26/1965

1 artikla

Rajavesistöllä tarkoitetaan tässä sopimuksessa järveä, jokea ja puroa, jonka rajaviiva leikkaa tai jota pitkin se kulkee.

Suomen Tasavallan Hallituksen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Hallituksen kesken 23 päivänä kesäkuuta 1960 Suomen ja Neuvostoliiton välisellä valtakunnan rajalla noudatettavasta järjestyksestä ja rajatapahtumain selvittämisjärjestyksestä tehdyssä sopimuksessa (josta jäljempänä käytetään nimitystä "vuoden 1960 sopimus") on määrätty, mitkä osat rajavesistöjä sanottua sopimusta sovellettaessa luetaan rajavesiksi.

2 artikla

Rajavesistössä tahi sen rannalla ei ilman sellaista menettelyä, josta tämän sopimuksen II luvussa säädetään, ryhdytä toimenpiteisiin, jotka voivat aiheuttaa toisen sopimuspuolen alueella sellaisia vesistön aseman, syvyyden, vedenkorkeuden tahi vapaan vedenjuoksun muutoksia, jotka saavat aikaan vahinkoa tahi haittaa vesialueelle, kalastukselle, maalle, rakennuksille tai muulle omaisuudelle taikka voivat aiheuttaa tulvan vaaraa tai merkittävää vedenvähyyttä, muuttaa valtaväylää, vaikeuttaa yleisen kulku- tai uittoväylän käyttämistä taikka muulla edellä mainittuun verrattavalla tavalla loukata yleistä etua. Sama koskee toimenpiteitä, jotka aiheuttavat väylän muuttamisen, sulkemisen tai siirtämisen, vaikka nämä toimenpiteet eivät johtaisikaan edellä mainittuihin seurauksiin. Sopimuspuolet huolehtivat siitä, että rajavesistöt ja niissä olevat rakenteet pidetään sellaisessa kunnossa, ettei niistä aiheudu edellä tässä artiklassa tarkoitettuja vahingollisia ja haitallisia seurauksia.

Siinä tapauksessa, että vedenjuoksun säännöstelystä tai muusta toimenpiteestä liikennettä, uittoa, kalastusta tai muita tarkoituksia varten on kiinnostunut vain toinen sopimuspuolista, tarvittavat työt toisen sopimuspuolen alueella suoritetaan asiasta kiinnostuneen osapuolen kustannuksella.

Tämän artiklan määräykset koskevat myös niitä vesistöalueita, joiden osia rajavesistöt ovat.

3 artikla

Sopimuspuolet huolehtivat siitä, että rajavesistöissä pidetään avoinna valtaväylä veden vapaata juoksua, kulkemista, puutavaran uittoa ja kalan kulkua varten.

Valtaväyläksi luetaan kolmannes keskivedenkorkeuden mukaisesta vesistön leveydestä syvimmällä kohdalla joissa sekä sellaisissa salmissa ja kapeikoissa, joissa säännöllisesti harjoitetaan liikennettä tahi uittoa tai joita kala pääasiallisesti käyttää kulkutienään. Siellä missä valtaväylä on tarpeen liikennettä tai uittoa varten, sen leveys on vähintään seitsemän metriä.

4 artikla

Sopimuspuolet ryhtyvät toimenpiteisiin, jottei rajavesistöjä pilata puhdistamattomilla teollisuus- tai asutusjätevesillä, puutavaran uittojätteillä, alusten jätteillä tai muilla aineilla, jotka voivat aiheuttaa välittömästi tai ajan mittaan vesistön madaltumista, veden laadun vahingollista muuttumista, vahinkoa kalakannalle, maiseman huomattavaa pilaantumista, vaaraa väestön terveydelle taikka muita niihin verrattavia vahingollisia seurauksia väestölle ja kansantaloudelle.

Sopimuspuolet päättävät tarvittaessa yhteisesti vaatimuksista, joita veden laadulle kussakin rajavesistössä tai sen osassa on asetettava, sekä ovat jäljempänä II luvussa määrättyä menettelyä noudattaen yhteistoiminnassa keskenään suoritettaessa rajavesistöjen veden laadun valvontaa ja toimenpiteitä näiden vesistöjen puhdistautumiskyvyn parantamiseksi.

Milloin joidenkin toimenpiteiden suorittaminen saattaa aiheuttaa vesistön tai sen osan pilaantumista sekä veden puhdistautumiskyvyn huonontumista toisen sopimuspuolen alueella, älköön tällaisiin toimenpiteisiin ryhdyttäkö noudattamatta niitä määräyksiä, jotka on esitetty tämän sopimuksen II luvussa.

5 artikla

Milloin jotkin toisen sopimuspuolen suorittamat toimenpiteet aiheuttavat vahinkoa tai haittaa toisen sopimuspuolen alueella, vastaa sen korvaamisesta kärsineelle osapuolelle se sopimuspuolista, joka on nämä toimenpiteet alueellaan sallinut. Kumpikin sopimuspuolista huolehtii vahingon tai haitan korvaamisesta oman maansa kansalaiselle, yhtiölle taikka laitokselle.

Sopimuspuolet voivat erikseen sopia siitä, että vahinko tai haitta, joka aiheutuu tässä artiklassa tarkoitetusta toimenpiteestä, hyvitetään antamalla kärsineelle sopimuspuolelle jotain etuja muussa rajavesistössä.

6 artikla

Sopimuspuolet asettavat yhteisen suomalais-neuvostoliittolaisen rajavesistöjen käyttökomission (josta jäljempänä käytetään nimitystä "komissio") käsittelemään tässä sopimuksessa mainittuja asioita. Komissioon määrää kumpikin sopimuspuoli kolme jäsentä sekä kolme varajäsentä. Lisäksi kumpikin sopimuspuoli asettaa komission käytettäväksi sihteerin ja tarvittavat asiantuntijat.

7 artikla

Komission kokouksissa toimii vuorotellen puheenjohtajana kummankin sopimuspuolen tähän tehtävään määräämä komission jäsen. Muilta osin asiain käsittelyssä noudatetaan komission vahvistamaa menettelyjärjestystä.

8 artikla

Komissio tutkii ja käsittelee sopimuspuolten antaman tehtävän perusteella tai omasta aloitteestaan rajavesistöjen hyväksikäyttöä tarkoittavia samoin kuin muitakin 2 ja 4 artiklassa tarkoitettuja asioita. Sen tehtävänä on lisäksi valvoa tämän sopimuksen noudattamista ja tarkkailla vesien tilaa rajavesistöissä.

9 artikla

Milloin jompikumpi sopimuspuoli aikoo suorittaa vesistössä joko omalla tai toisen sopimuspuolen alueella sellaisia toimenpiteitä, joilla on 2 tai 4 artiklassa tarkoitettuja seurauksia, on toimenpiteistä ilmoitettava toisen sopimuspuolen hallitukselle, joka voi kahden kuukauden kuluessa tiedoksi saamisesta tehdä ne huomautukset, joihin se katsoo asian antavan aihetta. Sopimuspuolet voivat päättää, että asia on saatettava komissiolle ratkaistavaksi tai lausunnon antamista varten.

10 artikla

Komissio voi suorituttaa sen käsiteltävänä olevan asian selvittämiseksi tarvittavat teknilliset tutkimukset ja hankkia asiaan kuuluvat selvitykset sekä, mikäli asia on saatettu sen ratkaistavaksi, päättää, miten tarkoitettu toimenpide on suoritettava.

Ratkaisussa on, mikäli tästä sopimuksesta ei muuta johdu, otettava huomioon kummassakin maassa voimassa olevan lainsäädännön määräykset.

Milloin jommankumman sopimusvaltion lainsäädännön mukaan rakentamisyrityksen tai muun toimenpiteen suorittaminen tämän valtion alueella edellyttää asianomaisen viranomaisen lupaa, on, milloin komissio käsittelee ja ratkaisee asian, sellaisen viranomaisen lausunto hankittava ennen kuin komissio antaa asiassa päätöksen.

Milloin jonkin toimenpiteen vaikutukset toisen sopimuspuolen alueella ovat huomattavat tai komissio ei ole saanut aikaan tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitettua ratkaisua, sen tulee alistaa asia sopimuspuolten hallitusten käsiteltäväksi.

Hallitukset voivat vahvistaa komission esittämän ratkaisun tai päättää toimenpiteen toteuttamisesta erillisellä sopimuksella.

11 artikla

Milloin komissio on saanut asian ratkaistavakseen, sen yksimielisesti tekemä päätös on kumpaakin sopimuspuolta sitova, ja sillä on sama oikeusvoima ja täytäntöönpanokelpoisuus kuin asianomaisen valtion viranomaisen tai tuomioistuimen antamalla päätöksellä.

Komission päätös tulee kumpaakin sopimuspuolta sitovaksi, jos kumpikaan niistä ei ole kahden kuukauden kuluessa esittänyt mitään vastaväitteitä.

Milloin asia koskee vain toista sopimuspuolta, komissio voi siirtää asian tämän sopimuspuolen asianomaisen viranomaisen ratkaistavaksi.

Jos ojien teko tai kunnossapito tahi muu vähäinen hanke ei sanottavassa määrin vaikuta vesioloihin toisen sopimuspuolen alueella, voivat vuoden 1960 sopimuksessa tarkoitetut rajavaltuutetut sopia asiasta siinä järjestyksessä, kuin sanotussa sopimuksessa on määrätty. Rajavaltuutettujen tällaisessa asiassa tekemä päätös on saatettava komission tietoon.

12 artikla

Kummankin sopimuspuolen asianomaiset viranomaiset ovat velvolliset komission pyynnöstä viipymättä antamaan komissiolle sen tarvitsemat tiedot ja selvitykset sekä muutoinkin avustamaan komissiota ja sen tehtävissä olevia henkilöitä näiden suorittaessa tämän sopimuksen tarkoittamia tehtäviä.

Rajavaltuutetut määräävät valtakunnan rajan ylittämisjärjestyksen vuoden 1960 sopimuksen mukaisesti.

13 artikla

Milloin jompikumpi sopimuspuolista, sen kansalainen tai yhtiö taikka laitos haluaa uittaa puutavaraa rajavesistössä toisen sopimuspuolen alueella, voi komissio, sen jälkeen kun asianomaisiin viranomaisiin on otettu yhteys, myöntää siihen luvan ja vahvistaa uittosäännön, johon tulee muun ohella sisältyä määräykset uittajalle ja uittomiehistölle kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista sekä uittoa varten tarvittavista laitteista ja rakenteista. Näiden laitteiden ja rakenteiden osalta on soveltuvin osin voimassa, mitä tämän sopimuksen 2, 9 ja 10 artikloissa määrätään. Muut uittoa koskevat kysymykset, joista ei määrätä uittosäännössä tai sopimuspuolten välisissä erikoissopimuksissa, ratkaistaan kummankin sopimuspuolen alueella siellä voimassa olevien määräysten mukaisesti.

14 artikla

Liikenteestä rajavesistöissä ovat rajavesien osalta voimassa vuoden 1960 sopimuksen määräykset. Muualla rajavesistöissä noudatetaan siellä voimassa olevan lainsäädännön määräyksiä.

15 artikla

Sopimuspuolet ryhtyvät toimenpiteisiin kalaston ja kalastuksen turvaamiseksi seuraavissa lohi- ja siikapitoisissa rajavesistöissä:

Kuolanvuonoon (Koljskaja guba) Neuvostoliiton puolella laskevassa Tuulomajoessa (reka Tuloma) ja niissä sivujoissa, jotka laskevat Nuorttijärveen (Notozero), josta alkaa Tuulomajoki, tämän joen suusta sivujokien latvoihin Suomen puolella,

Neuvostoliiton puolella Pääjärveen (Päoozero) laskevassa Oulankajoessa (reka Olanga) Koutajoen vesialue tämän joen suusta Suomen puolella oleviin Kiutaköngäs-nimiseen koskeen ja Kitkajoessa (reka Kitka) Jyrävän koskeen saakka,

Pistojoki-nimisessä joessa (reka Pista)

Neuvostoliiton puolella olevasta Ylä-Kuittijärvestä (ozero Verhnjaja Kuito) Suomen puolella olevaan Kuusamonjärveen saakka,

Pielisjärveen Suomen puolella laskevassa Lieksanjoessa (reka Lenderka) sekä sen Tuulijoki-nimisessä sivuhaarassa (reka Tula), Pielisjärvestä Lentieran- (ozero Lenderskoje) ja Tuulijärviin (ozero Tulos) Neuvostoliiton puolella.

Kalaväylänä näissä rajavesistöissä on valtaväylä. Kalaväylä jatkuu saman levyisenä valtaväylän päästä joen suussa veden syvimmällä kohdalla niin kauaksi selkäveteen, ettei nousu- ja laskukalan kulku tule estetyksi.

Milloin kalaväylä padolla tai muutoin tulee suljetuksi, on asianomaisen sopimuspuolen huolehdittava siitä, että kalakannan säilyminen tarkoituksenmukaisilla toimenpiteillä turvataan.

16 artikla

Kalaston ja kalastuksen turvaamiseksi muissa kuin 15 artiklassa mainituissa rajavesistöissä on kummankin sopimuspuolen alueella noudatettava siellä voimassa olevan lainsäädännön määräyksiä.

17 artikla

Kalastuksesta rajavesissä ovat voimassa vuoden 1960 sopimuksen määräykset.

18 artikla

Sopimuspuolet myöntävät toisilleen tämän sopimuksen mukaisesti suoritettavien toimenpiteiden toteuttamiseen tarvittavien työvälineiden, rakennus- ynnä muiden tarvikkeiden sekä tutkimusvälineiden tulleista, veroista ja muista maksuista vapaan maahantuonnin ehdolla, että nämä tarvikkeet työn tai tutkimuksen päätyttyä viedään pois asianomaisen sopimuspuolen alueelta taikka että ne jäävät sinne kiinteiksi laitteiksi.

19 artikla

Tämän sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta aiheutuvat erimielisyydet ratkaisee, milloin asiaa ei voida ratkaista komissiossa, lautakunta, johon Suomen Hallitus nimeää kaksi jäsentä ja Neuvostoliiton Hallitus samoin kaksi jäsentä. Mikäli lautakunnassa ei päästä sopimukseen, ratkaistaan erimielisyydet diplomaattista tietä.

20 artikla

Tämä sopimus on tehty seuraavien sopimusten tilalle, jotka lakkaavat olemasta voimassa, nimittäin:

Suomen Tasavallan ja Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvostotasavallan kesken 28 päivänä lokakuuta 1922 tehty sopimus valtaväylän ylläpitämisestä sekä kalastuksen järjestämisestä Suomen ja Venäjän rajavesistöissä;

Suomen Tasavallan ja Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvostotasavallan kesken 28 päivänä lokakuuta 1922 tehty sopimus puutavaran lauttauksesta vesistöissä, jotka juoksevat Suomesta Venäjälle ja päinvastoin; sekä

Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton välillä voimassaolevan, Helsingissä lokakuun 28 päivänä 1922 tehdyn sopimuksen puutavaran lauttauksesta vesistöissä, jotka juoksevat Suomesta Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton alueelle ja päinvastoin, muuttamisesta lokakuun 15 päivänä 1933 tehty sopimus siihen liittyvine samana päivänä allekirjoitettuine loppupöytäkirjoineen.

21 artikla

Tämä sopimus on ratifioitava ja se tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua ratifioimiskirjojen vaihtamisesta.

Ratifioimiskirjojen vaihto tapahtuu Moskovassa niin pian kuin mahdollista.

22 artikla

Tämä sopimus on voimassa kymmenen vuotta voimaantulopäivästä lukien. Sopimuksen katsotaan olevan voimassa kunakin seuraavana kymmenvuotiskautena, jollei kumpikaan sopimuspuoli viimeistään vuotta ennen tämän sopimuksen kulloinkin kuluvan voimassaolokauden päättymistä ilmoita irtisanovansa sitä tai haluavansa tehdä siihen jotain muutoksia.

Tämä sopimus on tehty Helsingissä 24 päivänä huhtikuuta 1964 kahtena suomen- ja venäjänkielisenä kappaleena, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.