellisissa olosuhteissa

1. Jos konsulisuhteet katkaistaan kahden valtion välillä:

a) vastaanottajavaltion on, myös aseellisen selkkauksen sattuessa, kunnioitettava ja suojeltava konsuliedustuston tiloja sekä konsuliedustuston omaisuutta ja sen arkistoa;

b) lähettäjävaltio voi uskoa konsuliedustuston tilat niissä olevine omaisuuksineen ja arkistoineen jonkin kolmannen valtion hoitoon, jonka vastaanottajavaltio voi hyväksyä;

c) lähettäjävaltio voi uskoa sen omien ja sen kansalaisten etujen suojelemisen sellaiselle kolmannelle valtiolle, jonka vastaanottajavaltio voi hyväksyä.

2. Jos konsuliedustusto suljetaan tilapäisesti tai pysyvästi, sovelletaan tämän artiklan 1 kappaleen a kohdan määräyksiä. Lisäksi,

a) jos lähettäjävaltiolla, vaikka sillä ei ole diplomaattista edustustoa vastaanottajavaltiossa, on toinen konsuliedustusto sen alueella, tälle konsuliedustustolle voidaan uskoa suljetun konsuliedustuston tilojen ja niissä olevan omaisuuden sekä arkiston valvonta sekä, vastaanottajavaltion suostumuksella, konsulitehtävien hoito suljetun konsuliedustuston toimipiirissä; tai

b) jos lähettäjävaltiolla ei ole diplomaattista edustustoa eikä toista konsuliedustustoa vastaanottajavaltiossa, sovelletaan tämän artiklan 1 kappaleen b ja c kohdan määräyksiä.

28 artiklaHelpotukset konsuliedustuston tehtävien suorittamiseksi

Vastaanottajavaltion on kaikin tavoin helpotettava konsuliedustuston tehtävien suorittamista.

29 artiklaKansallislipun ja vaakunan käyttö

1. Lähettäjävaltiolla on oikeus käyttää kansallislippuaan ja vaakunaansa vastaanottajavaltiossa tämän artiklan määräysten mukaisesti.

2. Lähettäjävaltion kansallislippua ja sen vaakunakilpeä voidaan käyttää siinä rakennuksessa, jossa konsuliedustusto sijaitsee, ja sen ulko-ovella sekä konsuliedustuston päällikön virka-asunnossa ja hänen kulkuvälineissään niitä virkatehtävissä käytettäessä.

3. Tämän artiklan myöntämiä oikeuksia hyväksi käytettäessä on otettava huomioon vastaanottajavaltion lait, määräykset ja käytäntö.

30 artiklaTilojen hankkiminen

1. Vastaanottajavaltion on joko avustettava omalla alueellaan lakiensa ja määräystensä mukaisesti lähettäjävaltiota sen konsuliedustustolle tarpeellisten tilojen hankkimisessa tai avustettava sitä saamaan tilat muulla tavoin.

2. Tarvittaessa sen on myös autettava konsuliedustustoa saamaan käyttöönsä sopivia asuntoja sen jäsenille.

31 artiklaKonsuliedustuston tilojen loukkaamattomuus

1. Konsuliedustuston tilat ovat loukkaamattomia tämän artiklan tarkoittamassa laajuudessa.

2. Vastaanottajavaltion viranomaiset eivät saa tulla konsuliedustuston tilojen siihen osaan, jota käytetään yksinomaisesti konsuliedustuston työssä, paitsi konsuliedustuston päällikön tai hänen valtuutettunsa tai lähettäjävaltion diplomaattisen edustuston päällikön suostumuksella. Konsuliedustuston päällikön suostumus on kuitenkin otaksuttava annetuksi tulipalon tai muun välittömiä suojelutoimenpiteitä vaativan onnettomuuden sattuessa.

3. Huomioon ottaen tämän artiklan 2 kappaleen määräykset vastaanottajavaltiolla on erityinen velvollisuus ryhtyä kaikkiin asianmukaisiin toimenpiteisiin konsuliedustuston tilojen suojelemiseksi sinne tunkeutumiselta ja vahingonteolta sekä sen estämiseksi, että konsuliedustuston rauhaa häiritään tai sen arvovaltaa vahingoitetaan

4. Konsuliedustuston tilat, niiden kalustus, konsuliedustuston omaisuus ja sen kulkuvälineet ovat vapaat kaikesta pakko-otosta puolustus- tai julkisiin tarkoituksiin. Jos pakkolunastus on välttämätön näitä tarkoituksia varten, on ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin konsulitoiminnan estämisen välttämiseksi ja lähettäjävaltiolle on viipymättä suoritettava riittävä ja tehokas korvaus.

32 artiklaKonsuliedustuston tilojen vero vapaus

1. Lähettäjävaltion tai sen puolesta toimivan henkilön omistamat tai vuokraamat konsuliedustuston tilat ja lähetetyn edustustopäällikön virka-asunto ovat vapautetut kaikista valtiollisista, alueellisista tai kunnallisista maksuista ja veroista, lukuun ottamatta sellaisia, jotka peritään korvauksena erityisistä palveluksista.

2. Tämän artiklan 1 kappaleessa mainittu verovaPaus ei koske tällaisia maksuja ja veroja, jos ne vastaanottajavaltion lain mukaan ovat sen henkilön maksettavat, joka teki sopimuksen lähettäjävaltion tai sen puolesta toimivan henkilön kanssa.

33 artiklaKonsuliedustuston arkiston ja asiakirjojen loukkaamattomuus

Konsuliedustuston arkisto ja asiakirjat ovat aina loukkaamattomia riippumatta niiden sijaintipaikasta.

34 artiklaLiikkumisvapaus

Vastaanottajavaltion on turvattava kaikille konsuliedustuston jäsenille oikeus vapaasti liikkua ja matkustaa vastaanottajavaltion alueella ottaen huomioon sen sellaisia vyöhykkeitä koskevat lait ja määräykset, joille pääsy on valtion turvallisuuden vuoksi kielletty tai rajoitettu.

35 artiklaViestiyhteyksien vapaus

1. Vastaanottajavaltion on sallittava konsuliedustustolle vapaa viestiyhteys kaikissa virallisissa tehtävissä ja sitä suojattava. Yhteydenpidossa lähettäjävaltion hallituksen, diplomaattisten edustustojen ja muiden konsuliedustustojen kanssa konsuliedustusto saa, riippumatta niiden sijainnista, käyttää kaikkia sopivia keinoja, mukaan luettuina diplomaattisia ja konsulikuriireja, diplomaattisia ja konsulikuriirilähetyksiä sekä koodi- tai salakielisanomia. Konsuliedustusto saa kuitenkin asentaa radiolähettimen ja käyttää sitä vain vastaanottajavaltion suostumuksella.

2. Konsuliedustuston virallinen kirjeenvaihto on loukkaamaton. Virallinen kirjeenvaihto tarkoittaa kaikkea konsuliedustuston ja sen tehtäviin liittyvää kirjeenvaihtoa.

3. Konsulikuriirilähetystä ei saa avata eikä viivyttää. Vastaanottajavaltion viranomaiset voivat kuitenkin, mikäli heillä on vakava syy uskoa lähetyksen sisältävän muuta kuin tämän artiklan 4 kappaleessa mainittua kirjeenvaihtoa, asiakirjoja tai esineitä, pyytää lähetyksen avattavaksi heidän läsnäollessaan jonkin lähettäjävaltion valtuuttaman edustajan toimesta. Jos lähettäjävaltion viranomaiset eivät suostu tähän pyyntöön, on lähetys palautettava lähetyspaikkaansa.

4. Konsulikuriirilähetyksen muodostavien kollien päällä tulee olla näkyvät ulkonaiset merkit, jotka osoittavat niiden luonteen, ja ne saavat sisältää vain virallista kirjeenvaihtoa ja asiakirjoja tai yksinomaan viralliseen käyttöön tarkoitettuja esineitä.

5. Konsulikuriirilla tulee olla asemaansa sekä konsulikuriirilähetyksen muodostavien kollien lukumäärää osoittava virallinen asiakirja. Kuriirina ei saa käyttää ilman vastaanottajavaltion suostumusta vastaanottajavaltion kansalaista eikä vastaanottajavaltiossa pysyvästi asuvaa henkilöä, ellei hän ole lähettäjävaltion kansalainen. Kuriiritehtäväänsä suorittaessaan on hän vastaanottajavaltion suojeluksessa. Hän nauttii henkilökohtaista koskemattomuutta, eikä häntä saa pidättää tai häneltä millään muulla tavalla riistää vapautta.

6. Lähettäjävaltio, sen diplomaattiset edustustot ja konsuliedustustot voivat määrätä tilapäisiä (ad hoc) konsulikuriireja, joihin tämän artiklan 5 kappaleen määräyksiä myös sovelletaan, kuitenkin niin, että siinä mainitut vapaudet lakkaavat tilapäiskuriirin jätettyä haltuunsa uskotun konsulikuriirilähetyksen vastaanottajalle

7. Konsulikuriirilähetys voidaan antaa edelleen toimitettavaksi hyväksyttyyn maahantulopaikkaan saapuvan aluksen tai kaupallisen ilmaaluksen päällikölle. Hänellä tulee olla kuriirilähetyksen muodostavien kollien lukumäärän osoittava virallinen asiakirja, mutta häntä ei katsota konsulikuriiriksi. Asianomaisten paikallisten viranomaisten kanssa siitä sovittuaan konsuliedustusto voi lähettää jäsenensä vapaasti noutamaan kuriirilähetyksen suoraan aluksen tai ilma-aluksen päälliköltä.

36 artiklaYhteydenpito lähettäjävaltion kansalaisiin

1. Lähettäjävaltion kansalaisia koskevien konsulitehtävien hoitamisen helpottamiseksi:

a) konsulivirkamiehillä on vapaus pitää yhteyttä lähettäjävaltion kansalaisiin ja tavata heitä. Lähettäjävaltion kansalaisilla on yhtäläinen vapaus pitää yhteyttä lähettäjävaltion konsulivirkamiehiin ja tavata heitä;

b) vastaanottajavaltion asianomaisten viranomaisten tulee viipymättä ilmoittaa lähettäjävaltion konsuliedustustolle, jos sen toimipiirissä tämän valtion kansalainen pidätetään, toimitetaan vankilaan tai määrätään tutkintavankeuteen taikka hänen vapautensa muulla tavoin riistetään, mikäli hän ilmoittamista pyytää. Kaikki pidätetyn, vankilassa tai tutkintavankeudessa olevan taikka muulla tavoin vapautensa menettäneen henkilön konsuliedustustolle osoittamat lähetykset on kyseisten viranomaisten viipymättä toimitettava edelleen. Mainittujen viranomaisten on viipymättä ilmoitettava asianomaiselle henkilölle hänen tässä kohdassa mainituista oikeuksistaan;

c) konsulivirkamiehellä on oikeus käydä tapaamassa vankilassa tai tutkintavankeudessa olevaa tai vapautensa muulla tavoin menettänyttä lähettäjävaltion kansalaista, keskustella ja käydä kirjeenvaihtoa hänen kanssaan sekä hankkia hänelle oikeusavustajia. Heillä on myös oikeus käydä tapaamassa kaikkia lähettäjävaltion kansalaisia, jotka oikeuden päätöksen perusteella ovat vankilassa tai tutkintavankeudessa taikka muulla tavoin ovat menettäneet vapautensa heidän toimipiirissään Konsuliviranomaisten ei kuitenkaan tule ryhtyä toimenpiteisiin vankilassa tai tutkintavankeudessa olevan tai muulla tavoin vapautensa menettäneen kansalaisen puolesta, jos hän nimenomaisesti sitä vastustaa.

2. Tämän artiklan 1 kappaleessa mainittuja oikeuksia käytettäessä on otettava huomioon vastaanottajavaltion lait ja määräykset, kuitenkin sillä edellytyksellä, että näiden lakien ja määräysten täytyy sallia niiden päämäärien täydellinen toteuttaminen, joita varten tämän artiklan mukaisesti myönnetyt oikeudet on tarkoitettu.

37 artiklaIlmoitukset kuolemantapauksista, holhoojan tai uskotun miehen määräämisestä, haaksirikosta ja lento-onnettomuuksista

Jos vastaanottajavaltion asianomaisilla viranomaisilla on käytettävissään tarpeelliset tiedot, he ovat velvolliset:

a) viipymättä ilmoittamaan lähettäjävaltion kansalaisen kuolemasta sille konsuliedustustolle, jonka toimipiirissä kuolema tapahtui;

b) viipymättä ilmoittamaan asianomaiselle konsuliedustustolle jokaisesta tapauksesta, jossa holhoojan tai uskotun miehen määrääminen näyttää olevan alaikäisen tai muun vajaavaltaisen henkilön, joka on lähettäjävaltion kansalainen, etujen mukaista. Tällaisen ilmoituksen tekeminen ei kuitenkaan vaikuta holhoojan tai uskotun miehen määräämistä koskevien vastaanottajavaltion lakien ja määräysten soveltamiseen;

c) jos lähettäjävaltion kansallisuutta oleva alus haaksirikkoutuu tai ajaa karille vastaanottajavaltion ulkoisilla tai sisäisillä aluevesillä tai jos lähettäjävaltiossa rekisteröity ilma-alus joutuu onnettomuuteen vastaanottajavaltion alueella, viipymättä ilmoittamaan siitä tapahtumapaikkaa lähinnä sijaitsevalle konsuliedustustolle.

38 artiklaYhteys vastaanottajavaltion viranomaisiin

Konsulivirkamiehet voivat virkatehtävissään kääntyä:

a) toimipiirinsä asianomaisten paikallisten viranomaisten puoleen;

b) vastaanottajavaltion aisanomaisten keskusviranomaisten puoleen, mikäli ja myönteisessä tapauksessa siinä laajuudessa kuin vastaanottajavaltion lait, määräykset ja käytäntö tai asianomaiset kansainväliset sopimukset sen sallivat.

39 artiklaPalkkiot ja maksut konsulitoimituksista

1. Konsuliedustusto saa vastaanottajavaltion alueella periä lähettäjävaltion lakien ja määräysten mukaiset palkkiot ja maksut konsulitoimituksista.

2. Tämän artiklan 1 kappaleessa mainitut palkkiot ja maksut sekä niistä annetut kuitit ovat vapaat kaikista vastaanottajavaltion maksuista ja veroista.

40 artiklaKonsulivirkamiesten suojelu

Vastaanottajavaltion tulee kohdella konsulivirkamiehiä asiaankuuluvalla kunnioituksella ja ryhtyä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin heidän henkilöään, vapauttaan tai arvovaltaansa vastaan kohdistuvien hyökkäysten estämiseksi.

41 artiklaKonsulivirkamiesten henkilökohtainen loukkaamattomuus

1. Konsulivirkamiestä ei saa pidättää tai määrätä tutkintavankeuteen paitsi asianomaisen oikeusviranomaisen päätöksen nojalla törkeästä rikoksesta.

2. Tämän artiklan 1 kappaleessa mainittua tapausta lukuun ottamatta ei konsulivirkamiehiä voida toimittaa vankilaan tai alistaa mihinkään muuhun henkilökohtaisen vapautensa rajoitukseen, paitsi tuomioistuimen lopullista päätöstä täytäntöönpantaessa.

3. Jos konsulivirkamiestä vastaan ryhdytään rikosoikeudellisiin toimenpiteisiin, hän on velvollinen saapumaan asianomaisten viranomaisten eteen. Asian käsittely tulee kuitenkin suorittaa ottaen huomioon hänelle virallisen asemansa vuoksi kuuluva arvonanto ja, lukuun ottamatta tämän artiklan 1 kappaleessa mainittua tapausta, siten, että konsulitehtävien hoitamiselle koituu mahdollisimman vähän haittaa. Milloin tämän artiklan 1 kappaleessa mainitussa tapauksessa konsulivirkamiehen vapauden riistäminen on tarpeellista, oikeudenkäynti häntä vastaan on aloitettava mahdollisimman pian.

42 artiklaIlmoitus pidätyksestä, tutkintavankeudesta tai syytetoimenpiteistä

Jos konsuliedustuston jäsen pidätetään tai määrätään tutkintavankeuteen tai häntä vastaan ryhdytään rikosoikeudellisiin toimenpiteisiin, vastaanottajavaltion tulee heti tehdä siitä ilmoitus konsuliedustuston päällikölle. Siinä tapauksessa, että kyseiset toimenpiteet koskevat häntä itseään, vastaanottajavaltion tulee siitä ilmoittaa lähettäjävaltiolle diplomaattiteitse.

43 artiklaVapaus tuomio vallasta

1. Konsulivirkamiehet ja konsuliedustuston toimihenkilöt eivät virantoimituksessa suorittamiensa toimenpiteiden vuoksi ole vastaanottajavaltion oikeus- tai hallintoviranomaisten tuomiovallan alaisia.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei kuitenkaan sovelleta siviilioikeudellisessa asiassa, milloin se koskee:

a) sellaista konsulivirkamiehen tai konsuliedustuston toimihenkilön tekemää sopimusta, jossa hän ei ole tehnyt sitoumusta nimenomaisesti tai epäsuorasti lähettäjävaltion edustajana;

b) kolmannen henkilön nostamaa vahingonkorvauskannetta, joka perustuu ajoneuvon, aluksen tai ilma-aluksen vastaanottajavaltiossa aiheuttamaan onnettomuuteen.

44 artiklaVelvollisuus esiintyä todistajana

1. Konsuliedustuston jäsen voidaan kutsua todistajaksi oikeudenkäynnissä tai hallinnollisessa menettelyssä, Konsuliedustuston toimihenkilö tai sen palveluskunnan jäsen ei saa, paitsi tämän artiklan 3 kappaleessa mainituissa tapauksissa, kieltäytyä todistamasta. Jos konsulivirkamies kieltäytyy todistamasta, ei mitään pakotteita tai rangaistusta saa käyttää hänen suhteensa.

2. Konsulivirkamieheltä todistetta pyytävän viranomaisen on vältettävä hänen virkatehtäviensä häiritsemistä. Milloin se on mahdollista, se voi vastaanottaa todisteen hänen asunnossaan tai konsuliedustustossa tai hyväksyä hänen kirjallisesti antamansa lausunnon.

3. Konsuliedustuston jäsenet eivät ole velvollisia todistamaan heidän virkatehtäviinsä liittyvissä asioissa tai esittämään niitä koskevaa virallista kirjeenvaihtoa ja asiakirjoja. Heillä on myös oikeus kieltäytyä antamasta lähettäjävaltion lainsäädäntöä koskevaa asiantuntijalausuntoa.

45 artiklaErioikeuksista ja vapauksista luopuminen

1. Lähettäjävaltio voi jonkin konsuliedustuston jäsenen kohdalla luopua 41, 43 ja 44 artiklassa mainituista etuoikeuksista ja vapauksista.

2. Tämän artiklan 3 kappaleessa mainituin poikkeuksin on luopumisen kaikissa tapauksissa oltava nimenomainen, ja siitä on kirjallisesti ilmoitettava vastaanottajavaltiolle.

3. Jos konsulivirkamies tai konsuliedustuston toimihenkilö aloittaa oikeudenkäynnin sellaisessa asiassa, jossa hänellä 43 artiklan perusteella on vapaus tuomiovallasta, hän ei saa vedota vapauteensa tuomiovallasta minkään vastakanteen suhteen, jolla on suoranainen yhteys pääkanteeseen.

4. Luopumisen tuomiovaltaa koskevasta vapaudesta siviilijutussa tai hallinnollisessa asiassa ei ole katsottava käsittävän luopumista vapaudesta oikeuden päätöksen täytäntöönpanoa tarkoittavien toimenpiteiden suhteen, joihin nähden tarvitaan erillinen luopuminen.

46 artiklaVapautus ulkomaalaisena rekisteröinnistä ja oleskeluluvista

1. Konsulivirkamiehet, konsuliedustuston toimihenkilöt ja heidän talouteensa kuuluvat perheenjäsenet ovat kokonaan vapautetut asemamaan ulkomaalaisten rekisteröintiä ja oleskelulupia koskevien lakien ja säännösten mukaisista velvoituksista.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräykset eivät kuitenkaan koske sellaista konsuliedustuston toimihenkilöä, joka ei pysyväisesti ole lähettäjävaltion palveluksessa tai joka harjoittaa jotain ansiotointa vastaanottajavaltiossa, tai ketään sellaisen toimihenkilön perheenjäsentä.

47 artiklaVapautus työluvista

1. Konsuliedustuston jäsenet ovat lähettäjävaltiolle suorittamansa työn suhteen kokonaan vapautetut vastaanottajavaltion ulkomaalaisen työvoiman käyttöä koskevien lakien ja määräysten työlupia koskevista velvoituksista.

2. Konsulivirkamiesten ja konsuliedustuston toimihenkilöiden yksityisen palveluskunnan jäsenet ovat vapautetut tämän artiklan 1 kappaleessa mainituista velvoituksista, edellyttäen, että he eivät harjoita mitään muuta ansiotointa vastaanottajavaltiossa.

48 artiklaVapautus sosiaaliturvajärjestelmästä

1. Lukuun ottamatta tämän artiklan 3 kappaleen määräyksiä ovat konsuliedustuston jäsenet lähettäjävaltiolle suorittamiensa palvelusten suhteen sekä heidän talouteensa kuuluvat perheenjäsenet vapautetut vastaanottajavaltiossa mahdollisesti voimassa olevista sosiaaliturvaa koskevista säännöksistä

2. Tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitettu vapautus koskee myös konsuliedustuston jäsenten yksinomaisessa palveluksessa olevia yksityisen palveluskunnan jäseniä edellyttäen,

a) että he eivät ole vastaanottajavaltion kansalaisia tai vakinaisesti asu siellä ja

b) että he ovat joko lähettäjävaltiossa tai kolmannessa valtiossa voimassa olevien sosiaaliturvaa koskevien säännösten alaisia.

3. Konsuliedustuston jäsenten, joiden palveluksessa on henkilöitä, joita tämän artiklan 2 kappaleessa tarkoitettu vapautus ei koske, on noudatettava vastaanottajavaltion työnantajia velvoittavia sosiaaliturvaa koskevia säännöksiä.

4. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleessa mainittu vapautus ei estä vapaaehtoista liittymistä vastaanottajavaltion sosiaaliturvajärjestelmään edellyttäen, että vastaanottajavaltio sen sallii.

49 artiklaVapautus verotuksesta

1. Konsulivirkamiehet ja konsuliedustuston toimihenkilöt sekä heidän talouteensa kuuluvat perheenjäsenet ovat vapautetut kaikista henkilöön tai omaisuuteen kohdistuvista valtiollisista, alueellisista tai kunnallisista maksuista ja veroista, ei kuitenkaan:

a) sellaisista välillisistä veroista, jotka säännönmukaisesti sisältyvät tavaroiden tai palvelusten hintaan;

b) vastaanottajavaltion alueella sijaitsevasta yksityisestä kiinteästä omaisuudesta kannettavista maksuista tai veroista, huomioon ottaen 32 artiklan määräykset;

c) vastaanottajavaltion kantamista jäämistö- tai perintöveroista sekä varallisuudensiirtoveroista ja -maksuista ottaen huomioon 51 artiklan b kohdan määräykset;

d) vastaanottajavaltiossa olevasta lähteestä saadusta yksityisestä tulosta, pääomatulot mukaan luettuina, kannettavista maksuista ja veroista, sekä vastaanottajavaltiossa oleviin kaupallisiin tai rahoitusyrityksiin tehdyistä sijoituksista kannettavista omaisuusveroista;

e) suoritetuista erityispalveluksista perittävistä maksuista;

f) rekisteröimis-, lunastus-, toimituskirja- ja kiinnitysmaksuista tai leimaverosta, ottaen huomioon 32 artiklan määräykset.

2. Palveluskunnan jäsenten työstään saamat palkat ovat vapautetut maksuista ja veroista.

3. Sellaisten konsuliedustuston jäsenten, joiden palveluksessa olevien henkilöiden palkat eivät ole vapautetut vastaanottajavaltion tuloverosta, on noudatettava niitä velvoituksia, joita vastaanottajavaltion lait ja määräykset asettavat työnantajille tuloveron kannon suhteen.

50 artiklaVapautus tullimaksuista ja -tarkastuksesta

1. Vastaanottajavaltion on sellaisten lakien ja määräysten mukaisesti, jotka se mahdollisesti saattaa voimaan, sallittava seuraavien esineiden maahantuonti ja vapautettava ne kaikista tulleista, veroista ja vastaavista maksuista, jotka eivät johdu varastoimisesta, kuljetuksesta ja vastaavista palveluksista:

a) konsuliedustuston viralliseen käyttöön tarkoitetut esineet;

b) konsulivirkamiehen tai hänen talouteensa kuuluvien perheenjäsenten henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetut esineet, mukaan luettuina hänen pysyvään asettumiseensa tarkoitetut esineet. Kulutustarvikkeet eivät saa ylittää kyseessä olevien henkilöiden välitöntä käyttöä varten tarvittavia määriä.

2. Konsuliedustuston toimihenkilöt nauttivat tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitettuja erioikeuksia ja vapauksia niiden tavaroiden osalta, jotka tuodaan heidän asettautuessaan ensimmäisen kerran maahan.

3. Konsulivirkamiesten ja heidän talouteensa kuuluvien perheenjäsenten henkilökohtaiset, heidän mukanaan tuomansa matkatavarat ovat vapautetut tarkastuksesta. Ne saadaan tarkastaa ainoastaan, jos on vakavia syitä olettaa niiden sisältävän muita kuin tämän artiklan 1 kappaleen b kohdassa mainittuja esineitä tai tavaroita, joiden tuonnin tai viennin vastaanottajavaltion lait ja määräykset kieltävät tai jotka ovat sen karanteenilakien ja -määräysten alaisia. Tarkastus on tällöin suoritettava asianomaisen konsulivirkamiehen tai hänen perheenjäsenensä läsnäollessa.

51 artiklaKonsuliedustuston jäsenen tai hänen perheenjäsenensä jäämistö

Konsuliedustuston jäsenen tai hänen talouteensa kuuluvan perheenjäsenen kuollessa:

a) vastaanottajavaltion on sallittava kuolleelle kuuluneen irtaimiston maastavienti, lukuun ottamatta sellaista vastaanottajavaltiosta hankittua omaisuutta, jonka maastavienti oli kuolinhetkellä kielletty;

b) vastaanottajavaltio ei saa periä valtiollisia, alueellisia tai kunnallisia jäämistö- tai perintöveroja ja omaisuudensiirtoveroja irtaimistosta, jonka oleminen vastaanottajavaltiossa on johtunut yksinomaan vainajan ominaisuudesta konsuliedustuston jäsenenä tai konsuliedustuston jäsenen perheenjäsenenä.

52 artiklaVapautus henkilökohtaisista palveluksista ja suorituksista

Vastaanottajavaltion on vapautettava konsuliedustuston jäsenet ja heidän talouteensa kuuluvat perheenjäsenet kaikista henkilökohtaisista palvelusvelvollisuuksista, kaikenluontoisesta julkisesta palvelusta sekä sotilaallisista velvoituksista kuten pakko-otosta, sotilaallisista maksuista ja pakkomajoituksesta.

53 artiklaKonsulierioikeuksien ja -vapauksien alkaminen ja päättyminen

1. Jokainen konsuliedustuston jäsen on oikeutettu tämän yleissopimuksen mukaisiin erioikeuksiin ja vapauksiin siitä hetkestä lähtien, jolloin hän saapuu vastaanottajavaltion alueelle ryhtyäkseen hoitamaan virkaansa tai, jos hän jo on sen alueella, siitä hetkestä lähtien, jolloin hän ryhtyy hoitamaan virkaansa konsuliedustustossa.

2. Konsuliedustuston jäsenen talouteen kuuluvat perheenjäsenet ja hänen yksityisen palveluskuntansa jäsenet saavat tämän yleissopimuksen mukaiset erioikeudet ja vapaudet samasta päivämäärästä lukien, josta lähtien hän on oikeutettu tämän artiklan 1 kappaleen mukaisiin erioikeuksiin ja vapautuksiin tai siitä päivämäärästä lukien, jolloin he saapuvat vastaanottajavaltion alueelle tai tulevat perheen tai yksityisen henkilökunnan jäseneksi, riippuen siitä, mikä päivämääristä on myöhäisin.

3. Kun konsuliedustuston jäsenen tehtävät ovat päättyneet, hänen ja hänen talouteensa kuuluvan perheenjäsenen tai hänen yksityisen palveluskuntansa jäsenen erioikeudet ja vapaudet normaalisti lakkaavat sinä hetkenä, jolloin asianomainen henkilö lähtee vastaanottajavaltiosta, tai siihen myönnetyn kohtuullisen ajan kuluttua riippuen siitä, kumpi tapahtuu ensin, mutta jatkuvat siihen asti myös aseellisen selkkauksen sattuessa. Tämän artiklan 2 kappaleessa mainittujen henkilöiden osalta lakkaavat heidän erioikeutensa ja vapautensa heidän lakatessaan kuulumasta talouteen tai olemasta konsuliedustuston jäsenen palveluksessa edellyttäen kuitenkin, että jos asianomaisten henkilöiden tarkoitus on lähteä vastaanottajavaltiosta kohtuullisen ajan kuluessa, heidän erioikeutensa ja vapautensa ovat voimassa heidän lähtöönsä asti.

4. Konsulivirkamiehen tai konsuliedustuston toimihenkilön vapautus tuomiovallasta jatkuu kuitenkin hänen tehtäviensä hoitamisessa suorittamiinsa tekoihin nähden ilman aikarajoitusta.

5. Konsuliedustuston jäsenen kuollessa hänen talouteensa kuuluvat perheenjäsenet nauttivat edelleen heille myönnettyjä erioikeuksia ja vapauksia siihen asti, kunnes he lähtevät vastaanottajavaltiosta tai kunnes siihen myönnetty kohtuullinen aika on päättynyt riippuen siitä, kumpi näistä tapahtuu ensin.

54 artiklaKolmansien valtioiden velvollisuudet

1. Jos konsulivirkamies matkustaa kolmannen valtion alueen kautta tai on matkalla kolmannessa valtiossa, joka on myöntänyt hänelle mahdollisesti tarvittavan viisumin, ryhtyäkseen virkaansa tai palatakseen siihen taikka palatakseen lähettäjävaltioon, kolmannen valtion on myönnettävä hänelle kaikki tämän yleissopimuksen muiden artikloiden määräysten mukaiset hänen kauttakulkunsa tai paluunsa turvaamiseksi tarpeelliset vapaudet. Samaa on noudatettava kaikkiin hänen talouteensa kuuluviin, tällaisiin erioikeuksiin ja vapauksiin oikeutettuihin perheenjäseniin, jotka seuraavat konsulivirkamiestä tai matkustavat erikseen hänen luokseen taikka palaavat lähettäjävaltioon.

2. Tämän artiklan 1 kappaleessa mainittuja tilanteita vastaavissa olosuhteissa kolmannet valtiot eivät saa estää muiden konsuliedustuston jäsenten tai heidän talouteensa kuuluvien perheenjäsenten kauttakulkua alueensa kautta.

3. Kolmansien valtioiden on myönnettävä kauttakulussa olevalle viralliselle kirjeenvaihdolle ja muille virallisille tiedotuksille, mukaan luettuina koodi- tai salakielisanomat, sama vapaus ja suojelu, minkä vastaanottajavaltio on tämän yleissopimuksen mukaisesti velvollinen myöntämään. Niiden on myönnettävä konsulikuriireille, joille on annettu mahdollisesti tarvittava viisumi, ja kauttakulussa oleville konsulikuriirilähetyksille sama loukkaamattomuus, minkä vastaanottajavaltio on tämän yleissopimuksen mukaisesti velvollinen myöntämään.

4. Kolmansien valtioiden tämän artiklan 1, 2 ja 3 kappaleen mukaiset velvollisuudet ulottuvat myös niihin näissä kappaleissa mainittuihin henkilöihin ja virallisiin tiedotuksiin sekä konsulikuriirilähetyksiin, joiden oleminen kolmannen valtion alueella johtuu ylivoimaisesta esteestä (force majeure)

55 artiklaVastaanottajavaltion lakien ja määräysten noudattaminen

1. Kaikkien erioikeuksia ja vapauksia nauttivien henkilöiden velvollisuus on noudattaa vastaanottajavaltion lakeja ja määräyksiä, sikäli kuin nämä eivät ole ristiriidassa heidän erioikeuksiensa ja vapauksiensa kanssa. Heidän tulee myös olla puuttumatta vastaanottajavaltion sisäisiin asioihin.

2. Konsuliedustuston tiloja ei saa käyttää tavalla, joka on ristiriidassa konsuliedustuston tehtävien kanssa.

3. Tämän artiklan 2 kappaleen määräykset eivät kuitenkaan estä mahdollisuutta sijoittaa muiden laitosten tai järjestöjen toimistoja siihen rakennukseen, jossa konsuliedustuston tilat sijaitsevat edellyttäen, että niiden tilat ovat erillään konsuliedustuston tiloista. Tällöin ei kyseisiä toimistotiloja ole katsottava tämän yleissopimuksen tarkoittamien konsuliedustuston tilojen osiksi.

56 artiklaVakuutus kolmannelle henkilölle aiheutuneiden vahinkojen varalta

Konsuliedustuston jäsenten on noudatettava kaikkia vastaanottajavaltion lakien ja määräysten vaatimuksia, jotka koskevat vakuutusta ajoneuvon, aluksen tai ilma-aluksen käyttämisestä kolmannelle henkilölle aiheutuneiden vahinkojen varalta.

57 artiklaYksityistä ansiotyötä koskevat erityismääräykset

1. Lähetetyt konsulivirkamiehet eivät saa henkilökohtaiseksi hyödykseen harjoittaa mitään ammatti- tai liiketoimintaa vastaanottajavaltiossa.

2. Tässä luvussa mainittuja erioikeuksia ja vapauksia ei ole myönnettävä:

a) konsuliedustuston toimihenkilöille tai sen palveluskunnan jäsenille, jotka harjoittavat jotain yksityistä ansiotyötä vastaanottajavaltiossa;

b) edellä a kohdassa mainitun henkilön perheenjäsenille tai hänen yksityisen palveluskuntansa jäsenille;

c) konsuliedustuston jäsenen perheenjäsenille, jotka itse harjoittavat ansiotyötä vastaanottajavaltiossa.