3.6.2008

Esitiedot

B oli tunkeutunut A:n asuntoon (kotirauhan rikkominen), lyönyt ja kuristanut A:ta (pahoinpitely) ja lopetettuaan kuristamisen anastanut A:lta 20 lääketablettia (näpistys). Kuristamisen yhteydessä A oli ulostanut housuihinsa, jolloin hänen vaatteensa olivat menneet pilalle. Samana päivänä jonkin ajan kuluttua edellä mainituista tapahtumista B oli palannut A:n asunnolle ja uhannut A:ta väkivallalla (laiton uhkaus).

Käräjäoikeus oli tuominnut B:n suorittamaan A:lle korvausta rikosten johdosta kivusta ja särystä 250 euroa, henkisestä kärsimyksestä 300 euroa ja pilalle menneistä vaatteista 50 euroa eli korvauksia rikosten johdosta yhteensä 600 euroa. A haki korvauksia Valtiokonttorilta rikosvahinkolain nojalla.

Valtiokonttorin ratkaisu

Valtiokonttori katsoi, että teoista rikosvahinkolain nojalla korvaukseen oikeuttivat kotirauhan rikkominen, pahoinpitely ja laiton uhkaus. Valtiokonttori piti käräjäoikeuden tuomitsemia korvauksia määrältään oikein arvioituina. Valtiokonttori vähensi korvausten 600 euron yhteismäärästä rikosvahinkolain 20 §:n mukaisen 150 euron perusvähennyksen kunkin rikosnimikkeen osalta erikseen, jolloin korvattavaa vahinkoa jäi 150 euroa. Valtiokonttori totesi perusteluissaan, että rikosvahinkolain 20 §:n mukaan saman vahinkotapahtuman perusteella suoritettavien korvausten yhteismäärästä tehdään perusvähennys, jonka määrä on 150 euroa.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta Valtiokonttorin päätökseen ja vaati korvausta kivusta ja särystä, vaatteista sekä henkisestä kärsimyksestä yhteensä 450 euroa.

A perusteli valitustaan muun muassa sillä, että hänen käsityksensä mukaan henkisen kärsimyksen tuomion perusteena on ollut sekä kotirauhan rikkominen että laiton uhkaus. A katsoi, että yksi vahinkotapahtuma voi käsittää monia eri rikoksia, kunhan ne vain tekijän, uhrin ja tapahtuman jatkuvuuden huomioon ottaen muodostavat yhden kokonaisuuden. A:n mukaan tapahtumasarja oli alkanut, kun B oli luvatta tunkeutunut hänen asuntoon ja päättynyt sen jälkeen, kun B oli käynyt uhkaamassa häntä väkivallalla. A katsoi, että sidos myöhemmän uhkailun sekä aiemman kotirauhan rikkomisen välillä on riittävä sille, että ne voidaan katsoa yhdeksi vahinkotapahtumaksi, eikä missään tapauksessa voida katsoa, että kysymyksessä oli kolme eri vahinkotapahtumaa, sillä pahoinpitely oli alkanut välittömästi sen jälkeen, kun B oli oikeudetta tunkeutunut hänen asuntoonsa.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Valtiokonttorin päätös kumottiin ja Valtiokonttori velvoitettiin korvaamaan A:lle kivusta ja särystä, vaatteista sekä henkisestä kärsimyksestä jo korvatun 150 euron lisäksi 300 euroa eli korvausta kivusta ja särystä, vaatteista sekä henkisestä kärsimyksestä yhteensä 450 euroa. Asia palautettiin Valtiokonttorille.

Vakuutusoikeuden perustelut

Rikosvahinkolain 4 §:n nojalla henkilövahingon kärsineelle suoritetaan korvaus tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista, ansionmenetyksestä, kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta sekä pysyvästä haitasta. Henkilövahingon kärsineelle suoritetaan lisäksi kohtuullinen korvaus henkilövahingon yhteydessä vahingoittuneista vaatteista ja muista henkilökohtaisista käyttöesineistä. Lisäksi rikosvahinkolain 9 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä suoritetaan korvaus sille, jonka seksuaalista itsemääräämisoikeutta on rikoksella loukattu tai jonka vapautta muuten on rikoksella loukattu.

Vahinkoa kärsineelle saman vahinkotapahtuman perusteella suoritettavien korvausten yhteismäärästä tehdään rikosvahinkolain 20 §:n nojalla perusvähennys, jonka määrä on 150 euroa. Rikosvahinkolain esitöissä, lakivaliokunnan mietinnössä 16/2005 on todettu, että perusvähennystä koskevan ehdotuksen avulla korvausten maksamista voidaan painottaa vakavampiin tapauksiin, joissa uhri saattaa saada korvausta usealla eri perusteella. Tällöin perusvähennys tehdään vain kerran.

Käräjäoikeuden tuomion mukaan B oli tunkeutunut A:n asuntoon ja alkanut pahoinpidellä A:ta lyömällä häntä nyrkillä kasvoihin ja vartaloon sekä kurkusta kuristamalla. Vakuutusoikeus katsoo, että kotirauhan rikkomisen ja pahoinpitelyn osalta kyse on ollut asiallisesti samasta vahinkotapahtumasta eikä Valtiokonttorin olisi pitänyt vähentää korvauksesta perusvähennystä tältä osin mainitsemillaan perusteilla.

Vakuutusoikeus toteaa, että asiassa on jäänyt selvittämättä, kuinka kauan B oli ollut poissa asunnosta pahoinpitelyn jälkeen, kunnes hän oli palannut asuntoon uhkaamaan A:ta. Näin ollen asiassa ei ole käytettävissä luotettavaa selvitystä siitä, onko kyse ollut samasta vahinkotapahtumasta. Valtiokonttorin päätöksen perusteluissa ei myöskään käy ilmi, minkä rikosnimikkeen perusteella korvausta eri vahingoista on suoritettu.

Vakuutusoikeus katsoo, että korvauslajeista kivun ja säryn sekä vaatteiden korvaaminen liittyivät rikosnimikkeistä pahoinpitelyyn. Lisäksi vakuutusoikeus katsoo, että käräjäoikeuden tuomion perusteella korvausta kärsimyksestä oli rikosvahinkolain 9 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla mahdollista suorittaa laittoman uhkauksen lisäksi myös kotirauhan rikkomisen sekä pahoinpitelyn perusteella, koska myös kyseiset rikokset olivat kohdistuneet A:n vapauteen. Lisäksi vakuutusoikeus toteaa, että laittomalla uhkauksella on ollut joka tapauksessa liityntä aiempiin tekoihin. Vaikka siis korvausta kärsimyksestä olisikin Valtiokonttorissa suoritettu muiden rikosnimikkeiden ohessa myös laittoman uhkauksen perusteella, olisi A:n kannalta kohtuutonta, että perusvähennys tältä osin heikentäisi hänen oikeuttaan korvaukseen. Näin ollen vakuutusoikeus katsoo, että Valtiokonttorin ei olisi pitänyt vähentää perusvähennystä uudestaan tältäkään osin.

Lainkohdat

Rikosvahinkolaki 4 §, 9 § 1 mom. 1 kohta ja 20 §

Osasto

1