36/1977

1 artikla

Tätä yleissopimusta on sovellettava avioerojen ja asumuserojen tunnustamiseen sopimusvaltiossa, kun avioero tai asumusero on saatu toisessa sopimusvaltiossa tuomioistuin- tai muussa siinä valtiossa viralliseksi tunnustetussa menettelyssä, jolla siellä on lailliset vaikutukset.

Tämä yleissopimus ei koske syyllisyyskysymyksestä annettuja ratkaisuja eikä myöskään avioero- tai asumuseropäätöksen yhteydessä seuraamuskysymyksistä annettuja ratkaisuja, kuten erityisesti rahamääräisinä asetettuja maksuvelvoitteita tai lasten huoltoa koskevia ratkaisuja.

2 artikla

Edellä tarkoitetut avio- ja asumuserot tunnustetaan kaikissa muissa sopimusvaltioissa tämän yleissopimuksen jäljempänä olevissa määräyksissä mainituin edellytyksin, jos kanteen vireillepanohetkellä avioeron tai asumuseron myöntäneessä sopimusvaltiossa (josta jäljempänä käytetään nimitystä "alkuperävaltio") oli:

1. vastaajan kotipaikka (résidence habituelle); tai

2. kantajan kotipaikka ja jokin seuraavista edellytyksistä oli tämän lisäksi olemassa:

a) tämä valtio oli ollut hänen kotipaikkansa vähintään vuoden ajan välittömästi ennen kanteen vireille panoa;

b) tämä valtio oli ollut Puolisoiden viimeinen yhteinen kotipaikka; tai

3. molemmat aviopuolisot olivat tämän valtion kansalaisia; tai

4. kantaja oli tämän valtion kansalainen ja jokin seuraavista edellytyksistä oli tämän lisäksi olemassa:

a) tämä valtio oli ollut kantajan kotipaikka; tai

b) tämä valtio oli ollut hänen kotipaikkansa yhtäjaksoisesti vähintään yhden vuoden ajan, joka aika ainakin osittain ulottui kanteen vireillepanoa lähinnä edeltäneelle kahden vuoden ajanjaksolle; tai

5. kantaja avioeroa koskevassa asiassa oli tämän valtion kansalainen ja molemmat seuraavista edellytyksistä olivat tämän lisäksi olemassa:

a) kantaja oleskeli tässä valtiossa kanteen vireillepanohetkellä, ja

b) aviopuolisoilla oli ollut viimeinen yhteinen kotipaikka valtiossa, jonka lainsäädäntö ei kanteen vireillepanohetkellä sallinut avioeroa.

3 artikla

Milloin toimivalta avioeroa tai asumuseroa koskevassa asiassa voi alkuperävaltiossa perustua käsitteelle domisiili (domicile), on 2 artiklassa olevan ilmaisun "kotipaikka" katsottava käsittävän myös domisiilin siinä merkityksessä kuin ilmaisua tässä valtiossa käytetään.

Edellisessä kappaleessa ei kuitenkaan tarkoiteta aviomiehen domisiilin perusteella määräytyvää vaimon domisiilia.

4 artikla

Jos oikeudenkäynnissä on esitetty vastakanne, tunnustetaan kanteen tai vastakanteen perusteella myönnetty avioero tai asumusero, jos jompikumpi kanteista täyttää 2 tai 3 artiklassa määrätyt edellytykset.

5 artikla

Milloin tämän yleissopimuksen määräykset täyttävän asumuserotuomion perusteella on alkuperämaassa myönnetty avioero, ei avioerotuomion tunnustamisesta saa kieltäytyä sillä perusteella, että 2 tai 3 artiklassa määrättyjä edellytyksiä ei enää ollut olemassa avioerokanteen vireillepanon hetkellä.

6 artikla

Kun vastaaja on ollut läsnä oikeudenkäynnissä, ovat sen valtion viranomaiset, jossa tunnustamista haetaan, sidotut siihen, mitä toimivallan perusteena olleista tosiasioista on vahvistettu toteennäytetyksi.

Avioeron tai asumuseron tunnustamista ei saa evätä sillä perusteella:

a) että sen valtion sisäinen lainsäädäntö, jossa tällaista tunnustamista on pyydetty, ei sallisi avioeroa tai vastaavasti asumuseroa samojen tosiasioiden perusteella;

b) että asiassa oli sovellettu muuta kuin tämän valtion kansainvälisen yksityisoikeuden säännösten mukaista lakia.

Lukuun ottamatta tämän yleissopimuksen muiden määräysten soveltamisen asettamia vaatimuksia eivät sen valtion viranomaiset, jossa avioeron tai asumuseron tunnustamista haetaan, saa asiallisesti tutkia päätöksen perusteita.

7 artikla

Sopimusvaltiot voivat kieltäytyä tunnustamasta avioeroa, milloin molemmat aviopuolisot avioeron myöntämisen hetkellä olivat ainoastaan sellaisten valtioiden kansalaisia, joiden laki ei salli avioeroa.

8 artikla

Jos, ottaen huomioon kaikki olosuhteet, tarpeellisiksi katsottaviin toimenpiteisiin ei ollut ryhdytty avioero- tai asumusero-oikeudenkäyntiä koskevan tiedoksiannon toimittamiseksi vastaajalle tai jos vastaajalle ei ollut annettu riittävässä määrin tilaisuutta vastineensa esittämiseen oikeudenkäynnissä, voidaan avioeron tai asumuseron tunnustamisesta kieltäytyä.

9 artikla

Sopimusvaltiot voivat kieltäytyä tunnustamasta avioeroa tai asumuseroa, jos se on ristiriidassa puolisoiden aviosuhdetta koskevan aikaisemmin annetun päätöksen kanssa ja tämä päätös oli annettu siinä valtiossa, jossa tunnustamista haetaan, tai oli tunnustettu tässä valtiossa taikka päätös täyttää tässä valtiossa tunnustamiselle asetetut edellytykset.

10 artikla

Sopimusvaltiot voivat kieltäytyä tunnustamasta avioeroa tai asumuseroa, milloin tunnustaminen olisi ilmeisesti ristiriidassa maan oikeusjärjestyksen perusteiden (ordre public) kanssa.

11 artikla

Valtio, jonka on tämän yleissopimuksen nojalla tunnustettava avioero, ei saa evätä kummaltakaan aviopuolisolta oikeutta uuden avioliiton solmimiseen sillä perusteella, että tätä avioeroa ei jonkun muun valtion lainsäädännön mukaan tunnusteta.

12 artikla

Avioeroa tai asumuseroa koskeva oikeudenkäynti voidaan lykätä sopimusvaltiossa, jos jommankumman puolison aviosuhdetta koskeva oikeudenkäynti on vireillä toisessa sopimusvaltiossa.

13 artikla

Sovellettaessa tätä yleissopimusta avioeroihin tai asumuseroihin, jotka on myönnetty tai joiden tunnustamista on haettu sopimusvaltioissa, joiden eri alueilla on voimassa kaksi tai useampia avioeroa tai asumuseroa koskevia oikeusjärjestelmiä:

1. tarkoitetaan viittauksella alkuperävaltion lakiin sen alueen lakia, jossa avioero tai asumusero oli myönnetty;

2. tarkoitetaan viittauksella sen valtion lakiin, jossa tunnustamista haetaan, oikeudenkäyntipaikan lakia; ja

3. tarkoitetaan viittauksella domisiiliin tai kotipaikkaan alkuperäisvaltiossa domisiilia tai kotipaikkaa sillä alueella, jossa avioero tai asumusero oli myönnetty.

14 artikla

Sovellettaessa 2 ja 3 artiklaa silloin kun alkuperävaltiossa on eri alueella voimassa kaksi tai useampia avioeroja tai asumuseroja koskevia oikeusjärjestelmiä:

1. sovelletaan 2 artiklan 3 kohdan määräyksiä, jos molemmat aviopuolisot olivat sen valtion kansalaisia, johon se alue kuuluu, jossa avioero tai asumusero oli myönnetty, siitä riippumatta, missä puolisoilla oli kotipaikka;

2. sovelletaan 2 artiklan 4 ja 5 kohdan määräyksiä, jos kantaja oli sen valtion kansalainen, johon kuuluu se alue, missä avioero tai asumusero myönnettiin.

15 artikla

Milloin kysymyksessä on sopimusvaltio, jossa eri henkilöryhmiin nähden on avioero tai asumuseroasioissa sovellettava kahta tai useampaa oikeusjärjestelmää, tarkoittaa viittaus tämän valtion lakiin sitä oikeusjärjestelmää, jota tämän valtion lain mukaan on sovellettava.

16 artikla

Milloin tätä yleissopimusta sovellettaessa on otettava huomioon muun kuin alkuperävaltion tai sen valtion laki, jossa tunnustamista haetaan, ja tässä valtiossa on eri alueilla tai eri henkilöryhmiin nähden voimassa kaksi tai useampia avioeroihin tai asumuseroihin sovellettavaa oikeusjärjestelmää, on huomioon otettava se oikeusjärjestelmä, jota tämän valtion lain mukaan olisi sovellettava, siitä riippumatta, onko tämä valtio sopimusvaltio vai ei.

17 artikla

Tämä yleissopimus ei estä sopimusvaltiota soveltamasta oikeusohjeita, joiden mukaan ulkomailla myönnetyt avioerot ja asumuserot tunnustetaan laajemmalti kuin tässä sopimuksessa määrätään.

18 artikla

Tämä yleissopimus ei vaikuta muiden sellaisten sopimusten soveltamiseen, joihin sopimusvaltiot ovat liittyneet tai myöhemmin liittyvät ja jotka sisältävät tässä sopimuksessa säänneltyjä kysymyksiä koskevia määräyksiä.

Sopimusvaltioiden tulee kuitenkin pyrkiä olemaan solmimatta muita samoja kysymyksiä koskevia sopimuksia, joiden määräykset ovat ristiriidassa tämän yleissopimuksen määräysten kanssa, jollei tähän ole olemassa erityisiä alueellisiin tai muihin yhteyksiin perustuvia syitä. Tällaisten sopimusten määräysten estämättä sopimusvaltiot sitoutuvat tämän yleissopimuksen mukaisesti tunnustamaan sellaisissa sopimusvaltioissa myönnetyt avioerot ja asumuserot, jotka eivät ole tällaisten muiden sopimusten osapuolia.

19 artikla

Sopimusvaltiot voivat viimeistään ratifioidessaan yleissopimuksen tai liittyessään siihen, varata oikeuden:

1. olla tunnustamatta avioeroa tai asumuseroa aviopuolisoiden välillä, jos molemmat puolisot avioeron tai asumuseron saadessaan olivat ainoastaan sen valtion kansalaisia, jossa tunnustamista haetaan ja jos tapaukseen sovellettiin muuta kuin tämän valtion kansainvälisen yksityisoikeuden säännösten mukaista lakia, jollei viimeksi mainittua lakia sovellettaessa olisi päädytty samaan lopputulokseen;

2. olla tunnustamatta avioeroa, jos molemmilla puolisoilla avioeron myöntämisen hetkellä oli kotipaikka valtioissa, joissa ei sallita avioeroa. Valtio,, joka tekee tässä kohdassa tarkoitetun varauman, ei voi kieltäytyä tunnustamisesta 7 artiklan määräysten perusteella.

20 artikla

Sopimusvaltiot, joiden lainsäädäntö ei salli avioeroa, voivat viimeistään ratifioidessaan yleissopimuksen tai liittyessään siihen varata oikeuden olla tunnustamatta avioeroa, jos toinen aviopuolisoista avioeron myöntämisen hetkellä oli sellaisen valtion kansalainen, jonka lainsäädäntö ei salli avioeroa.

Tämä varauma on voimassa vain niin kauan kuin sen tehneen valtion lainsäädäntö ei salli avioeroa.

21 artikla

Sopimusvaltiot, joiden lainsäädäntö ei salli asumuseroa, voivat viimeistään ratifioidessaan yleissopimuksen tai liittyessään siihen varata oikeuden kieltäytyä tunnustamasta asumuseroa, jos toinen aviopuolisoista oli asumuseron myöntämisen hetkellä sellaisen sopimusvaltion kansalainen, jonka lainsäädäntö ei salli asumuseroa.

22 artikla

Sopimusvaltiot voivat milloin tahansa selittää, että tiettyjä niiden kansalaisuuden omaavia henkilöryhmiä ei tätä yleissopimusta sovellettaessa tarvitse pitää niiden kansalaisina.

23 artikla

Sopimusvaltio, jossa avioero- tai asumuseroasioissa on voimassa useampi kuin yksi oikeusjärjestelmä, voi ratifioidessaan yleissopimuksen tai liittyessään siihen selittää, että tämä yleissopimus ulottuu kaikkiin sen oikeusjärjestelmiin tai vain yhteen tai useampaan niistä, sekä muuttaa selitystään milloin tahansa antamalla tämän jälkeen uuden selityksen.

Näistä selityksistä on ilmoitettava Alankomaiden ulkoasiainministeriölle ja niissä on nimenomaisesti mainittava ne oikeusjärjestelmät, joihin yleissopimusta sovelletaan.

Sopimusvaltiot voivat kieltäytyä tunnustamasta avioeroa tai asumuseroa, jos yleissopimusta ei tunnustamisen hakemisen hetkellä sovelleta siihen oikeusjärjestelmään, jonka mukaisesti avioero tai asumusero on myönnetty.

24 artikla

Tätä yleissopimusta sovelletaan riippumatta siitä, milloin avioero tai asumusero oli myönnetty.

Sopimusvaltio voi kuitenkin viimeistään ratifioidessaan yleissopimuksen tai liittyessään siihen varata oikeuden olla soveltamatta tätä yleissopimusta avioeroon tai asumuseroon, joka on myönnetty ennen kuin yleissopimus on tullut tähän valtioon nähden voimaan.

25 artikla

Sopimusvaltio voi viimeistään ratifioidessaan yleissopimuksen tai liittyessään siihen tehdä yhden tai useampia tämän yleissopimuksen 19, 20, 21 ja 24 artiklassa tarkoitetuista varaumista. Muut varaumat eivät ole sallittuja.

Sopimusvaltio voi myös antaessaan 29 artiklan mukaisen selityksen yleissopimuksen soveltamisalueen laajentamisesta tehdä yhden tai useamman mainituista varaumista, joiden vaikutus rajoittuu alueisiin, joita laajentaminen koskee, taikka joihinkin niistä.

Sopimusvaltio voi milloin tahansa peruuttaa tekemänsä varauman. Peruuttamisesta on ilmoitettava Alankomaiden ulkoasiainministeriölle.

Varauma raukeaa kuudentenakymmenentenä päivänä edellisessä kappaleessa tarkoitetun ilmoituksen jälkeen.

26 artikla

Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten niille valtioille, jotka ovat olleet edustettuina Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin yhdennessätoista istunnossa.

Yleissopimus on ratifioitava ja ratifioimiskirjat talletettava Alankomaiden ulkoasiainministeriöön.

27 artikla

Tämä yleissopimus tulee voimaan kuudentenakymmenentenä päivänä kolmannen 26 artiklan 2 kappaleessa mainitun ratifioimiskirjan tallettamisen jälkeen.

Jokaisen myöhemmin ratifioivan allekirjoittajavaltion kohdalta yleissopimus tulee voimaan kuudentenakymmenentenä päivänä ratifioimiskirjan tallettamisen jälkeen.

28 artikla

Valtio, joka ei ollut edustettuna Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin yhdennessätoista istunnossa, mutta joka on mainitun konferenssin tai Yhdistyneiden Kansakuntien tai jonkin sen erityisjärjestön jäsen tai yhtynyt Haagin kansainvälisen tuomioistuimen perussääntöön, voi liittyä tähän yleissopimukseen sen tultua voimaan 27 artiklan 1 kappaleen mukaisesti.

Liittymiskirja on talletettava Alankomaiden ulkoasiainministeriöön.

Yleissopimus tulee siihen liittyvän valtion kohdalta voimaan kuudentenakymmenentenä päivänä liittymiskirjan tallettamisen jälkeen.

Liittyminen on voimassa ainoastaan liittyjävaltion ja niiden sopimusvaltioiden välisten suhteiden osalta, jotka ovat ilmoittaneet hyväksyvänsä liittymisen. Hyväksymisilmoitus talletetaan Alankomaiden ulkoasiainministeriöön; ministeriö toimittaa siitä oikeaksi todistetut jäljennökset kaikille sopimusvaltioille.

Yleissopimus tulee voimaan liittyjävaltion ja hyväksymisilmoituksen tehneen valtion välillä kuudentenakymmenentenä päivänä hyväksymisilmoituksen tallettamisesta.

29 artikla

Valtio voi allekirjoittaessaan tai ratifioidessaan yleissopimuksen tai liittyessään siihen selittää, että tämä yleissopimus ulottuu kaikkiin alueisiin, joiden kansainvälisistä suhteista se on vastuussa, tai yhteen taikka useampaan niistä. Tällainen selitys tulee voimaan samalla kun yleissopimus tulee voimaan sanotun valtion kohdalta.

Jokaisesta myöhemmin tapahtuvasta soveltamisalueen laajentamisesta on ilmoitettava Alankomaiden ulkoasiainministeriölle.

Soveltamisalueen laajentaminen tulee voimaan ainoastaan sellaisiin sopimusvaltioihin nähden, jotka ovat selittäneet hyväksyvänsä laajentamiset. Tällainen selitys on talletettava Alankomaiden ulkoasiainministeriöön; ministeriön on toimitettava siitä diplomaattista tietä jäljennökset kaikille sopimusvaltioille.

Soveltamisalueen laajentaminen tulee kussakin tapauksessa voimaan kuudentenakymmenentenä päivänä hyväksymiskirjan tallettamisen jälkeen.

30 artikla

Tämä yleissopimus on voimassa viisi vuotta siitä lukien, kun se on 27 artiklan 1 kappaleen mukaisesti tullut voimaan, myös niiden valtioiden osalta, jotka ovat vasta myöhemmin ratifioineet yleissopimuksen tai liittyneet siihen.

Jollei yleissopimusta irtisanota, se katsotaan hiljaisesti uudistetuksi viideksi vuodeksi kerrallaan.

Irtisanomisesta on ilmoitettava Alankomaiden ulkoasiainministeriölle vähintään kuusi kuukautta ennen viisivuotiskauden päättymistä.

Irtisanominen voidaan rajoittaa koskemaan tiettyjä alueita, joihin nähden yleissopimusta sovelletaan.

Irtisanomisen vaikutus kohdistuu ainoastaan siihen valtioon, joka on tehnyt irtisanomista koskevan ilmoituksen. Yleissopimus jää voimaan muiden sopimusvaltioiden kohdalta.

31 artikla

Alankomaiden ulkoasiainministeriön on ilmoitettava 26 artiklassa tarkoitetuille valtioille samoin kuin niille valtioille, jotka 28 artiklan mukaisesti ovat liittyneet yleissopimukseen:

a) 26 artiklassa tarkoitetuista allekirjoituksista ja ratifioinneista;

b) ajankohdasta, jolloin yleissopimus 27 artiklan 1 kappaleen mukaisesti tulee voimaan;

c) 28 artiklassa tarkoitetuista liittymisistä ja niiden voimaantuloajankohdista;

d) 29 artiklassa tarkoitetuista soveltamisalueen laajentamisista ja niiden voimaantuloajankohdista;

e) 30 artiklassa tarkoitetuista irtisanomisista;

f) 19, 20, 21, 24 ja 25 artiklassa tarkoitetuista varaumista ja niiden peruuttamisista;

g) 22, 23, 28 ja 29 artiklassa tarkoitetuista selityksistä.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Haagissa 1 päivänä kesäkuuta 1970 englannin ja ranskan kielellä, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaisia, yhtenä kappaleena, joka talletetaan Alankomaiden hallituksen arkistoon ja josta diplomaattista tietä lähetetään oikeaksi todistettu jäljennös kaikille Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin yhdennessätoista istunnossa edustettuina olleille valtioille.