8.12.2011

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

• vahvistaa Joensuun yliopiston rikkoneen opettajien työaikasopimusta, kun yliopisto on sisällyttänyt näyttökokeet lehtori A:n lukuvuoden 2008-2009 työsuunnitelmaan vähentämättä samanaikaisesti muita suunniteltuja opetustehtäviä,

• tuomitsee valtiovarainministeriön maksamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:lle valtion virkaehtosopimuslain nojalla hyvityssakkoa virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

• velvoittaa valtiovarainministeriön ja Joensuun yliopiston eli Itä-Suomen yliopiston yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle 1 600 tunnin kokonaistyöajan ylittävästä hänelle määrätystä 200 tunnista korvaukseksi 4.188 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2009 lukien ja

• velvoittaa valtiovarainministeriön korvaamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut 18.136,40 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut korvauksen tuomitsemisesta.

Perusteet

A on työskennellyt syyskuusta 2004 määräaikaisena englannin lehtorina ja elokuusta 2005 lukien Joensuun yliopiston kielikeskuksen englannin lehtorina toistaiseksi. Lehtorit tekevät virkaehtosopimuksen mukaisesti tulevaksi lukuvuodeksi työaikasuunnitelman, jonka yliopisto hyväksyy. Näin on menetelty A:nkin kohdalla lukuvuotena 2007–2008 ja sitä edeltävinä lukuvuosina. Lukuvuonna 2007–2008 A:n hyväksyttyyn työaikasuunnitelman sisältyi opetusta valmistelutöineen yhteensä 1305 tuntia (mukaan lukien kontaktiopetusta 356 tuntia) sekä muita tehtäviä mukaan lukien näyttökokeet yhteensä 274 tuntia ja koulutukseen liittymätöntä tutkimusta 21 tuntia eli yhteensä 1 600 tuntia.

A teki myös lukuvuodeksi 2008–2009 työaikasuunnitelman, jota yliopisto ei hyväksynyt. A:n lukuvuodeksi 2008–2009 valmistelemassa työaikasuunnitelmassa "perustutkintokoulutus ja siihen liittyvä tutkimus" oli yhteensä 1440 tuntia. Tämän lisäksi A:lla oli muita tehtäviä (laitostehtävät, henkilökunnan kokoukset, opiskelijoiden ohjaus, laatutyö) 140 tuntia ja lisäksi koulutukseen liittymätöntä tutkimusta 20 tuntia eli yhteensä 1 600 tuntia. A toi esiin, että näyttökokeet vievät lisäksi noin 324 tuntia, jotka eivät näy muissa tunneissa.

Yliopisto ei hyväksynyt A:n tekemää työaikasuunnitelmaa. Käydyssä neuvottelussa 10.11.2008 hallintovirastossa ilmeni, että yliopiston mukaan näyttökokeet ovat osa opetusta ja yliopisto katsoi A:n varanneen opetuksen valmisteluun liian paljon aikaa. Viranhaltijapuoli totesi näyttökokeiden määrän johtavan ilmiselvästi opetusvelvollisuusmäärän ylittymiseen. Asia sovittiin selvitettäväksi. Kuitenkin yliopisto antoi A:lle 26.11.2008 työnjohdollisen määräyksen, jossa A:lle oli määrätty opetusta täydet 392 tuntia. Sen lisäksi muita tehtäviä yhteensä 426 tuntia. Tässä määräyksessä 26.11.2008 yliopisto myönsi, että A:n muista tehtävistä oli näyttökokeiden osuus 200 tuntia. Työnjohdollisen määräyksen antamisen jälkeen pidettiin välitön neuvonpito 16.12.2008. Tuon neuvonpidon jälkeen yliopisto muutti aiemmin antamaansa työnjohdollista määräystä uudella työnjohdollisella määräyksellä 13.1.2009.

Jälkimmäisessä työnjohdollisessa määräyksessä 13.1.2009 kontaktiopetuksen määräksi on todettu 392 tuntia ja kokonaistuntimääräksi 1 600 tuntia. Jälkimmäisessä määräyksessä A:lle määrätty työmäärä pysyy samana, mutta näyttökokeet on sisällytetty työsuunnitelmaan virkaehtosopimuksen vastaisesti piilottamalla ne kokonaistuntimäärään.

Virkaehtosopimus määrää, että opettajien vuosittainen työsuunnitelman mukainen työaika on 1 600 tuntia. Virkaehtosopimuksen mukaan ylemmän palkkausluokan lehtorin, kuten A:n , opetusvelvollisuus lukuvuodessa on 392 tuntia. Sopimuskäytännössä on lähdetty siitä, että mikäli opetustuntien määrä on virkaehtosopimuksen mukaiset 392 tuntia lukuvuodessa, lehtorin lukuvuosittainen työaika lähes täyttyy. Sen jälkeen jää jäljelle vain marginaalinen osuus työajasta käytettäväksi muuhun kuin opetukseen. Käytännössä tässä muun työn osuudessa on sovellettu ja noudatettu noin 100 tunnin sääntöä.

Erityisesti englannin näyttökoepäivien määrät, niin suulliset kuin kirjallisetkin, ovat nousseet kielikeskuksen johtajan 5/2005 tekemän päätöksen johdosta. Aiemmin englannin näyttökoepäiviä oli vain yksi kirjallinen ja yksi suullinen lukukaudessa. Syksystä 2005 alkaen näyttökoepäiviä nostettiin yliopiston päätöksellä siten, että yhdessä lukuvuodessa määrättiin pidettäväksi kolme suullisen näyttökokeen päivää ja neljä kirjallisen näyttökokeen päivää. Lisäksi näyttökokeeseen osallistumisen yrityskertoja ei enää rajoitettu. Sama opiskelija saa siis rajoittamatta osallistua näyttökokeisiin. A:n vastaanottamien näyttökokeiden määrä on noussut huomattavasti aiemmasta. Näyttökokeet eivät ole osa kurssia, vaan täysin erillinen suoritus. Kokeita täytyy koko ajan päivittää ja niistä täytyy tehdä vähintään neljä versiota kustakin, koska kirjallisia näyttökoepäiviä on vuodessa neljä. Näyttökokeet olisi tullut huomioida erikseen työaikasuunnitelmassa.

Kun lukuvuonna 2008–2009 A:n opetusvelvollisuus 392 tuntia tuli täyteen yksin kontaktiopetusmäärästä ja kun vielä näyttötunteja oli edellistä lukuvuotta selvästi enemmän, olisi tämän pitänyt työaikasopimuksen 5 §:n mukaan vastaavalla tavalla vähentää muita opetustunteja taikka A:lle olisi hänen suostumuksensa mukaisesti tullut antaa määräys sivutoimiseksi tuntiopettajaksi vahvistetun palkkioperusteen mukaan ja korvata tehty työ. Sisällyttämällä näyttökokeet jo entuudestaan täyteen opetusvelvollisuuteen Joensuun yliopisto on rikkonut virkaehtosopimusta tietensä.

A on määrätty tekemään virkaehtosopimuksen ylittävästi työtä yhteensä 200 tuntia. Tätä A:n tekemää työtä ei ole korvattu hänelle. Sen vuoksi yliopiston tulee suorittaa A:lle tehty työ. A ansaitsi vuonna 2008 palkkaa yhteensä 38.302,23 euroa. Vuosipalkka jaettuna 1600:lla on 23,94 euroa, joten korvauksen määrä on 23,94 kertaa 200 eli 4.188 euroa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Valtiovarainministeriö on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Valtiovarainministeriö on lisäksi vaatinut, että kantaja tulee velvoittaa korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut 7.029 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä, kun kuukausi on kulunut korvauksen tuomitsemisesta.

Kanteen kiistämisen perusteet

Uuden yliopistolain voimaanpanolain 5 §:ssä säädetään vanhan yliopiston sitoumusten, toimilupien ja saatavien siirtymisestä uuden yliopiston vastuulle. Hallituksen esityksen mukaan uusi yliopisto vastaa vanhojen yliopistojen oikeudellisesti velvoittavista sitoumuksista. Valtion asianomaiset, yliopistojen itsensä, opetusministeriön ja valtiovarainministeriön tekemät virka- ja työehtosopimukset ovat olleet vanhaa yliopistoa velvoittavia sopimuksia, joista johtuva vastuu on siirtynyt uusille yliopistoille myös 1.1.2010 edeltävältä ajalta. Eri asia on, että nämä sopimukset eivät 1.1.2010 alkaen enää ole olleet uusissa yliopistoissa voimassa sopimuksina. Voimaanpanolain 5 §:ssä on säädetty, että myös valtion vastuu tällaisista sitoumuksista jää voimaan. Tämä ei johda siihen, että valtiovarainministeriölle kuuluisi vastaaja-asemaa edes 1.1.2010 edeltävältä ajalta. Myös vanhan yliopiston aikana mahdollisesti syntynyt hyvityssakkovastuu on siirtynyt Itä-Suomen yliopistolle.

Valtiovarainministeriö kiistää esitetyn väitteen opettajien työaikasopimuksen rikkomisesta. Ministeriö uudistaa kaiken asian välittömän käsittelyn ja paikallisneuvotteluiden yhteydessä työnantajan taholta esitetyn ja toteaa edellä mainittuihin dokumentteihin viitaten, että Joensuun yliopisto, nyttemmin Itä-Suomen yliopisto, on menetellyt A:n opetusvelvollisuutta määritellessään työnantajaa sitovien ja voimassa olleiden virkaehtosopimusmääräysten mukaisesti.

Kanteen vaatimus valtiovarainministeriön tuomitsemisesta maksamaan virkaehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa tulee hylätä. Valtiovarainministeriö tulee jättää tuomitsematta maksamaan kantajalle virkaehtosopimusten rikkomisesta virkaehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa, koska voimassa olleita virkaehtosopimusmääräyksiä ei asiassa ole rikottu.

Kanteen vaatimus korvauksesta työajan ylittäviltä tunneilta on hylättävä. Valtiovarainministeriö kiistää korvaus- ja korkovaatimuksen sekä määrältään että perusteeltaan. A ei ole tehnyt erikseen korvattavaa työtä, joka olisi määrältään ylittänyt 1 600 tunnin kokonaistyöajan.

Perustelut

Virkaehtosopimuksen tulkinnasta esitetty selvitys

Yliopiston opettajien työajasta vuonna 1997 solmitun virkaehtosopimuksen mukaan opetustehtävien enimmäismäärän tulee olla vastaavalla tasolla kuin aikaisempien määräysten mukaan. Ylemmän palkkausluokan lehtorin opetusvelvollisuus on ollut 392 tuntia lukuvuodessa. Tämä opetusvelvollisuusraja on siis työaikasopimuksessa pysytetty ennallaan. Lisäksi työaikasopimuksessa on asetettu kaikkia opettajia koskeva, työsuunnitelmaan perustuva 1600 tunnin vuotuinen työaika. Työsuunnitelman mukainen työaika voidaan kuitenkin tarvittaessa ylittää, jos opettajalle annetaan hänen suostumuksensa mukaisesti määräys sivutoimiseksi tuntiopettajaksi vahvistettujen palkkioperusteiden mukaan.

OAJ ry:n neuvottelujohtajana toimiva C on kertonut, että opettajien työaikasopimus päätettiin 1997 solmia sen vuoksi, että yliopistot halusivat kustannusvaikutuksia lisäämättä kehittää ja joustavoittaa opettajien tehtäväkuvia. Siirtyminen kokonaistyöaikaan mahdollisti myös lehtorien tutkimustyön. Aikaisemmat opetuksen tuntimäärät pysyivät edelleen voimassa opetusvelvollisuuden ylärajana. Summaarisessa järjestelmässä opetustehtävien laatu ei vaikuttanut tuntimäärään, vaan se oli kaikille sama. Lehtoreiden 392 opetustunnin lisäksi opetustuntien valmistelutyö ja jälkityöt sisältyivät vuotuiseen 1 600 tunnin työsuunnitelmaan. Lisäksi työsuunnitelmaan saattoi sisältyä 100 tuntia hallinnollisia tehtäviä. Jos työsuunnitelma ylitetään, lehtorin opetustehtäviä on vähennettävä tai lehtorille voidaan antaa määräys tuntiopettajamääräys erillistä palkkiota vastaan. Yliopistoissa on C:n mukaan hyvin vaihtelevia työaikasopimuksen soveltamiskäytäntöjä.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n neuvottelupäällikkönä toiminut B on kertonut olleensa mainitun järjestön palveluksessa vuodesta 1995. B on C:n ohella ollut neuvotelemassa vuonna 1997 solmittua opettajien työaikasopimusta ja allekirjoittamassa edellä mainittua vuoden 2000 muistiota. Työaikasopimuksessa ei ollut tarkoitus muuttaa opettajien tehtävien rakennetta muuten kuin siten, että tutkimuksen ja opetuksen välistä suhdetta haluttiin joustavoittaa tarpeen vaatiessa. Lehtorin kohdalla 392 opetusvelvollisuustuntia merkitsi samalla sitä, että vuotuinen työmäärä 1 600 tuntia täyttyi. Vuotuiseen työmäärään voi OAJ:n 4.5.1998 julkaisemien työaikasopimuksen soveltamisohjeiden mukaan sisältyä muita kuin opetukseen liittyviä tehtäviä korkeintaan noin sata tuntia. Tämäkin tuntimäärä on ollut virkaehtosopimuksen osapuolten tiedossa, mutta opetusministeriö ei ole halunnut kirjata sitä esimerkiksi vuonna 2000 osapuolten välillä laadittuun muistioon.

Todistaja F on kertonut toimineensa opetusministeriössä opetusneuvoksena vuosina 2005-2010, tehtävänään muun muassa yliopistojen henkilöstöasioita koskevat neuvottelut. Lehtorien työvelvollisuutta koskevat 392 ja 1 600 tunnin rajat ovat olleet neuvotteluissa toistuvasti esillä. Työnantajapuolen kannan mukaan työaikasopimuksessa ei ole sellaista sääntöä, jonka mukaan 392 opetustunnista seuraisi automaattisesti tai jonkin laskennallisen suureen kautta se, että vuotuinen 1 600 työvelvollisuus tulee täyteen. Tuntimäärien täyttyminen ratkaistaan yliopistoissa, joissa lehtorien työsuunnitelmat neuvotellaan vaihtelevien käytäntöjen mukaan. Asiaan vaikuttaa sekin, että lehtorien opetustehtävien laatu ja esimerkiksi opetuksen vaatima valmisteluaika vaihtelevat.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n pääluottamusmiehenä toimivan ja saksan kielen lehtorina Helsingin yliopistossa työskentelevän E:n mukaan myös Helsingin yliopiston kielikeskuksen lehtoreilla on näyttökokeita. Kielikeskuksessa jokainen lehtori opettaa 392 tuntia lukuvuodessa. Työsuunnitelmaan työtunnit kirjataan siten, että kontaktiopetusta merkitään 392 työtuntia, joka vastaa 1 600 työtuntia vuodessa. Sata tuntia vuodessa on varattu hallinnollisiin tehtäviin ja ne sisältyvät vuotuiseen 1 600 tuntiin. Kokonaistuntimäärä 1 600 sisältää myös opetuksen valmistelun ja opiskelijoiden arvioinnin, mutta niitä samoin kuin hallintotehtäviä ei kirjata näkyviin työsuunnitelmaan. Joillakin opettajilla voi olla muita tehtäviä, jotka vähentävät kontaktiopetustunteja. Näyttökokeeseen käytettävistä työtunneista lehtori on saanut huojennusta kontaktiopetustunteihin tai niistä voidaan suorittaa erillinen korvaus. Todistajalla on ollut näyttökokeissa 6-12 opiskelijaa lukukaudessa, ja kokeisiin hän on tällöin käyttänyt noin 10 työtuntia lukuvuodessa. Käytännössä todistaja on kerännyt neljän vuoden näyttökoetunnit yhteen, jolloin hän on voinut vähentää yhden neljäsosan näistä tunneista kontaktiopetuksestaan. Luottamusmieskollegoilta saatujen tietojen mukaan yliopistoilla on erilaisia käytäntöjä näyttökokeiden vähentämisestä ja merkitsemisestä työsuunnitelmiin. Joidenkin yliopistojen kielikeskuksissa näyttökokeet ovat vähentäneet kontaktiopetustunteja, kun taas joissakin näin ei ole menetelty.

Kantaja on jättänyt kirjallisina todisteina kaksi Tampereen yliopiston englanninkielen lehtoreiden työaikasuunnitelmaa lukuvuodelta 2009-2010. Suunnitelmista käy ilmi, että lehtorit ovat pitäneet kursseista vapauttavia kokeita, jotka ovat joillakin tunneilla vähentäneet kontaktiopetuksen määrää. Siten lehtoreilla on ollut kontaktiopetusta 378 tuntia lukuvuodessa.

A:n työtehtävistä esitetty selvitys

Työtuomioistuimelle on jätetty A:n kokonaistyöajasta lukuvuotena 2008-2009 kolme asiakirjaa. A:n itsensä laatimaa suunnitelmaa yliopisto ei ole hyväksynyt opetuksen valmisteluun varatun suuren tuntimäärän vuoksi. Sen sijaan yliopisto on antanut kaksi työaikasuunnitelman sisältävää työnjohdollista määräystä. Niistä ensimmäisessä on A:n näyttökokeiden osuudeksi katsottu 200 tuntia kontaktiopetuksen ulkopuolisina muina tehtävinä. Jälkimmäisessä, 13.1.2009 annetussa määräyksessä on yksilöity ainoastaan kontaktiopetukseen osoitetut 392 tuntia kursseittain. Näyttökokeiden on ilmoitettu sisältyvän opetukseen yhdessä opetuksen valmistelun ja tenttien kanssa. Hallinnolliset tehtävät mukaan lukien työsuunnitelman tuntimääräksi on näin tullut 1 600.

Työtuomioistuimessa kuultuna A on kertonut, että englannin kielen näyttökokeet suoritettiin lukuvuonna 2008-2009 kirjallisesti ja suullisesti. Kirjallisia näyttökokeita A:lla oli neljänä erillisenä päivänä kaksi tuntia päivässä ja suullisia näyttökokeita kolmena erillisenä päivänä koko päivän. A:lla oli vastuullaan muun muassa teologian, oikeustieteen, biologian ja maantiedon opiskelijoita, joille hän on laatinut kirjalliset ja suulliset näyttökokeet alakohtaisine aiheineen. Näyttökokeet eivät liittyneet yliopistossa järjestettyihin englannin kielen kursseihin. Kurssille tuleva opiskelija arvosteltiin jatkuvan näytön arvioinnin mukaisen kurssiarvostelun perusteella ilman loppukoetta. Näyttökoe oli puolestaan tarkoitettu niille, jotka eivät halunneet tulla englannin kursseille tai eivät niille päässeet. Näyttökoe on erillinen tapa saada englannin kieli suoritetuksi. Näyttökokeet myös arvosteltiin kursseista erillisinä. Näyttökokeita A:lla oli lukuvuonna 2008-2009 yhteensä yli sata. Esimieheltä saadun ohjeistuksen mukaan näyttökokeita ei saanut merkitä työaikasuunnitelmaan koodeineen eritellysti. A merkitsi tämän vuoksi näyttökokeet vain mainintana työaikasuunnitelman 2008-2009 loppuun. A:n työaikasuunnitelmaa ei ollut kevennetty antamalla hänelle normaalia enemmän johdantokursseja. Johdantokurssit olivat sitä paitsi yhtä työllistäviä kuin muutkin kurssit. Esimies oli ehdottanut A:lle , että hän voisi toteuttaa kokeet vähemmän kuormittavasti siten, että A laatisi sellaisen kokeen, jonka voisi pitää kaikille esimerkiksi oikeustieteen opiskelijoille samanlaisena. Kokeet on kuitenkin tehtävä siten, että ne ovat opiskelijoiden eri opiskelusuuntautumisvaihtoehtojen mukaisesti alakohtaisia eikä niin, että koe olisi kaikille sama.

Joensuun yliopiston kielikeskuksen englannin kielen näyttökoetilastojen mukaan A:n järjestämissä kirjallisissa näyttökokeissa on lukuvuonna 2008-2009 ollut 49 osallistujaa. Neljällä muulla lehtorilla on ollut keskimäärin hiukan vähemmän näyttökokeita.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n luottamusmiehenä toimivan ja kulttuuriantropologian lehtorina Itä-Suomen yliopistossa työskentelevän D:n mukaan englannin kielen näyttökokeita järjestettiin yliopiston kielikeskuksessa lukuvuonna 2008-2009 kursseista erillisinä kirjallisina kokeina neljän päivän aikana ja suullisina kokeina kolmen kolmen päivän aikana. Näyttökokeen suoritettuaan opiskelija sai vapautuksen englannin kursseista. A:n työaikasuunnitelmaan 2008-2009 näyttökokeet oli merkitty suunnitelman loppuun huomautuksena muut tehtävät -otsikon alle. Näyttökokeet olisivat asiallisesti kuuluneet perustutkintokoulutusta koskevaan kohtaan, mutta A:n esimies oli ilmoittanut, ettei näyttökokeita saanut merkitä erikseen työaikasuunnitelmaan. Muutoin A:n työaikasuunnitelma ja siinä olevat kontaktiopetuksen tunnit oli laadittu työnantajan ohjeiden mukaisesti.

Itä-Suomen yliopiston henkilöstöjohtajana toimivan H:n mukaan Joensuun yliopistossa työsuunnitelmat tehtiin laitoksilla 1 600 vuotuisen tunnin raamissa. Yliopistossa lehtoreille jaettiin opetustehtävät siten, että työsuunnitelma tuli täyteen. Lehtorin työsuunnitelman toteutumista seurattiin laitoksella ja tarvittaessa sitä päivitettiin. Työnantaja ei hyväksynyt A:n tekemää luonnosta lukuvuoden 2008-2009 työsuunnitelmaksi, jossa A oli erottanut näyttökokeet omaksi osiokseen. Hänen opetusmääränsä ei ollut suurempi kuin muillakaan lehtoreilla. Useat hänen johtamansa kurssit olivat toistuvia johdantokurssityyppisiä kursseja, joita muutkin opettajat opettivat. A oli itse kirjannut työsuunnitelmaan hyvin korkeat valmistelukertoimet ja valmistelutuntimäärät. Merkinnät eivät kuitenkaan työnantajan kokemuksen mukaan olleet uskottavia, vaan ylimitoitettuja. A:n opetustuntimäärä kyseiseltä lukuvuodelta oli 368 tuntia. Näyttökokeet liittyivät olennaisesti opetukseen. Kielikurssille osallistuneille näyttökoe oli samalla kurssin loppukoe, jollainen oli oikeusturvasääntöjenkin mukaan järjestettävä. A:lle oli annettu kaksi työnjohdollista määräystä 26.11.2008 ja 13.1.2009, joissa oli vahvistettu A:n työsuunnitelma. Ensimmäisessä työnjohdollisessa määräyksessä oli kuitenkin epäselvä kirjoitustapa, joka oli korjattu toisessa määräyksessä.

Itä-Suomen yliopiston kielikeskuksen johtajana toimivan G:n mukaan yliopistossa oli lukuvuonna 2008-2009 ollut mahdollista suorittaa englannin kielikoe joko kielikurssina tai näyttökokeena. Kurssin loppukoe ja näyttökoe olivat tuolloin vastanneet toisiaan ja ne oli lisäksi suoritettu samaan aikaan samassa tilaisuudessa. Kurssin kuluessa tapahtuva jatkuva arviointi ei aina johtanut kurssin hyväksymiseen, vaan opiskelijan oli tarvittaessa osallistuttava loppukokeeseen. A:lla oli 2008-2009 ollut oikeus kolmen opintopisteen huojennukseen, josta hän oli halunnut käyttää tuolloin vain kaksi opintopistettä. Hän siirsi yhden huojennusopintopisteen seuraavaan lukuvuoteen. A oli opettanut kyseisenä lukuvuonna 368 tuntia. A oli työaikasuunnitelmassaan ylimitoittanut näyttökokeisiin kuluvan ajan. A:n työmäärä oli tosin ollut lievästi suurempi kuin hänen viidellä työtoverillaan, koska hänen opettamassaan hallinto- ja oikeustieteessä näyttökokeita oli eniten. A:n työmäärää oli tämän vuoksi pyritty tasoittamaan antamalla hänelle helpompia englannin kielen johdantokursseja, joissa käytettiin samoja materiaaleja ja joihin ei liittynyt loppukoetta.. A:n ei myöskään tarvinnut osallistua näyttökokeiden valvontaan. Muiltakaan kielten lehtoreilta ei ollut vähennetty kontaktiopetuksen määrää näyttökokeiden takia. Pääsääntönä G:n mukaan on, että kontaktiopetuksen 392 tuntia suurin piirtein täyttää lehtorin työaikasuunnitelman mukaisen vuotuisen työtuntimäärän.

Arviointi ja johtopäätökset

Virkaehtosopimuksen tulkinta

Virkaehtosopimuksessa on määritetty lehtorien vuotuinen työaika kahden tunnusluvun avulla. Lehtorin opetusvelvollisuus on 392 tuntia lukuvuodessa. Tällä tarkoitetaan luentoihin ja muuhun niin sanottuun kontaktiopetukseen käytettäviä todellisia työtunteja. Opetuksen valmisteluun, kokeiden korjaamiseen ja muihin opetukseen liittyviin tehtäviin käytettävä aika ei sisälly tähän tuntimäärään, vaan vuotuiseen 1 600 tunnin työsuunnitelmaan. Tällä tuntimäärällä ei tarkoiteta työtehtäviin todellisuudessa käytettävää aikaa, vaan työsuunnitelman toteutumista seurataan työaikasopimuksen 3 §:n mukaan työsuoritusten ja -tulosten perusteella. Työsuunnitelman mukaisen työmäärän ylittäminen edellyttää kuitenkin sopimuksen 5 §:n 5 momentin mukaan määräystä sivutoimiseksi tuntiopettajaksi tai opetusvelvollisuuden vähentämistä.

Asianosaisten välisen erimielisyyden taustalla on kysymys siitä, millä tavoin vuotuisen 1600 tunnin työvelvollisuuden täyttyminen ja vastaavasti ylittyminen voidaan todeta. Osapuilleen samaa mieltä ollaan siitä, että vuosityöaika tulee normaalisti täyteen, kun lehtori opettaa 392 tuntia ja sen lisäksi hoitaa opetuksen valmistelu- ja jälkityöt sekä tavanomaisen osuuden yksikön hallintotehtävistä. Kantajapuolella asiaa on tulkittu siten, etteivät opetustyön laatu ja esimerkiksi sen vaatima valmisteluaika vaikuta vuosityöajan täyttymiseen. Opetuksen lisäksi vuosityöaikaan mahtuisi enintään noin 100 tuntia muita tehtäviä. Vastaajan mukaan vuosityöaikaan 392 opetustunnin lisäksi kuuluvat tehtävät voidaan arvioida ja määrätä niiden edellyttämän työpanoksen mukaan, eikä myöskään kantajan esittämästä 100 tunnin rajasta ole sovittu.

Kantaja on tulkintansa tueksi vedonnut työaikasopimuksen soveltamista koskevaan, sopijapuolten 3.3.2000 laatimaan muistioon. Sen mukaan lehtorin opetustehtävien määrä ei voi olla aikaisempien sopimusmääräysten mukaista suurempi, eikä lehtorin kokonaistyömäärää ole ollut tarkoitus lisätä. Työtuomioistuin toteaa, että muistio on laadittu erityisesti tutkimuspohjaisen opetuksen kehittämistä varten. Muistion mukaan milloin lehtorin työsuunnitelma sisältää tutkimusta tai tavanomaista enemmän muita opetuksesta poikkeavia tehtäviä, lehtorin opetustunteja on vähennettävä tai ylimääräisistä tehtävistä on maksettava eri palkkio.

Työaikasopimusta ja sen soveltamismuistiota tulkittaessa on työtuomioistuimen käsityksen mukaan otettava huomioon, ettei yliopistonopettajilla ole aikaisemmin ollut mitään määriteltyä vuosittaista kokonaistyöaikaa. Tästäkään syystä ei voida tehdä kaavamaisesti sellaista johtopäätöstä, että lehtorin 392 opetustuntia ja jokin tuntimäärä muita tehtäviä ilman muuta johtavat työaikasopimuksessa tarkoitetun 1 600 tunnin työsuunnitelman täyttymiseen. Työsuunnitelman sisällä voidaan sen vuoksi arvioida esimerkiksi opetukseen liittyvien valmistelu- ja jälkitöiden ja muiden tehtävien vaatimaa työpanosta. Työsuunnitelman ylittymiseen voi johtaa tällaisten muiden töiden tavallista suurempi määrä. Ylittyminen voidaan työtuomioistuimen käsityksen mukaan todeta esimerkiksi silloin, kun työsuunnitelman vahvistamisen jälkeen lehtorille osoitetaan jokin uusi työtehtävä suunnitelman ulkopuolelta. Toisena esimerkkinä voidaan mainita vuoden 2000 muistiossakin esille otettu tutkimustyö. Merkittävä panostus tutkimukseen ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan kuulu kielikeskuksen lehtorin tavanomaiseen työhön. Myös muu kertaluonteinen, opetukseen liittymätön tai muuten lehtorin vakiintuneista työtehtävistä poikkeava tehtäväkokonaisuus voidaan jo työsuunnitelmaa vahvistettaessa ottaa huomioon antamalla siitä erillinen tuntiopettajamääräys tai pienentämällä opetustuntien määrää.

Esitetyn selvityksen mukaan näyttökokeita käsitellään lehtoreiden työsuunnitelmissa eri tavoin eri yliopistoissa. Joissakin yliopistoissa näyttökokeet eivät vaikuta lehtorin opetusvelvollisuuteen, kun taas Helsingin ja Tampereen yliopistosta saatujen tietojen mukaan lehtori on voinut vähentää opetustuntejaan jollakin osuudella näyttökokeisiin käytetyistä tunneista. Soveltamiskäytännöstä esitetty näyttö on kuitenkin ollut hajanaista. Näytön arviointia vaikeuttaa, ettei tietoja ole esitetty siitä, ovatko näyttökokeet liittyneet lehtorin antamaan opetukseen vai olleet siitä erillinen tehtäväkokonaisuus.

Näyttökokeet osana A:n työsuunnitelmaa

A:lla on ollut lukuvuonna 2008-2009 suullisia näyttökokeita kolmena päivänä ja kirjallisia kokeita neljänä päivänä. Työtuomioistuimessa on kuitenkin esitetty hyvin ristiriitaista selvitystä siitä, missä määrin näyttökokeet ovat liittyneet A:n pitämiin kursseihin.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on opetusministeriön kanssa 23.6. ja 2.12.2009 käymissään erimielisyysneuvotteluissa esittänyt, että A on käyttänyt näyttökokeisiin 200 tuntia, joista 65 tuntia olisi käytetty A:n pitämien kurssien ulkopuolisiin kokeisiin. Työtuomioistuimessa kuultuna A itse on kertonut, että näyttökokeet ovat olleet kaikilta osin kursseista erillisiä. Samansuuntaisesti on kertonut luottamusmies D, joka toisaalta ei itse työskentele yliopiston kielikeskuksessa. Kielikeskuksen johtaja G puolestaan on kertonut, että näyttökoe valmistellaan joka tapauksessa myös kurssiin kuuluvana loppukokeena, johon osallistuu samassa tilaisuudessa sekä kurssin käyneitä että muita opiskelijoita. Siten näyttökokeet ovat olleet osa A:n opetusta. Samalla tavoin on kertonut henkilöstöjohtaja H.

Ristiriitaisen selvityksen perusteella työtuomioistuin arvioi, että näyttökokeista voidaan luotettavasti katsoa muodostuneen A:lle hänen opetuksestaan erillistä työtä enintään siltä osin kuin hänen työpanostaan on tarvittu muiden kuin kursseille osallistuneiden opiskelijoiden suoritusten arvosteluun. Näyttökokeiden valmistelu ja itse koetilaisuudet, sikäli kuin A on niiden valvontaan osallistunut, ovat olleet A:n opetusvelvollisuuteen liittyvää työtä.

A:n ja myös kielikeskuksen johtajan kertoman mukaan A:n näyttökokeiden määrä on lukuvuonna 2008-2009 ollut suurempi kuin muilla englannin kielen lehtoreilla. Toisaalta A:n opetustyötä on kevennetty eri tavoin. A on muun muassa pitänyt kuusi johdantokurssia, joiden materiaali on ollut pitkälti valmiina ja joihin ei ole liittynyt arvosteltavaa loppukoetta.

Johtopäätökset

A:n opetusvelvollisuus lukuvuonna 2008-2009 on ollut 368 tuntia eli jonkin verran virkaehtosopimuksen mukaista opetusvelvollisuutta pienempi. Opetustuntien määrä on ollut myös pienempi kuin niillä kantajan esille tuomilla Helsingin ja Tampereen yliopiston lehtoreilla, jotka ovat saaneet vähentää kontaktiopetustaan näyttökokeiden perusteella.

A:n näyttökokeiden määrä on sinänsä ollut jonkin verran suurempi kuin hänen työtovereillaan. Näyttökokeiden ei ole kuitenkaan osoitettu muodostaneen sellaista opetukseen liittymätöntä erillistä tehtäväkokonaisuutta, joka virkaehtosopimuksen tulkinnasta edellä esitetyn mukaan olisi johtanut siihen, että lehtorin vuotuinen 1 600 tunnin laskennallinen työvelvoite olisi tällä perusteella ylittynyt. A:n työmäärän ei ole muutenkaan näytetty johtaneen tällaiseen ylittymiseen. Näistä syistä perusteita kanteen hyväksymiselle ei ole.

Oikeudenkäyntikulut

A:n asiaa on selvitetty tavallista perusteellisemmin kaksissa välittömissä ja opetusministeriön kanssa käydyissä erimielisyysneuvotteluissa. Työtuomioistuimessa asia ei ole muuttunut, vaan kanne on hylätty näyttämättömänä. Jutun hävitessään Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n mukaan velvollinen korvaamaan valtiovarainministeriön ja Itä-Suomen yliopiston oikeudenkäyntikulut.

Valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulujen määräksi on ilmoitettu 7.029 euroa. Kantaja on paljoksunut vaatimusta 2.000 euron ylittävältä osalta sillä perusteella, että ministeriö on pitkittänyt oikeudenkäyntiä esittämällä oikeudenkäyntiväitteitä ja vastaamalla pääasiaan yksityiskohtaisesti vasta pääkäsittelyssä.

Oikeudenkäyntiväitteitä on käsitelty työtuomioistuimen välipäätöksessä TT 2011:6, jossa väitteet on hylätty. Väitteissä on kuitenkin ollut kysymys uuden yliopistolain voimaantulojärjestelyihin liittyvistä tulkinnanvaraisista vastuusuhteista, joiden selvittämistä erikseen ei voida pitää aiheettomana. Kun valtion vastuuasemaa on edelleen selvennetty myös aineellisoikeudelliselta kannalta Aalto-yliopistoa koskevassa ratkaisussa TT 2011:101, valtion toimenpiteitä ja niistä aiheutuneita kustannuksia myös tämän jutun pääkäsittelyssä voidaan pitää aiheellisina.

Itä-Suomen yliopiston oikeudenkäyntikulujen määräksi on ilmoitettu 11.834,75 euroa. Vaatimus on määrältään riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut 7.029 eurolla ja Itä-Suomen yliopiston oikeudenkäyntikulut 11.834,75 eurolla, joille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Siitonen, Nyyssölä, Niittylä, Lehto ja Kauppala jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Kauppala, jonka lausuntoon jäsen Lehto yhtyi, lausui:

Asianosaisten välisen erimielisyyden taustalla on kysymys siitä, millä tavoin vuotuisen 1600 tunnin työvelvollisuuden täyttyminen ja vastaavasti ylittyminen voidaan todeta. Työaikasopimuksen sanamuoto jättää avoimeksi riidanalaisen seikan. Näin ollen on sopimuksen tulkintaan haettava johtoa sopijapuolten tarkoituksesta. Sopijapuolten tarkoituksesta on näytöksi luettava neuvottelujohtaja C:n ja neuvottelupäällikkö B:n lausunnot sekä sopijapuolten yhteinen soveltamismuistio 3.3.2000.

Niin C kuin B:kin ovat kertoneet, että sopimuksen tarkoituksena oli, ettei uudella työaikajärjestelmällä lisätä lehtorien tehtäviä eikä työaikaa. Tämä ilmenee myös soveltamismuistiosta. Molempien todistajien mukaan sopimuksen lähtökohta on, että vuotuisen opetustuntimäärän täyttyessä katsotaan myös vuotuisen 1 600 tunnin työajan täyttyneen mikäli lehtori on tehnyt tavanomaiset hallinnolliset ja muut kuin varsinaiset opetustehtävät. Mikäli lehtorin työ sisältää muita kuin varsinaisia opetustehtäviä tavanomaista enemmän, on joitain tehtäviä vähennettävä tai lehtorille voidaan antaa määräys sivutoimiseksi tuntiopettajaksi erillistä palkkiota vastaan. Nämä periaatteet ilmenevät myös soveltamismuistiosta.

Työaikasopimuksessa ei ole otettu kantaa siihen, mikä on ns. muiden tehtävien tavanomainen määrä. Aiemmin voimassa olleessa lehtoriohjesäännössä on muiden tehtävien määräksi rajattu 100 tuntia lukuvuodessa. Tähän tuntimäärään on viitattu myös OAJ ry:n 4.5.1998 laatimasta työaikasopimuksen soveltamisohjeessa, joka on tullut opetusministeriön tietoon, eikä sen mahdollisesta virheellisyydestä ole OAJ:ta reklamoitu.

Katson, että työaikasopimusta on tulkittava edellä kuvattujen periaatteiden kautta. Mikäli ei osoiteta että lehtorin tosiasiallinen työ on määrältään poikennut tavanomaisesta, täyttyy lehtorin vuotuinen 1600 tunnin työaika 392 opetustunnilla ja noin 100 tunnilla muuta kuin opetustyötä.

Lehtori A:n todellisista työtuntimääristä lukuvuonna 2008-2009 on annettu ristiriitaista selvitystä. Johtaja G on kuitenkin antanut kaksi työnjohdollista määräystä, joissa on lueteltu A:n tehtäviin käytettäviä tuntimääriä.

Työnjohdollisessa määräyksessä 26.11.2008 on määrätty A:lle 392 opetustuntia ja näihin liittyvää työtä 782 tuntia yksilöidyistä kursseista. Lisäksi on määrätty yhteensä 426 tuntia muita kuin opetustehtäviä, joihin on sisällytetty 200 tuntia näyttökokeisiin. Työnjohdollisella määräyksellä 13.1.2009 on edellä mainittua määräystä muutettu siten, että vain opetustunnit on yksilöity samaksi 392 tunniksi. Lisäksi on todettu, että muun ohella näyttökokeet sisältyvät opetukseen.

Verrattaessa em. kahta työnjohdollista määräystä voidaan todeta, että opetustunneiksi on yksilöity ja laskettu täysin samat kurssit saman määräisinä. Muu kuin opetustyö on ensimmäisessä määräyksessä yksilöity tuntimäärinä. Jälkimmäisessä ei tuntimääriä ole yksilöity, mutta luetellut tehtävät ovat täysin samat, ainoastaan näyttökokeiden ja tenttien sanotaan sisältyvän opetukseen, kun ne ensimmäisessä määräyksessä luettiin ja yksilöitiin määrällisesti muuhun kuin opetustyöhön.

A on näin ollen alun pitäen määrätty opettamaan yksilöidyt 392 opetustuntia ja tekemään muuna kuin opetustyönä 200 tuntia näyttökoetyötä. Myöhemmin A on määrätty edelleen opettamaan samat yksilöidyt 392 opetustuntia ja sisällytetty aiemmin 200 tunniksi määritelty näyttökoetyö opetukseen. Viimeisestä työnjohdollisesta määräyksestä ei ilmene, että mitään työtä olisi määrällisesti vähennetty. Siitä ei ole myöskään annettu mitään muuta konkreettista näyttöä.

Katson tämän vuoksi selvitetyksi, että A on määrätty opettamaan enimmäisopetustuntimäärän 392 tuntia ja tekemään ainakin tavanomaisen määrän hallinnollisia ja muita kuin varsinaisia opetustehtäviä. Näin ollen hänen vuotuinen 1600 tunnin työaikansa on katsottava lähtökohtaisesti täyttyneen näistä tehtävistä. A:n todellisesta työmäärästä ei ole selvitystä. A on tämän vuoksi muun näytön puuttuessa oikeutettu saamaan korvauksen 26.11.2008 annetussa työnjohdollisesta määräyksessä yksilöidystä 200 tunnin näyttökoetyöstä koska se ylittää vuotuisen 1600 tunnin työajan.

Vahvistan Joensuun yliopiston rikkoneen opettajien työaikasopimusta, kun yliopisto on sisällyttänyt näyttökokeet lehtori A:n lukuvuoden 2008-2009 työsuunnitelmaan vähentämättä samanaikaisesti muita suunniteltuja opetustehtäviä.

Velvoitan Itä-Suomen yliopiston maksamaan A:lle 4.188 euroa korkolain mukaisine korkoineen 31.7.2009 lukien.

Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että perustetta valtiovarainministeriön tuomitsemiselle hyvityssakkoon ei ole.

Kantaja on voittanut juttunsa. Velvoitan tämän vuoksi valtionvarainministeriön ja Itä-Suomen yliopiston yhteisvastuullisesti maksamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 18.136,40 eurolla korkolain mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamispäivästä lukien.