17.10.2016

Vaatimukset

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa työehtosopimuksen oikeaksi tulkinnaksi, että vertailtaessa provisiopalkkaiselle työntekijälle kuuden kuukauden mittaiselta laskentajaksolta maksettavia palkkoja 1. palkkaryhmän mukaiseen takuupalkkaan, tulee huomioida ainoastaan palvelumyynnistä kertynyt provisio mutta ei tuote- ja tarvikemyynnistä kertynyttä provisiota;

- velvoittaa CM Hiustalo Oy:n suorittamaan A:lle palkkasaatavaa 669,95 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 30.6.2012 lukien; ja

- velvoittaa Suomen Hiusyrittäjät ry:n korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n oikeudenkäyntikulut 8.376,04 euroa korkoineen.

Perusteet

Tuotemyyntiprovisiota ei tule ottaa mukaan ansioon, jota vertaillaan takuupalkkaan. Tällaisesta ei ole tarkoitettu työehtosopimuksen provisiopalkkamääräyksissä sopia, eikä kannan tueksi ole myöskään liittojen yhteistä tulkintaa tai vakiintunutta työehtosopimuksen tulkintakäytäntöä. Työehtosopimuksen mukaan palvelumyynnin vähimmäisprovisio on 30 prosenttia arvonlisäverottomasta palvelumyynnistä. Tuotemyynnin osalta vastaavaa määräystä ei ole, vaan tuotemyyntiprovisio määräytyy yrityskohtaisilla sopimuksilla.

Tuotemyyntiprovisiota ei makseta kaikissa alan yrityksissä. Jos tuotemyyntiprovisiota maksetaan, sitä maksetaan yleensä sekä provisio- että kuukausipalkkaisille työntekijöille. Mikäli tuotemyynnistä maksettava provisio laskettaisiin provisiopaikkaisen työntekijän ansioon vertailtaessa näitä ansioita takuupaikkamääräyksiin, samassa yrityksessä työskentelevät työntekijät olisivat eriarvoisessa asemassa. Tällöin provisiopaikkainen työntekijä, jonka palvelu- ja tuotemyyntiprovisio jäisivät yhteensä alle takuupalkan, ei saisi tuotemyynnistä erillistä palkanlisää vaan ainoastaan takuupalkan. Sen sijaan kuukausipalkkainen henkilö saisi tuotemyynnistä palkanlisän.

Takuupalkkamääräysten ei ole ollut tarkoitus mahdollistaa työntekijöiden eriarvoista kohtelua. Sen sijaan takuupalkkamääräysten tarkoituksena on ollut sopia, että palvelumyynnistä (pakottavasti sovitun vähimmäisprovisioprosentin) perusteella kertyvän tulon osalta työntekijä saa aina vähintään tietyn taulukkopalkan kuuden kuukauden tarkastelujaksolla. Tuotemyyntiprovisio on tarkoitettu yrityskohtaisesti erikseen sovittavaksi tuotemyyntikannustimeksi. Tällainen kannustin tulee maksaa kaikille työntekijöille yhdenmukaisin perustein.

Mikäli A:lle olisi 1.10. - 31.12.2012 ja 1.1. - 30.6.2013 maksettu tuotemyyntiprovisio takuupalkan lisäksi, olisi hänen ansionsa ollut 669,95 euroa suurempi.

Vastaus kannevaatimuksiin

Suomen Hiusyrittäjät ry ja CM Hiustalo Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja että Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n velvoitetaan korvaamaan Suomen Hiusyrittäjät ry:n oikeudenkäyntikulut 4.871,88 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Takuupalkkaa koskeva sopimusmääräys otettiin ensimmäisen kerran osapuolten väliseen työehtosopimukseen 1.5.1997. Tuolloin vähimmäisansiosta käytettiin nimitystä takuupalkan perusosa. Järjestelmä rakentuu kuukausikohtaisesta vähimmäisansiosta, jolla taataan provisiopalkkaiselle työntekijälle tietty vähimmäispalkka ja puolivuotisjakson takuupalkasta, jolla varmistetaan, että lopullinen kuukausipalkka on keskimäärin vähintään takuupalkan suuruinen. Takuupalkka on korkeampi kuin kuukausikohtainen vähimmäisansio. Kyseessä on siis kaksinkertainen vähimmäistoimeentulon turvaaminen. Mikäli työntekijän provisiot jäisivät joka kuukausi puolivuotisjaksolla alle vähimmäisansion, saisi hän joka kuukausi vähimmäisansion ja puolivuotisjakson päätteeksi takuupalkan ja vähimmäisansion erotuksen kuudelta kuukaudelta.

Sopimusmääräyksellä on haluttu turvata provisiopalkkaiselle työntekijälle työehtosopimuksen taulukkopalkan tasolla oleva vähimmäispalkka. Tämä sopijaosapuolten yhteinen tarkoitus toteutuu sillä, että työntekijän palkkaa verrataan takuupalkkaan ja maksetaan tarvittaessa erotus. Yhteistä tarkoitusta ei sen sijaan tällä hetkellä ole siitä, miten provisiopalkkaisen työntekijän ansaitsemaa ainemyyntiprovisiota käsitellään arvioitaessa takuupalkan tarvetta. Palvelualojen ammattiliitto PAM ry ei ole kuitenkaan aiemmin esittänyt tulkintaa, että provisiopaikkaiselle työntekijälle maksettu ainemyyntiprovisio ei saa olla mukana maksetuissa palkoissa.

Mikäli osapuolilla ei ole yhteistä sopimistarkoitusta ainemyyntiprovision suhteesta takuupalkkaan, tulkintaerimielisyys tulee ratkaista sopimuksen sanamuodon perusteella. Palvelu- ja ainemyyntiprovisio on kirjattu samaan kappaleeseen otsikon "Palkanmuodostus ja provision suuruus" -alle. Tämän jälkeen työehtosopimuksessa puhutaan provisiosta erittelemättä, mitä provisiota tarkoitetaan, jolloin oikea tulkinta on, että kirjauksella tarkoitetaan kaikkea provisiota. Takuupalkkaa koskeva työehtosopimusmääräys on ollut sellaisenaan voimassa koko takuupalkan voimassaoloajan. Takuupalkan laskentatapa on määritelty selkeästi työehtosopimuksessa eikä määräystä voida tulkita siten, että "maksetut palkat" ei tarkoittaisi myös ainemyyntiprovisiota.

Työehtosopimuksen oikea tulkinta ilmenee myös sen liitteenä olevasta yhteisesti laaditusta provisiosopimuslomakkeesta, johon kirjataan ensin palvelu- ja ainemyyntiprovisio ja sen jälkeen vähimmäiskuukausiansio ja takuupalkka. Lomakkeesta ei ilmene, ettei ainemyyntiprovisio olisi osa työntekijän palkkaa.

Hiusyrittäjät ry on ohjeistanut edellä kerrotun tulkintansa mukaan myös jäsenyrityksiään, eikä Palvelualojen ammattiliitto PAM ry ole aiemmin riitauttanut Hiusyrittäjät ry:n tulkintaa.

Työehtosopimuksen tarkoituksena on taata vähimmäistoimeentulo myös provisiopalkkaiselle työntekijälle, eikä sen tarkoituksena ole luoda tasa-arvoista palkkausjärjestelmää. Itsestään selvää on, etteivät kuukausi- ja provisiopalkkainen työntekijä ole keskenään tasa-arvoisia. Tasa-arvoisuutta ei tule käsitellä kahden eri palkkaustavan välillä vaan ainoastaan niiden sisällä. Kokoaikainen tai lähes kokoaikainen provisiopalkkainen työntekijä ansaitsee merkittävästi enemmän kuin kokoaikainen kuukausipaikkainen työntekijä. Tasa-arvoa edistää se, että ainemyyntiprovisio lasketaan mukaan provisiopalkkaisen työntekijän palkkaan silloin kun hän ei ansaitse yli takuupalkkarajan. Näin siksi, että hänellä on kuitenkin lähtökohtaisesti mahdollisuudet huomattavastikin kuukausipalkkaa korkeampiin ansioihin.

Työehtosopimuksessa on sovittu palvelumyynnin provision vähimmäistasoksi 30 prosenttia. CM-Hiustalo Oy on sopinut provisiopalkkaisten työntekijöiden kanssa 35 prosentin provisiosta, mikä on 16,7 prosenttia työehtosopimuksen vähimmäistasoa enemmän. Näin ollen provisiopalkkaisen työntekijän ansaintamahdollisuudet ovat työehtosopimuksessa edellytettyä paremmat.

Työehtosopimuksen mukaan ainemyynti kuuluu parturi-kampaajan työhön työnantajan niin edellyttäessä, eikä työnantaja ole velvollinen maksamaan erillistä ainemyyntiprovisiota. Mikäli työehtosopimusta tulkittaisiin kantajan esittämällä tavalla, provisiopalkkainen työntekijä saisi lisäprovision ensin normaaliprovisiona palkan yhteydessä ja uudestaan takuupalkkaa laskettaessa.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n ja Suomen Hiusyrittäjät ry:n välisen hiusalan työehtosopimuksen (1.11.2011-31.10.2013) palkkausmuotoja koskevan 22 §:n mukaan palkka määräytyy kiinteänä taulukkopalkkana tai provisiomuotoisena palkkana. Provisiopalkkaus on tehtyyn tulokseen eli työntekijän työpanoksen tuottamaan määrään perustuva palkkausmuoto. Työehtosopimuksen 24 §:n mukaan provisiopalkkauksessa palkka määräytyy sovitun prosentin mukaisesti arvonlisäverottomasta myynnistä. Provisio on vähintään 30 prosenttia työntekijän arvonlisäverottomasta palvelumyynnistä. Provision määrä aine- ja tarvikemyynnistä on sovittava yrityskohtaisesti.

Sanotun pykälän mukaan työntekijälle maksetaan provision sijasta kuukausittainen vähimmäisansio, mikäli hänen provisionsa jäävät vähimmäisansiota pienemmäksi. Lisäksi työntekijälle taataan palkkaryhmän 1. mukainen takuupalkka laskentajaksoilta 1.1.-30.6. ja 1.7.-31.12. Laskentajaksolta maksettuja palkkoja verrataan 1. palkkaryhmän mukaiseen palkkaan. Mikäli maksetut palkat alittavat takuupalkan, maksetaan erotus työntekijälle seuraavan palkanmaksun yhteydessä.

Kantajan mukaan aine- ja tarvikemyyntiprovisio on yrityskohtaisesti sovittava lisäkannustin eikä sitä tule huomioida palkassa, jota verrataan takuupalkkaan kuuden kuukauden tarkastelujaksossa. Vastaajan mukaan aine- ja tarvikemyynnistä kertynyt provisio on osa työntekijän palkkaa ja se tulee huomioida takuupalkkavertailussa.

Työehtosopimuksen provisiopalkkausmääräyksen tulkinta

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n ratkaisupäällikkö B on työtuomioistuimessa kertonut osallistuneensa syksyllä 1999 työehtosopimusneuvotteluihin. Työntekijäpuolen tavoitteena oli, että myös aine- ja tarvikemyyntiprovision minimiprosenttimäärä kirjataan työehtosopimukseen, mutta se jätettiin kuitenkin yrityskohtaisesti sovittavaksi. Aine- ja tarvikemyyntiprovisio on työnantajan mahdollisesti maksama ylimääräinen kannustin, jolla ei ole liittymää muihin työehtosopimusmääräyksiin tai työntekijän kokonaispalkkaukseen. Takuupalkkavertailussa huomioidaan B:n mukaan vain työntekijän palvelumyyntiprovisio ja mikäli työntekijälle maksetaan takuupalkkaa, hänelle maksetaan lisäksi mahdollinen aine- ja tarvikemyyntiprovisio.

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n sopimusasiantuntija C on kertonut työskennelleensä vuodesta 1994 lähtien Palvelualan ammattiliitto PAM ry:n ja sen edeltäjien palveluksessa. Työntekijäpuolen tavoitteena on useiden vuosien ajan ollut saada aine- ja tarvikemyyntiprovision vähimmäisprosenttimäärä työehtosopimukseen. Muutoin työehtosopimusneuvotteluissa on palkkauksen osalta keskusteltu esimerkiksi vähimmäisansion korottamisesta ja provisiopalkkauksessa olevien työntekijöiden sairausajan palkan määräytymisestä. C on lisäksi kertonut Suomen Hiusyrittäjät ry:n toiminnanjohtajan G:n vastanneen keväällä 2013 käydyssä puhelinkeskustelussa hänen kysymykseensä, ettei aine- ja tarvikemyyntiprovisiota lasketa mukaan taulukkopalkkaan, koska se on yrityskohtainen erä.

Suomen Hiusyrittäjät ry:n järjestöpäällikkö E on kertonut olleensa vuonna 1997 neuvottelemassa provisiopalkkausta koskevia työehtosopimusmääräyksiä. Aine- ja tarvikemyyntiprovisio jätettiin yrityskohtaisesti sovittavaksi, mutta sillä ei ole erityisasemaa verrattua palvelumyyntiprovisioon. Takuupalkkavertailussa huomioidaan kaikki työntekijälle kuuden kuukauden aikana maksetut palkat, mukaan lukien mahdollinen aine- ja tarvikemyyntiprovisio. Suomen Hiusyrittäjät ry:n tietoon ei ole ennen tätä oikeudenkäyntiä tullut, että Palvelualojen ammattiliitto PAM ry tulkitsee provisiopalkkausmääräystä kanteessa esitetyllä tavalla.

F oli Suomen Hiusyrittäjät ry:n toiminnanjohtajana vuoteen 2004 saakka ja pääneuvottelijana työehtosopimusneuvotteluissa keväällä 1997. Työntekijäpuoli esitti tuolloin, että kaikille provisiopalkkauksessa oleville työntekijöille maksetaan provisiota myös aine- ja tarvikemyynnistä. Koska myynti vaihtelee huomattavasti työnantajien välillä, työntekijäpuoli hyväksyi sen, että aine- ja tarvikemyyntiprovisiosta sovitaan yrityskohtaisesti. Aine- ja tarvikemyyntiprovisiota ei kuitenkaan ollut tarkoitus erottaa asiallisesti palvelumyyntiprovisiosta. Takuupalkan tarkoituksena on turvata työntekijälle kohtuullinen palkka, ja sen vuoksi takuupalkkavertailussa huomioidaan kaikki työntekijälle maksetut palkat, mukaan lukien sunnuntai- ja ylityöstä maksetut lisät sekä koulutus- ja sairausajalta maksetut palkat. Työntekijäpuolella hyväksyttiin tämä periaate. Myöhemmin käydyssä neuvottelussa tosin vielä palattiin sunnuntaityöstä maksettuihin lisiin, mutta asiaan ei tullut muutosta. Provisiopalkkausjärjestelmä toimi F:n mukaan niin hyvin, että takuupalkkoja maksetaan harvoin.

Edellä esitetyn mukaan työehtosopimuksen sopijapuolet eivät ole keskustelleet työehtosopimusneuvotteluissa erikseen siitä, huomioidaanko aine- ja tarvikemyynnistä mahdollisesti maksettava provisio takuupalkkavertailussa. Takuupalkasta ensi kertaa sovittaessa vuonna 1997 on kuitenkin E:n ja F:n kertomuksilla selvitetty olleen esillä se, että kaikki työntekijälle maksetut palkkaerät otetaan huomioon takuupalkkavertailussa. Tämä puoltaa tulkintaa, jonka mukaan aine- ja tarvikemyynnistä maksettu provisio on samassa asemassa kuin muut palkkaerät.

Työtuomioistuin katsoo myös, että työehtosopimuksen provisiopalkkausta koskevan 24 §:n määräyksen sanamuoto on selvä. Provisiopalkan muodostusta koskevassa kohdassa puhutaan sovitun prosentin mukaan määräytyvästä palkasta erottelematta provision lajeja. Takuupalkkaa koskevassa kohdassa viitataan laskentajaksolta maksettuihin palkkoihin monikossa. Nämäkin ilmaisut puoltavat tulkintaa, jonka mukaan takuupalkkavertailussa huomioidaan kaikki työntekijälle tarkastelujaksolta maksetut palkat. Asiassa ei toisaalta ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin katsoa määräyksen tarkoittavan, että aine- ja tarvikemyynnistä mahdollisesti maksettava provisio olisi palvelumyynnistä poikkeava erä, jota ei huomioitaisi takuupalkkavertailussa työntekijän kokonaispalkkaa laskettaessa. Se, että C on kertonut G:n ilmoittaneen hänelle keväällä 2013, ettei aine- ja tarvikemyyntiprovisiota laskettaisi mukaan tarkastelujaksolta maksettuihin palkkoihin, ei anna ainetta arvioida asiaa toisin. Tällaista tai mitään muutakaan selvitystä vakiintuneesta soveltamiskäytännöstä ei ole esitetty.

Edellä esitetyistä syistä työtuomioistuin katsoo osapuolten tarkoitusta ja provisiomääräysten sanamuotoa parhaiten vastaavaksi kannaksi vastaajan tulkinnan, jonka mukaan myös aine- ja tarvikemyynnistä maksetut provisiot otetaan huomioon takuupalkan laskennassa. Kanne on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Palvelualojen ammattiliitto PAM ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Suomen Hiusyrittäjät ry:n oikeudenkäyntikulut. Suomen Hiusyrittäjät ry:n oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry velvoitetaan korvaamaan Suomen Hiusyrittäjät ry:n oikeudenkäyntikulut 4.871,88 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Saarensola, Aarto, Lavikkala, Ahokas ja Koskinen jäseninä. Sihteeri on ollut Taramaa.

Tuomio on yksimielinen.