18.4.2013

TYÖTUOMIOISTUIN LAUSUNTO Nro 62

KUULTAVAT

Kunnallinen työmarkkinalaitos
Kunta-alan unioni ry

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

Tekniikka ja Terveys KTN ry
Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ ry

ASIA

Etelä-Savon käräjäoikeuden lausuntopyyntö työntekijöiden palkkaetuja koskevassa asiassa (A, B ynnä muut/ Mikkelin kaupunki)

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 14.3.2013

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) 2010-2011 työaikaa koskevan III luvun 27 §:ssä on muun muassa seuraavat päivittäisiä lepoaikoja koskevat määräykset:

1 mom.
Jos vuorokautinen työaika on kuutta tuntia pitempi eikä viranhaltijan/työntekijän työpaikalla olo ole työn jatkumisen kannalta välttämätöntä, hänelle on annettava työvuoron aika vähintään puolen tunnin lepoaika (ruokailutauko), jota ei lueta työaikaan ja jonka aikana viranhaltija/työntekijä saa esteettömästi poistua työpaikalta. Lepoaika voidaan viranhaltija/työntekijän pyynnöstä antaa edellä mainittua lyhyemmissäkin työvuoroissa, ellei tehtävien järjestely ole esteenä. Lepoaikaa ei saa sijoittaa välittömästi työpäivän alkuun eikä loppuun. Jos työaika ylittää vuorokaudessa 10 tuntia, viranhaltijalla/työntekijällä on niin halutessaan oikeus pitää enintään puoli tuntia kestävä työaikaan kuulumaton lepoaika kahdeksan tunnin työskentelyn jälkeen. Jollei lepoaikaa voida virka- tai työtehtävien laadun vuoksi järjestää, viranhaltijalle/työntekijälle on annettava tilaisuus aterioida työpaikalla työaikana.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
2 mom.
Jaksotyötä tekeville viranhaltijoille/työntekijöille on annettava sairaaloissa, terveyskeskuksissa sekä hoito- ja huoltolaitoksissa 1 momentissa tarkoitettu lepotauko taikka viranhaltijan/työntekijän niin halutessa tilaisuus joutuisaan ateriointiin työaikana työpaikalla tai työnantajan osoittamassa asianomaisen laitoksen ruokalassa tai vastaavassa ruokailupaikassa edellyttäen ettei järjestelystä aiheudu häiriötä työn kululle tai suoritettaville palveluksille ja että ruokailusta aiheutuva poissaolo työstä kestää enintään 15-20 minuuttia.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Samansisältöiset määräykset kuin edelle on jäljennetty ovat sisältyneet myös aikaisemmin voimassa olleeseen kunnalliseen yleiseen virka- ja työehtosopimukseen 2007 - 2009.

KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

KANNE

VASTAUS

KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa siitä, sisältyykö kotisairaanhoitotyö KVTES 27 §:n 2 momentissa tarkoitettuun terveyskeskuskäsitteeseen sekä onko ja miten kotisairaanhoidon kuulumisella Mikkelissä terveyskeskuksen sijasta sosiaali- ja terveyslautakunnan alaisuuteen oikeudellista merkitystä KVTES 27 §:n soveltamisen suhteen. Edelleen käräjäoikeus on pyytänyt lausuntoa siitä, onko kantajien työsuhteissa sovellettava KVTES 27 §:n 1 momenttia vai 27 §:n 2 momenttia.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:lle, Kunta-alan unioni ry:lle, Tekniikka ja Terveys KTN ry:lle ja Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ ry:lle tilaisuuden tulla kuulluiksi asiassa.

KUNNALLISEN TYÖMARKKINALAITOKSEN LAUSUNTO

Kanta

Mikkelin kaupungin kotihoidossa työskentelevien terveydenhoitajien lepoaika (ruokailutauko) määräytyy KVTES:n työaikaluvun 27 §:n 1 momentin mukaan eli heille tulee antaa työaikaan kuulumaton ruokailutauko. Kotihoidon yksikkö ei ole KVTES:n työaikaluvun 27 §:n 2 momentissa tarkoitettu terveyskeskus, jossa jaksotyötä tekevällä henkilöstöllä olisi oikeus niin halutessaan ruokailla työaikana.

Perustelut

KVTES:n työaikaluvun 27 §:n 1 momentin mukaan, jos vuorokautinen työaika on kuutta tuntia pitempi eikä viranhaltija/työntekijän työpaikalla olo ole työn jatkumisen kannalta välttämätöntä, hänelle on annettava työvuoron aikana vähintään puolen tunnin lepoaika (ruokailutauko), jota ei lueta työaikaan ja jonka aikana viranhaltija/työntekijä saa esteettömästi poistua työpaikalta. Jollei lepoaikaa voida virka- tai työtehtävien laadun vuoksi järjestää, viranhaltijalle/työntekijälle on annettava tilaisuus aterioiden työpaikalla työaikana.

Soveltamisohjeen mukaan poikkeusmääräys työaikana ruokailusta tulee siten sovellettavaksi vain niissä poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa ruokailutauon järjestäminen ei ole työtehtävien laadun vuoksi mahdollista. Esimerkkinä ko. poikkeuksellisista tilanteista mainitaan koneiden jatkuva tarkkailu tai tilanteet, joissa henkilö ainoana työntekijänä palvelee yleisöä museossa taikka kirjastossa sen aukioloaikana yli kuuden tunnin ajan.

KVTES:n työaikaluvun 27 §:n 2 momentin mukaan jaksotyötä tekeville viranhaltijoille/työntekijöille on annettava sairaaloissa, terveyskeskuksissa sekä hoito- ja huoltolaitoksissa 1 momentissa tarkoitettu lepotauko taikka viranhaltijan/työntekijän niin halutessa tilaisuus joutuisaan ateriointiin työaikana työpaikalla tai työnantajan osoittamassa asianomaisen laitoksen ruokalassa tai vastaavassa ruokailupaikassa edellyttäen ettei järjestelystä aiheudu kuitenkaan häiriötä työn kululle tai suoritettaville palveluksille ja että ruokailusta aiheutuva poissaolo työstä kestää enintään 15 - 20 minuuttia.

Soveltamisohjeen mukaan poikkeusmääräys ei koske esimerkiksi mielenterveystoimistoissa työskenteleviä, toimistotyöaikaa tai ns. yleistyöaikaa tekeviä eikä myöskään 37 tunnin viikkotyöaikaa tekeviä.

KVTES:n soveltamisessa tulee huomioida ero 27 §:n 1 momentin ja 2 momentin välillä. Mikkelin kaupungin kotihoidossa sovelletaan ns. muodollista jaksotyötä, joka tarkoittaa sellaista jaksotyötä, jossa työaika on järjestetty pääsääntöisesti maanantaista perjantaihin ja viikonloput ovat vapaita. Näin ollen ns. muodollinen jaksotyö on luonteeltaan hyvin lähellä yleistyöaikaa. Huomattavaa on myös se, että työaikalain mukaan jaksotyötä voidaan tehdä muissakin paikoissa kuin KVTES:n 27 § 2 momentin mainitsemissa paikoissa. Mikäli jaksotyötä sovelletaan muussa työyksikössä, ei työntekijöillä/viranhaltijoilla ole oikeutta em. pykälän perusteella ruokailla halutessaan työajalla, vaan heihin noudatetaan 27 § 1 momentin mukaista pääsääntöä eli ruokailua omalla ajalla. Mikkelin kotihoidossa työtä ei suoriteta 27 § 2 momentin mainitsemassa sairaalassa, terveyskeskuksessa taikka hoito- ja huoltolaitoksessa.

Työn luonteella ei ole merkitystä KVTES työaikaluvun 27 § 2 momentin soveltamisessa sopimusmääräyksen sanamuodon mukaan. Em. momentin mukainen ruokailu voi tapahtua vain niissä hallinnollisissa ja organisatorisissa paikoissa, jotka on momenttiin kirjattu. Sillä ei ole tarkoitettu fyysistä sijaintipaikkaa, kiinteistöä, rakennusta tms, vaan sitä toimintaa, joka kuuluu terveyskeskuksen palvelujen järjestämisvastuuseen tai hallinnollisesti terveyskeskuksen alaisuuteen. Kunnalla on oikeus järjestää organisaationsa ja sen hallinnointi haluamallaan tavalla ja tuottaa lain edellyttämät palvelut sen puitteissa. Lainsäädäntö ei edellytä, että nimenomaan terveyskeskus, sairaala taikka hoito- tai huoltolaitos vastaisi ja hallinnoisi kotihoitoa. Ko. momentin tulkinta on siis suppea.

Kantajan käräjäoikeuden perusteluissa on väite siitä että kansanterveyslain 15 §:n mukaan kunnalla tulee olla terveydenhuoltolain 25 §:ssa säädetyn kotisairaanhoidon järjestämiseksi terveyskeskus. Kantaja jättää kertomatta sen, että samaisen kansanterveyslain 13 a §:ssä annetaan kunnalle mahdollisuus poikkeusluvalla järjestää mm. kotihoito 15 §:ssä säädetystä poikkeavasti, mikä tarkoittaa ettei kotihoidon tarvitse olla terveyskeskuksen alaisuudessa. Kansanterveyslain 13 c §:ssä säädetään että terveydenhuoltolain 25 §:ssä tarkoitetut kotisairaanhoidon tehtävät voidaan kokeilussa järjestää osittain tai kokonaan yhdistettyinä kotihoidoksi. Kotihoito voidaan toteuttaa myös siten, että kunnan kotipalvelujen tehtäviä annetaan asianomaisen kansanterveystyöstä huolehtivan kuntayhtymän toimielimelle, tai siten, että kansanterveystyön kuntayhtymälle kuuluvia kotisairaanhoidon tehtäviä siirretään asianomaisten kuntien sosiaalihuollosta vastaaville toimielimille. Mikkelin kaupunki on nimenomaisesti hakenut ja saanut lain 13 b §:n mukaisen hyväksynnän sosiaali– ja terveysministeriöltä (STM) järjestää kotihoito 15 §:stä poikkeavasti.

Kantaja on myös vedonnut korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun 14.5.2008/1146, jossa katsottiin Hangon kaupungin perusturvalautakunnan johtosääntö kansanterveyslain vastaiseksi, kun siinä määrättiin kotisairaanhoito sosiaalisektorin palvelukeskuksen järjestämäksi. Kantaja jättää kertomatta sen, että tapauksessa Hangon kaupunki ei ollut hakenut järjestelylleen kansanterveyslain 13 b §:n mukaista hyväksyntää STM:lta, järjestäessään kotihoidon 15 §:stä poikkeavasti, mistä johtuen johtosääntö katsottiin kansanterveyslain vastaiseksi.

Mikkelin kaupungissa kotihoitopalvelut ovat osa vanhuspalvelujen tulosyksikköä. Sosiaali- ja terveystoimi on yhdistetty yhdeksi toiminnalliseksi kokonaisuudeksi, joka jakautuu hallinnollisesti erillisiin tulosalueisiin, joista yksi on vanhusten palvelut, jonka alaisuudessa kotihoitopalvelut ovat. Kotihoitopalvelut eivät siis ole terveyskeskuksen eikä edes terveyslautakunnan alaisen terveystoimen organisoimaa tai hallinnoimaa palvelua eikä kotihoidon henkilökunta ole terveyskeskuksen alaista henkilökuntaa. Kyse ei myöskään ole sairaalan tai hoito- ja huoltolaitoksen toiminnasta. Järjestelyssä ei ole erillistä kotisairaanhoitotyötä.

Työtuomioistuimen ratkaisemassa tapauksessa (2008:35) oli kotihoito järjestetty hallinnollisesti terveyskeskuksen alaiseksi toiminnaksi. Terveyskeskus-nimi kattoi laajemman organisaation kuin mitä perinteisesti terveyskeskuksella on tarkoitettu. Tuomio perustui yksinomaan tähän kaupungin organisatoriseen rakenteeseen ja siihen, että kotihoito oli sijoitettu terveyskeskus-nimisen organisaation alle, joka vastaa terveyslautakunnan alaista terveystoimen kokonaisuutta jossakin muussa kunnassa. Tuomiossa on kirjattu Tehyn ja Superin todistajien Lounasmaan ja Lehtovirran todenneen mm. seuraavaa: ”Toimintojen sisältöä ei ole niinkään pohdittu, vaan jaksotyössä ero on tehty muodollisin perustein. Näin ollen työntekijät ovat voineet tehdä samaa työtä, mutta heihin on sovellettu erilaisia ruokailutaukomääräyksiä siitä riippuen, työskentelivätkö he sosiaalitoimen vai terveystoimen alaisuudessa.”

Siten päivittäisten lepotaukojen suhteen tulee Mikkelin kotihoitoon soveltaa nimenomaan 27 § 1 momenttia eikä 27 § 2 momenttia. Viitaten paikallisneuvottelupöytäkirjassa 9.12.2009 järjestön puolelta todettuun, työnantaja katsoo myös, ettei 27 § 2 momentin sanamuoto anna tukea käsitykselle, että yksinomaan työn luonne olisi riittävä peruste 2 momentin soveltamiselle. Kuten edellä jo todettiin, kunnalla on oikeus järjestää palvelunsa haluamallaan tavalla, jolloin saman luonteista työtä voidaan suorittaa hyvinkin eri tavoin organisoidusti. 27 § 2 momentissa ei ole kuvattu työn luonnetta vaan organisatorista ja hallinnollista rakennetta, jonka alaisella jaksotyötä tekevällä henkilökunnalla on subjektiivinen oikeus halutessaan ruokailla joutuisasti työajalla. Tätä määräystä ei ole tarkoitettu sovellettavan laajentavasti.

Työnantajan tulee antaa työntekijöille päivittäinen lepoaika, ruokailutauko, mikäli se on työtehtävien laadun kannalta järjestettävissä. Tässä tapauksessa on työntekijöille annettu tilaisuus aterioida työpaikalla työaikana, mikäli ruokailutaukoa ei ole poikkeuksellisesti ollut mahdollista pitää. Mikkelin ohjeistuksen mukaan tästä ja pitämättä jäämisen syystä tehdään merkintä työvuoroluettelon toteumaan. Pääsääntöisesti Mikkelin kaupungin kotihoidon yksikön tehtävissä toimiville työntekijöille voidaan antaa työaikaan kuulumaton ruokailutauko 27 §:n 1 momentin mukaisesti.

Kaupungin nykyisen kotihoidon yksikön toiminta on yhtenäistä, eikä myöskään työtehtävien perusteella ole siten perusteltua soveltaa sen henkilökuntaan erilaisia lepotaukomääräyksiä. Kysymys ei ole kaupungin terveyskeskuksen tai sairaalan toiminnasta, eikä henkilökunta työskentele hoito- tai huoltolaitoksessa. Järjestelyssä ei ole erillistä kotisairaanhoitotyötä.

Työsuojelunkin näkökulmasta työaikaan kuulumaton ruokatauko, jolloin työntekijä voi poistua työpaikalta eikä hänen tarvitse suorittaa työtehtäviä, on työntekijän oikeus ja tarkoitettu hänen suojelemisekseen liialta työn rasittavuudelta.

Ylityön muodostumisen osalta siinä tapauksessa, että katsottaisiin että työntekijöihin olisi tullut soveltaa KVTES:n III luvun 27 §:n 2 momenttia, lausutaan seuraavaa. Siitä, että kantajat ovat saaneet 30 minuutin työaikaan kuulumattoman ruokailutauon, ei seuraa, että tämä olisi muodostunut heille ylityöksi. Käytännössä 30 minuutin työaikaan kuulumaton ruokailutauko on johtanut työhön sidonnaisuusajan kasvuun, mutta ei itse työhön käytetyn ajan kasvuun 30 minuutilla.

KVTES:n III luvun 21 §:n mukaan ylityökorvausten yleisinä suorittamisedellytyksinä on, että työ on tehty työpaikalla tai erityisestä syystä esimiehen määräämällä muulla paikalla, työhön käytetty aika on tai tehdyn työn määrä on luotettavasti selvitetty ja työ on suoritettu toimivaltaisen viranomaisen antaman kirjallisen määräyksen perusteella paitsi silloin, kun kyse on säännöllinen vuorotyö tai jaksotyö. Ylipäätään jaksotyössä vuorokautisen ja viikoittaisen ylityön erotteleminen ei ole mahdollista. KVTES:n mukaisen jaksotyön ylityöraja on täydessä työaikajaksossa KVTES:n III luvun 9 §:n 1 momentin mukainen ja keskeytyneessä työaikajaksossa 16 §:n mukainen (III luku 15 § 1 mom. 2.kohta). Työnantaja ei ole teettänyt nyt tässä olevassa tapauksessa KVTES:n mukaista ylityötä.

KUNTA-ALAN UNIONI RY:N LAUSUNTO

KVTES:n 27 §:n 2 momentin soveltaminen ja tulkinta

KVTES:n 27 §:n 2 momentin mukaan kunnan tai kuntayhtymän viranhaltija/työntekijä voi itse valita sen, pitääkö hän päivittäisen lepotaukonsa työaikaan kuulumattomana ruokataukona vai pitääkö hän lepotauon siten, että hän ruokailee työaikana. Tämän valintamahdollisuuden käyttämisen edellytyksenä on, että

• kyseessä on jaksotyötä tekevä viranhaltija tai työntekijä, joka
• työskentelee sairaalassa, terveyskeskuksessa tai hoito- ja huoltolaitoksessa
• ja että ruokailu tapahtuu työpaikalla tai työnantajan osoittamassa ruokalassa tai ruokailupaikassa
• eikä työaikana ruokailusta aiheudu häiriötä työnkululle ja
• ruokailusta aiheutuva poissaolo kestää enintään 15 - 20 minuuttia.

Työntekijän työtehtävien merkitys

Kunta-alan unioni katsoo, että KVTES:n 27 §:n 2 momentin soveltamisen ala tulee määritellä sopimuskohdan sanamuodon mukaisen merkityssisällön perusteella. Tämä tarkoittaa sitä, että pelkästään työntekijän/ viranhaltijan tosiasiallisten työtehtävien luonne ei ole ratkaisevaa KVTES:n 27 §:n 2 momentin soveltamisen kannalta. Sen sijaan ratkaisevaa on se, työskenteleekö työntekijä/ viranhaltija sairaalassa, terveyskeskuksessa, huolto- tai hoitolaitoksessa.

Kunta-alan unioni ry:n mielestä yksinomaan se seikka, että työntekijät/ viranhaltijat tekevät kotisairaanhoidon työtä ei siten vielä ratkaise sitä, tuleeko heidän päivittäisen lepotaukonsa määräytyä KVTES:n 27 §:n 2 momentin perusteella.

Mitä tässä yhteydessä tarkoitetaan terveyskeskuksella

Arvioitaessa sitä, mitä tässä sopimuskohdassa tarkoitetaan käsitteellä terveyskeskus, Kunta-alan unioni katsoo, ettei terveyskeskuksella tarkoiteta yksinomaan sitä fyysistä tilaa (kiinteistöä, rakennusta), josta kunnassa/ kuntayhtymässä käytetään nimitystä terveyskeskus tai terveysasema. Terveyskeskuksen käsite ei tässä yhteydessä tarkoita yksinomaan terveyskeskus-nimistä rakennusta.

Toisaalta terveyskeskuksella ei KVTES:n 27 §:n 2 momentissa tarkoiteta myöskään pelkästään kaikkia niitä palveluja, joiden järjestämistä varten kunnassa tulee kansanterveyslain  (28.1.2972/66) 15 §:n mukaan olla terveyskeskus. Näiden kansanterveyslain 15 §:ssä viitattujen palveluiden tulee Kunta-alan unionin mielestä olla ao. kunnassa / kuntayhtymässä organisoitu osaksi terveyskeskuksen hallintoa ja toimintaa, jotta näissä palveluissa työskentelevillä viranhaltijoilla ja työntekijöillä on KVTES:n 27 § 2 momentin tarkoittama lepotaukoa koskeva valintaoikeus.

Kansanterveyslaki ja vuonna 2010 uusittu terveydenhuoltolaki (30.12.2010/1326) eivät määrittele sitä, mikä on terveyskeskus. Terveyskeskuksesta säädetään kansanterveyslain 15 §:ssä, jonka mukaan kunnalla tulee olla terveyskeskus terveydenhuoltolain 13 - 22 ja 24 - 29 §:ssä tarkoitettuja toimintoja varten. Tämän tarkemmin kansanterveyslaki ei sääntele terveyskeskusta. Myöskään terveydenhuoltolaki ei varsinaisesti määrittele terveyskeskusta, vaan ainoastaan viittaa joidenkin yksittäisten pykälien kohdalla eräisiin terveyskeskusten velvoitteisiin (esim. terveydenhoitolain 37 §, 51 §).

Kotisairaanhoito kansanterveyslaissa ja terveydenhuoltolaissa

Kansanterveysalain 15 §:ssä viitataan siihen, että kotisairaanhoito on yksi niistä perusterveydenhuollon palveluista, joita varten kunnalla on oltava terveyskeskus. Toisaalta kansanterveyslain 20 § mahdollistaa sen, että kotisairaanhoitoa voidaan järjestää myös siten, että kuntalainen voi palvelusetelin avulla hankkia palvelun muultakin kotisairaanhoidon järjestäjältä kuin kunnalta. Terveydenhuoltolain 25 §:n 2 momentissa puolestaan todetaan, että kotisairaanhoito voi olla perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon tai niiden yhdessä järjestämää toimintaa.

Kansanterveyslaki ja terveydenhuoltolaki näyttäisivät siis jättävän jossain määrin avoimeksi kysymyksen siitä, onko kunnan järjestettävä kotisairaanhoitopalvelut osana terveyskeskuksen toimintaa vai voiko kunta /kuntayhtymä organisoida kotisairaanhoidon hallinnon ja toiminnan muullakin tavalla.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen sopijaosapuolten tarkoitus

Kuten työtuomioistuimen tuomiosta TT 2008:35 käy ilmi, terveyskeskus on lisätty KVTES:n 27 §:n 2 momenttiin jo vuonna 1974 kansanterveyslain säätämisen seurauksena.

Tämän sopimuskohdan sisällöstä ei tiettävästi ole olemassa muuta oikeuskäytäntöä eikä sopijaosapuolten välisiä erimielisyysneuvotteluja. Koska alkuperäisestä sopimustekstin hyväksymisestä on kulunut paljon aikaa, lienee käytännössä jokseenkin mahdotonta selvittää, kuinka yksityiskohtaisesti terveyskeskuskäsitettä on 1974 tapahtuneen sopimusmuutoksen yhteydessä käsitelty. Todennäköistä kuitenkin on, että käsitteen sisältöä ei ole tarkemmin yksilöity siinä vaiheessa kun se on sisällytetty virka- ja työehtosopimukseen.

Tämän vuoksi Kunta-alan unioni ry katsoo, että terveyskeskus-käsitettä tulee tulkita tavalla, joka on tässä asiayhteydessä luontevaa ja johdonmukaista ja joka ei ole ristiriidassa sopimustekstin varsinaisen sanamuodon kanssa.

Kunta-alan unionin mielestä KVTES 27 §:n 2 momentissa terveyskeskuksella tarkoitetaan niiden kansanterveyslain 15 §:ssä tarkoitettujen ja muiden mahdollisten palvelujen ja toimintojen kokonaisuutta, joka on sekä hallinnollisesti että tosiasiallisesti järjestetty terveyskeskusorganisaation alaisuuteen. Kunta-alan unioni ry  katsoo, että tässä yhteydessä terveyskeskuksella tarkoitetaan niiden palvelujen ja toimintojen kokonaisuutta, jotka ao.kunta /kuntayhtymä on organisoinut terveyskeskus - nimisen (tai sitä vastaavan) hallinnollisen yksikön alaisuuteen.

Näin ollen katsomme, että terveyskeskus KVTES 27 §:n 2 momentissa voi tarkoittaa laajempaa palvelujen kokonaisuutta kuin pelkästään yksittäistä terveyskeskus- tai terveysasema toimipistettä.

Toisaalta olemme sitä mieltä, että mikäli joku terveydenhoitopalvelu tai siihen läheisesti liittyvä palvelu on kunnassa tai kuntayhtymässä organisoitu sekä toiminnallisesti että hallinnollisesti terveyskeskusorganisaatiosta erilliseksi, omaksi hallinto- ja organisaatioyksikökseen, eivät tällaisen terveyskeskusorganisaatiosta erillisen yksikön työntekijät työskentele KVTES:n 27 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla terveyskeskuksessa.

Kunta-alan unioni ry toteaa, että KVTES 27 §:n 2 momentissa ei ole otettu kantaa siihen, mikä on kansanterveyslain ja terveydenhoitolain säännökset huomioon ottaen oikea ja laillinen tapa organisoida kunnan /kuntayhtymän perusterveydenhuollon palvelut. KVTES 27 § 2 momentin mukainen lepotaukoa koskeva valintaoikeus on niillä viranhaltijoilla ja työntekijöillä, jotka tosiasiallisesti työskentelevät kunnan tai kuntayhtymän terveyskeskusorganisaation alaisuudessa.

Mikkelin kaupungin kotisairaanhoito

Lausuntopyyntöön sisältyvien tietojen mukaan Mikkelin kaupungin sosiaalitoimeen kuulunut kotipalvelu ja terveystoimeen kuulunut kotisairaanhoito on yhdistetty yhdeksi uudeksi kotihoitoyksiköksi.

Lausuntopyyntöön ei sisälly tarkkaa kaupungin sosiaali- ja terveystoimen palvelujen ja toimintojen organisaatiokaaviota, joten hieman epäselväksi jää, miten kotihoitoyksikkö on hallinnollisesti ja organisatorisesti järjestetty.

Kantajan lausuman mukaan kotipalvelu ja kotisairaanhoito muodostavat kotihoitoyksikön, joka toimii sosiaali- ja terveyslautakunnan alaisuudessa. Tämä viittaa siihen, että kotihoitoyksikkö olisi erillinen, organisatorisesti itsenäinen yksikkö suoraan sosiaali- ja terveyslautakunnan alaisuudessa.

Vastaajan lausuman mukaan yhdistetty kotihoito kuuluu vanhusten palveluihin, joka koostuu laitoshoidosta, asumispalveluista sekä kotihoidosta. Tämän perusteella herää kysymys, onko kotihoitoyksikkö kuitenkin jollakin tavalla vanhuspalveluiden organisaation alaisuuteen kuuluva yksikkö vai onko se myös vanhuspalveluista itsenäinen, hallinnollisesti erillinen yksikkö.

Riippumatta siitä, onko kotihoitoyksikkö erillinen, välittömästi sosiaali- ja terveyslautakunnan alainen organisaatio vai kuuluuko se kuitenkin hallinnollisesti vanhuspalvelujen organisaatioon, ratkaisevaa KVTES:n 27 §:n 2 momentin soveltamisen kannalta mielestämme on, että kotihoitoyksikkö on lausuntopyynnöstä ilmenevien tietojen perusteella joka tapauksessa terveyskeskusorganisaatiosta erillinen hallinnollinen ja organisatorinen kokonaisuus.

Kuten aiemmin on todettu, Kunta-alan unioni ry tulkitsee KVTES 27 §:n 2 momenttia siten, että terveyskeskuksella tarkoitetaan vain niitä palveluja ja tehtäviä, jotka kussakin yksittäisessä kunnassa tai kuntayhtymässä on tosiasiassa järjestetty hallinnollisesti ja organisatorisesti terveyskeskusorganisaation piiriin. (Kieltämättä tämä tulkinta tarkoittaa sitä, että kunta tai kuntayhtymä voi osittain omilla palvelujen organisointia koskevilla päätöksillään vaikuttaa siihen, miten työntekijöiden ja viranhaltijoiden päivittäinen lepoaika toteutuu.)

KVTES:n 27 §:n 2 momenttia tulee näin ollen soveltaa kaikkiin niihin työntekijöihin ja viranhaltijoihin, jotka työskentelevät kunnan/ kuntayhtymän terveyskeskusorganisaation alaisuudessa jaksotyössä riippumatta siitä, mitä työtä työntekijä tai viranhaltija tekee.

Korkeimman hallinto-oikeuden tuomion merkityksestä

Kanteessa on viitattu korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun 14.5.2008/1146, jossa katsottiin Hangon kaupungin perusturvalautakunnan johtosääntö kansanterveyslain vastaiseksi sen vuoksi, että kotisairaanhoito oli johtosäännössä määrätty sosiaalisektorin palvelukeskuksen järjestettäväksi.

Kunta-alan unioni ry katsoo, että virka- ja työehtosopimusten määräysten tulkinnasta ja soveltamisesta erillinen kysymys on se, onko kunnan tai kuntayhtymän perusterveydenhuollot organisoitu voimassa olevan lainsäädännön edellyttämällä tavalla vai onko kunnan/ kuntayhtymän terveyspalvelujen järjestäminen tavalla tai toisella ristiriidassa kansanterveyslain tai terveydenhoitolain tai muun lainsäädännön kanssa. Kunta-alan unioni katsoo, että kunnan/ kuntayhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon organisaation lainmukaisuus tulee ratkaista muussa järjestyksessä kuin virka- ja työehtosopimuksen tulkinnan kautta.

JULKISALAN KOULUTETTUJEN NEUVOTTELUJÄRJESTÖ JUKO RY:N, TEKNIIKKA JA TERVEYS KTN RY:N JA TOIMIHENKILÖIDEN NEUVOTTELUJÄRJESTÖ TNJ RY:N LAUSUNTO

Lausunto

KVTES III luvun 27 §:n 2 momentissa ei sen noudattamisen edellytyksenä sinänsä kuvata työn luonnetta ja tehtävien sisältöjä vaan pääasiassa sitä, miten toiminnot ovat organisatorisesti ja hallinnollisesti järjestetyt.

Arvioitaessa sitä, mitä KVTES:n III luvun 27 §:ssä tarkoitetaan käsitteellä terveyskeskus, katsomme, ettei terveyskeskuksella tarkoiteta yksinomaan sitä fyysistä tilaa (kiinteistöä, rakennusta), josta kunnassa/ kuntayhtymässä käytetään nimitystä terveyskeskus tai terveysasema. Terveyskeskuksen käsite ei tässä yhteydessä tarkoita yksinomaan terveyskeskus-nimistä rakennusta.

KVTES 27 §:n 2 momentissa tarkoitetaan terveyskeskuksella niiden kansanterveyslain 15 §:ssä tarkoitettujen ja muiden mahdollisten palvelujen ja toimintojen kokonaisuutta, jotka on organisatorisesti ja hallinnollisesti järjestetty terveyskeskusorganisaation alaisuuteen.

Terveyskeskuksesta säädetään kansanterveyslain 15 §:ssä, jonka mukaan kunnalla tulee olla terveyskeskus terveydenhuoltolain 13–22 ja 24–29 §:ssä tarkoitettuja toimintoja varten. Kotisairaanhoito on yksi niistä perusterveydenhuollon palveluista joita varten kunnalla on oltava terveyskeskus. Terveydenhuoltolain 25 §:n 2 momentissa todetaan, että kotisairaanhoito voi olla perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon tai niiden yhdessä järjestämää toimintaa.

Kotisairaanhoitotyö kuuluu näin ollen lausunnon antajien näkemyksen mukaan terveyskeskuskäsitteen piiriin.

KVTES III luvun 27 §:n 2 momentin mukainen joutuisa ateriointi työaikana työpaikalla voi tapahtua niissä organisatorisissa ja hallinnollisissa yksiköissä, jotka kuuluvat terveyskeskuskäsitteeseen.

Kotisairaanhoito on yksi niistä perusterveydenhuollon palveluista, joita varten kunnalla on oltava terveyskeskus. Näin ollen kotisairaanhoito kuuluu terveyskeskuksen alaiseen toimintaan riippumatta siitä, miten kunta on ko. toiminnan organisatorisesti järjestänyt.

Kunta ei voi jättää huomioimatta KVTES:n III luvun 27 §:n 2 momenttia vain siksi, että sillä voisi olla mahdollisuus järjestää toiminto hallinnollisesti eri tavoin tai se voisi ostaa palvelun ulkopuoliselta tuottajalta tai järjestää palvelu palvelusetelijärjestelmän avulla.

Mikkelin kaupunki on yhdistänyt sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon palvelut yhdeksi sosiaali- ja terveystoimeksi yhteen palveluorganisaatioon. Tämä yhdistetty sosiaali- ja terveystoimi on sijoitettu hallinnollisesti sosiaali- ja terveyslautakunnan alaisuuteen. Lausuntopyynnössä annetaan lausunnonantajien mielestä hiukan epätäsmällinen kuvaus todellisuudesta, kun siinä mainitaan, että kotisairaanhoito (pelkästään) kuuluisi Mikkelissä terveyskeskuksen sijasta sosiaali- ja terveyslautakunnan alaisuuteen.

Kuten aiemmin on todettu, kansanterveyslain 15 §:n mukaan kotisairaanhoito on yksi niistä perusterveyshuollon palveluista, joita varten on oltava terveyskeskus, joten Mikkelin kaupungin kotisairaanhoito on osa KVTES:n III luvun 27 §:n 2 momentin mukaista toimintaa.

Kansaterveyslain 15 § ei mahdollista sitä, että kunta järjestäisi kotisairaanhoitopalvelun täysin haluamallaan tavalla. Kun kunta tuottaa itse kotisairaanhoitopalvelun, tulee sitä varten olla terveyskeskus kansanterveyslain 15 § mukaisesti. Kansanterveyslakiin on lisätty määräaikaista kokeilua varten 13 a – 13 c §:t, jotka ovat väliaikaisina voimassa 1.1.2005 – 31.12.2014. Ne mahdollistavat kotisairaanhoidon palvelujen järjestämisen esim. sosiaalihuoltolaissa tarkoitettujen kotipalvelujen kanssa yhdessä ns. kotihoitona.

Kansanterveyslain 13 a – 13 c §:t ovat väliaikaisina voimassa 1.1.2005 -31.12.2014. Mahdollisuuden järjestää kotisairaanhoitopalvelu kansanterveyslain 13 a – 13 c §:ien perusteella väliaikaisesti ns. kotihoitona ei tule vaikuttaa KVTES:n työaikamääräysten soveltamiseen.

Kokeilumääräysten vaikutuksista KVTES:n työaikamääräyksiin ja niiden soveltamiseen kokeilun aikana ei ole käyty Kunnallisen työmarkkinalaitoksen toimesta neuvotteluja kunta-alan pääsopijajärjestöjen kanssa, joten KVTES:n III luvun 27 §:n 2 momentin tulkintaa ei ole sovittu muutettavan. Jos Kunnallinen työmarkkinalaitos olisi katsonut, että kokeilumääräyksillä on vaikutusta KVTES:n III luvun 27 §:n 2 momentin tulkintaan, olisi sen pitänyt ottaa asia neuvottelun kohteeksi. Koska näin ei ole tapahtunut, tulkinta ei ole muuttunut.

Näin ollen Mikkelin kaupungissa pitää ennen hallinnollista muutosta terveydenhuoltolain mukaisen kotisairaanhoidon piirissä olleen ja jaksotyöaikaa noudattavan henkilöstön osalta noudattaa KVTES III luvun 27 §:n 2 momenttia.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Käräjäoikeuden lausuntopyynnössä on kysymys siitä, sisältyykö kotisairaanhoitotyö KVTES 27 §:n 2 momentissa tarkoitettuun terveyskeskuskäsitteeseen sekä onko ja miten kotisairaanhoidon kuulumisella Mikkelissä terveyskeskuksen sijasta sosiaali- ja terveyslautakunnan alaisuuteen oikeudellista merkitystä KVTES 27 §:n soveltamisen kannalta.

Työtuomioistuimen tuomiossa TT 2008:35, johon kantajapuoli on käräjäoikeudessa viitannut, on ollut kysymys siitä, tuleeko kaupungin terveyskeskuksen organisaatiossa jaksotyössä kotisairaanhoitotyötä tekevään kotihoitohenkilöstöön soveltaa kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen III luvun 27 §:n 2 momentin määräystä. Tuomiossa todetun mukaan terveyskeskus on lisätty mainittuun momenttiin vuonna 1974 kansanterveyslain säätämisen yhteydessä. Selvitystä ei ole siitä, mitä sopimusosapuolet ovat tarkoittaneet terveyskeskuksella siinä vaiheessa, kun se lisättiin määräykseen.

Kotisairaanhoito sisältyy yhtenä terveydenhuoltolaissa säädettynä toimintona niihin toimintoihin, joita varten kunnalla tulee kansanterveyslain 15 §:n mukaan olla terveyskeskus. Työtuomioistuimen edellä mainitussa tuomiossa todetun mukaisesti terveyskeskukset ovat kansanterveyslain säätämisestä lähtien muodostaneet kunnissa ja kuntayhtymissä perusterveydenhuollon toiminnallisen kokonaisuuden. Osana tätä laajaa kokonaisuutta on ollut myös kotisairaanhoito.

Kansanterveyslakia on muutettu 1.1.2005 voimaantulleella lailla väliaikaisesti siten, että lain 13c §:stä ilmenevin tavoin sosiaalihuoltolain mukaiset kotipalvelut ja terveydenhuoltolaissa säädetyt kotisairaanhoidon tehtävät voidaan järjestää osittain tai kokonaan yhdistettyinä kotihoidoksi. Lain 13d §:n 1 momentin mukaan toimintayksikköä, jolle kotihoidon tehtävät kuuluvat pidetään sosiaalihuollon toimintayksikkönä, jos se on sosiaalihuollon toimeenpanosta vastaavan toimielimen alainen, ja terveydenhuollon toimintayksikkönä, jos se on kansanterveystyön toimeenpanosta vastaavan toimielimen alainen.

Mikkelin kaupungissa sosiaalitoimeen kuuluva kotipalvelu ja terveystoimeen kuuluva kotisairaanhoito on edellä mainitun lain mukaisesti yhdistetty kotihoitoyksiköksi, joka kuuluu osana Vanhusten palvelut -tulosyksikköön. Kotihoitoyksikkö kuuluu muutoksen jälkeen sosiaali- ja terveyslautakunnan alaisuuteen ja se on hallinnollisesti terveyskeskuksesta erillinen yksikkö.

Kunnalliseen yleiseen virka- ja työehtosopimukseen osalliset ovat työtuomioistuimelle antamissaan lausunnoissa olleet yhtä mieltä siitä, että KVTES:n 27 §:n 2 momentin soveltamisen kannalta merkitystä ei ole tehtävien sisällöllä ja työn luonteella. Sen sijaan merkitystä on sillä, miten toiminnot on hallinnollisesti ja organisatorisesti järjestetty. Myös työtuomioistuin on edellä mainitussa tuomiossaan, jossa se on katsonut, että kaupungin kotisairaanhoitotyötä tekevä kotihoitohenkilöstö saa lepoaikansa KVTES:in 27 §:n 2 momentin mukaisesti, perustellut tulkintaa sillä, että kotisairaanhoitotyötä tehdään terveyskeskuksen organisaatiossa. Kotisairaanhoitotyö voi siten sisältyä myös KVTES:in 27 §:n 2 momentissa tarkoitettuun terveyskeskuskäsitteeseen, jos se on järjestetty hallinnollisesti tai organisatorisesti terveyskeskuksen alaisuuteen. Jos kotisairaanhoito kuitenkin järjestetty kuten Mikkelin kaupungissa terveyskeskuksen sijasta sosiaali- ja terveyslautakunnan alaisuuteen, kysymys ei ole sopimusmääräyksessä tarkoitetussa työskentelystä terveyskeskuksessa.

KVTES:in 27 §:n 2 momentin mukainen mahdollisuus ruokailuun työaikana muodostaa poikkeuksen pääsäännöstä, jonka mukaan työntekijöille ja viranhaltijoille tulee järjestää työaikaan kuulumaton ruokailutauko. Kun kysymys on poikkeusmääräyksestä, ei sen noudattamisvelvollisuutta voida ulottaa kokemaan muita kuin määräyksessä nimenomaisesti mainittuja laitoksia.

Käräjäoikeus on tiedustellut lisäksi sitä, onko Mikkelin kaupungin kotisairaanhoidossa työskenteleviin käräjäoikeudessa kantajina oleviin henkilöihin sovellettava KVTES:in 27 §:n 1 vai 2 momenttia.

KVTES 27 §:n 2 momentti tulee sanamuotonsa mukaisesti sovellettavaksi vain sairaaloissa, terveyskeskuksissa sekä hoito- ja huoltolaitoksissa tehtävään jaksotyöhön. Edellä esitetyn mukaan Mikkelin kotihoidossa tehtävää työtä ei voida pitää mainitussa sopimusmääräyksessä tarkoitettuna terveyskeskuksessa tehtävänä työnä. Käräjäoikeudessa kantajina olevien henkilöiden työsuhteissa ei siten tule sovellettavaksi KVTES:in 27 §:n 2 momentti vaan 1 momentti.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Nyyssölä, Pärssinen, Lehto ja Kirvesniemi jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Lausunto on yksimielinen.