27.1.2014

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- velvoittaa Veolia Transport Vantaa Oy:n maksamaan A:lle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 38.938,50 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien,

- velvoittaa Veolia Transport Vantaa Oy:n maksamaan A:lle saamatta jääneenä irtisanomisajan palkkana yhdeltä kuukaudelta 2.595,90 euroa, ja

- velvoittaa Veolia Transport Vantaa Oy:n ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 2.000 eurolla laillisine korkoineen.

Perusteet

Linja-auton tullessa päätepysäkille Ylästöön noin klo 02:30 A on mennyt asianmukaisesti herättelemään nukahtanutta matkustajaa, kuten yhtiön antamissa toimintaohjeissa on nimenomaisesti ohjeistettu kuljettajaa kyseisissä tilanteissa toimimaan. Matkustajan väittämää sopimatonta lähentelyä ei A:n mukaan ole tapahtunut, eikä valvontakameratallenteeltakaan käy ilmi tällaista. Yhtiö sai tiedon asiasta muutamaa päivää myöhemmin, 22.8.2012. Valvontakameran nauhasta ei käy ilmi, että A olisi ahdistellut kyseistä matkustajaa tämän väittämällä tavalla. Työnantajan tiedustellessa asiaa A kiisti ahdistelleensa matkustajaa seksuaalisesti. Yhtiön tiedossa oli, että asiasta on tehty tutkintapyyntö ja poliisi tutkii asiaa.

Työsopimusoikeudellinen arviointi

Yhtiö on ensimmäisenä toimenpiteenään purkanut A:n työsopimuksen tilanteessa, jossa hän on yhtiön itsensä antamaa toimintaohjeistusta noudattaen avustanut linja-autoon oksentaneen ja sammuneen matkustajan ulos autosta. Poliisi on suorittanut asiassa esitutkinnan, jonka päätteeksi on nimenomaisesti todettu, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta. Asianomistaja on tyytynyt poliisin ratkaisuun eikä ole ilmoittanut olevansa eri mieltä sen suhteen. Poliisitutkinnan keskeneräisyydestä johtuen ja tilanteessa, jossa osapuolten kertomukset ovat ratkaisevasti poikenneet toisistaan, työnantajan ei olisi tullut ensimmäisenä toimenpiteenään purkaa työsuhdetta päättymään välittömästi. Tätä ei voida pitää työntekijän oikeusturvan kannalta asianmukaisena ja hyväksyttävänä reagointikeinona, asian selvittelyn ollessa kesken. A:ta ei ole koskaan aiemmin huomautettu tai varoitettu ahdistelusta tai häirinnästä, eikä hänen työsuhteessaan ole muutoinkaan ollut huomautettavaa. A on koko ajan kiistänyt sukupuolisen häirinnän. Myös poliisi on esitutkinnan jälkeen katsonut, ettei asiassa ole ollut syytä epäillä väitettyä rikosta tapahtuneen. (vrt. TT: 2005-12) Asiaa kokonaisuutena arvioitaessa työnantajalla ei ole ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua perustetta päättää A:n työsopimusta purkamalla tai edes irtisanomalla.

Työsopimuksen päättämiskorvauksen määrästä ja perusteista

Veolia Transport Vantaa Oy on päättänyt A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen määräysten vastaisesti ja irtisanomisaikaa noudattamatta. Yhtiön on suoritettava A:lle hänen irtisanomisajan palkkansa.

Korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä harkittaessa korottavina tekijöinä tulee huomioida A:n työsopimuksen kesto, moitteettomuus, työnantajan poikkeuksellisen moitittava menettely työsopimuksen päättämisen yhteydessä sekä se tosiasia, että A:n työllistymismahdollisuudet ammattinsa mukaisiin työtehtäviin linja-autonkuljettajana ovat työsopimuksen purkamissyy huomioon ottaen olemattomat. Tieto A:n työsopimuksen purkamisperusteesta on laajalti tiedossa pääkaupunkiseudulla linja-autoliikennettä harjoittavien yhtiöiden ja linja-autonkuljettajien keskuudessa. A on työsopimuksensa purkamisesta lähtien ollut työtön. Edelleen tulee korvausmäärää korottavana tekijänä ottaa lukuun se, että hänellä on kaksi alaikäistä huollettavaa lasta.

A:lle tuomittavasta korvauksesta ei tulisi tehdä TSL 12:3.1:ssä tarkoitettua vähennystä, sillä maahanmuuttajataustainen A on työsopimuksensa purkamisesta lähtien ollut työtön eikä hänen uudelleentyöllistymisensä ammattiaan vastaaviin työtehtäviin ole työnantajasta johtuvasta syystä todennäköistä. Työnantajan menettely A:ta kohtaan työsopimuksen päättämisen yhteydessä on ollut erityisen loukkaavaa. Toissijaisesti vähennys tulisi joka tapauksessa tehdä säädettyä pienempänä.

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry on vastauksessaan, johon Veolia Transport Vantaa Oy on osaltaan yhtynyt, ensisijaisesti vaatinut että kanne hylätään ja toissijaisesti katsonut, että yhtiöllä oli ainakin oikeus irtisanoa kantajan työsopimus työsopimuslain 7 luvun 1-2 § sekä irtisanomista ja lomautusta koskevan sopimuksen 2 §:n perusteella. Lisäksi Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja Veolia Transport Vantaa Oy ovat vaatineet, että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 2.300 eurolla laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja Veolia Transport Vantaa Oy paljoksuvat vaaditun vahingonkorvausvaatimuksen määrää (15 kuukauden palkka) olosuhteisiin nähden kohtuuttomana.

Vaatimus siitä, että vahingonkorvauksesta ei tehtäisi TSL 12:3 § 1 tarkoitettua vähennystä tai se tehtäisiin säädettyä pienempänä kiistetään siltä osin, kun vaatimusta on perusteltu työnantajan loukkaavalla menettelyllä. Veolia Transport Vantaa Oy:n antamassa työtodistuksessa ei ole mainittu työsuhteen päättymisen syytä eikä arvolauseita, joten se ei vaikeuta A:n työnsaantia. Julkiseksi asian on saattanut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry, joka uhkasi toimeenpanna yhtiössä lakon asian vuoksi syksyllä 2012.

Työsopimuksen purkamiseen johtaneet tapahtumat

Poliisitutkinnassa matkustaja on kertonut kuljettajan muun muassa ottaneen häntä kiinni takapuolesta, nostaneen hänen hamettaan ja vaatineen häneltä suudelmaa. Matkustaja on kertonut kokeneensa tilanteen ahdistavana.

Tavatessaan tyttärensä hänen äitinsä huomasi tämän olevan järkyttynyt ja poissa tolaltaan, jolloin äiti on soittanut hätäkeskukseen ilmoittaen tyttärensä joutuneen linja-autonkuljettajan ahdistelemaksi.

Kuuleminen

Tapahtumista Veolia Transport Vantaa Oy sai tietää julkisuuden kautta siten, että iltapäivälehden toimittaja soitti asiasta. A valehteli tapahtuneesta kahteen eri otteeseen yhtiön edustajille ja kiisti, että mitään epänormaalia olisi tapahtunut. Kuulemistilaisuudessa A myönsi auton matkustajatilan valojen sammuttamisen, käsien kietomisen tytön ympärille ja suukon pyytämisen. Työnantajan edustaja pyysi useaan otteeseen kuljettajaa kertomaan, millä työnantaja voi hänet tilanteesta pelastaa. A ei osannut tähän vastata. A ei halunnut katsoa videotallennetta ja siten pyrkiä selittämään tekojaan. Työnantajan luottamus A:han linja-autonkuljettajana katosi tuolloin täydellisesti.

Yhtiön ohjeistus ja matkarauhakampanja

Jos A todella arveli matkustajan sammuneen, kuljettajan olisi tullut noudattaa herättelyssä yhtiön antamia kirjallisia ohjeita. A ei noudattanut tilanteessa yhtään näistä yhtiön antamista ohjeista. Joukkoliikennetoimijat ovat kampanjoineet sen puolesta, että vuodesta 2012 olisi tullut matkarauhan vuosi, jonka pääperiaatteena on jokaisen oikeus matkustaa tai työskennellä julkisessa liikennevälineessä ilman pelkoa siitä, että joutuu fyysisen tai sanallisen häirinnän kohteeksi. Veolia Transport Vantaa Oy oli ainoa linja-autoyritys, joka rahallisesti tuki matkarauhakampanjaa. Nyt käsittelyssä oleva kanne on tästäkin syystä kampanjassa aktiivisesti toimineelle Veolia Transport Vantaa Oy:lle erittäin kiusallinen.

Oikeudellinen arviointi

Rikosoikeudellinen syytekynnys on korkea ja sitä arvioidaan rikosoikeudellisten normien perusteella. Näillä normeilla ei välttämättä ole mitään tekemistä työsuhteen päättämistä koskevan harkinnan ja perusteiden kanssa. Asiaa on jostain syystä poliisissa tutkittu rankalla rikosnimikkeellä. Poliisitutkinnassa on tältä osin päädytty oikeaan lopputulokseen. A ei ole käyttänyt tilanteessa väkivaltaa tai sillä uhannut. Työoikeudellisesti asiaa on arvioitava sillä perusteella, muodostaako kuljettajan käyttäytyminen perusteen, jolla työnantaja on voinut päättää hänen työsuhteensa vai ei. Tässä tapauksessa erityistä luottamusta herättävässä asemassa oleva työntekijä, joukkoliikenteen kuljettaja, on käyttäytynyt sopimattomasti matkustajana ollutta lasta kohtaan. Linja-auton valvontakameran nauhoitteesta käy selkeästi ilmi, että kuljettaja ei ole käyttäytynyt tilanteessa normaalin linja-autonkuljettajan tavoin. Toiminta ei ole täyttänyt seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkkejä, mutta se on muutoin ollut ala-arvoista ja sopimatonta. Matkustajana ollut lapsi on kokenut tilanteessa ahdistusta ja pelkoa kuljettajan taholta. Kuljettaja on fyysisesti koskenut/kosketellut matkustajaa ja tarkoituksella estänyt tämän vapaata liikkumista linja-autossa. Kuljettaja ei ole heti päästänyt ovella seisovaa ja ulos pyrkivää matkustajaa pois linja-autosta. Episodi on tapahtunut yöllä puoli kolmen aikaan, pimeässä linja-autossa ja yksittäisen linjan päätepysäkillä. Mitään järkevää syytä A:n käyttäytymiselle ei ole.

Oikeuskäytännössä työntekijän työtehtävissä tai työpaikalla tapahtuneeseen väkivaltaiseen käytökseen tai asiakkaaseen kohdistettuun epäasialliseen käytökseen, kuten vaikkapa loukkaavaan kielenkäyttöön, on suhtauduttu erityisen vakavasti (esim. TT 2007–52, TT 2001–62, TT 1990–115, TT 2004–70 ja TT 2012-89).

Linja-autonkuljettaja A:n menettelyä on edellä kerrotuilla perusteilla pidettävä niin moitittavana ja poikkeuksellisena, että Veolia Transport Vantaa Oy:llä on näissä olosuhteissa katsottava olleen lailliset perusteet työsopimuksen purkamiseen.

Perustelut

Näyttö

Linja-autonkuljettaja A on kertonut, että hän näki kyseisenä iltana 19.8.2012 ennen Ylästöön saapumista muiden matkustajien herättelevän yhtä matkustajista. Tämä tapahtui noin kolme pysäkkiä ennen päätepysäkkiä. Päätepysäkillä A oli ajanut linja-auton pysäkin viereen, ja kyseinen matkustaja oli edelleen ollut paikallaan. A ei ollut kääntynyt päätepysäkille, koska kyseessä oli illan viimeinen vuoro. Kaikki kuljettajat tekivät samalla tavalla ajettaessa päätepysäkille. A oli ensin moottorin ollessa käynnissä kysynyt, mihin matkustaja oli menossa. Matkustaja ei ollut vastannut, jolloin A oli mennyt linja-auton takaosaan herättelemään häntä. A:lla ei ollut mitään erityistä syytä valojen sammuttamiseen tässä vaiheessa. Yleensä matkustajat eivät reagoineet, jos kuljettaja vain ilmoitti, että oli saavuttu päätepysäkille. A tiesi kokemuksesta, että oli helpompaa saada matkustaja ulos, kun autosta sammutti valot. Kun valot olivat päällä, se merkitsi, että ajo jatkui. A:n piti taputella matkustajaa saadakseen hänet heräämään. Matkustaja kertoi menevänsä Vantaalle, Ylästöön. Matkustaja oli ensin mennyt keskiovelle, mutta oli sitten palannut hakemaan laukkuaan. Kun matkustaja oli saanut laukkunsa, A johdatti hänet etuovelle. A:n avatessa oven matkustaja oli ärtynyt ja sanoi, ettei A saisi koskea häneen. A oli koskenut häneen vain johdattaakseen hänet etuovelle. A oli havainnut matkustajan istuimesta tulevan oksennuksen hajua ja matkustajan olevan hieman päihtynyt.

A oli kummeksunut ettei matkustaja kiittänyt häntä, koska hänen kotimaassaan avusta kiitetään. Etuovella matkustajan mennessä ulos A oli sanonut hänelle, että voisit ainakin kiittää tai antaa pusun. Tuolloin matkustaja oli jo ulkona ja toteamus oli tietenkin ollut vitsi. Vastaavissa tilanteissa A oli soittanut poliisin, mutta koska kyseessä oli illan viimeinen matka, hän oli ajatellut herättävänsä matkustajan itse. Poliisin saapuminen olisi kestänyt vähintään puoli tuntia. A oli tiennyt kuten kaikki muutkin kuljettajat, että linja-autossa oli valvontakamera. Ajon loppuessa kuljettajien tuli tarkistaa, oliko matkustajilta jäänyt tavaroita. Tämän saattoi tehdä myös varikolla, kuten A oli tehnyt sinä iltana. Ennen varikolle lähtöä tuli varmistua, että linja-auto oli tyhjä.

Yksi esimiehistä, E, oli soittanut A:lle seuraavana keskiviikkona ja kysynyt, oliko hän lukenut Itä-Sanomia, mihin A oli vastannut, ettei ollut eikä tiennyt mistä lehdessä keskusteltiin. A:n kysyessä esimies oli selittänyt tilanteen ja A oli kertonut, ettei tiennyt asiasta. A oli todennut, ettei autossa ollut tapahtunut sopimatonta koskettelua.

A oli mennyt 24.8.2012 pääluottamusmies B:n kanssa kuultavaksi asiasta. C oli todennut kuulemistilaisuudessa, ettei tässä ollut mitään syytä olla A:n puolella, ja että yhtiön täytyi päättää työsuhde. A oli shokissa eikä tiennyt mitä tehdä, koska hänestä työsuhteen päättämiseen ei ollut mitään syytä. Hän oli ihmetellyt työnantajalle, eikö asiassa pitäisi odottaa poliisin päätöstä ensin, mutta C oli sanonut, ettei asiassa voitu odottaa ja oli tarpeeksi perusteita päättää työsuhde heti.

Veolia Transport Vantaa Oy:n henkilöstöresurssiassistentti D on kertonut, että hänen esimiehensä C oli pyytänyt häntä selvittämään, kuka kyseistä linjaa oli 19.8.2012 tapahtuma-aikaan ajanut. D oli soittanut A:lle ja kysynyt, oliko päätepysäkillä tapahtunut normaalista poikkeavaa, mihin tämä oli vastannut ei. Kun D oli kysynyt, että kun A oli saapunut päätepysäkille, poistuivatko kaikki matkustajat linja-autosta, tämä oli vastannut kyllä. D oli kysynyt A:lta tämän jälkeen luvan katsoa kameratallenne ja A oli sanonut, että sen voi katsoa.

Veolia Transport Vantaa Oy:n johtaja ja hallituksen jäsen C on kertonut Vantaan Sanomien toimittajan tiedustelleen päätepysäkillä 19.8.2012 tapahtuneesta asiasta. Toimittajan antamat tiedot osoittivat, että kyseessä oli yhtiön linja. Nukkuvan matkustajan herättely pitäisi pyrkiä suorittamaan niin, että autossa on muita matkustajia ja ettei kuljettaja jäisi kahdestaan matkustajan kanssa. Ensin tuli huudella ja herätellä matkustajaa, ja jos tämä ei reagoinut, niin herätellä varovasti olkapäästä ravistelemalla kevyesti. Jos matkustaja ei herännyt, kuljettajan tuli soittaa apuvoimia paikalle. Kun asiakas poistettiin autosta, ovien tuli olla auki kummankin pakomahdollisuuden varmistamiseksi. Ohjeistus (vastaajan kirjallinen todiste 3) oli tiedotettu eri kielillä ja se oli myös yhtiön Tervetuloa taloon -oppaassa.

D:n selvitettyä asiaa C oli soittanut molemmille mahdollisesti kyseessä oleville kuljettajille ja painottanut puhelimessa asian tärkeyttä sekä sitä että poliisit ja lehdistö ovat mukana. Molemmat kuljettajat kiistivät, että mitään erityistä olisi tapahtunut, jolloin C oli kertonut työnantajan tarkastavan kameratallenteet. Kun muut matkustajat olivat menneet herättämään nukkuvaa matkustajaa, kuljettajan olisi ohjeistuksen mukaan tullut mennä mukaan. C oli myös ihmetellyt valojen sammuttamista. Kun A oli kertomansa mukaan pyytänyt suukkoa, valojen sammuttamista oli hyvin vaikea pitää vahinkona. Valot olisi pitänyt laittaa päälle, että asiakas rauhoittuisi. C:n mielestä A oli estänyt matkustajan kulun takaovelle. Hänen olisi pitänyt mennä linja-auton etuosaan ja sytyttää valot, koska tyttö pystyi kävelemään itse ovelle. C ei ymmärtänyt valvontakameran nauhalla näkyvää A:n käsien liikkumista etuovella.

Tilanne oli ollut yhtiölle äärimmäisen kiusallinen. Valtaosa yhtiön asiakkaista oli lapsia, nuoria ja naisia. A ei halunnut katsoa tallennetta, eikä kokenut, että asiassa olisi tapahtunut mitään väärää. Kuulemistilaisuudessa oli keskusteltu noin tunti mukaan lukien tauko, jolloin A keskusteli luottamusmiehen kanssa. Vaikka esitutkinta päättyi siihen, ettei A:ta epäilty rikoksesta, se ei tarkoittanut sitä, että hänen toimintansa oli palvelukäyttäytymiseen sopivaa käyttäytymistä. C ei ollut nähnyt mahdolliseksi jatkaa työsuhdetta edes irtisanomisaikaa käyttäytymisen perusteella. Hän teki päätöksen työsopimuksen purkamisesta sillä perusteella, mitä valvontakameran tallenteelta oli nähnyt ja työntekijältä kuullut.

Veolia Transport Vantaa Oy:n pääluottamusmies B on kertonut, ettei osannut sanoa, oliko A:n toiminnassa kyseisenä iltana mitään normaalista poikkeavaa. Linja-autonkuljettajat normaalisti poistivat päihtyneen matkustajan ja varmistivat, että hän pärjäsi. Veolia Transport Vantaa Oy:n väkivaltaohje 5.9.2011 (vastaajan kirjallinen todiste 3) oli jaettu nimensä mukaisesti lähinnä väkivallan uhkaa varten. B:lle oli opetettu hänen aloittaessaan työt, että kun kuljettaja sammutti linja-autosta valot, matkustaja havahtui siihen. Linja-auto ei ollut todellisuudessa niin pimeä, kuin miltä se näytti kameran tallenteella. Katuvalot valaisivat hyvin. Ovien suhteen kuljettajat toimivat eri tavoin. Jos kuljettaja epäili, että joku saattaisi tulla ovista sisään, ovet laitettiin kiinni siksi aikaa, kun matkustajaa yritettiin poistaa linja-autosta. Poliisit eivät usein tulleet pyydettäessä paikalle, vaan pyysivät kuljettajaa itse poistamaan matkustajan. Poliisin saamiseen meni yleensä yli puoli tuntia ja viikonloppuöisin partioita ei riittänyt tällaisiin tehtäviin.

B oli saanut A:n asiasta tiedon C:ltä tekstiviestillä. Kuulemistilaisuudessa olivat läsnä A, C, F ja B. A oli ollut täysin eri mieltä tapahtumien kulusta, ja C oli ollut matkustajan kertomuksen kannalla. B oli esittänyt, että työsuhde "jätettäisiin jäihin", kunnes poliisin esitutkinta asiassa valmistuisi. C oli hermostunut ehdotuksesta ja ilmoittanut, ettei näin voitu toimia.

Työtuomioistuin on pääkäsittelyssä katsonut linja-auton valvontakameran nauhoitteen tapahtumista 19.8.2012.

Työsuhteen päättämisperusteen arviointi

Purkamisperuste

Asiassa on kysymys siitä, onko A:n työsopimus purettu perusteettomasti ja onko hänellä purkamisen johdosta oikeus korvaukseen.

Työsopimuslain 3 luvun 1 §:n mukaan työntekijän on tehtävä työnsä huolellisesti noudattaen niitä määräyksiä, joita työnantaja antaa toimivaltansa mukaisesti työn suorittamisesta. Sanotun lain 8 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen noudatettavasta irtisanomisajasta tai työsopimuksen kestosta riippumatta päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.

Työsopimuksen purkaminen on sallittua ainoastaan toisen sopijapuolen sopimuksen tarkoituksen toteutumisen kannalta vakavan sopimusrikkomuksen, laiminlyönnin tai epäasiallisen käyttäytymisen tai menettelyn johdosta.

A on työskennellyt yhtiössä linja-autonkuljettajana vajaan kahden vuoden ajan, hänen työuransa on ollut moitteeton eikä hänen työsuorituksessaan ole ollut huomautettavaa. Työsopimus on purettu 19.8.2012 A:n työvuorossa tapahtuneen johdosta. A on linja-autoaseman päätepysäkillä herättänyt autoon nukahtaneen tapahtuma-aikana alaikäisen matkustajan. Myöhemmin matkustajan äiti on tehnyt rikosilmoituksen ja epäillyt tyttärensä joutuneen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi A:n toimesta. Poliisin esitutkinta on valmistunut 10.9.2012 noin kaksi viikkoa työsopimuksen purkamisen jälkeen, ja päätöksessä todettiin, ettei asiassa ole syytä epäillä tapahtuneen rikosta.

Linja-auton valvontakameran nauhoitteesta on ilmennyt, että muutamaa pysäkkiä ennen vuoron päätepysäkkiä muut matkustajat ovat yrittäneet herätellä penkillä nukkuvaa matkustajaa. Linja-auton tultua päätepysäkille Ylästöön A sammutti linja-autosta valot ja meni herättämään nukkuvaa matkustajaa. Matkustaja lähti keskiovia kohden ilmeisesti unohtaen käsilaukkunsa istuimelle ja palasi hakemaan sitä, minkä jälkeen kuljettaja ja matkustaja siirtyivät etuovelle ja hetken päästä matkustaja poistui etuovesta. Matkustaja jäi tämän jälkeen ulos lähelle linja-autoa.

Nauhan laatu on niin huono ja valaistukseltaan heikko, että siitä ei voi tarkemmin nähdä, mitä matkustaja ja A missäkin vaiheessa tekevät. Kameratallenteelta nähtävistä tapahtumista ei ole käynyt ilmi, että A olisi ahdistellut matkustajaa vastaajan väittämällä tavalla eikä siitä myöskään voida päätellä, että linja-autossa olisi muutenkaan tapahtunut mitään epäasiallista kyseisenä iltana. Tilanteessa ollutta matkustajaa ei ole kuultu pääkäsittelyssä.

Näyttö kuljettajille annetusta ohjeistuksesta vastaavia tilanteita varten on ollut joiltain osin ristiriitaista. C:n kertoman mukaan nukkuva tai sammunut matkustaja pitäisi pyrkiä herättämään niin, että autossa on muitakin matkustajia, ensin huutelemalla ja sitten tarvittaessa kevyesti olkapäästä ravistelemalla. Mikäli tämä ei auttanut, kuljettajan tuli soittaa poliisi poistamaan matkustaja autosta. C:n kertoma perustuu Veolia Transport Vantaa Oy:n väkivaltaohjeeseen 5.9.2011 (vastaajan todiste 3), joka on kuljettajille laadittu toimintaohje väkivallan välttämiseksi. B:n mukaan hänelle oli opetettu linja-autonkuljettajan työtä aloittaessaan, että kun kuljettaja sammutti linja-autosta valot, matkustaja havahtuu siihen. Käytännön työssä kuljettajat toimivat ovien suhteen eri tavoin, jotkut sulkivat ovet ja toiset pitivät ne auki poistettaessa nukahtanutta matkustajaa linja-autosta. Poliisia oli käytännössä viikonloppuöisin vaikeaa ja aikaa vievää saada paikalle poistamaan matkustaja linja-autosta.

Työtuomioistuin toteaa näiltä osin edellä mainitusta kirjallisesta ohjeesta ilmenevän selkeästi, että se on laadittu kuljettajien kokeman väkivallan uhan välttämiseksi eikä sitä ilmeisesti ole varsinaisesti tarkoitettu menettelytapaohjeeksi nyt kyseessä olevan tapahtuman kaltaiseen tilanteeseen. On epätodennäköistä, että A olisi tässä tilanteessa kokenut tarpeelliseksi välttää väkivallan uhkaa. Kun käytäntö ja ohjeistus nukahtaneen matkustajan poistamisessa linja-autosta on ollut B:n kertomalla tavalla vaihtelevaa eikä poliisin kutsuminen paikalle useinkaan ole tarkoituksenmukaista. A:n ei voida katsoa toimineen työnantajan ohjeistuksen vastaisesti ainakaan sillä tavalla, että sille olisi annettava merkitystä arvioitaessa A:n toimintaa työsuhteen päättämisperusteen kannalta.

Edellä selostetut seikat huomioon ottaen asiassa on näin ollen jäänyt näyttämättä, että yhtiöllä olisi ollut työsopimuslain 8 §:n 1 momentin mukainen erittäin painava syy työsopimuksen purkamiseen.

Irtisanomisperuste

Työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n nojalla työnantaja voi irtisanoa työsopimuksen työntekijän henkilöstä johtuvalla tai hänen henkilöönsä liittyvällä asiallisella ja painavalla perusteella. Irtisanomisperusteen asiallisuutta ja painavuutta ja työntekijän työsopimuksen vastaista menettelyä kussakin yksittäistapauksessa harkitaan kokonaisarvioinnilla. Kokonaisarviossa työntekijästä johtuvassa irtisanomistilanteessa voidaan ottaa huomioon esimerkiksi työntekijän rikkeen laatu ja vakavuus, työntekijän asema ja hänen suhtautumisensa tekoon, työn luonne, työn teettämiseen liittyvät erityispiirteet ja työnantajan asema. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

Työntekijää ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä eikä ennen kuin työnantaja on selvittänyt, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön.

Työtuomioistuin toteaa, että rikosoikeudellinen ja työoikeudellinen arviointi ovat luonteeltaan ja harkintaperusteiltaan erilaisia ja ne tulee erottaa toisistaan. A:n työ linja-autonkuljettajana on ollut itsenäistä ja laadultaan sellaista, että luottamus on keskeinen työsuhteen edellytys. Erityistä vastuuta edellyttävissä palveluammateissa työntekijältä edellytetään asiallisempaa käyttäytymistä kuin palvelualan työntekijöiltä keskimäärin. Asiakkaaseen kohdistunut sopimaton käytös työpaikalla voi sinänsä muodostaa riittävän perusteen työsopimuksen päättämiselle.

Edellä selostetusti valvontakameran nauhalta näkyvistä tapahtumista ei ole ilmennyt, että A olisi käyttäytynyt sopimattomasti tai epäasiallisesti kyseistä matkustajaa kohtaan tai toiminut vastoin työnantajan nimenomaisia, vastaavia tilanteita koskevia määräyksiä. A on C:n ja D:n kertomusten mukaan kiistänyt, että kyseisenä iltana olisi tapahtunut mitään poikkeavaa eikä hän ollut kokenut, että olisi tapahtunut mitään väärää. C:n mukaan se, ettei A ole missään vaiheessa kokenut tapahtuneessa mitään väärää on johtanut luottamuspulaan. Työtuomioistuin toteaa, että A on perustellusti voinut olla siinä käsityksessä, ettei vuoron päättyessä tapahtuneessa ollut sinänsä mitään poikkeavaa huomioon ottaen, että kyse oli viikonloppuyöstä. A on johdonmukaisesti kertonut ensin, ettei mitään poikkeuksellista ollut tapahtunut ja myöhemmin kiistänyt häneen kohdistuneet epäilyt. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan tämä viittaa siihen, ettei hän ole mieltänyt menetelleensä ohjeiden vastaisesti tai muutoinkaan moitittavasti, taikka ollut tietoinen, että matkustaja olisi voinut olla eri käsityksessä tapahtumista. A on itse kertonut ja myöntänyt todenneensa matkustajalle tämän poistuttua ulos ovesta, että tämä voisi ainakin kiittää tai antaa pusun hänelle. Jotta sopimaton käyttäytyminen riittäisi irtisanomisperusteeksi, sen tulee muodostaa asiallinen ja painava syy. Muussa tapauksessa työnantaja voi puuttua työntekijän menettelyyn tarvittaessa lievemmillä keinoilla. Suukon pyytämistä tällaisessa tilanteessa voidaan pitää epäasiallisena käyttäytymisenä, mutta se ei kuitenkaan muodosta irtisanomisperustetta.

Edellä selostettujen seikkojen perusteella työtuomioistuin päätyy siihen, että yhtiöllä ei ole ollut myöskään irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua perustetta päättää A:n työsopimusta myöskään irtisanomalla.

Irtisanomisajan palkka

Yhtiö on päättänyt A:n työsuhteen ilman laillista purkuperustetta ja irtisanomisaikaa noudattamatta. Näin ollen yhtiön on suoritettava A:lle hänen irtisanomisajan palkkansa, jonka määrä on riidaton.

Työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä suoritettavan korvauksen määrä

Työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Saman pykälän 3 momentin mukaan korvauksen suuruutta määritettäessä on otettava huomioon työsopimuksen päättämisen syystä riippuen muun muassa työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

A:n työsuhde yhtiön palveluksessa on kestänyt noin kaksi vuotta. A ei ole työllistynyt työsuhteensa päättymisen jälkeen, vaan hän on edelleen työttömänä. Ottaen huomioon työsopimuksen purkuperuste ("alaikäiseen matkustajan kohdistuva häirintä"), myös mahdollisuudet työllistymiseen hänen ammattinsa mukaiseen työhön pääkaupunkiseudulla ovat todennäköisesti heikot. A on maahanmuuttajataustainen, ja hänellä on huollettavanaan kaksi alaikäistä lasta. A ei edellä todetusti ollut antanut aihetta työsopimuksensa päättämiseen. Työsopimuslaissa korostetaan varoituksen ja muun työn tarjoamisen avulla työnantajan velvollisuutta ylläpitää työsuhdetta. Työnantajan edustaja ei ole kuitenkaan harkinnut lievempien keinojen käyttöä, kuten kuulemistilaisuudessa esitettyä poliisin esitutkinnan valmistumisen odottamista ennen työsuhdetta koskevia päätöksiä tai toimia.

Näillä perusteilla työtuomioistuin arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä noin 12 kuukauden palkkaa vastaavan määrän eli 31.150,80 euroa.

A:lle on Kuljetusalan työttömyyskassan antaman selvityksen mukaan maksettu työttömyysturvalain mukaista ansioon suhteutettua työttömyyspäivärahaa työsuhteen päättymisen jälkeiseltä kahdeltatoista kuukauden ajalta yhteensä 25.472,50 euroa. A:lle tuomittavasta korvauksesta on vähennettävä työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaisesti 75 prosenttia maksetuista työttömyyspäivärahoista. Saman pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuin voi tehdä korvauksesta 1 momentissa säädettyä pienemmän vähennyksen tai jättää vähennyksen kokonaan tekemättä, jos se on korvauksen määrä, työntekijän taloudelliset ja sosiaaliset olot sekä hänen kokemansa loukkaus huomioon ottaen kohtuullista. Edellä esitetyt seikat A:n työttömyyden pitkittymisestä ja huoltovelvollisuudesta sekä hänen kokemansa loukkaus huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo kohtuulliseksi tehdä tuomittavasta korvauksesta säädettyä pienemmän 60 prosentin vähennyksen. A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää siten 15.867,30 euroa. Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuimen on velvoitettava työnantaja maksamaan korvauksesta vähennetty rahamäärä työttömyysvakuutusrahastolle. Työttömyysvakuutusrahastolle maksettava osuus on 60 prosenttia edellä mainitusta työttömyyspäivärahasta eli 15.283,50 euroa.

Oikeudenkäyntikulut

Asian lopputulokseen nähden Veolia Transport Vantaa Oy ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n mukaan velvollisia yhteisvastuullisesti korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut työtuomioistuimessa. Oikeudenkäyntikulut ovat määrältään riidattomat.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee:

Veolia Transport Vantaa Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkana yhdeltä kuukaudelta 2.595,90 euroa sekä korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 15.867,30 euroa, mille määrälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan haasteen tiedoksiantopäivästä 7.3.2013 lukien.

Veolia Transport Vantaa Oy:n lisäksi maksamaan työttömyysvakuutusrahastolle (FI6020011800123591) korvauksesta vähennetty määrä 15.283,50 euroa, jolle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamispäivästä lukien.

Työtuomioistuin velvoittaa Veolia Transport Vantaa Oy:n ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 2.000 eurolla, mille määrälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Ruikka puheenjohtajana sekä Almgrén, Äimälä, Forss, Ahokas ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Kurtto.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Forss, jonka lausuntoon jäsen Äimälä yhtyi, lausui:

Olen asiassa muutoin samaa mieltä kuin enemmistö, mutta katson oikeaksi korvaukseksi työsuhteen perusteettomasta päättämisestä kymmenen kuukauden palkkaa vastaavan määrän.