19.12.2012

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

• velvoittaa ABB:n Oy:n maksamaan A:lle teknologiateollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen tarkoittamana korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 57.311,28 korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 1.6.2012 lukien ja

• velvoittaa Teknologiateollisuus ry:n ja ABB:n Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut 10.062,30 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työsuhteen irtisanominen

A:n työkyky tarjolla olleeseen työhön ei ollut irtisanomishetkellä sairauden vuoksi alentunut olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, ettei yhtiöltä voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Loppukokoonpano- ja pakkaustyö, jossa A työskenteli ennen irtisanomistaan, oli A:lle sopivaa työtä.

Sairauspoissaoloprosentti ei osoita A:n perusterveydentilan pysyvää alenemista. Sairauspoissaoloprosentti (54 %) vuoden ajalta ennen irtisanomista oli korkeahko, koska ajalle sijoittui kaksi merkittävää leikkausta, joista toipuminen oli työlästä. Näistä sairauksista ennen hoitotoimenpidettä aiheutuneita tai toipumisen aikaisia poissaoloja ei ole perusteltua ottaa huomioon, koska suoritetut hoitotoimenpiteet paransivat A:n työkykyä. Sairauspoissaoloprosentista ei myöskään voitu päätellä, että sairauspoissaolot tulisivat toistumaan. A:n kiputilat ja sairauspoissaolot johtuivat vuoteen 2009 saakka pääasiallisesti käsiin liittyvistä ja niistä aiheutuvista vaivoista. Rannevamma (G56.0) ei enää 6.12.2009 jälkeen estänyt työntekoa, eikä A:lla ollut käsistä johtuvia poissaoloja.

Isovarpaasta (M20.2) johtuneet sairauspoissaolot eivät toistuneet leikkauksen 1.2.2010 jälkeen. Leikkaavan lääkärin arvio 20.4.2010 varpaan kuntoutumisesta oli positiivinen ja sisälsi tiedon siitä, että lopullinen arvio leikkauksen tuloksesta saadaan noin vuoden päästä. Isovarpaasta (M70.6, M20.2) johtuneet poissaolot olivat 15.5.2010 lukien vähäisiä A:n toivuttua hoitotoimenpiteestä, eivätkä poissaolot johtuneet ranteista, vaan poissaolojen syinä olivat lähinnä leikkauksen jälkioireet. A:n sairauspoissaoloprosentti ajalla 15.5. - 1.11.2010 oli noin 15. A selvisi työstään 16.5. - 1.12010, kuten muutkin työntekijät, eikä hän määritellyt, mitä töitä teki.

Sen jälkeen, kun A palasi 16.5.2010 työhön, hänen kanssaan ei keskusteltu poissaoloista tai työkyvystä ennen irtisanomista, eikä yhtiö selvittänyt ennen 1.11.2010 toimittamaansa irtisanomista A:n työkykyä tehtyyn ja tarjolla olleeseen työhön tai selvittänyt ennustetta A:n työkyvystä ainakaan A:n tieten. A:n työkyvystä ei keskusteltu 25.10., 27.10. tai 1.11.2010. A sai vasta oikeudenkäynnin yhteydessä työterveyslääkärin 1.11.2010 antaman työkykyennustetta koskevan lausunnon. A on tavannut lausunnon antaneen työterveyslääkärin 15.5. - 1.11.2010 vain kerran 15.10.2010, ja tapaaminen koski ainoastaan työtapaturmaa, eikä A:ta siten kuultu tai tutkittu lausuntoon liittyen.

Päättämismenettelyllä ja kuulemisella on erityistä merkitystä, kun arvioidaan irtisanomisen edellytyksiä sairauden johdosta toteutettavien irtisanomisten kohdalla. Yhtiö laiminlöi velvoitteensa tältä osin. A:lle tarjottiin 27.10.2010 mahdollisuutta sopia työsopimuksen päättämisestä, mistä A kieltäytyi 29.10.2010. A:lle annettiin irtisanomisilmoitus 1.11.2010 pidetyssä tilaisuudessa. Tilaisuudessa A pyysi saada lääkärin paikalle, mihin yhtiö ei suostunut. Yhtiö ei muutoinkaan yksityiskohtaisesti selvittänyt A:lle, miksi se katsoi irtisanomisperusteen olevan käsillä, vaan ainoastaan viittaisi sairauspoissaoloihin.

A oli työkykyinen irtisanomisaikana ja työsuhteen päättymisen jälkeen. Yhtiö ei kuuden kuukauden irtisanomisajan aikana arvioinut irtisanomisperusteiden lainmukaisuutta huolimatta 20.12.2010 tehdystä riitautuksesta ja työntekijäpuolelta esiin tuoduista seikoista. Yhtiön on täytynyt havaita irtisanoessaan ja irtisanomisajalla, ettei irtisanomisperusteita ole.

A:n työkyky oli parantunut suoritettujen leikkausten johdosta, eikä ollut seikkoja, joiden seurauksena voitiin luotettavasti ennustaa A:n olevan jatkossa työkyvytön. Kun sairauspoissaoloja oli vain vähän puolen vuodelta ajalta ennen irtisanomista, ja kun yhtiö ei ennen irtisanomisen toimittamista tai irtisanomisajalla selvittänyt A:n työkykyä ja sen ennustetta, yhtiöllä ei ollut asiallista ja painavaa perustetta irtisanoa A:ta.

Korvauksen määrä

Yhtiö on velvollinen suorittamaan korvausta työsopimuksen sopimuksenvastaisesta päättämisestä irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n nojalla. A on ollut työtön irtisanomisesta lähtien ja saanut työttömyyspäivärahaa kesäkuusta 2011 lukien ja 1.11.2011 lukien koulutuspäivärahaa. A joutui taloudelliseen ahdinkoon irtisanomisen johdosta ja koki irtisanomisen häntä syrjiväksi. Kohtuullisena korvauksena on pidettävä 24 kuukauden palkkaa. Osaa korvauksesta tulisi pitää aineettoman vahingon korvauksena. Asiassa on lisäksi perusteet tehdä vähennys työsopimuslain 12 luvun 3 §:ssä säädettyä pienempänä ottaen huomioon A:n pitkittynyt työttömyys, yksinhuoltajuus ja taloudellinen ahdinko.

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry on vaatinut, että työtuomioistuin hylkää kanteen ja velvoittaa Metallityöväen Liitto ry:n korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 6.500 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työsuhteen päättäminen

A:n sairauspoissaolojen määrä oli vuodesta 1999 lukien useana vuonna korkea. A:n vaivat olivat erityyppisiä eikä selkeää yhteistä nimittäjää sairauspoissaoloille ollut. Yksi pääasiallinen syy oli vaihtelevat tuki- ja liikuntaelimistön oireet. Poissaolon syyt olivat samoja myös 15.5.2010 jälkeen.

A:n toimenkuvaa muutettiin useasti ja yritettiin löytää toimenkuva, josta hän selviytyisi. A:lle räätälöitiin loppukokoonpanoon ja pakkaukseen muista osastolla työskentelevistä työntekijöistä poikkeava toimenkuva. Loppukokoonpanon työntekijävahvuus oli noin 20 henkilöä. Osastolla työskennellään kahdessa vuorossa, mutta A teki vain päivätyötä.

A:n työssäoloa vaikeutti lisäksi epävarmuus hänen päivittäisestä työkunnostaan. A:n työkyky vaihteli päivittäin, ja A lopulta itse määritteli päivittäin minkälaisia töitä hänen kuntonsa kulloinkin mahdollisti tehdä. Tämä ja suuri sairauspoissaolojen määrä aiheutti jatkuvan ongelman pienen yksikön resurssisuunnittelussa ja työn organisoinnissa. ABB Oy:n kaikki tuotannon työtehtävät ovat fyysisesti raskaita. Loppukokoonpanossa tehtävät ovat yrityksen fyysisesti keveimpiä töitä.

A:n työkyvyn palauttamiseksi tehtiin vuosien aikana paljon työtä ABB:n työkykymallin mukaisesti ja hänen kanssaan käytiin säännöllisesti virallisia ja epävirallisia keskusteluja. Vaikka A:n toimenkuvaa on toistuvasti muutettu ja kevennetty, sairauspoissaolojen määrä ei vähentynyt merkittävästi. A:n työkyky oli koko ajan arvioinnin kohteena. ABB Oy:n työterveyslääkärit tuntevat työantajan toimenkuvat, vaihtoehdot, työntekijöiden työkyvyn ja siihen vaikuttavat seikat pitkältä ajalta. A:n työkyky ja sen kehitys oli ABB Oy:n työterveyslääkäreiden tiedossa.

A:n työkyky ja sen ennuste arvioitiin ennen hänen irtisanomistaan 25.10.2010 ja 27.10.2010 järjestetyissä tilaisuuksissa, joissa paikalla oli A:n lisäksi valmistuspäällikkö ja henkilöstöjohtaja. 1.11.2010 pidettiin tilaisuus, jossa paikalla oli lisäksi luottamusmies. Ennen tilaisuuksia työnantaja kävi A:n työkyvyn ja sen ennusteen läpi työterveyslääkärin kanssa. Tilaisuuksissa keskusteltiin A:n kanssa hänen sairauspoissaolojensa määrästä ja kehityksestä, hänen työkyvystään ja ennusteesta ja työterveyslääkärin arviosta, jonka mukaan tulevaisuuden osalta työkykyyn nähden ei ole näkyvissä käännettä parempaan. Työnantaja ei laiminlyönyt kuulemisvelvollisuuttaan. Kuulemistilaisuuksissa A:lle tarjottiin mahdollisuutta sopia työsuhteen päättämisestä irtisanomisen sijasta.

A oli toimenkuvien muutosten jälkeen työssä, joka oli fyysisesti kaikkein kevyintä. Työnantajalla ei ollut tarjota A:lle toimenkuvaa, josta hän olisi selviytynyt. A:n sairauspoissaoloprosentit olivat viimeisen kahdeksan vuoden aikana korkeat, mikä osoittaa hänen työkykynsä alentuneen olennaisesti ja pysyvästi tasolle, jolla työnantajalta ei voi kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista. ABB Oy:n työterveyslääkärin tekemän työkyvyn arvioinnin mukaisesti A:n työkyvyn parantumista ei ollut odotettavissa lähitulevaisuudessa, eivätkä A:lle tehdyt operaatiot parantaneet hänen työkykyään. Sairauspoissaolot ovat johtuneet useista erilaisista syistä, minkä vuoksi yksittäiset operaatiot eivät vaikuta työkyvyn palautumiseen.

Korvauksen määrä

A:n työkyky on arvioitu ja häntä on kuultu ennen työsuhteen irtisanomista. Korvausvaatimus on muutenkin kohtuuttoman suuri ottaen huomioon A:n iän työllistymistä edistävänä seikkana.

Perustelut

Sairauspoissaoloista ja työkyvystä esitetty näyttö

A on kertonut, että hän kärsi käsikivuista vuodesta 1999 vuoteen 2008 saakka, jona aikana hänen terveydentilansa pysyi pääosin samana. A teki 1990-luvulta vuoteen 2003 saakka fyysisesti raskaita töitä, ja hänellä diagnosoitiin TOS-oireyhtymä (G54). Se johtui yläasennossa tehtävästä ranteen kiertoliikkeestä, josta aiheutuva kipu heijastui myös olkavarteen. Kädet kipeytyivät myös kantamistyössä. M-koodilla diagnosoidut poissaolot johtuivat käsien kivusta, eikä kipujen syytä löytynyt ennen vuotta 2003. Kipu heijastui koko elimistöön, ja kipuilu diagnosoitiin fibromyalgiaksi (M79). Tammikuussa 2003 A sijoitettiin käsille raskaaseen valukyllästystyöhön, joka ei sopinut hänelle. Oikean käden peukalo kipeytyi (M19.9), ja peukalo leikattiin vuonna 2004. Syksyllä 2003 A sijoitettiin edelleen käsiä rasittavaan moduulikoneiden kokoonpanoon. Vuonna 2004 koodilla M25.5 diagnosoitu poissaolo johtui käsikivuista. Vuoden 2004 työkykykeskustelun jälkeen A sijoitettiin tyhjiökyllästystyöhön, joka sopi hänen terveydentilalleen. Vuonna 2005 A:lla oli sairauspoissaoloja varpaan murtuman (S92,5) ja sen leikkaushoidon vuoksi. Vuonna 2005 A sijoitettiin loppukokoonpano- ja pakkausosastolle työhön, joka sopi hänelle. Toimenkuvaa kevennettiin aluksi, mutta vajaan puolen vuoden jälkeen A osallistui kaikkiin työtehtäviin, minkä johdosta hänelle maksettiin vastaavasti palkkiopalkkaa. Vuosien 2005 - 2007 poissaolot johtuivat pääosin M-koodilla diagnosoiduista käsien oireista, joiden syytä ei tiedetty. Vuonna 2007 A kärsi myös varpaan nivelrikosta, epäonnistuneesta operaatiosta ja kipujen aiheuttamasta masennuksesta. Vuoden 2008 työkykykeskustelu ei aiheuttanut muutoksia työtehtäviin.

Vuonna 2009 A pyysi käsien oireilun vuoksi työterveyslääkäriltä lähetettä erikoislääkärin tutkimukseen. Tehdyssä EMG-tutkimuksessa ilmeni ranteen ahtauma, joka oli lääkärin mukaan aiheuttanut muitakin, etenkin M-koodin vaivoja. Ahtauma oli saattanut säteillä kipua muuallekin elimistöön ja olla syynä fibromyalgiaan. Ranteiden leikkausten 9.3.2009 ja 24.10.2009 jälkeen kivut käsistä ja muualtakin vähenivät. A:n varvas luudutettiin vuonna 2010 leikkauksella, josta paraneminen kestää leikkaavan lääkärin mukaan yli vuoden. Leikkauksen jälkeiset poissaolot johtuivat lonkan limapussin kipeytymisestä ja nivelkivuista, joiden syynä oli leikkauksesta aiheutunut virheellinen kävelytyyli. Myös selkäkipu oli seurausta leikkauksesta.

A on lisäksi kertonut, että hän teki leikkausten jälkeen töitä kuten muutkin, ja ainoa erityisjärjestely oli, että hän työskenteli ainoastaan päivävuorossa. Työnantaja ei keskustellut A:n kanssa työstä selviytymisestä leikkausten jälkeen. Myös A:n työtoverina työskennelleen C:n havaintojen mukaan A teki samoja töitä kuin muut ja selviytyi tehtävistään hyvin.

Työterveys- ja turvallisuusjohtaja, ABB Oy:n vastaava työterveyslääkäri E on perehtynyt A:n työkykyyn asiakirjojen perusteella. Työterveyslääkärillä on A:n mukaan ollut hyvät edellytykset A:n työkyvyn arviointiin tämän pitkän sairaushistorian perusteella ilman hänen tapaamistaankin. A:lla oli selkäoireita ja niska- ja hartiakipuja vuodesta 1999, kyynärpään tulehdus vuodesta 2000, reumakipuja vuodesta 2003 ja nivelkipuja, nivelrikko ja mielialaoireita vuodesta 2004 lähtien. TOS-oireyhtymä diagnosoitiin vuonna 2003, tosin oireyhtymä ei esiintynyt A:n diagnooseissa myöhemmin. Oireyhtymä johtuu rintakehän alueella olevasta ahtaudesta, joka aiheuttaa sen, että verisuonet ja hermot joutuvat puristuksiin ja kädet puutuvat ja kipuilevat, kun kättä pidetään yläasennossa. A:lla diagnosoitiin myös fibromyalgia eli kipuoireyhtymä, jossa kipu ilmenee lihaksissa, jänteissä ja lihasten kiinnityspisteissä hartian ja vartalon alueella. Fibromyalgialle ei ole lääketieteellistä selitystä, mutta se liittyy usein mieliala- ja masennusoireisiin. Rannekanavaoireyhtymä (G56) on esiintynyt diagnooseissa vasta viimeisiä vuosina. Koska A:lla oli kuitenkin laaja-alainen kipuongelma, leikkaushoito ei E:n mukaan muuttanut hänen työkykyään. A:lle tehtiin helmikuussa 2010 varvasleikkaus, mutta koska varvas ei luutunut toivotulla tavalla lokakuuhun mennessä, varvas ei E:n arvion mukaan luudu jatkossakaan. Leikkauksia seuranneet poissaolot 15.5.2010 jälkeen aiheutuivat lonkan nivelpussin tulehduksesta (M70.6), joka voi olla seurausta leikkauksen jälkeisestä virheellisestä askelluksesta, mutta yksiselitteistä syytä oireille ei ole. A:lla ei ollut aikaisemmin ollut vastaavaa tulehdusta lonkassa. Leikkausten jälkeisiä poissaoloja aiheutti myös selkäkipu, jonka syynä voi olla kuluma tai infektio. A:lla oli aikaisemminkin ollut selkäkipua. Poissaoloja aiheuttanut nivelkipu (M25.5) voi ilmetä sormissa tai varpaissa, ja se voi olla myös fibromyalgian oire. E:n mukaan fibromyalgialla ja rannekanavaoireyhtymällä ei ole lääketieteellistä yhteyttä. Myöskään tenniskyynärpää, TOS, selkäoireet, niveltulehdus, reumatyyppinen kipu, varpaan oireet, lonkkavaivat tai tarkemmin määrittelemätön nivelrikko eivät liity rannekanavaoireyhtymään.

Työtuomioistuimessa on kuultu ABB Oy:n työterveyslääkärinä ja vastaavana työterveyslääkärinä vuosina 2006 - 2012 toiminutta B:tä. B oli arvioinut sairauskertomusten perusteella ABB Oy:ssä runsaasti sairauden vuoksi poissa olleiden työntekijöiden työkykyä kolmen kuukauden välein, missä yhteydessä B perehtyi A:n tietoihin. B oli tehnyt A:sta muutaman työkykyarvion, minkä lisäksi hän oli tavannut A:n joitakin kertoja. B oli selvittänyt A:n työkykyä henkilöstöhallinnon pyynnöstä 12.1.2010. Pitkän tähtäimen työkykyarviota ei voitu tällöin tehdä juuri tehtyjen ranneleikkausten ja tulossa olevan varvasleikkauksen takia, minkä vuoksi A:n työkyky olisi pitänyt arvioita uudelleen keväällä. B:ltä pyydettiin marraskuussa

2010 A:n työkyvystä ennuste, joka perustui sairauskertomuksiin ja sairauspoissaolotietoihin yhtiön tietojärjestelmässä vuodesta 1998 lähtien. Ennusteen tekeminen ei edellyttänyt A:n tapaamista. A kärsi pääosin tenniskyynärpäästä, jännetupista tai polvilumpiosta aiheutuneista erilaisista tuki- ja liikuntaelinsairauksista, joista A:lla oli yhteensä 13 eri diagnoosia ja joiden johdosta hänellä oli pitkä- ja lyhytaikaisia poissaoloja. A:lla oli sairauspoissaoloja fibromyalgian takia kahdessa jaksossa vuoden 2000 alussa ja vuonna 2009 muutamana päivänä. Hän oli kuntoutuksessa fibromyalgian ja TOS-oireyhtymän takia vuonna 2002 ja 2003 - 2004. A:lla oli vuosina 1999 - 2000 paljon selkävaivoja, joita ei tosin ilmennyt myöhemmin. A:lla oli ollut rannekanavaoireyhtymästä johtuvia sairauspoissaoloja vain lyhyellä ajalla ennen ranteiden leikkauksia vuonna 2009, eikä hänellä ollut tällä diagnoosilla aikaisempia poissaoloja. B:n tietämyksen mukaan rannekanavaoireyhtymä ei liity fibromyalgiaan. Rannekanavaoireyhtymän leikkaus parantaa työkyvyn nopeasti, mutta leikkauksen jälkeen, kuten sitä ennenkin, A:lla esiintyi myös muita diagnooseja. Varpaan leikkaus paransi varvasvaivan, mutta tämäkään ei vaikuttanut A:n muuhun työkykyyn, jossa ei marraskuussa 2010 ollut havaittavissa oleellista muutosta.

ABB Oy:n työsuhdepäällikkö D on kertonut, että A:n työkykyä arvioitiin yhtiön työkykymallin mukaisesti. Henkilöstöhallinto, työterveyshuolto ja työntekijöiden edustajat käsittelevät neljännesvuosittain henkilöstön sairauspoissaolojen määrän ja työntekijöiden työkyvyn. Koska A:lla oli runsaasti sairauspoissaoloja, D selvitti työkykyä ylläpitäviä toimenpiteitä. A:lla oli ollut ennen vuotta 2005 useita työtehtäviä, ja hänelle oli pyritty löytämään työ, josta hän suoriutuisi. Työtehtäviä myös pakkaamossa ja lähettämössä oli järjestelty A:n työkyvyn mukaisiksi. A:n työ oli hieman kevyempää kuin muilla, ja hän sai valita mitä töitä teki. Yhtiössä ei ollut A:lle paremmin soveltuvia tehtäviä. Kun harkittavaksi tuli A:n työsuhteen päättäminen, D pyysi B:ltä työkykyarvion.

A:n esimiehenä toiminut ABB Oy:n työnjohtaja F on kertonut, että A:n työsuoritus oli vuosien aikana heikentynyt olennaisesti. A:lla oli paljon poissaoloja ja rajoitteita, eikä hän voinut tehdä kaikkia loppukokoonpano- ja pakkausosaston töitä. A selviytyi työtehtävistään vaihtelevasti, ja myöhemmin F antoi A:lle vapauden tehdä töitä itsenäisesti työkykynsä puitteissa, koska tämä oli työnjohdollisesti vaivatonta. A:n käyttäminen oli resurssisuunnittelun kannalta vaikeaa toistuvien sairauspoissaolojen vuoksi. Myös työtoverit tekivät valituksia A:n poissaoloista. F oli keskustellut A:n kanssa tämän työkyvystä epävirallisesti mutta ei muistanut, oliko keskusteluita käyty A:n työsuhteen viimeisen kuuden kuukauden aikana.

Arviointi ja johtopäätökset

Erimielisyys koskee sitä, ovatko A:lle vuosina 2009 ja 2010 tehdyt leikkaukset parantaneet hänen työkykyään vai onko A:n työkyky alentunut olennaisesti ja pitkäaikaisesti siten, että hän ei kyennyt suoriutumaan loppukokoonpanossa ja pakkauksessa tehtävästä työstä.

Irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta työntekijästä johtuvasta tai hänen henkilöönsä liittyvästä syystä ilman työsopimuslain 7 luvun 1 - 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa perustetta. Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan työntekijän sairautta, vammaa tai tapaturmaa, ellei työntekijän työkyky ole näiden vuoksi vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Lainvalmistelutöiden (HE 157/2000 vp, s. 98) mukaan arvioidessaan oikeutta irtisanoa työsopimus työntekijän sairauden perusteella työnantajan olisi

selvitettävä työntekijän edellytykset selvitä työstä sairaudesta huolimatta. Arvioinnissa olisi annettava merkitystä toisaalta heikentyneen työkyvyn taustalla olevan sairauden luonteelle ja ennusteelle sairauden kehityksestä. Toisaalta huomiota olisi kiinnitettävä työntekijän edellytyksiin selvitä omista tai työpaikalla tarjolla olevista muista työtehtävistä koulutuksensa, tietojensa, ammattitaitonsa ja kokemuksensa perusteella.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että työntekijällä voi olla eri syistä johtuvia sairauksia, jotka yhdessä tai erikseen aiheuttavat hänen työkykynsä olennaisen ja pysyvän heikentymisen. Irtisanomisperustetta ei kuitenkaan ole katsottu kovin helposti muodostuvan toisistaan poikkeavista syistä johtuneista sairaustiloista, vaikka niistä aiheutuisikin yhteenlaskettuna pitkähkö poissaolo työstä. Näin on varsinkin, jos työntekijä on sairauspoissaolojensa jälkeen palannut työkykyisenä työhön (esim. TT 2003:57, TT 2009:49). Jos poissaolojen määrä kuitenkin nousee huomattavan suureksi, irtisanomisen edellytykset voivat täyttyä (TT 1984:135).

A:n sairauspoissaolot vuosina 2003 - 2010 ovat vaihdelleet 32 ja 70 prosentin välillä. Poissaoloprosenttia on pidettävä erittäin suurena. Sairauspoissaolojen kestot ja syyt ovat vaihdelleet, mikä ilmenee sairauspoissaololistauksesta sekä B:n kertomuksesta ja hänen 1.11.2010 antamastaan lausunnosta. Yhtenä olennaisena poissaolojen syynä ovat olleet M-koodilla diagnosoidut erilaiset tuki- ja liikuntaelinsairaudet. A:lla on diagnosoitu yli kymmenen tällaista sairautta.

Kantaja on vedonnut siihen, että A:n työkyky olisi vuosina 2009 ja 2010 tehtyjen ranne- ja varvasleikkausten ansiosta parantunut ja että A:n työkyky ei ollut irtisanomishetkellä sairauden vuoksi alentunut olennaisesti ja pitkäaikaisesti. Kun A irtisanottiin 1.11.2010, aikaa jälkimmäisen, 24.10.2009 tehdystä ranneleikkauksesta aiheutuneen sairauspoissaolojakson päättymisestä 13.12.2009 oli kulunut noin 11 kuukautta ja 1.2.2010 tehdyn varvasleikkauksen aiheuttaman sairauspoissaolojakson päättymisestä 15.5.2010 noin neljä kuukautta. Viimeisen ranneleikkauksen jälkeen A:lla on ollut ennen varvasleikkausta lyhyt sairauspoissaolojakso, jonka syyksi on sairauspoissaololistauksista ilmenevin tavoin diagnosoitu lonkan limapussitulehdus (M70.6) ja määrittämätön reumasairaus (M 79.0). Varvasleikkauksen aiheuttaman sairauspoissaolojakson jälkeen A on ollut kymmenen sairauspoissaolopäivää lonkan limapussitulehduksen, viisi päivää selkäsäryn (M54) ja 12 päivää nivelkivun (M25.5) takia. A:n irtisanomista edeltäneen, viimeisen leikkauksen jälkeisen noin viiden kuukauden aikana A on edellä mainituista syistä ollut poissa työstä yhteensä noin 20 päivää. Toimenpidekertomukseen on lisäksi 20.4.2010 kirjattu, että A:lla on ollut fibromyalgia-tyyppistä kipua.

A:n sairauspoissaolojen syyt ovat vaihdelleet koko hänen työhistoriansa ajan ja myös leikkausten jälkeen. B:n mukaan ranneleikkauksilla ei ollut yleistä työkykyä parantavaa vaikutusta, koska A on kärsinyt rannekipujen lisäksi myös monista muista tuki- ja liikuntaelinten vaivoista. Sairauspoissaoloissa ei B:n lausunnossaan 1.11.2010 toteamin tavoin ollut yhteistä nimittäjää, vaan vaivat olivat olleet erityyppisiä, eikä näköpiirissä ollut mitään, joka antaisi aiheen olettaa, että kyseinen kehitys muuttuisi olennaisesti. Myös E arvioi, että A:lla oli laaja-alainen kipuongelma. Se on todettu myös toimenpidekertomuksessa 20.4.2010, joten leikkaushoito ei E:nkään arvion mukaan muuttanut A:n työkykyä. Molemmat lääkärit ovat lisäksi todenneet, että fibromyalgialla ja rannekanavaoireyhtymällä ei ole lääketieteellistä yhteyttä. Toisensuuntaista lääketieteellistä näyttöä A:n työkyvystä ja sen ennusteesta ei ole esitetty.

Eri sairauksien tiheä esiintyminen osoittaa, että A:n yleinen terveydentila on ollut heikentynyt, millä on kokonaisuutena ollut vaikutusta hänen työkykyynsä. Viimeisen viiden kuukauden aikaisten sairauspoissaolojen määrä ja poissaolojen syyt ja lääkäreiden arviot osoittavat lisäksi, että A ei myöskään vuosina 2009 ja 2010 tehtyjen leikkausten jälkeen palannut täysin työkykyisenä työhön. Asiassa on riidatonta, että A:n työtehtäviä on usean vuoden ajan järjestelty hänen työkykynsä vaatimalla tavalla, eikä yhtiöllä ollut tarjota hänelle aiempaa kevyempiä tehtäviä. Työnantajalla on siten ollut A:n työhistorian ja saamansa lääketieteellisen ennusteen perusteella syytä olettaa, ettei A leikkauksista huolimatta vastaisuudessakaan selviydy työsopimuksensa mukaisista työtehtävistä ilman sairauslomia ja että A:n työkyky oli siten pysyvästi alentunut.

Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että A:n työkyky on vähentynyt olennaisesti ja pitkäaikaisesti. Työnantajalta ei siten ole voitu kohtuudella edellyttää A:n työsuhteen jatkamista. Työnantajalla on ollut teknologiateollisuuden työehtosopimuksen irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n mukainen asiallinen ja painava peruste irtisanoa A:n työsopimus. Näillä perusteilla kanne on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ratkaistu vastaajan hyväksi, minkä vuoksi Metallityöväen Liitto ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:ssä olevan pääsäännön mukaan velvollinen korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Kantaja on myöntänyt vastaajan kuluvaatimuksen määrältään, mutta on vaatinut, että asianosaiset on tuomittava vastaamaan itse oikeudenkäyntikuluistaan, koska kantajalla on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin asian oikeudellisen epäselvyyden vuoksi. Vastaajan mukaan asiassa ei ole perusteita poiketa työtuomioistuinlain mukaisesta pääsäännöstä.

Työtuomioistuinlain 33 a §:n mukaan milloin asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, voidaan määrätä, että he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tässä asiassa on kysymys työsuhteen päättämisestä työntekijän sairauden perusteella. Oikeuskäytännössä on ennakkoratkaisuja vastaavanlaisista tapauksista, eikä kysymystä ole pidettävä oikeudellisesti siten epäselvänä, että sen perustella olisi perusteita poiketa oikeudenkäyntikulujen jakautumista koskevasta pääsäännöstä. Kysymyksessä ei myöskään ole sellainen lainvalmistelutöissä (hallituksen esitys 190/1993 vp. s. 9) tarkoitettu työehtosopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskeva asia, jossa sopijapuolten yhteinen etu vaatisi määräyksen sisällön selvittämistä. Asia ei siten ole ollut niin epäselvä, että kantajalla olisi sen vuoksi ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin, eikä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta pidä tämän vuoksi alentaa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Työtuomioistuin velvoittaa Metallityöväen Liitto ry:n korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 6.500 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 § 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Siitonen, Pärssinen, Tuliara, Lehto ja Kirvesniemi jäseninä. Sihteeri on ollut Mohsen.

Tuomio on yksimielinen.