18.6.2013

Vaatimukset

Sähköalojen ammattiliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

• vahvistaa sähköalan tes - energia - ICT - verkosto –työehtosopimuksen 2010–2014 kohdan 80.3 oikeaksi tulkinnaksi, että sopimusruokala tarkoittaa yksinomaan sellaisia ravitsemusliikkeitä, joiden kanssa työnantaja on tehnyt sopimuksen tasoltaan riittävän ja hinnaltaan kohtuullisen ruoan ja juoman tarjoamisesta työntekijöilleen ja että

• henkilöstöruokala tai sopimusruokala on varsinaisen työpaikan tai erityisen työntekemispaikan yhteydessä vain silloin, kun siirtyminen varsinaiselta työpaikalta tai erityiseltä työntekemispaikalta ruokalaan on ruokailutauon pituus ja itse ruokailuun kuluva aika huomioon ottaen mahdollista kävellen,

• vahvistaa, että Empower Oy ei ole sen ja Luottokunta Oy:n välisen, henkilökunnalle annettavia työntekijäkohtaisia lounaskortteja koskevan sopimuksen tekemällä ja tähän sopimukseen perustuvat lounaskortit yksipuolisella päätöksellään työntekijöiden käyttöön määräämällä tehnyt työehtosopimuksen 80.3 kohdassa tarkoitettua sopimusta sopimusruokalasta,

• vahvistaa, että Empower Oy on velvollinen lounaskortin käytettävissä olosta riippumatta maksamaan työntekijöille työehtosopimuksen 80.2 ja 80.3 kohdan mukaisten edellytysten täyttyessä määrältään jälkimmäisen sopimuskohdan mukaisen ateriakorvauksen, ja

• velvoittaa Energiateollisuus ry:n, Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Empower Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Sähköalojen ammattiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 5.574,10 eurolla laillisine korkoineen.

Perusteet

Ateriakorvauksen maksamisen edellytykset

Työnantajapuoli on ryhtynyt tulkitsemaan työehtosopimuksen kohtaa 80.3 virheellisesti siten, että menettely, jossa työntekijät määrätään ostamaan ateriansa lounaskortilla katsotaan sopimuksen tekemiseksi sopimusruokalan kanssa ja että lounaskorttijärjestelmän käyttöön ottanut työnantaja vapautuu ateriakorvauksen maksamisesta.

Työehtosopimuksen mukaan työnantaja vapautuu ateriakorvauksen maksamisesta vain siinä tapauksessa, että varsinaisen työpaikan tai erityisen työntekemispaikan yhteydessä on henkilöstö- tai sopimusruokala. Henkilöstö- eli työmaaruokalan voidaan lähtökohtaisesti katsoa tarjoavan tasoltaan ja hinnaltaan sopivia aterioita. Jos henkilöstöruokalaa ei ole käytettävissä, työnantaja voi tehdä muunkin ruokailupaikan kanssa sopimuksen siitä, että se tarjoaa työnantajan palveluksessa työskenteleville työntekijöille tällaisessa sopimuksessa määritellyt laadun, määrän ja hinnan edellytykset täyttäviä aterioita. Suuri osa lounaskorttijärjestelmään kuuluvista tuhansista ruokailupaikoista sen sijaan on sopimattomia työntekijän ruokailupaikaksi. Niissä asiakas maksaa ravinnon lisäksi henkilöstöruokalaa viihtyisämmästä ympäristöstä, kalliimmasta sisustuksesta, teostomaksuin maksetusta musiikista, palkkakustannuksia kasvattavasta pöytiintarjoilusta ja joskus ravintolan keskeisen sijainnin aiheuttamista liikehuoneiston korkeista vuokrakuluista.

Työehtosopimuksen mukaan ruokailupaikan on oltava varsinaisen työpaikan tai erityisen työntekemispaikan yhteydessä. Yleisen kielenkäytön mukaan, jos jokin paikka on toisen paikan yhteydessä, ei paikkojen välisen matkan kulkeminen voi koskaan edellyttää terveeltä henkilöltä matkan kulkemista autolla. Kun työehtosopimuksessa ei ole sovittu tarkasta metrirajasta, on ruokalan katsottava olevan työntekemispaikan yhteydessä silloin, kun työntekijä ehtii ruokailutauon puitteissa normaalilla vauhdilla kävellä työntekemispaikalta sinne ja takaisin, ja välillä tilata, saada ja syödä ateriansa.

Kanteessa tarkoitettua työehtosopimusta koskevissa neuvotteluissa 2009 - 2010 osapuolet sopivat, että neuvotteluiden pohjana käytetään teknisenä aputyökaluna energiateollisuuden työntekijöiden työehtosopimusta 17.10.2007 - 31.1.2010. Energiateollisuuden työntekijöiden työehtosopimus ei kuitenkaan ollut sisällöllinen pohja tai lähtökohta neuvotteluille. Sopimuskauden aikana oli ratkaisematta jääneitä tulkintaerimielisyyksiä aiheuttanut se, milloin voitiin katsoa, että ruokailumahdollisuus oli ”normaalia vastaavasti järjestetty”. Tämän vuoksi Sähköalojen ammattiliitto ry asetti yhdeksi neuvottelutavoitteekseen työehtosopimusneuvotteluihin 2009 - 2010 ateriakorvausta koskevan määräyksen selkiyttämisen. Tämä tavoite saavutettiin neuvotteluissa ja maininta ruokailumahdollisuuden järjestämisestä normaalia vastaavasti ei tullut uuteen työehtosopimukseen.

Henkilöstöruokailu Empower Oy:ssä

Yhtiön työntekijät tekevät pääsääntöisesti työtä, jossa työkohteet vaihtuvat töiden tultua valmiiksi. Työ on etupäässä verkostoihin liittyvää asennustyötä. Kunkin työntekijän työsopimuksessa on sovittu varsinainen työpaikka, mutta työ tehdään yleensä erityisillä työntekemispaikoilla, asennus- ja vastaavissa kohteissa. Yhtiö on aikaisemmin maksanut työehtosopimuksen mukaisesti työntekijöilleen ateriakorvausta, jos ruokailu ei ole ollut mahdollista varsinaisen tai erityisen työntekemispaikan yhteydessä olevassa henkilöstöruokalassa tai sopimusruokalassa.

Yhtiö on ottanut yksipuolisella päätöksellään käyttöön lounaskorttijärjestelmän, joka perustuu Luottokunta Oy:n ja Empower Oy:n väliseen sopimukseen.Työehtosopimuksen kohdan 80.3 maininta sopimusruokaloista koskee vain ruokaloita, joiden kanssa työnantaja on tehnyt sopimuksen. Yhtiö ei ole tehnyt sopimusta yhdenkään ruokalan kanssa, vaan Luottokunta Oy:n kanssa.

Yhtiö ei ole antanut lounaskorttia työntekijöilleen luontoisetuna, vaan lounasvähennyksenä, eli työntekijä maksaa takaisin yhtiölle vuonna 2012 sovellettavien verottajan määräysten mukaan 75 % aterian verotusarvosta, kuitenkin vähintään 5,60 euroa. Yhtiön kustannettavaksi jää enintään 25 % aterian arvosta, joka sekin voidaan vähentää yhtiön verotuksessa. Työehtosopimuksen mukaisen ateriakorvauksen määrä on 9,00 euroa, eli yhtiö on pyrkinyt kiertämään ateriakorvauksen maksamista koskevia työehtosopimuksen määräyksiä katsomalla, että se voi ateriakorvauksen maksamisen asemesta maksaa sille huomattavasti edullisemmaksi ja toisaalta työntekijöille epäedullisemmaksi tulevan osuuden lounaskorttiaterian arvosta.

Vastaus kannevaatimuksiin

Energiateollisuus ry ja Palvelualojen työnantajat PALTA ry ovat vastauksessaan, johon Empower Oy on osaltaan yhtynyt, kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Energiateollisuus ry ja Palvelualojen työnantajat PALTA ry ovat lisäksi vaatineet Sähköalojen ammattiliitto ry:n velvoittamista korvaamaan Energiateollisuus ry:n, Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Empower Oy:n oikeudenkäyntikulut 5.520 eurolla laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Henkilöstöruokailu Empower Oy:ssä

Yhtiö laajentaa henkilöstönsä ruokailumahdollisuuksia Suomessa ottamalla käyttöön mahdollisuuden maksaa lounaansa Luottokunta Oy:n ja Empower Oy:n välisen sopimuksen perusteella henkilökunnalle annetuilla työntekijäkohtaisilla lounaskorteilla. Työnantaja osallistuu lounaskustannusten maksamiseen siten, että työntekijän maksettavaksi jäävä kustannus lounaasta on verohallinnon ohjeiden mukainen alin määrä, josta ei aiheudu verotettavaa etuutta työntekijälle. Lounaskortin käyttö laajentaa henkilöstön mahdollisuutta valita ruokailupaikka kaikista niistä vaihtoehdoista, joissa kyseessä olevaa maksuvälinettä voidaan käyttää.

Yhtiön työntekijät tekevät pääsääntöisesti niin sanottua liikkuvaa työtä, jossa työkohteet vaihtuvat töiden tultua valmiiksi. Työ on etupäässä verkostoihin liittyvää asennustyötä. Kunkin työntekijän työsopimuksessa on sovittu varsinainen työpaikka, mutta työ pääsääntöisesti tehdään erityisillä työntekemispaikoilla, asennus- ja vastaavissa kohteissa. Työntekijät ovat saaneet ateriakorvausta tilanteissa, kun ruokailu ei ole ollut mahdollista varsinaisen tai erityisen työntekemispaikan yhteydessä tai läheisyydessä olevissa sellaisissa ruokapaikoissa, joissa olisi ehtinyt käydä ruokailemassa työpäivän aikana.

Yhtiön siirtyessä koko energia-alan henkilöstöä koskien lounaskortin käyttöön lisääntyy ruokaloiden käyttömahdollisuus huomattavasti. Työntekemispaikkojen yhteydessä tai lyhyen siirtymisen päässä on useimmiten ruokailupaikkoja, joissa lounaskorttia voidaan käyttää maksuvälineenä. Työntekijöiden tehdessä liikkuvaa työtä ja pystyessä itse vaikuttamaan ruokatauon pitämisen ajankohtaan, he voivat käyttää hyväkseen lounaskortin tarjoamia ruokailumahdollisuuksia. Tämä on mahdollista esimerkiksi myös silloin, kun työntekijät siirtyvät työkohteesta toiseen ja liikkuvat ruokailupaikkojen läheisyydessä. Työntekijät liikkuvat työpäivän aikana useimmiten työnantajan ajoneuvoilla, mikä mahdollistaa nopeat siirtymiset ruokailupaikkoihin ja takaisin. Ateriakorvauksen maksamista on tarkoitus jatkaa tilanteissa, joissa työkohde, erityinen työntekemispaikka, on sijaintinsa puolesta sellainen, että lounaskortin käyttäminen ei ole tarkoituksenmukaista ottaen huomioon ruokatauon pituus ja elpymiseen tarvittava aika. Tarvittaessa ruokailupaikkaan siirtymiseen voidaan käyttää työaikaakin. Nämä tilanteet määritellään tapauskohtaisesti.

Empower Oy:ssä työnantaja on käsitellyt henkilöstöruokailun järjestelyihin ja maksumenettelyyn liittyvät muutokset henkilöstön edustajien kanssa. Työnantajan subventoima ruokailu aikaisemmassa muodossa päättyy ja sen korvaa lounaskorttiruokailu, joka toimii kattavasti koko maassa. Muutoksen myötä näistä sopimusruokapaikoista tulee työntekijöiden tavanomaisia ruokailupaikkoja. Muunlaista työnantajan järjestämää ruokailumahdollisuutta ei muutoksen jälkeen ole. Muutoksen jälkeen koko henkilöstö on yhdenvertaisessa asemassa henkilöstöruokailun osalta ja myös henkilöstön toivomukset tulevat toteutetuiksi.

Työehtosopimusneuvottelut

Työehtosopimusneuvotteluissa 2009-2010 oli tarkoituksena yhdistää työnantajaliittojen työntekijäsopimukset yhdeksi työehtosopimukseksi. Työehtosopimusten yhdistämistä koskevat neuvottelut alkoivat loka-marraskuussa 2009. Yhteisesti sovittuna periaatteena oli, että neuvottelujen pohjapaperina käytettiin Energiateollisuus ry:n työehtosopimusta. Lisäksi palkansaajapuoli neuvottelujen kuluessa ilmoitti sitoutuvansa siihen, että sopimusten yhdistämisessä sovelletaan niin sanottua neutraliteettiperiaatetta. Sillä tarkoitettiin, että sopimusten yhdistämiseen ei sellaisenaan liity kustannusten lisääntymistä. Ateriakorvauksen kohdalla työnantajaliittojen työehtosopimusten tekstit poikkesivat sanamuodoltaan toisistaan, joten niihin haettiin yhteistä tekstiä ilman, että oli tarkoitus muuttaa tai rajoittaa työnantajien mahdollisuuksia ruokailun järjestämiseen. Ruokailu oli voitu järjestää monella tavalla. Käytössä oli ollut muun muassa henkilöstöruokailu, sopimusruokailu ruokailukupongeilla ja lounassetelien käyttö. Tarkoituksena oli mahdollistaa jatkossakin järjestelyt, joilla työntekijöillä oli mahdollisimman laajasti mahdollisuus normaalitasoiseen lämpimään ruokailuun.

Uudella sopimusmääräyksellä ei ole tarkoitettu muuttaa sitä, että ateriakorvausta ei tarvitse maksaa tilanteissa, joissa ruokailumahdollisuus on normaalia vastaavasti järjestetty. Työnantajaliitot eivät olisi hyväksyneet sellaista muutosta, jolla olisi ollut tarkoitus rajoittaa ruokailun järjestämismahdollisuuksia ja laajentaa ateriakorvauksen maksamistilanteita.

Yhteenveto

Uusi menettely, joka korvaa aikaisemman subventointimenettelyn kokonaisuudessaan, muodostaa Empower Oy:ssä tavanomaisen ruokailumenettelyn, joka ollessaan työntekijöiden käytettävissä poistaa ateriakorvauksen maksamisvelvollisuuden. Jatkossakin niissä tapauksissa, kun liikkuminen tai ruokatauon pituus huomioon ottaen ei lounaskortin käyttö ole kohtuullista eikä tarkoituksenmukaista, suorittaa työnantaja ateriakorvauksen maksamisen edellytysten täyttyessä ateriakorvauksen. Nämä tilanteet on yhtiössä käyty työntekijöiden edustajien kanssa läpi. Tarvittaessa voidaan ruokatauko järjestää tunnin mittaiseksi.

Yhtiössä käyttöön otettavaa lounaskorttiruokailua voidaan pitää sellaisena sopimusmääräyksessä tarkoitettuna tavanomaisella ruokailupaikalla tapahtuvana ruokailumahdollisuutena, joka ollessaan työntekijöiden käytettävissä poistaa työnantajan velvollisuuden suorittaa ateriakorvausta.

Perustelut

1 Aterian laatua ja ruokailupaikan etäisyyttä koskevat vaatimukset

Kanteen ensimmäisessä vaatimuskohdassa vaaditaan vahvistettavaksi työehtosopimuksen 80.3 kohdan oikeaksi tulkinnaksi, että välttyäkseen ateriakorvauksen maksamiselta työnantajan on tullut tehdä sopimus tasoltaan riittävän ja hinnaltaan kohtuullisen ruoan ja juoman tarjoamisesta työntekijöilleen.

Työtuomioistuin toteaa, ettei työehtosopimuksen asianomaisissa määräyksissä ole sovittu mistään aterian laatua tai hintaa koskevista edellytyksistä. On selvää, että joitakin tällaisia perusvaatimuksia aterialle täytyy työehtosopimuksenkin mukaan asettaa. Kun sopijapuolet eivät itse ole asettaneet tällaisia vaatimuksia, työtuomioistuin ei katso voivansa yleisellä tasolla ja ilman yhteyttä mihinkään konkreettiseen yksittäiseen tapaukseen antaa kanteessa vaadittuja ohjeita sisältävää vahvistustuomiota (vrt. ratkaisussa TT 2011:25 esitetty arvio karjalanpiirakasta ateriakorvausmääräyksissä tarkoitettuna ateriana). Näistä syistä kanteessa esitetty vaatimus on hylättävä.

Kanteen toisessa vaatimuskohdassa vaaditaan vahvistettavaksi, että ruokailupaikalle on oltava mahdollista siirtyä ruokailutauon pituus ja itse ruokailuun kuluva aika huomioon ottaen kävellen.

Työehtosopimuksen 80.3 kohdassa on tältä osin sovittu, että ruokalan on oltava varsinaisen työpaikan tai erityisen työntekemispaikan yhteydessä. Edelleen on sovittu, että varsinaisella työpaikalla oleva ruokala ei täytä tätä edellytystä, jos se on vähintään kahden kilometrin todellisen kulkumatkan päässä erityiseltä työntekemispaikalta. Näistä määräyksistä voidaan työtuomioistuimen käsityksen mukaan päätellä, että varsinaisella työpaikalla oleva ruokala on työntekijöiden käytettävissä ainakin silloin, kun se on alle kahden kilometrin päässä erityiseltä työntekemispaikalta.

Se, millä tavoin alle kahden kilometrin päässä olevaan ruokalaan on käytännössä mahdollista kulkea, riippuu paikallisista ja muista tapauskohtaisista olosuhteista. Huomiotta ei voida jättää sitäkään vastaajan esille tuomaa seikkaa, että yhtiön asentajat tekevät useimmiten liikkuvaa työtä ja siirtyvät työkohteesta toiseen työnantajan ajoneuvoilla, joita heidän on mahdollista käyttää myös ruokailupaikalle kulkemiseen. Kun kanteen tätäkään vahvistusvaatimusta ei ole kytketty mihinkään tiettyyn yksittäiseen tapaukseen, työtuomioistuin ei katso voivansa johtaa työehtosopimuksesta sellaista yleistä ja kaikkiin tapauksiin ehdottomasti soveltuvaa vaatimusta, että ruokailupaikalle on voitava siirtyä kävellen. Vahvistusvaatimus on siten hylättävä.

2.1 Sopimusruokalaa koskeva vaatimus

2.2 Erimielisyys ja sen tausta

Juttu on saanut alkunsa Empower Oy:n suunnitelmasta antaa henkilökuntansa käyttöön lounaskortit, joista yhtiö on tehnyt sopimuksen Luottokunta Oy:n kanssa. Kanteen mukaan järjestely ei vastaa työehtosopimuksen 80.3 kohdassa asetettua vaatimusta sopimusruokalasta, eikä työnantaja voi tällä tavoin välttyä ateriakorvauksen maksamisesta.

Empower Oy:n työsuhdepäällikkö B on kertonut työtuomioistuimessa yhtiön suunnitelmasta. Lounaskorttiin ladataan kuukausittain arvoa, ja sitä voi käyttää 9,60 euron edestä ateriaa kohden. Työnantaja vastaa 25 prosentin osuudesta aterian hinnasta, ja loppu on työntekijän omavastuuta. Korttia voi käyttää Suomessa on noin 16 000 ruokalassa. Henkilöstö oli halunnut saada ruokailuun lisää valinnan vapautta entisen käytännön tilalle, jossa työnantaja teki sopimuksen tiettyjen ruokaloiden kanssa. Vanha käytäntö ruokalipukkeineen aiheutti myös työnantajalle hallintokuluja. Lounaskortit on jo annettu toimihenkilöille samoin kuin niille asentajille, jotka ovat pitkiä aikoja komennustöissä. Asentajille maksetaan kuitenkin ateriakorvaus, jos lounaskorttiruokalaa ei ole kohtuullisen matkan päässä, vaan lounas joudutaan nauttimaan esimerkiksi maastossa eväitä syöden.

2.2 Työehtosopimusneuvotteluista esitetty selvitys

Alan työehtosopimus on solmittu ensimmäisen kerran vuonna 2010, jolloin sen edeltäjät, Energiateollisuus ry:n ja Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLI ry:n tekemät työntekijäsopimukset yhdistettiin yhdeksi sopimukseksi. Sopimukseen johtaneista neuvotteluista ovat työtuomioistuimessa kertoneet neuvotteluihin työntekijäpuolelta osallistunut sektoripäällikkö A ja työnantajapuolelta osallistunut johtaja C.

A:n mukaan työntekijäpuoli halusi neuvotteluissa selkiyttää energiateollisuuden vanhan työehtosopimuksen määräyksiä tavanomaisesta ruokailupaikasta. Ateriakorvausmääräyksestä poistettiin tulkintaongelmia aiheuttanut ilmaisu "tai ruokailu on muuten normaalisti järjestetty". Se oli vuonna 2008 aiheuttanut erimielisyyden tapauksessa, jossa työnantaja oli antanut työntekijöiden käyttöön aterialipukkeita ja lounasseteleitä. Myös uutta sopimusta koskevissa neuvotteluissa olivat mukana lounassetelit yönantajapuolen esille ottamina, mutta tätä ei hyväksytty ateriaedun järjestämistapana, ja näin lounassetelit jäivät lopullisesta sopimustekstistä pois. Lounasseteleitä käytettäessä työntekijällä on 75 prosentin omavastuu, kun taas työehtosopimuksen mukaan työntekijä saa 9 euron suuruisen ateriakorvauksen. Työehtosopimuksessa on seurattu matkakustannusten verovapaiden korvausten määriä, mutta korvausten edellytykset on sopimuksessa muuten määritelty verotuksesta riippumatta.

C on kertonut, että työehtosopimuksesta neuvoteltaessa lähtökohtana olivat energiateollisuuden vanha työntekijäsopimus ja kustannusvaikutusten neutraalisuus. Tavanomaista ruokailupaikkaa määriteltäessä tärkeää oli käytettävyys eli se, että ruokailutauolla ehtii käydä syömässä. Vanhan sopimuksen mukaista mahdollisuutta järjestää ruokailu "muuten normaalisti" ei ollut tarkoitus muuttaa. Jo muutenkin kallista korvausmääräystä ei haluttu väljentää. Lounassetelit olivat mukana puolin ja toisin esitetyissä tekstiluonnoksissa.

Työtuomioistuimelle on jätetty kirjallisena todisteena kooste osapuolten työehtosopimusneuvotteluissa 22.12.2009 - 25.2.2010 tekemistä, ateriakorvausmääräystä koskeneista tekstiesityksistä. Niistä ilmenee, että työnantajapuolen joidenkin esitysten mukaan ateriakorvausta ei olisi tarvinnut maksaa, jos työntekijä käyttää hyväkseen mahdollisuutta ostaa lounasseteleitä korkeintaan verotusarvolla. Samalla tavoin olisi joidenkin esitysten mukaan vaikuttanut se, että ruokailumahdollisuus on muuten normaalisti järjestetty. Määräyksen lopullisesti hyväksytyssä tekstissä näitä poikkeuksia ei enää ole.

2.3 Työtuomioistuimen arvio

Työehtosopimuksen ateriakorvausta koskevat määräykset on otettu sopimuksen matkustamista koskevaan XI lukuun. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan määräysten lähtökohtana ovat työntekijöille verovapaasti maksettavat matkakustannusten korvaukset. Sellainen on verohallinnon asiaa koskevan päätöksen 14 §:ssä mainittu ateriakorvaus. Näistä korvauksista on erotettava luontoisedut, kuten verohallinnon asianomaisen päätöksen 11 §:ssä tarkoitettu ravintoetu. Luontoisetu on veronalaista, paitsi jos työntekijä maksaa siitä työnantajalle luontoisetuarvoa vastaavan korvauksen. Sen ylittävän osuuden työntekijä saa tiettyyn rajaan asti verovapaana.

Empower Oy:n suunnittelema lounaskorttietu on asiassa esitetyn selvityksen mukaan luontoisetuna annettava ravintoetu. Työntekijä korvaa siitä luontoisetuarvoa vastaavan 75 prosentin osuuden. Etu on käytettävissä muutenkin kuin työmatkoilla.

Vastaaja on kiistänyt kantajan vahvistusvaatimuksen sillä perusteella, että lounaskorttiruokailu on katsottava työehtosopimuksessa tarkoitetuksi sopimusruokailuksi. Järjestely perustuu työnantajan tekemään sopimukseen, joskin toisena osapuolena on Luottokunta Oy eikä ruokalan omistaja.

Työnantajapuolen tulkintaa vastaan puhuu se, että lounaskorttiin rinnastettavat lounassetelit olivat esillä työehtosopimusneuvotteluissa, mutta työntekijäpuolen vaatimuksesta lounasseteleitä koskeva maininta jätettiin työehtosopimuksen 80.3 kohdasta pois. Määräykseen jäänyttä ilmaisua "sopimusruokala" on muutenkin vaikea ymmärtää ruokalaksi, jonka kanssa työnantajalla ei ole sopimusta. Myös verohallinnon ohjeissa sopimusruokailu erotetaan lounasseteleistä ja määritellään järjestelyksi, jossa työnantaja on tehnyt suoraan yleisessä käytössä olevan ruokailupaikan kanssa sopimuksen palkansaajan työpaikkaruokailun järjestämisestä. Lopuksi vastaajan tulkinta merkitsee työtuomioistuimen käsityksen mukaan taloudellisilta vaikutuksiltaan huomattavan erilaista järjestelyä kuin työehtosopimuksessa muuten tarkoitettu matkakustannusten verovapaa korvaaminen.

Näistä syistä työtuomioistuin katsoo, että Empower Oy ei ole lounaskortteja koskevan sopimuksen solmimalla tehnyt työehtosopimuksessa tarkoitettua sopimusta sopimusruokalasta. Yhtiö on siten lounaskortin käytettävissä olosta riippumatta velvollinen maksamaan työntekijöille ateriakorvauksen työehtosopimuksen mukaisten edellytysten täyttyessä.

3 Oikeudenkäyntikulut

Sähköalojen ammattiliitto ry:n vaatimuksista osa on hyväksytty ja osa hylätty. Asia on muutenkin ollut tulkinnanvarainen, niin että asianosaisilla on ollut perusteltu aihe saattaa se työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Näistä syistä työtuomioistuin katsoo siitä annetun lain 33a§:n nojalla, että asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että

• Empower Oy ei ole sen ja Luottokunta Oy:n välisen, henkilökunnalle annettavia työntekijäkohtaisia lounaskortteja koskevan sopimuksen tekemällä ja tähän sopimukseen perustuvat lounaskortit yksipuolisella päätöksellään työntekijöiden käyttöön määräämällä tehnyt työehtosopimuksen 80.3 kohdassa tarkoitettua sopimusta sopimusruokalasta, ja että

• Empower Oy on velvollinen lounaskortin käytettävissä olosta riippumatta maksamaan työntekijöille työehtosopimuksen 80.2 ja 80.3 kohdan mukaisten edellytysten täyttyessä määrältään jälkimmäisen sopimuskohdan mukaisen ateriakorvauksen.

Muilta osin kanne hylätään.

Asianosaiset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Äimälä, Nyyssölä, Lehto ja Schön jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.