29.10.1998

X:n aviopuoliso oli 13.3.1995 tahallaan surmannut hänen ja X:n 4-vuotiaan lapsen. Rikoksentekijä oli tuomittu rangaistukseen täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä murhasta.

Korvausvelvollisuutta arvioidessaan käräjäoikeus oli katsonut, että rikoksentekijällä oli ollut pyrkimys aiheuttaa lapsen surmaamisella tämän äidille henkistä järkytystä ja kärsimystä ja kostaa tälle. Lisäksi käräjäoikeus oli todennut, että rikoksentekijä oli toteuttanut teon vaimonsa kotona ymmärtäen sen, että mitä ilmeisemmin hänen vaimonsa tulisi löytämään uhrin. Edelleen käräjäoikeus oli todennut, että rikoksentekijä oli ollut tietoinen siitä, että lapsi oli ollut äidilleen aina erityisen tärkeä. Käräjäoikeus oli velvoittanut rikoksentekijän suorittamaan vahingonkorvauksena X:lle kipuun ja särkyyn verrattavasta henkisestä järkytyksestä ja kärsimyksestä 200.000 markkaa korkoineen.

Hovioikeus oli katsonut tuomiossaan, että X oli löytänyt erityisen raa'alla tavalla surmatun lapsensa ruumiin rikoksen tekopaikalta kotoaan. Tästä ja siitä, että lapsen tappaneen aviomiehen tarkoituksena oli ollut kosto ja järkytyksen aiheuttaminen X:lle, oli esitettyjen lääketieteellisten selvitysten perusteella aiheuttanut X:lle voimakkaita psykiatrisia oireita, joiden vuoksi hän oli ollut työkyvytön ja joutunut käyttämään lapsensa kuoleman jälkeen säännöllisesti masennuslääkkeitä ja rauhoittavia lääkkeitä. Näillä ja muutoin käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus oli velvoittanut tuomitun suorittamaan X:lle vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n nojalla korvausta kipuun ja särkyyn verrattavasta henkisestä järkytyksestä ja kärsimyksestä pitäen tuomittavan vahingonkorvauksen kohtuullisena määränä käräjäoikeuden tuomitseman määrän asemasta 120.000 markkaa.

Valtiokonttori oli hylännyt kärsimystä koskevan vaatimuksen. Perusteluinaan Valtiokonttori oli todennut seuraavaa: Rikosvahinkolain 5 §:n nojalla kärsimyksestä on säädetty suoritettavaksi korvausta henkilövahingon kärsineelle, mikäli kärsimys on aiheutettu vapauteen kohdistuneella tai rikoslain 20 luvussa mainitulla rikoksella. Koska rikosvahinkolaissa on rikoksen uhrin omaisille säädetty suoritettavaksi korvausta vain hautauskuluista ja elatuksen menetyksestä ja koska hakemuksessa ei ole kyseessä rikosvahinkolaissa korvattavaksi säädetystä kärsimyksestä, hylätään sitä koskeva korvausvaatimus.

X haki vakuutusoikeudessa muutosta Valtiokonttorin päätökseen ja vaati RIVL:n nojalla korvausta henkisestä kärsimyksestä hovioikeuden päätöksen mukaisesti korostaen sitä, että aviomiehellä oli ollut tarkoitus kostaa vaimolle lapsen murhaamisen kautta. Näin ollen vaimo ja murhatun lapsen äiti oli suoritetun rikoksen uhri ja todellinen kärsijä.

Vakuutusoikeus katsoi, että rikoksesta tuomittu oli kohdistanut tekonsa nimenomaan X:än tarkoituksenaan vahingoittaa X:n terveyttä. Kysymyksessä oleva rikokseksi luokiteltava teko oli siis kohdistunut välittömästi X:än, vaikka tekijää ei ollut erikseen tuomittu mistään välittömästi X:än kohdistuneesta rikoksesta. X:n asema henkilövahingon kärsineenä asianomistajana oli kiistaton. Näin ollen X oli kärsinyt rikoksen seurauksena RIVL:ssa tarkoitetun henkilövahingon, joka oli ilmennyt X:n terveyden vahingoittumisena ja hänellä oli oikeus saada korvausta kärsimästään henkilövahingosta siten kuin RIVL:ssa säädetään. RIVL:ssa ei ole nimenomaisesti säädetty suoritettavaksi korvausta kipuun ja särkyyn verrattavasta henkisestä kärsimyksestä, kuten ei myöskään vahingonkorvauslaissa. Oikeuskäytännössä henkilövahingon käsitettä on kuitenkin vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n osalta tulkittu laajentavasti siten, että rikoksen aiheuttama henkinen kärsimys voidaan korvata kipuun ja särkyyn sisältyvänä tai siihen rinnastuvana henkilövahinkona. Vakuutusoikeus katsoi, että tämänkaltaisen rikoksen perusteella RIVL:n nojalla korvausta myönnettäessä RIVL:n kivun ja säryn korvaamista koskevia säännöksiä tulee soveltaa yhdenmukaisesti vahingonkorvauslain vastaavien säännösten kanssa. Näin ollen ruumiinvamman tai muun henkilövahingon kärsineelle aiheutunut henkinen järkytys ja kärsimys tulee rinnastaa RIVL:ssa korvattavaksi säädettyyn kipuun ja särkyyn. Tähän nähden X:llä oli oikeus saada myös RIVL:n nojalla korvaus kärsimästään kipuun ja särkyyn rinnastettavasta henkisestä järkytyksestä ja kärsimyksestä. Valtiokonttorin päätöstä muutettiin.

Jaosto:IV Äänestys: